Pohdiskelin viime syksynä, että mihinköhän suuntaan tämä valtuutettuna oleminen vie luottamustani demokratiaan. On raportin paikka. Tässä vajaan puolen vuoden sisään on jo tullut eteen kaikenlaista.
 |
| Tapiolan kulttuurikeskuksen aukiolla. |
Välillä ollaan enemmän innokkaita kuin älykkäitä.
Otetaan esimerkiksi vaikka tämä
Tapiolan Jääpuisto-projekti. Keskusaltaan ympäristön kehittäminen on mainio idea! Varsinkin lapsiperhetekemistä pitäisi olla tarjolla ympäri vuoden. Mutta...
luistinrata? Etenkin kun
sadan metrin päässä on jo iso luistinrata. Miten paljon ihmiset oikeasti haluavat luistella? Lisäksi kaksi miltsiä + vuosittainen 150K hintalappu ylläpidosta ei oikein nyt istu oikeustajuuni. Olisiko tässä taloustilanteessa voinut ideoida jotain muuta, jopa ihan ilmaiseksi tai talkoovoimin toteutettavaa? Pulkkamäki? Jääveistoksia? Lasten hiihtolatu? Pliis.
Sitten on nämä "
aina kannattaa yrittää" -hankkeet.
Kaavoituksesta eli siitä, mitä rakennetaan ja minne, syntyvät parhaimmat tappelut, sekä valtuustossa, lautakunnissa että asukkaiden kesken. Kaavoituskysymyksessä myös kaikki puoluestereotypiat realisoituvat. Jouduin heti valtuustoduunin alkumetreillä todistamaan tilannetta, jossa
yleiskaavassa viheralueeksi merkitylle alueelle
haluttiin rakentaa joku retail park.
Kaavanvastaiset suunnitelmat ovat hölmöjä,
koska niistä valitetaan ja kumoamisperusteet ovat hyvät. Mikään ei siis etene ja mahdolliset aloitetut rakennustyöt jäävät kesken. Ei järjen hiventä.
Lopuksi voi vielä mainita nämä
prioriteettiongelmat.
Tapiolan koulu, jossa itse kävin yläasteen, on odottanut remonttia jo parisen vuotta. Umpihomeessa oleva pytinki seisoo tällä hetkellä tyhjillään. Arkkitehtoonisesti arvokas rakennus kuitenkin halutaan mieluummin korjata kuin purkaa, vaikka rempparahalla rakentaisi ihan uudenkin. Ongelma on siinä, että
remontoiminen ei välttämättä poistaisi sisäilmaongelmia. Puntarissa on siis kaupunkikuva vs. teinien keuhkot. Minusta valinta ei ole kovin vaikea. Kiirekin olisi. Sillä välin nimittäin pukkaa laskua väistötiloista ja
penskoja kiusataan pitkillä koulumatkoilla. Senkin ajan
voisi käyttää vaikka nukkumiseen.
Noin yleisfiiliksenä voisin vielä todeta, että
Espoon kokoisessa kaupungissa luottamushenkilön pöydällä on aika pirun isoja asioita noin iltapuhteiksi. Jätevedet, metropolihallinnot, korkean rakentamisen periaatteet sun muut vaativat välillä maisterintutkinnon verran perehtymistä. Virkamiehet voivat halutessaan viedä ummikkoa kuusi nolla. Onneksi on ryhmä, jossa voi avoimesti olla idiootti.
Koska aikani on kortilla, minusta on myös tullut suuri lähidemokratian ja osallistamisen ystävä. Haluan teidät sieltä ruudun takaa töihin! Käytössä pitäisi olla paljon terävämpiä ja värikkäämpiä kyniä kuin tällä hetkellä on.