Armollinen pellavaviitta

Yksi päivän asu -postaus vuodessa sallittakoon.

Bongasin Elina Sopasen harsopellavaviitan viime kesänä Naantalin pellavakaupasta. Pohdin ostosta yön yli, sillä epäröin, tuleeko vaatekappale oikeasti käyttöön vai ei. Onko se liian juhlallinen, tätimäinen tai epäkäytännöllinen?

Ei onneksi mitään näistä! Viime aikoina otetut kuvat paljastavat, että vaate on päälläni koko ajan.

Pellava on itsessään ihana materiaali, mutta silitysrajoitteiselle täysi mahdottomuus - harsopellavaviitan voi kuitenkin kesäpäivänä tunkea kassin pohjalle ja kaivaa esiin illalla. Ryppyisyys kuuluu asiaan! Ja vaikka viitta on kevyt ja läpikuultava, se on silti yllättävän lämmin. Takin kanssa se nostetaan kaulahuiviksi.

Mikä parasta: viitta toimii kaikkien niiden vaatteiden kanssa, jotka eivät enää toimi yksinään vyötärön katoamisesta johtuen. Armollinen vaatekappale hämää keveydellään.

Kesällä oli tarjolla monta väriä. Nyt on ilmeisesti talveksi siirrytty mustaan ja valkoiseen.

Pitkän juhlamekon päällä.

Ipanakin pöllii tämän välillä päälleen.

Satu ja minä Vuoden mutsi II:n kuvauksissa.

Blogimedian bileissä. Kuva: Mikko Puttonen

Lempivaatehan siitä tuli. Joskus käy näinkin.

Mitä tiliotteesi kertoo sinusta?

Kauppahallipostauksen ruokalaskukeskustelu vei minut tutkimaan verkkopankkiani. En nimittäin tiennyt, mikä ruoan on osuus kuukauden menobudjetista. Tuijottelin hetken tilejäni ja pohdiskelin kulutustottumuksiani. Muutama havainto.

1. En katso tiliotetta juuri koskaan.

Tiedän katsomattakin, mikä tilanne on. Talous on stabiili ja maksuliikennerutiinit* hioutuneet: pankki lähettää tilinylitysmuikkareita lähinnä kesällä, jolloin rutiinit rikkoutuvat. Tiliotteeni näkyvin hahmo on Yleisradion kahvilayrittäjä.

2. Pääosassa on perhe-elämä.

Asuminen ja perusmenot (sis. ruoka, vakuutus, sähkö, päiväkoti, laajakaista, bussikortti, bensa, lastentarvikkeet jne.) vievät leijonan osan, loppu on merkityksetöntä neppailua. Ruokakauppaan ja alkoon menee keskiarvolta n. 800 euroa kuussa (+- 200 euroa), mutta tällä ostetaan toki muutakin kuin pelkkää suusta alasmenevää. Jotain tällaista kyllä arvelinkin. Tulokseen vaikuttaa ainakin kallis lähikauppa, take-away sushit, erikoiskaupat ja viinit. Ulkona syömme harvoin.

3. En shoppaile juuri koskaan.

Vaikka altistun mainonnalle bussipysäkillä, facebookissa, blogeissa ja aamun lehden äärellä, teen pelkkiä täsmäostoksia. Olisi hienoa sanoa, että olen rautaisella itsekurilla varustettu minimalisti, mutta suurin syy on se, että en yksinkertaisesti ehdi kauppoihin, en edes verkkokauppoihin. Ja kun en ehdi ostaa, himot menevät ohi. Vain tarpeelliset asiat kummittelevat mielessä pitempään.

Lisäksi perheen virallisena lastenvaateproikkarina olen huomannut, että tavaran hallintakin vie aikaa suorassa suhteessa tavaran määrään. Aikaa tarvitaan erilaisten säilytys-, korjaus-, vaihto-, kierrätys- ja ylläpito-ongelmien hoitoon. Ei jaksa, ei pysty.

4. Elämä on tiliotteessa. 

Ei tarvinnut kelata kuin vuoden verran taaksepäin, kun tilanne oli ihan erilainen. Hoitovapaan ja työttömyysjakson aikana kulutusta piti tarkkailla ihan eri tavalla. Miehen rahoilla eläminen tuntui epämukavalta. 

Vaikka työssäkäyvänä mutsina on välillä hankalaa, voin olla tyytyväinen. Siihen latteen on juuri nyt varaa.

* Meillä on Koti-Insinöörin kanssa molemmilla omat palkkatilit sekä kaksi yhteistä: toinen asuntolainaan ja toinen muihin juokseviin yhteisiin menoihin. Kumpikin laittaa tileille saman määrän rahaa.

Kauppahalli24 pisti lähikauppiaan jäähylle

Sitä voisi kuvitella, ettei ruuhka-Suomessa ruokaostosten teko voi olla kovin tuskallista. Lähin kauppani sijaitsee 200 metrin päässä, ruokakauppoja on kilsan säteellä kolme. Minun ongelmani ei ole pitkä kauppareissu vaan lähikauppani ankea valikoima ja kalliit hinnat. Riistäjä-kauppias onkin kanssani täysin eri linjoilla reilun kaupan, kasvisvalikoiman, lähituotteiden ja luomun suhteen. Tuoretta on vain lauantaimakkara.

Tartuinkin kohtuullisen toiveikkaana Suomen Blogimedian kautta tulleeseen yhteistyöproggikseen nettiruokakauppa Kauppahalli24:n kanssa. Kiinnostustani lisäsi vielä se, että Kauppahalli24 voitti taannoin Kuningaskuluttajan nettiruokakauppatestin.

En tiedä nettiruokakaupoista juuri mitään. Itellan tuoreen tutkimuksen mukaan ei tiedä moni muukaan: 40% suomalaisista ei edes tiedä, että verkosta voi ostaa ruokaa! Ostamista estää mm. korkea hintamielikuva. Minua arvelutti hinnan lisäksi valikoima: en kaipaa kotiovelle toimitettua tomaattimurskaa vaan laadukkaita (ja mielellään kotimaisia) tuotteita, joiden hankkimiseksi joudun normaalisti näkemään paljon vaivaa. Silloin kuljetusmaksu on kuitattu.

Turun hallin kalaherkkuja.

Valikoimassa piileekin Kauppahalli24:n etu! Klikkailin ostoskoriini mm. Mäntsälän mehustamon karpalomehua, kotimaista luomukyssäkaalia anopin lanseeraamia kasvispihvejä varten, Reinin lihan luomubroileria, Kähmän kotimaista valkosipulia, tuoretta kasvatettua kuhaa ja Emil Halmeen leipomon ranskalaista maalaisleipää! Kun saan näiden lisäksi vielä kotiovelle sen tomaattimurskan, leivinpaperin, tiskikoneen nappulat, kortsut (!), vessapaperit, vaipat ja sushilajitelman, voin laittaa velttoilevan lähikauppiaani jäähypenkille.

Ostosprosessista en löydä moitittavaa.

1. Avaa tietokone. Klikkaa itsesi osoitteeseen kauppahalli24.fi. 
Ja kas olet ruokakaupassa! Ei tarvitse muistaa aukioloaikoja eikä kangaskassia, ei skrabata autoa tai etsiä hypermarketin pihalla parkkipaikkaa. Säästät puhelinlaskussa, kun voit huudella kysymyksiä vieressäsi sohvalla löhöävälle siipalle.

2. Kliksuttele haluamasi tuotteet ostoskoriin.
Ohhoh, ostoskorissa on jo kaksi litraa maitoa, mehu ja juusto, mutta kainalot eivät vieläkään hikoa talvitakin alla! Atmosfääri on muutenkin rauhallinen. Hakutoiminnon avulla tuotteet ilmestyvät eteesi kuin taikaiskusta, ei tarvitse arpoa kilometrin pituisen käytävän päässä, mahtaako sitruunamehu olla mehuissa, mausteissa vai kastikkeissa vai sittenkin siellä saakelin hedelmäosastolla, josta juuri tulit. Kukaan ei karju rusinoita ostoskärryn istuimessa. Sen sijaan sinua varten on laadittu helppo aloitussivu suosituimmista ruokatarvikkeista.

3. Mene kassalle maksamaan. 
Ei tarvitse yrittää arvata, millä kassalla on tänään hyvä päivä tai suostuuko kuopus päästämään irti pakastevihanneksista siksi aikaa, että ne vedetään viivakoodinlukijasta läpi. Kassan ei myöskään tarvitse vastata kysymykseen, onko hänellä pippeli. Kukaan ei vaadi plussakorttia. Muovikassi ei halkea eivätkä sipulit leviä paluumatkalla auton lattialle. Kun olet aikasi klikkaillut, kaivat vain pankkitunnarit esiin. Valitset toimituspäivän ja -ajan. Unohtuneen vessapaperin klikkaa kyytiin minuutissa.

4. Odottele tuotteita saapuvaksi himaan yhden arkipäivän verran. 
Anna perheelle ruokaa tällä välin vaikka noutopizzasta.

Näinhän nämä ostokset pitäisi hoitaa. Varoituksen sana kuitenkin: jos kuulut siihen ihmisryhmään, jolla lähtee torilla aina lapasesta, kannattaa tässäkin kaupassa loppusumman äärellä pohtia, tarvitsetko sittenkään ihan kaikkia yrttipuntteja ja toista laatikollista omenoita.

HUOM: Ensimmäiseen yli 50 euron tilaukseen saat ilmaisen kotiinkuljetuksen, kun kirjoitat koodin KH245784 ostoskorissa olevaan "Etukupongit ja lahjakortit"-kenttään!

Kenkäkaappi uusiksi - taas

Minun on aina ollut vaikea löytää sopivia kenkiä. Pitkät varpaani aiheuttavat sen, että päkiä on aina väärässä kohdassa. Parikymppisenä ei pieni epämukavuus juuri haitannut, mutta nykyään sanktiot vääränlaisista kengistä tuntuvat heti polvissa ja selässä.

Siksipä ottaakin aivan tajuttomatsi pannuun, kun raskaus tulee kalliiksi jo toistamiseen. Tiedekin myöntää jo, että naisen jalka tosiaan kasvaa raskauden aikana. Ensimmäisen raskauden jälkeen molempiin jalkoihin ilmestyikin yksi numero lisää. Aikani odottelin, josko räpylä olisi palannut entisiin mittoihin, mutta ei. Hyvästelin melkein kaikki kenkäni. Niitä ei ollut ihan vähän.

Heippa. Vittu.

Tutkimuksessa todettiin, että jatkoraskaudet eivät näyttäneet lisäävän jalan kokoa, mutta olen ilmeisesti virkistävä poikkeus. Ilmeisen peruuttamattomia muutoksia tapahtui nimittäin toisellakin kerralla. 

Tämän kerran saldona vain toinen jalkateräni näyttäisi kasvaneen puoli numeroa (jalkani ovat siis nyt erikokoiset) ja päkiöiden kohdalta lesti on mystisesti leventynyt. Vaikka osasin pelätä pahinta ja pistin kenkäostokset pariksi vuodeksi jäihin, joudun taas luopumaan kenkäsatsista. Satsi on pienempi mutta sitäkin kirpaisevampi. Kuvittelin eläväni Diane von Furstenbergien kanssa loppuelämäni.

Juoksin viime viikolla noin kymmenen kenkäkauppaa läpi - tuloksetta. En ole tennari-ihminen, haluan pienen koron ja nahkakengän, mutta edes Ecco ei pelastanut. Joudun ilmeisesti jatkossa teettämään kenkäni, ellette osaa vinkata valmistajaa tai merkkiä, joka sopisi naispuoliselle Hessu Hopolle. Kiitos jo etukäteen.

Design-tauko Salossa

Olemme rampanneet Espoosta Naantaliin mökille ja takaisin kohta 10 vuotta. Koko tämän ajan olen kironnut, että matkan varrella ei ole muita kuin rasvanäryisiä huoltoasemia wieninleikkeineen. Taukopaikkoja, joihin haluaisi pysähtyä, ei ole.

Kun ensimmäisen kerran näin jossain Salon tienoilla kohdalla kyltin Design Hill, naurahdin. On vissiin taas yritetty olla niin kansainvälisiä että. Muotoilumäellä tarjoiltaneen kuitenkin samaa pyyhekumista muotoiltua kinkkusämpylää ja aamusta tilataideteoksena seissyttä tervaa kuin viereisellä bensikselläkin. Designin virkaa toimittaisi varmaan paikallisen kesäteatterin punomat pajukorit.

Noh. Joskus sitä on kuitenkin väärässä. Hyvin, hyvin väärässä.

Kyseinen mesta on suomalaisen puutuotetehtaan Pinetta-Tuote Oy:n tehtaanmyymälä ja kahvila, mutta omistaja halusi haalia saman katon alle muitakin suomibrändejä, kuten Nansoa, Finlaysonia, Marimekkoa, Globe Hopea, Ratiaa, Aarikkaa, Iittalaa, Arabiaa ja Opa/Muurikkaa.

Konseptin kruunaa mahtava kahvila (kahvilayrittäjän nimikin on mainio: Toinen keksi!), jossa on tarjolla Puron kahvia, paksut viikset aiheuttavaa kaakaota sekä hyvännäköisiä sandwicheja, piirakoita ja leivonnaisia.

En tässä elämäntilanteessa ikinä ehdi kauppoihin, joten tällainen jaloittelutilaisuus on tervetullut. Ja koska lapsille oli leikkipaikka, sain tutkia hyllyjä ihan rauhassa. Mukaan tarttui niin vaatteita kuin lakanoitakin, sekä tietysti käsintehtyä suklaata (koska pääsiäisenähän sitä ei tullut syötyä). Lähistöllä asuville tiedoksi, että S- kokoiselle oli muuten aika paljon Nanson tuotteita alennuksessa. Suosittelen myös käymään Ratian suunnittelemassa vessassa vaikka vain käsienpesulla.

Eihän tämä kahvitauko ihan edullinen ollut. Mutta suosittelen, etenkin jos palkkapäivä oli juuri.

Sokeri sisältyy hintaan

Olen ollut nyt ilman sokeria kaksi viikkoa. Ja huomannut yhden jutun. Jos alkoholia tuputetaan monessa paikassa, myös sokeria ripotellaan haavoihini melkein kaikkialla: duunikaveri tuo kokoustarjoilujen jäminä tarjottimellisen tikkukakkuja. Lounasruokalan suklaamousse sisältyy hintaan. Lasillinen vettä maksaa kahvilassa kaksi euroa, mutta teekuppiin saa plompsauttaa vaikka kolme sokeripalaa. Videovuokraamon karkkilaarit levittävät ihanaa esanssista tuoksuaan kadulle asti.

Makea maistuu melkein kaikille. Makeita leivonnaisia, jäätelöä, keksejä ja karamellejä voi tarjota aina -- aikuisille ja lapsille, toimittajille ja ahtaajille, jouluna ja juhannuksena. Se on universaali tuliainen, lahja ja vierasvara.

Sokeri oli joskus kallista tuontitavaraa, joka laitettiin pula-aikoina kortille, mutta nykyään sitä ei tarvitse säästellä. Lisäksi intohimollani rahaa käärivä elintarviketeollisuus on keksinyt jalostaa maissitärkkelyksestä glukoosifruktoosisiirappia, joka on halpaa, helposti kuljetettavaa ja hyvin säilyvää makeutusainetta. 

Sokerista irti rimpuilleet kannustavat, että kyllä se himo siitä hiljalleen helpottaa. Uskoni ei ole yhtä vahva. Päänsärky ja paleleminen on kyllä lakannut, mutta en ole vielä saavuttanut mielentilaa, jossa irtispussin rapina ei nostaisi kuolaa kielelle sadasosasekunnissa.

Olen kuitenkin toistaiseksi pystynyt sanomaan kiusauksille ei.* Ja on tämä haaste opettanut jotakin: ymmärrän nyt paljon paremmin niitä mekanismeja, joiden kautta päädyn sokeria syömään. Syypää ei ole se työpöydälläni lojuva irtispussi, vaan sokerin arkisuus: kaksi lasia tuoremehua, kokouspulla, pari keksiä taukotilassa ja jälkkärijäätelö. Puolihuolimattomasti, siellä täällä.

Ei ihme, että ei laihdu. Vaikka "mitään makeaa en syö".

* Yhden jouston kyllä tein: sekoitan aamulla vesilasilliseen puoli desiä tuoremehua. Pelkkä vesi kaurapuuron kanssa alkoi maanantai-aamuna itkettää. 

Kootut joululahjavinkit

Yleisön pyynnöstä keräsin tähän postaukseen omia ja muiden joululahjavinkkejä vuosien varrelta ja muutaman ihkauudenkin.

1. Sopikaa, että ette vaihda lahjoja.

KUVA: Flickr / striatic

Ei mitään on normaalille aikuiselle ihan okei. Toki voitte myös sopia, että annatte toisillenne nepalilaisen tytön koulupäivän. Aineettomia lahjoja on listannut oikein urakalla HSY. Olen huomannut, että erityisesti moni mies on tällaisesta sopimuksesta, joka ei edellytä hikisissä tavarataloissa ramppaamista, pelkästään helpottunut.

2. Jos kuitenkin haluat ostaa lahjan, osta tarpeellinen lahja. 

Kirja + kirjanmerkki (jälkimmäinen etsy.comista)

Pätee myös aineettomiin lahjoihin. Sain itse kerran mustan muovikuution, jota heittämällä sai näkyviin jonkun turhanpäväisen sananlaskun. Haavat eivät vieläkään ole ihan arpeutuneet.

Treehuggerilla oli hyvät lahjaideaslaidit monelle eri kohderyhmälle, mutta tässä vielä muutama suht varma:

• Käyttökosmetiikka toimii aina: voit joko ottaa selvää, mitä tuotteita saaja käyttää (kurkkaa kylppärin kaappiin) tai olla kurkkaamatta, jolloin hän pääsee kokeilemaan jotain uutta. Ota kuitenkin huomioon mahdolliset allergiat ja hajusteyliherkkyydet!
• Ruoka on tervetullutta! Hilloa, sinappia, joululimppua, kuivattuja marjoja/sieniä/omenoita, leivonnaisia, mehua, suklaata, hunajamanteleita etc, kivaan purkkiin pakattuna nautiskeluohjeen kera. Odotan itse eniten anopin sinappilohipurkkia, jota lapan leivän päälle voikkarifiestassa kinkun sijaan.
• Hyvinvointilahja innostaa huolehtimaan itsestään. Aika monella meistä lojuu kaapin tai kellarikomeron perukoilla käyttämätöntä tavaraa, ja valitettavan usein nämä ovat urheilutarvikkeita. Hyvinvointilahjan idea on saada tavara käyttöön ja aineeton yhdistettyä aineeseen.
• Kirja on kestosuosikki, joka kestää myös kierrätystä: omasta hyllystäsi osaat valita saajalle sopivan opuksen. Kirjoita (lyijykynällä) mukaan lämmin omistuskirjoitus, oma arviosi kirjasta tai vinkki, missä kirjasta voi nautiskella. Velvoita kaveri antamaan kirja ensi jouluna eteenpäin!
• Hemmottelu ei ole koskaan out. Vie ystävä viihtymään. Valitse tämäkin palvelu saajan mukaan: mitä hän arvostaa? Hierojaa, hyvää ruokaa, musiikkielämystä, taidenäyttelyä, kauneus- tai rentoutushoitoa tai leffaan? Ps. Ovela huomaa, että tästä saa samalla lahjan itselleen..
• Ihan jokainen tarvitsee lomaa! Vie siippasi lähilomalle: kylpylään, tunturiin, laivalle, saaristoon tai maatilamatkalle. Lisää matkavinkkejä Nopsalta.
• Pankkiautomaatista saat lahjan vielä aattonakin. Seteli on brutaali, mutta käytännöllinen lahja, joka saa ainakin suvun teinit kiitollisiksi. Voit kysyä myös vanhemmilta, onko ipanoilla rahastoa jotain erityistarkoitusta varten.
• Arpa tai lottokuponki on lahjoista jännittävin. Velvoita kaveri tarjoamaan edes glögit jos hänelle napsahtaa pääpotti. 
• Lupaa ladata arvoa matkakorttiin.

3. Säästä lapsetkin krääsältä.

Maatuvia rantaleluja muovinvihaajamutsia ajatellen.

Lapsille harvemmin menee läpi täysi lahjattomuus, mutta tarpeellisia lahjoja nekin haluavat. Tarpeellisuudesta voi ja pitää tietysti vetää oman linjansa vanhemman oikeudella. Jos ostat lahjaksi lelun, valitse tuote, joka ei hajoa kahden päivän leikin jälkeen ja maadu tuhat vuotta, tai Lelulandian lahjakortti. Itse aion pitäytyä tänäkin vuonna klassikoissa, joita voi kierrättää: palapelit, kirjat, duplot / legot, leluastiat ja -ruoat, naamiais- ja rooliasut, soittimet, harrastusvälineet ja urheilutarvikkeet ovat pop.

4. Jos olet kätevä ihminen, tee lahja itse tai opeta jotain. 

Duunaa saippuaa, ihan helppoa. KUVA: Flickr Soapylove

Osaatko tehdä tai opettaa jotain: maalausta, laatoitusta, aidan rakentamista, poraamista, nappien ompelua ja vaatteidenkorjausta, puutarhan kevätkunnostusta (pätee myös parvekekukkiin!), fillarihuoltoa tai lastenhoitoa? Lahjakas tekee itse taulun, korun tai vaikka saippuaa (tosin nyt taitaa jo olla liian myöhäistä). Käsityöihminen kutoo lahjaksi lapaset, kaulaliinan, olkapäänlämmittimen tai ne villasukat, jotka on keski-ikäisen mielestä ihan loistavat. Käsien mukana menee nimittäin rakkautta, kuten Anu Harkki kerran totesi.

5. Jos et keksi mitään, kysy ihan reilusti. 

Joulupukkia ei ole yli kymmenvuotiaille olemassa, joten lahjoista voi puhua ihan avoimesti.

Lisää vinkkejä saa laittaa tulemaan!

Lainaisitko juhlavaatteen?

Olen tässä pyöritellyt muutamaakin bisnesideaa. Jotkut ovat tuottoisia ja jotkut sitten vähän vähemmän. Tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu Hertan pyörittämän aikuisten vaatelainaamon innoittamana lastenvaatelainaamo.

Aina välillä on häitä, hautajaisia ja synttäreitä, joihin voisi pukeutua vähän stailikkaammin. Sitä yhtä käyttökertaa varten on vähän turha ostaa uutta.

Olen itse olosuhteiden uhri. Sen lisäksi, että mekkoja on peritty serkulta ja löydetty kirpparilta, edesmennyt Mutsini kunnostautui gaala-asujen ostamisessa. Lisäksi Skidin täti roudaa työmatkoiltaan ympäri maailmaa mitä mahtavampia spesiaalivaatekappaleita. Kaapin perukoilla on siis kohtuullinen arsenaali lasten hippamekkoja koossa 62-110 cm. Ja kenkiä, koruja ja asusteita - helteeseen ja pakkaseen.

Logistiikka olisi loppujen lopuksi helppoa. Kevyet mekot liikkuisivat helposti tavallisessa kirjekuoressa, toki tässä lähellä asuva voisi niitä noutaakin. Kaikki kledjut ovat konepestäviä, joten ne saa myös puhtaaksi ihan normipesussa. Hmm.

Kertokaapa, mistä te hankitte lasten juhlavaatteet? Käyttäisittekö lainaamoa, jos sellainen olisi? Mitä olisitte valmiit mekosta maksamaan? Kiinnostaisiko enemmän koko asukokonaisuus takkeineen ja kenkineen päivineen? Kertokaa, oi viidakon viisahat, onko tässä mitään järkeä vai nakutanko kiltisti kamat huutikseen.

Ihan simassa

Onko teidänkin K-marketeissa sama tarjous vai onko vain minua siunattu todella out of the box -lähikauppiaalla?

Vappuna sitten runebergintorttuja ja glögiä.

Hyvää viikonloppua, mitä sitten ikinä juottekin.

Sänky tuli taloon

Muistatte ehkä sänkyprojektini? Hain designiltaan yksinkertaista sänkyä, jossa olisi säilytystilaa. Huonekaluliikkeistä ei natsannut, ei millään. Koska en halunnut taas jälleen kerran mennä Ikeaan ostamaan kiinalaista kalustelevyä, päätin teettää itselleni sängyn puusepällä.

Plarasin internetiä ja otin yhteyttä lähipuuseppään. Kirjoitin speksit ja sain tarjouksen: 4500 €. Kun happi taas kulki, kiitin kauniisti ja avasin kiltisti Ikean verkkokaupan. Ei minulla olisi ikinä varaa teettää mitään! Onneksi Sampo-pankki kusi kesken tilauksen enkä päässyt maksamaan. Onni onnettomuudessa: juuri sillä siunatulla sekunnilla anonyymi lukijani ehdotti ottamaan yhteyttä firmaan nimeltä Unikea, joka on erikoistunut massiivipuusta tehtyihin makuuhuonekalusteisiin. Koska nimi ja konsepti sopivat teemaani kuin nenä päähän, annoin käsityölle toisen mahdollisuuden.

Ikaalisissa toimiva puuseppäyrittäjä Tuukka Virkkilä vastasi nopeasti. Sänky on Virkkilän mallistosta, mutta ulkoasusta päättää asiakas: värin, laatikoiden määrän ja vetimet saa itse valita. Pyysin vielä erikseen, että sängyn laitoja hieman korotettaisiin, jotta erilliset patjat uppoaisivat kehikkoon nätisti. Tämä onnistui -- ja tällä kertaa inhimilliseen hintaan. Virkkilä lupasi juttua vastaan pienen alennuksen: sänky maksaisi 1500 euroa ja kuljetettaisiin uuteen kotiinsa kahdeksan viikon päästä, osina.

Viime viikolla se sitten tuli. Kasasimme sen Virkkilän kanssa vartissa. Kannattiko? Katsokaa itse!

Olen fiiliksissä! Rungon materiaalina on massiivisaarni, laatikot ovat mäntyä. Pinta on vahattu harmaanvalkoiseksi. Vaha patinoituu käytössä, mutta on helppo uudistaa. Massiivipuuta voi myös hioa, toisin kuin lastulevyä. Ja bonuksena sänky tuoksuu puulta eikä muovilta.

Saarni oli materiaalina uusi tuttavuus. Opin, että saarni on edullinen kovapuulaji, joka on sitkeä ja joustava, joten se taipuu hyvin huonekalukäyttöön. Suomalaista saarnea voi pitää myös ekologisena valintana, mutta oliko tämä suomalaista? Virkkilän mukaan huonekalusaarni tulee yleensä muualta Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Suomessa puuta on pitkään käytetty vain selluteollisuudessa, mutta kotimaisen erikoispuun arvostus on nousussa.

"Esimerkiksi ProPuu ry tekee loistavaa työtä kotimaisen puunkäytön puolesta. Siihen menee toki vielä aikaa, että asiakkaat osaisivat kysyä kotimaista puuta. Kotimaisen erikoispuun hinnat ovat varsin kilpailukykyisiä tuontipuun kanssa, mutta laatu on vaihtelevampi", Virkkilä summasi.

Minä summaan, että olen projektiin erittäin tyytyväinen. Ainoa ongelma on petaaminen: päiväpeitto pitää tunkea patjan alle, jotta kaunis runko näkyy. No, eipä hätää. Sängyn petaus ei kuulu päivärutiineihin, joten runko on näkyvissä usein.

Se, joka väitti, että materia ei tuo onnea, on väärässä.

Muutama vinkki huonekalujen teettämiseen:

• Kilpailuta. Hinta vaihtelee materiaalin ja tekijän mukaan. Sänkyihin erikoistunut liike osoittautui yli puolet halvemmaksi.
• Kysele materiaalivaihtoehtoja. Puuseppä on puun asiantuntija ja osaa kertoa, mikä laji sopii käyttötarkoitukseesi parhaiten.
• Ota huomioon jatkokäyttö, sillä kyseessä on kuitenkin verrattain iso investointi. Standardimittojen mukaan tehty ja suht klassisen näköinen tuote sopii todennäköisesti seuraavaankin asuntoon -- tai uudelle omistajalle. 
• Pintakäsittely tekee tyylin. Tähän vaiheeseen kannattaa budjetoida vähän aikaa, jotta oikea sävy löytyy.

Räsymattorakkautta

Tuijotin kesän mökkivierailuilla lattioita. Olen nimittäin alkanut katsella räsymattoja sillä silmällä. Niitähän on aivan helvetin hienoja. Syytän tästä hurahduksesta montaa eri tahoa, mutta ehkä eniten Satua.

Pidän räsymaton filosofiasta. Maton materiaaliksi käyvät niin lakanat, yöpaidat kuin muovipussitkin. Tekstiilijäämistä duunattu matto on suomalaiskansalliseen tapaan järkevä ja kerskailematon, perinteikäs ja moderni, ja seurasta riippuen joko vakava tai iloinen. Olin yksisilmäisesti luokitellut tämän monikäyttöisen tuotteen mökki-kategoriaan, vaikka sen voi ihan hyvin laittaa ruokapöydän alle, kylppäriin tai lastenhuoneeseen. Ja auton takapenkille. Ja mikä parasta, näitä saa kirppareilta hyvin edullisesti.

Räsybisneksessä olisi muutenkin markkinarakoa. Vihreät vaatteet -blogin Anniina kirjoittaa, että vuonna 2016 olisi mahdollisesti tulossa laki, joka kieltää kaiken biohajoavan aineksen mättämisen kaatopaikalle. Tässä olisi siis muutama vuosi aikaa keksiä joutotekstiileille käyttöä.

Näen sieluni silmin Suomen kansantalouden elpyvän räsyverhoilla. Voin itse aloittaa elvyttämisen vaikka näillä tyynyillä.

Ah. Tästä ei hyvä seuraa.

Kuva: Kokemäen kudonta

Bolognesea unikossa

Emme todennäköisesti ole ainoa lapsiperhe, jonka ruokapöytä ja sen välitön läheisyys on välillä taistelutanner.

Tamminen ruokapöytä meni vauvavuonna niin uskomattomaan kuosiin, että päätin ostaa sen suojaksi kerniliinan - vaikka ne ovatkin boikotoimiani pvc-tuotteita ja klisheisesti lapsiperheen tavaramerkki. Ja vaikka en ole ollenkaan pöytäliinaihminen. Pöytäliinat ovat nimittäin vaivalloisia: niitä pitää pestä ja silittää, lähes jokaisen käytön jälkeen. Meidän taloudessamme silitettävien pino kilpailee korkeudessa vain käsinpestävien pinon kanssa.

Päätin kantaa roposeni Marimekolle. Pidän firmoista, jotka pitävät edes osan tehtaistaan Suomessa vaikka Kiinakin on olemassa ja toiseksi olin kuullut, että Marimekon vahakankaat olisivat ftalaatittomia. Myyjä mittasi pätkän ja antoi hoito-ohjeet: tahrat kannattaa pyyhkiä tuoreena, ettei lika tartu. En osannut pitää tätä ongelmana - totta kai pyyhin pöydän (ja lattian ja tuolit) ruokailun jälkeen. Mutta en osannut varautua siihen, että lusikallinen bolognese-kastiketta jää jo viidessä sekunnissa liinaan kiinni. Eikä lähde millään, valkaisuainetta ei saa käyttää. Lisäksi hoito-ohjeessa luki, että kangasta ei kannata pestä usein, etteivät ominaisuudet huonone.

Ostin siis satasen pöytäliinan, joka näyttää koko ajan paskaiselta ja jota ei kannata pestä. Jes. Vuoden turhake.

Marisin asiasta Marimekon asiakaspalveluun, joka tunsi ongelman: vahakankaat eivät toimi niin kuin pitäisi. Tuotekehitys yrittää ratkoa ongelmaa, mutta sillä välin he voivat vain hyvittää pilalle menneen pöytäliinan. Itse vetäisin tuotteen myynnistä kokonaan tai vähintäänkin kieltäisin myymästä niitä lapsiperheille. Mutta kuka muukaan vahakankaan ostaisi.

Haluan kaiken: bolognesen, lapset pöydän ääreen ja pöydän taas siistiksi, kun on aikuisten iltapala. Kiitos käynnistä, unikko, mutta palaan takaisin puuvillatabletteihin ja hiekkapaperiin.

Täydellinen sänky

Olen taas sänkyongelman edessä. Viimeksi etsiskelin kivaa lastensänkyä, nyt hakusessa on aikuisten malli. Nykyiset runkopatjat muuttavat maalle ja tilalle tulevat pelkät patjat, joten tarvitsen niille sängyn rungon.

Olen kahlannut jokaikisen Suomessa toimivan huonekaluliikkeen valikoimat läpi tuloksetta. Ongelma on säilytystila. Haluan ehdottomasti sängyn alusen hyötykäyttöön, pölykoirakenneliä ei lasketa. Jaa miksen osta runkopatjoja ja erillisiä vuodevaatelaatikoita? On jo. Oli uskomattoman vaikeaa löytää jalkojen kanssa oikean korkuiset ja sängyn kanssa oikean levyiset sekä muuten tyyliin sopivat laatikot! Kas kun laatikoista ei ole hyötyä ellei niitä saa helposti auki.

Tämä Risto-Matti Ratian Jemma-sänky olisi ollut aivan mahtava (eikä edes pahan hintainen!), mutta sitä saa tällä hetkellä vain mustana ja 90cm leveänä - ja uudet patjat ovat kapeammat. Harmi!

Olen kyllästynyt kompromisseihin ja Ikeassa ramppaamiseen. Haluan himaani edes yhden täydellisen huonekalun, joka ei ole halpaa lastulevyä ja tule tuhannessa osassa. Olen ihan tosissani pohtinut, että teettäisin sänkyni puusepällä.

Nyt kaipaan taas apuanne. Oletteko koskaan teettäneet huonekaluja? Maksaako astronomisesti? Tuleeko hyvää jälkeä? Ja ennen kaikkea: onko rakkaus kestänyt?

Rakkautta 24,95

En ole ensi sunnuntain pirskeiden innokkain osanottaja. Ristiriitaista mielentilaani ei yhtään auta tämä asiaankuuluva mainonta. Aamun lehti on koko viikon ollut täynnä Parhaita Lahjoja Äidille. Huumorillahan näitä tietty pitäisi ottaa.

Uutta ajattelua edustaa ehdottomasti tämä lasten syyllistäminen. Millainen kersa valitsee äidilleen rakkautta vain "paljon" kun voisi antaa "mielettömästi"?! Alkakaahan teinarit säästää viikkorahoistanne jo ensi vuotta varten koska äiskähän tarttee sen robotti-imurin, koska sit äiskä ehtii tiskata enempi.

Uijui, alennustissiliivit Äiti toki tarttee. Ja ton kropan, joka on toki 16-vuotiaan lapsen, mutta mitäpä minä vyölaukun kanssa painiva katkera akka siitä tietäisin. Ps. "Elämäsi tärkein nainen"? Miehet laitetaan aika pahan valinnan eteen.

Konebox lähtee paljon analyyttisemmalle linjalle. "Nykyäiti" ei ole enää mikään vaatimaton perinteisen äitimyytin edustaja vaan työntää ruusukimpun iskän hanuriin, jos paketissa ei ole elektroniikkaa.

Ja vannon, että jos saan liikuteltavan audiojärjestelmän, niin tarvitsen myös verenpainemittarin.

Kiitän siitä, että edes Starkki oli ottanut bileet raikkaasti "pihajuhlien" kannalta eikä kaupannut vaaleanpunaista polyrottinkia nimenomaan Äidille.

Ps. Jos Äidille nyt jotain tavaraa meinaa hankkia eikä toi robottipölkkäri nyt iske niin vinkkaan yhdestä kirjasta, joka on täällä alennuksessa 13.5. asti. Ei huumoritakuuta toki tässäkään.

Metamorfoosi

Remontti on yhtä helvettiä. Elämää määrittelevät erilaisten remppamiesten ja asentajien aikataulut, rahanmeno, takaiskut ja poraus. Mutta sitten.

Tästä lähdettiin.

"Kätsä" läpikulkusauna ja -huone, jossa veti talvella niin, että joka kerta sai tuberkuloosin kun sinne uskaltautui.

Tuulikaapin viereen sijoitettu suihku - jos vaikka joku haluaisi ihan välittömästi suihkuun kun astuu sisään.

Tällaiseksi se riivittiin...

Pahoittelen te kolme hiiri- ja yksi oravaperhettä, mutta teidän oli nyt aika muuttaa helvettiin sieltä välikatosta.

Ja tällainen siitä tuli.

Ai pyhä sylvi, että olen tyytyväinen. Kummallinen eteissuihku, läpikulkusauna, jota käytettiin varastona, ja pimeä peräkammari, jota käytettiin varastona, pääsivät mukaan asuinneliöihin. Ihan kuin olisi muuttanut isompaan kämppään. Nyt on valoisa ja tilava eteinen, johon mahtuu kurahaalari poikineen, kodinhoitohuone uusine hienoine koneineen ja äänieristetty studio, jossa voi kirjoittaa ja soittaa rauhassa. Myllerryksen myötä kämpässä on myös paljon vähemmän varastoitavaa kamaa. Luksusta.

Hyvään kotiin

Huutis on täynnä kamaa, jota myydään remontin tai muuton tieltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin myydä jotain hyvin palvellutta, mutta toimivaa, ja johon on ihan tyytyväinen. Ja hiukan kiintynyt. Jolloin toivoisi sen päätyvän hyvään kotiin.

Esimerkiksi nyt tämä Koti-insinöörin vintage-piano. Koskettimista on irronnut aika monta radiohitiksikin luokiteltavaa viisua, vaikka yksi alapään kosketin (ehe ehe) on jotenkin rikki ja koneisto kaipaa viritystä. Olen monesti kysynyt, eikö tästä vanhuksesta voisi luopua. Ei, koska "siinä on niin hyvä soundi". Nyt on kuitenkin kohdattu faktat. Musiikkia - kuten kaikkea vapaa-aikaa - pitää lapsiperheessä tehdä yhdeksän jälkeen, hiljaa ja nopeasti. Inspiraatio on myös saatava talteen äkkiä digitaalisesti, ennen kuin pitää mennä pyllyä pyyhkimään.

Fida ei ota vastaan pianoita, mutta ei tätä vanhusta voi kaatiksellekaan kuskata. Onko teillä kokemusta mitä ihmettä pianolle voi tehdä? Säilöä vielä toiset 50 vuotta ja myydä antiikkina?

Tänään saapuu myös uusi pesukoneeni ja 20 vuotta palvellut Upo lähtee kierrätykseen. Vaikka se toimii. Sitä ei jää kuitenkaan kauhea ikävä.

Legojen salattu sukupuolielämä

En jätä teitä rauhaan "lelut ja sukupuoli" -aiheesta! Törmäsin tällaiseen Legon tuotelanseeraukseen liittyvään videoon.



Muutama ajatus asiasta ja asian vierestä.

En itse ole ollut mikään suuri legofani. Isoveli pölli aina kaikki kiinnostavat palat eikä hänen rakentamiaan kyhäelmiä saanut rikkoa (tietenkin rikoin). Pelkän muurin rakentaminen erikokoisista muovitiilistä ei ollut minun teekuppini. EVVK. Olen kuitenkin aina arvostanut legoja leluna per se*: silmän ja käden koordinaatio yhdistetynä avaruudelliseen hahmotuskykyyn on kädelliselle tärkeä taito.

Piipahdimme kersojen kanssa muutama kuukausi sitten kylässä ystävättären luona, jonka samanikäisen pojan legovarastot (ja rakennustaidot) tekivät vaikutuksen. Kaikkiin. Tajusin, että (flopiksi jääneet) duplot eivät ole ihan sama asia. Skidin mielestä legot olivat siisteintä ikinä. Jep: Barbi 0 - Lego 6.

Kummisedältä joululahjaksi saatu ensimmäinen setti oli merkitty yli 7-vuotiaille, mutta Koti-insinöörin kärsivällisellä avustuksella Skidi pääsi alkuun: oppi lukemaan ohjeita, etsimään oikeat palat ja onnistui. Muuta ei tarvittu. Meillä on nykyään iltaisin aika hiljaista, kun se rakentaa itsekseen kolmikerroksisia taloja grillikatoksineen ja istutuksineen nelikymmensivuista ohjevihkoa lukien, us-ko-mat-to-man kärsivällisesti. En tiedä, kuinka paljon ohjeiden mukaan rakentaminen kehittää legon mainostamaa luovuutta, mutta sama se. Luovuutta voi kehittää muilla leikeillä.

Skidi on jo ehtinyt ilmoittaa vaihtaneensa haaveammattiaan merenneidosta arkkitehdiksi. Kiitos tästä - minun törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan - fiksummasta uravalinnasta ei kuulu legolle, vaan kummisedälle, joka lahjomattomasti valitsi setin, jonka olisi itsekin halunnut. Minä olisin varmaan ostanut hampaat kirskuen videossa mainittuja cupcakeja leipovia legotyttöjä. Koska ne muut ovat poikien. Fail.

Ps. Kannattaa muuten vilkaista noita Feminist Frequency-videoblogin muitakin videoita, jos on taipumusta rintsikoiden poltteluun.

*Viljelen latinankielistä per se ilmausta aina kun voin. Koska saa kirjoittaa perse ja vaikuttaa silti fiksulta.

Päästä meidät kamasta

Tammikuussa se tapahtuu. Aion toteuttaa huoneistossamme suomalaiskansallisesti arveluttavan muutoksen, jota pohdiskelin jo vuosi sitten: sauna saa lähteä. Saunan tilalle tulee tylsästi eteisen laajennus ja kodinhoitohuone, joita design-taloyhtiömme suunnitellut arkkitehti ei tajunnut lapsiperheessä arvostettavan. Arkkitehdillä on muutenkin jäänyt tutkinto puolitiehen: keittiö on neljän neliön kokoinen, kierreportaissa ei ole sisäkaidetta ja pesukoneelle ei ole järkevää paikkaa. Mutta pääasia, että on hienot ikkunat. Joita ei voi avata eikä pestä.

Myytävänä on mm. tämä Brion hoitotaso.
Toistaiseksi ilman kersaa.

Asiaan. Remonttia valmistellaan tyhjentämällä varastoa, jossa on kaksivuotisesta kamanvähentämisprojektistani huolimatta edelleen tavaraa, jota en tarvitse. Lisäksi Snadin vauvanvaatteet lähtevät nyt kiertoon, kun sitä kolmatta ei tule. Huuto.net on siis taas laulanut - mutta tästä kierroksesta tuskin tulee ihan edellisen veroista. Tsekkaa siis, josko kamoissa olisi jotain, mitä juuri sinä tarvitsisit.

Lastenruoan markkinaraot

Voisko joku myydä tällaisia ipanoiden
lunch boxeja?

Ruokateollisuusmarkkinat ovat siitä kiinnostavat, että alalle pulpahtelee uusia mahdollisuuksia milloin minkäkin ryhmän palvelemiseksi. Jaloon tapaani laitan kaikkien lastenruokavalmistajien pöllittäväksi seuraavat joululomalla syntyneet ideat.

Sosedosetti

Vauvaperheessä tulee biojätettä, sillä avattuina nopeasti vanhenevat soseet ovat aivan liian isoissa purkeissa pieniruokaisille vauvoille. Toinen ongelma on aterioiden suunnittelu: mitä, milloin ja missä järjestyksessä kersalle pitäisi antaa, jotta ei tulisi keliakia, diabetes ja ripuli? Jogurttipurkkien multipakkauksista tuttu sosedosetti, jossa vauvan safkat ovat kätevästi pakattu annoksittain aikajärjestykseen (aamiainen-lounas-välipala-iltapala) ratkaisee molemmat ongelmat. Nelikuisen dosetissa olisi muutaman teelusikallisen maisteluannoksia ja annoskoot kasvaisivat ja tarjonta monipuolistuisi iän myötä. Näistä voisi tehdä myös vegaani-, kasvis- ja lihaversioita. Aikajännettä voisi olla päivästä viikkoon - ja tietenkin voisi kasata oman dosettinsa!

Natriumglutamaattivihannekset 

Miksi ihmeessä aromivahventeita tungetaan lihapulliin ja nakkeihin, joita ei ainakaan meidän kersalle ole vaikea saada alas? Tarvitsen natriumglutaamatilla terästettyä parsakaalia! Miettikää, jos ipanat mankuisivat keitettyjä porkkanoita lisää silmät kiiluen ja nuolisivat tofu-papumuhennoslautasensa puhtaaksi! Myönnän, että aika ei ole ehkä paras mahdollinen tämän tuotteen lanseeraukselle, mutta voisihan sitä kokeilla - onhan sitä natriumglutamaattia äidinmaidossakin.

Karppinaksut

Kersat rakastavat jäystää suussa omituisesti häviäviä maissinaksuja, mutta karppaajavanhemmat eivät halua syöttää ipanoilleen lihottavia hiilareita. Laitetaan siis naksuihin teollista proteiinia, rasvaa, kuituja ja d-vitamiinia, niin johan saadaan niillekin hyötysuhdetta.

Mitäs näistä ostaisitte?

KUVA: Flickr / gamene

I am plastic, it's fantastic

Olen nyt hankkinut sen kirotun barbin. Asian ratkaisi Skidin eduksi se, että se söi vapaaehtoisesti parsakaalia. Se on todella motivoitunut (tai todella stressaantunut).

Barbimaailmaan perehtyminen oli hämmentävä kokemus. Löysin nukkeja Mona Lisasta Vapaudenpatsaaseen. Kallein näistä muovisista pulkannaruista maksoi 195 puntaa - keräilijät maksanevat harvinaisuuksista vieläkin enemmän. Barbeista on tehty erilaisia sarjoja: fashionistoista ja eri maiden naisfiguureista (en löytänyt Suomi-neitoa), muotisuunnittelijoiden stailaamiin sekä leffoista ja tv:stä tuttuihin hahmoihin. Löysin nuken jopa Dynastian Krystlestä ja Alexisista. Syvästi kasaria.

Teekutsuille tarvitaan luonnollisesti tiara.

I can be -barbien muovisilla pulkannaruilla taas on ammatti. Ammattien joukossa oli downshiftaukselle vivahtavien duunien kuten pannukakunpaistajan ja kissanhoitajan lisäksi myös ihan epäsovinnaisiakin vaihtoehtoja kuten kilpa-ajaja, tietokoneinsinööri ja uutisankkuri. Suosikkini oli arkkitehti-nukke, jonka olalla oli sinko. Tietoni korjattiin asiantuntevalta taholta piirustuskoteloksi.

Barbi ottaa ilon irti länsimaisesta yhteiskunnasta satiiriksi asti. Oletan, että kierrätysmuovista valmistettu hamppuhiuksinen ekobarbi on jo suunnittelijan pöydällä. Teemasta olisi nimittäin ammennettavissa vähintäänkin mediajulkisuutta. Lyhyttukkainen muutamalla lävistyksella varustettu kulutuskriittinen vegaanibarbie olisi I can be Feissari -barbin kaveri. Varusteina olisi videokamera yöllisiä sikatilareissuja varten, megafoni mielenosoituksiin ja lukollinen ketju, jolla voi kahlita itsensä ydinjätejunan kiskoille. Vaatteet luomupuuvillaa. Sponsored by Fjällräven.

Paketoin toisenkin barbin - itselleni. Pääsen leikkeihin mukaan varmistamaan että naiskuva ei lipsahda liian ohueksi.