Turuilla ja toreilla

Yksi keski-ikäistymisen varma merkki on se, että alkaa rakastaa ostoksia toreilla ja kauppahalleissa, ja varma loman merkki on se, että niin ehtii tehdä. Kävin tänään Turussa ostoksilla (etsin skidille kurahousuja näille lomasäille) ja yhdistin siihen ruokaostokset torilla ja hallissa - ja sain menemään aivan järkyttävän summan rahaa. Koska kaikki oli vaan niin hyvännäköistä: tuoretta, raikasta, lähieltätullutta, ei-pakattua ja tietysti hyvin myytyä! Iloinen kauppias osasi kertoa lunttaamatta tuottajat, valmistuspaikat, raaka-aineet ja antaa loistosuosituksia - ihanaa henkilökohtaista palvelua ja huomiointia. Lapsikin oli tervetullut: Matildan ihastunut hihkunta pullatiskillä kirvoitti myyjältä piparin.

Jäin pohtimaan, miksi en aina tee ostoksia näin. Noh. Olen valitettavasti näitä ei-kovin-suunnitelmallisia kaupassakävijöitä, joten ruokakauppani pitäisi ylipäätään olla auki 24/7. Lisäksi lähimmät kunnon torit ja kauppahallit ovat Helsingissä (correct me if I'm wrong..?), eikä edes työmatkan varrella. Torin tuominen kotiin ei oikeastaan ole sama asia, sillä palvelu jää pois. Pitää varmaan kehittää joku viikonloppuruokaprosessi, johon kuuluu lauantaiaamun aloitus torikahveilla.

Muumien salatut elämät

Kävimme Muumimaailmassa. Taidokkaasti kaupallistettu konsepti, kertakaikkiaan, kuten nyt pehmoeläinten halailuun perustuva laskutus vaan voi olla. Kaksikymppiä per aikuinen on pirtsakka hinta, mutta takuulla ei yksikään lapsi lähde sieltä pettyneenä kotiin = worth it.

Muumit ei koskaan kuuluneet minun lapsuuteeni, joten itse en ihan ymmärrä laakson asukkaiden tenhoa. Osa hahmoista on jossain määrin sympaattisia, mutta osa taas on täysin hämäriä tapauksia. Ai miten niin? No, lyhyt esittely näin meidän kesken:

Muumipeikko: ainoa, jolla ei ole nimeä, mutta se ei tunnu tätä hyväntahtoista punkeroa häiritsevän. Itkee Nuuskamuikkusen perään, mutta viettää aikaa Niiskuneidin kanssa, joka kuitenkin esitellään vain ystäväksi. Päättäis jo.

Muumimamma: perinteinen heteronormatiivinen naishahmo, jonka päätehtävä on laittaa hilloa koko uusavuttomalle porukalle. Pokkaa tosin löytyy: mamma on ainakin kerran lähtenyt lätkimään ja jättänyt koko jengin itkemään peräänsä.

Muumipappa: tekotaiteellinen huithapeli, jonka työhuone karttapalloineen on IMHO pelkkää rekvisiittaa. Töitähän muumilaaksossa ei tee kukaan, joten oletan, että pappa jää kiinni nettipokerista minä päivänä tahansa. Ei epäröi piiputella lasten nähden.

Pikku Myy: äksyilevä taskuraketti, joka ei ole ihan niin fiksu kuin luulee. Tämä narsisti saa silti mun sympatiat, koska ylenkatsoo muita muumilaakson asukkaita estoitta. Nöyryyttää myös Nipsua minkä ehtii. Saa takuulla pippuriseen turpaansa joku päivä.

Nipsu: kaikkea mahdollista pelkäävä tolvana, joka lienee hiiren ja oravan rakkauden tulos. Päärynävartalosta muiden asukkaiden lailla kärsivä Pikku Myyn bitch, jota älytetään tekemään kaikkea debiiliä.

Nuuskamuikkunen: talveksi etelään "vaeltelemaan" pakeneva jengipetturi, joka rakastaa intin kledjuja, huuliharppumusaa ja vissiin nuuskaa. PHTG-renttu, joka ihan salettiin tarjoilee teltassaan metsän keskellä nokipannupäiväkahveja kaikille muille paitsi Muumipeikolle.

Hemuli: kukkia ja perhosia keräilevä takatukka. Pukeutuu violettiin kaapuun, vaikka muut on munasillaan. Vanha poika ja selkeästi laakson kylähullu.

Niiskuneiti: kimittävä pölvästi, joka tilaa lampun hengeltä vaivaisen kaulakorun kun voisi vaatia esimerkiksi kunnon aarretta. Myös nimiongelmainen: perheen tytölle ei vaivauduttu antamaan muuta erottavaa määritelmää kuin neiti. Myötähäpeää.

Niisku: perheen geeniarvonnan voittanut Niiskuneidin nikkaroitsija-broidi. Muumilaakson Instru lienee kiinni, koska nenällä (turvalla?) keikkuvat salorat on vähintään siltä vuodelta kun isä lampun osti. Niiskulla ja Niiskuneidillä muuten ei ole vanhempia. Jos ne ei ole viereisessä laaksossa komennuksella niin oletan että nämä kaksi ovat orpoja. Ja ilmeisesti kodittomia.

Haisuli: laakson ainoa normihahmo, vaikka tappipää kasvaa suoraan karvaisesta keskiruumiista. Keppostelee (laittoi Niiskuneidin hajuvesipurkkiin silakan!!), varastaa ja huijaa, koska eihän siellä muutakaan tekemistä ole. Toivoisin et Haisuli joku päivä tekis jotain sykähdyttävämpää, yrittäis Niiskuneitiä tai paskois Nuuskamuikkusen hattuun tai jotain.

Tuu-tikki: se onkiva tyyppi, joka asuu pukkarissa. Ei ole koskaan saanut kalaa tai sanonut mitään järkevää, mutta ehkä jokaiseen laaksoon tarvitaan joku täydellinen nollakin. Tyyppi saattaa olla wanna-be Nuuskamuikkunen, joten jos Nuuskikselle käy jotain niin ehdotan tsekkaamaan Tuutikin alibin.

Sitten siellä on vielä paskajäykkä Vilijonkka perheineen (lapsilla ei ymmärrettävästi ole isää), Hosuli ja Sosuli, jotka meni naikkariin ja siirtyi asumaan purkkiin (upeaa symboliikkaa!), Tiuhti ja Viuhti, joista ei kukaan tajua mitään sekä puumalla ratsastava taikuri, noita, mörkö, poliisi, hattivatteja (ehkä Muumilaakson ymmärrettävin kansanryhmä) sun muita statisteja. Tove diggailee valkoviinistä, luulen ma.

Mutta ei hätää, mä pidän mölyt mahassani ja käyn muumilaaksoon hymyssä suin myös ensi vuonna.

Kaksi

1. henkilö: pikkutyttö.
Ikä: 2v.
Mitat: n. 12 kiloa, vähän alle 90 senttiä.
Luonne: paljon melua, vähän substanssia, mutta isolla egolla.
Ruokavalio: mansikoita, kaarnaa ja voita. Satunnaisesti perunaa.
Käyttää: Myyrää ja yövaippoja.
Harrastukset:
- kukkien poiminta
- kärpäset
- tekoitku (vastaa syytteeseen tekonaurulla)
- päätön riehuminen, roikkuminen, törmäily
- isin pompotus
- laulaminen
- kieltäytyminen
- mielen muuttaminen kieltäytymisen suhteen.

2. henkilö: Äiti.
Ikä: 35v.
Mitat: Omasta mielestään 65 kiloa (ihan max), vähän alle 170 cm, koroilla yli.
Luonne: paljon melua, vähän substanssia, mutta isolla egolla.
Ruokavalio: mansikoita, valkoviiniä. Lakto-ovo-kala-makkara-vege.
Käyttää: stydimpää ryppyvoidetta.
Harrastukset:
- poimittujen kukkien maljakointi (pahoittelu Espoon kaupungille, mummile ja naapurille)
- kärpästen osoittelu
- uhkailu, lahjonta ja kiristys
- laastarointi, puhaltelu
- isin ripitys lapsen hemmottelusta
- säestäminen
- anelu, maanittelu ja harhautus
- viihtyminen.

Kahdessa vuodessa kahdesta on tullut kaksi.

Lastenistuin ja tuotekehitys

Kaksivuotiaan kanssa pyöräileminen on yllättävän haasteellista. Lastenistuimesta nimittäin puuttuu yksi äärimmäisen oleellinen komponentti: väliseinä. Kaksivuotiaan ja pyöräilijän välinen muuri.

Kaksivuotias tarvitsee nimittäin noin kolme sekuntia havaitakseen, että hiki päässä tasapainoileva pyöräilijä on ajaessaan täysin puolustuskyvytön, ja täten oivallista riistaa kaikenlaiselle keppostelulle ja pelleilylle kuten ajajan kutittamiselle, paidan helman nostelulle, jenkkakahvojen puristelulle ja alushousujen nostelulle. Tämä aiheuttaa ajajassa kummallista sätkyilyä, karjuntaa ja huojumista, mikä luonnollisesti huvittaa kaksivuotiasta suunnattomasti.

Mikä hienointa, kaksivuotias osaa kuitenkin salamannopeasti muuntautua jäynägeneraattorista täydelliseksi siveyden sipuliksi. Kun sitten perillä ajaja ähkii ensin lapsen pois istuimesta ja taistelee huojuvan pyörän lukitsemisen kanssa saa kuulla että "Äiti, hilveetä, pylly näkyy." Palkitsevaa.

Kärpäsen merkityksestä

Kärpänen on tehnyt Matildaan suuren vaikutuksen. Ensimmäinen kohtaaminen kärpäsen kanssa tapahtui viime keväänä, kun juuri herännyt siivekäs jäi Madden käden alle ikkunalaudalla ja surisi kauhuissaan. Käden omistaja säikähti aivan yhtä paljon, mutta nyttemmin suhde on lämmennyt. Erehdyin kerran uhkaamaan ruokapöydässä vitkuttelevaa ipanaa, että kärpänen tulee syömään kohta Matildan ruoat pois, mikä aiheutti ainoastaan sen, että nykyään kärpästä huudetaan apuun harva se päivä pelastamaan pahalta ruoalta.

Kärpänen on myös herättänyt ensimmäisen keskustelun elämästä ja kuolemasta. Lattialta löytyi nimittäin kuollut surisija. Oli vaikea antaa kuolemasta tyhjentävää selvitystä kaksivuotiaan konseptiin, mutta yritin havainnollistaa kuoleman olemusta kertomalla että kärpänen ei lennä eikä surise enää, vaikka sitä kuinka tökkisi eloon. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kärpänen on pahasti rikki. Johon tuli hetken päästä toiveikas ehdotus: vaari korjaa!

Ei siinä mitään. Kärpänen on kyllä sympaattinen otus. Yleensä sen tapaa vankina sisällä, jolloin sen kiihkeä surina ja poukkoilu ikkunaa vasten on täynnä elämän hetkellisyyden ja päämäärättömyyden symboliikkaa. Kun mummi tokaisi kerran ihmeissään ipanan touhuista, että mikä sinustakin tulee isona, Matilda vastasi heti, että kärpänen. Aren't we all.

Bara Bröst, jättehejsan

Tuota. Kai näitte uutisen siitä että malmölaisessa uimahallissa saa nyt uida rinnat paljaana? Koska sukupuolten tasa-arvoa ajava Bara Bröst -liike haluaa kertoa kaikille että tissit ovat vain tissit (kuten kaikki naiset tietenkin tietävät) ja niitä ei tarvitse peittää edes uimahallissa. Nähtäväksi jää tekeekö joku ruotsalainen uimapukuvalmistaja tätä varten ihan oman malliston.

"Tämä (päätös) on voitto meille", iloitsi Bara Bröst -aktivisti Sanna Ferm Dagens Nyheterin verkkosivujen mukaan.

Malmön vapaa-ajanlautakunnan puheenjohtaja Bengt Forsberg (sd) sanoi olevansa päätökseen tyytyväinen. Hän arvioi, että keskustelu aiheesta on ylittänyt mittasuhteet. [...] Paljasrintaisten naisten vyöryä ei ole uimahalleihin ole sen sijaan odotettavissa, Forsberg uskoo.

On tietenkin hienoa, jos malmölaisessa idyllissä ei ole tämän vakavampia tasa-arvo-ongelmia ja olen luonnollisesti erittäin iloinen siitä että idealismi ei ole maailmasta kadonnut. Mutta voitto kuuluu kyllä kyseiselle uimahallille. Bengt voi myhäillä tyytyväisenä, sillä harvoin saa näin monta pr-kärpästä yhdellä iskulla: sekä hyvän maineen naisasialiikkeen silmissä että ilmaista mediatilaa. Lisäksi hallissa alkaa rampata ihan pirusti miehiä.

Ps. Vaikka olenkin nainen ja pidän tissejä vaan tisseinä, en halua nähdä kenekään muun tissejä.

Ps2. Perse on ihan yhtä luonnollinen asia kuin tissit, mutta en halua nähdä kenenkään persettäkään.

In harmony is in!

Nyt seuraa häpeämätöntä mainontaa. Olen hyvin satunnainen spa- ja kauneushoitolakävijä, vaikka toki kaikista ihanista palveluista diggaankin. Ehkä säännöllinen kauneusammattilaisella käynti on jäänyt siksi, että en ole koskaan uskonut sellaisiin adjektiiveihin kuin heleyttävä, virkistävä, kiinteyttävä ja tasapainottava. Olen uskonut vakaasti, että tasan hormonit ja ruokavalio säätelevät sitä, mitä huokosista pukkaa ulos, ja geenit sitä miten ja milloin rupsahtaa. Nyt tämän uuden luomuinnostukseni myötä olen kuitenkin joutunut vähän paneutumaan kosmetiikkaan: mitä tuotteet sisältävät, miten ne valmistetaan, miten ne toimivat iholla, mitkä aineet todella imeytyvät elimistöön ja mitkä eivät. Kun luin marketissa Lumenen finniaineen inci-listaa, havahduin siihen, että minulla ei ole tässä kevään aikana ollut yhden yhtä finniä. Mulla on aina ollut hyväkuntoinen iho eli muutos ei ole dramaattinen, mutta todellinen. Ne muutamatkin näpyt on jääneet tulematta. Ruokavalioni on juuri niin epäterveellinen kuin aina aikaisemminkin (en erityisesti välttele suklaata, rasvaisia juustoja, sipsejä, pizzaa ja leivoksia) ja hormonitoimintani on täysin ennallaan. Ainoa muuttuja tässä yhtälössä ovat tökötit, mitä naamani tuuppaan! Joudun siis vähän tarkistamaan kantaani.

Kun sitten sain äitienpäivälahjaksi avoimen lahjakortin haluamaani spa-käyntiin ja kampaajani vielä vihjaisi, että heillä on yhteistyökumppanina luonnonkosmetiikan kanssa työskentelevä kauneushoitola, joka on sitoutunut samanlaisiin arvoihin kuin hekin, katsoin, että ei se ota jos ei annakaan. Olisi muutenkin kiva jutella ammattilaisen kanssa kyseisen teollisuudenalan näkymistä.

In harmony sijaitsee Helsingissä Lönnrotinkadulla ja pientä putiikkia pyörittää kosmetologi Anu Helle (kuvassa), joka on toiminut yksityisyrittäjänä jo pitkään ja työskennellyt luonnonkosmetiikan kanssa melkein alusta asti. Anu on nähnyt alalla tapahtuneen muutoksen aika selkeästi: tunnettuus on lisääntynyt ja myynti kasvanut. Mitä Hollywood-starat edellä, sitä kuluttajat perässä - sekä hyvässä että huonossa. Tuotteet ovat nykyään erittäin laadukkaita ja pakkaukset tyylikkäitä, luonnontuotteiden käyttö ei ole enää epäilyttävää hippeilyä. Viimeisin käänne on se, että isotkin brändit ovat heränneet kuluttajien ekologis-eettisiin vaatimuksiin ja alkaneet muuttaa tuotantoaan luonnonmukaiseen suuntaan. In harmonyn valikoimista löytyy tällä hetkellä Jurlique* ja Sothys Beauty Garden tuotesarjat sekä joitain tuotteita Melvitalta ja Floramelta, mutta Anu skannaa jatkuvasti markkinoilta uusia sarjoja.

Olin juuri viikonloppuna käräyttänyt otsani ja kevyen kesäflunssan seurauksena niistänyt nenäni raastinraudaksi sekä lomamoodissa jättänyt myös kulmakarvat nyppimättä, joten naamani oli ns. kyntämätön pelto. Anu tutki ihon tilanteen ja valitsi jonkun superelvytyskuurin, johon kuului kuorintaa, höyrytystä, puhdistusta, tehotippoja, naamioita, hierontaa (myös hartiat ja päänahka!), hauteita ja voiteita. Täytyy myöntää, että kun nousin tuolista puolentoistatunnin käsittelyn jälkeen olin todella heleän näköinen! Yleensä kosmetologilta ihonpuhdistuksesta tullessa näyttää lähinnä siltä kuin olisi päättänyt viiden päivän rännin (silmät vetistää, naama kiiltää ja nenä punottaa), mutta nyt ei nolottanut liikkua päivänvalossa. Posket tuntuvat vielä tänäänkin sametilta. Sain muutaman testerinkin mukaan, ilmeisesti vinkkinä siitä, että itsekin kannattaa tehdä jotain joskus. Summa summarum: erittäin osaava ja mukava mimmi ja hyvät tuotteet. Anulta saa monipuolisten kasvohoitojen lisäksi myös sokerointeja, vartalo-, käsi- ja jalkahoitoja sekä aromaattista hierontaa. Näyttäisi valikoimassa olevan yksi miehille tarkoitettu hoito, joten taidanpa pakottaa koti-insinöörin koekaniiniksi.

* Jurliquen olen maininnut jo aikaisemminkin. Merkillä ei ole eurooppalaista luomusertifikaattia (australialainen kylläkin), sillä tuotteissa on käytetty eurooppalaisissa luomutuotteissa kiellettyjä synteettisiä säilöntäaineita ja PEG-aineita, mutta yrittävät nyt lähivuosina korvata nuo aineet ja saada sen.

Lomalle.com

Voin juhlallisesti kertoa, että minulla on tällä viikolla omaa aikaa kun koti-insinööri on viimeistä viikkoa töissä ja Madde päivähoidossa. Kuuluisaa, kaivattua, vähäistä omaa aikaa. Viikosta riittää jaettavaa kaikille laiminlyödyille: itselle, lapselle, kodille ja ystäville. Olen buukannut lounaita, kasvohoidon (juttu tulossa hetimiten), kampaajan, hammaslääkärin ja kirpparikierroksen, aion pesettää matot, korjauttaa lastenrattaat, käydä puutarhakaupassa - ja istua takapihalla.

En tiedä teistä, mutta minun on lomalla ihan ensimmäiseksi opeteltava rentoutumaan, mikä ei tapahdu hetkessä. Tiedättehän millaisia tehopakkauksia ovat äitiyslomalta töihin palanneet äidit? Hehän eivät ole tottuneet olemaan hetkeäkään rauhassa, joten hommat hoituvat ennätystahdilla. Sama juttu pätee lomalaiseen. Ensimmäisinä päivinä kannattaakin ottaa tehoista kaikki irti - tulee kerralla uskomaton määrä rästitöitä hoidetuksi - ja hiljentää sitten tahtia kun to do -lista on lyhyempi. Kun istuin eilen lukemassa kirjaa takapihalla ja naapurin täti moikkasi, olo oli kuin peuralla ajovaloissa. Oli liian aikaista löysäillä! Tänään viinilasillisen kanssa istuskelu oli jo hiukan helpompaa, loppuviikosta se on jo tehdasasetus.

Sitten aloitamme lapsikesän numero kolme. Mökille, Muumimaailmaan, Korkeasaareen, Linnanäelle, Serenaan. Ihanan epäjännittävää kesää mulle!

Huom. Jos teillä on hyviä lapsimatkailukohteita tiedossa, laittakaapa jakoon! Vaihtoehtoja ei voi koskaan olla liikaa.

Nauti elämästä, pakana

Olen odottanut kiinnostuneena juuri alkaneen Jumalaa tuskin on -kampanjan aiheuttamaa kohua.

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä" kehottaa Suomen humanisti- ja Vapaa-ajattelijain liittojen uusi mainoskampanja helsinkiläisten bussien ja raitiovaunujen kyljissä.

Turussa ja Tampereella mainosten viesti kuuluu "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi, koska se on".

Mainoskampanja on Vapaa-ajattelijain liiton sekä Humanistiliiton yhteinen.

Uskonnottomuutta positiivisessa valossa mainostavan kampanjan esikuva on Lontoon busseissa ja metrossa toteutettu mainoskampanja. Kampanja toimii myös lähtölaukauksena uskonnotonta elämäntapaa käsittelevälle sivustolle.
(IS 21.6.2009)

On sääli, että tarvitaan kaupallinen markkinointiponnistus herättämään keskustelua näinkin perimmäisten kysymysten ääreltä, mutta piristävää kaikki tyynni. Ensireaktiot ovat olleet odotetun naiiveja: hartaan uskovaiset muslimibussikuskit ovat kieltäytyneet menemästä töihin ja Turun ja Tampereen kaupungit ovat sensuroineet mainokset pois. En ole yllättynyt, harvemmin provokatiiviseen mainontaan reagoidaan älykkäästi, mutta tästä saattaa seurata jotain kiinnostavaa - ehkä jonkun poliitikon kannanotto, Isä Metron lausunto, maybe?

Jäin itse miettimään, miksi kampanjalla halutaan tavoittaa ensisijaisesti tapakristittyjä (lähden siitä, että viesti on suunnattu uskovalle, kertokaa jos on muita tulkintoja?). Uuden elämänkatsomuksen kauppaaminen on nimittäin aika kunnianhimoinen hanke. Veikkaan, että peruspentti on lähinnä hämmentynyt: pitäisikö tässä nyt oikeasti pohtia elämän tarkoitusta - ja vielä lomalla?! Oman jumalasuhteen analysoiminen on sen verran raskas prosessi, että olisin itse lähtenyt hakemaan passiivisia uskonnottomia. Uskonnottomat alkavat olla verrattaen suuri ryhmä (eroakirkosta.fi palvelun tiedotteen mukaan sivuston kautta on jo eronnut kirkosta 150.000 ihmistä), joten heidän käännyttämisensä mukaan yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun voisi olla helpompaa. Vai onko niin, että tapakristityn ja uskonnottoman välinen ero kulminoituu vain viitseliäisyyteen: toinen on keksinyt muutakin käyttöä kirkollisveroprosentille. Sillä saattaa saada vaikka uuden mökkilaiturin.

Jumalattomuudessa on jotain hyvin suomalaista.

Suomi - Ranska 1 - 1

Kun tänään kävin Alkossa viime tipassa etsimässä uusille perunoille kyytipoikaa, ja jäljellä oli lähinnä halvimmat (tai kalleimmat) putelit, tuli väistämättä mieleen eurooppalaisen alkoholikulttuurin paras puoli. Lansonit, bisset ja vissyt samassa kaapissa, sulassa sovussa, ruokakaupassa. Ehkä vielä joku päivä täälläkin.

Ransuilla ei kuitenkaan ole yötöntä yötä, kokkoja, uusia perunoita (no siis näin hyviä!) ja sitä 11 asteista merivettä - juhlikaamme siis sitä satoi tai paistoi! Toivotan näillä puheilla fiksuille lukijoilleni maailman parasta juhannusta!

Uimalakko

Voiko joku kertoa, miksi uimahallit menevät kesäksi kiinni? Eihän siinä ole mitään hiton järkeä! Ei Suomen kesä tarjoa mitään takuuta miellyttävään luonnonvesissä uimiseen, kuten olemme taas jälleen kerran havainneet. Ei mulla ole mitään tarvetta karaistua, haluan uida! Ei 11-asteisessa vedessä ole mitään hauskaa.

Maddelle oli ihan samaa mieltä, 20-asteisesta vedestä. Tapiolan uimahallin lipunmyynnissä oli sunnuntaina lappu, että kaikki lämpimät altaat on tältä kesää suljettu ja koko putka menee kiinni maanantaista. Pelkäsin pahinta, mutta maksoin kuitenkin muutaman euron siitä, että maanittelin vartin verran tavalliseen lastenaltaaseen kauhusta kiljuvaa ipanaa, joka juoksi suihkutilaan heti kun päästin irti. Lisäksi Madde huomautti lauteilla, että äidin napa ei näy. Money and time well spent.

Linkkivinkki

Tuli tarve uudistaa virtuaalinen habitus. Aloitin lisäämällä tänne tollasen linkityswidgetin, joka nostaa randomilla kolme vanhempaa juttua kunkin postauksen perään. Sääli, että nostosisällöt tulee ihan sattumanvaraisesti, mutta ehkä räätälöintifeature on devaajilla työn alla. Mitä mieltä olette: onko turha vai kätevä?

Tykkäsin itse, kun tämä ilmestyi Kemikaalicocktailiin - Noora postaa niin jumalattomalla tahdilla, että on näköjään osa jutuista mennyt ohi ja widgetin kautta löydän uutta vanhaa luettavaa. Huomaan lukevani myös omia vanhoja juttujani - en muista puoliakaan!

Toiseksi apuvälineeksi lisäsin haun, jos joku tupsahtaa tänne jonkun tietyn aiheen perässä. Postauksia on nimittäin jo 365. Kaikkea sitä kahdessa vuodessa ehtii.

House band Provinssissa

Pikainen huomautus: koti-insinöörin bändi esiintyy tänään Provinssissa Rumba-teltassa klo 15.00. Jos joku teistä sattuisi olemaan siellä tänään, niin käykää kuuntelemassa ja kertokaa vakuuttiko setien meininki! Ensimmäinen sinkku on ainakin menestynyt hyvin ja levy ilmestyy elokuussa. Koti-insinööri on toki julkaissut kolme levyä tätä ennenkin, mutta nyt ekaa kertaa biisit on päässeet kansallisille kanaville. Jee!

Esimiehenä lapselle osa 1

Olin viime viikolla taas esimieskurssilla. Kurssilla käsiteltävät opit lauman johtamisesta sopivat niin työpaikalle kuin kotiinkin, ja näkisin, että tällainen koulutus pitäisi olla pakollinen ihan jokaiselle vanhemmalle. Motivointitaidot kun ovat kaiken toiminnanohjaamisen ytimessä.

Toisin kuin voisi luulla koulutuksessa käydään läpi hyvin maanläheisiä asioita. Esimerkiksi ihmisen perustarpeita. Oli valaisevaa muistaa, että sosiaalisena eläimenä ihmistä ajaa kaksi asiaa, joiden puuttuminen on demotivoivaa:
1. Tarve tulla huomatuksi.
2. Tarve tuntea itsensä riittäväksi.

Ensimmäinen tarve on niin vahva, että sitä voi käyttää jopa rangaistuksena. Huomioimatta jättäminen, ihmisen tekeminen läpinäkyväksi, on yksi alkukantaisimpia rankaisemisen muotoja, joka toimii niin aikuiseen kuin lapseen. Kun kukaan ei katso eikä kuuntele, ihmisen olemassaolo mitätöidään. Lapsi kokee huomion puutteen rangaistuksena siinä missä aikuinenkin, ja yrittää saada sitä keinolla millä hyvänsä. Varmasti jokainen muistaa omasta lapsuudestaan miten siistiä oli kun vanhemmat antoivat aikaansa: tulivat leikkimään tai lukemaan yhdessä kirjaa. Pitäisi yrittää pitää se tunne mielessä.

Riittämättömyyden pelko taas on paitsi työelämän myös vanhemmuuden perusahdistuksia - ja osaksi juuri yllämainitun ajan puutteen takia! Tämä on täysin omaa teoriaani, mutta jäin pohtimaan, missä vaiheessa lapsikin alkaa tuntea riittämättömyyttä. Aikuinen reagoi tähän pelkoon monella eri tavalla temperamentista riippuen (luovuttaa, yrittää entistä raivokkaammin, pakenee), niin myös lapsi. Turhautumisraivarit merkinnevät vain sitä, että lapsikin tiedostaa oman riittämättömyytensä johonkin asiaan, jota minä saatan vielä pitää helppona (pukeminen, lasista juominen läikyttämättä, lelujen käyttö). Kukapa haluaisi epäonnistua? Tästä pääsin lelustrategiaan. Mäkin olen ostanut Maddelle kaiken maailman hilavitkuttimia, joista kuuluu ääniä ja syttyy valoja, mutta loppuviimeksi ipana leikkii paljon mieluummin puisen hellan, lapion tai leikkiauton kanssa, joissa on selkeä käyttöliittymä ja joku merkitys. Lisäksi niiden kanssa on helpompi osallistaa joku aikuinen mukaan. Sekavat muovihärpäkkeet vain ruokkivat tunnetta, että tästä maailmasta ei tajua yhtään mitään. Sen ehtii tajuta myöhemminkin.

Ps. Tiesittekö että aikuiselle täytyy uusi asia kertoa keskimäärin 11 kertaa ennen kuin se menee jakeluun. Siinä vaiheessa kun olet siis huomauttanut lapselle että astianpesukoneeseen ei saa piilottaa vaippoja, muistuta itseäsi, että tämä on hänelle uusi asia. Niin kuin about kaikki muukin.

Stockalle vihreä papukaijamerkki

Stocka on alkanut myydä luonnonkosmetiikkaa! Eksyin Stockmannin seiskakerroksen kauneuskeskukseen ja yllätyksekseni havaitsin, että hyllyt ovat täynnä luonnonkosmetiikkaa, Korresia, Anne Lindiä, Jurliquea etc ja alakerran Wellness-osastolla on kuulemma lisää. Miinusta tulee ainoastaan siitä, että myyjä ei aivan täysin ollut perillä, mikä on sertifioidun ja sinne päin -kaman ero, mutta viis siitä. On hienoa, että isot tavaratalot alkavat ottaa ekomerkkien edustamisen vakavasti - mehän saamme itse päättää, ostammeko putelit Ruohonjuuresta vai Stockalta.

Kokeiluun lähti Jurliquen (ei sertifioitu merkki, mutta pyrkii siihen) kaurakuorinta-aine, joka on siis inci-listan perusteella ilmeisesti syötävää (!), ja Biothermin dödö, jossa ei ole alumiinisuoloja. Ja arvatkaas mitä: se dödö toimi! One down, 2 to go.