Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

23.3.2019

Lempiaineeni elämänkatsomustieto



Wilmaan napsahti viesti elämänkatsomustiedon opelta. Ensi viikolla on tiedossa retki: ryhmä lähtee käymään juutalaisessa synagogassa ja islamilaisessa moskeijassa. Välittömästi iski kateus. En ole pätkääkään hengellinen ja ussan tunnilla kuolin tylsyyteen, mutta voisin hyvin lähteä käymään moskeijassa, sillä en tiedä niistä mitään.

Kun viisi vuotta sitten piti vahvistaa osallistuminen perusopetukseen ja ensimmäistä kertaa laittaa ruksi valitsemansa katsomusopetuksen kohdalle, en tiennyt elämänkatsomustiedosta mitään. Uskonnottoman lapsen saa laittaa uskontotunnille mutta ei toisinpäin ja minäkin mietin, pitäisikö mennä enemmistön mukana. Suhtauduin koko aineeseen vähän epäillen: onko ideana tarjota ei-kirkkoon kuuluville oppilaille samantyyppistä turhanpäiväistä sijaistekemistä, jota päiväkodissa tarjottiin niille, jotka eivät osallistuneet seurakunnan järjestämiin aamunavauksiin.

Nyt olen tuohon valintaan enemmän kuin tyytyväinen. ET on yllättänyt positiivisesti ja hyvän opettajan myötä se on kiilannut yhdeksi Skidin lempiaineista. Kun kuulustelin maailman uskontojen koealuetta (enkä todellakaan muistanut, mikä on kristinuskon kultainen sääntö*) ja selailin läpi Skidin ET-vihkoa, oli helppo ymmärtää suosion syy. Se on universumin asioiden pohdiskelijalle juuri oikea tunti. Ja koska elämänkatsomustiedon suosio kasvaa hiljalleen (jopa täällä patakonservatiivisessa Espoossa), enää ei tarvitse olla edes se luokan ainoa outolintu.

Vihkon alussa kuvaillaan tavoitteet – ET:ssä opiskellaan hyvää elämää, työskentelemään muiden kanssa ja ymmärtämään eri uskontoja. Tämä kuulostaa minunkin lempiaineeltani! Kotitehtävissä pohdittiin mm. arvoja suhteessa yksilöön, yhteiskuntaan ja uskontoon, YK:n missiota sekä erilaisia vaikuttamisen keinoja. Erityisen vakuuttunut olin syksyn itsetuntemuksen kokonaisuudesta, jossa käytiin läpi omaa luonnetta erittelemällä ydinvahvuudet  (=luonteen parhaat puolet, joista saa energiaa), kasvuvahvuudet (=taidot, jotka eivät tunnu luontaisilta, mutta joista haluaa oppia) ja voimavahvuudet (sinnikkyys, itsesäätely ja myötätunto). Lopuksi Skidi oli ideoinut nettikiusaamisen vastaista työpajatoimintaa.

Olen ennenkin päivitellyt tätä samaa, mutta jestas, millä eväillä nämä tyypit siirtyvät joskus työelämään. Nämähän ovat jo yläasteella valmiita liikkeenjohdon konsultteja, jotka voivat vetää johtoryhmälle vahvuusvarisharjoituksen.

Tuntuu, että suvivirsigaten jälkeen keskustelu katsomusaineiden opetuksesta on vähän tyrehtynyt. Joulun alla joku Opetushallituksen jantteri horisi jotain uskontoallergiasta, mutta mitään uusia, rakentavia ajatuksia ei ole mediassa näkynyt, vaikka uskonnottomien määrä kasvaa. Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi kaikille ei voi olla yhtä yhteistä sivistävää oppituntia, jonka lisäksi jokainen voi sitten kotonaan järjestää haluamansa tunnustuksellisen lisämateriaalin tai -rituaalit. Ehkä tässä on asia, joka etenee ihan omalla painollaan.

* Se on se "mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille".

18.3.2019

Kevättä tekemässä




Kun olin pieni, meillä oli Papan kanssa tapana auttaa kevättä. Pappa heilui rautakangen ja minä muovilapion kanssa. Jäätä piti hakata paloiksi, lumikasoja levittää sulamaan laajemmalle alueelle ja painaumien sulamisvesille kaivaa puroja. Rintamamiestalon hiekkapiha oli parissa tunnissa ojitettu niin, että seuraavana päivänä saattoi jo aloittaa pihaleikkikauden.

Siirsin tätä tärkeää perimätietoa eilen ipanoille, kun pihallemme syntynyt tekojärvi piti käydä poistamassa. Plussaa oli ollut jo useamman päivän putkeen, mutta sadevesikaivot olivat edelleen jäätikön peitossa. Jouduin käyttämään myös kannullisen kiehuvaa vettä, koska jääpeite osoittautui parikymmensenttiseksi.

Mutta mikä palkitseva riemu syntyikään, kun lorina alkoi vihdoin kuulua. Löysin taloyhtiön varastosta rautakangen ja kävin kevätpäissäni hakkaamassa kaikki muutkin pihatien kaivot auki. Tänään hartioita särkee.


Naapuri kulki ohi ja totesi että jaha, kevättä tekemässä. No juuri näin! Kaikki tunnistavat nämä hommat.

Olemmeko tässä asiassa yhtenäiskulttuurin äärellä? Suomessa kevättä on joskus pakko auttaa ja pienellä huhkimisella saadaan aikaan suuria voittoja: skuuttirata, hyppynarupaikka ja katuliitukausi auki. Ainakin täällä etelärannikolla tämänvuotisesta keväänauttamissesongista tulee pitkä ja hikinen.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...