Tietoa mainostajalle ›

23.12.2014

Se, mitä ilman joulu ei tule

Puhuimme ystävien kanssa asioista, joita ilman joulu ei tule. Yhdelle aidon juhlatunnelman tekee lounaaksi syötävä riisipuuro, toiselle jouluverhot ja kolmannelle itsetehdyn perunalaatikon imellyttäminen. Mielipiteitä oikeista joulunviettotavoista on yhtä paljon kuin joulunviettäjiäkin.


En itse osannut nimetä yhtään asiaa. En oikein osaa tätä juhlaa. Olen ollut joulun kanssa vähän vaikeuksissa siitä lähtien kun äitini kuoli. Minun omiksi kokemani jouluperinteet poistuivat kaikki kertaheitolla.

Meillä oli - tietenkin - omat tapamme.

Kokoonnuimme veljien kanssa aatoksi Mutsille. Aina vaihdettiin joulupöytäliina ja katettiin paremmat astiat. Järjestys oli selvä: ensin oli ruokailu, sitten tuli pukki. Ja vaikka kaikki aina lupasivat olla ostamatta lahjoja, paketteja oli valtavasti, myös aikuisille. Lahjat piti avata rauhassa (sain aina Vihreitä kuulia), vuorotellen. Lopuksi saunottiin ja pelattiin lautapelejä - pakollista riitaa unohtamatta.

Kaikilla oli omat jouluruokasuosikkinsa. Kinkku oli pieni, sillä isoveli toi pöytään aina kilpailevan paistin ja minä vaadin siipikarjaa. Rakastan punakaalia, purkkiherneitä, savukalaa ja lanttulaatikkoa, pikkuveljeä varten taas piti hankkia porkkanalaatikko. Kukaan ei koskaan syönyt rosollia ja maksalaatikon en edes tiennyt olevan jouluruoka. Lopuksi nautittiin minun tuomani jälkiruokayllätys. Sille oli tapana nauraa.

Pointti on oikeastaan se, että en kaipaa toisintoa Meidän Perheen Joulusta. Sitä ei tee pöytäliina vaan kokoonpano näitä tuttuja kylähulluja henkilön luona, jota ei enää ole. Kukaan ei osaa jäljitellä Mutsin kirjoittamia hassuja runoja pakettikortteihin. Paitsi ehkä minä. Enkä yksinkertaisesti kehtaa pyytää säilykeherneitä anoppilan huikeaan kattaukseen.

Ehkä ihminen on aikuinen siinä vaiheessa, kun saa joulun aikaiseksi omin avuin. Vähänhän ne omakeksimät perinteet tuntuvat hassuilta, mutta ehkä ne siitä tasaantuvat uuteen uomaansa.

Onneksi on ne Vihreät kuulat.

Omaperäistä joulua teille, hyvät lukijat. Pitäkää ihmisiä yhtä hyvänä kuin perinteitä. Ja tähän sydän.

13 kommenttia:

  1. Hei, säilykeherneet kuuluivat myös äitini isovanhempien "huikeaan kattaukseen" töölöläisessä virkamiesperheessä.

    Meillä yhdistetään minun lapsuuteni "istutaan parhaissa vaatteissa ja syödään monen ruokalajin jouluateria" -perinnettä miehen suvun "lötkötellään ja herkutellaan" -perinteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ehkä siinä on just se että niitä ei kehtaa pyytää kun kukaan muu ei niitä nähtävästi syö.

      Hyvää joulua Riitta ja kiitos ahkerasta kommentoinnista tänäkin vuonna. :)

      Poista
  2. Minusta tuntuu, että erilaisista perinteistä riippumatta useimmille yhteinen jouluperinne on aika läheisten ihmisten kanssa. Sinulle tietenkään joulu ei voi enää olla sama. Osanottoni. Nauttikaamme yhdessäolosta niiden läheisten kanssa, jotka ovat nyt luonamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teemme! Tästä varmasti kehittyy jotain omaa samalla tavalla hiljalleen kuin tuo lapsuudenkodin perinteemme. Skidille Joulupukin kuuma linja ja tv:n ääressä syöminen tuntuu olevan jo perinne. :)

      Poista
  3. Meille sattui niin, että äitini kuoli 22. joulukuuta kaksi vuotta sitten. Viikon päästä siitä kuoli mummi ja viikon päästä setä ja siinä välissä myös täti. Siitä lähtien on ollut joulutunnelma vähän hakusessa ja joululauluistakin (jotka ennen olivat THE joulujuttu) tulee lähinnä surumielinen olo. Mutta kyllä 5-v:n pojan vuoksi viritellään ja tsempataan joulutunnelmaa oikeisiin asetelmiin ;) Hyvää joulua itsekullekin säädylle jokaisen parhaaksikatsomalla tavalla. Taidankin lähteä tästä piparihommiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, jopas oli teillä kamala vuodenvaihde... Voin hyvin ymmärtää, että joulusta ei ole mitään jäljellä. Mutta ehkä se viisi vee alkaa pikkuhiljaa sitä juhlaa kasata, ihan vahingossa. :) Hyviä piparihommia!

      Poista
  4. Hyvää joulua! <3

    Meillä iso joulumuutos on se, että nykyään suku tulee meille mun vanhempien sijaan. Vanhemmat ei enää jaksa järjestää joulua. Joka vuosi vannotaan, että ensi vuonna vain oman perheen kesken joulu, mutta sitten ajattelen, miten yksinäinen joulu vanhemmilla olisi, ja taas on tupa täynnä ihmisiä. Mun vanhempien kaupanpäällisenä tulee myös eno ja serkut, kun ovat aina viettäneet joulun mun vanhemmilla. Ehkä se tosiaan on sitä aikuisuutta, että järjestää joulun.

    Ja meilläkin on vihreitä kuulia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!

      Ehkä keski-iässä tapahtuu tämän joulun suhteen muutoksia suuntaan ja toiseen, joko omien vanhempien tai sitten lasten toimesta.

      Nautihan kuulista! :) Just tajusin että on muuten myös ainoa oikea tapa syödä ne. ;)

      Poista
  5. Täälläkin on joulu hakusessa. Lapsuuden jouluja sain pitkään 33-vuotiaaksi (olin silloin vakaassa ja pitkässä parisuhteessa, mutta silti on vuosi vuoden perään hajauduttiin miehen kanssa lapsuusperheiden pariin, välimatka oli niin pitkä ettei molempi parempi -malli voinut toimia), tykkäsin siitä aikuisten joulusta jossa tärkeää oli yhdessäolo, hyvä ruoka ja hanget korkeat nietokset. Viisi vuotta sitten isä kuoli ja äiti muutti etelään meidän lastensa lähelle. Piti keksiä uudet jouluperinteet, kipuilua ja surkeutta kun yksi tärkeä pyörä oli pois. Nyt jatketaan jouluperinteiden miettimistä kun vietetään sitten lapsen kolmatta joulua, on mys minun ja miehen kolmas yhteinen joulu. Miehen ja mun puolen perinteet vähän kolisee, mutta eiköhän tästä pikkuhiljaa hyvä tule :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se lapsi muutaman vuoden kuluttua kerro teille, miten joulua on AINA vietetty. ;)

      Poista
  6. Mulle joulu on aika paljon tuoksuissa. Joita ei nyt siis enää ole, joten...

    Mutta hei, toivotan hyvää ja rauhallista joulunaikaa teille, ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  7. Purkkiherneet, mä unohdin ne joulupöydästä kaappiin. Pahoittelin asiaa perheelle seuraavana päivänä 😉 Itse en niitä syö, mut kaiketi joku niistä pitää, kun niitä on AINA joulupöydässä ollut. Nooh, ehkä joku toinen joulu tai juhannus - säilyvät kesään 2018 asti.

    VastaaPoista
  8. siis purkkiherneitä tulee ehdottomasti olla joulupöydässä, ei puhettakaan muusta. Ja ollaan ihan hienosta virkamiessuvusta mekin. kun en kinkkua syö, niin herneet, lanttulaatikko ja mäti tuovat joulun, ja vihreät kuulat, jotka syödään puolikas kerrallaan, toki siten, että peräkkäin syödään saman kuulan molemmat puolikkaat, ei jätetä sitä käpälöityä puolikasta toisille tarjolle.
    Leena

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...