Juhannusklassikko ja ekologinen kipsi

Vedin fillarilla ns. kaupunkiklassikot. Eturengas lipesi märillä ratikkakiskoilla uraan ja kaaduin kyljelleni mukulakiville. Sormi murtui, ranne venähti ja polvi on musta. Suht joka paikkaan sattuu. Aloitan taas vaihteeksi loman vammaisena.

Pääsin sairaalassa kipsaajalle, ensimmäistä kertaa elämässäni.  Kiinnostava ammatti, jolle on olemassa oma tutkinto! Tyyppi muotoili minulle sormeen sopivan tuen odottaessa ja samalla kävimme keskustelua kipseistä.

Näin kipsaushuoneessa kummallisia puulevyjä ja uunin ja uteliaana kysyin niiden tarkoitusperää. Kuulin, että ne ovat puukipsejä. Ja mikä hienointa, myrkytön ja ekologinen Woodcast on suomalaisen Onbone Oy:n keksintö. Levyt on tehty FSC-sertifioidusta haaparouheesta (ja se tosiaan tuoksuu puulle!) ja biohajoavasta, elintarvikelaatuisesta muovista.

Lasta valmistetaan niin, että levyä lämmitetään hetki pienessä uunissa, jolloin materiaali pehmenee. Sen jälkeen lasta on muotoiltavissa tuettavaan kohtaan. Jäähtyessään siitä tulee kovaa. Materiaalia käytetään myös futiksen säärisuojiksi.

Kipsaaja oli treenannut tekemällä jämäpaloista ruusuja!

Minulla ei ole ikinä ollut perinteistä kipsiä, mutta olen ymmärtänyt, että se on painava, kuuma ja hikoiluttava. Woodcastiin tulee muotoiltaessa pieniä rakoja, mikä tekee kipsistä hengittävän ja ilmavan. Tuskin tämänkään pitäminen herkkua on mutta ehkä vähän vähemmän epämiellyttävää.

Tälle tuotteelle on myös globaalit markkinat. En ollut tullut ajatelleeksi, että kipsituen työstämiseen tarvitaan vettä ja kumihanskoja ja perinteiset kipsaus­ma­te­ri­aalit ovat kierrätykseen kelpaamatonta ongel­ma­jä­tettä. Tämä on esimerkiksi kehitysmaaoloissa mahdoton yhtälö. Osa kipsausmateriaaleista myös sisältää isosyanaattia,  joka vaatii suojautumista niin potilaalta kuin kipsaa­jal­takin sekä kohdeimurin. Tuli heti mieleen, että en ainakaan sellaista kipsiä haluaisi moneksi viikoksi iholleni asentaa.

Ja mikä tärkeintä: näitäkin lastoja saa eri väreissä. Tuo turkoosi on ainakin superhieno.

Näköjään aina oppii uutta. Siis sen lisäksi, että jatkossa mieluummin talutan pyörää jalkakäytävällä kuin ajan ratikkakiskoilla.

Vegaaniruoka - uhka vai mahdollisuus?

Helsingin kaupunginvaltuustoon tulee ensi maanantaina käsiteltäväksi aloite, jossa esitettiin vegaaniruokaa päiväkoteihin. Ruoka on aina varma raivoaihe, mutta kun yhtälöön lisätään ärsyttävät vegaanit ja vielä lapset niin turpakeikka on varma.

En ole itse vegaani*, joten seurasin keskustelua vain sivusta. Muutama ajatus kuitenkin.

Suurin kollektiivisen tuohtumuksen syy näytti olevan ainakin näennäisesti vegaaniannoksen hinta. Hankalien hippien hintalappu katsottiin liian kovaksi, mutta aika harva kysyi miksi.

Lausunnon mukaan "vegaaniruokavalion toteuttaminen päiväkodeissa lisäisi työtä suunnittelussa, raaka-aineiden hankinnassa ja -hallinnassa sekä ruoan valmistamisessa ja tarjoilussa."

Tämä on varmasti totta. Perinteinen suurkeittiö on vegaanin edessä aseeton. Pitäisi ostaa linssejä ja kauramaitoa. Lisäksi pitäisi osata tehdä niistä jotain.

Vegaaneja on vähän. Ja koska vegaaneja on vähän, vegaaniruokaa eivät osaa tehdä kuin ne vähäiset vegaanit. Investointi jäisi toistaiseksi suureksi sadan lapsen tähden.

Lausunnossa ei otettu kantaa siihen, millä kustannuksella päiväkodeissa tarjottavan kasvisruoan saisi vegaaniseksi. Toki sekin vaatii korvaavien kasvipohjaisten tuotteiden asiantuntemusta ja ravitsemuksellista suunnittelua, mutta ehkä apuja voisi hakea kaupungeista, joissa tämä jo onnistuu.

Ja jos kustannukset ovat ainoa määräävä tekijä, pitäisi tehdä toinenkin laskelma: vegaaniruoka sopii suurimmalle osalle lapsista: sekasyöjille, monille allergikoille (laktoositon, maidoton, munaton, kalaton) sekä uskonnollisille ryhmille.

Jos veganismi olisikin se standardi, ei kokonaishinta enää olisikaan ihan niin kova.

Sekasyöjät voivat olla omassa ruokaideologiassaan ihan yhtä ehdottomia kuin vegaanit, mutta meidän ruokakulttuurissamme he sattuvat olemaan enemmistössä. Olisi ennenkuulumaton ajatus, että vanhempien pitäisi kustantaa lihalisuke itse.

Toinen yleinen närkästyksen aihe oli vegaanien perusteeton erikoisruokavalio.

Allergiat, lakto-ovo-vege ja uskonnolliset ruokavaliot vielä hyväksytään, mutta raivoveganismi on perusteetonta ja siksi liikaa.

Veganismi on tavallaan paljon selkeämpi ideologia kuin esimerkiksi väärin teurastetusta lihasta kieltäytyminen - kuitenkin vain toista ryhmää palvellaan omilla annoksilla. Tasa-arvonäkökulmasta ideologioiden pitäisi olla samalla viivalla.

Oli veganismista mitä mieltä tahansa, aloite pitäisi nähdä osana isompaa yhteiskunnallista kipupisteiden painelua: mitä kaikkia ideologioita julkisen palvelun pitää huomioida?

Kolmanneksi tuli mieleen vegaanisen ruoan brändimielikuva.

Söin eilen mainion, todennäköisesti vegaanisen, lounaan, johon kuului grillattu kasvisvarras, riisiä ja hummusta. Mutta jos listassa olisi lukenut, että se on vegaaninen vaihtoehto, olisin harkinnut kahteen kertaan. Rakastan hyvää ruokaa enkä yksinkertaisesti halua ottaa riskiä, että lounas jää syömättä maun takia. Osaava vegaanikokki on nimittäin saimaannorpan tasoinen harvinaisuus.

Kasvisruokakin miellettiin pitkään sellaisten ihmisten valinnaksi, jotka suostuvat syömään ideologiansa takia mitä tahansa, kunhan siinä ei ole lihaa. Nyt vegaanit joutuvat tappelemaan saman ennakkoluulon kanssa. Se hälvenee vain hyvien kokemusten myötä.

Lopuksi. Aina kun herää joku ruokaraivo, pitäisi oikeasti muistaa olla kiitollinen: onpa hienoa, että meillä suomalaisilla on tällaiseen keskusteluun mahdollisuus. Ruokaa on valittavaksi asti. #afrikanlapset

*Kirjoittaja on kasvispainotteinen syöjä lähinnä terveys- ja ilmastosyistä, eli en kieltäydy kalasta enkä broilerista, jos hyvänmakuista kasvisvaihtoehtoa ei ole. Pidän myös eläinperäisten luomutuotteiden syömistä ihan luonnollisena asiana, mutta määrää pitäisi vähentää reippaasti.

Mádara: talvipyöräilijän naama

Yhteistyössä Mádaran kanssa

Koska talvi sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tullut, olen jatkanut työmatkapyöräilyä. Olen hommannut valot ja heijastimet ja osaan pukeutua niin, että edes ranteet ja sääret eivät jäädy. Mutta yksi osa kropasta on jatkuvasti alttiina ilman epäpuhtauksille ja pölylle, viimalle, sumulle ja niille pienille nauloille, joita satoi viime viikolla.

Kasvot. Ihoni ei muutenkaan tykkää loka-maaliskuusta, mutta fillarointi on aiheuttanut sen, että t-alue, joka ilmeisesti joillain ihmisillä on kasvojen rasvaisin alue, on minulla aivan järkyttävässä kunnossa. Kulmakarvojen väli, nenänpielet ja posket ovat kuin hiekkapaperia, kuivan karheat ja punaisia läiskiä täynnä. Pakkasesta saan suorastaan näppylöitä, kutisevia punaisia patteja. Jipii.

Tässä kuvassa näkyy karu totuus silmien ympäristöstä.
Mutta hemmetti, ei sentään hilseileviä läiskiä. Kuva Dorit Salutskij.

Olen syksyn mittaan vaihtanut kosteutuksen nokkosesta ja pihlajasta jo astetta järeämpiin pulloihin: kasvoöljyihin, mutta nyt tuntuu, että tarvitsen vielä yhden vaihteen lisää.

Mádaran kasvoöljyt ovat ns. kuivaöljyjä. Kuivaöljyiksi kutsutaan kasvien siemenistä puristettuja öljyjä, joiden lipidikoostumus on hyvin ravintorikas ja imeytyy ihoon hyvin jättämättä pintaa rasvaisen tuntuiseksi. Öljyt sopivat siis sekä päivä- että yökäyttöön, koska naama ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Imeytymiseen menee toki hetki.

Olen käyttänyt öljyä "raakana", mutta sain vinkin, että sekoittamalla keskenään voidetta ja öljyä saa myös tuplatehon: Voide tuo iholle lisäkosteutta, öljy taas sitoo kosteutta ihoon. Kesäajan voiteeseen saa täyteläisempää rakennetta tällä metodilla ja purkinpohjat tulee hyödyllisemmin käytettyä. On makuasia, haluaako iholle levittää ensin öljyn ja sitten voiteen, vai sekoittaa ne keskenään ensin ja levittää yhtenä massana.

Mádaralla on kolme eri öljyvaihtoehtoa eri tarpeisiin:

Soothing hydration on rauhoittava ja superkosteuttava öljy, joka sopii parhaiten kuivalle, pintakuivalle ja herkälle iholle - tätä käytän itse. Tuote on tuoksultaan miedoin mutta ei kokonaan tuoksuton.

Radiant Energy on stimuloiva kasvoöljy, joka toimii parhaiten piristystä kaipaavalle väsyneelle ja rasvoittuvalle iholle. Keltainen väri myötäilee tuoksua, joka on miedon sitruunainen. Tämä menisi varmasti myös (talvipyöräilevälle) miehelle.

Age Recovery on keski-ikäisen valinta. Herkälle ja ohentuneelle iholle, jossa on jo ryppyjä, juonteita ja pigmenttiläiskiä, suunnitellussa öljyssä on eniten ”punaisia öljyjä” eli antioksidanttisia karotenoideja sekä ruusunmarjaöljyä, joka sisältää anti-age-vaikutuksistaan kuuluisaa pro-retinolia eli A-vitamiinia.

Vaikka öljypullo on perusvoidetta tyyriimpi (46€), saat rahallesi vastinetta. Sisällysluettelo on järeää tavaraa ja yhdestä pullosta riittää tehotippoja koko talveksi.

Huom. Jos innostuit näistä, käy osallistumassa arvontaan instagramissa: kuvasta tykänneiden kesken arvotaan kaksi tuhtia kaamospakettia: Radiant energy + vartaloöljy ja Soothing Hydration + vartaloöljy. Itselle tai lahjaksi. Eli itselle.

Mádara: Nokkonen on ykkönen

*Yhteistyössä Mádaran kanssa.*

Syyskuun alussa markkinoille pukkasi uutta Mádaraa, jonka tehoaineena on äksyksi mielletty nokkonen. Koska tykkäsin kovasti Nooran ja Mádaran edellisestäkin yhteistyön tuloksesta, pihlajavoiteesta, osasin odottaa kiinnostavaa tuotetta.

Pihlajavoide jäi käyttööni pysyvästi, mutta olen kaivannut rinnalle vähän kevyempää versiota kesäksi, jolloin ilman kosteus yleensä riittää pitämään huolen ihon hyvinvoinnista. Ja tämän toiveen nokkosvoide täyttää!

Tämän herkkäihoisten monitoimivoiteen koostumus on pihlajaa ohuempi, mutta silti kermainen. Voide imeytyy nopeasti ja tuoksu on hyvin mieto ja sukupuolineutraali. Tuoksusta tulee mieleen hapekas ilma sateen jälkeen.

Voiteesta on olemassa myös superkevyt suihke, jota Satu suihki naamaansa matkalla synnyttämään! Suihke saattaisi sopia pikakosteuttajaksi rasvaiselle iholle, mutta minulle se oli liian kevyt.

Nokkonen on perinteinen rohdoskasvi, jota on käytetty hauteina mm. ihoa rauhoittavien ominaisuuksiensa takia (ja siitä olisikin moneksi bioteollisuuden raaka-aineeksi). Nokkosen ominaisuuksia on tutkittu myös allergioiden hoidossa.

Koska purkissa lukee, että tämä on koko perheen versio, testasin tätä myös perheen iho-ongelmaiseen. Allerginen (ja nimenomaan iholla reagoiva), atooppinen ja taiveihottumainen Snadi saa helposti näppylöitä liian paksusta ja lisä-ärsytystä liian vahvoista voiteista.

En ole käyttänyt juurikaan lapsilla luonnonkosmetiikkaa. Toinen ei kestä tuoksuja ja toiselle taas ei löydy sopivaa. Testaamani voiteet ovat järjestään olleet liian paksuja ja huonosti levittyviä. En jaksa käyttää rasvaamiseen varttia ja lapset taas eivät jaksa odottaa imeytymistä minuuttia kauempaa. Kersathan a) jäätyvät ilman yökkäriä ja b) pyyhkivät liiat kodintekstiileihin ja/tai paitaani.

Kokeilimme nokkosta Snadin kestokutiseviin hartioihin ja karheisiin polvitaipeisiin iltarasvauksen yhteydessä. Levitys ei kirvellyt eikä kutissut ja voide imeytyi nopeasti. Aamulla iho oli vielä vähän punainen, mutta ei enää karhea. Parin päivän (=yön) käytön jälkeen polvitaipeet näyttivät oikein hyviltä! Saas nähdä, riittääkö teho talvi- tai allergiakaudella.

Perheen toiseltakin atoopikolta, Koti-insinööriltä, tuli voiteelle hyväksynnän hylje: neutraali, valkoinen voide sopii myös miesten iholle, nenälle ja psyykelle.

Tykkään tästä yhteistyöstä. Näyttää tulevan pätevää kosmetiikkaa joka kerta. Seuraavaksi sitten se putsari, jooko?

Huom! Mádara päivystää Helsingin Stockmannin kosmetiikkaosastolla tällä viikolla (14.-20.9), ja tuotteet ovat 10 % alessa. Yli 25 € ostoksista saa lahjaksi Mádaran kasvosaippuan. Jos haluatte kysellä lisää, Noora on tavattavissa osastolla keskiviikkona 16.9. kello 15–18.

Muotinurkka: pillifarkut vs. Karjalan männyt

Ladies. On ensimmäisen muotinurkan aika! On kolme asiaa, mistä ihmisen pitää päästä eroon, jos mielii ikinä tuntea pukeutumisesta muuta kuin häpeää. Ensimmäinen osa käsittelee vartalotraumoja.

Ja niitähän riittää, enemmän tai vähemmän naurettavia. Jaan omani.

Länsimainen kauneusihanne on (tavallaan onneksi) sen verran tavoittamattomissani, etten varsinaisesti katso olevani skabassa mukana. Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö jotain muutoksia kroppaansa toivoisi.

Yksi on ylitse muiden.

Olin aivan kauhuissani, kun kuulin kymmenisen vuotta sitten pillifarkkujen paluusta. Mieleni syövereistä nousi muisto teinivuosilta. Olin noin kolmentoista ja parikymmentä kiloa kevyempi kuin nyt, kun ystäväni ihmetteli, että miten jonkun ihmisen pohkeet voivat olla yhtä paksut kuin reidet.

Minulla vaihtolistan kärjessä ovatkin jalat. Lyhyet sääret. Paksut pohkeet. Tukkireidet. Hirveät karmeat suomalaisugrilaisen pönäkät Karjalan männyt.

Tilanne ei ole parantunut vuosien myötä. Mitkään saappaat eivät sovi, pohjepituinen hame on niin kauhea, että ihan ihan naurattaa ja leggingsien saumoista jää jäljet säären sisäsivuun. Luonnollisesti en koskaan käytä lyhyttä hametta tai shortseja.

Pillifarkkujen myötä oli pakko hyväksyä tosiasiat.

1. Mikään mahti maailmassa ei saa minua pitämään näitä mötiköitä kauniina, mutta tällaisista palikoista minut nyt vain on kasattu.
2. Vaikka itse olen tätä mieltä, kukaan muu ei uhraa asialle ajatustakaan.

Pillifarkut tarjosivat protestin itseäni vastaan. Muistan ikuisesti ensimmäisen parin, jonka kiskoin jalkaan. Välttelin peiliin katsomista pitkään, mutta hiljalleen totuin.

Joten kiitos, pillit. Joudun edelleen käymään pieniä henkisiä taisteluita hameiden ja leggareiden kanssa, mutta niiden osuus pukeutumisessa on lisääntynyt siitä pyöreästä nollasta. Ja hei, tällä menolla olen jo kasikymppisenä aivan vapautunut!

Ensin ajattelin että en mitenkään voi laittaa jalkaan optista harhaa. Sitten laitoin.

No, nyt sitten kun olen tottunut näihin makkarankuoriin, onkin muotilehtien mukaan aika siirtyä levenevien lahkeiden aikakaudelle. Ei kyllä pysty.

Story of my life.

Mádara: tahdon sulle olla hyvin hellä

Kaupallinen yhteistyö Madaran kanssa

Saunaillat tarjoavat loistavan tilaisuuden kavereiden ihonhoitorutiinien kyttäämiseen. Ja koska yleensä unohdan oman kosmetiikkapussini kotiin, saan myös testata muiden tuotteita. Viimeksi lainasin kaverilta meikinpoistoainetta.

Tällä setillä mennään föhn-tuulia odotellessa.

Puhdistuksen jälkeen tuntui, että iholta oli lähtenyt paitsi meikki myös orvaskesi - edes kosteusvoide ei meinannut lopettaa kiristelyä. Muistin taas, miksi ne omalle iholle sopivat tuotteet ovat olennainen osa yleistä hyvää oloa.

Olen ollut Mádara-fani jo pitkään. Olen tykästynyt sarjan tasalaatuisuuteen, mutta saunaillassa tajusin, että taviskosmetiikkaan verrattuna luonnonkosmetiikka voi olla myös hellävaraisempaa. Ihoni ei ole tottunut siihen, että lika räjäytetään pois.

Vaikka minulla on käynyt ihon geeniarvonnassa kohtuullisen hyvä tuuri, iho on pintakuiva ja kutisee helposti. Neljäkymmentä vuotta yhteiseloa on opettanut, että tätä nahkaa ei todellakaan kannata rassata kovin voimakkailla tuotteilla, seerumeilla, kuorinnoilla ja naamioilla. Jos ihon läsnäolon huomaa, siinä on jotain vialla.

Filosofiani onkin yksinkertainen: less is enough. Ihon tehtävä ei ole näyttää heleältä. Ihon tehtävä on aistia, suojata sisäelimiä, säädellä lämpötilaa, poistaa hikeä ja tuottaa d-vitamiinia. Muun muassa. Käytän siis mahdollisimman mietoja ja hoitavia tuotteita, jotka eivät järkytä status quoa. Pesen kasvot illalla, jos olen meikannut, pyöräilyaamuina viheltelen menemään suihkun voimin.

Tähän filosofiaan luonnonkosmetiikka istuu mielestäni hyvin. Mitä lyhyempi sisällysluettelo purkissa on, sen parempi.

Sain Mádaran estenomilta filosofialleni synninpäästön, sillä ihonhoidossa ei kuulemma ole muita nyrkkisääntöjä kuin puhdistus-kasvovesi-kosteutus -rituaali. Kaikki on yksilöllistä.

Minun kosmetiikkapussistani löytyy puhdistusvaahtoa miedompi maitomainen putsari, joka kuitenkin poistaa helposti tavisripsarin (en ole toistaiseksi luonnonkosmetiikasta löytänyt yhtä hyvää). Pesun jälkeen pyyhkäisen kamomillaa sisältävällä pehmentävällä kasvovedellä loput puhdistusaineen jämät pois. Sain vasta pari vuotta sitten tietää, että kasvovedellä on ihan funktionaalinenkin rooli: se palauttaa ihon ph:n luontaiselle tasolle. Tällöin se kosteutuskin onnistuu paremmin.

Kesällä saatan jättää prosessin tähän. Talvella lisään kosteutta pihlajatuubista ja jos patterit hohkavat täysillä, käytän myös superkosteuttavaa kasvoöljyä, johon olen aivan rakastunut. Monipuolisesti hoitavat kasvipohjaiset öljyt voittavat mineraaliöljyt mennen tullen.

On toki hienoa, jos iho näyttää heleältä, mutta näillä aamuilla paras hehku tulee fillaroinnista (tai kuohuviinistä). Terve ja toimiva iho riittää.

Nyt on sinun vuorosi: kerro oma kasvojenhoitofilosofiasi! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan superkosteuttava ja kaikille ihotyypeille sopiva Mádaran SOS*-kosteusvoide. Aikaa on perjantaihin klo 12:een!


EDIT 7.3.: Kiitos kaikille osallistujille! Arvonnan voitti KAISLA - ota yhteyttä mun gmailiin niin laitan purkin postiin!

Mádara: luonnonkosmetiikan Volvo alennuksessa

Olen ruikuttanut luonnonkosmetiikan yhteistyökampanjaa jo jonkun aikaa ja nyt se vihdoin toteutui: Mádaralla alkaa torstaiyönä 24h ystävämyynti.

Olen kirjoittanut luonnonkosmetiikasta useita kertoja aikaisemminkin. Olen onnellinen sekakäyttäjä. Dödöä, hammastahanaa ja ripsiväriä lukuunottamatta löydän kaikki tuotteet luonnonkosmetiikkamerkkien valikoimista. Suosikkimerkkejä on useita ja Mádara on niistä yksi.

Mádaraa voisi luonnehtia luonnonkosmetiikkamerkkien Volvoksi. Merkki on ansainnut kylppärin kaapissani vakiopaikan luotettavuudellaan: tuotteet ovat kautta linjan toimivia, tasalaatuisia ja hinta miellyttävä. Tuotteissa on tuoksua, mutta ei häiritsevästi. Mietoja lastentuotteita käytän ipanoihin silloin kun pelkkä vesi ei riitä.

Uutuuksiakin löytyy. Erityisen ihastunut olen kasvoöljyihin. Heti kun keskuslämmitys napsahtaa päälle, ihoni alkaa hilseillä ja naama ritisee hymyillessä. Talvi onkin tuplavoitelun aikaa: suihkun jälkeen ensin kasvoöljy ja hetken päästä suomalaisihoon sävytettyä päivävoidetta, jota olen käyttänyt jo useamman vuoden tasoittamaan naamassani olevaa sateenkaaren kirjoa.

Myös vartaloöljyä kannattaa testata. Kosteuttavaa ja nopeasti imeytyvää öljyä levitän pöliseviin kinttuihin joka aamu. Riittoisaa öljyä ei tarvita kuin pieni loraus.

Sen, jolle luonnonkosmetiikka on uutta ja jännittävää, kannattaa aloittaa perusmarkettikaman vaihtamisella: valitse hiustyypillesi sopiva shampoo, suojaava huulivoide, kasvoille supersuosittu Pihlaja-voide ja vaikka suihkusaippua. Niillä pääsee alkuun.

Ystävämyynti alkaa huomenna keskiyöllä (6.11. klo 0:00) ja kaikki verkkokaupan tuotteet ovat -40% alessa. Tuotteita on rajoitettu määrä. Kun verkkokaupasta tilaa ystävämyynnin aikana
- yli 30 eurolla, saa ilmaisen toimituksen ja
- yli 60 euron ostoksista saa ilmaisen toimituksen lisäksi vielä Regenerating Night Cream -voiteen (50 ml, arvo 32€).

Siitä vaan ostoksille siis!

Ps. Jos et ole vielä vakuuttunut ja asut pk-seudulla, voit piipahtaa Mádaran pop-up liikkeessä Makkaratalossa (jota myös CityCenteriksi kutsutaan) ja tutustua tuotteisiin ihan henkilökohtaisesti. Liike löytyy kyseisestä paikasta vuoden loppuun asti.

Koska olet muovin arvoinen

Kunkulla oli hieno juttu kosmetiikan sisältämästä muovista. Jutussa kerrotaan, että kosmetiikan sisältämät muovirakeet (mikrokuulat, mikrorakeet tai erilaiset kristallit) ovat osa ympäristöongelmaa, jonka laajuutta on vasta alettu tutkia.

Kuvan huulipunat eivät liity tapaukseen.

Muovittoman syyskuun kunniaksi kirjoitan itsekin muutaman sanan, ärsyyntyneenä.

Kosmetiikkavalmistajat ovat harva se kuukausi peuroina ajovaloissa. Milloin ovat syynä tuotteiden aiheuttamat allergiset reaktiot, milloin epäselvyydet eläinkokeista, tuomiot harhaanjohtavasta markkinoinnista tai turhien tarpeiden luominen. Aiheita riittää.

Mikromuovia irtoaa monista tuotteista, mutta kosmetiikkateollisuuden valinta pistää kuluttajat hieromaan muovia naamariin on erityisen omituinen.

Ensinnäkin, nämä "kristallit" sun muut kökkäreet eivät kuulosta mitenkään välttämättömiltä raaka-aineilta. Miksi niitä on keksitty laittaa tököttien joukkoon?

Saanko arvata?

Käänteentekevät mikrokuulat stimuloivat ihosi pintaverenkiertoa ja saavat näin luonnollisen kauniin hehkun kasvoillesi koko päiväksi!

Uusi tuote, uusi slogan. Olisihan se ikävä sanoa, että suolalla, sokerilla ja kahvinporoilla saa aikaan saman efektin. Bonuksena valkoisen mömmön saa kivan näköiseksi heittämällä sekaan kiiltäviä muovinpaloja. Jee!

Toiseksi, eikö kukaan ihan aikuisten oikeasti uhrannut tälle ympäristöriskille ajatustakaan etukäteen?

Miten helvetissä tuotekehittäjälle on tullut edes mieleen tunkea viemäristä alas huuhdeltaviin tuotteisiin veteen liukenematonta muovia? Ei ole hirveän vaikeaa matikkaa, että kaikki mitä ympäristöön tuuttaamme, osuu jotain kautta omaan nilkkaamme. Pätee niin torjunta-aineisiin, kemikaaleihin, hiilidioksiin kuin muovipalleroihinkin.

Voihan tämä olla myös ihan tietoinen valinta. Vaakakupissa vain painoi enemmän se, että muovi on halpaa. Tavoitteena on tehdä rahaa niin kauan kunnes tämäkin hupi kielletään.

No mitäs nyt sitten pitäisi tehdä?

Eipä juuri mitään! Kun paska osuu tuulettimeen, kosmetiikkateollisuuden etuja lobbaavan Teknokemian yhdistyksen kanta on, että tilannetta "ryhdytään selvittämään" (lue: pelaamaan aikaa) komiteamietinnöillä ja odotellaan, että lainsäädäntö joskus muutaman vuoden päästä kertoo, mikä on oikein.

Mitä helvetin selvittämistä tässä on? Vaihtoehtonahan olisi sen ennen tätä käänteentekevää muovikuulainnovaatiota myydyn tuotteen käyttöönotto!

Olen tököttien suhteen luonnonkosmetiikkapainotteinen sekakäyttäjä. Enää hammastahna, dödö ja ripsiväri ovat normikamaa. Taitaa olla aika omistaa yksi iltapäivä tutkimukselle, olisiko kehitys jo kehittynyt niin paljon, että pääsisin eroon näistäkin. L'orealin (et al.) pellenä oleminen alkaa nyt riittää.

Mitä tiliotteesi kertoo sinusta?

Kauppahallipostauksen ruokalaskukeskustelu vei minut tutkimaan verkkopankkiani. En nimittäin tiennyt, mikä ruoan on osuus kuukauden menobudjetista. Tuijottelin hetken tilejäni ja pohdiskelin kulutustottumuksiani. Muutama havainto.

1. En katso tiliotetta juuri koskaan.

Tiedän katsomattakin, mikä tilanne on. Talous on stabiili ja maksuliikennerutiinit* hioutuneet: pankki lähettää tilinylitysmuikkareita lähinnä kesällä, jolloin rutiinit rikkoutuvat. Tiliotteeni näkyvin hahmo on Yleisradion kahvilayrittäjä.

2. Pääosassa on perhe-elämä.

Asuminen ja perusmenot (sis. ruoka, vakuutus, sähkö, päiväkoti, laajakaista, bussikortti, bensa, lastentarvikkeet jne.) vievät leijonan osan, loppu on merkityksetöntä neppailua. Ruokakauppaan ja alkoon menee keskiarvolta n. 800 euroa kuussa (+- 200 euroa), mutta tällä ostetaan toki muutakin kuin pelkkää suusta alasmenevää. Jotain tällaista kyllä arvelinkin. Tulokseen vaikuttaa ainakin kallis lähikauppa, take-away sushit, erikoiskaupat ja viinit. Ulkona syömme harvoin.

3. En shoppaile juuri koskaan.

Vaikka altistun mainonnalle bussipysäkillä, facebookissa, blogeissa ja aamun lehden äärellä, teen pelkkiä täsmäostoksia. Olisi hienoa sanoa, että olen rautaisella itsekurilla varustettu minimalisti, mutta suurin syy on se, että en yksinkertaisesti ehdi kauppoihin, en edes verkkokauppoihin. Ja kun en ehdi ostaa, himot menevät ohi. Vain tarpeelliset asiat kummittelevat mielessä pitempään.

Lisäksi perheen virallisena lastenvaateproikkarina olen huomannut, että tavaran hallintakin vie aikaa suorassa suhteessa tavaran määrään. Aikaa tarvitaan erilaisten säilytys-, korjaus-, vaihto-, kierrätys- ja ylläpito-ongelmien hoitoon. Ei jaksa, ei pysty.

4. Elämä on tiliotteessa. 

Ei tarvinnut kelata kuin vuoden verran taaksepäin, kun tilanne oli ihan erilainen. Hoitovapaan ja työttömyysjakson aikana kulutusta piti tarkkailla ihan eri tavalla. Miehen rahoilla eläminen tuntui epämukavalta. 

Vaikka työssäkäyvänä mutsina on välillä hankalaa, voin olla tyytyväinen. Siihen latteen on juuri nyt varaa.

* Meillä on Koti-Insinöörin kanssa molemmilla omat palkkatilit sekä kaksi yhteistä: toinen asuntolainaan ja toinen muihin juokseviin yhteisiin menoihin. Kumpikin laittaa tileille saman määrän rahaa.

Lundia toi järjestyksen

Projekti eskarilaisen huone on nytkähtänyt eteenpäin! Aloitin lastenhuoneen uudistamisen kirjahyllystä, koska toimiva ja tarkoituksenmukainen säilytys on kaiken järjestyksen edellytys.

Piti saada tyylikäs - aikuisen ja lapsen makuun sopiva - massiivipuinen hylly, joka kestää aikaa ja käyttöä. Plussaa muunneltavuudesta ja avainlipusta. Nakuttelin avainsanat tuotekatalogiin nimeltä Google ja kas...

Lundiaa minullakin kakarana oli. Mutta mielikuvani Lundiasta liittyivät siihen kellastuneeseen perushyllyyn, joka kelpaisi nykyisillä design-standardeillani lähinnä varastoon! Yyh. Kuvista näkyi kuitenkin ihan erilainen Lundia.

Uudistus lanseerattiin viime syksynä. Tarpeeseen tuli. Hyllyä on myyty yli sata miljoonaa hyllymetriä ja sitä löytyy yli 600 000 suomalaiskodista, mutta sisustutukseen kaivataan nykyään käytännöllisyyden lisäksi myös kauneutta. Firma on ollut vaikeuksissa myös siksi, että kierrätysaste on kova.

Arvostan suomalaisbrändejä, jotka uskaltavat uudistua ja luottavat edelleen kotimaiseen työvoimaan. Otinkin firmaan yhteyttä ja ehdotin yhteistyötä. Myötämielisten neuvotteluiden tuloksena sain postausta vastaan kalusteista alennusta - ja myös teille pienen edun!

Se perushylly eli Classic-hylly on nimensä mukaisesti klassikko, jota on suunniteltu ja valmistettu Suomessa vuodesta 1949. Classicin konsepti on yksinkertainen: on tikkaita (nykyään kymmentä eri korkeutta ja neljää eri syvyyttä) ja sitten on tikkaisiin kiinnitettäviä hyllyjä. Jos haluaa panostaa, tarjolla on myös laatikoita, hyllynjakajia, taustalevyjä ja laaja valikoima ovia.

Väreissäkin löytyy, joskin valikoima on perinteinen. Lakkausvaihtoehtoja tikkaisiin on kolme: valkoinen, väritön ja ruskea. Ovissa malleja ja värivalikoimaa on enemmän, myös mustaa löytyy. Ja jos valmisvärit eivät miellytä, puuosia voi toki hioa, tuunata ja maalata mielin määrin.

Suunnittelija tuli meille mittanauhan kanssa ja ryhdyimme hommiin. Skidin vinokattoinen huone sopi loistavasti hyllypalapelin raamiksi, johon huoneen omistaja toivoi iloisuutta. Konsensus löytyi parin korjauskierroksen jälkeen. Ja kuten aina ennenkin hätiköinti ei kannata: parhaat ideat tulivat vasta viimeiseen vedokseen.

Juhannusviikolla tuli asentaja, joka kasasi koko systeemin. Lopputulos on tämä.

Kokonaisuus sijoitettiin huoneen takaseinälle, josta se näkyy heti ovelta.
Eri korkuisilla tikkailla ja laatikkovärejä yhdistelemällä kokonaisuuteen tuli pirteyttä.

Laatikoissa ei ole sellaista "hiljaista" sulkemismekanismia, nämä siis täytyy työntää kiinni! 

Innostuin hyllyyn integroidusta kulmakirjoituspöydästä, joka säästää tilaa. Tässä malli,
johon on liitetty irtolevy jatkopalaksi. Näin pöydän ääressä mahtuu piirtämään parikin pikkutyttöä.

Lokerikkoon pöydän yläpuolelle saa piirustuspaperit, värityskirjat ja lehtiöt.

Jakolevyillä saa leveään hyllyyn lokerikoita.

Vetimiksi valkattiin nahkaiset lenksut.

Ovien taakse saa piilotettua legot ja junaradan.

Kuvan hyllykokonaisuus maksaa normaalihintaisena rapsakasti n. 3000 euroa. Paljon halvemmalla pääsee, kun pitää lisävarustelun maltillisena. Ja jos uuden hinta on täysin mahdoton, metsästä kirppiksiltä käytettyjä osia ja tuunaa lisävarusteilla! Käytettyä Lundiaa kun myydään monissa paikoissa.

Toivon, että kotimainen design on Skidille varmempi pesämuna kuin Nokian osake. Eikä hyllyä tarvitse myydä, jos tarpeet muuttuvat. Lundia nimittäin lupaa, että osat sopivat yhteen nyt ja tulevaisuudessa.

Täältä voi katsella lisää Lundian lastenhuonefiiliksiä. Jos vastaava projekti on päällä, niin tiedä että saat 15%:n alennuksen kaikista normaalihintaisista Lundia-tuotteista Lundia-myymälöissä syyskuun loppuun asti koodilla project mama.

Perussivistävä flunssa

Karseassa flunssassa on monia ikäviä piirteitä. Kivun, säryn ja vitutuksen lisäksi myös vanhemmuuteni, itsetuntoni ja mielenterveyteni ovat koetuksella.

1. Auktoriteetti menee äänen myötä.
Raivoaminen mykkänä on vaikea laji. Kersat eivät liikahdakaan, kun pyydän niitä Barry-White-kolmen-viikon-rännin-jälkeen -tyyppisellä bassolla syömään. Yhtälailla kurkusta purkautuva hiljainen pihinä siitä, että lelud pidää korjada laadikkood dällä sekuddilla aiheuttaa vastapuolessa lähinnä hihitystä.

2. Itsetunto kärsii.
Aivastelu ja keuhkoja repivä yskä paljastavat armottomasti, että lantionpohjanlihasten refleksit eivät ole niin briljantissa kunnossa kuin kuvittelin. Perkele.

3. Olen tulossa hulluksi
Näen harhoja. Koska eihän tässä nenäkannun käyttöohjeessa voi mitenkään lukea, että piristävää ja miellyttävää perussivistystä. Siinähän ei olisi mitään järkeä. Olen ilmeisesti luhistunut henkisesti ja valtuustopaineiden alla näen perussivistystä kaikkialla.

Patyka - luonnonkosmetiikan ferrari

Iho on ollut kovilla tänä talvena. Pakkasia on vietetty nyt hulppeat neljä kuukautta. Sääret ovat pölisseet joulukuusta lähtien ja naamaan saa taputella aamuin illoin kosteutta tuplamäärän. Koska olen luonnonkosmetiikan ystävä, kaapistani löytyy mm. Madaraa, Weledaa, Pur aloeta ja Frantsilaa. Kaikki edullisia perusmerkkejä.

Kaipasin kuitenkin vähän tymäkämpää tavaraa, joten piipahdin Joliessa, joka on pieni, hyvän palvelun luonnonkosmetiikkamyymälä Helsingissä. Törmäsin julmetun kalliiseen luonnonkosmetiikkasarjaan, Patykaan. Sarjan kallein purkki kustansi 120 rahaa. Tsiisös.

Ymmärrän, että jotkut L'Orealin tökötit, joissa kultahiput ja omenan kantasolut yhdistyvät miljoonien dollarien markkinointimirhamiin, maksavat paljon. Mutta mikä on tämän merkin tekosyy?

Jolien Jutta selitti, että Patyka on hoitolakäyttöön tarkoitettu luksussarja, joka on kokonaan tehty arvokkaista raaka-aineista, joita tavismerkeissä on yleensä prosentin verran:

"Synteettisessä kosmetiikassa maksavat ne synteettiset aineet jotka turvottavat rypyt päivän ajaksi umpeen ja luovat instant-vaikutelman nuorentumisesta. Luonnonkosmetiikassa anti-age-tuotteen tuntee siitä, että tehoraaka-aineita on enemmän. Jotta tuote todella auttaa ihon uusiutumisessa, kiinteytymisessä ja elastisuuden säilymisessä, sen pitää olla täynnä aktiivisia ja kallisarvoisia uutteita ja vastaavia tehotekijöitä."

Patyka on siis luonnonkosmetiikan ferrari (ja huhujen mukaan myös Lady Gagan suosikki). Hinta muodostuu raaka-aineista, tuotekehityksestä ja sertifioinneista. Vedestä ja brändihöyrystä ei tässä tuotteessa tarvitse maksaa.

Tajusin, miten helppo minua on huijata. Osaan katsoa teepaidan niskalapusta kuidut, leipäpaketista sisällysluetteloa ja tivata myyjiltä käsilaukun valmistusmaata, jotta osaan suhteuttaa hinnan ja laadun, mutta kosmetiikkapurkit ostan etiketin perusteella. En ymmärrä kryptisestä INCI-listasta mitään. En tiedä, mikä on kallis ja mikä halpa raaka-aine, tehokkuudesta puhumattakaan.

Jutan mielestä ei tarvitsekaan:

"Siksi me ollaan perustettu Jolie, että ihmisillä olisi konkreettinen paikka, johon voisi tulla kyselemään eikä tarvisi mutulla valita tuotteita. Asiantuntevassa liikkeessä asioiminen tulee lopulta usein edullisemmaksi kuin se, että ostaa itse summamutikassa tuotteita, vaikka ei tiedä edes ihotyyppiään."

Koska en halunnut ostaa sikaa säkissä, sain mukaani Patykan testereitä. Ja kas. Vastoin kaikkia kuvitelmiani seisoin seuraavalla viikolla Jolien kassalla sekä ihoöljyn että sen sadan euron purkin perässä. Se nyt vain oli paras rasva ikinä: juuri sopivan kosteuttava, helposti levittyvä, miedon tuoksuinen ja innovatiivinen annostelumekanismi viehätti sisäistä insinööriäni. Ja ei, en usko, että nämäkään anti-age tuotteet siloittavat silmäpussini, pointti onkin se kunnon kosteutus. Patykan voiteen kanssa pystyy hymyilemään vielä iltapäivästäkin.

Yritänkin nyt käännyttää merkin ystäviksi myös teitä! Kokeilemalla ei nimittäin häviä mitään - ja nyt siihen on mainio tilaisuus.

Yksi teistä saa Patykan huikean tuotesetin (kuvassa), johon kuuluu:

• silmänympärysvoide, 
• white grape -vartalovoide,
• white grape -suihkugeeli sekä 
• huile Absolue skin booster -öljy. 

Kerro kommenttiboksissa, miksi haluaisit kokeilla luonnonkosmetiikkaa ja saatat olla paketin uusi omistaja. Aikaa on ensi sunnuntaihin puoleen päivään!

EDIT: Tilattavat testeripaketit loppuivat jo!
Eikä tässä vielä kaikki: 20 nopeinta saa Patykan testeripatteriston kotiin postitettuna. Kiirehdi siis Jolien fb-ryhmään ja laita viestillä osoitteesi Jutalle, niin hän osaa laittaa paketin tulemaan.

Jos hermoa kiristää yhtä paljon kuin naamaa, tuotteita ja testereitä saa toki myös liikkeestä hakemalla. Ja jos vakuutuit jo tästä, niin Jolien verkkokauppa jeesaa. Pus kii.

EDIT 14.4.: Voittajaksi valikoitui Random.orgin avustuksella Vadelmia. Onnea! Otin sinuun jo yhteyttä blogisi kautta.

Villervalla: kohtuuhintaista luomupuuvillaa

En osta lastenvaatteita ketjuliikkeistä juuri lainkaan. Lastenvaatteet päätyvät useimmiten perheeseemme sukulaisilta tai kirppareilta. Karsastan prinsessa- ja hirviöprinttejä, paljetteja ja iänikuista kirkuvaa pinkkiä ja glitteriä. Varsinkin kun pesun jälkeen vaaleanpunaista kimalletta on myös minun vaatteissani.

Ärsyynnyn ketjuliikkeiden valikoimissa suunnattomasti myös siitä, että lapsuus loppuu kokoon 128. Leikki-ikäisten tyttöjen pitäisi pukeutua toppeihin, joita en antaisi teininkään vielä pistää päälleen. Tykkäänkin lähinnä ruotsalaisista lastenvaatemerkeistä, jotka antavat lasten näyttää lapsilta.

Silloin harvoin, kun lapsille tarvitsee täsmänä jotain ostaa, käytän erikoisputiikkeja ja verkkokauppoja, joilla on jonkinlaisia ekologisia ja eettisiä arvoja. Ne taas ovat julmetun tyyriitä.

Sitten Skidi.fi verkkokaupan Katja otti yhteyttä. Hän tiedusteli, olisinko kiinnostunut mainostamaan heidän osin luomupuuvillaa käyttävää ruotsalaismerkkiään nimeltä Villervalla. 

Tykästyin. Rakastan raitaa. Väriyhdistelmät olivat iloisia, yhdisteltäviä ja unisex-kamaa, kokohaitari venyi 80 sentistä 140 senttiin asti. Ja jopa ne luomupuuvillaiset tuotteet saa kohtuulliseen hintaan.

Koska tykkään piinata valmistajia, halusin tietää, mikä hinnoitteluun vaikuttaa. Tässä tapauksessa vaatteiden valmistus tapahtuu Kiinassa ja Intiassa. Villervalla vakuutti käyttävänsä sertifioitujen tehtaiden työolojen ja ympäristövelvoitteiden valvontaan ulkopuolista järjestöä nimeltä BSCI. Tuotteiden kemikaalijäämiä valvoo yhtä lailla riippumaton yritys SGS. Pohjoismaisten merkkien etiikkaan ja valvontaan voi yleensä luottaa, varsinkin kun huijauksesta jää nykyään helposti kiinni.

Ekologisin vaate on kuitenkin kestävä, joten sain pari vaatetta testiin. Mustavalkofanina valkkasin testiin kuvissa näkyvät hupullisen haalarin koossa 86 (41,95 €) ja takki (29,95€) + leggarit (15,95 €)  -yhdistelmän koossa 116.

Ja hyvin näillä riehui. Kangas oli pehmeää ja paksua. Kahden normaalin pesun jälkeen värit ovat pysyneet ja saumat ovat suorassa, langanpätkiä ei irtoile eivätkä vetoketjut jumita. Kutistumaa on jonkin verran, mutta mitoitus ei ole kovin tiukka. Vaikuttaa siltä, että minimilaatuvaatimukseni täyttyvät: vaatteet kestävät kahden ipanan käytön.

Voin siis suositella! Ja siksi mainosbannerissa on teille taas tarjous. Toivottavasti diggaatte!

Ptruu, polle

Odottelinkin jo tätä. Tänään nimittäin kävi ilmi, että supisuomalaistenkin yrittäjien tarjoilemaa nautaa on jatkettu edullisemmalla hepalla. Toisella tuotekehittely unohti kertoa uudesta innovaatiostaan etikettiyksikölle ja toinen taas oli uskonut välikäsiä.

Ok. Jos kyse ei ole tietoisesta kuluttajan harhaanjohtamisesta, sekaannus on käytännössä aika pieni. 

Kuinka moni lukee tuoteselosteita (paitsi allergiset)? Kalliimman lihan jatkaminen halvemmalla on paitsi kustannustehokasta myös ympäristöystävällistä. Heppa elää hyvän elämän ja laadukas, hyvänmakuiseksi luonnehdittu liha ei mene hukkaan. 

Jos suomalainen ruokakulttuuri kiteytyy ABC:hen ja oranssiin broilerimäiskeeseen, vääryys on olematon. Peruskuluttajalle  ruoka on joko vatsantäytettä, joka pitää saada mahdollisimman halvalla, tai ravintosisältöä -- proteiineina, hiilareina ja rasvoina. Jos maulla, etiikalla, alkuperällä tai raaka-aineiden laadukkuudella ei ole merkitystä, olemme kebabimme ansainneet.

Halpojen raaka-aineiden perässä ravaaminen on toki tietoista toimintaa sekä kuluttajalle että yritykselle. Kotimaista ruokaa on ylipäätään vaikea löytää. Mutta jos yritys ei ole kiinnostunut ostamansa tavaran alkuperästä, voi syyttää vain itseään, kun tuoteselosteet ovat pielessä. Väkisinkin tulee mieleen, mitä muuta niissä on kuin heppaa?

Ehkä markkinoilla olisi jo sijaa jokerieinekselle, jossa ei olisi tuoteselostetta lainkaan. Näin tuottajat voisivat keskittyä maksimaaliseen kustannustehokkuuteen ja kuluttajat edulliseen lopputuotteeseen. Eläin olisi aina yllätys.

Kootut joululahjavinkit

Yleisön pyynnöstä keräsin tähän postaukseen omia ja muiden joululahjavinkkejä vuosien varrelta ja muutaman ihkauudenkin.

1. Sopikaa, että ette vaihda lahjoja.

KUVA: Flickr / striatic

Ei mitään on normaalille aikuiselle ihan okei. Toki voitte myös sopia, että annatte toisillenne nepalilaisen tytön koulupäivän. Aineettomia lahjoja on listannut oikein urakalla HSY. Olen huomannut, että erityisesti moni mies on tällaisesta sopimuksesta, joka ei edellytä hikisissä tavarataloissa ramppaamista, pelkästään helpottunut.

2. Jos kuitenkin haluat ostaa lahjan, osta tarpeellinen lahja. 

Kirja + kirjanmerkki (jälkimmäinen etsy.comista)

Pätee myös aineettomiin lahjoihin. Sain itse kerran mustan muovikuution, jota heittämällä sai näkyviin jonkun turhanpäväisen sananlaskun. Haavat eivät vieläkään ole ihan arpeutuneet.

Treehuggerilla oli hyvät lahjaideaslaidit monelle eri kohderyhmälle, mutta tässä vielä muutama suht varma:

• Käyttökosmetiikka toimii aina: voit joko ottaa selvää, mitä tuotteita saaja käyttää (kurkkaa kylppärin kaappiin) tai olla kurkkaamatta, jolloin hän pääsee kokeilemaan jotain uutta. Ota kuitenkin huomioon mahdolliset allergiat ja hajusteyliherkkyydet!
• Ruoka on tervetullutta! Hilloa, sinappia, joululimppua, kuivattuja marjoja/sieniä/omenoita, leivonnaisia, mehua, suklaata, hunajamanteleita etc, kivaan purkkiin pakattuna nautiskeluohjeen kera. Odotan itse eniten anopin sinappilohipurkkia, jota lapan leivän päälle voikkarifiestassa kinkun sijaan.
• Hyvinvointilahja innostaa huolehtimaan itsestään. Aika monella meistä lojuu kaapin tai kellarikomeron perukoilla käyttämätöntä tavaraa, ja valitettavan usein nämä ovat urheilutarvikkeita. Hyvinvointilahjan idea on saada tavara käyttöön ja aineeton yhdistettyä aineeseen.
• Kirja on kestosuosikki, joka kestää myös kierrätystä: omasta hyllystäsi osaat valita saajalle sopivan opuksen. Kirjoita (lyijykynällä) mukaan lämmin omistuskirjoitus, oma arviosi kirjasta tai vinkki, missä kirjasta voi nautiskella. Velvoita kaveri antamaan kirja ensi jouluna eteenpäin!
• Hemmottelu ei ole koskaan out. Vie ystävä viihtymään. Valitse tämäkin palvelu saajan mukaan: mitä hän arvostaa? Hierojaa, hyvää ruokaa, musiikkielämystä, taidenäyttelyä, kauneus- tai rentoutushoitoa tai leffaan? Ps. Ovela huomaa, että tästä saa samalla lahjan itselleen..
• Ihan jokainen tarvitsee lomaa! Vie siippasi lähilomalle: kylpylään, tunturiin, laivalle, saaristoon tai maatilamatkalle. Lisää matkavinkkejä Nopsalta.
• Pankkiautomaatista saat lahjan vielä aattonakin. Seteli on brutaali, mutta käytännöllinen lahja, joka saa ainakin suvun teinit kiitollisiksi. Voit kysyä myös vanhemmilta, onko ipanoilla rahastoa jotain erityistarkoitusta varten.
• Arpa tai lottokuponki on lahjoista jännittävin. Velvoita kaveri tarjoamaan edes glögit jos hänelle napsahtaa pääpotti. 
• Lupaa ladata arvoa matkakorttiin.

3. Säästä lapsetkin krääsältä.

Maatuvia rantaleluja muovinvihaajamutsia ajatellen.

Lapsille harvemmin menee läpi täysi lahjattomuus, mutta tarpeellisia lahjoja nekin haluavat. Tarpeellisuudesta voi ja pitää tietysti vetää oman linjansa vanhemman oikeudella. Jos ostat lahjaksi lelun, valitse tuote, joka ei hajoa kahden päivän leikin jälkeen ja maadu tuhat vuotta, tai Lelulandian lahjakortti. Itse aion pitäytyä tänäkin vuonna klassikoissa, joita voi kierrättää: palapelit, kirjat, duplot / legot, leluastiat ja -ruoat, naamiais- ja rooliasut, soittimet, harrastusvälineet ja urheilutarvikkeet ovat pop.

4. Jos olet kätevä ihminen, tee lahja itse tai opeta jotain. 

Duunaa saippuaa, ihan helppoa. KUVA: Flickr Soapylove

Osaatko tehdä tai opettaa jotain: maalausta, laatoitusta, aidan rakentamista, poraamista, nappien ompelua ja vaatteidenkorjausta, puutarhan kevätkunnostusta (pätee myös parvekekukkiin!), fillarihuoltoa tai lastenhoitoa? Lahjakas tekee itse taulun, korun tai vaikka saippuaa (tosin nyt taitaa jo olla liian myöhäistä). Käsityöihminen kutoo lahjaksi lapaset, kaulaliinan, olkapäänlämmittimen tai ne villasukat, jotka on keski-ikäisen mielestä ihan loistavat. Käsien mukana menee nimittäin rakkautta, kuten Anu Harkki kerran totesi.

5. Jos et keksi mitään, kysy ihan reilusti. 

Joulupukkia ei ole yli kymmenvuotiaille olemassa, joten lahjoista voi puhua ihan avoimesti.

Lisää vinkkejä saa laittaa tulemaan!

Hyväätekevää joulua: WWF

Lasten sateenvarjo olisi ollut ihan ok
ilman tuota erillistä pandalogoakin.

Eksyin tv:ssä pyörivän, pysäyttävän salametsästyskampanjan perässä WWF:n sivuille. Vaikka tyydyn yleensä lahjoittamaan rahaa ihan vastikkeetta, klikkasin itseni tällä kertaa myös verkkokauppaan.

Yleensä hyväntekeväisyysjärjestöjen verkkokaupat ovat täynnä karseaa, alleviivaavaa logokrääsää. Ei tarvitsisi olla. Järkeväähän olisi valmistaa laadukkaita ja vain lievästi brändin mukaan stailattuja tuotteita, joita voi ihan häpeämättä käyttää tai antaa lahjaksi. Muu on luonnonvarojen väärinkäyttöä vaikka kuinka olisi hyvä tarkoitus.

Sain tästä idean käydä penkomassa muutaman suurimman hyväntekeväisyysjärjestön verkkokaupat ja poimia sieltä ne kivoimmat jutut. Jos teillä vaikka olisi joululahjapulmia ja Stocka on niin nähty.

Yllätyin WWF:n kaupasta sekä positiivisesti että negatiivisesti. Positiivisesti siksi, että tarjolla oli muutakin kuin peruspandalogomatskua ja pehmoleluja (vaikka arvostankin mm. ahmaa!). WWF tekee yhteistyötä muiden valmistajien kanssa ja se on hyvä juttu. Plussaa ropisee myös hyvin suunnitelluista, omista kuoseista.

Armeijamateriaalifanina diggaan Globe Hopesta, jonka laukkuja löytyy useampikin. Päivähoitoon / duuniin / jumppaan / yökylään / uimahalliin pitää roudata kaikenlaista, joten pienellä ja ohuella kassilla ei tee mitään. Kassin on myös syytä olla olalla kannettava, jos käsiä tarvitaan uhmaikäisen hallinnointiin.

Lastenvaatteita WWF:llä on aika vähän ja tässä kategoriassa on valitettavasti myös ne karmeimmat tuotteet - vaikka juuri lastenvaatteet olisivat käytännöllisiä (= mahtavia) lahjoja. Tämä Rip Curlin valmistama musta puupaita on kuitenkin stailikas. Ja on tämä jostain syystä poikien sarjaan laitettu ihmispaitakin ihan kiva.

Coston tuotteista löytyy tietenkin pipoja. Lisäksi valikoimassa on tämä vanhoista mainosjulisteista duunatusta säkistä tulisi superhieno pyykkikassi. Sopii myös lelujen säilytykseen. Ja taitaa tuonne yksi ipanakin tarvittaessa mahtua.

Hintoja pitäisi kuitenkin miettiä. Jos perustuote on selkeästi kalliimpi kuin normaalisti, voisi ehkä olisi fiksua näyttää kuinka paljon tuotteen hinnasta on sitä hyväntekeväisyyttä.

Enkä voi olla ihmettelemättä miksi hauskoja kuoseja ei käytetä monipuolisemmin. Diggaan esimerkiksi tästä flengaavasta orangista, mutta miksi tarjoilla pelkkä tyynyliina? Eikö olisi kannattanut tehdä koko liinavaatesetti? Olisi varmasti noheva myös pelkkänä kankaana.

Toinen hauska eikä niin alleviivaava on mm kukkarossa näkyvä pikkupandakuosi, josta saisi kivoja lastenvaatteitakin.

Alelaareihin kannattaa aina vilkaista. Jos tykkäät orangeista, niin tämä naisten t-paita löytyy alekorista samoin kuin tämä kaffekuppi.