Luovassa seurassa

Koti-insinööriltä pukkaa neljättä levyä, minulla on työn alla romaani. "Miten te voitte olla noin luovia," ystävä ihmetteli. Täh. Minun nähdäkseni meillä asuu vain kaksi adhd-aikuista, jotka ovat vain haalineet itselleen helvetisti ylimääräisiä hommia.

En ole koskaan mieltänyt olevani erityisen luova, mutta kuinka ollakaan: teen tällä hetkellä duunia Luovat sisällöt -nimisessä yksikössä -- asiaohjelmien parissa. Olen yksisilmäisesti luokitellut luovat ihmiset lähinnä kylähulluihin, jotka hitsaavat pienessä nousussa metalliromusta tilataideteoksia, mutta nyttemmin olen huomannut, että tiukka asiakin voi olla luovaa.

Olenko muuttunut? Onko luovuuteni lisääntynyt? Miksi? Kummallista kyllä, juuri siinä väsyneimmässä pikkulapsivaiheessa voi kasvaa luovaksi tahtomattaan.

Seura nimittäin tekee kaltaisekseen. Kersat osoittavat joka päivä, miten pitkällä laatikon ulkopuolella on mahdollista seistä. Koti-insinööri säveltää säveltämistään. Ja kun katson lähipiiriäni niin luovuus kukkii sielläkin. Pikkuveljeni ottaa upeita kuvia. Appiukko maalaa tauluja. Anoppi tekee uskomattoman hienoja käsitöitä. Ja Mutsi oli loistava reklamaatioiden laatija. Jos ympärillä näkee koko ajan esimerkkejä, jotka ajattelevat ja toimivat luovasti, alkaa itsekin tehdä niin.

Luovuutta saattaa lisätä myös epämukavuusalueelle siirtyminen. Kun ei osaa, on pakko improvisoida, joka päivä. Ei ehkä olekaan  sattumaa, että äitiys on kirvoittanut näppiksestäni jo yhden kirjan ja kaksi blogia.

Ps. Tässä Koti-insinöörin uusin tuotos. Katkaisuhoitaja on uuden levyn ponnekkain biisi ja siinä puhutaan rintsikoiden polttamisesta. Luova ratkaisu sekin.

Ehdolla: vaipat vastaan ooppera

Kun allekirjoitin ehdokassopimuksen, minulta kysyttiin vaaliteemojani. Mitä haluan, mitä kannatan. Mutta sitä ei kysytty, miten rahat jakaisin. Että jos pistän rahaa leikkipuistoon, lähteekö vastaavasti mummoilta vaipat. Olisiko ollut kohtuullista, että eteeni olisi lykätty valtuutettujen arvomanifesti, kaupungin tilinpäätös, ja pyydetty viivaamaan sieltä tarpeeton yli?

Päätin tutustua tilinpäätökseen. Ajaudun vaikeuksiin välittömästi.

Espoon kaupungin tulos vuodelta 2011 on kohtuullinen. Kaupungin vuosikate on 140,5 miljoonaa euroa ja tilikauden tulos 45 miljoonaa euroa. Tilikauden tulos on lähes 60 miljoonaa euroa alkuperäistä talousarviota parempi, mikä johtuu ennakoitua suuremmasta verotulojen kasvusta.

Mikä hittoa katteesta otettiinkaan pois, että saadaan tulos? Fuck. Dokkarissa vilisee sanoja kuten pysyvien vastaavien hyödykkeiden luovutustulot. Que? Äitini oli kirjanpitäjä, mutta omena on pudonnut puusta vähintäänkin navakassa tuulessa. Minun silmissäni tilinpäätös on kolmesataasivuinen pumaska rakettitiedettä hindiksi.

Millähän prosentilla suomalaiset ylipäätään osaavat lukea tilinpäätöksiä? Veikkaan, että en ole ihan ainut, jolla menisi talouspäällikkönä debet ja kredit sekaisin. Jos talouslukuja ei osata tulkita ja suuruusluokat ovat hakusessa, jengi voi luulla ihan oikeasti, että oopperan tuet lakkauttamalla on taas rahaa terveyskeskuksiin. Ei ihan riitä.

Nieleskelin vähän aikaa tyhjää ja kysäisin sitten Koti-insinööriltä, että miten hän voi ikinä äänestää minua kun varsin hyvin tietää, miten matemaattisesti lahjakas olen. Ukko totesi, että meillä on valtiovarainministerinä luokanopettaja, tuskin matematiikan.* Niin, eivät ekonomitkaan voi kaikesta päättää. Demokratiaan ei voi olla epäpätevä. Onko se sitten hyvä vai huono.

* Niin, ja sitten hän lisäsi, että voi hyvin kiristää minua äänellään vielä kuukauden päivät ja manipuloida jos pääsen läpi. Jep. Vain insinöörien huumorintaju ylittää heidän matemaattiset lahjansa.

KUVA: Flickr / Images of money

Kapulan vaihto

Kuten olen jo mainostanut, menen syyskuussa töihin. Koti-insinööristä tulee taas oikeasti koti-insinööri, sillä hän jää hoitovapaalle. Skidin ja faijansa viettämä hoitovapaa oli vaivan arvoinen, joten Snadi saa saman kohtelun. Yrittäjän on vaikeaa järjestää kuukausien saumatonta poissaoloa, mutta pienillä hoitojärjestelyillä neljän kuukauden setti saatiin aikaiseksi.

Jaakko Lyytinen kirjoitti parahultaisesti erittäin hyvän kirjoituksen isyyden ja työnteon yhdistämisestä "Isä tässä moi, tänään menee myöhään". Lyytisen esittämät tilastot ovat karuja: pienten lasten isät tekevät lapsettomia pidempiä työviikkoja ja eniten ylitöitä. Pieni piikkikin löytyy: "Yli­työt ei­vät to­sin joh­du vain isuk­kien yl­tiö­tun­nol­li­suu­des­ta. Mo­ni isä yk­sin­ker­tai­ses­ti viih­tyy töis­sä pa­rem­min kuin ko­to­na vaip­pa­sul­keis­ten ja rä­jäh­te­le­vien ju­kurt­ti­purk­kien kes­kel­lä."

Kiitän Lyytistä paitsi rehellisyydestä myös koko puheenvuorosta.

On tavattoman ärsyttävää, että julkista perhekeskustelua hallitsevat äidit -- isät ovat vanhemmuussyyllisyydeltä nakkisuojassa (Ekoisiä lukuunottamatta!). Miehelle on edelleen mahdollista jatkaa sukua ilman syyllisyyttä ja elämänmuutosta. Äiti pyllähtää epämukavuusalueelle väkisinkin, isälle vaipanvaihto on vapaaehtoista. Ja jos isäkuukausikin vietetään äidin ollessa kotona, voi vaikka lähteä poikain kanssa viikoksi kalaan.

Kirjoitin Vuoden Mutsi -kirjassa siitä, että isän pitämällä hoitojaksolla on yllättäviä etuja. Lapsen ja isän suhde saa mahtavan startin, mutta äidille näkyy myös parisuhteen etu, mikä syntyy yhteisymmärryksestä. Moderni, tasa-arvoinen parisuhteemme siirtyi nimittäin lapsen myötä historiaan. Sain ihan omakohtaisesti huomata, miten helposti 50-lukulaiseen perhemalliin on lipsahtaa. Kaikki kotiyöt siirtyivät minulle, koska elin niiden keskellä. Minä tiesin lapsesta eniten, osasin ennakoida tilanteita ja tein hoitotoimenpiteet nopeammin, joten päävastuu säilyi minulla myös viikonloppuisin ja lomilla. Kätevää. Ja tämä tapahtui, vaikka Koti-insinöörillä ei mennyt myöhään.

Lipsahdus korjaantui hoitovapaalla. Keskinäinen empatia lisääntyi: minä muistin taas työssäkävijän roolin ja mies tajusi, miten kämpän kaaos oikein syntyy. Hoitovastuu tasaantui, miehen oma-aloitteisuus lisääntyi, kotityöt muuttuivat näkyviksi. Jatkossakin elämää helpottaa huomattavasti, kun molemmat vanhemmat tietävät, että mitkä ruoat tulevat paluupostissa ulos, missä laatikossa mustat leggingsit ovat ja mitä tapahtuu jos päiväunet jäävät 20 minuuttiin.

Samalla taklataan myös mahdolliset harhaiset käsitykset kotihoitajan arjesta. Arvostelua nimittäin kuulee yllättävän usein. Jos siis isukki, joka ei ole viettänyt lapsen kanssa kaksin kuin yhden päivän, keulii hoitavansa homman paremmin, anna kapula suosiolla iskälle. Tervetuloa koittamaan.

Voitolla

Äitienpäivän merkityksestä käydyssä keskustelussa tuli ilmi, että moni nainen kaipaa kyseisenä päivänä pientä muistamista. Perkele, sanon, jos äitienpäivä on ainoa juhla, jolloin äitiä huomioidaan!

Olemme perinteisesti poistuneet näihin aikoihin kevätreissulle Ranskan etelärannikolle hääpäivää viettämään. Koska kahden mukelon kanssa matkustaminen on kohtuullisen raskas puristus, päätimme tänä vuonna lykätä matkaa ja jättää kersat kuviosta pois. Syksyllä siis koittaa A-luokan reissu kahdestaan jonnekin - oikeastaan ihan sama minne, kunhan vain onnistuneita naimakauppoja tulee juhlittua asianmukaisesti.

Minulla on juhlaan aihetta. Saan nukkua pitkään ja nousta suoraan aamupalapöytään ihan joka viikonloppu. Jos tarvis, Koti-insinööri herää myös yöllä juttelemaan Skidin kanssa siitä, mitä ainetta tukka on. Hän puhuu kanssani sinnikkäästi eurokriisistä ja studion nuhaisesta soundista, vaikka itse yritän rajoittaa keskustelun vain siihen, mitä varusteita kersoilta puuttuu. Huutisostoksiani haetaan mukisematta Tikkurilasta. Valitan kotitöiden tehtäväjaosta ja unohdan, että en käy ikinä kaupassa. Hän pitää kädestä rokotuksissa, tekee tiukkoja kysymyksiä varhaiskasvatuskeskusteluissa ja ramppaa HopLopissa. Hän ostaa oikeita soseita ja viikonlopuksi herkkuja. Piru vie, minulla on käynyt helvetillinen tuuri.

Tätä tuuria kannattaa päivitellä ääneen edes kerran vuodessa. Monet pitävät yhteistä asuntolainaa ja paria mukulaa riittävänä todisteena parisuhteesta, mutta viranomaisten tuottamassa dokumentoinnissa on se hyvä puoli, että syntyy automaattisesti joku parisuhteen muistopäivä. Silloin voi lyödä kättä päälle, että tällä setillä mennään jatkossakin. Ja minä salaa myhäilen, kun toinen ei ollenkaan tajua, että minä olen voitolla.

Hyvään kotiin

Huutis on täynnä kamaa, jota myydään remontin tai muuton tieltä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin myydä jotain hyvin palvellutta, mutta toimivaa, ja johon on ihan tyytyväinen. Ja hiukan kiintynyt. Jolloin toivoisi sen päätyvän hyvään kotiin.

Esimerkiksi nyt tämä Koti-insinöörin vintage-piano. Koskettimista on irronnut aika monta radiohitiksikin luokiteltavaa viisua, vaikka yksi alapään kosketin (ehe ehe) on jotenkin rikki ja koneisto kaipaa viritystä. Olen monesti kysynyt, eikö tästä vanhuksesta voisi luopua. Ei, koska "siinä on niin hyvä soundi". Nyt on kuitenkin kohdattu faktat. Musiikkia - kuten kaikkea vapaa-aikaa - pitää lapsiperheessä tehdä yhdeksän jälkeen, hiljaa ja nopeasti. Inspiraatio on myös saatava talteen äkkiä digitaalisesti, ennen kuin pitää mennä pyllyä pyyhkimään.

Fida ei ota vastaan pianoita, mutta ei tätä vanhusta voi kaatiksellekaan kuskata. Onko teillä kokemusta mitä ihmettä pianolle voi tehdä? Säilöä vielä toiset 50 vuotta ja myydä antiikkina?

Tänään saapuu myös uusi pesukoneeni ja 20 vuotta palvellut Upo lähtee kierrätykseen. Vaikka se toimii. Sitä ei jää kuitenkaan kauhea ikävä.

Lippu isälle

AY-liike otti niskalenkin isyydestä. Jonkun helvetin ylityökiellon takia meidän taloyhtiömme pihalla lipputanko on pelkkä tanko ilman lippua, isänpäivänä. Tilanteesta tiedotetaan lappusella roskiskatoksen seinässä.

Hyvä meininki. Olisiko näin voinut käydä Äitienpäivänä? Tuskin. Paheksunnan määrä olisi ollut suunnaton. Toisaalta isät tuskin jaksavat aiheesta marailla. Ja jos rehellisiä ollaan niin sen äitienpäiväliputuksenkin voisi unohtaa. Ainakin minun kohdallani koko rieha on ylimitoitettu. Hommiahan tässä vaan tehdään, ja ihan ilman ylityökieltoja ja lakko-oikeutta.

Yritin tasa-arvon ja vitutuksen nimissä soittaa taloyhtiömme vikapäivystykseen vähintäänkin kriittiseksi luonnehdittavan puhelun lippuasiasta, mutta tuuttasi varattua. Toivottavasti joku toinen tuohtunut mutsi oli samalla asialla.

You go, Koti-insinööri. Olisit kyllä lippusi ansainnut. Saat kaksi palaa kakkua ja ylimääräisen karhun.

Väsyneenä sattuu ja tapahtuu

Olemme olleet tällä viikolla hiukan täysin kukkarossa. Syinä nuo alla mainitsemani silmätulehdukset ja nuhat, joista on seurannut suhteellisen yöttömiä öitä.

Jonkinlainen väsymyksen multihuipentuma nähtiin eilen, kun koti-insinööri pläästi naamatauluunsa päänahkaa myöten jotain kaapista löytämäänsä voidetta. Voidetuubia vilkaistiin vasta, kun kuuppaa alkoi ilkeästi kihelmöidä. Voide oli Trombosolia. Sitä käytetään mm suonikohjuihin.

"Trombosol forte -emulsiovoidetta käytetään pinnallisten laskimotulehdusten, verenpurkaumien ja mustelmien sekä pinnallisten ruhjevammojen hoitoon. Sen toinen vaikuttava aine, hepariini, estää veren hyytymistä ja toinen, bentsyylinikotinaatti, laajentaa ihon pintaverisuonia ja edesauttaa täten hepariinin vaikutusta. Ilman lääkärin määäräystä emulsiovoidetta tulisi käyttää vain lyhytaikaisesti ja pienehköille ihoalueille."

Voitte kuvitella. Koti-insinööri näytti brittituristilta, joka oli viettänyt kuukauden riemuloman Kanarialla. Tai saunomisen MM-kisojen loppukilpailijalta.

Siippa kuitenkin lähti keikalle ihan normaalin näköisenä. Sen minkä suonikohjuvoide rikkoi, Bepanthen pelasti. Note to daddies: Älä mene äidin kylppärinkaapille luvatta.

Ps. Tähän saumaan kannattaa muistella oma bravuuriani: kaalikeittoa, johon sujautin soijarouheen sijaan kolme desiä pikakahvia, samanlaisissa purkeissa kun olivat. Tämä väsyneen laihduttajan unelma olisi kyllä pitänyt patentoida.

All-in-one

Tässä ne nyt ovat. AIOt. Meillä himassa.

Koska kestovaippainfo ei vastannut mailitse lähettämiini kysymyksiin eikä ilmeisesti ole olemassa mitään konkreettista kestovaippatavarataloa, jouduin verkko-ostoksille sokkona.

Päädyin all-in-one -kestovaippoihin, jotka muistuttavat eniten kertiksiä (= niihin on integroitu kaikki mahdollinen valmiiksi, joten ei tarvitse kuin pukea päälle). Enkä vähiten Koti-Insinöörin takia. Aika harvassa kestovaippakeskustelussa tuleekin esiin isän rooli vaipanvaihtajana, mikä meidän perheessämme on merkittävä. Nähtyäni, miten monella tavalla ipanalla on ollut mm. ristiolkaiminen uikkari päällä, rohkenen vetää johtopäätöksen, että idioottivarmuus on käytön takuu, omaa mukavuudenhaluani ollenkaan väheksymättä.

Kestovaippojen käyttöä perustellaan sekä ympäristö- että taloussyillä, mutta en ole ihan varma, tulevatko kestovaipat juuri meidän perheessämme halvemmaksi kuin kertikset, joihin kuulemma tuhraantuu noin tonni vaippakauden aikana - käytin jo kolmanneksen pelkkään alle kuuden kilon sarjaan... Luonnollisesti halvemmalla pääsee, kun tekee itse, pesee usein pyykkiä (= ei tarvitse valtavaa varastoa) ja ostaa käytettynä. Hinta on mulle kuitenkin ihan yhdentekevä asia. Kertakäyttöisyys on kulutusideologiana perseestä ja kaatisjäte asia, jota en halua tuottaa. Kuten hyvä ystäväni Ina edellisen kestopostauksen perässä totesi: jos homma onnistuu mun kärsivällisyydellä, se onnistuu keltä tahansa.

Kun noita vaippoja olen tässä pari päivää hypistellyt, lähinnä mietityttää, ovatko ne helteellä hiostavia? Tuntuvat kertiksiin verrattuina aika paksuilta. Raportoin käyttökokemuksista tänne heti kun niitä saan - ja vinkkejä saa laittaa edelleen!

Enää puuttuu se testaaja. Edelleen.

Kiljun riemusta

Sananen koti-insinööristä, joka on taas pyöräyttänyt lätyn. Tässäpä yksi ääninäyte. Taustasta sen verran, että biisi syntyi viime kesänä, jolloin perheessämme ei pahemmin kiljuttu riemusta. En oikein pysty tätä edelleenkään pillittämättä kuuntelemaan. Parasta tässä on kuitenkin monitulkintaisuus: jokainen voi itse antaa kiljujalle kasvot.



Jos bändistä pitää enemmänkin, kannattaa seurata yhtyeen levynjulkaisuun päättyvää "joulukalenteria", jossa julkaistaan levyltä löytyvien biisien lisäksi kaikenlaisia hmm.. musiikillisia kokeiluja.

Ihmisiä ja apinoita

Kyselyiän tuomia haasteita ei ole turhaan korostettu.

KUVA: Flickr / Shiny Things

Aina joutuu ensin miettimään, mistä ipanan esittämä kysymys oikein kumpuaa: Salkkareista, hoitopaikan joulukirkkokäynnistä vai jostain aikuisten keskustelusta. Tyydyttävä selitys nimittäin edellyttää samaa perspektiiviä skidin kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vaikeinta on vastata kysymykseen, joka perustuu ipanan omaan pohdintaan.

Esimerkiksi eilisaamuna Ipanalla oli ollut kasetti kovilla, oletettavasti kesällä materialisoituvan pikkusiskon takia.

Se nimittäin tiedusteli Koti-Insinööriltä mistä ensimmäinen ihminen maailmaan tuli.

Isi-parka yritti hämmentyneenä mutta kunnianhimoisesti selittää Darwinin aivoituksia kolmevuotiaalle sopivalla tavalla ja loppukaneetiksi totesi, että jonain esihistoriallisena hetkenä apinasta on syntynyt se ensimmäinen geneettisesti alkuihmiseksi laskettava otus.

Ipana oli katsonut isäänsä tarkkaavaisesti. "Se taidat olla sinä."

Alan ymmärtää ensimmäistä Aatami ja Eeva -selityksen keksijää.

Äiti uhrautuu

Siivooja oli kipeä. Tästä seurasi luonnollisesti kotityöriita, kun ymmärsimme, että viikonloppuna pitäisi imuroida. Koska emme ole kumpikaan a) kovin joustavia ja b) siivousintoisia, päädyimme keskustelemaan siitä, miksi juuri toisen pitäisi hoitaa homma.

Uhosin kohtuullisen marttyyrikohtauksen vallassa tekeväni kirjallista listan kaikista niistä puhdetöistä, joita MINÄ JA VAIN MINÄ AINA teen.

Ja niitä olisi satoja! Jos minä kuolisin, niin monet oleelliset asiat jäisivät kokonaan tekemättä ja koko talous olisi täysin hunningolla! Otin pinkan aanelosia noin alkuun ja aloin dokumentoida merkittävää panostani kodin siisteyteen..

1. Kastelen basilikan (mitä kertoo se, että minulle tuli juuri tämä ensimmäisenä mieleen..).
2. Koristelen joulukuusen (ja siihen ei muuten koske lapset ja miehet kuin sen kuolleen ruumiini yli).
3.- Pyyhin mikron sisältäpäin (ai, mutta sen tekikin viimeksi koti-insinööri)
3. Pesen sohvanpäälliset (ainakin vuonna 2006 muistaakseni).
4. Tiedän mistä kohtaa työkalupakista löytyy se pieni kuusiokoloavain, jota tarvitaan keittiön lamppua vaihdettaessa (..ja kuinka usein tämä tapahtuukaan).
5. Vaihdan kukkamullat (Katso kohta 3.)

Ja sitten en keksinytkään enää mitään. Viisi hikistä kohtaa. Kiusallista ja yllättävää. Ja voi myös olla, että jos kuolen, perhe ei ensisijaisesti ole kiinnostunut yrttien osmoosista tai siitä, missä olkipukit on.

Koska bluffini kuitenkin meni läpi ("..ja tässä on vain murto-osa, voin kyllä jatkaa"), teimme vain alakertaa koskevan Tilapäisen ja Hätätilassa Sovellettavan Siivoussopimuksen, jonka puitteissa minä imuroin (koska oikeasti siihen menee vartti) ja koti-insinööri pesee vessat.

Täytyy ensi kerralla rehellisyyden nimissä vedota vaikka siihen, että minä jouduin synnyttämään - siitä on vasta kaksi ja puoli vuotta.

Sämpyläprojektin loppuraportti

Kiitokset kaikille jeesanneille hyvistä resepteistä ja vinkeistä!

Arvonnan voittaja on siis Minna, joka mainitsi sämpyläreseptissään taikasanoja kuten fetajuusto ja aurinkokuivattu tomaatti ja näin karkasi kalkkiviivoilla johtopaikalle - laitapa spostia! Annis saa focaccia-reseptistään kuolakunniamaininnan. Moraalisia voittajia ovat kuitenkin Dona, joka ehdotti suosiolla leipäkonetta, ja Ethe, joka vahvisti, että leipää voi leipoa hiivattakin. Sillä totuus on, että maalaan mieluummin keskikokoisen talon kuin leivon (nopeampaa, siistimpää ja yksinkertaisempaa) yhtään mitään.

Stressasin tästä leipomisesta kolme päivää.

Unohdin ostaa sitä fucking hiivaa ja jouduin ruinaamaan sitä anoppilasta.
Jouduin myös konsultoimaan anopilta puhutaanko taikinan vaivaamisessa minuuteista vai tunneista ja kaivamaan esille sähkövatkaimen + taikinakoukut.

Mietin kaksi päivää, onko mulla himassa mitään optimia kohotuspaikkaa vai pitääkö mun lämmittää taikinalle sauna.
Sämpylöiden kohottaminen toiseen kertaan liinan alla vaatisi jonkinlaisen katoksen, sillä raa'at sämpyt tarttuu kiinni siihen liinaan vaikka ripottelin jauhoja pintaan - rakensinkin niille teltan tönisteritelineestä ja jauhopussista.
Lisäksi läppärissäkin on hunajaa ja aurinkokuivatun tomaatin öljyä.

Mutta tässä on evidenssiä sämpylöistä à la Minna (sis. auringonkukansiemeniä ja aurinkokuivattuja tomaattikuutioita) vähennettynä toiseen kertaan kohottamisella ja lisättynä desillä öljyä.

Lopputulos: suolaa olisi voinut olla enemmän ja se toinen kohotus on ilmeisen tärkeässä roolissa sämpylämäistä pehmeää olemusta tavoitellessa.. Mutta mikä parasta lahjomaton tyttäreni söi mukisematta yhden, joten ihan pahaa se ei voinut olla. Koti-insinööri söi myös ja piti naamansa peruslukemilla melkein loppuun asti.

"Ihan hyvät räiskäleet."

I rest my case. Ainakin meillä tuoksui vastapaistetulle sämpylälle.

Kirppislöytöjä

Tämän vapaaviikonloppuni kruunasi se, että pääsin kirppikselle ilman lasta ja miestä, jotka on molemmat samalla tavalla raivostuttavaa shoppailuseuraa. Mulla ei kirppiksellä ole mitään selkeää missiota vaan haluan koluta jokaisen kiinnostavan pöydän perusteellisesti läpi ja käydä kunnon hintaneuvottelut jos tarpeen - ja siihen menee aikaa.

Mä löydän kirppikseltä yleensä aina jotain ihan muuta kuin lähden etsimään, mutta tällä kerralla lykästi. Olen jo jonkun aikaa etsiskellyt harmaata, isoa huivia ja kas vain, silmiini sattui tämä yksilö. Pöytää isännöivä, Hemingwayn näköinen mies ilmoitti tuoneensa kyseisen "aidon ähläm-huivin" Pakistanista ja siinä tosiaan on painettuna jonkinlainen leimakin koukerokirjoituksella. Päätin uskoa kohtaloon ja ostin sen vitosella. Löysin myös oudon Mexxin nahkavyön, jossa on jotain karvatilkkuja koristeena 2€ ja Mangon käyttämättömän armyhenkisen tunikan 5€. Not bad.

Madde sai Benettonin valkoisen talvitakin 6€ (tiedän, todella epäkäytännöllinen väri ja lisäksi koko 98 eli sopiva vasta ensi vuonna), Clarksin nahkaiset nauhakengät 3€ (tiedän, todella epäkäytännölliset nauhat) ja ihanat farkkuhamefarkut 50s (tiedän, missä helvetissä niitä nyt sitten käytetään). Sukupuolineutraaliuden nimissä ostan joka kerta myös pikkuauton.


Koti-insinöörille (sain muuten aika kauan puhua sitä ympäri tätä kuvaa varten ja sen kyllä huomaa) ostin eurolla kuvan taiteilijahuivin ja nämä törkeän siistit ruudulliset pillit. Maksoin housut lopulta lounarilla, koska kaikki käteisvarat oli käytetty! Mahtava ostos, housut istuvat kuin valettu - kirjaimellisesti.

Parin viikon päästä onkin taas se maailman suosituin kirppis ja ajattelin käväistä siellä tsekkaamassa Maddelle talvivaatteita. Sitä ennen Oy Mama Ab yrittää saada liikevaihtonsa plussalle aktivoitumalla Huuto.netissä.

Luomuviineistä ja Protect Planetista

Lauantain kunniaksi luomuviinipostaus! Ja vähän myös siksi, että olen yksin kotona eli sotken, kirjoittelen, huudatan stereoita ja kalsarikänneilen with me, myself and I. Herranjumala miten ihanaa.

Lupasin taannoin testailla tuleeko koti-insinöörille silmäkankkunen luomutuotteista (no tulee, että se siitä) ja samalla etsiskellä hyviä luomuviinejä. Olemme kumonneet enimmäkseen punaviinejä, joista parhaaksi on osoittautunut Out of Africa (pinotage-shiraz). Kyseinen viini on täyteläisyydestään huolimatta hyvin tasapainoinen ja hyvä valinta peruskilistelyyn ja sieniruokiin. Mikä parasta, tuottaja toimii sekä reilun kaupan että luomuviljelyn periaatteilla, joten tätä reilummaksi ei enää pääse! Pääosin ekokokemukset ovat olleet tyydyttävää luokkaa, koska punaviinistä nyt harvoin saa kovin pahaa (yksi gruusialainen tuliaispullo toki meinasi viedä kiilteet hampaista), mutta Santa Anan Ecosta en pitänyt alkuunkaan, liian karvas. Huikeaa luomuviiniä odotellessa.

Kuulin muuten Habitaren ekoviinibaarin edustajilta Ranskan valtion myöntämästä Protect Planet-sertifikaatista, jonka on kuulemma so far ansainnut vain yksi tila, Anne de Joyeuse. Kyseessä on kuulemma todella hc-sertifikaatti, jonka saajalta edellytetään voimakasta sitoutumista paitsi luomuviljelyyn myös liiketoiminnallisesti kestävän kehityksen arvoihin: työntekijöidät eivät esimerkiksi asua kaukana tilasta, jotta työmatka on mahdollisimman ekologinen. Härregyyd. Osaako joku ranskaa niin sujuvasti, että voisi lyhyesti tiivistää, mitä tuosta sertifikaatista sanotaan tuolla tilan saitilla? Pari lasia vielä ja ehkä itsekin käännän sen sujuvasti..

Ja kertokaapa myös, oletteko itse testailleet luomuviinejä ja onko löytynyt suosikkeja? Rapujuhlissa testaamani kuohari oli hintaansa nähden aika vaatimaton, luomucava on kuulemma parempi. Hitto, pitäisi pitää luomuviininmaistajaiset!

No anyway, muistakaa, että punaviinissä on flavoideja ja resveratrolia eli nyt vaan itseä ja maailmaa lääkitsemään!

Oh, ohraa

Järkytyin tuossa taannoin kun kuulin, että riisin viljely aiheuttaa kamalan metaanijalanjäljen, ja metaanihan on tunnetusti hiilidioksidiakin pahempi kasvihuonekaasu. Mä syön lounaalla hyvin usein riisiä, koska en erityisemmin pidä vanhoista perunoista ja pasta on yleensä kuorrutettu jollain kermapersekastikkeella, jota ei voi ottaa ellei aio kuluttaa kaloreita myöhemmin urheilemalla.

Nyt voin iloisena ilmoittaa, että olen löytänyt lisäkeriisille korvaavan tuotteen ja vieläpä ekosti ihan kotimaisena: vastaus on täysjyväohra. Keittoaika vaivaiset 8 minuuttia (jossain suurimoissa pitää haudutella yli puoli tuntia, jolloin pohjaanpolttamisen riski kasvaa), kuitua ja proteiinia molempia 11%. Koti-insinööri, joka ei suostu syömään edes villiriisiä, koska ne "palaneet" riisit maistuu kuulemma pahalle, oli tästä ihan positiivisesti yllättynyt.

Myös kasvisruokakokeiluni ovat alkaneet. Tein mökkipuutarhan kesäkurpitsasta kastikkeen, johon laitoin sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, kermaviiliä ja parmesaania pannulle ja hauduttelin vartin (mä vihaan löysiä vihanneksia). Ihan hyvä alku, I say.

Ps. Otin siitä kuvan koska monissa professionaaleissa ruokablogeissa on aina herkullinen annoskuva. On aika selvää että tämä ei ole proferuokablogi. Pahoittelen siis, että tämä näyttää enemmän oksennukselta kuin kesäkurpitsakastikkeelta. Ehkä kehityn tässäkin aikaa myöten.

Missä luuraa luomushamppanja?

Kun laitetaan yhteen shamppanjan ystävä, ekohippeily ja rapujuhlat, saadaan projekti nimeltä luomushamppanjan metsästys. Sitä ei nimittäin ole. Vähän kuin sitä laivaa, jota jäljitetään Välimerellä.

Luonnollisesti käännyin ensin Alkon puoleen: luomutuotteiden listalla on kaikkea muuta paitsi shamppanjaa. Yleistä shamppanjatietoutta jakava ja Mummia siinä samalla mainostava Samppanjaa.fi sivusto (tuo oikeakielisyysmuoto ei näytä hyvältä!) ei maininnut luomushamppanjaa, Bioviini-sivuston shamppanjakategoria ilmoittaa, että tuotteita ei juuri nyt saatavilla, samoin EkoWine nettikauppa vaikenee asiasta. Vin Naturen viinitukun tuotteisiin en päässyt käsiksi ilman tunnareita, mutta hakusanalla luomu ei löytynyt yhtään mitään (vaikka etusivulla oli yksi kiinnostava luomuviiniarvostelu).

Johan nyt. Eikö Champagnen alueelta Pohjois-Ranskasta tosiaan löydy yhtään luomutilaa?! Asia vaivasi niin paljon, että soitin Alkoon. Ystävällinen shamppanja-asiantuntija osasi kertoa, että luomushamppanjaa on markkinoilla vain vähän, koska Champagnen alueella on vain muutama sertifioitu luomutuottaja, ja yksikään iso talo ei ole sertifioitu eli erät ovat pienehköjä. Alueen tuottajien etujärjestö CIVC (Comite Interprofessionnel du Vin de Champagne) on kuitenkin liputtanut mahdollisimman luonnonmukaisen tuotannon puolesta jo pitkään ja useimpina vuosina normishamppanja onkin luomua! Sertifikaattia ei kuitenkaan haluta hakea, koska luomuun on vaikea sitoutua: jos sato uhkaa mennä pilalle homeen takia poikkeuksellisen runsassateisena kesänä, viljelijät haluavat pidättää itsellään oikeuden käyttää rikkiä torjunnassa. Mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun kyse on kuitenkin satojen ellei tuhansien ihmisten toimeentulosta.

Yksi rohkeista sertifioiduista tiloista on Fleury, jonka shamppanjaa tuodaan kyllä Suomeen mutta valitettavasti vain ravintolakäyttöön. Vihjaisin kyllä, että tämä olisi mainio lisä myös Alkon hyllylle - etenkin kun kuulin, että luomutuotteiden suosio on kasvanut tasaisesti -, mutta toistaiseksi sitä pitää siis yrittää bongata vain viinimenusta. Gnääh. Kertokaa jos tiedätte, mistä ravintolasta tätä saa.

Tiristin tädistä vielä juomasuosituksen: vien rapiksiin luomuskumppaa, Engel Crémant d'Alsace Chardonnay Brutia. Eiköhän silläkin pääse tunnelmaan.

Ps. Kun syksy nyt vääjäämättä lähestyy, aion tehdä ihmiskokeita luomupunaviineillä. Koti-insinööri nimittäin saa nimittäin ihan paristakin punkkulasillisesta oikean silmämunan yläpuolelle kohdistuvan jomotuksen. Joistain viineistä jomotus on lievempi ja aionkin nyt testata tuleeko myös luomumerkityistä viineistä tämä sama silmäkankkunen. Jännää.

Ps 2. Niitä joita aihe kiinnostaa enemmänkin: EkoWinen sivuilla kerrottiin mikä tekee viinistä luomua.

Runner's low, vol 2

Olen jo aiemminkin kertonut, että vihaan lenkkeilyä mutta harrastan sitä olosuhteiden pakosta. Harrastaminen tarkoittaa siis vähintään kerran kuussa tapahtuvaa saman otsikon alle mahtuvaa aktiviteettia. Ja suurin piirtein noin usein mä olenkin käynyt makkaroitani ulkoiluttamassa. Kahdella edellisellä kerralla on alkanut sataa. Mä luulen, että se on jumalan tapa merkata idiootit.

Juoksemisessahan ei oikeastaan ole mitään miellyttävää, mutta eniten tuskaa aiheuttavat ne mustissa trikoissaan ohitse suhahtavat pro-juoksijat, joiden varusteet on maksanu vähintään käytetyn auton verran. Mua ei oo koskaan motivoinu mikään kirittäminen. (Mä kävin muksuna pianotunneilla mimmin kanssa, joka soittaa nyt jossain Tukholman sinfoniaorkesterissa ja needless to say mä jätin ne halaamaan sitä nuottivihkoa ihan keskenään). Eiks näille kiitäjille vois olla joku oma kaista, vaikka moottoritien varrella - jätettäis nää virkistysalueet meille alle 40km/h kulkeville ihmisille. Kun eihän ne erityisesti maisemien tai seurustelun takia vedä sitä lenkkiä.

Mä kävin yks päivä kääntymässä Stockan urheiluosastolla, kun koti-insinööri suositteli, että ostaisin ees uudet lenkkarit. Ihan kun mun hapenottokyky paranis jostain ylipronaatiotuesta, mähän tarttisin ne air cushionit keuhkoihin, goddammit! Kun mä sitten kattelin niitä kenkiä ja luin niitä kuvauksia niin tajusin, että näille mun puolen tunnin pyrähdyksille on ihan yks ja hailee mitä jalkaani tai ylipäätään päälleni laitan, mä voisin juosta vaikka mun el naturalistoilla. Puhumattakaan siitä, että niillä mun 10 vuotta sitten ostetuilla lenkkareilla ei oo vieläkään juostu edes 500 kilsaa. Ostin kuitenkin kunnon urheilurintsikat, ne vähentää tuskaa muutamalla yksiköllä. Mutta kandee varoa, eräs nimetön lähde infosi, että toi ongelma kuulemma poistuu ihan itsestään juoksuharjoittelulla, jopa niin ettei tarvi liivejä enää koskaan.. Yks tosi hyvä syy ottaa vähän relammin.

No sitten mua kehotettiin kiinnittämään huomiota tankkaukseen. Mut se on jotenkin aika mahdotonta. Mä juoksen mieluiten aamuisin, kun vatsassa ei oo mitään, mikä vois alkaa pistää, ja vielä niin, että oon edellisen kerran juonut edellisen vuorokauden puolella. Heti, kun vetää kunnon brekkarin niin joutuu alkaa odottelee sellaista hyvää aikaikkunaa, että ei oo liian täys olo tai seuraava nälkä oven takana. Ja se on kuulkaa aika vaikeeta. Sitäpaitsi vedin toistaiseksi parhaan juoksuni, kun olin vetänyt Lintsillä alle burgerin, ransut , jätskin (sekä omani että Madden) ja pienen tuopin. Mä luulen, että jos mulla olis personal trainer, se haluais aika äkkiä hallinnolliselle puolelle.

Tärkeintä on kuitenkin backup. Mä kulutan sellasta pientä parin kilsan lenkkiä, jonka varrella on mahdollisimman monta exittiä himaan, päivän kunnosta riippuen. Landella en suostu juoksemaan, koska siellä joutuu väkisin juoksee joko viis tai seittemän kilsaa. Entäs jos mulla olis ollu kuuden kilsan päivä?! Koti-insinööri pitää tätä selittelynä. Toiseksi tärkeintä onkin loppukiri. Kotipihaan on saavuttava sutjakasti rullaten, hengitys tasaisena. Kas, maratoneja juokseva kumppanisi saattaa katsoa ikkunasta ja sinun tehtäväsi on osoittaa, että hänen treeninsä on pelkkää ajanhukkaa, vähemmälläkin pysyy loistokunnossa.

Juoksija-lehti varmaan haluaa patentoida tän mun treeniohjelman. Sitä odotellessa ilmoittautumiset mun treenitalliin spostitse - citius, altius ja rieslingius!

Hokkasen Timo saa seuraa

Tiedoksi niille musiikinystäville, jotka ovat jo saaneet Hokkasen Timon tarinasta tarpeekseen, että Koti-insinöörin bändiltä on tulossa lisää musiikkia elokuun lopussa. Sen kunniaksi pojat ovat pystyttäneet joulukalenterin (sieltä voi muuten voittaa liput julkkarikeikalle) ja tämänpäiväisestä luukusta putkahti juurikin se biisi, josta kyselin mielipidettänne taannoin! Nyt se on vaan sovitettu ja purkitettu ja masteroitu. Ja mun mielestä se on edelleen levyn paras kipale, musiikkitosikko kun olen.

Kasvatustieteellinen perhekunta

Kaksivuotiasta saisi kuulemma jo kasvattaa, ihan kasvatusoppikirjojenkin mukaan. Itse olen vetänyt rajoja ja asettanut sääntöjä jo yksivuotiaallekin, mutta nyt siis viimeistään saa aloittaa uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen. Samalla alkaa parisuhteessa erittäin haastava aika.

Nyt viimeistään alkavat vanhempien keskinäiset neuvottelut linjavedoista: mitä mieltä ollaan tuttipullosta ja tutista vieroituksesta, vaipattomuudesta, lapsen ruokailuista, nukkumaanmenoajoista, palkinnoista, rangaistuksista, jäähypenkkikomennuksista ja ties mistä. Tämä vaatii ihan perkeleesti aikuissovittelua. On laadittava molempia tyydyttävä kasvatusohjelma, näyttäydyttävä hampaat irvessä yhteisessä rintamassa ja standardisoitava ratkaisumallit, jotta molemmat reagoivat lapsen toimintaan samalla tavalla. Haasteita tulee heti kun joku asia on harmaalla alueella ja vanhemmat ovatkin yhtäkkiä aivan eri linjoilla. Siinä sitten yrittää murtamatta toisen auktoriteettia mulkoilla ja viestittää toiselle kaikilla mahdollisilla sanattoman viestinnän keinoilla, että EI NÄIN. Tai silloin kun ipana näkee, että samat säännöt eivät koske kaikkia lapsia. Sitten sitä joutuu turvautumaan siihen lauseeseen, mitä pienenä vihasi yli kaiken. Koska meillä tehdään tällä tavalla.

Meillä saa jäätelöä, pullaa ja muita herkkuja hyvin syödyn ruoan jälkeen - mutta ei aamupalan jälkeen ja lautasen hyväksyttävästä tyhjyysasteesta on vielä neuvottelut kesken.
Meillä ei saa läpsiä ja töniä - tahallaan, leikkimisen lomassa saa painia ihan vapaasti.
Jos tulee pipi, meillä saa lohdutusrusinan - mutta ei koko pakettia.
Meillä joutuu jäähypenkille jos on tuhma, mutta ei mistä tahansa pikkujutusta vaan kunnon kenkkuilusta.
Meillä ei saa mitään läpi huutamalla, paitsi jos päivä on ollut poikkeuksellisen uhmakas ja se tuttipullo auttaisi uneen.
Ymmärrätte yskän?

En pidä liioitteluna sitä, että teesit kirjoitetaan paperille, joka pistetään jääkaapin oveen. Jotta ei kävisi niin kuin meille on käynyt. Skidi nimittäin kyllä tietää keneltä saa rusinoita, kuka tulee aina mukaan, jos haluaa yhtäkkiä mennä yläkertaan ja kuka ei henno kuunnella parkumista - eikä erota tekoitkua oikeasta harmista. Skidi myös tietää, että jos haluaa läätelöö niin kannattaa kuiskata pyyntö isille, ettei se yksi saamarin kotka kuule ja vesitä koko hyvää hanketta.

House band Provinssissa

Pikainen huomautus: koti-insinöörin bändi esiintyy tänään Provinssissa Rumba-teltassa klo 15.00. Jos joku teistä sattuisi olemaan siellä tänään, niin käykää kuuntelemassa ja kertokaa vakuuttiko setien meininki! Ensimmäinen sinkku on ainakin menestynyt hyvin ja levy ilmestyy elokuussa. Koti-insinööri on toki julkaissut kolme levyä tätä ennenkin, mutta nyt ekaa kertaa biisit on päässeet kansallisille kanaville. Jee!