Tietoa mainostajalle ›

9.12.2015

Lahjatoiveita ja toivelahjoja

Kuulin, kun ipanat juttelivat joululahjatoiveistaan.

Rehellisiä ovat.
 
Skidi oli kirjoittanut joulupukille molempien puolesta vaatimattoman muutaman kohdan listan. Skidin toivomuksina oli mekko, ihmisen piirtämistä opastava kirja ja pikkulegoja, Snadi toivoi Frozen-viittaa, käsineitä ja Elsa-nukkea.

Skidi painotti siskolle, että kyseessä on toivomuslista eikä tilauslomake, joten Snadi jäi miettimään, pitäisikö kirjoittaa tooooosi isolla se Elsa-nukke.

Miten se lukikin ajatuksia. Se olisi ollut juuri se turhake, jonka olisin huoletta jättänyt pois. Viitan saa Mummikin tehtyä ja siniset käsineet nyt löytyvät kyllä. Mitä väliä jostain nukesta.

Olen juuri se nihkeä äiti, joka ostaa kehittävän lahjan Heureka-shopista, koska diggaa niistä itse. Tai sitten ostan jotain järkevää, kuten kirjoja, piirustuspaperia, muovailuvahaa ja leffalippuja. Mekon tilasin jo, Huutiksesta tietenkin.

Kysehän on kuitenkin heidän joululahjatoiveistaan. Miksi hemmetissä edes annan kirjoittaa lahjatoiveita, jos kuitenkin pistän pakettiin käpylehmiä? Ei siellä nyt Ferraria pyydetty.

Ei ihme että Skidi katsoo linnoitustonttua vähän arviovasti. Se varmaan valehtelee joulupukille hänen käytöksestään.

Perkele. Ne ovat oikeasti olleet ihan sairaan kiltisti eivätkä vaadi mahdottomia. Ne eivät juuri koskaan saa ex-tempore lahjoja merkkipäivien ulkopuolella, koska periaatteet. Lelut mahtuvat hyvin kaappiin, koska jokaisesta uudesta lelusta joutuu luopumaan jostain. Säännöllisesti tehdään puhdistuksia. Päiväkodille lähti elokuussa kaksi kassillista kamaa.

Nyt riitti. Kyllästyin itseeni ja suuntasin Disney-storeen. Sieltä lähti mukaan deluxe Frozen-nukkesetti kaikilla mausteilla.

Jos tästä sielu ja periaatteet romahtavat, niin pienestä menee. Mutta ainakin kersat kiljuvat jouluaattona niin että lasit halkeaa.

Millainen kirje pukille teiltä lähti?

56 kommenttia:

  1. Mää niin tunnistan ton! Ei mikään ihme että anoppi on lakannut kyselemästä multa lahjavinkkejä lapsille. Mutta mulle on tapahtumassa sama mitä sulle, ja kuopus saa viimein hälle uutena ostetun vauvanuken, jolle saa tutin suuhun. Ja esikoinenkin jotain toivomaansa.
    Kiltteydestä tuli mieleen, että mun mielestä lapset on lähtökohtaisesti "kilttejä" (pl kaikki mahd erityishaasteet). Jos eivät ole, vika löytyy luultavasti aikuisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä jouluhöpsähdys aiheuttaa tällaista lepsuuntumista. :) Aiheuttakoon. Ja ihan totta tuo kiltteys. Pidän erityiskiltteytenä äitiä kohtaan sitä että julkisilla paikoilla käyttäydytään hyvin. ;)

      Poista
  2. Meillä oli jokaisella listalla mittaa vaikka kuinka. Mutta ne onkin edelleen vain toiveita, mielenkiinnonkohteita, ja kullakin listaajalla on tieto, ettei kaikkea voi saada. Jokaiselle toteutetaan pari toivekohtaa ja lisäksi pari yllätystä. Ja se tietty lelutoive on pyritty toteuttamaan aina, kun mahdollista. Jos siis on just joku yks tietty eikä yleisesti "StarWars-jutut"...

    Saahan ne lapset toivoa. Toivonhan minäkin ihan säännöllisesti vaikka mitä. Enkä edes itselleni osta kaikkea toivomaani, vaan sen oikeasti tärkeän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tähän episodiin liittyy sekin että Snadi halusi "Frozen-juttuja" ja sitten sisko totesi että ei kannata tuollainen taktiikka. :D Sukulaisilta tulee sitten vielä yllätyslahjoja, samoin isovanhemmilta.

      Poista
  3. Hienosti käännetty kelkka! Nostan hattua(ja tunnistan vähän itseäni tuosta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yllättävän moni on tunnistanut!

      Poista
  4. Hei ihanaa! Ja sä saat pysyä nihkeänä joulun jälkeenkin, koska pukki saa propsit deluxesetistä. Täällä toivotaan sellaista, joka vaatisi reissun Lontooseen ja ekaluokkalainen on täysin luottavainen, että pukki tuo vaikka maailman ääristä, koska pukki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan, maine säilyy! :D Paitsi että Skidi kyllä tietää jo totuuden, täytyykin sanoa sille, ettei mokaa.

      Poista
  5. Meillä tyttö 4v toivoi Elsan peruukkia ja sen saa. Poika, 2v, toivoi haisevaa sukkaa. :'D
    Että ei turhaa stressiä joululahjoista.

    VastaaPoista
  6. Meidän tyttö (kohta 4v.) sai lahjalistaansa keksittyä kolme pientä toivetta (joista yksi oli viivotin jolla voi piirtää sydämiä). Toiveet toteutetaan (jos vain semmoinen pirhanan viivotin jostain löydetään) ja muutakin toivottavasti kivaa paketeista löytyy. Isovanhemmille välitin toiveen prinsessanukesta, koska siitä on lähes koko vuosi haaveiltu, vaikka itse olen kans sitä sorttia että kehittävät pelit ja lelut on pop...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessahan kaikki lelut, joilla syntyy joku leikki, on jollain tavalla kehittävää, koska sitähän leikki on. Toi viivotin vois löytyä jostain askarteluliikkeestä?

      Poista
  7. Mua jostain syystä alkoi itkettää tää kirjoitus. Ihan positiivisesti siis. Ihanat lapset ja ihanat toiveet ja ihanaa, että tietävät että kaikkea ei kuitenkaan saa. Ehkä munkin omasta kasvaa noin ihana!

    Kai tuo jotenkin myös osui itselle johonkin sydämeen. Lapsella tulossa ensimmäinen joulu, eikä siis tietenkään vielä mitään osaa toivoa. Tämä äiti on myös toivonut kaikkea järkevää ja kehittävää, kuten juuri sitä muovailuvahaa. Ja pallon, koska lapsi on ihan pallohullu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kasvaa - ja pallohullulle lapselle pallo on varmasti iahn parasta! Lahjoissa ja juhlissa on olennaista annostelu. :)

      Poista
    2. Mulle tuli samanlaiset fiilikset.. Ihanat! <3 Ja ihan huippua, miten skidi jo ohjeistaa siskoa! :D Odotan ensimmäistä lastani ja toivon kans kovasti, että pystyisin välittään näitä arvoja pikkukaverille.. Lapsen isä on kotoisin eteläiseltä pallonpuoliskolta ja itsekin siellä asuneena koen, että olis jotenkin helpompaa kasvattaa lasta siellä.. Mutta teillä näyttää menneen oppi hyvin perille! :D

      Poista
    3. Onhan ne liikkiksiä. :) Musta lapset oppii yllättävän nopeasti sen että joka kodissa on eri säännöt, ihan samoin kuin päiväkodissa ja mummolassa on. Ja isompien lasten kanssa niistä tulee ihan kiinnostavi keskusteluja että miksi meillä tehdään niin kuin tehdään. Tsemppiä odotukseen!

      Poista
  8. Amen... just näin. Luultavasti Skidi muistaa loppuikänsä kun sai just sen toivomansa ihanan nuken. Meillä ainakin näin on käynyt kaikkien kolmen tytön kohdalla.

    Tosi maltilliset toiveet teillä. =)

    Meillä alkaa olla myös helppoa kun lapset on jo aikuisia / nuoria, lahjoista suurin osa on osastoa lahjakortti vaatekauppaan. Saavat itse sitten miettiä mitä tarvitsevat ja haluavat alennusmyynneistä ostaa. Ja yllättäen lahjatoiveita on isoimpien ollut vaikea keksiä. " kun en mä tarvii mitään... "

    Yhteiseksi lahjaksi meillä ostetaan aina joku peli ja uusin Just Dance peli Wii konsoliin. Monta kertaa se peli on ollut lautapeli, mutta tänä vuonna ostettiin sellanen pöytälätkäkiekkopeli. Muistan et itse rakastin sellasta pienenä ja nyt 12 v tyttö toivoi sitä koko perheen peliksi. Meillä varmaan pelataan lätkäturnaus jouluna.Näin siis 3 taitoluistelevan tyttären perheessä... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihana lahjakorttiaika siis tulossa. :) Mä mietin myös tuota perheen yhetistä pelilahjaa että pitäisikö investoida johonkin pleikkaan ja ostaa siihen Singstar. meillä siis ei ole mitään pelivälineitä, kuin tabletti ja sekin hajosi.

      Poista
  9. Mun vanhemmilla oli periaate, että koskaan ei saanut sitä, mitä toivoi. Ja on edelleen. Sain siis Fazer-musiikista mm. nuottikirjoja, joilla en tehnyt mitään. Aikuisenakin toiveita on kyselty, joten toivoin kolmekymppisenä lahjaksi ompelukonetta. Sain korun. Ei vaan mene jakeluun tämä. Eikä mitään ole silti koskaan puuttunut, mutta koskaan ei ole tarvinnut lahjojen takia kiljua riemusta.

    Omat lapseni saavat juuri sen mitä toivovat. Siis yksikössä. Tänä vuonna listalla on mm. kääntöraide ja kuuraketti. Se hartain toive toteutetaan varmasti, toinen ehkä, muita sitten yleensä ei. Sitä iloa on vaan niin ihanaa katsella.

    Isovanhemmat hoitaa edelleen "kehittävien" tai "muuten vaan hyödyllisten" lahjojen hankinnan, joten sitä ei tarvitse itse tehdä. Arvatkaapa, arvostaako naperot villakerrastoa. Oikeastaanhan lasten kerrastot on lahja mulle. Pitäis varmaan kiittää porukoita :D

    Ps. Muistan ikuisesti lapsuuteni lahjakatkeruuden. Älkää muut tehkö samaa virhettä. Opin jo hyvin nuorena inhoamaan lahjojen avaamista. Ihan liioittelematta olen itkenyt monena jouluna, kunnes opin, että toiveita ei koskaan toteuteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli oikein paha mieli sun puolesta... :( Ostathan joka joulu itsellesi jotain, mitä oikein kovasti haluat, ostathan.

      Poista
    2. Ostan :) Ja aikakin on muuttanut tämän asian lämpimäksi vitsiksi, vaikka katkeruuden muistankin. Olen oppinut myös näkemään, mitä muuta kuin paketteja saan vanhemmiltani: esimerkiksi pyytetöntä lastenhoitoapua, jonka laatu on sata kertaa parempaa kuin mihin itse pystyn. Eikä se ole kortilla (tai paketissa), vaan usein saatavilla.

      Poista
    3. Lastenhoitoapu on kyllä se paras lahja. :) Jäin meittimään että onkohan toi joku sukupolvijuttu että kysytään toivetta mutta ei sitten oikein piitata siitä. Kun mulla vähän liippaava kokemus että mun toiveita kyllä tavallaan kuunneltiin mutta sen haluamani brändin arvoa ei ikinä tunnustettu. Mutta same same but different oli teininä ihan katastrofi.

      Poista
    4. Feikki my little pony... aargh!!

      Meillä vanhemmat perustelivat sen niin, että ihan tietoisesti haluttiin olla ostamatta sitä suosikkilelua. Mutta sen pidemmälle eivät nykyäänkään perusteluissaan pääse. Ajatukseen sisältyi jotain sellaista, että lapsen ei ole hyvä saada vastikeettomasti mitään kivaa. Mutta ajatus on lahonnut heidänkin päissään.

      Hienoahan tässä on, että vanhempienkin voi huomata kasvaneen ja kehittyneen. Mikä näkyy tietenkin myös niin, että katraan nuorin sai lopulta lahjaksi lumilaudan, mitä meikäläiset ei uskaltaneet edes toivoa. Mutta ehkä me saadaan vähän enemmän vetreetä isovanhemmuutta :)

      Poista
    5. Mun ex-anopin mielestä lahjan kuului olla yllätys, joten siksi se ei oikein kysellyt toiveita. Joskus kun niitä esiteltiin (oli oikeesti tarvetta jollekin), se anto jotain sen suuntaista (tyyliin omia vanhoja tavaroitaan) ja osti sitten kuitenkin yllätyslahjoja. Ei mennyt perille, että esim. vääränkokoiset vaatteet ei vaan ole hyvä lahja.
      Mut ehkä tossakin on jotain sukupolvijuttua.

      Poista
  10. Voi ihana sä.
    Tultuani äidiksi kolme ja puoli vuotta sitten olin tiukasti (huom, HYVIN tiukasti) sitä mieltä, että lapsonen tulee saamaan vain puisia, kauniita ja kehittäviä leluja. Homma lähti lapasesta käytännössä välittömästi. Ja hyvä niin.
    Olen itse saanut melkoisen puritaanisen kasvatuksen, enkä todellakaan saanut mitään "hömpötyksiä" - paitsi sen yhden kerran. Silloin sain (joulupukin koordinointimokan vuoksi varmaan) kaksi barbie-nukkea. Olin hartaasti ja pitkään toivonut sitä yhtä, ensimmäistäni. Olin näistä nukeista niin riemuissani ja onnellinen, että leikin niillä jouluaattoiltana/-yönä pikkutunneille saakka.
    Tästä muistosta johtuen haluan mahdollistaa lapselleni hänen haaveidensa toteutumisen, nyt kun on ensimmäinen joulu jolloin hän ymmärtää (siihen kehoitettuna, toki) joululahjatoiveita esittää.
    Listalla on muuten juuri Frozen -nukkea, -legoa ja mekkoa (mitään muuta siellä ei kyllä sitten olekaan). Ne lapsi myös saa. Ja btw on muuten poika.
    Ja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä mä vielä aion nihkeillä mutta muina kuin synttäreillä ja jouluna. :) Mutta hei: ihana poika!

      Poista
    2. Meidänkin pojan listalla on Frozen-kamaa. :) Ja niitä saa. Ja Friends-legoja kans.

      Poista
  11. 3.5-vuotiaan esikoisen hartain toive on leikkimikro, sen hän myös saa (ja tuntuu olevan itsekin tästä aika varma). Muuta hän ei vielä osannut toivoakaan, silti joudutaan muistuttamaan isovanhempia koko ajan, että ei mitään turhaa/liikaa. Mäkin olen kyllä joutunut luopumaan joistakin krääsäperiaatteistani lasten ilon vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Leikkimikro! Krääsäperiaatteet on ihan tärkeitä mutta ehkä niitä voi noudattaa vuoden muina päivinä.

      Poista
  12. Meidän tytön suurin toive on lähikaupasta bongattu ambulanssi, jossa on valot ja äänet. Sen hän saa. :) toivoi kyllä myös Elsan OIKEAA jääpalatsia meidän pihalle ja jonkinsortin lumilinna mummolaan kyhätään. Elävää lumiukkoa riepu ei kyllä saa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Jos tulis yhtään lunta niin Olafinkin voi rakentaa pihalle.

      Poista
  13. Tää osui. Meinasi tulla niin pitkä kommentti, että kirjoitinkin sitten omaan blogiin - mutta lopputulemana taidan sitten käydä ostamassa juuri sen tietyn Lego Chima -kirjan, enkä luota vain siihen, että kyllä isovanhemmat hoitaa lahjavuoren.

    VastaaPoista
  14. Muakin vähän itketti tämä juttu, koska olen itse samanlainen äiti, että yritän tarjota kehittäviä leluja "krääsän" sijaan vaikka lapsi eniten maailmassa toivoisikin jotain muoviörkkiä tms. Olen tänä vuonna myös kipuillut kovasti sen kanssa, että en voi koskaan ostaa itse mitään omille lapsilleni, koska haluan välttää tavarapaljoutta ja lahjoja tulee jo sukulaisilta tarpeeksi (vaikka 1 lahja per lapsi per sukulainen sääntöäni onneksi noudattavat). Leluja meillä kyllä on tarpeeksi, myös sitä krääsää, ja lahjoja lapset saavat ja niistä iloitsevat (myös niitä toivomiaan, koska toivelista menee tiedoksi kummeille ja mummeille). Muistan omasta lapsuudestani jotkin ihanat, paljon toivotut lahjat ja kuinka niitä vaalin. Haluan omallekin lapselle välittää saman ajatuksen, että lelut on merkityksellisiä ja niistä pidetään huolta eikä rikota/hävitetä ja odoteta pian tilalle uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista tasapainoilua kamapaljouden, säilytystilan ja kestävän kehityksen välillähän tämä on. Mutta olen ajtelllut myös niin että sellainen lelu, jolla ei leikitä, on myös krääsää. Ja niistä kivoista leluista pidetään myös hyvä huoli.

      Poista
  15. Meillä 8v toivoi jotain ihanaa pyjamaa (koska hänellä kuulemma on vain rumia eikä hän voi olla hieno kun menee nukkumaan) ja toive välitetty sukulaisille - katsotaan mitä tulee :D Toinen toive oli sellanen hemmetin Zoomer-robottikoira, mutta koska mitään muuta ei toivonut, niin ostin BR:n alesta sellaisen ja painotin, että voi olla että mitään muuta ei tule jos se robottikoira tulee. Tämä on kuulemma ihan OK.
    Poika 5v halusi omia pet shop petsejä jotta voi siskon kanssa niillä leikkiä (sisko aika nihkeesti lainaa omiaan :D) ja ne hän saa. Legoja listalla myös, ja koska mä itsekin olen legohullu, niin saa pari pakettia jotka mä voin sitten rakentaa ;) Kirjoja, värikyniä, muovailuvahaa ja pelejä meillä ostellaan muutenkin, varsinkin ennen lomia, niin niitä lapset ei miellä kivoiksi joululahjoiksi. Jouluun ja synttäriin säästän sitten tällaiset hartat toiveet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, ja piti vielä sanomani, että mun vanhemmat oli sellasia, että ne aina kävi ostamassa lahjat viime tingassa kaks päivää ennen joulua jolloin kaupoissa ei ollut enää mitään. Siispä yhtenä jouluna 1983 en saanut pitkätukkaista Barbieta jonka mukana tuli letityskone. Pettymys oli suuri. Muistan vieläkin kun kesällä kävimme sitten Mallorcalla ja äiti osti mulle siellä kyseisen Barbien. Mulla on se vieläkin tallella, mutta se letityskone on hävinnyt jonnekin :D Mäkin pyrin siihen, että mun lapset ei huku tavaranpaljouteen ja osaisi arvostaa näitä haluamiaan lahjoja myös.
      -Karina

      Poista
    2. No ihan maltillistahan toi on. :) Legot on klassikoita eivätkö rihkamaa, se toive toteutetaan myös. Ps. tilasin Disney storesta MYÖS frozen flanelliyökkärin - liian isoa kokoa toki ettei vaan mahdu heti päälle...

      Poista
  16. Olen koittanut nyt pari joulua kysellä lahjatoiveita, vaikka periaatteet lahjojen suhteen on kyllä (ainakin periaatteessa) samat kuin teillä. Viime vuonna 2v toivoi joulutonttua, joulukuusta ja joulukakkua, tänä vuonna 3v toivoi "oikeaa talvea" eli lunta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mitä on joulukakku? Meillä Skidi on täysin menettänyt hermonsa lumettomuuteen ja on vaatimalla vaatinut minua tekemään asialle jotain. O_o

      Poista
  17. Hyvä sä. Tulee aika kun ne toiveet on 500-1000e kipale jolloin on pakko ryhtyä nihkeäksi. Ja okei, sitten ei enää uskota pukkiinkaan. Kannattaa toteuttaa nyt ne toiveet kun se on mahdollista ja joulun taika on maagisimmillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää on vielä pientä ja budjetissa. Ja just näin, lasten takiahan tätä vietetään. :)

      Poista
  18. Esikoinen haluaisi Frozen-hevosen, jonka selassa ovat Anna ja Elsa. Mista semmoisia saa, ei mistaan. Ei yhdestakaan disney-kaupasta (tarkistin netin tarjonnan...) Ei kuulemma tarvitse mitaan muuta maailmassa enaa ikina, jos saa taman. Vahan hankala tilanne, sanoisin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia on, missä ovat poron kanssa. Kelpaisikohan? :)

      Poista
    2. Ja myös sellainen, missä on heppa ja Anna. Elsa erikseen? :D

      http://m.toysrus.com/product/index.jsp?productId=59472656

      Poista
    3. Ihanaa että tämä Frozen-kiima on kaikilla muillakin. Joku 3D printtaus ehkä pelastaa?

      Poista
  19. Nyt sä saat multa rispektii koko ensi vuoden edestä (ei sillä, että tartteisit sitä, mutta kuitenkin). Periaatteita on hyvä olla, ne ohjaa arkea ja tekee siitä turvallista. Mutta joskus on hyvä vetäistä esim. lahjaöverit, tai lipsua vähän muuten.

    Me ei ostettu lapsille lahjoja (synttärit+joulut) pariin kolmeen ensimmäiseen ikävuoteen, koska ne ei hoksanneet niitä odottaa. Muut osti kyllä lahjoja senkin edestä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tarttee rispektii joten kiitos. :) Ja ihan totta tuokin nyt isompien lasten kanssa niillä toiveilla on jo merkitystä.

      Poista
  20. Meillä toivottiin rauhaa ja hyvää mieltä. Oppi mennyt perille.

    Ostin valtavan muovisen Tyrannosaurus Rexin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kiistää että T Rex EI toisi rauhaa ja hyvää mieltä. ;)

      Poista
  21. Kuinka ihanaa lukea, että joustat periaatteistasi jouluna. Olen joutunut itse kokemaan ylipuritaanisen äidin aiheuttamaa lahjakatkeruutta, eli en koskaan saanut mitään ihanaa krääsää, vain aina sitä kehittävää ja tarpeellista. Ai että se on jättänyt jäljet! Aina kun näin jotain muovista ja kimaltavaa, etenkin, jos siinä oli patterit, niin tiesin, etten koskaan tule saamaan sellaista itselleni, koska "kamalaa krääsää!!" Koin, että tarpeitani väheksyttiin, että kimaltavat turhuudet ovat typeriä ja että ei ole edes luvallista haaveilla asiasta, joilla ei ole muuta käyttötarkoitusta kuin että "ihana". Äitini ylisti itsetehtyä, kierrätettyä ja kestävää. Arvaa vain, kuinka hyvin ylikierroksille vedetyt arvot ovat siirtyneet minulle: tuntuu, että näytän keskisormea äidilleni, kun ostan turhuuksia, kuten valaisevan huulipunakotelon tai vilkkuvaloisen mikkihiirenpään. Koska mä voin! Joo, on mulla järki päässä edelleen ostoksieni suhteen, mutta tarkoituksenani on sanoa, että lapsesi eivät tosiaan mene pilalle Disney-kamasta. Ostamalla sen Frozen-nuken vähennät vain lapsiesi aikuisiän tilitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä saa itsensä kiinni aika väkinäisistä periaatteista. LäMäkään en pienenä saanut sitä mitä halusin vaan just kaikenlaista epäkiinnostavaa krääsää - ja näin kävi! ;) Ja lähden siitä että nukkesetillä saan istua joulunpyhinä kirjan ääressä ihan rauhassa.

      Poista
  22. Hieno postausaihe ja mielenkiintoisia kommentteja! Tämä aihe herättää selvästi tunteita ja muistoja lapsuudesta. Olen monesti keittiöpsykologin roolissa miettinyt, miten helposti oma lapsuus ohjaa käyttäytymistä toiseen ääripäähän - jos oma lapsuus oli lahjaton, omille lapsille pitää ostaa vaikka kuu taivaalta jne.

    Itse tunnistan tämän varsinkin synttäreiden vietossa. Mulla ei lapsena ollut koskaan synttäreitä tai synttärikakkua (olivat äitin mielestä turhake), lahjaksi sain jotain tosi halpaa tai äitin mielestä tarpeellista, kuten lyijykynän tai t-paidan. En muista että olisin saanut leluja lahjaksi, niitä sitten ostin teininä omilla rahoillani. :D (joo, tykkäsin leikkiä barbeilla vielä teininä) mutta meillä kotona oli kyllä leluja, jotka oli peritty isommilta sisaruksilta, eli ei mulla silti leluton lapsuus ollut. No, tästä johtuen meillä synttärit (nimenomaan se juhla, lahja ei yleensä ole ku maks 20€ mut jotain sellasta kuitenki mitä lapsi toivoo) on iso juttu ja joka vuosi on jokin teema ja teemaan sopiva kakku ja koristelut jne. No, toisaalta nautin niiden suunnittelusta, joten ehkä se ei oo niin vaarallista, vaikka vanhempieni näkökulmasta varmaan hemmottelen lapseni pilalle... Kyllä jokanen lapsi on mun mielestä juhlimisen arvoinen!

    Jouluna mua sitten puolestaan ärsyttää kaikki materialismi, pukkihössötys ym. Haluaisin, että lahjaa ja lahjan saajaa voisi arvostaa ja ainakin isolla porukalla lahjojenjako menee ihan hirveäksi paperiroskahärdelliksi. Sitä revittyjen laatikoiden, muovin ja paperin määrää! Huh! Ja lapset pomppii kattoon, avaa yhden lahjan, heittää sen mäkeen, avaa toisen lahjan, ei malta edes kattoo mitä kaikkee siellä on, avaa seuraavan lahjan... Tämmöstä en haluu ja ymmärrän sinänsä vanhempiani, etteivät hekään sitä halua (ei anna yleensä jouluna lahjoja ollenkaan tai jonakin jouluna saattavat antaa jonkin pikkulahjan, riippuu vähän joulusta, mulle sinänsä sama, mieheni sukulaiset antaa sitten sitäkin enemmän joten ei meidän lapset lahjojen puutteesta kärsi).

    Ollaan mietitty tähän ratkaisua ja tänä vuonna tehdään lahjojenjako vain oman perheen kesken eikä sisarusteni luona. Olen myös miettinyt, että jos lahjoja on paljon (ne miehen sukulaiset.. ), kuka käskee avata kaikki juuri aattoiltana? Yhdet lahjat (vaikka ne meidän hankkimat) voisi saada jo jouluaattoaamuna, jos se on jokin uusi lelu / askartelujuttu/ peli, lapset viihtyy niitten ääressä niin vanhemmat saa vähän huilia tai ryhtyä puuron keittoon tms. Sitten kummien lahjat illalla ja sukulaisten vaikka joulupäivän aamuna (jälkimmäiset pitää pitää vaan visusti piilossa, että säilyy yllärinä, muuten ei toimi), näin lapsella säilyy jokin tolkku siinä mitä edes on saanut lahjaksi, mun tuntuman mukaan lapsi menee jo vähän "sekaisin" jos lahjoja tulee kerralla yli 4 tai 5...

    VastaaPoista
  23. Eikös sitä sanota, että "lapsi kasvattaa vanhempaa". Aina välillä tulee näitä tilanteita, joissa joutuu katsomaan peiliin ja miettimään valintojaan vanhempana. Minäkin ajattelin kasvattavani tytöstä reteän peppipitkätossun, joka ei prinsessakamojen perään haikaile. No, meillä asuu 5-vuotias reteä peppipitkätossu, joka haikailee _myös_ prinsessakamojen perään. Piti miettiä, että annanko lapselle tilaa olla sellainen kuin on, vai vedänkö ihan turhaan rajoja ja väheksyn lapsen kiinnostusta?

    Olen todennut että on parasta vain olla kiinnostunut siitä mistä lapsi on kiinnostunut. Tällä hetkellä Frozen on yksi syvistä kiinnostuksen kohteista ja on tavallaan ollut hauska elää tuota lapsen kanssa. Kyllä, se DVD saa minut vollottamaan joka kerta, koska ne laulut ovat niin helvetin hyviä musikaalikappaleita ja olen jo päättänyt, että kunhan mimmille tulee ikää, niin lähdetään Lontooseen katsomaan musikaaleja. Jesh, saatiin yhteinen tavoiteltava juttu! Lisäksi ko. lapsi on hyödyntänyt kaikki suklaarasioiden "välipaperit" (ne paksut valkoiset kennohärpäkkeet) askartelussa: meillä on aimo läjä Olaf-lumiukkoja koristeina. Jesh, lapsi havainnoi ympäristöään ja kanavoi näkemäänsä ja kokemaansa taiteeseen!

    Plus se tunne, kun katsoo 5-vuotiasta joka pakahtuu innosta ja ihastuksesta halatessaan (!) Frozen-leggingssejä (!), "nää on niiiiiin ihanat". Sitten samainen mimmi vetää ne legginssit päälle, kaveriksi Lisa Simpson -T-paidan ja hyppää kerrossängyn yläsängystä patjakasaan ja huutaa mennessään "kato mä hyppään vähänks mää hyppäsin korkeelta voidaanks mennä ulos puistoon ku mää haluun kiipeillä!". Niinpä. Tuollainen se tämä lapsi on, ihan oma ittensä. :)

    VastaaPoista
  24. Meidän perheessä on nyt parin viime vuoden aikana otettu se tapa, että hankitaan itse "The Lahja" eli lapsen kaikkein isoin toive. 4 ja 5 -vuotiaat tekevät kyllä toivelahjalistat joissa on kymmenen erilaista toivetta (pääasiassa leluja), mutta tietävät että kaikkea ei taatusti saa. Muita toiveita kerrotaan kummeille ja isovanhemmille, mutta kaikkein tärkein toive hankitaan tosiaan itse, jotta lapsi saa varmasti edes sen. Esim. tänä vuonna lapset vanhempi saa Monster High -nuken ja nuorempi Elsa-barbien. Muuten eivät pahemmin saakaan leluja, vaan esim. toiset isovanhemmat ovat hankkineet lapsille pyjamat (jotka olivat myös molempien lahjalistalla) ja toisilta tulee värityskirjat ja kyniä. Mulla on myös omasta lapsuudesta sellaisia muistoja että harvemmin sain juuri sitä mitä tahdoin. Vanhemmat eivät paljon kummeille tai isovanhemmille toiveita välittäneet, eivätkä itse todellakaan ostaneet mitään krääsää vaan just jotain hyödyllistä mitä moni muukin on täällä kirjoittanut. Siksi haluan, että omat lapset saavat ainakin sen toivotuimman lahjan, ja kerronkin aktiivisesti toiveita eteenpäin :)

    VastaaPoista
  25. Nyt lähti niin mun näppiksiltä. Täällä toivomuslistassa ryhmä Haun tyypit. Eikä siinä vielä kaikki, vaan vahtitornikin pitäisi olla. Mitään muuta ei kuulemma toivomuslistassa ole, mutta nämä ihan tosi kovasti. Hemmetti vie ja periaatteille heippa.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...