Tietoa mainostajalle ›

7.8.2012

Räsymattorakkautta

Tuijotin kesän mökkivierailuilla lattioita. Olen nimittäin alkanut katsella räsymattoja sillä silmällä. Niitähän on aivan helvetin hienoja. Syytän tästä hurahduksesta montaa eri tahoa, mutta ehkä eniten Satua.


Pidän räsymaton filosofiasta. Maton materiaaliksi käyvät niin lakanat, yöpaidat kuin muovipussitkin. Tekstiilijäämistä duunattu matto on suomalaiskansalliseen tapaan järkevä ja kerskailematon, perinteikäs ja moderni, ja seurasta riippuen joko vakava tai iloinen. Olin yksisilmäisesti luokitellut tämän monikäyttöisen tuotteen mökki-kategoriaan, vaikka sen voi ihan hyvin laittaa ruokapöydän alle, kylppäriin tai lastenhuoneeseen. Ja auton takapenkille. Ja mikä parasta, näitä saa kirppareilta hyvin edullisesti.

Räsybisneksessä olisi muutenkin markkinarakoa. Vihreät vaatteet -blogin Anniina kirjoittaa, että vuonna 2016 olisi mahdollisesti tulossa laki, joka kieltää kaiken biohajoavan aineksen mättämisen kaatopaikalle. Tässä olisi siis muutama vuosi aikaa keksiä joutotekstiileille käyttöä.

Näen sieluni silmin Suomen kansantalouden elpyvän räsyverhoilla. Voin itse aloittaa elvyttämisen vaikka näillä tyynyillä.


Ah. Tästä ei hyvä seuraa.

Kuva: Kokemäen kudonta

23 kommenttia:

  1. Tein itse täysin saman oivalluksen jokin aika sitten! Toki räsymattoja on juurikin niitä mökkikategoriaan kuuluvia ja myös yksinkertaisesti rumia (muistelen, että lapsuudenkodissa muuten näteissä matoissa oli yhtenä värinä ruskeaa sukkahousua, nice), mutta niitä on myös äärettömän kauniissa väreissä. Ihastelin jossain design-putiikissa juurikin matoista tehtyjä tyynyjä ja laukkuja. Ja löytyipä poikakaverin mummin jäämistöistä meille makkariin oikein sievä sini-puna-valkoinen räsymatto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloin nähdä niissä rumimmissakin matoissa jotain kaunista. :D Oikeesti: mustat rikkoutuneet sukkahousut matoiksi! Heti!

      Poista
    2. Aijai, räsymattofaneja on siis keskuudessamme enemmänkin! :) Hankintalistalla on, ensi alkuun lastenhuoneeseen.

      Poista
  2. Hei! Täällä uusi lukija, joka lukee vasta vanhoja postauksia, mutta karkasi hetkeksi nykyhetkeen. Inhosin aiemmin pelargonioita ja suhtauduin räsymattoihin itsestäänselvyytenä. Aika ja etäisyys lapsuudenkotiin tekivät ilmeisesti tehtävänsä ja nyt ottaisin ilomielin vaikka molempia kotiini! Etäisyyttä on siis 13 000 km ja täällä ei juuri mattoja käytetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mestoille! Hei sullahan on äärimmäisen hyvä tilaisuus saada koko maa käyttämään räsymattoja kun vaan itse näytät esimerkkiä ja alat maahantuojaksi. ;)

      Poista
  3. Räsymatot on todellakin tätä päivää. Meinasin että teen sellaisen, mutta vielä ei ole aikaa löytynyt kudonta-asemalle, mutta sellaisen voi myös virkata. http://apinalandia.blogspot.fi/2012/08/kesakasityo-nro-1.html
    Just eilen mietin, että voiko satiinilakanan pistää kuteiksi.
    Täytynee laitaa sakset heilumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse täysi aasi käsitöissä, joten mulle tuli aivan uutena asiana nää kudonta-asemat. OMG. Ja toi virkattu matto on aivan supersiisti!

      Poista
  4. Ooh, meikähän on siis varsinainen edelläkävijä kun lattioitani on jo vuosikausia koristaneet etupäässä räsymatot, itseasiassa jokaisessa "aikuiskodissani" jo yli kymmenen vuoden ajan. Ja mitä värikkäämpiä, sen parempia, tietenkin. Nuo tyynyt on superpäheet!

    VastaaPoista
  5. Räsymatossa on sekin hyvä puoli, että sen voi laittaa ihan tavan pesukoneeseen korkeaan lämpötilaan. Ei tarvitse tilata pesulasta kuljetusta ja maksaa käsittelystä 30 euroa neliö, jos riittääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Nimimerkki juuri maksoin 2x3 m nukkamaton pesusta 120 euroa. Perkeles.

      Poista
  6. Räsymattojen fanitus on minulla on ihan kotoa opittua. Minun äitini omistaa valtavat määrät räsymattoja. Sitten hän on alkanut pitkän taon jälkeen kutoa lisää räsymattoja. Hän on luvannut kutoa minullekin räsymattoja. Paitsi että minullakin on tietenkin lattiat jo täynnä räsymattoja. Mutta aina niitä voi viedä takaisin äidille ja vaihdella erilaisiin räsymattoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kas, tätä jäin pohtimaan, että miksi mun mutsilla (ja sitä kautta mulla) ei ollut juurikaan räsymattoja. No en pääse enää kysymään mutta mun kotiin ne kyllä löytää nyt.

      Poista
  7. Pro vinkki: räsymattojen pesu (mökillä, kaupungin matonpesupaikalla) on THE kesäasia tehtäväksi lasten kanssa. Tästä seuraa myös se hienous, että lapsille muodostuu mielleyhtymä muutoin raskaahkosta askareesta kivana, ja mitä enemmän on itellä ikää, sitä kivempaa on että ne lapset haluaa osallistua siihen matonpesuun... ;)

    Jos räsymaton tekoa suunnitellessaan malttaa vähän perehtyä sen sommitteluun, niin saa jälkeä joka kestää sekä katseen että kulutuksen montakymmentä vuotta. Bonuksena kutomiseen voi purkaa kaikki turhaumansa, kun kovemmalla paukutuksella saa tiiviimpää mattoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa! Mä luulen, että tyydyn pesulaan ja valmiisiin mattoihin, mutta nostan hattua kaikille jotka niitä vääntävät. :)

      Poista
  8. Minä olen vuoden verran kysellyt tuttavapiiristä henkilöä (lähinnä edullisempaa mummelia, jolla on homma hanskassa valmiiksi), joka tekisi minulle räsymatot tilaustyönä väritoiveeni mukaisesti. Vielä ei ole löytynyt! Tuntuu taito olevan katoavaa kansanperinnettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni ainakin toi Kokemäen kudonta tekee mattoja toiveiden mukaan - kysy niiltä hintaa? Ja varmaan muitakin tahoja löytyy. Kudonta-asemalle ilmoitus?

      Poista
    2. Joo, kannattaa kysellä noista kudontapaikoista, sieltä löytynee mummoja, jotka kutois siellä päivät pitkät (se on niiden sosiaalinen elämä - ei mikään paskempi juttu jos mummot pysyy vetreinä tekemällä mattoja), mutta loputtomiin ei löydy paikkoja matoille. Niiltä voi myös löytyä valmiita mattoja. Ihan hatusta vedetty veikkaukseni on, että jostain pääkaupunkiseudun ulkopuolelta näitä löytyy paremmin. Joissain kaupungeissa on ihan kaupunkien tai niiden käsityökeskusten (jotain käsi- ja taideteollisuus ry tms) ylläpitämiä pajoja tai työväentaloja, joissa saa käydä kutomassa, sieltä varmaan löytyy kutojia, jotka ei paljon pyydä palkkaa. Ja kirppareilta kannattaa bongailla mattoja, ainakin vähän perinteisemmillä toreilla on joskus ihan tavallisia mummoja myymässä käsitöitään, varmaan ne tekee toiveidenkin mukaan.

      Mulla on makkarissa äidin parikymppisenä tekemä matto. Toimii yhä. Ennen oli omatekoinen. Mut parastahan räsymatoissa on se, että ne on just helppo pestä ja kestävät imurointia, tamppaamista jne. Just mattojen pesu mökillä oli ihan mun suosikkijuttuja lapsena ja vähän vanhempanakin. Ja räsymatot jos mikä sopii lastenhuoneisiin! Ei oo mitään myrkkykemikaalejakaan taatusti.

      Poista
  9. Maton kutominen ekaa kertaa ikinä tänä kesänä oli ehkä terapeuttisinta, mitä olen koskaan tehnyt. Mutta olen sielultani ja käsiltäni nysvääjä, tuskinpa samaa fiilistä saavuttaa jos ei pidä käsitöistä. Mutta nyt keittiössä on ihan joka millitä itse tehty matto, hiukka hienoa! Ja ihan on pakko päästä tekemään lisää mattoja, kokeilemaan eri tekniikoita ja materiaaleja. Ja nuo tyynyt ovat niin päheitä! Ja muuten, kiva kun palasit!

    VastaaPoista
  10. Olen aina ollut ehdoton räsymattoihminen! Tällä hetkellä lattialla on vain yksi pieni (se ainoa lapsuudenkodistani, jonka jo silloin omin oman huoneeni lattialle), mutta haaveissa olisi hankkia niitä enemmänkin. :)

    VastaaPoista
  11. Meillä on kanssa (makkaria lukuunottamatta) kaikki matot räsymattoja, joista suurin osa on meidän mutsin tekemä, ainoastaan olohuoneen matto on sukulaismummon kutoma (ja eron kyllä huomaa laadussa, sen mummon hyväksi). Meillä on vanhempien kotona kangaspuut ja olen kyllä itsekin paukuttanut monta metriä poppanaa pienempänä, mattoihin ei voimat ihan riittäneet. Nyt voisi riittääkin, mutta mä en osaa luoda lointa, eikä mutsi reumaisilla käsillään pysty, joten puut ovat tällä hetkellä tyhjänpanttina. Kukahan mulle kävis laittamassa sen loimen, anyone?

    VastaaPoista
  12. Hurahdin räsymattoihin ja myös poppanoihin 90- luvun laman aikoihin, jolloin olin pitkiä aikoja työttömätä.
    Silloin löysin silloisesta kotikaupungistani Vantaalta kudonta- aseman, jossa meikäporopeukalo sai asiantuntevaa opastusta ammatti- ihmiseltä.
    Loimilangat oli valmiiksi viritetty, ja itse tarvitsi vain sommitella värit ja antaa paukkua!
    Kudoin tuolloin monta poppanaliinaa, pari räsymattoa, kaulahuivin ja villashaalin. Ja helkutin ylpeänä annoin kätteni töitä joululahjoiksi, mummoni, joka oli käsityöihminen Jumalan armosta, oli oikein otettu!
    Vieläkö muuten kaupungit tarjoavat veronmaksajilleen nioita käsityasemia, vai onkhan ne(kin) lopetettu? - Salla -

    VastaaPoista
  13. Mun mummo kutoo mattoja koko suvulle, mutta ei varsinaisesti räsymattoja enää, vaan käyttää ihan ostettua kudetta. Tavallaan sääli, tavallaan ei - nyt koko suvulla on tosi hienoja mattoja, joista saisi designputiikissa pulittaa satasen per neliö.

    Välillä haluaisin itse oppia kutomaan, mutta millä helvetin ajalla? Ja sitten pitäisi oppia kyllä koko homma, loimien ... virittelystä, mitä se nyt on, alkaen.

    Tuo yllä esitelty virkattu matto alkoi kyllä kiinnostaa. Mullakin on niin monokromaattinen vaatekaappi, että jos virkkaisin jämävaatteista maton, tulisin varmasti oikein tyylikäs musta-valko-harmaa :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...