Tietoa mainostajalle ›

4.12.2016

Kaamosmatkalla Islannissa

Olemme viettäneet tänä syksynä perheen yhteistä aikaa noin 7,5 minuuttia.


Aina silloin kun muusikko ei ole ollut keikoilla, hän on tehnyt yrittäjänä töitä kellon ympäri. Minulla vähän sama juttu: päivätyö on vienyt päivät ja vähän yli ja kirjoitushommat illat ja vähän yli.

Oli sellainen olo, että asialle pitäisi tehdä jotain. Kun mietimme kersojen kanssa isänpäivälahjaa, oli toivelistan ykköskohta selvä: yhteistä aikaa.

Päätin käyttää veronpalautukset reissuun - eikä kohde ollut vaikea valita. Islanti on ollut toivematkojeni listalla jo vuosia. Issikkareissua ei syksylle saatu järjestettyä, mutta mennään sitten ilman heppoja.

Kuvittelin, että matkustaisimme mukavasti sesongin ulkopuolella, mutta ei siltä vaikuttanut: sekä lento että hotelli olivat täyteenbuukattuja. Kun laskeuduimme kentälle, tuuli ja vesisade puhalsivat tukan silmille. Tänne ei todellakaan tulla ilmaston takia, vaan jonkun aivan muun. Täällä on sesonki aina.

Islanti saa turismista jo enemmän tuloja kuin perinteisestä kalataloudesta. Ja sen kyllä huomaa. Yleinen asenne on, että kaikki järjestyy. Välillä vähän säädetään mutta lopulta asiat sujuvat.

Pääsin testaamaan heti palveluasennetta: olin onnistunut varaamaan hotellihuoneen kahdelle aikuiselle. Kun kävin respassa kysymässä laitetaanko ipanat koisimaan ammeeseen, täyteenbuukatusta hotellista löytyi kovaäänisen islanniksi käydyn keskustelun jälkeen uusi huone.

Islantilaiset ovat onnistuneet ripottelemaan matkailuodotuksiin täydellisen sekoituksen mystiikkaa, hyggeä ja ekslusiivisuutta. Omaleimaisuus ei ikinä mene pois muodista. Vaikka joulukuussa päivä "valkenee" vasta kymmeneltä, tämä on silti paikka, jossa mannerlaatat loittonevat, uimahallissa on 42-asteinen ulkoallas, joka paikasta saa korianterilla maustettua bisseä ja kansallisiin jouluperinteisiin kuuluu lastensyönti.

Kunpa vastaava mainio outouscocktail löydettäisiin kotimaankin matkailuajattelussa. Jotenkin tuntuu, että Joulupukin ja Muumien varaan ei kannattaisi ihan kaikkea laskea vaan panostaa nimenomaan aina läsnä oleviin elementteihin: pohjoisuuteen, vuodenaikoihin, luontohurmokseen ja suomikulttuurin wtf-kokemuksien häpeämättömään esilletuontiin. Ainekset ovat olemassa.

Tarkempaa matkaraporttia pukkaa myöhemmin - mikäli Grýla ei syö meitä. Nyt iltaskyrille!

1.12.2016

Riehukaa sisällä! 8 vinkkiä lasten liikunnan lisäämiseksi

Kun eräänä syysperjantaina tulin duunista kotiin, löysin olohuoneesta neljä tyttöä heittelemästä palloa. Matot olivat rullalla, lamput heiluivat ja kirjovehkasta oli jo yksi lehti lattialla.


Onnistuin kuulostamaan aivan Mutsiltani, kun hätistelin tyttöjoukon ulos. "Sisällä ei saa riehua, menkää ulos jos haluatte heitellä palloa!"

Kun katselin syksyiselle niitylle kirmaavaa laumaa, mietin että jotain pitäisi tehdä. Kohta koittaisi aika kun uloslähtö ei ole ihan näin helppoa. Jos lunta ei tule, talvi on ankeista ankeinta aikaa.

Tutkimusten mukaan lapset viettävät aikaa ruudun edessä enemmän kuin koskaan (liikkumattomuus näyttäisi korreloivan erityisesti poikien oppimistuloksiin) ja juttuun haastateltu vanhempi toteaa, että sää vaikuttaa ruutuajan pituuteen. Niin meilläkin!

Entäs jos Mutsi oli väärässä? Entäs jos sisällä pitäisikin saada riehua?

Tein pienen kartoituksen, miten saan olohuoneesta jumppasalin pienellä vaivalla. Tässäpä muutama vinkki erilaisiin tiloihin!

1. Kokoontaittuva jumppamatto on olennainen hankinta. Matto mahdollistaa sirkustemppu- ja akrobatiatreenit ja sen saa piiloon sohvan alle kun sitä ei tarvita. Päällä- ja käsilläseisontaa on huomattavasti mukavampi harjoitella, kun mätkähdys on pehmeä.

2. Voimavanteen pyöritys voi kuulostaa tylsältä, mutta siihenkin saa halutessaan vaikeusastetta suunnanvaihdoilla ja erilaisilla liikkeillä. Liike on joillekin täysin luonnollinen ja helppo ja toisille sitten vähemmän.

3. Perinteiset puolapuut vaativat hieman seinätilaa, mutta ovat aikuisellekin hyvä kapine roikkumiseen ja lihaskuntoharjoituksiin. Puolapuihin saa myös lisäosan, josta saa hyvin pienellekin lapselle jumppatangon.

4. Oven karmien väliin sijoitettavaa leuanvetotankoa voi käyttää myös lasten korkeudella, jolloin se toimii rekkinä. Kannakkeita voi tilata parikin kappaletta, jolloin aikuisille voi asentaa toiset ylemmäs.

5. Voimistelurenkaat / trapetsi kiinnitetään kattoon, joten näiden kanssa tarvitaan lähinnä ilmatilaa. Kukaan alle 65-vuotias ei pääse ohi ilman kokeilua. Nuo renkaat muuttivat meille elokuussa ja trapetsi tulee joululahjaksi. Snadi viettää niissä 50% valveillaoloajastaan. Typpi on tehnyt renkaista itselleen vapaa-ajan keskuksen, josta hän myös katsoo telkkaria ja lukee. Suosittelen mustia renkaita ja alle sitä jumppamattoa.

6. Kiipeilyseinä taas on ollut Satun pelastus. Projekti on loppujen lopuksi aika yksinkertainen kun kiipeilyotteet (joita saa mm. täältä) kiinnittää vaneriin ja pulttaa vanerin seinään. Värikäs seinä sopii lastenhuoneeseen kuin nakutettu.

7. Twist-naru sopii sisällekin. Hyppäsin itse twistiä käytännössä koko ala-asteen, mutta olin täysin unohtanut tämän jalkatreenin ennen kuin Skidi löysi lajin pari vuotta sitten. Hyppynary vaatii huonekorkeudelta usein liikaa, mutta kuminauhan voi virittää helposti huonekalujen ympärille. Hyppääjille tarvitaan sisätossut, jotta jalka ei lipeä.

8. Liikkumaan kannustavat pelit ja sovellukset. En ole itse konsolipeleistä koskaan innostunut, mutta kehitys kehittyy: kun huidoin taannoin virtuaalilasit silmillä ananaksia puoliksi ja piirsin kuvia kolmiulotteiseen tilaan niin hikihän siinä tuli. Twisterin ja Pokémon Go'n väliin mahtuu nykyään valtavasti pelejä. Sovellusten kautta lapsille voi opettaa joogaa, tanssimuuveja tai vetää jumpan (esim. Sworkit Kids on ilmainen lasten jumppasovellus).


Eivät nämä tietenkään pää punaisena niityllä juoksemista korvaa, mutta lihaskunto, tasapaino ja ketteryys ovat tärkeitä osasia liikkumisen mielekkyydessä. Ja tämähän pätee ihan kaiken kokoisiin perheenjäseniin. Mutta ole varovainen: kuperkeikka voi olla aikuiselle yhtä epämiellyttävä kokemus kuin liukumäki.

29.11.2016

"Juuri mikään ei onnistu yksin"

Ajattelin tänä vuonna kasata joulupaketin perheelle, jolla ei ole varaa jouluun. Pyysin lapsiakin miettimään, mitkä lelut ja kirjat joutaisivat jo seuraavalle leikkijälle.


Skidi lähti heti hommiin sen kummemmin kyselemättä, mutta Snadi halusi tietää, keitä oikein pitää auttaa ja miksi. Niin, miksi?

Autamme niitä, joilla ei ole yhtä hyvin asiat kuin meillä. Autamme, koska niin kuuluu tehdä. Se on velvollisuus. Minä tunnen hyväosaisuudestani jopa syyllisyyttä, vaikka ei tarvitsisi. Se helpottaa edes vähän, kun tekee jotain vaikuttavaa ja konkreettista, vaikkakin pientä. Kun siis autan muita, autan mutkan kautta myös itseäni.

Auttaa pitää siksikin, että avun pyytäminen on vaikeaa. Eräs fiksu nainen totesi kerran, että juuri mikään ei onnistu yksin. Hän on oikeassa, tietenkin, mutta silti avun pyytämiseen liittyy häpeää. En tiedä, onko yhtään helpompi pyytää apua tutulta kuin tuntemattomalta.

Jokainen, joka kehtaa pyytää saippuaa ja leipää, ansaitsee autetuksi tulemisen tunteen. Siitä syntyy parhaimmassa tapauksessa toivoa. Ja väitän, että toivo on olennainen ainesosa hyvässä elämässä.

Jos joku teistä haluaisi tehdä samoin, alla muutama joukkoälyn tuottama vinkki.

  • Jouluapua-projekti yhdistää perheitä karttapalvelun avulla. Voit etsiä perheen läheltäsi tai haluamastasi kaupungista. Ennen hakemusten julkaisua perheiden hakemukset on tarkistettu. Klikkaamaalla kartalla näkyvää perhettä, esiin avautuu yhteydenottolomake, jonka kautta saat suoran yhteyden perheeseen.
  • Hope-yhdistys jakaa vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille konkreettisia tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä. Sivustolla voi ilmoittautua avuntarvitsijaksi tai auttajaksi, jolloin voi antaa tavaraa, rahaa tai aikaa.
  • Kaupunkikohtaisia Apua vähävaraisille -ryhmiä on Facebookissa useita. Apua tarvitsevien perheiden tilanne kerrotaan sivulla ja perheeseen saa yhteyden ylläpidon kautta.
  • Hyvä joulumieli -keräys lahjoittaa ruokalahjakortteja vähävaraisille. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin paikallisyhdistykset ja -osastot etsivät apua tarvitsevat perheet yhteistyössä paikallisen neuvolan, sosiaalitoimiston tai seurakunnan kanssa. Vuonna 2016 lahjakortilla voi ostaa ruokatarvikkeita kaikista S-ryhmän ruokakaupoista, Lidl-myymälöistä sekä K-ruokakaupoista.
  • Brother Christmasin Joulupotin tavoitteena on tuoda oikea joulu vähintään 50:lle lapsiperheelle, jotka eivät sitä muuten pystyisi järjestämään ja samalla kantaa oma kortensa kekoon taistelussa lasten eriarvoisuutta vastaan. Brother Christmas on alkujaan yhden miehen hyväntekeväisyysprojekti, jonka tarkoituksena on auttaa hädässä olevia ja toteuttaa unelmia ympäri Suomen maata.

Jos näistä ei löydy sopivaa, Pelastusarmeijan joulupadat löytyvät täältä ja oman kunnan sosiaalitoimistostakin voi kysellä mahdollisia toiveita. Valinnanvaikeudessa taas hyvä kompromissi on ottaa monta.

27.11.2016

Joulutorttutikkari on paras keksintö ikinä

Ensimmäisen adventin jälkeen on ihan turha pidätellä jouluhöyryjä enää hetkeäkään. Oli siis jo perinteeksi muodostuneen joulutorttuprojektin lähtölaukauksen aika!



 


Tausta: rakastan joulutorttuja, mutta muu perhe haraa vastaan. Myönnän, että joulutorttu vaatii tiettyä sitoutumista. Se on hyvin hankala leivonnainen: kuivat sakarat karisevat ensimmäisellä haukkauksella rinnuksille ja hilloklöntti keskellä on miljoona-asteinen. Kersojen näkökulmasta tortut ovat myös aika isoja ja hillopalkintoon on liian pitkä esityö.

Ryhdyin parantelemaan formaattia jo pari vuotta sitten.

Ensin tein korvapuustijoulutorttuja. Kokemus parani merkittävästi. Hillo oli nyt tasaisesti ympäri torttua, mutta paistaminen oli hankalaa (ne aukeavat sikahelposti) ja torttu oli silti aika iso.

Sitten tein superyksinkertaisia voileipäjoulutorttuja. Tämä oli paremman kokoinen, mutta sai kritiikkiä siitä, että hilloa oli liian vähän ja suutuntuma väärä.



No hyvä. Jäljellä oli enää yksi tapa: jos ne eivät muuten syö niin laita tikkuihin. Ja kas! Tapahtui Sotkamon ihmettä astetta kovempi ylläri: niistä tuli täydellisiä! Joulutorttutikkarit kävivät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit! Kersat kehuivat kosteutta, hilloisuutta ja pienuutta.

Minä kiitän tikkua, koska paljon vähemmän pyyhittiin rasvanäppejä housuihin.






Joulutorttutikkarit valmistuvat seuraavasti:

Otat (valmistaikina)levyn, levität hilloa (meillä oli luumun lisäksi myös aprikoosia, vadelmaa ja mustaherukkaa) koko leveydeltä, rullaat pitkältä sivulta tiukaksi pötköksi ja sen jälkeen leikkaat n. 2cm leveiksi kiekoiksi. Saumakohtaa kannattaa vähän nipistellä kiinni. Sitten vain kiekot uuniin ja valmiit cocktail-tikkuihin (auennneet omaan suuhun). Mikä parasta, koska kyseessä ovat tikkarit, näihin voi tomusokerin lisäksi täysin epäortodoksisesti pursottaa myös kuorrutetta.

Kyllä on kersan tehdasasetukset pielessä, jos ei maistu!

Yksi vika tässä on. Suupalan kokoisia kiekkoja on helppo syödä kymmenen. Plus ne auenneet. Kaksi pellillistä torttuja ei ole ikinä kadonnut näin nopeasti.

Nyt on hieman ristiriitainen olo sen suhteen, että jätin tämän takia jumpan väliin. Mutta sentään ruokakultturin puolesta tämä uhraus. Hyvää adventtia!

25.11.2016

Toivepostaus: 15 + 1 lasten sisäleikkiä minimipanostuksella

Tätä postausta pyydettiin korppikampanjan tiimoilta! Kersojen ohjelmatoimistona oleminen on välillä raskasta. Mitä siis tehdä silloin, kun kaikki ulvovat, että on tylsäääääääää, mutta ulos ei voi mennä edes sen vertaa, että siirtyisi sisäleikkipuistoon?



Silloin siirrytään tyhjästä nyhjäisemiseen. Kokosin yhteen postaukseen kaikki meidän perheen vanhat ja uudet sisäleikkivinkit -- ottakaa ja muokatkaa mieleiseksinne!

1. Fortuna with a twist.
Tämä klassinen kuulapeli toimii yllättävän hyvin aika pienillekin. Kun perinteiseen menoon on kyllästynyt, voi lyöntikierroksiin lisätä haastetta: eka kierros silmät sidottuna, toinen keppiä huulten välissä pitämällä, kolmas sukkapuikolla, jne. Puhaltamista en suosittele, koska lauta jää alle kolmivuotiaan jäljiltä suht kosteaksi.

2. Bling-leikki
Perheemme klassikko, jossa yksi pelaaja yrittää kyselemällä arvata, mitä toinen ajattelee. Jotkut kategoriat ovat sujuvuuden takia pakolliset, mutta ne voi luoda itse. Meillä on vaihtoehtoina ihminen / kasvi / eläin / satuhahmo / ruoka / taivaankappale / robotti, jotka siis kattavat about kaiken, mitä universumista ehkä tarvitsee tietää. Sitten vain aletaan kysellä, vastaukset kyllä / ei -formaatissa.
Huom. Arvaamiseen saattaa sitten mennä aika kauan aikaa, jos neljä vee valitsee sanakseen 'peppu', hihittää koko ajan ja väittää sen olevan ihminen.

3. Jöllö-piirrospeli
Toinen keksii kuvitteellisen sanan (kuten JÖLLÖ tai PASSOEENI) ja toinen piirtää sen. Jöllön onnistumisesta annetaan hyvin subjektiiviset ja törkeästi kotiinpäinvetävät pisteet ja eniten pisteitä saanut voittaa. Aikuiset toki häviävät tässä aina.

"Juha Mattinen" on Snadin luoma, elämään jäänyt sketsihahmo: kuntapamppu, jonka sihteeri
Pirjo Kuittinen hoitaa kaikki käytännön työt mm. kirjoittamisen.

4. Lelupiilonen
Vanhempi piilottaa vapaavalintaisen määrän leluja ja kersat etsivät ne. Toimii samalla muistipelinä, kun ipanat pähkivät, mitkä lelut ovat vielä piilossa. Vähän eppää, mutta vinkkaan, että lampusta, patterin takaa, sekajätepussista ja tuuletusikkunan välistä ne eivät tajua koskaan katsoa. Tsih.

5. Yhden vokaalin keskustelu
Puheessa saa käyttää vain yhtä, yhdessä päätettävää vokaalia. Se, kuka mokaa ensin, häviää. Eli si kiki mikii insin hiviiii. (Myös se joka ei tajua, mitä toinen sanoo, joutuu elinikäiseen häpeään.) Varoitus: tämä puhetapa jää tietenkin päälle ja ajaa lopulta hulluksi kaikki.

6. Satuja vessasanoilla
Tämä on tavallaan kamalaa, mutta vannon, että kuolette nauruun (jos siis tämäntyyppinen huumori nyt ollenkaan tippuu). Ideana on se, että jokaisella satukirjan sivulla yksi verbi pitää korvata lasten valitsemalla vessasanalla ja aikuinen saa sijoittaa sen mihin kohtaan haluaa. Tämä toimii erityisen hyvin klassikoissa: atmosfääri on ihan erilainen, jos prinsessa Ruusunen on niityllä piereskelemässä eikä laulamassa.

7. Möyrintämeri
Raivaa olohuoneen lattialle muutaman neliön kokoinen pläntti. Heitä kaikki kämpästä löytyvät, pehmeät tyynyt (sis. vieraspatjat, sohvatyynyt, istuintyynyt, tuolinpäälliset, koristetyynyt ja nukkumistyynyt) raivattuun kohtaan. Näin saat kersoille suht turvallisen "pallomeren", jossa peuhatessa menee ainakin tunti. Tai siihen asti kunnes päät kolahtavat yhteen.

8. Polle
Tämä on uhrautumisklassikko yhdistettynä tehokkaaseen selkäjumppaan. Käy teippaamassa polviin pehmusteet, asetu konttausasentoon ja ala hirnua. Fiilistäsi saattaa parantaa se, että Pollena voit karkailla ja käyttäytyä muutenkin huonosti esim. nukahtaa keskelle lattiaa, josta et herää kuin paijaamalla.

9. Jumppaolympialaiset
Lajit voi itse kehittää (moukaria en sisätiloissa suosittelisi), mutta suosittelen kuperkeikkoja tyylipistein, kyykkyhyppypituutta, vaakoja (kuinka kauan pysyy), päällä seisomista ja muuta pienakrobatiaa sekä tietenkin ministry of silly walks -hengessä hassun kävelyn kisoja.



10. Sketsihahmokilpailu
Jos teillä ei ole vielä roolivaatelaatikkoa (suosittelen lämpimästi), kaiva kaikki hameesi, huivisi, silmälasisi, hattusi, laukkusi, korusi, vyösi, naamarisi, peruukkisi (if any) ja korkokenkäsi esille ja pistä pystyyn naamiaiskilpailu, jossa sinulle esitetään sketsihahmoja. Jokainen hahmo saa keksin ja isommat saavat stailata pienempiä. Huom. Älä syö ihan kaikkia keksejä itse.

11. Pehmolelunäytelmä 
Käsinukkien puutteessa ihan hyvän tarinan saa aikaan myös pehmoleluilla.Viritä esirippu kahden tuolin väliin, jotta esittäjät voivat sekoilla piilossa juonen kanssa.



12. Maja deluxe
Päiväpeitto, pari makuupussia ja neljä keittiön tuolia riittää. Tee riittävän pieni, että et mitenkään mahdu sinne itse. Rojahda sohvalle huutelemaan sisustusohjeita. Kun kaikki on valmista, anna vielä leikkeihin pari taskulamppua ja sammuta valot.

13. Kauneushoitola
Kokoa ipanalle kauneudenhoitosalkku pienistä (tyhjistä) hotellien shampoopulloista, kuivuneista ripsiväreistä, vanhoista puuterirasioista, tyhjistä huulipunhylsyistä ja vanusta. Ennakkoluuloton antaa meikkipussinsa ihan sellaisenaan. Käy sohvalle pitkäksesi, tee tilaus ja nautiskele naamahipelöinnistä.

14. Pahvilaatikko
Käy hakemassa marketista iso tyhjä pahvilaatikko. Sijoita keskelle olohuonetta. Leikki on yleensä valmis jo näin mutta mahdolliset saksilla tehdyt reiät saattavat auttaa.

15. Halias
Yksi on kohde. Hänelle laitetaan pipo silmille ja peltorit korville. Muut osallistujat valitsevat hiljaisesti keskuudestaan sen, joka käy halaamassa kohdetta. Kohde yrittää arvata kuka se oli. Halaaja saa yrittää parhaansa mukaan esittää toista halaajaa halaamalla vaikka nilkoista, pyytämällä nostoapua tai tuhisemalla. Onnistunut stuntti on riemastuttava hetki.

BONUS! Silloin kun mikään muu ei toimi, jäljellä on vielä pullanmussutus.

Kahvila pystyyn: ensin leivotte jotain jauhoja ja sokeria sisältäviä tuotteita (valmistaikina on ihan ok) ja sitten kutsutte kahvilaan asiakkaita, naapurit, tuttavaperhe, isovanhemmat. Näytät isommille ipanoille, miten kahvia keitetään (tästä saattaa olla hyötyä myös tulevaisuudessa) ja duunaatte menun ja pienestä pöydästä myyntitiskin. Ja eikun kassakone kilisemään!

Ja sitten kun nämä on käyty läpi, voi hyvällä omallatunnolla laittaa ohjelmat pyörimään. Toivottavasti näistä on apua! Kommenttiboksiin saa mieluusti jakaa lisää ajantappokeinoja.

24.11.2016

Pienten hyvien asioiden moodi

Snadi iloitsi aamupuurolla, että olemme varmasti ensimmäisenä päiväkodilla, kun noustiin niin aikaisin. Kello oli puoli yhdeksän. Aurinko ei vain vaikuttanut nousseen.

Hämäräkytkimellä toimiva yövalo ei sammu päivälläkään. Eikä ihme.

Marraskuu on paha, on ollut minulle aina. Kaikki eivät kaamoksesta kärsi, mutta minulle se aiheuttaa kummallista painoa rintakehän päälle.

Pääsin tänä vuonna aikaisen ensilumen ansiosta aika pitkälle, mutta sitten oireet ilmaantuivat.

Herääminen alkaa olla mahdotonta ja ulosmeno vaatii motivoitumista. Mikään terveellinen ei kiinnosta pätkääkään. Ainoa mikä kiinnostaa on sikiöasento.

Olen viime vuosina yrittänyt vimmatusti muuttaa suhdettani kyseiseen ajanjaksoon positiivisemmaksi. Joudun (toivon mukaan) kohtaamaan elämässäni vielä monta marraskuuta, joten valittaminen ei auta. Kaamostuskan kanssa elämiseen on keksittävä uusia keinoja.

Luulen, että olen keksinyt ratkaisun. Kun käänne pahempaan tapahtuu, siirryn pienten hyvien asioiden moodiin, jonka tavoitteena on yllättyä iloisesti joka päivä. Eräänlaista kaamoskapinaa ja harhautushyggeä siis!

Taistele!

Kapinalistani on seuraavanlainen.

1. Laitan yöksi vaatteet patterille. Pääsen aamulla sängystä ylös helpommin, kun ei tarvitse vetää lattialla jäätynyttä paitaa päälle.

2. Vien vessaan ylimääräisen valaisimen, jotta aamu alkaa heti valoisassa.

3. Järjestän ainakin yhden ystävätapaamisen lähitulevaisuuteen. Nauruterapia toimii aina.

4. Sytytän tulia. Tässä on jotain superrauhoittavaa. Ulos lyhtyjä, sisälle tuikkuja - ja oikeat steariinikynttilät jotka tuoksuvat oikealle kynttilälle.

5. Vaalin vihreyttä ostamalla leikkokukkia ja pyyhkimällä pölyt vanhoista viherkasveisista.

6. Pukeudun paremmin kuin normaalisti. On kivempi katsoa kalpeaa naamaa peilistä, jos edes vaatteet näyttävät hyvältä.

Paskat taidekuvaprojektit toimivat myös harhautuksena. Näitä ehtii hävetä sitten keväämmällä.

7. Ainaisen palelun taltuttavat vain villasukat. Ne voi pitää jalassa myös yöllä.

8. Pistän verhot kiinni. Vaaleammat ne ovat kuin tuo sysimusta mörön perse tuolla ulkona.

9. Käyn kasvitieteellisessä puutarhassa. On kuin olisit ollut minilomalla!

10. Menen metsään. Siellä on pakko keskittyä perusasioihin, askeleisiin ja hengittämiseen, epäolennaiset asiat unohtuvat.

Tsemppiä siis kaikille kaamosangstisille! Kun marraskuu on kunnialla suoritettu, voi aloittaa kaikki jouluiset asiat -- ja kas, pian päivä alkaa pidentyä. Voitto häämöttää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...