Iloisia ylläreitä ruokakaupassa

Muutama miellyttävä tuttavuus ruokakaupasta! Ensinnäkin Helsingin Mylly lähestyi minua Myllärin luomu -korruptiokassilla. Tämä oli jo toinen kerta kun sain heiltä lähetyksen, mutta ensimmäisellä kerralla sisältö ei iskenyt ollenkaan. Nyt mukana oli tuotteita, joita voisin ihan ostaa.

Ihan ykköstuote on luomumysli, jossa ei ole lisättyä sokeria ja suolaa, mutta maukas sekoitus hiutaleita ja siemeniä. Oikein hyvä! Mysliä voi tietenkin myös tehdä itse, mutta minä ostan ihan mielelläni paketin valmista sekoitusta.

Mukana oli myös kaurakeksejä, jotka maistuvat todella aidon kauraiselle. Pieni miinus kuitenkin ulkonäöstä: duunissa tuli palautetta, että nämä näyttävät vähän terveellisiltä. Välipalaksi en keksejä koskaan suostu kutsumaan, mutta kyllä tällaisille paikkansa on: vappuna näistä voisi tehdä piknikille vaikkapa makeita suupaloja kuohuvan kylkeen lisäämällä kahden keksin väliin vaikka puolukalla tai lakalla maustettua mascarponea.

Koska nirsoilen skidin ylimääräisen sokerin, väriaineiden, keinotekoisten aromien ja muun turhan höpön kanssa, meillä ei koskaan syödä mitään vanukkaita tai Pörrö Pesukarhun makupaloja. Kotimainen kaurapohjainen (=maidoton) Yosa on itselleni tuttu tuote, mutta nyt vasta äkkäsin suklaanmakuisen version ja keksin tarjota sitä ipanallekin. Joka tykkäsi siitä kuin hullu kauravalmisteesta! Minun mielestäni maku ei ollut kovin suklainen mutta pääasia, että sain jonkun suht terveellisen tuotteen kiristys- & lahjontavalikoimaani.

Haalari

Postailen aika harvoin lastenvaatteista. En juurikaan hanki uutta, sillä pari vuotta vanhempi serkkutyttö luovuttaa kerran vuodessa skidille jätesäkillisen tuikitavallisia käyttövaatteita, loput tulevat kirppikseltä.

Kävin pitkästä aikaa Nudgessa katselemassa, mitä ekolastenvaatepuolelle kuuluu ja yllätyin iloisesti. Sen lisäksi että Tarjan valitsemiin tuotemerkkeihin voi luottaa (tyyppi on sata kertaa pahempi valmistajien syynääjä kuin minä) hänellä on mainio silmä laadulle ja tyylille. Hintatasolla ei tosin kilpailla H&M:n kanssa, mutta ei ole tarkoituskaan.

Olen erityisen ihastunut tähän haalariin. Materiaali on ohutta, mutta vaate istuu meidän pulkannarullekin vyötäröresorin ansiosta täydellisesti. Näin kevätkeleillä alle voi pukea pitkähihaisen ja sukkikset. Kesällä riittää tämä yksi vaatekappale.

Kuvassa myös Vihreiden nuupahtanut, biologisesti hajoava ilmapallo. Symboliikkaa.

Todella raakaa

Viikonlopun ruokainspiraatioksi suosittelen lukemaan Hertan jutun raakaruoasta ja miten raakakokeilut voi halutessaan aloittaa jostain muusta kuin lehtisalaatti-selleripirtelöstä. Mä aion myös kokeilla, miten noi maut uppoaa Skidiin. Kuvasta tuli jo lupaava kommentti: "Äiti, sä voit syödä noi".

Bag Lady ja täydellinen laukku

Juuri ennen reissua havaitsin, että Nooralta pöllimäni lainaamani Whole Foods Marketin logolla varustetun kuitukassin elinkaaren pää alkoi olla näkyvissä. Oletettavasti lähinnä ruokaostoksiin tarkoitettu kassi on ollut vähän liian kovilla läppärin, laturin, muistiinpanovälineiden, kameran ja erinäisten kirjojen, lehtien, esitteiden, lehtileikkeiden yms. jokapäiväisen raahaamisen takia. Kassista irtoaa takkiini kuitusuikaleita, joten näytän siltä kuin pelehtisin joka aamu heinäladossa.

Olen etsinyt täydellistä laukkua jo ennen tätäkin. Laukku on äärimmäisen funktionaalinen tavara. En halua tehdä kompromissia vaan löytää ikuisen rakkauden. Läppärinmentävän, mutta epäinsinöörimäisen, modernin, mutta ajattoman, viimeistellyn mutta härpäkkeettömän. Pohdin jopa laukun teettämistä, mutta homma tyssäsi siihen, että en löytänyt riittävän paksua nahkaa ja hyvää mallia.

Valmistauduin vaivannäköön. Kiersin kirppareita, markkinoita ja käsityömyymälöitä, ja hakkasin Huutoon sata kertaa sanoja iso nahka laukku, synonyymeilla, järjestystä vaihdellen, yhteen ja erikseen - tuloksetta.

Piipahdin hetken mielijohteesta lähtöä edeltävänä iltana Kampin laukkuliikkeeseen, ilman odotuksia. Myyjä tuli jeesimään, mutta vaatimuslistani karsi nopeasti ehdokkaita. Vaihtoehtoja löytyi tasan yksi, joka oli ihan kiva. Ja vähän liian siisti mun tyyliin. Empimiseni sai myyjän kaivamaan jostain nurkasta näkyville tämän.

"Tässä ei kyllä ole vetoketjua."

Mustuaiseni laajenivat sen verran, että myyjä tarrautui laukkuun vähän tiukemmin ja katsoi, että nyt on syytä hiukan jarrutella:

"Tää on myös vähän eri hintaluokkaa."

Pitäisi varmaan meikata vähän enemmän, jotta näyttäisi maksukykyisemmältä. Tiedustelin, miksi laukku maksoi Barcelonan lennon verran, vaikka vuori ei ollut Vuittonia.

"Tämä on suomalaista käsityötä."

Kun pääsin hiplaamaan laukkua, näin lapun, jossa kerrottiin nahan olevan ympäristöystävällisesti käsiteltyä ja kasviparkittua. Kolme taskua + kännykkätasku, laukun saa myös kurottua vähän pienemmäksi sisäsoljella. Väkisinkin hymyilytti. Myyjä tiesi voittaneensa.

Kiitos Okay's ja Annikki Koivunen, Sastamala. Tulinpa pitkästä aikaa onnelliseksi materiasta.

Ps. Kestävyys ja vetoisuus pääsi heti testiin käsimatkatavarana. Laukkuun kun pitää nykyään mahtua omien kamojen lisäksi vaippoja, palapelejä, pehmoeläimiä, väriliituja ja Myyrä-dvd.

Ei hajuakaan

Olimme eilen tyttöporukalla ulkona syömässä suositussa helsinkiläisravintolassa. Pääruokavaihtoehdoissa oli kaksi kiinnostavaa ruokaa: viiriäinen ja meriantura. Kysyin tilausta vastaanottamaan tulleelta tarjoilijalta, mistä viiriäinen on peräisin ja miten niitä kasvatetaan. Tarjoilija näytti hämmentyneeltä ja vastasi, että ei hajuakaan. Keittöstä huudettiin, että lintu on peräisin Ranskasta, mutta sen enempää en saanut annoksesta irti. Okei, no entäs meriantura, kuuluuko kala WWF:n kalaoppaan vihreälle listalle*? Tarjoilija naurahti nyt jo hermostuneesti ja sanoi, ettei hän ole koskaan kuullutkaan mistään listasta.

Jees. Siinä vaiheessa koko pöytäseuruetta alkoi naurattaa hippeilyni. Ja naurettavaahan se onkin: piinata nyt ravintolan työntekijöitä, jotka tekevät duuniaan, ottavat tilauksia ja toimittavat ne keittiöön. Heidän duuninsa ei ole tietää yksityiskohtia. Ainakaan vielä.

Kuluttajalle on kuitenkin jätetty vastuu ostamiensa kulutushyödykkeiden kestävyydestä, alkuperästä, tuotantotavasta tai materiaaleista - muutamaa ruokakauppaa, ravintolaa ja vaatekauppaa lukuunottamatta. Mutta kuinkahan moni muu kyselijä on saanut kysymykseensä saman vastauksen? Ei hajuakaan. Vastauksesta voi vetää kaksi johtopäätöstä.

1. Kysymys on harvinainen ja yllättävä, ehkä ennakkotapaus. Miettikää, jos annoksen suositusviinin kysyjälle vastattaisiin ei hajuakaan.
2. Kysymys kuuluu ns. ei-selvitettävissä-olevien-asioiden joukkoon. Laktoositon ja gluteeniton vaihtoehto selviää viimeistään tarkistamalla kokilta ja vaatteen pesuohjeet voi etsiä lapusta. Ekologisuus, eettisyys, hiilijalanjälki tai elinkaari eivät ole yksiselitteisiä ja yleisiä pakkausmerkintöjä.

Jos ostajien tyytymättömyys informaation laatuun vaikuttaisi myyntiin, asiakasrajapinnassa osattaisiin varmasti vastata. Tällä hetkellä kyseleminen on kuitenkin dismotivoivaa ajanhukkaa, jolla ei kerää mitään tiedostuspisteitä, ei pöytäseurueelta eikä ravintolan henkilökunnalta. Mutta kuka alkuperää ja tuotantotapaa sitten kysyy, jos en minä?

Kysyn vaan.

KUVA: seminaaritarjoilua ala Labby. Tästä annoksesta tiedettiin cocktailtikkujenkin eettisyys.

* meriantura on kalaoppaan punaisella listalla pyyntimenetelmänsä vuoksi.

EcoBohemiaa lapsille

Sain vinkin uudesta nettikaupasta EcoBohemiasta, jossa on aikas kivaa kamaa pikkuskideille.

Tää mobile on superkaunis. Saako tollasen ostaa oman sänkynsä päälle?

Nää pitsitossut on jotenkin vanhanaikaisen juhlavat.

Lasisia tuttipulloja saa värikkäissä silikonikuorissa.

Naisille on asusteita, laukkuja, muutama minnan vaate ja kenkiä, mutta ei oikeastaan mitään, mitä en ole jo ennen nähnyt. Koruissa oli muutamia kauniita yksilöitä. Mut käykää itse tsekkaamassa niin tiedätte.

Joulun kimppuun

Pistimme Uuden Mustan joulukampanjan ilmoille eilen. Mietimme mimmien kanssa teemaa pitkään: mitä jouluna voisi tehdä toisin. Ahdistuimme kaikki vähän eri asioista jouluun liittyen, yksi askartelusta, toinen jouluruuista, kolmas toivioretkistä tavarataloihin. Löysimme näille epämieluisille velvollisuuksille yhden kuvaavan sanan: ähky. Kiireen ja kulutuksen yhdistelmä. Teeseiksi muotoutui viisi pää-ähkyä:

• pakollisten lahjojen haaliminen 
• jouluostosten teko tavaratalotunnelmassa
• paketointisulkeiset
• kodin jouluvalmistelut
• joulupöydän ylivarustelu

Teesien alla esitellyistä vinkeistä saa bongata omansa tai koittaa kaikkia. Mä aion ottaa tänä jouluna haltuun pakkomielteeni eli lahjat. Pyrin sopimaan mahdollisimman monen kanssa, että uusia tavaroita ei osteta. Kierrätetyt ja aineettomat olkoot pop.

Ähkyttömyys on ehditty tulkita yksipuolisesti ruokaan tai joulun vihaamiseen liittyväksi kampanjaksi. Että joulupöydässä ei saisi syödä mitään tai joulu pitäisi jättää väliin. Ei sinne päinkään! Jouluhan on mahtava juhla, kunhan sen raivaa esiin kaiken bling blingin alta. Samalla tavalla kuin kämpän viihtyisyyttä lisää enemmän se, että jotain vie pois kuin se, että että jotain tuo lisää, myös joulu ansaitsee pienen meikinpoiston.  

Muistan myös kirjoitukseni viime vuodelta, jossa käsittelin Rebeckan esittämää ongelmaa, että vaikka itse haluaisi ottaa jouluna rauhallisesti, löytyy aina joku sukulaistäti, joka tuuppaa pakolliset krääsälyhdyt ja pehmolelut pukinkonttiin. Jos yhtään lohduttaa, ette ole ihan yksin: reilussa vuorokaudessa tapahtumaan on liittynyt yli tuhat ihmistä, joten tilausta joulun henkiselle siivoamiselle näyttäisi olevan. Tapahtumaa voi tietysti käyttää myös keppihevosena oman tahtotilan viestimiseen, sillä haasteeseen osallistuminen ei ole henkilökohtainen loukkaus sukulaistätiä kohtaan. Voitte siis hyvillä mielin kertoa, että olette mukana tällaisessa tempauksessa, ja säännöt olisivat nämä. Toivottavasti tämä ohjaisi innokkaat tädit kunnioittamaan sitä, että jotkut haluavat joulunsa au naturel.

Tsemppiä ähkynpoistoon! Ja jos ette muuta, niin arvostakaa noita mun väkräämiä pipareita! ;)

Ps. Huomasitteko muuten uutisen, jonka mukaan luomukinkuista on kova kysyntä vaikka hinta on paljon tavallista kalliimpi! Mä en ole kinkun ystävä, mutta olen iloinen että jengille on mennyt perille luomulihan merkitys.

Vaikuttakaa, pomot ja työntekijät!

Olen päässyt sen verran oman hippeilyni ytimeen että yksi asia on noussut selkeästi itselleni tärkeäksi aiheeksi: jäte. Olen kieroutuneen kiinnostunut jäteveden käsittelystä, kaatopaikkojen ongelmista, jätelainsäädännöstä ja jätteen energiakäytöstä. Vedän leväperäisestä lajittelusta sekä himassa että duunissa suurimmat kilarit. Ehkä se johtuu siitä, että jätteessä tiivistyy vastuullisuus - sekä yhteiskunnan että kuluttajan: mihin ostettu tavara tai sen pakkaus dumpataan, kun se on tarpeeton? Ja sitten päästään aiheeseen: yritysmaailman vastuullisuuteen - enkä puhu nyt Lokapojista.

Firmat pystyvät halutessaan vaikuttamaan nopeasti omaan ympäristöystävällisyyteensä. Halutessaan. Johtoryhmätasolla tehdyt päätökset saadaan tarvittaessa käytäntöön vaikka samana päivänä, koskivat ne sitten työpaikkafillaroinnin tukemista, kiinteistön jätehuollon tehostamista, siivousfirman toimintaa, toimistotarvikkeiden hiilijalanjälkeä, kahvin etiikkaa, liiketunnistimella toimivia valokatkaisijoita tai kaksipuoleista printtausta. Tuntuu, että firman johdon on helppo unohtaa tämä.

Yritysten johdolla on mahdollisuus vaikuttaa myös ketjussa ylöspäin, esimerkiksi valitsemalla toimitilansa kiinteistöistä, joilla on jonkinlaisia ympäristöarvoja. Yritykset ovat yhteiskunnallisia toimijoita siinä missä missä kuluttajatkin. Jos yritykset näyttävät olevansa kiinnostuneita muustakin kuin halvoista neliöistä ja ilmaisista autopaikoista, dominoefekti siirtyy taas pykälää ylemmäs. Kyllä kiinteistönomistaja vuokranmaksajaa kuuntelee.

Jos kuluttajan rooli tuntuukin välillä ostoksilla tyhjänpäiväiseltä, kannattaa miettiä vaikutusmahdollisuuksiaan työntekijänä. Edellisessä työpaikassani hommat oli hoidettu esimerkillisesti, mutta voin kuvitella, että piittaamattomuus on oletettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Me Nooran kanssa saimme keväällä aikaan firmaamme biojätteen keräyksen, mutta mitään muuta pihalta ei sitten löydykään, koska autopaikoista ei voi tinkiä. Pieni juttu, mutta banaaninkuorien heittäminen mustiin jätesäkkeihin ei ollut tätä ennen häirinnyt ketään niin paljon, että asialle olisi tehty jotain. Jos siis olet itse tarkka ympäristöasioissa, esitä rohkeasti firman johdolle muutostoiveita. Organisaation koosta riippuen voit saada yhdellä pienellä pyynnöllä aikaan ison parannuksen.

Hyvää Euroopan jätteenvähentämisviikkoa!


European Week for Waste Reduction 2010 - teaser (English) from The EWWR Secretariat on Vimeo.

Norsu päähän

Uudessa Mustassa oli joku aika sitten juttua suomalaisista kestävän kehityksen lastenvaatemerkeistä. Madden vaatteet ovat suurimmaksi osaksi serkuilta kierrätettyjä, mutta jos täsmäostoksia tarvitsee tehdä, kotimaista tarjontaa alkaa olla ilahduttavan paljon ja ilahduttavan tyylikkäänä!

Yksi parhaimmista lastenvaatehankinnoistani Maddelle tänä syksynä oli uusi lätsä, joka otettiin käyttöön heti kun ilmat viilenivät. Punaisen Norsun one size -malli on mainio niin tytöille kuin pojillekin ja kokoa voi säädellä kuminauhalla. Tiedoksi retukenkiä 70-luvulla käyttäneille: merkillä on myös ihania retuhattuja, joita jaksan hiplata nostalgiahuuruissa joka kerta.

Piipahdin lauantaina myös Pumpkin-shopissa Eerikinkadulla. Jos en olisi jo ostanut tätä, olisin hyvinkin voinut hommata tällaisen neulepipon:

Sen sijaan mukaan tarttui hiuspanta, jonka kuka tahansa homo sapiens paitsi minä virkkaisi itse. Aloitankin joululahjavinkkisarjani tällä: osta panta ja tuunaa se itsevirkatuilla kukkasilla!

 

Kotimaiseen designiin tutustuminen helpottuu lokakuussa, kun ekomyymälä Nudge Helsinki avaa ovensa Yrjönkadulla. Verkkokaupat on ihan ok, mutta itse kaipaan käsituntumaa, etenkin lastenvaatteissa.

Hauska tavata, John Masters!

Jatkoa edelliseen postaukseen ja niille, jotka painiskelevat vielä sopivien luonnonkosmetiikan hiustuotteiden kanssa: kampaajallani on myynnissä uusi hiustenhoitosarjaa John Masters Organics, joka on samannimisen jenkkiläisen kampaajan kehittelemä. (Katz NYC, tällä näyttäisi olevan salonki Cityssä - käy tsekkaamassa?) Tyyppi ei halunnut itse altistua enää turhille kemikaaleille ja alkoi kehitellä luonnonmukaisempia tuotteita aloittaen hiustenhoitotuotteista ja laajentaen myöhemmin ihon- ja vartalonhoitoon sekä lemmikkituotteisiin.

Jenkeissä ei ilmeisesti ole kosmetiikalle omaa sertifikaattia (onko jollain parempaa tietoa?), mutta merkin tuotteiden kriteerit ovat aika tarkat ja sarjalle haetaan paraikaa eurooppalaista sertifikaattia. Lisäksi sisällysluettelot ovat avoimesti netissä, jos haluaa syynätä incejä. Sarjassa on muuten hyvin luomuja muotoilutuotteita: mm. hiuksia tuuheuttava Sea mist spray, joka on käytännössä merivettä!

Testerien perusteella olen aika fiiliksissä: tuotteet pesevät hyvin ja tuoksuvat mahtaville (en siis suosittele hajusteyliherkille), mutta kalliitahan nämä pirulaiset ovat, kun hinta pyörii kolmenkympin tienoilla per 236 ml.. Käytän saippuoina nykyään suomalaisia Ole Hyvän tuotteita ja testaan paraikaa sertfioitua SAVE-sarjan shampoota, mutta sen verran kermapeba olen, että kylppärin hyllyllä on tilaa yhdelle hemmottelupurkille.

Henna reunion

Jatkan myrkkypostauksen jälkimainingeissa. Mä olen hiustenhoidossa siirtynyt vuoden sisään aika luomumeininkiin: olen kokeilujen jälkeen löytänyt sertifioiduista tuotteista mulle sopivat ja luopunut säännöllisestä hoitoaineen käytöstä. Ja kuulkaa, tämä nyt on ihan mutua, mutta: ihan kun mun tukka olisi tuuhentunut! Olen siis pystynyt kasvattamaan taas pitkän tukan, sillä se ei näytä enää kyljyksellä siloitetulta roadkilliltä. Muutos voi johtua pelkästään tosta hoitoaineen poisjättämisestä, sillä mun hiuslaatu on kampaajani Kaisankin mielestä paskin mahdollinen: helposti lässähtävä, lasimainen ja ei-muotoiltava. Bonuksena ruma oma väri ja pyörteet otsalla ja takaraivolla.

Kun sitten viimeksi kävin laitattamassa väriä päähän, halusin mm. tämän uutisen johdosta käyttää niin hippiä väriä kuin löytyy. Kaisa kaivoikin esiin nokkosta ja hennaa ja pisti kattilan levylle. Se tummanvihreä, kuuma mönjä, se tuoksu! Palasin muistoissani 80-luvun lopulle, jolloin istuttiin bestiksen kanssa hiustenvärjäysteeppareissa kylppärissä muovipussi päässä ja odoteltiin (epätasaisia) tuloksia.

Henna toimi yllättävän hyvin myös 20 vuotta myöhemmin. Päänahka ei kutissut yhtään hennakäsittelyn jälkeen, väri on luonnollinen ja näin kolmen viikon jälkeen voi todeta, että se kuluu pois tasaisesti, ilman juurikasvua. Kaisa valaisi, että hennalla saa tehtyä myös tummempia sävyjä, mutta katsotaan millainen fiilis ensi kerralla on.

Ps. Kempparissa on juttua oman värin kasvatusproggiksesta, mut mä en ehkä uskalla. Siellähän saattaisi hitto vieköön olla harmaita. Pidätän oikeuden olla tietämättä siitä.

Ruoka - uhka ja mahdollisuus

On jännä huomata, miten paljon tunteita syöminen nostaa pintaan.

Ruoasta halutaan tietää yhä enemmän, eikä se ole huono asia! En pidä itseäni kovinkaan intohimoisena jonkun suunnan puolestapuhujana, mutta huolestunut olen. En halua alkaa pelätä ruokaa, mutta mitä näistä uutisista pitäisi ajatella? Varsinkin, kun mun vastuulla on yksi metriheikkikin.

Tähän lisääntyvään tiedontarpeeseen yrittää osaltaan vastata Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sre, joka yrittää nostattaa suomalaisten ruokaitsetuntoa ja kirkastaa ajatusta hyvästä ruoasta. Teesejä jalkautetaan Hyvinsyöjien yhteisön kautta. Sain kutsun projektin tiimoilta järjestettyyn lehdistötilaisuuteen.

Sre:n ohjausryhmän puheenjohtaja Jaana Husu-Kallio totesi, että italialaiset ja ranskalaiset eivät koskaan kysele ulkomaalaisilta, mitä mieltä nämä ovat maan ruoista. "Suomalaisten pitää pyrkiä samaan, sillä siihen on kaikki edellytykset." Todellakin. Mutta se edellyttää, että kehitämme ruokakulttuurin.

Kolmannes suomalaisen kulutuksen ympäristövaikutuksista syntyy ravinnosta. Ruoantuotanto vaikuttaa erityisesti vesistöjen tilaan ja monimuotoisuuteen. Vastuullinen syöminen kiinnostaa kuluttajia, sillä moni haluaa omilla toimillaan jarruttaa ympäristötuhoja ja ilmastonmuutosta - tämä näkyy myös Uuden Mustan gallupista, jossa kysyin, mikä ruokajutuissa kiinnostaa!

Sre kokosikin ruoka-alan asiantuntijoiden ja kuluttajien kanssa tärkeimmät neuvot ja ohjeet Hyvinsyöjille. Ohjeet tiivistyvät viideksi helposti ymmärrettäväksi ja muistettavaksi oikeudeksi:

• Vaadi tietoa ruoan alkuperästä
• Hyödynnä sesonkiherkkuja.
• Suosi kasviksia.
• Tarkkaile ruokajätteen määrää. 
• Kuljeta, säilö ja kokkaa turhia kuormittamatta.

Ilahduin ohjeiden järkevyydestä: tämähän saattaa mennä Pertti Perusinsinöörillekin (kaikki kunnia insinööreille) läpi! En tekisi tätä päivääkään ellen uskoisi joukkovoimaan. Siihen että asiakkaiden vaatimukset vaikuttavat päivittäistavarakauppojen valikoimiin ja ravintoloiden tarjoomiin, kun riittävän moni haluaa muutosta.

Loppujen lopuksihan tavoite on lisätä ruoan arvostusta. Missä vaiheessa se pääsi katoamaan?

Manner's olalle

Mulla on laukkuongelma. Nykyään pitää raahata mukana kirjoja, läppäriä, kameraa ja piuhoja, joten tarvitsen ison olkalaukun. Nahkaisen, koska sen pitää kestää tuulta ja tuiskua. Yksinkertaisen, koska sen pitää olla vielä 10 vuoden päästäkin muodissa. Mieluiten suomalaisen. Ja uniikin, käsintehdyn, kiitos. Täydellisestä panttaan vaikka talon.

Kollega suositteli Sari Mannerin Manner's tuotteita ja täytyy sanoa, että tykästyin. Kivoja malleja ja suurimmaksi osaksi kierrätysnahasta. Mahtuiskohan tähän?

Ja mimmi oli vinkannut, että voi tehdä myös mittatilaustöitä. Kas, kun olisikin varastossa vanha, toisesta hihasta pilalle mennyt nahkatakki, joka tarvitsisi uuden elämän.

Teettäminen on nimittäin monella tapaa siistiä. Oma materiaali ja design, valmistus eettinen ja hinta taatusti alle Vuittonin. Ihan luksusta.

Hyvää karmaa

Minut yllätettiin asiakaspalvelulla, tällä kertaa positiivisesti. Tein Karma Shopista tilauksen kesäkuun viimeisenä päivänä. Sain seuraavan päivänä mailia:

Kiitos tilauksestasi. Päivitämme juuri parhaillaan verkkokauppaamme ja laitamme heinäkuun ajaksi vähintään -15%:n alennuksen kaikkiin verkkokaupassamme oleviin tuotteisiin. Jahka tilauksesi on saapunut sinulle ja olet kokeillut sopivatko tilaamasi tuotteet, niin kerrotko minulle tilinumerosi ja huomioin laittamamme alennuksen niiltä osin kuin tilauksessasi olleiden tuotteiden hinnat nyt muuttuvat.

Tyypit siis ottivat oma-aloitteisesti yhteyttä ja ulottivat alennuksen koskemaan minunkin tilaustani. Ihan vain siksi, että se on reilua.

Tänä nihkeyden, tympeyden ja välinpitämättömyyden aikana arvostan suunnattomasti tällaista elettä. Olisin ostanut vaatteet ilman alennustakin, sillä rahallinen etu oli aika pieni, mutta se, että kauppias pelkää, että minulle tulee paha mieli, on ennenkuulumatonta. Vai olenko vain poikkeuksellisen huonoilla kokemuksilla kyllästetty kuluttaja?

Reilu kauppa muuten porskuttaa. Ehkä kuluttajat haluavat omalta osaltaan poistaa maailmasta tympeyttä.

Ps. Tilasin muuten tämän Pranan empire-linjaisen mekon. Suurin osa tällaisista hellemekoista saa minut näyttämään karjakolta, mutta tämän mekon loistava leikkaus jättää kurveille tilaa olematta liian sotilaallinen. Suosittelen kaikille, joiden vartalotyyppi ei ole "12-vuotias varsa".

Sohva vai riipputuoli?

Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä riippumaton ihanuus johtuu lähinnä mielikuvista, joita kyseiseen tuotteeseen liitetään (lunki kesäpäivä), sillä jostain syystä en saa riippumatossa koskaan hyvää asentoa. Nämä luomupuuvillaiset La Siestan riipputuolit kuitenkin kiinnittivät huomioni (valmistusmaa valitettavasti niinkin kaukainen kuin Brasilia).

Olen nimittäin kehittämässä ärsyyntymistä sohviin. Joka kodin pakollinen sohva vie sairaasti tilaa ja on seurustelumielessä huono, sillä se parkkeerataan aina telkkarin (btw. toinen pakollinen elementti) eteen, jolloin jengi sitten istuu bileissä rivissä tai lattialla. Ja meillä siis sama järjestely.

Suomalaiseille myös kaupataan sohvia ihan hulluna. Uusi sohva ei maksa juuri mitään eli vanha vain kaatikselle ja uusi palonestoaineilla kyllästetty istuin olohuoneen paraatipaikalle.

Voisiko riipputuoleilla sisustaa uudenlaisen olohuoneen? Jos laittaisi yhden perhemallin siihen tv:n eteen ja muutaman koukun kattoon vieraita varten. Nämä huonekaluthan saa kaappiin odottamaan juhlia.

En nyt ole roudaamassa sohvaani kierrätyskeskukseen, mutta vinkkinä, jos joku rohkea sisustaja jakaa sohvaällöni. Ja jos joku on kokeillut, ni onks nää mukavia?

Ps. La Siestalla on myös vauvojen riippukeinuja..

Romusta perinnöksi

Vein taannoin korumuotoilijalle läjän omasta korulippaasta löytynyttä romukultaa ja muutaman puolijalokiven. Tänään kävin "pajalla" hakemassa uudistuneet korut kotiin ja olen aika innoissani: sain vanhoista materiaaleista kohtuullisella investoinnilla juuri sellaiset korut kuin tyyliini istuvat - ja näistä on kuulkaa perintökoruiksi!

Yllä uusiokäytössä mummon painava kultasormus, joka oli siis kokoa isovarvas. Sitä ei voitu pienentää ilman, että olisi menetetty leimoja ja kaiverruksia, joten siitä tuli riipus. Tyylikäs ja painava mötikkä!

Alla äidin ja tyttären korut, kiertokulkusydämet, joista suurempi on naarmutettu mataksi ja pienempi jätetty kiiltäväksi. Takana on lenkit joten korun saa kiinni ketjuihin tai korvarenkaaseen. Sitten kun ipana kasvaa aikuiseksi, annan sille tuon isommankin ja se saa sit antaa pienemmän vaikka mahdollisille omille lapsilleen.

Koti-insinöörille menee tämä tiikerinsilmä, johon porattiin vain reikä ja tehtiin lenkki, kaulapanta on mustaa kumia. Hääpäivä lähestyy, joten tämä lienee hyvä lahja viiden vuoden kunniaksi.

Ametistiriipus jäi vielä odottamaan toteutusta, valmistunee ensi viikolla.

Tämä kaikki syntyi siis olemassaolevista kamoista, mitään uutta ei tarvittu, vaikka mä en edes ole mikään koruihminen! Suosittelen lämpimästi, että tsekkaatte, löytyykö omasta korulippaastanne jotain käyttökelvotonta jalometallia ja viette korumuotoilijalle uudistettaviksi.

Ostin muuten Kierrätystehtaalta Anniina Nurmen korun, joka on tehty vanhoista avaimista. En ikinä ollut avainkaulalapsi, mutta nyt voin olla avainkaula-aikuinen.

House of Eco avasi tohinalla

Kävin eilen House of Econ lanseerausjuhlissa Kaapelilla, jossa siis juhlittiin uutta kestävään kuluttamiseen keskittynyttä verkkotavarataloa. Tuotteita myydään vielä toistaiseksi jäsenyritysten omissa verkkokaupoissa yhteisen House Of Eco -katon alla, joten kuluttajaa tämä ei vielä helpota muuten kuin ns. sertifiointimielessä - kaikki toimijat uskovat kestävään kehitykseen.

Ei tullut halvaksi tämä juttukeikka. Yalon pöydässä pääsin vihdoin testaamaan rakastamani Kuyichin farkkuja ja mukaan tarttui tämä mahtava farkkutunika. Yksi tuttuni muuten ihastui Kuyichin miesten farkkumallistoon, joten kannattaa vinkata merkistä ekotietoisille miehille. Yalo aikoo panostaa isosti Kuyichiin, ensi syksynä siis tulossa paljon uutta.

Idun's Applessa tein tuttavuutta Terra Planan kanssa. Ihastuin näihin balleriinoihin, jotka olivat todella mukavat jalassa memory foam -sisäpohjallisen ansiosta. Idun'silla on sekä ekologisesti valmistettuja että täysin vegaanisia kenkiä, joissa ei ole käytetty mitään eläinperäisiä materiaaleja, vaan esimerkiksi kierrätysmuovia. Mä tosin vihaan niin paljon kaikkia muovituotteita, että suosin nahkaa, ei voi mitään. 1-vuotiaassa Idun'sissa on muuten synttäriale, joka kannattaa käyttää hyväkseen, jos on kenkien tarvetta..

Ostan Maddelle nykyään suurimman osan vaatteista käytettyinä, mutta aina silloin tällöin tarvitsee jotain täsmätuotetta ja silloin tietysti tsekkaan verkkokaupat. Mielestäni lasten ekovalikoimat ovat huomattavasti tasokkaammat ja tyylikkäämmät kuin normikaupoissa, tietenkin H&M:ää kalliimpaa, mutta toisaalta myös kestävämpää.

Ipanajamien moderni valikoima on ehdottomasti mieleeni. Lapsille on jopa luomupuuvillasukkiksia, joita en ole aikuisille Suomessa nähnyt. Unkailta taas löytyy Swedish Hasbeens puukkarit - en tosin tiedä, voisinko ikinä antaa näitä tuolle suttupetterille käyttöön..! Muistatteko muuten 70-luvulta retukengät, sellaiset räjähtäneen oloiset ruskeat samettikengät? No, Punaisella Norsulla oli myytävänä retuhattu, mutta ei valitettavasti Madden koossa. Olin aivan myyty! Samassa puodissa on tarjolla myös lystikkäitä siilikuosisia liinavaatteita.

Tykkäsin myös tästä Ennen unisex-kuosin t-paidasta ja piposta, joka on riittävän rock-setti sekä pojalle että tytölle. Kaipaan muutenkin enemmän mustia vaatteita lapselle.

On ihan nostettava hattua näille suomalaisille yrittäjille, viime vuosi ei ollut helpoin mahdollinen kaupata uutta konseptia - tai ehkä se otti tulta juuri siksi.  Nyt oli kuitenkin tupa täynnä: salamavalot räpsähtelivät kuin isommissakin kekkereissä ja kauppa kävi. Kyllä ekologiset valinnat selkeästi kiinnostavat niin mediaa kuin kuluttajiakin. Havahduin itse pöytiä kolutessani siihen, miten outoa oli "shoppailla", kun ei tarvinnut pelätä ihastuvansa johonkin kertakäyttöiseen riistotavaraan! Sanoisinkin, että House of Ecolle olisi hyvä löytää tilat jostain keskustan tuntumasta. Verkkokaupoista ostaminen kun on mitä on, kuvista ei näy koko totuus.

Mádara testissä

Luonnonkosmetiikkabrändejä putkahtelee ulottuvillemme koko ajan lisää. Törmäsin Ruohonjuuressa uuteen MÁDARA-nimiseen latvialaiseen luonnonkosmetiikkasarjaan, jolla on EcoCertin sertifikaatti.

Madara tarkoittaa suomeksi peltomataraa, joka on yleinen rikkakasvi. Sarjaa kehittää neljä latvialaista naista, joista yksi heräsi eräänä aamuna silmänympärysvoiteen aiheuttaman allergisen reaktion kourissa ja päätti ruveta tekemään kosmetiikkansa itse.

Sarjassa kiinnitti huomioni kevyellä kädellä hinnoiteltu ryppyvoide ja kiinteytystuotteet. Johtuen ehkä siitä, että säikähdin kauneusleikkauspostaukseen saamaani kommenttia, jossa todettiin, että 35-vuotiaana alkaa ihon vanhenemisessa vapaapudotus, yyhh.

Koska kulunut (se on ohi, tänään on kevätpäiväntasaus!) talvi oli puristanut voidetuubini tyhjäksi, investoin Madaran yövoiteeseen. Yhden testin perusteella peukku ylös: miellyttävä, kuivalle iholle sopiva koostumus, kevyt tuoksu, levittyy hyvin mutta tuhtina tavarana imeytyy hitaanpuoleisesti - antiageing-vaikutuksia jään odottelemaan. Sääli, että sarjan putsari on vaahtomainen ja näin mun iholle liian tiukka, mut kokeilkaa joku, jolle sopii.

Sarjaan kuuluu myös lastentuotteita: pesuun shampoo ja saippua sekä ihonhoitoon öljy ja voide. Mä olen käyttänyt Skidillä vaan apteekin perusvoidetta, mutta vilkaistuani Aqualanin sisällysluettelon parabeenilistaa (Mádaran sivuilla otetaan niihin ja rintasyövän yleistymiseen voimakkaasti kantaa), päätin vaihtaa. Onko kokemuksia lapsille erityisen hyvästä, lapsen iholle tarkoitetusta luonnonkosmetiikkavoiteesta? 

Never mind!

Huh, istuin iltapäivän Never Mind the Copenhagen -seminaarissa kuuntelemassa erittäin kiinnostavia puheenvuoroja vähähiilisestä yhteiskunnasta kaupallisten toimijoiden silmin - lisää taustoja täältä. Kirjoitan vielä laajemman summauksen Uuteen Mustaan, mutta pistän inspiraatiohöyryissä teille pari hyvää pointtia.

USA:n Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck oli aivan omalla metriluvullaan puhujana ja presentoijana - en tiedä miten jenkit ton tekee. Hän puhui epäonnistumisen pelosta, mikä on mielestäni meidän suomalaisten perisynti - ei yritetä mitään uutta ettei vaan mene pieleen. Sattuneesta syystä pidin tätä erittäin rohkaisevana puheenvuorona..!

Leuka loksahti auki myös Filosofi Maija-Riitta Ollilan puheenvuorossa, jossa hän esitti seuraavan matemaattisen tehtävän siitä, miten kauan muutoksen läpivienti tosiasiassa kestää. Hän vetosi vanhempiemme oljenkorteen, joka on se tuttu "ei minun elinaiakanani enää mitään ehdi tehdä". Hän esitti asiaan pienen laskutoimituksen: jos sinä saat omalla esimerkilläsi tehtyä vaikutuksen viiteen ihmiseen, jotka seuraavan päivänä saisivat kukin mukaan viisi ihmistä, jotka taas saisivat mukaan kukin viisi ihmistä jne., miten kauan kestäisi että muutos olisi mennyt läpi koko ihmiskunnan? Vastaus on viisitoista päivää. Pisti miettimään.

Sain jo kritiikkiä siitä, että kirjoitin tapahtumasta innostuneeseen sävyyn, vaikka yhtenä pääpuhujana on mainostoimisto Bob Helsingin toimitusjohtaja - hyi hyi, koko juttu menee pilalle jos mukana on tällaisia hiilimoraalisesti arveluttavia puhujia! Noh, ei yhtään yllättäen hän olikin yksi parhaista puhujista juuri mahdollisuuksien näkökulmasta. Pistäisin tällaisen tapahtuman pakolliseksi jokaiselle vakavasti otettavalle mainostoimistolle. Nehän ovat tämän bisnesmaailmassa tapahtuvan muutoksen lähimpiä seuraajia ja sparraajia.

Sosiaalinen paine on erittäin hyvä motivaattori saada aikaan liikehdintää. Lisa Sounio sanoi, että jokainen meistä on brandi ja jokainen meistä on media ja käski alkaa käyttäytyä niin. Selvä.

Luomuskitsofrenia

Olen lauantain radioteemaa varten kahlannut läpi kohtuullisen määrän materiaalia luomutuotannosta. Kuvittelin, että tällainen EU:n tasolla säännelty parikymmentä vuotta vanha tuotantotapa on varmaan hyvin tutkittu ja jollain taholla hienosti näpeissä.

Kaikkea muuta. Voin kertoa, että se jätejuttu oli helppo nakki verrattuna tähän soppaan. Lisäksi huomasin, että en ole itse koskaan ajatellut, MIKSI oikeastaan ostan luomua - olen vain aina pitänyt sitä jotenkin kosmisesti parempana valintana - vaikka muuten olen hyvin tarkka siitä miten brändit minulle markkinoidaan ja mitä ne symboloivat.

Jos luomuruoka kiinnostaa, kannattaa tsekata tämä juttu, mielellään kommentoida ja ainakin vastata galluppiin -  kuunnella se radio-ohjelmakin. Jos tulee tylsää, niin syön peräköyden.

Ps. Mä olen ihan oikeasti lauantaina suorana radiossa. Hesus Maria.

KUVA: Noora Shingler