Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reilun hipin tuotteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reilun hipin tuotteet. Näytä kaikki tekstit

19.11.2012

Long live Lelulandia!

Ihmettelin viime viikolla samaa mitä vuosi sitten vauvanvaatteita vuokratessani: miksei maailmassa tarjota paljon enemmän asioita vuokralle? Kas, joku muukin on ihmetellyt samaa -- ja toiminut. Lokakuussa aloitti nimittäin toimintansa suomalainen lelujen vuokrausfirma, Lelulandia.
Ja saa niillä isikin leikkiä.

Otin saman tien yhteyttä ja pakotin tyypit yhteistyöhön (tämä on siis ensimmäinen maksettu mainos!). Pidän nimittäin tästä konseptista oikein kovasti, monestakin syystä.
  1. Kaikki lasten kamat ovat järjestään kausituotteita, jolloin kamoja pitää joko kierrättää tai säilyttää. No, en jaksa kumpaakaan. Lisäksi olen luvannut itselleni, että meille ei tule enää yhtään kaappia tai lipastoa, johon turhat kamat voi piilottaa sielua hiertämästä. Vuokratut kamat kuljettaa kusti pois – check.
  2. Project maman tutkivan journalismin ™ mukaan uudet lelut jaksavat kiinnostaa noin kolme päivää. Tämän jälkeen niihin tartutaan enää hyvin satunnaisesti. Tulee värjätylle muoville kova hinta elinkaareen nähden.
  3. Olen käpylehmäpainotteinen ihminen. En kuitenkaan vastusta kaikkia leluja kategorisesti, sillä kersoilla on hyvä olla puuhaa, joka pitää ne poissa puntista. Vihaan syvästi vain ftalaateilta käryävää halpispaskaa, josta alkaa irrota osia ja väriä heti paketista otettaessa, mutta vuokralelunhan on pakko olla kestävä, eh?
Lelulandia tarjoaa siis vuokralle perusleluja kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan. Pienessä paketissa on neljä lelua (19,90€/kk), isossa kuusi (29,90€/kk). Putiikin vuokravalikoimassa on tunnettuja brändejä kuten Brioa, Plastoa ja Fisherpricea, vauvoille ja vähän vanhemmille. Mukana on sekä uutuuksia että ikivihreitä klassikoita: kassakone, rakennuspalikoita, leikkisoittimia, muovieläimiä, junaradan osia ja meidän perheen viime kesän suursuosikki eläinpyramidipeli.

Valikoimaa myös laajennetaan koko ajan. Yrittäjät kamppailevat tällä hetkellä ratkaistakseen sen, miten esimerkiksi legoja saisi vuokrattua ilman hävikkiä ja mistä löytyisi laadukkaita, pesunkestäviä rooli- ja naamiaisasuja. Itse toivoisin mukaan myös leikkiruokia ja astioita sekä dinosaurusasioita. Paljon, paljon erilaisia dinosaurusasioita.

Tyypit tarjoavatkin teille nyt kokeilumahdollisuutta: testatkaa ilmaiseksi 10 päivää. Jos ette diggaa, saatte fygyt takaisin!

Yhden potentiaalisen ongelman tässä näen: palautuspäivän itkupotkuraivarit. Kannattaa siis ehkä selittää kersalle etukäteen, että kyseessä on lelukirjasto. Josta saa vuokrattua toisen paketin vain jos siivoaa huoneensa ja syö sopasta myös porkkanat.

14.9.2012

Paskan möivät

Omatunto kuulemma erottaa ihmiset simpansseista. Siis että ihmisellä sellainen olisi.

En menisi vannomaan. Olen tänä kesänä saanut perehtyä tähän suomalaiseen versioon oikeudenmukaisuudesta. Kuten kaikki tietävät, mehän emme huijaa, riko lakia, suhmuroi emmekä keinottele.

Case suihkukaappi.

Eteisremontin yhteydessä hankimme uuden suihkukaapin. Olin iloinen, että löysin sopivankokoisen kaapin, jolla oli laatusertifikaatteja ja kahden vuoden takuu. Mutta kuinka ollakaan, kaappi alkoi heti vuotaa. Vuoto meni pahaksi onneksi muovimaton alle, joten koko matto piti repiä irti ja lattia (vesieristetty toki) kuivattaa. Myyntijohtaja oli hämmästynyt: "näissä kaapeissa kun ei ole ollut mitään vuoto-ongelmia". Pyysimme huoltomiehen paikalle, joka totesi, ettei hänkään tiedä, miksi kaappi vuotaa, mutta vaihtoi kuitenkin seinäelementit. Kaappi jatkoi vuotamista, jolloin ehdotimme kaapin vaihtamista. Tähän myyntijohtaja totesi, että meidän kannattaisi vain hyväksyä se, että kaikki suihkukaapit vuotavat, kuulemma myös hänen oma parin tonnin kaappinsa. Jees.

Case autokorjaamo

Volvosta tyhjentyi kesällä rengas. Ajoimme mökiltä kotiin vararenkaalla (jolla saa btw ajaa 80 km/h) ja auto vietiin korjattavaksi. Sama rengas oli parin päivän kuluttua uudelleen tyhjä. Tällä kertaa köröttelimme sen 80 km/h Ristiinasta (anteeksi vaan kaikille tielläliikkujille) ja auto vietiin taas korjattavaksi. Kun sama rengas puhkesi vielä kolmannenkin kerran, alkoi palaa käämi. Ehdotimme, että huoltoliike ihan tosissaan tsekkaisi, missä vika on. Vika löytyi vanteesta. Kun aloitimme neuvottelut siitä, minkä laskuista maksamme, huoltopäällikkö totesi, että kaikki pitää maksaa. Sama rengas kun on mennyt rikki joka kerta eri syystä. Ahaa.

Oli pakko ihan pysähtyä miettimään, mistä tämä kusettamisinto oikein kumpuaa? Jonkinlaisesta häpeästä? Vai onko perusasenne se, että asiakkaista on vain vaivaa? Vai ovatko katteet niin huonot, että yksikin hyvitys vie leivän suusta? Toki venkoilulla voittaa aikaa, jolloin moni kuluttaja vain luovuttaa, ei jaksa vääntää. Loppujen lopuksi sitä vain haluaa asian kuntoon - sen, mitä oli alunperinkin yrittänyt ostaa.

My 2 cents: jos haluat myydä paskaa ilman, että sitä pitää koskaan pahoitella, kannattaa rakentaa uraa Kekkilällä.

Ps. Vuoden turhaketta etsitään taas.  Laittakaas ehdotuksia menemään.

Kuva: Flickr / Schristia

6.9.2012

Meikitön normipäivä

Tänään on Joutsenmerkin masinoima meikitön päivä. Sopii. Minulla on ollut suht meikitön vuosi ja blogitoimittajanakin sai vapaasti näyttää vähän räjähtäneeltä. Ilman meikkiä olen eittämättä vähän krapulaisen näköinen. Esikoinen totesikin taannoin meikkaamistani katsellessaan, että "leikin kauneutta".


En ole koskaan kuulunut niihin naisiin, jotka nousevat ylös aamulla ennen miestään, jotta tämä ei vain näkisi heitä luonnontilassa. Olen patalaiska. Ei pysty. Priorisoin nukkumisen puunaamisen ohi ja on muutenkin kiire. Eihän aamuisin edes näe mitään, kohdistus alkaa toimia tunnin päästä heräämisestä. Käsikin tärisee ilman puurolautasellista. Silmäpussit ovat tiellä. Bussissa on sitten aikaa sutia ripsaria, jos on pakko (= asiakaspalaveri).

Vaikka meikkaamattomuuteni ei pääasiallisesti johdu siitä, että välttelen turhaa kemikaalikuormaa -- kosmetiikka kun ei ole harmitonta tavaraa -- pisti kampanja-aineistossa silmiin yksi tosiasia: yksikään meikkituote ei ole saanut Joutsenmerkkiä. Maksullista merkkiä pitää tietenkin hakea, joten voihan olla, että esimerkiksi sertifioidut luonnonkosmetiikan merkit eivät pidä Joutsenmerkkiä tarpeellisena.

Tässä olisi kuitenkin markkinarakoa markettikamalle. Miten olisi Lumene: yhteistyönä Joutsenmerkin kanssa tehty värimeikkisarja, jonka voi huuhdella Itämereen kevyin mielin?

7.8.2012

Räsymattorakkautta

Tuijotin kesän mökkivierailuilla lattioita. Olen nimittäin alkanut katsella räsymattoja sillä silmällä. Niitähän on aivan helvetin hienoja. Syytän tästä hurahduksesta montaa eri tahoa, mutta ehkä eniten Satua.


Pidän räsymaton filosofiasta. Maton materiaaliksi käyvät niin lakanat, yöpaidat kuin muovipussitkin. Tekstiilijäämistä duunattu matto on suomalaiskansalliseen tapaan järkevä ja kerskailematon, perinteikäs ja moderni, ja seurasta riippuen joko vakava tai iloinen. Olin yksisilmäisesti luokitellut tämän monikäyttöisen tuotteen mökki-kategoriaan, vaikka sen voi ihan hyvin laittaa ruokapöydän alle, kylppäriin tai lastenhuoneeseen. Ja auton takapenkille. Ja mikä parasta, näitä saa kirppareilta hyvin edullisesti.

Räsybisneksessä olisi muutenkin markkinarakoa. Vihreät vaatteet -blogin Anniina kirjoittaa, että vuonna 2016 olisi mahdollisesti tulossa laki, joka kieltää kaiken biohajoavan aineksen mättämisen kaatopaikalle. Tässä olisi siis muutama vuosi aikaa keksiä joutotekstiileille käyttöä.

Näen sieluni silmin Suomen kansantalouden elpyvän räsyverhoilla. Voin itse aloittaa elvyttämisen vaikka näillä tyynyillä.


Ah. Tästä ei hyvä seuraa.

Kuva: Kokemäen kudonta

27.5.2012

Oma on

Blogin nimi on loppujen lopuksi aika osuva: minulla on koko ajan menossa joku projekti, yleensä useampi simultaanisesti. Ulkonäköprojekteista on menossa vyölaukun kadotus (tästä postaus myöhemmin!) ja oma väri.

Minua on siunattu helposti lätistyvällä, liukkaalla, piikkisuoralla hiuksistolla, jossa on kaksi pyörrettä otsalla ja kaksi takaraivolla - ei mikään ihannekombo. Paikatakseni näitä kehnoja tehdasasetuksia, jotka aiheuttavat massiivisia muotoiluongelmia, olen värjännyt hiuksiani valehtelematta 20 vuotta putkeen. Ja olen kokeillut kaikkea: värejä vaaleasta goottiin, kemikaaleja hennasta monen sävyn kestoväriin.

Kuva: Satu

Koska päänahkani alkoi viitisen vuotta sitten herkistyä tavisväreille (todennäköisesti ppd:lle), kokeilin uudestaan luonnonvärejä, värjäys kun toimii myös liukkaan hiuksen karheuttajana. Muutaman kokeilun tuloksena jouduin toteamaan, että tummat sävyt eivät tartu ollenkaan, punaiset sitäkin hanakammin. Kyllästyin. Jouduin tarttumaan ennakkoluuloja sarvista ja kasvatin oman värini esiin.

Tällä hetkellä latvoissa on enää hiukan hennaa, ensi syksynä olen omillani. Karheuttajana olen oppinut käyttämään suolavettä. Aika hippiä!

Enkä kadu. Hiustenvärjäyksen lopettamisessa on muitakin hyviä puolia kuin päänahan hyvinvointi.

  • Kampaajakäynti maksaa sata euroa vähemmän,
  • ei tarvitse peitellä juurikasvua,
  • hiukset näyttävät hyviltä myös auringon vaalentamina,
  • jos oma väri on sävyä hiiri / perunankuori, on trendin harjalla.

Positiivinen yllätys oli myös se, että en ole löytänyt yhtään harmaita. Kersojen teini-ikää odotellessa.

Ps. Juuri nyt ongelma on järkyttävä, viemärit tukkiva karvanlähtö! Muistaakseni imetyksen lopetus aiheutti viimeksikin hetkellisen sulkasadon. Luotan siihen, että päänahka pukkaa irokeesiä viimeistään heinäkuussa.

14.5.2012

Ruokahetki meni plörinäksi

Olen alapäähuumorin ystävä. Suupielet alkoivatkin pahasti nykiä, kun pusersin Snadin lautaselle Ella's Kitchenin tuubista sosetta nimikkeellä oat crumble.




Ooh my goodness indeed.

Ei mulla muuta.

16.4.2012

Turhaa remppaa

Yle otti käsittelyyn huviremontoinnin. Jutussa on pari esimerkkiä, joissa uudet asukkaat ovat tehneet valtavia remontteja juuri kunnostettuihin tiloihin värien takia. Tuttu juttu. Kukapa ei olisi uutta asuntoa etsiessään törmännyt... hmh... ei-omaa-silmää-miellyttäviin-sisustusratkaisuihin.

Sisustusbuumin takana on tietenkin muitakin syitä. Edulliset materiaalit ja kulutusluotot ovat tehneet kämpän puunaamisesta harrastuksen. Itse näkisin, että turhan remppaamisen syynä on myös yksi luonteenpiirre, joka näkyy länsimaisessa elämänmenossa muutenkin: kärsimättömyys. Olen itse yrittänyt kouluttaa itseäni pois kaikesta kuluttamiseen liittyvästä nytheti-ajattelusta, mutta asuintilojen suhteen se on todella vaikeaa. Koska olisi kiva saada tila viihtyisäksi tänään, mieluiten jo iltapäivästä. 

Taitava remppamies, massiivipuulevy ja sirkkeli. Siitä se eteinen syntyy.
Jämistä tehtiin hyllyt vessaan ja ikkunalauta olkkariin.

Silmä kuitenkin tottuu. Vaihtoehtojen huolellinen selvittäminen säästää rahaa. Ja asumisen myötä saattaa tulla uusia ideoita, joilla tilankäyttöä parannetaan - kuten nyt tässä saunanpoisto-operaatiossamme, jota pohdimme seitsemän vuotta.

Laitan jakoon muutaman ekoremppavinkin, joista itse ilahduin.
  • Paperi- ja tekstiilitapetti on pääsääntöisesti hyvä valinta, ja joissain malleissa on käytetty jopa kierrätyskuitua.
  • Ympäristömerkittyjä maaleja löytyy kotimaisenakin ja jopa siveltimissä on ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja.
  • Erikoispisteet saa Sadolinin uusi Light & Space sisämaali, joka lisää valon heijastusta jopa 40%. Tätä kannattaa käyttää tiloihin, joissa on huono valaistus. Sävyjäkin (vaaleita toki tietty kaikki) on useampi.
  • Maaleja on myös monenlaisille pinnoille: sen sijaan, että repisit pois vanhat kaakelit, voit maalata ne. Tämä on täydellinen ratkaisu, jos putkiremppa on tulossa muutaman vuoden sisään.
  • Väliseinän voi rakentaa myös kasveista! Tällaista living canvas -seinää en vielä tohtinut kokeilla, mutta harkinnassa on! Tosin tällä hetkellä kaikkien kodin kasvien tulisi olla a) paikoilleen pultattuja ja b) yhdeksänkuisen suuhun kelpaavia...
  • Uusi ihastukseni lattiamateriaaleissa on korkki. Parkettiin tulee helposti lommoja ja naarmuja ja laminaatti taas on jalan alla kylmä ja hajottaa sukat. Korkkilattia on ihan yhtä helppo asentaa, mutta materiaali on maatuva, kimmoisa, akustinen ja ihanan lämmin paljaalle jalalle (ja konttaajalle).
  • Esitteitä kannattaa lukea. Kun valitsin rättipatteria, huomasin ihan vahingossa minikoossa olevasta vertailutaulukosta, että kalliimmassa kuparirunkoisessa mallissa on parempi lämmönjohtokyky. Mikä oli kyseisessä tilassa ihan olennaista, kun patteri poistettiin. (Rakenteiden eristys ja ikkunoiden tiivistys oli muuten ensimmäinen suoraan hiilipäästöihin vaikuttava ekotekoni. Lentokoneet lentävät olin kyydissä tai en, mutta se, että siipirakennuksessa ei tarvita enää yhtä patteria ja kaksi muutakin on laitettu pienemmälle menee minun jeesuslaariini suoraan.)
Tärkein ekoteko on kuitenkin taitavan remppahenkilön palkkaaminen. Materiaalien kulutus pysyy maltillisena, jälkeä ei tarvitse korjailla uudella remontilla ja tyhmimmät ideasi torpataan heti alkuunsa.

Ps. Ja nyt kun alkaa taas puutarhakalusteiden aikakausi niin ne puun sertifikaatit löytyvät täältä. Itse kyllä taidan jatkossa suosia polyrottinkia vaikka se vastenmielisen epämaatuvaa muovia onkin. Mikään puulaatu kun ei tunnu kestävän Suomen vuodenaikojen vaihtelua ja kylmää pihavarastoamme paria vuotta kauempaa.

15.4.2012

Kestävä hehkulamppu?

Kävin marketissa ostamassa hehkulamppuja, sillä yhteen valaisimeemme ei energiansäästölamppu sovi. Kassalla myyjä huomautti, että valitsemani kymmenen lampun paketti maksaa sitten kuusikymppiä. Kun tiedustelin, onko hehkulanka kenties timanttia, myyjä selitti anteeksipyytävästi, että kyseiset lamput ovat jotain superkestäviä. Kestävä hehkulamppu? Hehkulamppuhuijauksesta tietoisena olin kuvitellut, että olemme kartellien orjina pakotettuja tuhlaamaan rahaa paskoihin tuotteisiin aina ja iänkaikkisesti.


Jälkikäteen pohdin, miksi tätä minulle tärkeää informaatiota ei lukenut hyllyssä? Tuotteen pakkauskin oli hyvin spartalainen eikä kirkunut naamalleni ekologisuuttaan. Maksan ilomielin tällaisesta ominaisuudesta, sillä toistaiseksi tuntemattomasta syystä lamppujen vaihtaminen kuuluu perheen humanistille. Enkä varmasti ole ainoa kuluttaja, joka ylipäätään haluaisi tietää, mitä ostaa.

Hei Nokia, tehkää kännykällä toimiva kuluttajasovellus, jolla näkee vaikka pakkauksen viivakoodista tuotteesta tarkempia tietoja. Näitä tietoja ja kuluttajakokemuksia voisi koota joukkoälynä johonkin tuotewikiin. Ai niin, olisi myös tosi hyvä, jos sovellus toimisi tyhmäpuhelimissakin, jotka kestävät useamman vuoden.

15.1.2012

Kahvat kipeänä ja kuula jumissa

Olen yrittänyt aloittaa uutta uljasta urheiluvuotta. Motivaattorina toimii helmikuuksi buukattu reissu eräälle lapsiperheiden suosimalle saariryhmälle Afrikan kupeessa (painin taas samanlaisen problematiikan kanssa kuin viime vuonna). Olen käynyt muutamaan otteeseen kahvakuulassa (englanniksi kettle bell eli teepannukello). Lähinnä siksi, että läheisellä urheiluhallilla ei juuri muuta ohjattua liikuntamuotoa löydy.

Kovin on vaikea laji.

Ensinnäkin pelkään joka kerta, että kuuden kilon painoinen, hiestä märkä kuula lipeää käsistäni ja lentää ensin jumppasalin kattoon (..tuskin lentää) rikkoen halogeenit ja pudoten sitten jonkin onnettoman päähän. Minulla ei tietääkseni ole vakuutusta tällaisen kuolemantuottamuksen varalle. Ja voi se livetä jonkun muunkin amatöörin käsistä. Valitsen aina paikkani niin, että edessä jumppaavalla on luottamusta herättävän pinkeät trikoot ja salihanskat.

Toiseksi, onko normaalia olla aivan mustelmilla tunnin jälkeen? Kun ohjaaja käski antaa kuulan heilahtaa ihan rennosti jalkojen välistä taakse, jysäytin sillä itseäni perseeseen. Myös ranteessa on mustelma samanlaisesta "rennosta kuulan kiepsautuksesta" kattoa kohti. Kuulan pyörittäminen lantion ympärikään ei suju ilman kivuliasta kohtaamista läskin kanssa. Muilla ei tunnu olevan samoja ongelmia.

Kolmanneksi, missään ei lukenut, että kahvakuula ei välttämättä ole paras mahdollinen starttilaji vatsalihaksensa kolmeksi makkaraksi taikoneelle käpylehmälle, jolla on F-kupin kannut. Joka helvetin liikkeessä tarvitsee keskivartalon hallintaa. Finns ej. Ensimmäisen tunnin jälkeen teki mieli soittaa paikalle mediheli.

Nöyryytys sinetöidään saapumalla tunnille viime tipassa, jolloin kaikki alle 12 kilon kuulat on varattu ja joudut spanielin katsein vetoamaan ajoissa tulleisiin, että voisiko joku kokeneempi armahtaa ja antaa sen pienimmän moukarinsa tälle suklaalla hauistaan ruokkineelle toopelle.

Eipä muuta. Tsemppiä.

Ps. Kuvassa ekokahvakuula.

9.1.2012

Hyvä Mieli

Atrialla on kampanja. Kyseinen makkaratehdas on nyt läntännyt broileripakkauksiinsa sen Hyvän Mielen Perhetilan nimen, joka proteiinit on suojakaasuun saattohoitanut. (TJEU HS A7).

"Nyt tiedät, mistä Kana tulee. Tuoreena ja pakastamatta suoraan Hyvän Mielen Perhetiloilta".

Voisin puuttua tässä kampanjassa moneen asiaan (mm. siihen, että mitä pirua on "lajityypillinen seura"), mutta puutunpa nyt siihen, että mitä minä tällä jäljitettävyydellä teen.

Ehdottaako Atria nyt, että tarkistan ensin kylmäaltaalla paketin kyljestä tilatarjonnan, kipitän kotiin googlaamaan kyseisen tilan emännän naamataulun ja säntään sitten uudestaan kauppaan joko a) etsimään uutta parempaa tuottajaa tai b) ostamaan paketin? Tai vaihtoehtoisesti opiskelen tilojen kuvaukset ulkoa, jos vaikka olisi sitä suosikkitilani Kanaa? Varsinkin kun tilaesittelyt ovat yhtä informatiivisia kuin tokan luokan kouluaineeni:
"Meillä Saariston perhetilalla Laihialla on kasvatettu broilereita vuodesta 1990. Nykyinen isäntä on jo toisen polven broilerituottaja, sukupolvenvaihdos tehtiin 2000- luvun alkupuolella. Pelloillamme viljellään vehnää ja rypsiä. Meillä oli aiemmin myös lypsykarjaa." 
Breaking news. Mitähän karjalle tapahtui.

Olen myös aina tiennyt, mistä kana tulee. Ranskasta. Atriankin muoviyksiöön on kietoutunut Broileri, tuo Kanan lyhytikäisempi kaveri. Tarkemmin sanoen Ross 508, joka on jalostettu kasvamaan reilussa kuukaudessa herkullisen läskiksi juuri oikeista paikoista ja jota pidetään keinovalolla hereillä melkein koko ajan, jotta se maksimoisi syömisensä.

Tiedän myös, mistä hyvä mieli tulee. Etenkin eläintuotannossa luomusta mutta yhä enenevässä määrin kasvissyönnistä. Mutta sitä en tiedä, miten hyvää mieltä noin universaalisti mitataan, saati kenen hyvä mieli tässä kampanjassa on kyseessä? Isännän, Emännän vai Broilerin? Vai Atrian Markkinointiosaston? Veikkaan, että Mainostoimistolla on ainakin hyvä mieli kun sai taas vääntää tikusta asiaa.

Minulla ei hyvää mieltä ole ennen kuin lihantuotannon lainsäädäntö kiristyy.

Pointti olisi varmaan tullut helpomminkin esille. Hieno aloitus uudelle kuluttajan uunottamisvuodelle 2012. 

19.12.2011

Viime tipan lahjavinkit

Jos kuulut lähipiiriini, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Seuraa nimittäin juonipaljastuksia.

Jos et ole onnistunut ratifioimaan sukulaisten ja ystävien välistä lahjattomuussopimusta etkä ole kaukonäköisesti säilönyt, kuivattanut, huovuttanut tai rypyttänyt omatekemiä lahjoja, vinkkaan muutaman aikaa säästävän joululahja- / tuliaistuotteen. Näillä voi toki lahjoa myös itseään.
  • Pullo ei petä - jos lahjottavasi on täysi-ikäinen suomalainen tapakristitty. Nyrkkisääntö: klassikot ja ruotsalaiset toimivat aina. Sujauta kassiin kuohuviini (molemmat luomucavat ovat mainioita), vuosikertacalvadosta tai kaakaojauhepaketti kera minipullon minttua. Herrljungan omena-inkivääriglögi todettiin juuri raikkaaksi joulujuomaksi, kun punaviiniglögi tulee korvista. Suomalaisista glögituotteista mainittakoon tujakka Lignell & Piispasen Loimu 2011. Tuliaisena jälkiruokapöytään voi kokeilla vaikka uudenuutukaista hasselpähkinäbaileysta. Lähikaupasta pussi pistaaseja kylkeen.
  • Kiparilta voi aina käydä ostamassa muutaman Ässä-arvan. Kovat tuotto-odotukset kevyessä paketissa. Tämä lahja saattaa kyllä hiukan pänniä jos sukulaispojalle napsahtaa satatonttua kahisevaa, mutta säästitpä lahjapaperirahat.
  • Kääri sanomalehteen kirja - omasta kirjahyllystä. En lue kirjoja kahteen kertaan, sillä joudun raivaamaan kalenteristani aikaa uusienkin lukemiselle. Ja sitten joskus maailmassa kun olisi taas aikaa lukea, kirjat on varmaan takavarikoitu valtion toimesta biopolttoaineiden raaka-aineeksi.
  • Lahjakortti. Kaikki osaavat jotain. Anna lastenhoitoa, ikkunanpesua, fillarinkorjausta, nappienompelua, kukkamullan vaihtamista - you name it. Jos viet kummilapsen HopLoppiin saat mahtavan 2in1 -lahjan. Jos taas olet vähän laiskempi tapaus, tarjoudu tekemään tänä talvena lumityöt
Näillä mennään.

28.11.2011

Kotiseutupostaus vol. 1: EMMA

Koska statistiikan mukaan teissä lukijoissa on paljon porukkaa pääkaupunkiseudulta, pieni kotiseutumainonta lienee paikallaan! Liikun paljon vaunujen kanssa Tapiolan ympäristössä ja olen ilokseni löytänyt muutaman hauskan paikan, johon voi tehdä vaikka päiväretken, jos puistossa on mälsää.


Museo ei ehkä äkkiseltään kuulosta miltään viihdekeskukselta, mutta suosittelen kokeilemaan Espoon modernin taiteen museoa: yläkerrassa on lelumuseo (oi nostalgiaa!), putkiliukumäki ja perheille järjestetään kaikenlaista oheistoimintaa. Kannattaa kokeilla ihan oikeaa taidenäyttelyäkin. Moderni taide onnistuu nimittäin yleensä puhuttelemaan Skidiä enemmän kuin minua.

Visiittiin on toinenkin puoltava tekijä. Museon yhteyteen avattiin elokuussa Kalevankadulta tutun Sis. Deli -kahvilan haarakonttori! Mesta tarjoilee lämmintä lounasta ja salaattiannoksia väljissä, vaununmentävissä tiloissa, viikonloppuisin myös erinomaista luomubrunssia. Aulassa, kahvilan vieressä on kohtuullisen iso legopiste, johon isommat lapset voi parkkeerata. Skidi tosin mieluummin esittää jonkinlaista performanssia Eero Aarnion design-koirilla.


Ps. Kahvilan yhteydessä on myös pieni kauppa, josta saa mm. lempimysliäni. Koska sose-elämä on taas täällä, kiinnitin huomioni hyllystä löytyneeseen hauskaan vauvanruokasarjaan: Ella's kitchen oli itselleni uusi tuotemerkki, johon en ole muualla törmännyt. Luomua näyttäisi sisältö olevan, mutta pidän eniten siitä, että soseissa on tuoteselosteen mukaan vain sitä, mitä paketissa sanotaan. Lisäksi makuyhdistelmät ovat vähintäänkin kokeellisia. Vai mitä sanotte päärynä-parsakaali-herne yhdistelmästä tai pinaatti-omena-lantusta? Normimeininkiäkin löytyy. Pakkaukset ovat kevyitä ja niistä on helppo pursottaa lautaselle sopiva määrä safkaa. Voisin kuvitella, että nämä olisivat käteviä myös matkoilla.


Kuivatut marjat tekivät kauppansa. Näitä kannattaa kyllä ostaa ennemmin marketista ja tehdä sekoitus.

17.11.2011

Kestovaipat taviksen silmin

Nyt otan sitten käsittelyyn kestovaipat - neljän kuukauden kokemuksella. Olisi ollut kiva kirjoittaa ylistävä juttu. Nyt joudun lohduttamaan kaikkia mielensäpahoittajia sillä, että pari kuukautta sitten olisin haukkunut kestovaipat täysin.


Olen ekotuotteiden valmistajan kannalta pahin mahdollinen ostaja. Pinnani on lyhyt ja mukavuudenhaluni valtava. Lisäksi valitan herkästi. En anna huonolle tuotteelle armoa ympäristöystävällisyyden nimissä, sillä on raaka-aineiden tuhlausta tehdä semihyvää. Ekotuotteen pitää olla käyttötarkoituksensa kannalta yhtä hyvä kuin epäekon, jotta minä käyttäisin sitä. 

Mikä vaipoissa sitten mättää? Minun nähdäkseni kestovaippailussa on pohjimmiltaan sama ongelma kuin astianpesukoneen eko-ohjelman tai luonnonkosmetiikan ripsivärien kanssa. Ei futaa. Astiat jäävät likaisiksi ja ripset varisevat poskille. Lopputuloksesta on tingittävä, mutta onpahan ekoa. 

Voi olla, että en vaan osaa. Voi olla, että homma muuttuu helpommaksi jatkossa. Minun nähdäkseni kertis kuitenkin voittaa pissanimukisat ylivoimaisesti. Ja taviksen silmin kertis on myös saatavuuden ja huollon suhteen helpoin valinta - marketista löytyy joka kokoa ja sekajäte katoaa kaatopaikalle. Halvaksikaan kestovaipat eivät tulleet, sillä sopivaa mallia ei ollut koko hankkimastani satsista kuin neljä kappaletta. Nyt sitten pitäisi löytää fygyä uuden satsin hankkimiseen. Motivaatio on pakko kaivaa ympäristönäkökulmasta, mutta kun sekään ei tahdo riittää.

Jäin miettimään, miten minut saisi tyytyväiseksi.

1. Tarvitsen kestovaippavuokraamon. 

Kestovaippoja oli vaikea ostaa verkkokaupasta ummikkona - kiinnitysmekanismeja ja materiaaleja oli älyttömästi. Päädyin helpoiksi mainostettuihin All in one -vaippoihin, jotta Koti-Insinöörikin osaisi homman. 

Motivaationi romahti heti alkuunsa, kun pyykkäsin pissaisia vaatteita ja petivaatteita. Oletan, että newborn oli vain liian pieni koko. Kokomerkinnät ovat jostain syystä XS-L -mitoissa, joiden vastaavuudesta senttimaailmaan minulla ei ole mitään käsitystä ja näköjään koot vaihtelevat yhtä paljon kuin vaatteissakin. Olisi siis pitänyt testata. 

Nyt sitten pitäisi jaksaa laittaa pieneksi menneet, suureksi osaksi käyttämättömät vaipat myyntiin. Onneksi se vuokraamo on tulossa!

2. Tarvitsen vaipanhuoltopalvelun. 

Huoltoketju ei normimeingillämme pelaa. Pesukoneemme on vanha ja iso. Valkoista 60 asteen pyykkiä tulee koneellinen enintään kerran viikossa. Harva pesutahti aiheuttaa vaivaa:
  • joudun esipesemään kaikki vaipat käsin, sillä en tiedä milloin ne pääsevät koneeseen. 
  • joudun myös kuivattamaan vaipat etteivät ne homehdu. Ne kuivuvat kylpyammeen suihkuletkussa. 
  • kestovaippoja pitäisi olla varalla kymmeniä.
Olen myös sen verran sniidu, että pesen kakkavaipan heti sappisaippualla tahroja välttääkseni (ehkä se riisipaperi alkaa toimia kun räjähdysskeidakausi on ohi), sillä en haluaisi itse käyttää paskatahraisia alkkareita - tämä tosin on vain minun henkilökohtainen pakkomielteeni. Ostin nimittäin huutiksesta vaippapaketin, jossa oli yllätyksekseni selkeät sinappiraidat jäljellä. En ole käyttänyt niitä kertaakaan. Enkä tiedä, mitä niille pitäisi tehdä, kun en kehtaa niitä myydäkään.

Olen jo päättänyt vähentää pyykinpesuun kohdistuvaa vastenmielisyyttäni hankkimalla uuden pesukoneen, jossa ohjelmaa ei tarvitse vääntää manuaalisesti eteenpäin ja valkopesuohjelma ei kestä kolmea tuntia. Hankinta saattaa pienentää tätä ongelmaa, mutta ahkeraa pyykkääjää minusta ei tule millään. Mutta oi, jos joku hakisi vaippasatsin joka kolmas päivä pois ja toisi puhtaan tilalle! Vaihtoehtoisesti voisin sijoittaa pieneen vaipanpesukoneeseen.

3. Kaipaan parempia tuotteita.

Istuvakin malli täytyy Snadin syömistahdilla vaihtaa muutaman tunnin välein, kertistä voi pitää huoletta koko yön ja päivälläkin useita tunteja - niiden imuteho kun on aivan omaa luokkaansa. Keston jäljiltä hanuri on selkeästi kostea ja vaatii pesua / pyyhkimistä, tosin iho ei ole ollut tästä moksiskaan. Kestovaipat parantavat kyllä imutehoaan pesujen myötä, mutta se on mielestäni selkeä suunnitteluvirhe - minä haluan, että tuote toimii heti. Kaipaan myös elastisia kankaita, sillä vauvan mahan pulleus vaihtelee: joissain kestovaipoissa materiaali ei jousta yhtään ja selkä on pissassa pitkien päikkäreiden jälkeen. Tarrakiinnitteisyys on nähdäkseni must.

Kangasvaippa on toki myös paksu. Hoikasta vauvasta tulee väkisinkin hassu mötikkä. Tämän ominaisuuden hyväksyn kuitenkin helpommin, sillä se ei näytä Snadia juurikaan haittaavan. Ongelmaksi muodostuvat lähinnä hoikalle vauvalle mitoitetut bodyt, joiden haaranepparit ovat kovilla. 



Ehkä sekin kertoo jotain, että tuttavapiirissäni on vain yksi kunnon kestovaippailija - suurinta osaa ei edes kiinnosta yrittää. Se on sääli. Jos kestovapat olisivat toimiva vaihtoehto ja käyttäjäkunta laajenisi, markkinoille tulisi kilpailua ja se taas parantaisi vaippojen laatua innovaatioiden kautta. Monet listaamistani ongelmista (elastisuus, imukyky, paksuus, kuivuminen) olisivat varmasti ratkaistavissa - ja kehitys kehittyy kuiduissakin. Kehotankin valmistajia tsekkaamaan, mistä kankaasta on tehty ne retkipyyhkeet, jotka kuivuvat hetkessä ja painavat gramman? Toimivuus kiinnostaa nimittäin tätä mutsia paljon enemmän kuin se, onko luomuhampussa hymyileviä apinoita. 

Ja se paras tuote? Tällä rajatulla kokemuksella nämä ImseVimset, jotka jäivät juuri pieniksi. Kiitän kyseisen vaipan sunnittelijaa reisiresorista ja pestyn vaipan nopeasta kuivumisesta. Kiitän myös Snadia siitä, että kakkaa tulee vain joka kolmas päivä.

Sana on vapaa. Kertokaa etenkin kertisten käyttäjät, miten teidät saisi käyttämään kestovaippoja? Minä en teitä kertiksistä syyllistä.

14.9.2011

Bye bye Beibamboo

Snadi on vähemmän snadi kuin pari kuukautta sitten. Olen saanut päivittää vaatekaapin jo uudelle kymmenluvulle ja palauttaa Beibamboolta vuokraamani minisetin.


Vuokraaminen oli ehkä fiksuin lastenvaatesijoitukseni koskaan. Skidille neljä vuotta sitten ummikkona ostetut vaatteet eivät olleet siitä järkevimmästä ja käyttökelpoisimmasta päästä - jopa siinä määrin että en ole kehdannut joitain kappaleita antaa kavereillekaan. Pienimpiä vaatteita taas ehti pitää hikisesti kerran kunnes ne jo jäivät pieniksi - money well spent.


Mulla ei juuri ole tästä toiminnasta kritisoitavaa. Edullinen paketti pestyjä, heti käyttökelpoisia vaatteita tulee parissa päivässä kotivelle. Pehmeät ja helppohoitoiset puuvilla-bambuvaatteet toimivat helteilläkin mainiosti ja mallit ovat oikeasti näppäriä (vain haalarin lahkeet olisivat saaneet olla pidemmät), myös kestovaippoja ajatellen. Kokoja on keskosista 80 senttiin asti. Ja jos tulee ongelmia, asiakaspalvelu on supernopeaa ja ystävällistä.

Vuokraus on tavaran hamstaukseen taipuvaiselle pelastus: kun setti jää pieneksi, vaatteet palautetaan Beibamboolle. Ei tarvitse ahdistua vaatteiden säilömisestä tai kierrättämisestä. Iltatähdet kun olivat nyt tässä.

Ps. Jos haluatte tietää lisää: Beibamboon perustajaa Nina Ignatiusta oli haastateltu Ykkösen aamutelkussa hänen saamastaan keksijäpalkinnosta.

9.9.2011

The sisätossut

Aion ilmoittaa itseni ensi kevään muskariryhmiin. Sitten hankin nämä sisätossut. Tai toisinpäin. Uijui.


EasyPeasy sisätossut Ipanajamit verkkokaupasta.

8.9.2011

Kierrätä sirpaleet

Törmäsin Iittalan kamppikseen, josta opin, että posliiniakin voi kierrättää. Kysyin ihan uteliaisuuttani Iittalalta, että mihin kierrätysposliini menee: suomalainen tiilifirma kuulemma käyttää posliinia tulitiilien raaka-aineena. No hyvä!

Kierrätykseen sopii tuoda mitä tahansa posliiniastioita, rikkinäisiäkin. Koska emme käytä muoviastioita ja Skidi saa osallistua pöydän kattamiseen / siivoamiseen, on tilanne usein tämä:


Kauniisti lohjenneita astioita voisi tietysti yrittää paikata pikaliimalla, mutta en usko niiden enää kestävän uunia tai astianpesukonetta. Enkä ole myöskään ihan varma, ettei liimasta liukene mitään kemikaaleja esim. kuumaan teeveteen...

Vanhoja posliiniastioita voi siis palauttaa Iittalan myymälöihin syyskuun loppuun asti ja tästä saa palkinnoksi alennusta Kaj Franckin klassikkotuotteista kuten Teemasta.

Ps. Loppuhuomautuksena haluan tuoda esiin närkästykseni siitä, että Arabia/Iittala lopettaa tiettyjen värien valmistuksen ja muuttaa kokoja - nimenomaan klassikkosarjoissa! Tämä on tietenkin tapa saada ihmiset ostamaan uusi kokonainen astiasarja, kun vanhan sarjan värejä ja kokoja ei rikkimenneiden tilalle enää saa. Ärrrrrsyttävää.

28.8.2011

Liinat rumpuun

Sarjassamme kummallisia tuotteita. Synnytyslaitokselta saadussa goodie bagissä oli kaksi Dr. Beckmannin värin- ja liankerääjäliinaa. Valmistajan esitteen mukaan näitä kannattaa käyttää, kun haluaa pestä värillisiä ja valkoisia samassa koneessa etteivät valkoiset värjäänny.

Dr. Beckmann Värin- ja liankerääjäliinoilla estät helposti ja kätevästi värin ja lian leviämisen vaatteisiin. Tuotetta on helppo käyttää: muistat vain jokaisen pesukerran yhteydessä lisätä liinan pesukonerumpuun. Pesun jälkeen liina heitetään pois. Liinat imevät itseensä erityisen kemiallisen koostumuksensa (kationoitu) ansiosta pesuvedestä likahiukkaset, kalkkijäämät ja levinneet värit kuin magneetti. Verkkorakenteen avulla liinat kykenevät sitomaan itseensä enemmän likaa ja väriä kuin muut vastaavat liinat.

Vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka kationointi kuulostaakin humanistin mielestä turhan erikoiselta. Pyykkäämme lapsiperheeksi superharvoin (iso pesukone ja laiskat pyörittäjät), joten koneeseen tungetaan yleensä ihan mitä tahansa väriä. Nyt kun käytössäni on about viisi paitaa, ongelma vielä korostuu. Kokeilin siis liinaa yhteen maltillisen sekaväriseen koneelliseen.


Kuvassa lopputulos! Mutta en silti osaa sanoa, onko tämä turhaa vai ei. Liinan väri jäi harmaanruskeaksi, joten kaipa se ainakin hiukan vaaleita tekstiilejä suojaa, mutta onko ajoittainen valkaiseminen sitten suurempi paha. Tieteellisyyden nimissä todettakoon, että en tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman liinaa. Mitä mieltä olette - onko jollain kokemuksia??

Ps. Jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, kokeilkaa valkopyykkiin ruokasoodaa! Sain itse viimeksi 10 vuotta sitten avatun soodapurkin vihdoin käyttöön.


25.7.2011

Kaalinlehti, pelastajani

Sain viime viikolla rintatulehduksen, mikä oli täysi oikeusmurha tällä imetystahdilla. Lääkkeiksi nimettiin joka paikassa tiheä imetys ja lepo. Koska uusi skidi nyt syö muutenkin aika tiheästi (ja miten ihmeessä kolmeviikkoinen vauva ylipäätään pakotettaisiin syömään useammin?), jäi lepo jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tulehduskipulääkkeiden lisäksi.

Oireet eivät suinkaan olleet menossa pois vuorokauden sisään ja olin jo tippa linssissä varautunut hakemaan ensimmäisen antibioottikuurin neljään vuoteen. Koska välttelen antibiootteja kuin ruttoa ja toisaalta kuume ja tulikuuma daisari helteellä tekivät olon karmivaksi, päätin ottaa kaikki keinot käyttöön. Bongasin joltain keskustelupalstalta vinkin kaalinlehtikääreeseen, joten päätin kokeilla. Ei se ota jos ei annakaan. Tungin siis rintsikoihin pinnastaan hiukan rikotun, jääkaappikylmän lehden.

On taas vaikea sanoa, oliko vain ajoitus oikea, mutta se pirun lehti helpotti oloa kahdessa tunnissa. Havainnostani hämmästyneenä päällystin itseni lehdillä yöksi ja kas, lääkärireissua ei koskaan tarvittu. Kiinnostukseni kaalin vaikuttaviin aineisiin heräsi. Kaalia kuulemma käytetään yleisesti kihdinkin hoidossa, mutta tieteellisiä tutkimuksia tehosta en löytänyt. Puutarha-sanomien artikkelissa viitataan turvotusta vähentävään vaikutukseen, mutta siinäkään ei kerrota, mikä aine lehdissä vaikuttaa. Kertokaa jos tiedätte!

Joka tapauksessa kaalirakkauteni on tällä haavaa ylitsevuotavainen.

Kuva: kasvikset.fi

24.6.2011

All-in-one

Tässä ne nyt ovat. AIOt. Meillä himassa.


Koska kestovaippainfo ei vastannut mailitse lähettämiini kysymyksiin eikä ilmeisesti ole olemassa mitään konkreettista kestovaippatavarataloa, jouduin verkko-ostoksille sokkona.

Päädyin all-in-one -kestovaippoihin, jotka muistuttavat eniten kertiksiä (= niihin on integroitu kaikki mahdollinen valmiiksi, joten ei tarvitse kuin pukea päälle). Enkä vähiten Koti-Insinöörin takia. Aika harvassa kestovaippakeskustelussa tuleekin esiin isän rooli vaipanvaihtajana, mikä meidän perheessämme on merkittävä. Nähtyäni, miten monella tavalla ipanalla on ollut mm. ristiolkaiminen uikkari päällä, rohkenen vetää johtopäätöksen, että idioottivarmuus on käytön takuu, omaa mukavuudenhaluani ollenkaan väheksymättä.


Kestovaippojen käyttöä perustellaan sekä ympäristö- että taloussyillä, mutta en ole ihan varma, tulevatko kestovaipat juuri meidän perheessämme halvemmaksi kuin kertikset, joihin kuulemma tuhraantuu noin tonni vaippakauden aikana - käytin jo kolmanneksen pelkkään alle kuuden kilon sarjaan... Luonnollisesti halvemmalla pääsee, kun tekee itse, pesee usein pyykkiä (= ei tarvitse valtavaa varastoa) ja ostaa käytettynä. Hinta on mulle kuitenkin ihan yhdentekevä asia. Kertakäyttöisyys on kulutusideologiana perseestä ja kaatisjäte asia, jota en halua tuottaa. Kuten hyvä ystäväni Ina edellisen kestopostauksen perässä totesi: jos homma onnistuu mun kärsivällisyydellä, se onnistuu keltä tahansa.

Kun noita vaippoja olen tässä pari päivää hypistellyt, lähinnä mietityttää, ovatko ne helteellä hiostavia? Tuntuvat kertiksiin verrattuina aika paksuilta. Raportoin käyttökokemuksista tänne heti kun niitä saan - ja vinkkejä saa laittaa edelleen!

Enää puuttuu se testaaja. Edelleen.

6.6.2011

Raparperia grillistä

Rakastan kaikkia happamia ja kirpeitä asioita ja siksi raparperisesonki lämmittää mieltä remppavitutuksen keskellä. Laitankin jakoon yhden hyvän raparperijälkkärireseptin, joka valmistuu grillissä. Olen testannut tätä Markus Maulavirran vääntämää raparperijälkkäriä useamman kerran, viimeksi eilen kun duunikaverit olivat meillä grillaamassa.


Tarvitset
  • puntin raparperia
  • hunajaa
  • sokeria
  • valko-/kuohuviininä
  • voita
  • tarjoiluun jäätelöä *
Kuori ja pilko raparperit ja annostele ne yhteen isoon (tai muutamaan pieneen) foliovuokaan. Töräytä päälle hunajaa, sokeria, loraus kuoharia / valkkaria ja vuole päälle muutama lastua voita. Sijoita vuoka grilliin sen verran pitkäksi aikaa, että raparperi kypsyy. Isossa vuoassa menee about vartti. Tai ehkä vähän enemmän. Ei se ole kauhean nuukaa, pääasia että neste on hiukan haihtunut ja raparperi pehmennyt.

Annostele kypsää raparperiasiaa jälkiruokakulhoihin ja lusikoi päälle jädeä - ja nauti nopeasti. Ota toisellekin jalalle. Ja kolmannelle.

* Koska Noora on maitovammainen, olimme varanneet tofujätskiä - ja se yllätti iloisesti! Mansikka ei ollut erityistä, mutta vanilja oli kaikkien mielestä aivan älyttömän hyvää! Tämä tuoteperhe on jäänyt minulta testaamatta, koska en ole suuri tofun ystävä, mutta täytyypä korjata tämäkin asia.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...