Tietoa mainostajalle ›

20.1.2018

Hei isä, vielä yksi syy jäädä kotiin


Kun aloitin tämän blogin pitämisen 10 vuotta sitten, en tiennyt, että tästä tulisi yksi lempiaiheistani. Isän jääminen kotiin hoitamaan lastaan oli silloin vielä aika marginaalinen juttu. Vaikka 2000-luku oli pitkällä, kovinkaan monen käytännön elämä ei ollut vielä muuttunut asenneilmaston mukana.

Meillä oli Koti-insinöörin kanssa alusta asti sopimus vanhempainvapaiden jakamisesta. Sopimus realisoitui syksyllä 2008. Kun kerroin, että mies jäisi kotiin lasta hoitamaan, moni nyökytteli, mutta totesi sitten heti perään, että ei tämä meillä vaan toimisi. Kuulin kaikki perinteiset argumentit siitä, kuinka miehen palkka on niin valtava että tähän ei ole varaa, miehen työ on niin tärkeä eikä pienituloisella äidillä ole muutakaan työtä ja what not.

Tämä pätee osittain edelleen. Ongelma näyttää edelleen olevan siinä, että isyysvapaata ei nähdä investointina, josta olisi jollain aikavälillä hyötyä, vaan sitä pidetään vieläkin puuhasteluna, äidin tontille tunkemisena. Hankalaksi ja mahdollisesti kalliiksi koetun järjestelyn tulopuolella ei nähdä olevan mitään niin arvokasta, että äidin kannattaisi jättää kapula isälle (tai edes laskea mitä se oikeasti tarkoittaisi). Sitten kun isyyteen ei sen kummemmin työnantajien kuin yhteiskunnan puoleltakaan tule mitään kannustusta, on helppo tehdä niin kuin on aina tehty ja puhua valinnanvapaudesta.

Keskustelu naisten työelämän esteistä oli ensimmäinen kerta kun aihetta käsiteltiin mediassa isommin hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Tämä aspekti kiinnosti tietenkin naisia, jotka toivoivat saavansa mielenkiintoisia töitä sukupuolestaan huolimatta, mutta suurelle yleisölle tämä tavoite jäi ehkä vähän turhan ylätasolle vaikuttaakseen käyttäytymiseen.

Nyt vihdoin on keskiöön nostettu isät itse.

THL:n 2016 alkaneessa Isä hoitaa -hankkeessa on selvitetty isien perhevapaiden käyttöä ja esteitä. Tulokset eivät tosin ole yllättäneet: isät vetoavat työkiireisiin. Se taas johtuu siitä, että isien muutaman kuukauden poissaolot töistä kuormittavat muuta työyhteisöä, sillä isien töiden järjestelyyn ei panosteta. Lisäksi korvamerkkaamattomien perhevapaiden katsotaan kuuluvan äideille.

Mutta tässä kytee toivo: molempiin asioihin voidaan vaikuttaa!



Ja kun Guardianin toimittaja kysyi minulta, mitä vanhemmuuskeskustelussa seuraavaksi tapahtuu, veikkasin, että alkamassa aika, jossa myös isät haluavat kaiken. Kun isät eivät suostu kompromissiin perheen ja työelämän kanssa ja lopettavat äitien assaroinnin, he määrittelevät isyyden merkityksen uudelleen.

Hyviä syitä ottaa isyys vakavasti on vaikka kuinka: se tasa-arvo (joka ei ole lähtenyt käsistä), parisuhde, tiivis suhde lapseen, lapsen kehityksen vahvistuminen ja breikki työelämästä, mutta aika uutena asiana esiin on noussut isän oma hyvinvointi.

Isän kannattaa pitää hoitojaksonsa ihan oman itsensä takia. Samalla tavalla kuin isä vaikuttaa lapsensa kehitykseen, lapsi vaikuttaa isän kehitykseen. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan hoitovastuuta ottava isä sopeutuu uuteen rooliinsa niin fyysisesti kuin henkisesti. Isän hormonitasapaino muuttuu: testosteronin määrä laskee ja aivoissa tapahtuu muutoksia, empatiakyky lisääntyy ja tunneside perheeseen paranee.

Työnantajien taas kannattaa tukea isyyttä, sillä perhe on miehen hyvinvoinnin olennainen elementti. Ja lienee ihan selvää, että missä tahansa työyhteisössä on etua tunneälykkäistä työntekijöistä.

Minulle merkityksellisintä isän hoitovuorossa oli parisuhteessa samaan veneeseen pääseminen ja parempi yhteisymmärrys. Tämä pätee myös työpaikalla.

Kun toimiston aulassa eräänä aamuna haahuili hieman sekavan oloinen mieshenkilö, kävin kysäisemässä, voinko auttaa. Kyseessä oli vanhempainvapailta palaava isä. Jes! Tiesin hyvin miltä hänestä tuntui. Ensin näytin mistä saa kupillisen tummaa paahtoa ja sitten juteltiinkin hetki vuoden ikäisen ipanan yöunista. Väitän, että oli hyvä alku.


18.1.2018

Kolme vinkkiä isojen lasten nukahtamisongelmiin


Kyllä. Ikävä totuus on, että isotkin lapset voivat syventää vanhempiensa silmänalusten tummaa sävyä nukkumalla huonosti. Sydäri ei ehkä ole ihan samaa tasoa kuin vauvan karjunnan aiheuttama near death experience, mutta kyllä siitäkin itsensä väsyneeksi saa.

Meillä kersat nukkuvat pääsäntöisesti hyvin (erityisesti Snadi on totaalinen unikunkku, joka nukahtaa sekunnissa ja vetää edelleen kellon ympäri vaivatta), mutta välillä kummallekin tulee vaiheita, jolloin unen saaminen on vaikeaa tai uni keskeytyy aamuyöllä. Mikä neuvoksi?

Yleisessä keskustelussa minua häiritsee eniten se, että lasten unettomuus ja unihäiriöt niputetaan yhteen ja laitetaan jonkun vanhemman laiminlyönnin syyksi. Ajoittaisesta unettomuudesta ja väsymyksestä saattavat kuitenkin kärsiä nekin lapset, jotka urheilevat, menestyvät koulussa, syövät terveellisesti eivätkö tuijota sinistä valoa hehkuvia ruutuja yötä myöten. Silloin vinkit rutiineista, energiajuomien välttämisestä ja kännykkäparkista ovat yhtä tyhjän kanssa.

Jokainen tietää, että nukkuminen on helppoa silloin kun se ei ole vaikeaa. Väsymyksen tunnistaminen, omien heikkouksien eliminoiminen ja oman unirytmin löytäminen eivät ole mitään itsestäänselviä juttuja, varsinkaan lapselle. Lisäksi tässä asiassa on vaikea toimia koutsina. Ihmiset kun ovat tässäkin asiassa yksilöitä ikään katsomatta. Yksi tarvitsee viileän huoneen lisäksi myös viileän sängyn, joten tyynyn alle pitää sijoittaa kylmäpakkaus. Toinen vaatii yövalon, kolmas taas absoluuttista pimeyttä.

Yöheräilyyn on toistaiseksi auttanut pikainen vieressä pötköttämässä käyminen, mutta nukahtaminen on kinkkisempi juttu. Meillä on kolme asiaa, joita käytetään jos tällainen häiriö iskee.



1. Huolinuket 

Huolinukkeja on neljä kappaletta ja ne asuvat pienessä kangaspussissa sängyn vieressä. Jos päässä pyörii joku ajatus, sen voi kertoa huolinukelle. Ääneen puhumalla huolet konkretisoituvat. Ne ehkä alkavat vaikuttaa pienemmiltä tai muuttuvat kerrassaan höperöiksi.

Huolinuket auttavat erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa ongelmaa ei oikein viitsisi kertoa aikuiselle kun eivät ne kuitenkaan tajua. Painajaisia on vaikea selittää. Pitäisi vain kuunnella eikä yrittää olla rationaalinen ja selittää että "ei zombeja ole olemassakaan" tai "sä näit vain pahaa unta". Huolinuket sen sijaan osaavat hommansa täydellisesti.

2. Suunnitelma B

Pahan kierre on seuraava: 1. Väsyttää mutta en nukahda. 2. Vituttaa että en nukahda. 3. En nukahda koska vituttaa. Tämän osaa jo kymmenvuotias. Unettomuusahdistus on siitä paska petikaveri, että se ei piittaa, oletko väsynyt vai pirteä, ja se iskee erityisesti silloin kun seuraavan päivänä on joku koitos, jolloin pitäisi olla levännyt.

Tämä helpottaa hieman siinä vaiheessa, kun on pari kertaa kokeillut muutaman tunnin yöunia ja havainnut, että yllättävän vähällä sitä tulee toimeen. Insinöörimäiseen kersaan on tepsinyt tällaisen tilanteen haltuunotto taktisen tason suunnitelmalla: miten pitkään unta haetaan, miten sitten tehdään jos uni ei tule, milloin kannattaa nousta ylös ja aloittaa nukahtaminen alusta.


3.  Hiljaisuuden välttäminen

En tiedä mikä taika tässä on, mutta erityisesti herkkäkorvaiset ipanat tuntuvat rauhoittuvan ääntä kuuntelemalla ja nukahtavan tasaiseen äänimaailmaan, mutta ei hiljaisuuteen. Eräs tuttava ihmetteli kun hänen lapsiensa nukkui kesällä niin hyvin: huoneessa oli tuuletin, joka piti tasaista surinaa. Testiin voi ottaa äänikirjat, white noisen, ääneen lukemisen, tv:n äänimaailman tai ihan vain työn äänet: joskus on toiminut koneen naputtamaan samassa huoneessa.

Ja sitten on tietenkin genetiikan ymmärtäminen. Kun puhuu avoimesti siitä, miten oma nukkuminen sujuu, kersatkin tulevat enemmän tietoisiksi siitä, että nukkujia on erilaisia eikä uni ole standardisuoritus.

Skidiä on myös lohduttanut tieto, että jotkut ovat luontaisesti hyviä valvomaan illalla. Ja että vanhempana helpottaa: kahdeksan aamujen aktiivisen välttelemisen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen.

Miten teillä nykyään nukutaan? Laittakaa omia nukkumisvinkkejä alle!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...