Tietoa mainostajalle ›

10.10.2010

Pyörät ja pannut ja muut

Postaus perfluorattujen pannujen vaihtoehdoista virinneen keskustelun innoittamana: ajatuksia materialismista. Kaikki termit on mun omasta päästä eikä tämä huutelu perustu mihinkään muuhun kuin törkeän subjektiivisiin mielipiteisiin, mutta menköön.

Koska olen yrittänyt pitää viime uuden vuoden lupaukseni hyvän kasvisruoan laittamisesta, olen huomannut, että kaksi asiaa tekevät kokkailusta miellyttävää: hyvät raaka-aineet ja kunnon keittiövälineet. Jälkimmäisistä ovat käytössä olleet opiskelija-aikojen räjähtäneet pinnoitepannut ja puulastat, joissa on kaksi piikkiä jäljellä..

Ruoanlaitossa on ihan eri meininki, kun veitset leikkaavat hyvin, taikinaa ei tarvitse kaulia viinipullolla, lastat eivät pala kattilaan kiinni kuumissakaan lämpötiloissa ja tehosekoitin vetää äkkiä sileäksi niin gazpachon kuin jäätkin. Tämän keittiövälineinventaarion myötä myös Koti-Insinööri on tykästynyt ruoanlaittoon, sillä se on miellyttävää. Ruoat valmistuvat vaivattomasti (kuvassa rapeat pinaattiletut Hannan reseptillä ja uudella pannulla valmistettuna), onnistuvat paremmin ja tiskit hoituvat helposti ilman hinkkaamista ja kovia kemikaaleja.



Kuten uuden fillarin hankkinut ystäväni totesi: joskus materia tuo onnea. Pitääkin tuoda! Voin kuvitella, että jäämies Ötzkin oli helvetin tyytyväinen keihäistään, turkistaan ja nuolenpäistään, sillä ne olivat hänelle tarpeellisia.

Minimalismi on alkanut kiehtoa mua, mutta se ei ole kaikkien juttu. Ehkä jengiä pitäisi kannustaa järkevään materialismiin. Määrittelen materialismin härskisti tässä sellaiseksi materian arvostamiseksi, jossa tunnetaan onnea itse tavaran käytöstä, ei sen hankkimisesta. Järkevä materialisti edellyttää, että uusi tavara vastaa tarpeeseen eikä haluun ja että tuotteen elinkaari on kestävällä pohjalla. Tarpeen taustalla voi olla ekotehokas liikkuminen, perheen yhteinen aika, ruoanlaitto tai energiansäästö. Järkevä tarve ei ole yhden sesongin mittainen investointi, siksi alhainen hinta ei ole olennainen valintakriteeri. Ja kun tavara koetaan hyväksi, siitä pidetään myös huolta.

Omakohtainen kokemukseni on, että mainossaastaa, jota suomalaiset rakastavat, tulee vain niin paljon, että jengi ei ehdi ajatella, mikä on tarpeellista ja järkevää - pakko saada heti -vaisto vie voiton. Olen itse oppinut hillitsemään halujani aika hyvin, toisaalta nykyään mun täytyy keskittyä siihen, että myönnän tarvitsevani jotain. Kaikkea sitä.

11 kommenttia:

  1. Minä ainakin olen materialisti - vähän, hyvää, ja osa tavarasta sellaista että jo mummo on perinyt ne jostakin. Kuten valurautapannu niitä pinaattilettuja varten :)

    Päivittäisitkö linkin blogiini, pliide (kuten tytär on Suomessa oppinut sanomaan) :D

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanasti sanottu, että tavaran käyttämisen, ei ostamisen, pitäisi tehdä onnelliseksi. Otan tuon ajatuksen tästä lähtien aina ostoksille mukaan! :)

    VastaaPoista
  3. Mä myönnän olevani osin tunnematerialisti, eli kiinnyn tavaroihin ja niistä tulee mulle tärkeitä. Toisaalta vaikeuksia on tuottanu myös kuolleiden sukulaisten asuntojen tyhjentämiset, kun silloin ei tarvitse syyllistyä tuosta luontoaspektista vaikka ottaa tavaran kotiinsa. Nyt meillä on sitten karsittu oikein urakalla sellaista tavaraa jonka olen jonkun mummon nurkasta kotiin napannut ajatuksella, että tätä voi joskus tarvita. Eli materialismia voi mielestäni olla monenlaista. Hyviä pointteja kirjoituksessas.

    VastaaPoista
  4. Hieno postaus, ja niin asiaa! Huomaan omaavani hamsterin piirteitä itsessäni, vaikka parannusta vuosien varrella on tapahtunut.

    Uusi lukija tässä siis ilmoittautuu! Tai vähän aikaa olen hissukseen taustalla seuraillut, kommentoimatta mitään. Tosi piristävä blogi, tykkään kovasti. :)

    Blogissani on sinulle jotain, käypä noutamassa. :)

    VastaaPoista
  5. Musta kuulostaa siltä että alat hurahtaa tän ekoilun kanssa.

    VastaaPoista
  6. Katja, you go girl! Linkki päivitetty!

    juille, hei kiitti! Hienoa jos tää herätti ajatuksia!

    Pauliina, mun mielestä tavaroihin kiintymisessä ei ole mitään pahaa, ja luopuminen on ihmiselle jopa hyvin tuskaista, ainakin tämänpäiväisen lehdistötilaisuuden mukaan.

    Katri, mukavaa että maistuu ja kiva että kommentoit! Ja käyn kurkkaamassa.. :)

    Anonyymi, onks tää "ekoilu" sun mielestä joku sesonkituote vai? Totta vitussa olen hurahtanut ja suosittelen sullekin.

    VastaaPoista
  7. Viisaita sanoja!! Ajattelen samoin, mutten osaisi noin "hienosti" ilmaista asiaa. Mulla ärsyttää suunnattomasti tyypit, jotka ostavat kaikkea, mikä on muotia, ei väliä vaikkei tarvetta olisikaan. Meillä on tosi hyvä kierrätyskeskus, johon nämä pintaliitäjät tuovat epäkuranttia tavaraa ja meikätyttö kijuen ostaa esim. lapselle toppatakin eurolla, toppahousut eurolla, fleecepuserot 0,60e jne. Voin ostaa kymmenet housut ja takit yhteensä 20e eli ei tarvi hinkata yksissä kalliissa vermeissä koko talvea :)) Voihan olla, että lapsikin tulee krantummaksi jahka ikä karttuu, mutta se on sitten toinen laulu. Mahtava blogi sulla, tulen nauttimaan vastakin!

    terveisin Tooris

    VastaaPoista
  8. Mä en ole mikään ekologinen minimalisti, mutta tunnen usein pitkään onnea ostamani materian käytöstä.

    En silti täytä lanseeraamasi "järkevän materialistin" kovia reunaehtoja, sillä mun onni tulee kyllä siitäkin, että lapsi pysyy kuivana Reimateceissään ja goretexeissään, koska se nyt vaan tuo elämään miellyttävyyttä ja helppoutta, kun päiväkotiin ei tarvitse joka päivä raahata useita erilaisia ulkovaatekertoja eikä muksu ole myöskään kalsareitaan myöten märkä ja sitä myöten hetken päästä kipeä.
    Olisin kyllä valmis ostamaan perfluoraamattomiakin vastaavia tuotteita, jos ne 1. olisivat käyttöominaisuuksiltaan vastaavat (eli vastaisivat kuivana pitämisen tarpeeseeni) 2. tietäisin mistä niitä löytää (eikä mikään postimyynti käy, koska esim. kenkiä on sovitettava), ja voisin jopa maksaa siitä hiukan extraa.

    VastaaPoista
  9. Hurahtaminen eli sokaistuminen, on aina huono asia, oli kyse mistä asiasta hyvänsä.

    VastaaPoista
  10. Viilaan hiukan: hurahtaminen ei tarkoita samaa kuin sokaistuminen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus kertoo, että "Sanojen huru-ukko ja hurukyyti alkuosa kuuluu samaan liikettä ja ääntä kuvailevien sanojen joukkoon kuin verbit huruuttaa, huristella ja hurahtaa. Viimeisestä on muodostettu höpsähtänyttä tai johonkin aatteeseen tai uskoon ylenpalttisesti intoutunutta tarkoittava sana hurahtanut." Sokeudesta ei puhuta mitään. Sen sijaan kyvyttömyys innostua määritellään masennukseksi.

    Koska et sen kummemmin määrittele, mikä tekstissäni varsinaisesti on sokeaa, en voi jatkaa keskutelua tämän pidemmälle. Toivon todella, että sinulla on elämässäsi jotain, mihin olet hurahtanut.

    VastaaPoista
  11. Tuli vain tästä materialismista mieleen tämä kirjoitus. Pistää kyllä miettimään. http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/10/15/suomi-hukkuu-roinaan/

    enni

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...