Tietoa mainostajalle ›

26.4.2018

Lähikoulu. Nyt. Tai. Ei. Sittenkään.



Tänään tuli postia, jota olen yrittänyt aktiivisesti olla ajattelematta: koulupaikkapäätös. Tällä kertaa Snadin lähikouluksi osoitettiin sama koulu kuin musiikkiluokkaa käyvällä Skidillä.

Koulupaikkahaussa oli tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja, sillä kaikissa lähialueen alakouluissa on laudat ikkunoissa. Valinta piti tehdä parhaan mahdollisen väistötilaskenaarion perusteella, sillä varmaa tietoa ei ollut. Jatkuuko bussikyyditys vai saadaanko väistötila lähempää, ehkä jopa (ooh!) parakit pihaan?

No, maaliskuussa selvisi, että ei tod. Bussiköröttelyväistö 11 km päässä jatkuu vielä vuoden ja sitten uusi (pyytämättä ja yllätyksenä vuokrattu vanha toimistorakennus ilman liikuntasalia) väistötila valmistuu toiseen kaupunginosaan. "Mahdollisimman lyhyt ja turvallinen koulumatka" tarkoittaa jatkossa siis 2,5 kilometrin kävelymatkaa rakennustyömaan läpi. Siinähän saa mukavasti tietysti päivän kulumaan.


Mitähän tässä nyt sitten tekisi? Pitäisi tietää, mikä lupaus pitää, mutta kun ei tämän kaupungin toimintaan, prioriteetteihin ja ammattitaitoon voi luottaa millään tasolla. Koko prosessi on tiedotusta myöten hoidettu aivan päin persettä.

Uskoisiko siihen investointipaperiin, jossa sanotaan, että lähikoulu palaa entiselle paikalleen kolmen vuoden päästä, vaikka vanhalle rakennukselle ei ole viedä edes purkulupaa? Aikataulusta nimittäin jo sivulauseessa peruutettiin jollain typerällä oho, emme tienneet että se pitää purkaa -verukkeella. Kyse onkin enemmän siitä, uskonko että Snadi pääsee lähikouluun koko ala-asteaikanaan.

Vai hakisiko toissijaisena siihen toiseen kouluun? Sinne, jonne ei mene yksikään kaveri ja joka sijaitsee vähän sivussa, mutta jonne on lyhyempi matka ja asvalttitie ilman kuorma-autoliikennettä. Siellä olisi se liikuntasali ja kerhoja. Ja ip-kerholla tilat. No, sinne tuskin pääsee.

Luonnollisesti iltapäivähoitopaikat pitää varata heti vapun jälkeen. Että ööö.

Lämmin kiitos Espoon kaupungille verorahojeni upeasta käytöstä. Haluaisin tietää, että jos homeeton lähikoulu on mahdoton toive niin mikä sitten on mahdollista?

Ainoa positiivinen asia, minkä keksin on, että Skidillä on tätä sekoilua jäljellä enää kaksi vuotta.

Mites teille kävi näissä arvonnoissa?

25.4.2018

Näin onnistut siman kanssa



Olen tehnyt simaa nyt useamman vuoden putkeen. Pullot eivät ole räjähtäneet, poreita on ollut sopivasti ja rusinat nousseet aatoksi, vaikka joskus on alkuun näyttänyt huonolta. Ja kun makukin oln ollut kohdillaan (anoppikin tykkää), kätevä emäntä -fiilikseni on noususuhdanteessa.

Jos et vielä ole kokeillut simahommia niin rohkaisen kokeilemaan! Jaan muutaman olennaisen vinkin, joista olen itse ollut kiitollinen.

Perinteinen simareseptihän on seuraava:

4 l vettä
250 g fariinisokeria
250 g taloussokeria
1–2 sitruunan mehu (olen pistänyt kolme sitruunaa)
herneen kokoinen pala tuorehiivaa

Ensin kuumennat kattilassa kaksi litraa vettä, johon sulatat sokerit ja laitat puristetun mehun sekä kuoriraasteen. Sitten lisäät kaksi litraa kylmää vettä päälle, jonka jälkeen odotat että kattila viilenee. Sitten vain liuotat hiivapalleron pieneen vesitilkkaan ja kaadat kattilaan. Kattila saa jäädä vuorokaudeksi pöydälle käymään.

Seuraavana päivänä kaadat siman (vinkki: suppilo) pulloihin (vinkki: 5 kpl), joissa on pohjalla teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Älä laita korkkia kiinni tiukkaan. Kun rusinat nousevat pintaan muutaman päivän päästä, sima on valmista.

1. Hiivaa tarvitaan tosiaan vain herneen kokoinen (ei peukalonpään) pallero siihen neljään litraan nestettä. Jos keitos ei lähde kuplimaan puolessa vuorokaudessa, olet joko tappanut hiivan laittamalla sen liian kuumaan nesteeseen tai sitten keitoksella on liian kylmä. Nosta sanko / astia johonkin lämpimään esim. kylppärin lattialämmityksen päälle ja tsekkaile tapahtuuko mitään.

2. Jos et kaipaa tajunnanräjäyttävänmakeaa juomaa, laita sokeria vain puolet perusreseptin määrästä ja testaa miltä tuntuu. Perusreseptihän löytyy fariinisokeripussin kyljestä, joten on selvää, ettei makeutuksessa säästellä. Pienellä vähennyksellä juomasta tulee aikuiseen makuun sopivaa.

3. Juomaan lisää raikkautta inkivääri. Kun astiaan pilkkoo tuoreen inkiväärin palasia (näitä voi laittaa myös pulloon), makuun tulee potkua. Tämä on todennäköisesti myös aivan loistava nuhajuoma!







Itsetuntoni on kokemuksen myötä parantunut. Tällä hetkellä porisemassa on verigreippi-vaniljasima (laitan reseptin, jos tulee hyvää) ja kesällä aion vihdoin tehdä sitä raparperisimaa.

Ei se väärin ole, jos mutsi tuoksuu pullan sijaan simalta! Ja onpahan teoria hallussa jos muutan joskus eteläiseen Ranskaan viininviljelijäksi. Kili kili!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...