Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

11.11.2018

Tunnettiin me sittenkin



Isäni kuolemasta on kohta 14 vuotta. Se tapahtui keväällä juuri ennen häitämme, paljon ennen kuin aloitin kirjoittamisen, mutta minä olin eronnut hänestä jo kertaalleen. Välimme paloivat karrelle, kun vanhemmat erosivat.

Olin silloin teini-ikäinen. Käytimme yhteiset tapaamisemme lähinnä kinaamiseen ja toistemme väärinymmärtämiseen, halusin riidellä ja olin hänelle ankarampi kuin kenellekään muulle. En olisi ottanut häneltä vastaan neuvoja, vaikka hän olisi niitä antanutkin.

Koska emme olleet erityisen läheisiä, aika tuntuu tekevän tehtävänsä paljon tehokkaammin kuin äidin kanssa. Meistä ei ole juurikaan edes yhteiskuvia, ylioppilasjuhlista on yksi, mutta en löydä sitä. Vähät muistikuvat ovat ohuita enkä voi mennä takuuseen niiden paikkansapitävyydestä.

Tuntuu, että olen tutustunut isääni uudestaan, ja ehkä jopa paremmin, hänen kuolemansa jälkeen. Veljien muistojen kautta olen kuullut tarinoita miehestä, joka oli herkkä, paljon herkempi kuin siihen aikaan mies – tai ainakaan autonkorjaaja – sai olla.

Sitten aloin kirjoittaa kirjaa. Romaanini erästä mieshenkilöä on kuvattu tarkemmin kuin muita ja hänen kanssaan myös vietetään kirjassa eniten aikaa. Tajusin jo kirjoittaessani, että nyt tulee tuttu hahmo. Saan Juhanista myös ehdottomasti eniten palautetta.

Satu kirjoitti hänestä näin:

Kirjan vahvuus on henkilöhahmoissa ja niistä keskeisimmäksi nousee lasitehtaalla uran tehnyt Juhani. Katja on onnistunut tässä henkilöhahmossa valtavan hyvin, ihan täyskymppi! En ole sitten Petri Tammisen Miehen ikävän novellien lukemisen jälkeen tavannut yhtä koskettavaa ja vahvanherkkää mieshenkilöä kuin Lasitehtaan Juhani. Juhanissa on kaikki: 1990-luvun lama, konkurssin häpeä, lottoaja, rakentaja, hiljaisuus, aikaansaavuus, rakkaus, välittäminen, hölmöys, periksiantamattomuus, jurotus, isä ja isoisä.


Minulta kysytään usein, mistä tämä kirjan mieshenkilö unelmoi. En osaa sanoa, hänen ajatuksensa jäivät osittain mysteeriksi minullekin. Ei isä koskaan puhunut minulle korkealentoisista päämääristä, hän halusi elämäänsä ihan tavallisia asioita, talonsa, työnsä ja rakkautta. Ei se tee ihmisestä latteaa tai synkkää, jos ei halua kuuta taivaalta. Sitäpaitsi jotkut unelmat ovat tahallaan piilossa tai niin henkilökohtaisia että niistä ei voi puhua.

Tärkeämpää oli se, mitä hän teki.

Kun nyt ajattelen isää, mieleeni tulevat ensimmäisenä kädet. Ne olivat jotenkin kuluneet ja kolhuiset, ne piti iltaisin putsata vihreällä mönjällä, svarfegalla, ja trasselilla. Isä oli käytännön ihminen, korjasi autoja ja rakensi taloja, (kyllä, monikossa), mutta tekstiviestit tuottivat tuskaa. Yhä uudestaan ja uudestaan hän osti tontin, teki perustukset ja veti sähköt, kunnes halusi taas muuttaa. Ehkä hän yritti saada maailmaansa valmiiksi, kuka tietää. Tai ehkä hän vain kyllästyi ja alkoi unelmoida vaaleammasta parketista, kauniimmasta erkkeristä ja jykevämmästä ulko-ovesta.

Hänen ajatuksiaan oli hirveän helppo tuottaa, muiden hahmojen kanssa piti tehdä paljon enemmän töitä. Voihan olla, että muistan enemmän kuin luulen, jotain hänestä on säilynyt eikä se katoa vaikka aika kuluu.

Tunnettiin me sittenkin, ehkä.

7.11.2018

Jos kahvi ei auta, kokeile toista kyytipoikaa

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Eckes Granini


Tänä syksynä on ollut liikkeellä kerrassaan törkeä flunssaviruskanta, joka aiheuttaa pari kuukautta kestävän totaalitukkoisen ja yskänsekaisen tautikierteen, joka päättyy johonkin antibioottikuuria vaativaan tulehdukseen naamaonteloissa. Tai ehkä kolmeen. Tautitilanne perheessä on tällä hetkellä 2/4, joten kaikki keinot on otettu käyttöön.

Flunssantappokeinoja on vaikka kuinka, mutta kolme on ylitse muiden. Uskon hunajaan, sinkkisuihkeeseen ja C-vitamiiniin.  Mikään näistä ei varsinaisesti estä sairastumista mutta voivat lievittää taudin oireita ja kestoa. Varsinkin C-vitamiinia nuhapotilas saisi ottaa ihan reilusti, sillä vesiliukoisena vitamiinina yliannostusta ei juuri pääse syntymään.

Vanhasta kunnon C-vitamiinista pitäisi muutenkin pitää vähän enemmän melua, sillä se on jotenkin jäänyt kaiken muun terveyshypetyksen jalkoihin. Rupesin itse pelkäämään keripukkia, kun heräsin kesällä siihen, että yksinyrittäjän lounaani koostuvat lähinnä kahdesta paahtoleivästä sen ihanan työpaikan salaattibuffan sijaan. Askorbiinihappo on tuikitarpeellinen osatekijä sekä aikuisten että lasten hyvinvoinnissa: se edistää kasvua sekä luuston ja hampaiden muodostumista, edistää raudan imeytymistä ja toimii myös antioksidanttina.

C-vitamiinin puute puolestaan aiheuttaa väsymystä ja infektioherkkyyttä. Jos siis olet vähän puhki kolmannenkin kahvikupillisen jälkeen, kannattaa tsekata, onko lautasella riittävästi (raakoja) kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Jos ei, tilanteen korjaaminen on helppoa. Marketista löytyy tätänykyä pätevä vaihtoehto perinteiselle poretabletille: Marlin shotti! Shotin täysmehupitoisuus on 95% ja lisäksi se on makeuttamaton sekä säilöntä- ja lisäaineeton. Ihan sitä itseään siis.





Shotteja on kolmea eri makua ja kaikissa on vitamiinipommina tunnettua acerola-marjaa.
Värikkäästä ulkoasusta huolimatta kyseessä ei siis ole mikään peruspillimehu, vaikka pakkaus vähän siltä näyttääkin. Kyseessä on nimenomaan lyhyenä nautittava shotti. Tavara on sen verran tujua, että tätä ei kokonaista lasillista juo kuin yksi espoolainen idiootti, joka ei aluksi lukenut ohjetta. Yhdestä purkista saa siis viisi tymäkkää shottia.

Aijai, ensimmäisellä kerralla happamuus laittoi aikuisenkin irvistämään, mutta kersojen ilmeet vasta olivatkin ikuistamisen arvoiset. Shotit ovat toimineet myös ipanoille loistavana käytännön makeuskoulutuksena: shotista saa hyvin perspektiiviä siihen, miltä maistuu tuote, jossa on sokeria 3% verrattuna vaikkapa limuun tai makujogurttiin.

Happamana ihmisenä suosikikseni singahti heti syvänpunainen karpalo-puolukka-acerolashotti. Inkivääri-kurkumashotti taas on maultaan niin inkiväärinen, että suosittelen sitä vain suurille inkiväärin ystäville tai laimennettuna mehun kanssa. Granaattiomena taas meni parhaiten läpi kersaosastolle, ainakin, kun olin ensin tarjoillut karpalo-puolukkaa.







Ja onhan tämä shottitarjoilu ollut muutenkin kulttuurillisesti sivistävää. Lapsetkin tietävät nyt mitä tarkoittaa fraasi"pohjanmaan kautta".

Huom! Facebookin puolella on tuotearvonta, jos shottaaminen alkoi kiinnostaa! Säännöt löytyvät täältä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...