29.1.2011

Ei hajuakaan

Olimme eilen tyttöporukalla ulkona syömässä suositussa helsinkiläisravintolassa. Pääruokavaihtoehdoissa oli kaksi kiinnostavaa ruokaa: viiriäinen ja meriantura. Kysyin tilausta vastaanottamaan tulleelta tarjoilijalta, mistä viiriäinen on peräisin ja miten niitä kasvatetaan. Tarjoilija näytti hämmentyneeltä ja vastasi, että ei hajuakaan. Keittöstä huudettiin, että lintu on peräisin Ranskasta, mutta sen enempää en saanut annoksesta irti. Okei, no entäs meriantura, kuuluuko kala WWF:n kalaoppaan vihreälle listalle*? Tarjoilija naurahti nyt jo hermostuneesti ja sanoi, ettei hän ole koskaan kuullutkaan mistään listasta.

Jees. Siinä vaiheessa koko pöytäseuruetta alkoi naurattaa hippeilyni. Ja naurettavaahan se onkin: piinata nyt ravintolan työntekijöitä, jotka tekevät duuniaan, ottavat tilauksia ja toimittavat ne keittiöön. Heidän duuninsa ei ole tietää yksityiskohtia. Ainakaan vielä.


Kuluttajalle on kuitenkin jätetty vastuu ostamiensa kulutushyödykkeiden kestävyydestä, alkuperästä, tuotantotavasta tai materiaaleista - muutamaa ruokakauppaa, ravintolaa ja vaatekauppaa lukuunottamatta. Mutta kuinkahan moni muu kyselijä on saanut kysymykseensä saman vastauksen? Ei hajuakaan. Vastauksesta voi vetää kaksi johtopäätöstä.

1. Kysymys on harvinainen ja yllättävä, ehkä ennakkotapaus. Miettikää, jos annoksen suositusviinin kysyjälle vastattaisiin ei hajuakaan.
2. Kysymys kuuluu ns. ei-selvitettävissä-olevien-asioiden joukkoon. Laktoositon ja gluteeniton vaihtoehto selviää viimeistään tarkistamalla kokilta ja vaatteen pesuohjeet voi etsiä lapusta. Ekologisuus, eettisyys, hiilijalanjälki tai elinkaari eivät ole yksiselitteisiä ja yleisiä pakkausmerkintöjä.

Jos ostajien tyytymättömyys informaation laatuun vaikuttaisi myyntiin, asiakasrajapinnassa osattaisiin varmasti vastata. Tällä hetkellä kyseleminen on kuitenkin dismotivoivaa ajanhukkaa, jolla ei kerää mitään tiedostuspisteitä, ei pöytäseurueelta eikä ravintolan henkilökunnalta. Mutta kuka alkuperää ja tuotantotapaa sitten kysyy, jos en minä?

Kysyn vaan.

KUVA: seminaaritarjoilua ala Labby. Tästä annoksesta tiedettiin cocktailtikkujenkin eettisyys.

* meriantura on kalaoppaan punaisella listalla pyyntimenetelmänsä vuoksi.

10 kommenttia:

  1. Kiitos ja ylistys!

    Mun mielestä on outoa, että saa osakseen pahoja katseita ja pyöritteleviä silmiä ravintolassa, jos tiedustelee ruuan alkuperää. Kiinnostaahan mua kotonakin, että mistä mun ruoka on peräisin niin miks mua ei kiinnostais se sama juttu ravintolassa. Onneks on paikkoja, jossa osassa on jo selkeästi listassa informoitu että mistä se raaka-aine on roudattu ja sit toisissa paikoissa myös tarjoilijat saattaa vastata kysymyksiin... Mutta aika yleensä vastauksena on just toi "ei hajuakaan"...

    Pari vuotta sitten Lyonissa eräs tarjoilija alkoi oikeasti hermostua koska mua ei tyydyttäneet se vastaukset ja se ilmoittikin, että sopii mennä muualle syömään jos vastaukset ei miellytä. Mutta kokin oli kuullut tästä bolemiikista salissa ja marssi paikalle ja piti hirvittävän palopuheen siitä, että ihmisten pitäis osata vaatia enemmän ja kysyä ruuan alkuperää! Se vastas kaikkiin mun kysymyksiin rautaisella ammattitaidolla ja hyväntuulisena ja pakko myöntää etten oo koskaan saanut niin mahtavaa ruokaa missään. Ja käynnistä jäi niin mahtava fiilis!

    VastaaPoista
  2. Täältä tulee roppakaupalla tiedostuspisteitä!! Hyvä sinä. Itsellä samaa "tietoisen kuluttajan" vikaa aika lailla, ja on sitä saanut monenlaisia kieroonkatseita elämänsä aikana...

    VastaaPoista
  3. Mun perheellä on ravintola, ja siellä on kyllä periaatteena että jos ei tiedä, sanotaan: "pieni hetki, otan selvää"

    Ei todeta tönkösti vaan että en tiedä, ilman jatkotoimenpiteitä. Ja kyllä mun mielestä yksi hyvän ravintolan kriteereistä on että siellä tiedetään mistä raakatavara tulee ja miten se on elämänsä elänyt/kasvatettu.

    Toki joku WWF:n listan tunteminen (ainakaan ulkomuistista)on ehkä hiukan liikaa vaadittu, ja siinä kohtaa taitaa vastuu tosiaan langeta kuluttajalle. Mutta siis jaettu vastuu kuulostaisi mun korvaani hyvältä. Joten ei muuta kuin kyseinen lista, tai mahdolliset muut luokitukset lompakkoon, niin ovat aina mukana:)

    VastaaPoista
  4. niin, tai sitten ravintola voisi sitoutua valmistamaan ruokansa vain niistä vihreän (ehkä myös oranssin) listan kaloista. sitten jos asiakas kysyy, on helppo vastata että käytämme vain vihreän listan kaloja eikä tartte opetella ulkoa mitään listoja. mutta tosiaan kummallista jos ei tarjouduta edes yrittämään selvittaa asiakkaan kysymystä... vois nyt edes käydä kysymässä siltä kokilta keittiössä.

    eka anonyymi, ihana kokki! ton takia ranska on ihana (vaikka muulloin onkin usein lähinnä raivostuttava ja turhauttava :D).

    VastaaPoista
  5. Voisin entisenä osa-aikaistarjoilijana vierittää vastuuta erityisesti ravintoloitsijoille. Hyvin monia ravintoloitsijoita Suomessa ei kiinnosta kouluttaa tarjoilijoita (varsinkaan tuuraavia/hetkellisiä) tipan tippaa, ei infota annoksista (tai edes viineistä), saati sitten annoksen ekologisuudesta.

    Kunpa suomalaiset ravintolat palkkaisivatkin enemmän vakituista henkilökuntaa, jota kiinnostaa se itsensä ja ravintolan kehittäminen ihan eri tavalla!

    VastaaPoista
  6. Kyllä mun mielestä vähintään kokin pitää tietää, mistä ruoka on peräisin. Ja outoa, jos tarjoilija suhtautuu kysymyksiin huvittuneesti. Sukulaiseni on kokki ja aina kysymässä ruuan alkuperää ja hänen mukaansa kunnon kokit pitävät siitä, että heidän ruuastaan ollaan kiinnostuneita. Jos ei kokkia tai paikan omistajaa itseäänkään kiinnosta, se kertoo jotain paikan tasosta.

    Ei se kysyminen kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi nipottaja. Eikä ole nipottamista, jos haluaa, että ruoka on eettisesti tuotettu.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, aika lohduttavaa, että tätä paheksuntaa tapahtuu myös Ranskassa! Ja ihan mahtavaa palvelua kokilta. Respect.

    Pellon pientareella, kiitos. :) Outoihin katseisiinkin alkaa ajan myötä tottua.

    noora, no toi onkin asiakkaan kannalta paljon miellyttävämpi tapa suhtuatua asiaan ja onneksi tosiaan on paikkoja joissa ruoan alkuperä selitetään ihan pyytämättä.

    I, tällaisen viilaajan pitäisi tietenkin käydä syömässä vain niissä paikoissa, joissa hommat tiedetään niin ei tarvitsisi nolata itseään tai ketään muutakaan. Oletan että tää tuli tarjoilijalle aivan puun takaa, en keksi muuta syytä tohon jäätymiseen.

    Anonyymi, ehdottomasti! Tämä oli myös yksi pointtini, vaikka en sitä erityisesti alleviivannutkaan: ei tämä ole rakettitiedettä, vaan ihan ravintolan linjanvetokysymys.

    Helena, allekirjoitan täysin tuon, että kunnon kokit jakavat asiakkaidensa kanssa intohimon hyviin raaka-aineisiin. Kyseessä oli ihan suosittu ja perushyvä töölöläinen ravintola, jolta voisi mielestäni odottaa kunnianhimoisempaa otetta.

    VastaaPoista
  8. Jäi kiinnostamaan, että kumpaa söit?

    VastaaPoista
  9. Minä tiedustelin raskausaikana niinkin yksinkertaista kysymystä, että onko ravintola-annoksen pastöroimaton juusto kuumennettu annoksen tekovaiheessa (ruoka tais olla broileri-vuohenjuustopastaa), eikä tarjoilija osannut vastata edes siihen... Että tällä tasolla liikuttaessa on aika turha odottaa asiantuntemusta raaka-aineiden alkuperästä. Joskin poikkeuksiakin ihan varmasti löytyy.

    VastaaPoista
  10. Fri L, viiriäistä otin kun vielä sanoivat että on vain yksi annos jäljellä. Ja se oli ihan hyvää! Teen postauksen broilerin vaihtoehdoista Uuteen Mustaan jossain vaiheessa ja selvittelen siihen tuota kasvatusta.

    Myrkytär, joo totta! Onneksi en ole allergikko.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...