Pikkujoulut keski-ikäiseen tapaan

Olin eilen pikkujouluissa. Join kaksi siideriä ja tulin kotiin yhdentoista jälkeen. Lähinnä siksi, että olen kirjakiireiden takia priorisoinut kaikkea muuta paitsi kotityöexcelissä minulle langennutta pyykinpesua kaksi viikkoa, ja jos en käytä lauantaita pyykkäämiseen, korit räjähtävät, pikkarit loppuvat ja perheeni joutuu pukeutumaan marketin muovikasseihin.

Ystävä laittoi vielä paremmaksi ja poistui firmansa juhlista kahdeksalta. Viikonloppuna kun on ainoa mahdollisuus nukkua edes puoli tuntia pitempään.

Tulen pikkujouluista vuosi vuodelta aikaisemmin kotiin. En ole aikoihin mennyt jatkoille tai jatkojen jatkoille ja hipsinyt aamubussilla kotiin. Ei pysty, ei jaksa, ei kykene. Neljä lasia viiniä aiheuttaa kolmen päivän krapulan.

Saisiko jo sanoa ääneen, että jonnekin 80-luvulle juuttunut konsepti ei tällaisenaan oikein sovi keski-ikäiselle, vaikka muuten juhlat ovatkin kiva idis?

Mietin, että olisipa kivat sellaiset väsyneen ruuhkavuosieläjän pikkujoulut. Sellaiset, joiden teemana olisi vaikkapa hiljaisuus.

Ensinnäkin ne alkaisivat jo iltapäivästä, koska kauhean myöhään ei kukaan jaksa valvoa. Yhtään ei tarvitsisi miettiä, onko se edellisvuoden mekko kuinka pahasti kutistunut kaapissa. Päinvastoin. Juhlapaikan ovelta saisi villasukat ja kylpytakin ja paikalla olisi meikinpoistaja ja hampaanharjaaja, jotta ei niihinkään toimenpiteisiin mene turhaan aikaa sitten kotona. Siitä voisi siirtyä päänhierontaan ja jalkahoitoon kädessä lasi skumppaa, johon on liuotettu vitamiiniporetabletti. Yhtään kysymystä ei kukaan sinulle esittäisi.

Itkettää vähän jo nyt.

Sitten voisi olla jotain segmentoidusti räätälöityä osuutta. Ei siis tietenkään mitään esiintyjiä, bändejä, aktiviteetteja tai seuraleikkejä. Kuka hitto niitä kaipaa. Tämä perusarki on sellainen muistipeli että mitään ylimääräistä jännitystä ei varsinaisesti kaipaa.

Ihan pienten lasten vanhemmille olisi varattu aistideprivaatiotankki, jonka päälle saisi ruokaa ja päiväunet. He eivät varmaankaan muuta tarvitsisi. 

Päiväkoti-ikäisten vanhemmille ohjelmanumerona olisi omaa aikaa: jokainen saisi mennä vastamelukuulokkeet päässä kännykkänsä ja viinilasinsa kanssa yksin istumaan omaan tilaan, jonka oven saa kiinni, mahdollisesti jopa lukkoon. Tilassa olisi korkeakiiltovalkoinen lasipöytä, jossa ei ole sormenjälkiä ja epämääräisiä länttejä, sekä sohva, joka olisi päällystetty valkoisella pellavalla. Alle metrin korkeudella olisi sijoitettu helposti särkyviä design-esineitä ja kukka-asetelmia. Pientä dystopiaa hei!

Teini-ikäisten vanhemmille olisi sellainen rippituoli, jossa saisi kertoa, mistä kaikesta teini on viimeksi syönyt sitruunan. Toiselta puolelta joku huppupäinen hahmo kuiskaisi, että kaikki järjestyy, sinä riität. Joku ryhmäterapia, jossa vain pidetään kädestä ringissä ja lauletaan kumbayjaata, voisi myös toimia.

Juhlista saisi lähteä vasta kun kotoa tulee viesti, että lapset ovat nukkumassa, mutta kympiltä nyt viimeistään, jotta seuraavana päivänä on ihan toimintakykyinen ja pääsee siihen viikon ainoaan jumppaan.

Mitäs sanotte? Onko lisättävää? Jätänkö duunini ja alan kerätä tälle rahoitusta? 

Viisi syytä juhlia lasten kanssa

Minä ja taitava kuvittajaystäväni Annukka pönötettiin yhteiskuvan verran.

Snadi näpelöi tapansa mukaan kaikkea.

Kuulin sellaista huhua, että lastenkirjoille ei juuri julkkareita järjestetä ja vielä vähemmän juhliin on tapana kutsua lapsia. Pidin tätä selkeänä merkkinä siitä, että on syytä tehdä molemmat. Lisäksi juhlien edetessä havaitsin, että on muitakin syitä!

1. Lapset näkevät että lastenkirja on saavutus. Kirjoittaminen on vaikeaa ja hyvän kirjan kirjoittaminen on vielä vaikeampaa. Mutta hyvän lastenkirjan kirjoittaminen on maailman vaikeinta! Aikuisena on väkisinkin vieraantunut siitä, mikä lapsen kokemusmaailmassa on todellista ja autenttista ja mikä taas klisheistä jeesustelua. Tästä seuraa se, että...

Aikuiset sai tyytyväisiksi sponssina saadulla luomuproseccolla.

2. Lasten kanssa kannattaa pysyä väleissä. Lapset ovat pahin mahdollinen yleisö, joita on syytä kosiskella kaikin tavoin. Ne eivät tylsiä satuja (pätee myös tylsiin ohjeisiin ja neuvoihin) jaksa kuunnella minuuttia pitempää eikä niitä hävetä jättää huonoa kirjaa kesken. Kirjasta karsiutuikin pois pari lukua, joista sain ihan kiva -palautteen.

3. Ohjelmaksi ei riitä skumpan litkiminen ja selkääntaputtelu. Ipanat ovat erittäin tietoisia siitä, millaiset ovat hyvät bileet - ovatthan ne olleet kymmenillä synttäreillä ja tietävät kyllä, mikä toimii. Kokosin mielestäni hyvän juhlakonseptin, jossa biologi-Isoveljeni fasilitoi keskustelutuokion metsän asioiden hoidosta. Eniten yleisöä toki kiinnosti, että kirjassa mainittu kuusen peffa on oikeasti olemassa.



4. Ruokaan on panostettava ihan eri tavalla. Mahtavaa Villd-ruokaohjelmaa tekevät Noora ja Ossi kokkasivat ehtaa mörökölliruokaa suomalaisesta metsästä: kuusenkerkkämarmeladia, pihlajaremmiä ja pakurikonvehteja, kyytipojaksi oli vuorenkilpimaitoa. Ja kaikki maistoivat! Kun ruoka oli riittävän omituista ennakkoluulot katosivat! Tosin lupasin, että rohkeat kaikki maistajat saavat jymykiven mutta silti.

Bloggaajakollega Eino tiettävästi todisti, että myös jymykiviä maisteltiin, mutta sehän on tavallaan vain luonnollinen jatkumo hiekkalaatikkohiekalle.





5. Vältät pönötyksen. Virallisen osuuden jälkeen sai joko riehua tai askarrella Skidin johdolla hienoja kirjanmerkkejä. Tässäkin juhlijat olivat asiantuntijoita ja valitsivat molemmat. Ei ole Suomen Blogimedian käytävillä koskaan vedetty sellaista vauhtia, väitän.

Mörökölleille saapuivat skoolaamaan myös blogiystävät Valeäidin Hanne ja Tämän kylän homopoika Eino.
He osasivat hymyillä kuvissa eivätkä juosseet karkuun kun yritin jutella.

Ainoa kiusallinen yksityiskohta lyhyissä juhlavieraissa on se, että sinusta otetaan runsaasti kuvia alaviistosta, lähäreitä korvasta ja takapuolesta, pärstääsi liitetään koirankorvia kavereiden kanssa hihitellen. Mutta eipä siinä, kestän kyllä. Koska ensimmäinen painos on kohta loppu. Jee!

Ps. Jos haluat vielä jouluksi kirjan, mutta epäröit onko tämä nyt hyvä lahja, toimi näin: käy lukemassa kirjaan liittyvä Pikkiksen talviseikkailu bonusluku Novelliblogista ja päätä sitten, onko tämä ollenkaan teillä asuvan ipanan teekuppi. Jos on, mörököllikirjan saat täältä.

Joululauluadventtikalenteri 2: Kilisee, kilisee hermossa

On tunnelmallisen adventtikalenterimme toisen luukun aika! Tällä kertaa pureudumme eskari-ikäisten ajoittaiseen hallinnan menetykseen, jolle ominaista on määrällinen ja laadullinen monipuolisuus. Arvostamme myös juhlasesongin aikaan tapahtuvaa murjottamista, koska sehän ei samalla tavalla ole kiukuttelua, jos vaikka tontut ovatkin olemassa.

(Sävel: Kilisee, kilisee kulkunen)

Kilisee kilisee hermossa,
aamulla, illalla,
Kilisee, kilisee hermossa
kuusivuotisuhmassa

Käy päälle ylpeyden
kun haalari on vauvojen,
Lahkeet, hanskat temppuilee
ja pyörä kaatuilee.

Kilisee kilisee hermossa,
arkena, jouluna
Kilisee kilisee hermossa
kuusivuotisuhmassa

Kiukkua, ulvontaa,
Auttaa ei kukaan saa,
Ovi nenän edestä
kiinni paiskataan.

Kilisee kilisee hermossa,
sisällä, ulkona,
Kilisee kilisee hermossa
kuusivuotisuhmassa.

Miten joulu asettuu taloksi

Heräsin perjantaiaamuna siihen, kun Snadi tuijotti minua viiden sentin päästä.

- Voidaanko tehdä jouluvalmisteluja?

Joulu on kuumotellut jo elokuusta lähtien. Nyt kun kalenterin ilmestymiseen seinälle on enää muutama hassu päivä, alkaa kersojen täpinöinti olla jo ihan jokapäiväistä.

Huomaan, että jouluhöpsähdys iskee minuunkin vuosi vuodelta pahemmin. Hommasin jopa tonttuoven, vaikka kukaan perheessämme ei enää usko joulupukkiin. Snadi totesi, että onneksi tonttuihin voi silti uskoa. Skidi taas puisteli päätään:

- Äiti, sä oot just tollanen.
- Millanen?
- Tollanen jouluintoilija.

Haluankin olla! Mutta en oikein tiedä miten olisin. Meille ei ole vielä muodostunut omia perinteitä, sellaisia puolipakollisia tunnelmanluojia. En ole koskaan sytyttänyt adventtikynttilöitä tai käynyt kuuntelemassa joululauluja. Joulu tuli kun Mutsi kaivoi joulukamat esille, pisti olkipukit takan reunalle ja keittiön ikkunaan punaisen tonttukapan. Ja muistan edelleen hyvin lapsuuden joulukuusen koristeet: kullanväriset kävyt, kiekuralenksupallot, kahisevan tähden ja paksun valkoisen puuhkan. Suklaakalenterin suklaa oli kamalaa mutta se oli silti suklaakalenteri.

Jos jouluun ei ole naulattu mitään selkeää toimenpidettä, ehkä se itse höpsähtäminen käy perinteestä. Joulussahan on parasta se, että sesonki ei ole hetkessä ohi vaan pieniä juttuja voi tehdä joka päivä. Sytytellään aamupalalle tuikkuja, leivotaan jotain omituista (valmistaikinasta), viritellään joka paikkaan jouluvaloja, lauletaan unilauluksi joululauluja ja kirjoitetaan joulupukille tilaus toiveet. Fiilis ehtii tulla ja mennä moneen kertaan.

Meillä joulu alkaa siitä kun varastossa majaileva iso harmaa laatikko muuttaa olohuoneen nurkkaan. Siellä se tunnelma asuu: kersojen kalenteri, kuusenjalka, valot, tuikut, koristeet, olkipukit, ovikranssi ja mansetit. Kansi mahtuu juuri ja juuri kiinni.

Kyllä sen voi jo huomenna hakea.

Karmeaa Halloween-iltaa!

Seisoin lauantaiaamuna juhlatarvikekaupassa ja etsiskelin syötäviä silmiä. Illalla oleviin kurpitsajuhliin piti saada rekvisiittaa. Myyjä totesi, että ne ovat olleet loppu jo pari viikkoa, varastostakin. "Ihmiset ovat innostuneet Halloweenista."

Hienoa! Olen oppinut itse tykkäämään näistä pirskeistä kovasti. Kyseessä on täydellinen laiskan mutsin ja innostuneiden lasten juhla. Tehdään yhdessä karmeita ruokia, kerrotaan kummitusjuttuja ja pukeudutaan järkyttävän näköiseksi. Nauretaan ällöjutuille ja etsitään rajaa, mikä on liian kamalaa. Ollaan kerrankin sillä puolella, joka on hurja ja pelottava eikä pieni ja söpö. Nukutaan äidin vieressä kun oltiinkin liian hurjia.

Halloweenissa on palkitsevinta se, että se surkeinkin luomus on ihan kelvollinen. Leivontarajoitteinen onnistuu, koska karmea = best. Toki harjoittelu jeesaa.

Muokkasimme menuta tänä vuonna hieman (helppoudesta tinkimättä), viime vuoden kattauksesta jätettiin oikeastaan vain mandariinit.

Nakkimuumiot  

- Kolme nakkia per syömäri (mikä tahansa nakki käytännössä käy)
- Voitaikinaa

Leikkaa voitakinasta ohutta nauhaa, jonka kieputat nakin ympäri. Sitten vain vartiksi uuniin väriä saamaan.

Lämpimät leivät a'la jack'o'lantern

- tummaa paahtoleipää
- cheddar-juustoa

Leikkaa juustot kurpitsamuotoon ja käräytä uunissa mustiksi grillaa rapeiksi.

Hautakakku

Tämä oli vaativin, koska piti tehdä laktoosittomana. Vaan eipä hätää. Ystäväni Frödingen mutakakku saapui jälleen pelastamaan. Kaksi kakkua paloiksi lasivuoan pohjalle, päälle laktoositonta maitovanukasta, päälle suklaarouhetta ja murskattuja Bastignon-keksejä, karkkimatoja, -rottia ja mitä nyt ikinä kaupasta löytyy. Lopuksi tee risti valkoisista vaahtokarkeista. Noheva mutsi askartelee vielä hautakiven. (Okei, osa vieraista oli sitä mieltä, että liian makeaa, mutta hei, elämä on kovaa.)

Hämppiskeksit

Muffinssit ovat osoittautuneet turhan heviksi setiksi, joten testasimme tänä vuonna keksejä. Pohjana kaurakeksi, jossa suklaanappi päänä. Silmät elintarvikeliimalla kiinni ja jalat suklaakastikkeesta, vähän strösseliä karvoiksi. Ei haittaa, vaikka jalat menisi aivan päin pebaa.

Rokkobooli

Jos lapsilta kysytään, tämä oli ruokapöydän puistattavin asia. Kiistaa tuli lähinnä siitä, kumpi oli pahempi: vesirokko vai enterorokko. Ihonvärinen juoma syntyy spritesta ja vaaleanpunaisesta tuoremehusta, joukkoon vain pakastepuolukoita ja avot.

Hirveyttä teidänkin juhliin!

Minä ja 7 kääpiötä eli näin selviät lastenjuhlista yksin

Perheemme lastenjuhlakausi on täällä taas.

Popparit on jostain syystä aina muodissa.

Päätimme tällä kertaa ottaa uuden strategian: hajauttamisen. Skidi lähti muutaman läheisimmän ystävänsä kanssa maalle landesynttäreitä viettämään, ja minä järkkäsin Snadille perinteiset kotisynttärit. Yksin. Lastenjuhlissamme jo monena vuotena mukana ollut, leivontataitoinen superihminen ei päässyt tulemaan, mutta tunsin oloni rohkeaksi.

Yksi asia mihin menee sikana aikaa on juoma-annostelu. Jo oli aikakin saada boolihanat!

Viidakkotunnelmaa ilmiksistä ja selluloosatuotteista.

Ehdittiin piirtää tiikerin naama vaan kolmelle mandariinille kun eka vieras tuli vartin etuajassa.

Näitä sai valmiissa paketissa. Samoja koristeita voi käyttää monissa muussakin kesäisissä bileissä.

Rypäleet varrastikuissa eli viidakkomadot menivät samaa vauhtia kuin popparit. Olisi pitänyt tehdä viisi per kersa.

Olen vuosien saatossa oppinut lastenjuhlista paljon.

Vaikka kersat ovat syntyneet kesällä, ohjelma on syytä suunnitella sisällä toimivaksi.
Tässä iässä ruokaa tärkeämpää on Spotifyn soittolista.
Jengi oikeasti noteeraa koristeet.
Kaksi ohjelmanumeroa ruokailun ja lahjojen avaamisen lisäksi kattaa kaksi tuntia.
Ja satunnaisen kersan ramppikuumeeseen tehoaa parhaiten pieruvitsi.

Naamioaskartelu toimi hyvin, taas. Näitä valkoisia pohjia saa Sinellistä pari euroa kappale.

Oi voi, karkit olivat lukkojen takana arkussa ja arkun avaamiseksi piti löytää vihjeiden perusteella 7 avainta.
= Kersat juoksevat ympäri kämppää ja saat rauhassa syödä kakkua.

Älkää ostako tuota mukin ympärillä olevaa vihreää "teippiä". Se ei ole teippiä, jos se pitää teipata kiinni.

Yksinkin siis pärjää mutta sompailuun pitää vain varata reilusti aikaa. Teimme Snadin kanssa koristeet valmiiksi jo eilen: kiitos Pinterestin, Snadin toivoma viidakkoteema järkkääntyi vihreillä ilmapalloilla, serpentiinillä ja kartongilla. Liaaneja voi tehdä helposti nitojan kanssa.

Mutkikkain juttu lastenjuhlissa on ruokailun läpivienti. Et voi ikinä tietää, mitä ne haluavat syödä: syökö kukaan mitään suolaista, onko joku kuolettavasti allerginen pähkinälle (check) ja onko hiilihappo uusi tuttavuus. Kakku tuntuu olevan erityisen haastava rasti. Viimeksi meni kaikki pizzat, mutta ei yhtään kakkua, tällä kertaa kukaan ei syönyt palaakaan pizzaa mutta kakkua jopa santsattiin.

Seeprakakku oli kaikkien mielestä ihan kissan näköinen mutta hei, olkoon valkoinen tiikeri sitten.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että lastenjuhlien ruokailussa vähemmän on sopivasti. Valtava buffa aiheuttaa vain valtavan ruokahävikin. Ostin ihan minimitarvikkeet: mozzarellapizzaa, poppareita, rypäleitä ja mandariineja, karkkia hyvin maltillisesti.

Seeprakakun duunasin itse: ladoin kaksi Frödingen mutakakkua päällekkäin ja levitin väliin jääkaapista löytynyttä vadelmahilloa. Sitten päällystin systeemin kermavaahtolla ja askartelin karkeista ja strösseleistä seepran  (tai kissan) naaman.

Hei jee! Ei tarvitse syödä kolmea päivää kakkua lounaaksi.

Kakkua jäi yksi pala. Päätin, että tällä samalla kakkuformaatilla vedän synttärit hamaan tappiin.

Koska budjetti oli niin maltillinen, laitoin kaikkien vieraiden puolesta vielä vitosen WWF:n sademetsäohjelmaan, viidakkoteeman jatkuvuuden nimissä.

Ps. Jos joku haluaa tuon karkkiarkun avaimet -leikin ohjeet, hihkaiskaa!

"Mitä haluat äitienpäivälahjaksi?"

Äitienpäivä lähestyy. Tänä vuonna kohtaan sen jo ammattilaisena.

Liputus nolottaa edelleen. Enkä ole koskaan halunnut hajuvettä, valkovuokkoja, kasvohoitoa tai silkkipyjamaa. Ostolahjat eivät ylipäätään sovi tähän konseptiin ollenkaan. Ei kersoilla ole fyrkkaa kuin Tigerin krääsään, enkä ole siippani äiti.

Mutta sehän ei tarkoita, ettei voisi olla lahjatoivetta. Minulla nimittäin on. 

Juhlahan alkaa siitä, että saan nukkua ysiin. Aika usein saan jo muutenkin. Sitten söisimme jonkun hyvän aamupalan ja lähtisimme koko perheen kanssa ulos syömään. Eli metsäretkelle.

Ja se metsäretki olisi johonkin lähelle, niin ettei se edellyttäisi minkäänmoista ankeaa köröttelyä tai raskasta pakkaamista. Vain persuksenaluset voi ottaa tässä talvisäässä mukaan. Kohde voi olla joku vanha ja hyväksi havaittu paikka, ei tarvitse olla uusi. Erityisesti siksi, että meidän perhe eksyy yleensä jo parkkipaikalla.

Ja sitten evääksi otettaisiin mukaan vain helppoja juttuja, sellaista, mitä marketista saa. Ei kannettaisi mukana mitään lämmennyttä salaattia tai lässähtänyttä kakkua. Ihan vaan makkaraa ja voikkarit, ehkä kirsikkatomaatteja. Kahvia termariin ja parit pillimehut. Lopuksi kaivetaan repusta levy suklaata ja joku peruskeksipaketti. Superhyvä näin.

Jos kuitenkin joku intopinkeä perheenjäsen ihan hirveästi haluaa nähdä vaivaa, niin en pahastu, jos nuotiolla paistetaan lettuja. Päälle sitruunamehua ja sokeria. Mutta ei ole pakko.

Eikä olisi pakko nähdä mitään lintuja ja eläimiä, kuten ei meidän mölyporukka ikinä näe, mutta kurkia olisi kiva kuulla. Niiden huuto käy jotenkin sieluun. (Vähän eri tavalla kuin yksi lähiniityn lokki, jonka kiljunta menee tismalleen samalta korkeudelta kuin Snadin.)

Pääasia, että kellään ei olisi kiire mihinkään eikä kukaan kaipaisi wifiä. Ipanoilla olisi kaikkia mielenvikaisia juttuja ja lopuksi isompi kantaisi pienempää repparissa kun kyllästyisi sen marmattamiseen. 

Mitä ihmeellistä tällaisessa päivässä muka on? Ei mitään. Sehän siinä onkin parasta. Tällainen ihan tavallinen perheentuntu.

Vapun tarkistuslista

Vappu on vuoden juhlista se, joka on kokenut perheen kasvamisen myötä isoimman muodonmuutoksen. Onneksi jotkut tapamme ovat jo muuttuneet uusiksi perinteiksi, joita yritetään toistaa vuodesta toiseen. Miten nämä perinteet voivat tänä vuonna?

1. Sima / CHECK. Rusinat nousivat pintaan jo keskiviikkona. Pelkäsin, että laitoin liikaa hiivaa ja pullot räjähtävät. Eivät räjähtäneet. Kävin joka päivä tarkistamassa. Mies luuli, että olen alkanut polttamaan salaa tupakkaa, koska ramppasin varastossa yhtenään.

Koemaisto vahvisti, että taas tuli hyvää. Mikä on tavallaan onni, sillä sitä on aika paljon, tarkalleen ottaen puolet enemmän kuin viime vuonna. Kattilaan nimittäin putosi erheessä koko fariinisokeripaketti, joten lisäsin vain veden määrää.

Lapset saavat juoda simaa ruoan kanssa. Ja jokaiselle, joka käy ovella, juotetaan lasillinen simaa. Uusi vappuperinne on pakkosima.

2. Mökki: -  Olemme yleensä lähteneet mökille, mutta pääsiäisestä viisastuneina päätimme, että jätämme tällä kertaa hypotermian, avioeron ja pätkivän wifin kokematta. Saaristossa +2 ja räntää tuntuu kuin Himalayan basecampilta. Oma kaukolämpö kullan kallis.

3. Vappukoristeet: 2/3. Foliopallomyyjä oli eilisessä kelissä ottanut hatkat, joten päätimme panostaa selluloosaan, serpentiiniin ja vappuviuhkoihin. Sitä tuntee onnistuneensa kasvattajana, kun kersatkin hakkaavat viuhkoilla toisiaan ja tekevät niistä kainalokarvoja, peruukkeja, partoja ja keppihevosia. Vapun jälkeen kodin kuuluu olla täynnä paperisuikaleita.

Huomenna lakitetaan lumiukko. Toivottavasti tämä perinne ei jatku ihan joka kerta.

Hauskaa valkoista vappua kaikille!

Muistatteko sen pääsiäisen, kun kaljat jäätyivät terassille?

Sääri oli yöllä livennyt peiton ulkopuolelle. Samalla yöpuvun lahje oli hilautunut polven korkeudelle.

Heräsin saaristomökillä siihen, että toinen jalka oli nolla-asteinen ja sen elvyttäminen aineenvaihduntakuntoon vei ainakin puoli tuntia.

Ikkunasta veti jotain kautta, vaikka olin laittanut tyynyn eteen. Vedin sukat lahkeiden päälle ja kävin uudestaan nukkumaan.

Aamulla meri vaahtosi. Se tarkoitti sitä, että pohjoistuuli puhalsi vähintään 11 m sekunnissa. Pohjoinen on ainoa suunta, mikä tähän mökkiin osuu kunnolla. Kun on kylmä on helvetin kylmä.

Lähdin kaivolle ämpärien kanssa. Juoksevaa vettä ei näissä olosuhteissa ole. Öisin on monta astetta pakkasta, joten lähellä maan pintaa kulkevat putket jäätyisivät ja halkeaisivat. Kaivon luukku ei pysynyt ylhäällä ja pumppu ei toiminut kunnolla. Näpit jäätyivät.

Ulkissa käynti oli vain hieman avantouintia kevyempi kokemus, mutta ilman jälkieuforiaa. Alan ymmärtää niitä naisia, joiden vatsantoiminta loppuu mökkiolosuhteissa.

Tekemistä ei juuri ole. Ei tarvitse haravoida. Eikä grillata, koska grilli lämpenee tällä puhurilla noin 20 asteiseksi. Lautapelitkin jäivät kotiin, koska niiden pakkaaminen oli kersojen vastuulla. Onneksi on Areena ja Noita Nokinenä. Wifi sentään toimii.

Parin tunnin välein tulee sakea lumikuuro. Antarktiksella on varmasti tällaista.

Tuleehan se välillä mieleen. Pitäisikö lähteä kotiin?

Ei!

Olen joskus sanonut, että vietän pääsiäistä kuin kevään tupareita. Nämä ovat tällä kertaa vain tällaiset kohtuullisen paskat tuparit. On ne silti pidettävä. Sitäpaitsi muuten emme voisi 10 vuoden päästä miettiä, että muistatteko sen pääsiäisen vuonna 2017, kun kaljat jäätyivät terassille? Jestas. Mutta täällä vain oltiin. Aika sissejä hei!

Nyt rupean kirjoittamaan suklaamunasuunnistuksen vinkkirunoja. Munapolun henki ei lepää pohjoistuulellakaan.

Pehmeitä paketteja ja muita ilonaiheita

Olipa kiva joulu! Vaikka lunta oli nähtävillä vain pakastimessa, tunnelma löytyi kuusen tuoksun myötä.

Lahjatkin osuivat nappiin. Kun katselin kersojen paketti-intoa, tajusin, että yksi asia on toisin kuin minun lapsuudessani. Nämä tykkäävät pehmeistä paketeista.

Molemmilla kersoilla on omat pakkomielteensä vaatteiden suhteen (mikä saattaa myös johtua siitä, että en oikein ehdi keskittyä vaatehuoltoon).

Kun Skidi etsiskeli joulun alla punaista vaatetta tonttukuoron esitykseen, hän löysi päälleen vaatekaapin sedimenteistä mekon, joka oli muuttunut lähinnä paidaksi. Hänen näkemyksensä oli, että sehän on ihan hyvä vielä.

En ole itsekään mikään tyyli-ikoni, mutta mikäli mahdollista, Skidi on täysin epäkiinnostunut vaatteista. Hän ei koskaan katso tarvitsevansa uusia vaatteita. Jos saan raahattua (muffinssilla lahjoen) hänet vaatekaupoille, tyyppi hän lähinnä haaveilee itsekseen ja kun yritän tivata mielipidettä vaihtoehdoista vastaus on, että kaikki käy.

Eikä tietenkään käy.

Snadi on nyt asunut Papun viitassa kolme päivää.

Hän käyttää muutamaa mukavuusvaatetta koko ajan. Etukäteen ei voi tietää, mistä tulee lempivaate ja mikä jää täysin käyttämättä. (Tällä hetkellä suosiossa ovat poolopaidat, joita hän ei elämänsä ensimmäisen 8 vuoden aikana ole suostunut käyttämään.)

Pikkusisko on sitten eri maata. Hän ra-kas-taa pukeutumista eikä "hillitty" kuulu sanavarastoon. Hän vaihtaisi asua kolme kertaa päivässä jos se suinkin sallittaisiin. Kuopuksena ei juurikaan ole uusia vaatteita, koska perintökaaressa tulevat niin lelut kuin kuteetkin - ja yleensä juuri sitä hieman paikattua unisex-kamaa. Hän ilahtuukin suunnattomasti, kun saa leggarit, jotka eivät ole polvesta paikattu tai mekon, josta ei ole lappuja leikattu pois.

Niinpä molemmat ilahtuvat aidosti, kun panostan jouluna pehmeisiin paketteihin. Skidille voi antaa ihan mitä tahansa käyttövaatetta pikkareista paitoihin, kunhan materiaali on pumpulia, ja Snadi taas diggailee erityisesti mekkoja ja sukkiksia. Ja minä saan olla luontaisen käytännöllinen oma itseni! Pelkkää voittoa.

Itse ilahduin kun sain lahjaksi palan ikimetsää. Sitä minulla ei vielä ollutkaan. Muita ilonaiheita olivat ihka ensimmäinen joululaatikkoni (punajuurilaatikko) ja mainiosti onnistunut kirsikkalikööri (se minttu oli superhyvä lisä). Hyvä joulu siis, onneksi tätä on vielä monta päivää jäljellä!

Mitäs pukki teille toi?

Myöhäinen lintu jouluostoksilla

Jouluostokset jäivät streptokokki-yllätysvieraan takia viime tippaan, joten lueskelin vasta tänään kersojen lahjatoiveita.

Skidi toivoi kirjoja kuten Guinnessin ennätyskirjan (!), vaatteita ja maalaustarvikkeita, Snadi palapelejä ja "Pokémon-jotain". Eli -kaikkea. Mitä tahansa. Hän on aivan rakastunut taistelevien taskuhirviöiden konseptiin, vaikka ei pelaakaan.

Kyllästyin lahjanihkeilyyn jo viime jouluna. Tajusin olevani juuri se krääsänvihaajamutsi, joka toteuttaa toivelistalta vain käytännölliset ja järkevät lahjat eli käytännössä annan kirjoittaa lahjatoiveita, mutta pistän pakettiin käpylehmiä. Kersat ovat jo tottuneet tekemään lyhyen listan, jossa on vain se mitä oikeasti halutaan, eikä jokaikistä mielitekoa, mitä planeetalta löytyy.

Tänä jouluna minun piti siis ottaa Pokémon-toive tosissani, mutta toisin kävi. Olin aivan liian myöhään liikenteessä. Kaikki - toistan kaikki - Pokémon-jotain -asiat olivat tietenkin loppuneet. Kun sitten mietin pääni puhki, miten tämän eioon nyt iloksi muutan, muistin Inan Pokémon-kirjavinkin. Selkeässä esittelykirjassa on kaikki mitä otuksista pitää tietää! Mikä parasta pääsen kirjan ansiosta ehkä itsekin kärryille, mistä taskuhirviöissä on kyse. Joululahjani on siis oikeastaan kirja plus mutsi, jonka kanssa voi käydä järkeviä keskusteluja Pokémoneista!

Nyt lähden survomaan kamat perkeleen paketteihin, koska myös kaikki lahjapussit olivat menneet. Mutta note to self, että varhaisen linnun ideologialla on paikkansa, ja se on jouluna.

Snadi ripusti kaikki pukit ylösalaisin, "koska niin on hauskempaa". O_o

Törkeän hyvää kuusijuhlaa teille kaikille! Sammuttakaa mobiililaitteet, laskekaa istuimen selkänoja taka-asentoon, ja antakaa joulun viedä. Tähän sydän.