Hiiliavautuminen

Ilmastotalkoot-kampanjonnin kylkeen pystytetty Pieni Teko-palvelu, jossa voi laskea omien valintojensa vaikutuksen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskureissa otetaan kantaa asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan liittyviin valintoihin, pieniin ja suuriin, ja kerrotaan lopuksi minkälaisella prosentilla nämä teot vaikuttavat jalanjälkeen.

Laskeminen varmasti konkretisoi monille valintojen arvoa, mutta mä tarvitsen enemmän. Mähän en lutraa suihkussa, taloudessa ei ole kuivausrumpua, käytän julkisia, energiansäästölamput löytyy melkein joka valonlähteestä, lajittelemme ihan perkeleesti, saunomme hyvin harvoin, sammuttelemme valoja muutenkin kuin Earth Hour-kampanjoinnin hengessä ja syömme tosi vähän maitotuotteita, sikaa ja nautaa. Tällainen laskuri ei enää auta mua vaan sekottaa: pitääkö mun tosiaan vaihtaa juustot keittokinkkuun? Lisäksi mä pohdin paljon muutakin kuin hiiltä. Syödäkö espanjalainen vai suomalainen tomaatti, luomuna vai taviksena, ja jos jätän tomaatin syömättä niin saanko keripukin ja millä aikavälillä, vai mikä olisi paras korvaava tuote leivänpäälle? Tai jos teen soijarouheesta bolognesekastiketta, niin onko se geenimanipuloitua, pelto hakattu jonkun mittaamattoman arvokkaan sademetsän tieltä, tuotettu riistohinnoilla ja onko soija sitten kuitenkaan terveellistä. Ja mistä mä tiedän olenko mä tehnyt osuuteni? Miten paljon on tarpeeksi? Ja hei, mähän olen syönyt kasvispainotteisesti jo 15 vuotta, niin saanko sitten säästetyillä päästöilläni tehdä jotain syntistä? Paitsi jos onnistun pyöräyttämään toisen lapsen. Siinä palaisi vissiin koko loppuelämän kiintiöt, kun koirakin kuulemma vastaa jotain kahta katumaasturia. Entä jos viedään tämä tarkastelu kansalliselle tasolle, jossa otetaan huomioon maamme epäreilu sijainti kaukana pohjoisessa pimeillä ja kylmillä leveysasteilla. Pitäisikö meidät sijoittaa Etelä-Ranskaan koska täällä nyt ei vain kannata asua?

En varmaan ole ainoa kuluttaja, joka näiden asioiden kanssa painii. Onneksi esimerkiksi tuotemerkintöjä on jo tulossa (siitä Uuden Mustan puolella lisää). Mutta mennäänkö kaikella tällä laskemisella siihen, että ihmisillä on kohta henkilökohtaiset päästörajat, joita seurataan jostain rannetietokoneesta ja tulostetaan niistä excel veroilmoituksen liitteeksi? Ehkä saamme tulevaisuudessa kielitoimiston rinnalle hiilimatematiikkatoimiston, jonne voi aina soittaa hädän hetkellä.

Ps. TNS Gallup tutki Ilmastotalkoiden toimeksiannosta suosituimman ympäristöteon ja se on pyöräily. Eikä ihme, sehän on tekona käsitettävissä ihan ilman laskureita.

SIM-kardi ja patteri

Kuunnelkaas tän heebelin suomea - ja sisältöä. :D Ihan mahtavaa.

Vintti valoisana

Taas löytyi yksi mainitsemisen arvoinen lastentarvikepuoti - tosin tällä kertaa valitettavasti ilman nettikauppaa. Lasten Vintti on juuri Munkkiniemeen avattu lasten lastentarvikeliike, joka toimii kierrätyksen, paikallisuuden ja kestävän kehityksen periaatteella. Valikoimista löytyy ekodesignia (käsityönä tehtyjä piensarjoja, joiden materiaaleista ainakin osa on kierrätysmateriaaleja), kierrätystuotteita (uniikkeja lahjatavaroita mm. keppihevosia, unipusseja, asusteita, takkeja, hattuja, ruokalappuja), luonnonkuitutuotteita (huppareita, neuvolakortin kansia, vaunupeittoja, sisustus- ja lahjatuotteita) ja kirppistavaraa (käytettyjä leluja, kirjoja, syöttötuoleja, rintareppuja etc). Valikoima on suunnattu lähinnä alle 10-vuotialle.

Myymisen ja ostamisen lisäksi Lasten Vintti myös vuokraa tiettyjä artikkeleita kuten pyörillä varustettua korisänkyä, turvakaukaloita ja syöttötuoleja. Erittäin kannatettava idea! Täytyykin tsekata, vuokraako nää luistimia ja suksia ja muita parhaimmassa tapauksessa muutaman kerran talvessa käytettäviä varusteita, jotka on seuraavan vuonna pienet.. Käykää tsekkaamassa kyseinen puoti, jos liikutte lähimaastossa.

Vegepekonia ja nestesavua

Olen taas oppinut uutta. Törmäsin kasvisruokaprojektini tiimoilta vegepekoniin. Vegepekonia! Käsitteenä vegepekoni on mielestäni samanlainen oksymoroni kuin valoisa pimeä, mutta loppujen lopuksi kiinnostava sellainen.

Aika usein kasvissyöjä törmää konseptiin, jossa ruoan on pakko sisältää lihaa, jotta se on "ruokaa" eikä vain "kasviksia" tai "lisuke". En ole koskaan käsittänyt soijanakkeja, kanafileitä imitoivia tofumötiköitä tai muuta kamalanmakuisia, keinotekoisia lihajäljitelmiä, kasvissyöjähän ei vapaaehtoisesti halua syödä lihaa. Aluksi mietin, että vegepekoni edustaa taas tätä ahdasmielistä ajattelua, mutta ehkei sittenkään.

Vaikka vegepekoni näyttääkin hiukan pekonilta, se todennäköisesti vastaa enemmän mielikuvaan siitä, miltä pekonin kuuluu maistua: rasvaiselta, suolaiselta, rapealta - epäterveelliseltä. Ei-kasvisruoalta. Tässä kohtaa pekoni onkin siis adjektiivi, joka kuvaa pekonin syntistä suutuntumaa!

Noh, tuo on joka tapauksessa tätä laitan viikon kasvisruokaani, jos löydän hyvät ruusukaalit ja nestesavua. Nestesavu näyttäisi olevan ihan ehta luonnontuote, jota täytyy kyllä kokeilla jatkossa vähän muuhunkin. Viimeistään sitten kiukaalle, kun muu perhe kyllästyy savukeittiööni.

(Kuva: Chocochili)

Sukkula Venukseen

Suomesta on nyt lähdössä kaksi turistia avaruuteen. Matkailu avaruuteen alkaa ensi vuonna Jenkeistä ja hintaa kaksi tuntia kestävälle matkalle kertyy 200.000 dollaria, joten koko vehje on pelkkää bisnesluokkaa. Painottomassa tilassa kellutaan pari minuuttia.

Kuva: Satoru Kikuchi

Jäin miettimään, millainen ihminen haluaa avaruuteen. Multimiljonääri tietty, jolle matkalippu on pikkuraha ja hiilijalanjälki tuntematon käsite, mutta mikä mahtaa olla perimmäinen motiivi? Astronautit ovat kertoneet, että maa on uskomattomattoman kaunis avaruudesta, mutta jotenkin en usko, että avaruusturret lähtevät ihailemaan planeettaamme. Ehkä he lähtevät, koska voivat.

Kyseessä lienee vain adrenaliininarkkareille suunnattu versio Linnanmäestä. Paitsi että planetaariossakin oppii enemmän. Avaruusturisteja käy hiukan sääliksi. Jos ei maan pinnalla ole enää yhtään paikkaa, mikä tarjoaisi riittävää jännitystä tai mielenrauhaa, ei kahden tunnin avaruusmatka pitkään tyydytä. Ja mitä jetlaginen avaruusturisti tekee seuraavaksi? Ei kai ole muita vaihtoehtoja ole kuin mennnä himaan.

Uuden Mustan logoa ja testiryhmää

Duunillani on nyt graafinen ilme. Mitäs tykkäätte logosta? Mun henkilökohtainen suosikki oli pitkään se toiseksi tullut, mutta ekorillit keräsivät lopulta raadilta sympatiat ja eniten ääniä. Oli yllättävän vaikea valita sukupuolineutraalia ja uskottavaa logoa, joka ei muistuttanut minkään kaupallisen toimijan symbolia, olisi persoonallinen, ei liian ylemäinen ja sopii webbiin, printtiin ja joskus vielä telkkariinkin.

Nyt sloganin kimppuun. Mun pitäsi copyttaa uusiksi toi mun esittelytekstikin, olen ihan kyllästynyt siihen. Kun on liian lähellä, ei näe metsää puilta.

Ps. Muuten: ne, joita kiinnostaa: Uuden Mustan testiryhmät on juuri polkaistu pystyyn ja ensimmäinen testaajahaku alkoi juuri, joten jos haluat päästä testaamaan luonnonkosmetiikkaripsivärejä, ilmoittaudu ehdokkaaksi! Viisi valitaan mukaan.

Meissä kaikissa asuu pieni insinööri

Olen tämän viikon tehnyt juttua pääkaupunkiseudun energiajätteen kierrätyksestä (jota ei siis ole, lisätiedot maanantaina Uudesta Mustasta). Humanistille selvitystyö on ollut vähintäänkin haastava mutta mielenkiintoinen sukellus energiatekniikan maailmaan. Jouduin lopuksi kertaamaan koti-insinöörin (taivaalle kiitos hänestä) kanssa ylästeella läpikäytyä termodynamiikkaa (paineen, lämpötilan ja tilavuuden kolmiyhteyttä) ja jäin pohtimaan koulutusasioita.

Olisin tässä vaiheessa elämää paljon vastaanottavaisempi ihan kaikelle sivistykselle. Olen jopa suunnitellut kahlaavani Suomen historian läpi ihan silkasta mielenkiinnosta - tällä hetkellä en paljon muuta muista kuin Pähkinäsaaren rauhan. Miksi ihmeessä yleistietoa syötetään lapsille silloin, kun (isoille) asioille ei ole minkäänlaista viitekehystä? Kaikki on yläasteikäiselle vain ja ainostaan teoriaa vielä 10 vuoden ajan. Ja miksi peruskoulussa käytännön aineet kuten fysiikka  esitettiin (ainakin meille) niin järjettömän epäkiinnostavasti. Siellähän pitäisi rakentaa pienoiskombivoimala.

Kuvitellaanpa, että saisin tällä elämänkokemuksella vapaasti koota sellaisen akateemisen koulutuksen, kun nyt tietäisin tarvitsevani. Valitsisin oppiaineeni monesta eri tiedekunnasta - kauppakorkeasta debetit ja kreditit sekä markkinointia, teknillisestä korkeakoulusta tuotantotaloutta ja ehkä muutakin insinööreilyä, muutama kurssi psykologiaa ja tietenkin tutkimuksen teon lähtökohtia ja validointia, itse tutkimuksista viis. Omista humanistisesta opinnoistani pitäisin ehdottomasti suomen kielen ja viestinnän ja varmaan Shakespeare-kurssin, koska opettaja oli niin hyvä. En varsinaisesti olisi tällä setillä minkään asian maisteri (..enkä ole kyllä nytkään!) tai tutkija, mutta olisi helvetin hyvät eväät ymmärtää maailmaa. Olisipa meille myöhäisherännäisille jonkinlaisia vastaanottoja, joissa voisi jutella vaikka Teknillisen korkeakoulun energiatekniikan professorin kanssa kaikenlaisista lämmöntuotannollisista ajatuksista mitä mieleen juolahtaa. Ei tekisi pahaa kansanaedustajillekaan.

Vauvabuumi

..ei siis mulla, mutta jos jollain on, niin tiedoksi: näin uusilla kulmillani Vallilassa Vauvabuumi-nimisen lastentarvikekaupan, jonka ikkunassa luki "Lastentarvikkeita ja vihreitä valintoja koko perheelle". Näyttäisi olevan kestovaippojen lisäksi myös leluja, luonnonkosmetiikkaa ja lastenvaatteita luomupuuvillasta (ainakin Aarrekidiä ja ruotsalaista Minimundusia on edustettuna), luomumerinovillasta ja kierrätyskankaista. Käykääpä tsekkaamassa, verkkokauppakin löytyy! Mä taidan käydä hankkimassa vaunuihin lampaanvillaisen lämpöalustan, kun nää perhanan pakkaset ei näytä loppuvan.

Muuten, vauvabuumista kärsiville / nauttiville, käykääpä lukaisemassa Nooran tuttipullopostaus.. Muovi alkaa ällöttää mua päivä päivältä enemmän. Onko kellään kokemuksia lasisista tuttipulloista?

Kuva: vauvabuumi.fi

Äiti uhrautuu

Siivooja oli kipeä. Tästä seurasi luonnollisesti kotityöriita, kun ymmärsimme, että viikonloppuna pitäisi imuroida. Koska emme ole kumpikaan a) kovin joustavia ja b) siivousintoisia, päädyimme keskustelemaan siitä, miksi juuri toisen pitäisi hoitaa homma. Uhosin kohtuullisen marttyyrikohtauksen vallassa tekeväni kirjallista listan kaikista niistä puhdetöistä, joita MINÄ JA VAIN MINÄ AINA teen. Ja niitä olisi satoja! Jos minä kuolisin, niin monet oleelliset asiat jäisivät kokonaan tekemättä ja koko talous olisi täysin hunningolla! Otin pinkan aanelosia noin alkuun ja aloin dokumentoida merkittävää panostani kodin siisteyteen..

1. Kastelen basilikan (mitä kertoo se, että minulle tuli juuri tämä ensimmäisenä mieleen..).
2. Koristelen joulukuusen (ja siihen ei muuten koske lapset ja miehet kuin sen kuolleen ruumiini yli).
3.- Pyyhin mikron sisältäpäin (ai, mutta sen tekikin viimeksi koti-insinööri)
3. Pesen sohvanpäälliset (ainakin vuonna 2006 muistaakseni).
4. Tiedän mistä kohtaa työkalupakista löytyy se pieni kuusiokoloavain, jota tarvitaan keittiön lamppua vaihdettaessa (..ja kuinka usein tämä tapahtuukaan).
5. Vaihdan kukkamullat (Katso kohta 3.)

Viisi hikistä kohtaa. Kiusallista ja yllättävää. Ja voi myös olla, että jos kuolen, perhe ei ensisijaisesti ole kiinnostunut yrttien osmoosista tai siitä, missä olkipukit on.

Koska bluffini kuitenkin meni läpi ("..ja tässä on vain murto-osa, voin kyllä jatkaa"), teimme vain alakertaa koskevan Tilapäisen ja Hätätilassa Sovellettavan Siivoussopimuksen, jonka puitteissa minä imuroin (koska oikeasti siihen menee vartti) ja koti-insinööri pesee vessat. Täytyy ensi kerralla rehellisyyden nimissä vedota vaikka siihen, että minä jouduin synnyttämään - siitä on vasta kaksi ja puoli vuotta.

Ihan paras karjalanpiirakka

Gelateria Blockin jäätelöblogissa esiteltiin taannoin aivan mahtava annos, jonka reunalla oli koristeena suklaasta tehty karjalanpiirakka.

Jostain itselleni tuntemattomasta syystä en ole voinut lakata ajattelemasta noita suklaapiirakoita.

Löysin valmistajan linkinkin. Näitä myydään ilmeisesti Taitokortteli-nimisen kulttuurikorttelin kahvilassa. Joensuussa. On outoa, että on olemassa tuote, jonka haluan, mutta joka ei ole minun saatavissani. Se on ihan hyvä. Nimittäin, että muistaa ettei ihan kaikki ole globaalisti kaupan.

Jos asutte jossain lähellä, tehkää palvelus ja käykää maistamassa.

Kuva täältä

Kovaa peliä Ichiban-Sushissa

Keskustelu minun ja myyjän välillä Kampin Ichiban-sushissa torstaina.

- Moi, ottaisin 8 lohi-sipulirullaa.
- Ok, tuleeko muuta?
Tiedostavuuden puuskassa innostun.
- Joo. Tiedustelisin onko käyttämällänne purkkitonnikalalla MSC-sertifikaatti?
- Ai mikä..?
- Siis sellainen kestävän kalastuksen sertifikaatti. Se kertoo onko kalastus eettistä.
Myyjä menee keittiön ovelle ja huutaa keittiöön.
- Hei onks meillä eettistä tonnikalaa?!
Neljä merilevää rapistelevaa tyttöä jähmettyy ja tuijottaa ilmeettömänä takaisin. Joku asiakas tirskahtaa takanani. Myyjä kääntyy. Tajuan, että olisi pitänyt laittaa vihreä pannumyssypiponi laukkuun ennen tilausta ja jättää WWF:n kangaskassi kaupan ulkopuolelle, vaikka siellä onkin mun macci.
- Siis miksi sä kysyt?
Hermostun. Hiki valuu, jono kasvaa. Kohta koko saatanan kauppakeskus pitää mua Greenpeacen aktivistina, joka ihan just heittää köyden tiskin yli ja ryntää keittiöön spreijaamaan kaikki vaivalla väkerretyt nigirit.
- Koska te näytätte tarjoilevan tuoreena tuota pandapihviin verrattavaa yellowtailiakin! Haluan tietää voinko ostaa noi tonnikalasalaattirullat hyvällä omallatunnolla!
Myyjä nyökkää ymmärtävästi ja menee hakemaan tonnikalapurkin.
- Joo, on tää! Tässä lukee dolphin-safe.

Luovutan. Ostan tonniakalasalattirullat ennen kuin myyjätär hälyttää stevarit paikalle. Maailma ei ole vielä valmis tähän.

Ps. Kauppakeskus Sellossa toimii sushiliike Masabi, joka ei myy a) yellowtailia ja b) tonnikalaa joka päivä. Hatunnosto.

Rahalla saa ja..

Metsätöitä vuodelta 1890? Ei vaan viime perjantailta Tapiolasta.

Hyvä meininki. Kiitos ystävälle mms-viestistä. :)

Kepulainen kompromissi

En ole varmaan ainoa, jonka mielestä tämä Keskustan puheenjohtajakilpa on täysi farssi. Jos granilainen kompromissi on "ota molemmat", kepulainen kompromissi on "ei kumpaakaan". Nyt kun etukäteen suosikiksi nostettu Paula Lehtomäki päätti jättää kisan muille, on luu vetävän kädessä.

Olen aikaisemminkin ihmetellyt, miksi perhesyihin vetoavat aina naiset (Huom. Kimmo Tiilikainen vm -66 kieltäytyi, sillä hänellä on kuulemma eniten annettavaa puolueen sisällä, vaikka hänelläkin on kaksi "pikkupoikaa"), mutta isompi kysymys on, minkä takia (pää)ministerin duunia ei voi hoitaa perheellinen ihminen. No, Hesari kysyi tänään samaa. On kai ihan demokratian perusedellytys, että kansan valitsemat edustajat voivat toimia työssään ilman henkilökohtaisia uhrauksia? Okei, pääministerin duuni on Suomen tärkein polittinen pesti ja olisi tietysti toivottavaa, että pääministerinä olisi kokenut (= ei kolmikymppinen) henkilö, jolloin jälkikasvukin olisi jo taaperoiän ohittanutta. Silti: sen lisäksi, että läsnäolovastuu jatkuu vielä teini-iän jälkeenkin, olisi suotavaa, että ystäville ja harrastuksillekin löytyisi aikaa keski-ikäisenäkin. Tämä tyhjiö toivottavasti myös alleviivaa ylipäätään perheelliselle liian nopeatempoisen työelämän älyttömyyttä.

Lisäksi näin työelämän henkilöstöstrategioita ajatellen on todella surullista, että pääministeriksi joudutaan taas väkisin rekryämään ei suinkaan tehtävään sopivin vaan
a) "konkari". Lue: naamansa sata kertaa erilaisissa skandaaleissa polttanut tervaskanto, jonka valitseminen aiheuttaisi näppylöitä koko hallitukselle.
b) joku nobody. Been there, done that.
c) Anneli. Pyytämättä ja yllätyksenä.
d) Musta hevonen. Ehkä Olli Rehn. Tai kanki-tekstari-Kaikkonen.

Huoh. Sitten ihmetellään, miksi ketään ei kiinnosta kotimainen poliittinen keskustelu. Miksi pitäisi, jos ketään ei kiinnosta pääministerin paikka.

Ps. Meidän perheessä puhutaan ilmeisesti liikaakin politiikkaa, sillä Madde ilmoitti yksi aamu olevansa kepulainen. Koti-insinööri kiirehti kysymään kuka mahtaa olla puheenjohtajasuosikki. Kuulemma mummi.

Melkkis ei ymmärrä

Kuulin taannoin teini-ikäisen sukulaistytön käyttävän sanaa melkkis. Minua valaistiin, että termillä viitataan melkein säälittäviin keski-ikäisiin eli ikäryhmään, joka sijoittuu kronologisella janalla juuri ennen säälittäviä keski-ikäisiä (teinien vanhemmat). Nämä melkkikset ovat teinien silmissä todellisuuspakoisia juntteja, jotka kuvittelevat olevansa ikuisesti nuoria ja hilluvat trendibaareissa turpoavine keskivartaloineen, pakenevine hiusrajoineen, meikkiä keräävine ilmeryppyineen ja alkavine silmäpusseineen.

Olin tänään Indiedays-blogiportaalin lanseeraustilaisuudessa. Paikalla oli hyvin glitteröityjä tukkalaitteita, jotka koikkuivat ryhminä korkokengissä ja imivät pillillä piccolopulloista shampanjaa. He eivät näyttäneet kärsivän epämiellyttävästi suunnatuista spottivaloista tai siitä, että epäilemättä trendikäs musiikki pakotti ihmiset huutamaan. Jos tilaisuudessa olisi voinut puhua, olisin kysynyt, minkälaisille ansioille nämä nuoret bloggaajat mainosmyynnin avulla pääsevät ja näkevätkö he roolissaan vastuuta. Puhumisen sijaan join kolme lasia design-vettä ja söin muffinssin, jonka kanssa olisi pitänyt tarjoilla insuliinia. Kun sokerihumala laski, päätäni alkoi särkeä ja peruutin huomaamattomasti narikkaan. Goodiebagissä oli hiuslakkaa, partavaahtoa, kummallinen koru ja huonolaatuinen T-paita, jossa oli teksti BE STUPID for successful living. En ymmärtänyt. Mutta sen ymmärsin, että melkkis voi lakata olemasta melkkis vain lähtemällä kotiin.

Katjes kateissa

Hei, olen Katja ja olen irtisholisti. Mä yritän kyllä säännöllisin väliajoin päästä eroon irtokarkeista, sillä on aika älytöntä vältellä normiruoan lisäaineita kauhealla vaivalla ja sitten tempaista pussillinen jos jonkinlaista e-koodia elimistöön vartissa. Koska elämä ei kuitenkaan ole elämisen arvoista täysin ilman irtiksiä, olen metsästänyt "terveellisiä" karkkeja jo jonkin aikaa.

Markkinoilla on muutama ihan vahva brandi, kuten Malacon Truly-sarja, joka on ihan ok hedelmäkarkkien osalta. Olen kuitenkin kaivannut valikoimiin ihan perussalmiakkia. Noh, vastaus löytyi työpöydän toiselta puolelta: Noora on myös irtisfani ja samalla agendalla karkkihyllyllä kuin minä. Noora olikin roudannut Saksasta Katjes-merkkisiä Saltzige Heringe salmiakkikaloja ja jotain jogurttihedelmäkarkkeja - ja ne oli ihan loistavia! Tsekkasin saitilta, että tuotteissa ei ole käytetty keinotekoisia väriaineita kahteenkymmeneen vuoteen ja aromitkin ovat ilmeisesti nykyään aitoja! Aikamoista edelläkävijyyttä.

Mulla on ollut suhde Katjeksiin aiemminkin, mutta en muista mikä! Muistan sen kissalogon lapsuudesta, joten niitä on saanut Suomesta ainakin joskus, mutta saako enää? Maahantuoja löytyy, mutta ei tietoa, missä näitä myydään. Ilmiantakaa heti, jos tiedätte, olen ikuisesti kiitollinen!