Te muistatte ehkä sen kalakeittoepisodin? Se sai jatkoa.
Oli ollut rankka viikko töissä. Soitin perjantaina kotimatkalta koti-insinöörille ja sanoin, että olisi kiva syödä illalla jotain lihottavaa ja hyvää. Vastaanotto oli ilahtunut: ukko lupasi hoitaa setin valmiiksi aasta ööhön, minun ei tarvitsisi kuin istua pöytään.
Olisin tietysti voinut sanoa, että tarkoitin pizzaa ja kaljaa. Ja illemmalla ehkä vähän juustoja ja punkkua, kenties jäätelöä jälkkäriksi. Pussi irtiksiäkin menisi.
Mutta kun en sanonut.
Mistä olisin voinut arvata, että koti-insinööri aikoo yllättää. "Jotain hyvää" sai tuona perjantaina ranskalaisten ja nakkien muodon. Ranskalaisethan tulevat luonnollisesti nopeammin kun laittaa kiertoilmauunin kolmeen sataan ja ransut heti sisään (Ps. leivinpaperi ei ole sama asia kuin voipaperi). Sillä välin keittiöiden partaveitsi paloitteli paketin nakkeja ja paistoi ne pannulla runsaassa voissa. Lisukkeeksi valmistui vihersalaatti, jonka höysteeksi tämä Espoon Gordon Ramsey iski purkin smetanaa, koska katsoi sen olevan käytännössä samaa tavaraa kuin kermaviili. Pinnalta palaneet ja sisältä jäiset perunat aseteltiin pohjimmaiseksi, välikerrokseen rasvaa tirisevät nakinpalat ja päälle salaatti. Koko komeus koristeltiin ketsupilla ja sinapilla. Ja tämä kaikki syvältä lautaselta.
Pystyin syömään "keitostani" noin 1/3 osaa, sitten tuli kahdeksi päiväksi huono olo. Matildakin suolsi ulos ensimmäisen nelisanaisen lauseensa: ei tykkää tästä yhtään.
Miehen ja naisen välinen kommunikaatio on taitolaji. Ottakaa lapsesta mallia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti-insinööri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti-insinööri. Näytä kaikki tekstit
2.3.2009
15.2.2009
Ajojahti
Jouduin systemaattisen ajojahdin uhriksi. Olin lanseerannut viikonlopulle vaatekaappien läpikäynnin tarkoituksena siirtää UFF:n huomiin henkareilta ja hyllyiltä ne tuotteet, jotka ovat liian kauan maanneet käyttämättöminä. Ahdistava selkkaus alkoi ihan hyvää tarkoittavasta kysymyksestä.
- Viitsitkö katsoa myös ton sun kenkähyllyn läpi? Siellä on varmasti paljon kenkiä, joita et käytä. Saadaan vähän tilaa sinne kappiin.
- Eh. Anteeksi nyt, mutta pitäisköhän SUN ihan ensiksi katsoa se tilanne niiden kenkien osalta.
- Ai siis miten niin, mähän käytän kyllä kaikkia mun kenkiä.
- Niinkö?!
- Tottakai, kenkiähän tarvitaan eri vuodenajoille ja erilaiseen käyttöön. Täytyyhän nyt naisihmisellä olla muutama pari hyviä kävelykenkiä...
- Muutama!? Hyviä kävelykenkiä?! (tämä oli hyvin sarkastisella äänensävyllä tuotettu lause) Sulla on ainakin 30 paria kenkiä, joista suurinta osaa et käytä koskaan.
- Tuo on vahvasti liioiteltua. Ja sitäpaitsi se on ihan normaali määrä!
- Lasketaanpa! (tässä kohdin huomasin jo avanneeni Pandoran lippaan)
- Miten pikkumaista, en mäkään koskaan laske sun juomia oluita muuta kuin demomielessä..
Seurasi viitisen minuuttia raivokasta penkomista.
- Täällä yläkerrassa on 30 paria plus aamutossut ja nyt siirryn alakertaan.
- Tjaah, no onpas niitä kertynyt. [Etkä muuten näköjään huomannut katsoa mun vaatekaapista, siellä on mun kaikki yli 7cm korkokengät..]
- Täällä alakerrassa on kahdeksan paria erilaisia talvikenkiä.
- No joo, kaikki käytössä. [Ai, se missasi ne eteisen uudessa kaapissa olevat kolmet saappaat]
- Kenkäkaapissa näyttäisi olevan kuusi paria.
- Niin no, siellä tietty kevätkengät. [Urheilukaapissa sijaitsevia kaksia jumppatossuja, yksiä monoja ja yksiä juoksukenkiä ei nyt ainakaan lasketa.]
- Täällä on siis kolmet varvassandaalit, joita en kutsuisi kevätkengiksi. Vertailun vuoksi mulla näyttäis olevan 10 paria, jos lakerit luetaan mukaan.
- No sulla onkin liian vähän kenkiä! Ja kuten hyvin tiedät mun jalka kasvoi raskauden aikana ja olen nyt joutunut ostamaan muutamia uusia kenkiä, jotta ylipäätään kehtaan näyttäytyä kaupungilla. [Ja just tuli mieleen että mulla on tosiaan toimistollakin kolmet kengät]
- Sen lisäksi, että voisit elää kaksi kuukautta laittamalla joka päivä jalkaan uudet kengät, sulla on siis täällä kenkiä, jotka ei edes mahdu sulle? Ja sä pyydät mua tyhjentämään kenkähyllyn? Jossa on siis jo lähtökohtaisesti liian vähän kenkiä?
Perkele, mä sanon.
Älkää koskaan, korostan sanaa koskaan, ottako tätä kenkäasiaa puheeksi miehen kanssa, ellette halua kuolla marttyyreina. Ja kengättöminä (= alle 30 paria).
- Viitsitkö katsoa myös ton sun kenkähyllyn läpi? Siellä on varmasti paljon kenkiä, joita et käytä. Saadaan vähän tilaa sinne kappiin.
- Eh. Anteeksi nyt, mutta pitäisköhän SUN ihan ensiksi katsoa se tilanne niiden kenkien osalta.
- Ai siis miten niin, mähän käytän kyllä kaikkia mun kenkiä.
- Niinkö?!
- Tottakai, kenkiähän tarvitaan eri vuodenajoille ja erilaiseen käyttöön. Täytyyhän nyt naisihmisellä olla muutama pari hyviä kävelykenkiä...
- Muutama!? Hyviä kävelykenkiä?! (tämä oli hyvin sarkastisella äänensävyllä tuotettu lause) Sulla on ainakin 30 paria kenkiä, joista suurinta osaa et käytä koskaan.
- Tuo on vahvasti liioiteltua. Ja sitäpaitsi se on ihan normaali määrä!
- Lasketaanpa! (tässä kohdin huomasin jo avanneeni Pandoran lippaan)
- Miten pikkumaista, en mäkään koskaan laske sun juomia oluita muuta kuin demomielessä..
Seurasi viitisen minuuttia raivokasta penkomista.
- Täällä yläkerrassa on 30 paria plus aamutossut ja nyt siirryn alakertaan.
- Tjaah, no onpas niitä kertynyt. [Etkä muuten näköjään huomannut katsoa mun vaatekaapista, siellä on mun kaikki yli 7cm korkokengät..]
- Täällä alakerrassa on kahdeksan paria erilaisia talvikenkiä.
- No joo, kaikki käytössä. [Ai, se missasi ne eteisen uudessa kaapissa olevat kolmet saappaat]
- Kenkäkaapissa näyttäisi olevan kuusi paria.
- Niin no, siellä tietty kevätkengät. [Urheilukaapissa sijaitsevia kaksia jumppatossuja, yksiä monoja ja yksiä juoksukenkiä ei nyt ainakaan lasketa.]
- Täällä on siis kolmet varvassandaalit, joita en kutsuisi kevätkengiksi. Vertailun vuoksi mulla näyttäis olevan 10 paria, jos lakerit luetaan mukaan.
- No sulla onkin liian vähän kenkiä! Ja kuten hyvin tiedät mun jalka kasvoi raskauden aikana ja olen nyt joutunut ostamaan muutamia uusia kenkiä, jotta ylipäätään kehtaan näyttäytyä kaupungilla. [Ja just tuli mieleen että mulla on tosiaan toimistollakin kolmet kengät]
- Sen lisäksi, että voisit elää kaksi kuukautta laittamalla joka päivä jalkaan uudet kengät, sulla on siis täällä kenkiä, jotka ei edes mahdu sulle? Ja sä pyydät mua tyhjentämään kenkähyllyn? Jossa on siis jo lähtökohtaisesti liian vähän kenkiä?
Perkele, mä sanon.
Älkää koskaan, korostan sanaa koskaan, ottako tätä kenkäasiaa puheeksi miehen kanssa, ellette halua kuolla marttyyreina. Ja kengättöminä (= alle 30 paria).
28.1.2009
Päiväkäsky
Matildan puheen kehitys otti jo jouluna selkeästi havaittavan askeleen eteenpäin ja nyt olemme sitten kuulleet ensimmäisen aika kompleksisen lauseen. Olimme ruokailemassa kun ipanalle iski annoskateus. Tuli päättäväiset ohjeet:
Matilda maistaa. Oma lautanen. Titi hakee.
Kun sain suuni taas kiinni, katsoin kysyvästi koti-insinööriä, joka nousi konemaisesti suorittamaan annettua käskyä. Isin silmäkulmassa kimmelsi liikutuksen kyynel. Epäilemättä hän ymmärsi elävänsä loppuelämänsä pikkutytön tossun alla - eikä ollut yhtään pahoillaan.
Matilda maistaa. Oma lautanen. Titi hakee.
Kun sain suuni taas kiinni, katsoin kysyvästi koti-insinööriä, joka nousi konemaisesti suorittamaan annettua käskyä. Isin silmäkulmassa kimmelsi liikutuksen kyynel. Epäilemättä hän ymmärsi elävänsä loppuelämänsä pikkutytön tossun alla - eikä ollut yhtään pahoillaan.
29.12.2008
Optimisti-pulkka ja muita lahjoja
Jos joulu tulee yllätyksenä, niin tulee joulun loppuminenkin. Yhtäkkiä kukaan ei halua kuulla puhuttavankaan jouluruoista tai glögistä. Lahjat ovat olleet käytössä jo monta päivää. Välipäiviksi mennään jo töihin. Kukaan ei enää muista että unohdimme lähettää joulukortit.
Joulupukki toi ihania. Eikä sitä pelätty yhtään, vaikka se ei nähnytkään mitään partansa takaa ja kolautti Skdiä paketilla päähän.
Mä en tänä jouluna toivonut mitään, hyvin kävi silti. Sain toivomani kaulakorun (sen hukkaamani huomenlahjakorun tilalle), design-heijastimen, kirjoja, haudutus-höyrytyskattilan ja lastenhoitolahjakortteja. Huippua!
Skidi oli lahjojen määrästä päätellen ollut kiltein. Flikka sai vaatteita, puisen liesiuunin kattiloineen, keppiseepran, pehmo-Myyrän ja nojatuoli & pöytäsetin, jonka diy-vaari oli itse nikkaroinut. Mummi oli huristellut kasaan ison jäniksen, jolla oli päällään mun koneessa kutistama Madden villa-asu (hmh, en ole KOSKAAN pessyt mitään käsin). Myös Paukkumaissin cd:n vastaanotto oli innostunut.
Niin ja Koti-insinööri oli ostanut tyttärelleen pulkan. Hienon sinisen, jonka penkissä on vaahtomuovipehmusteet. Kun me vedettiin sitä joulupäivänä huurteisella nurmikolla, tuli väkisinkin mieleen, että se oli optimisti-pulkka. Niin kuin se jolla. Mutta parempi siinä on sisällä istua, samettimekko päällä.
21.12.2008
Isi piirtää
Tuota. Selailin yksi päivä Skidin piirustusvihkoa. Löysin sieltä seuraavat naivistis-pelkistettyä linjaa edustavat teokset.
Vihreä lienee jonkinlainen deliriumista kärsivä lammas ja oranssi ehkä kiinalainen jänis, jonka etutassut ovat surkastuneet risuiksi ja kyljessä karvaa korvasieniä.
En nyt ole itsekään mikään rembrandt, mutta on muutamia asioita, joissa Skidi saavuttanee koti-insinöörin taitotason parin vuoden sisään. Yksi on astianpesukoneen täyttäminen ja toinen on piirtäminen.
Vihreä lienee jonkinlainen deliriumista kärsivä lammas ja oranssi ehkä kiinalainen jänis, jonka etutassut ovat surkastuneet risuiksi ja kyljessä karvaa korvasieniä.
En nyt ole itsekään mikään rembrandt, mutta on muutamia asioita, joissa Skidi saavuttanee koti-insinöörin taitotason parin vuoden sisään. Yksi on astianpesukoneen täyttäminen ja toinen on piirtäminen.
16.11.2008
Levyraati
Koti-insinööri on paitsi insinööri myös rock-muusikko. Hyvin lievä tapaus, ei omista pythoninnahkatakkia, eikä heitä välittömästi saloraa hotellin ikkunasta. Kokkelin virkaa toimittaa viikonloppukeskiolut.
Edellinen bändiprojekti päättyi jäsenten ajanpuutteeseen: kaksi dippainssiä, väitöskirjaa vääntävä lintubiologi, lakimies ja henkilöstökonsultti eivät saaneet kommunikaattoreitaan synkronoitua ja homma pistettiin suosiolla telakalle. Oli kieltämättä hassunnäköistä, kun äijät suhasivat suoraan palaverista, puku päällä ja salkku kainalossa treenikämpälle soittamaan.
Musiikin tekoa ei kuitenkaan saa pois ihmisestä.
Pöytälaatikkoon alkoi hiljalleen kertyä uusia sävellyksiä ja uusi kokoonpano pistettiin pystyyn viime vuonna. Nyt pukkaa taas levyä, suomenkielistä melodista rockia. Joulukuussa studioon ja eka livekeikka on Semissä 14.1.
Project Maman lukijoilla onkin nyt ainutlaatuinen tilaisuus saada maistiaisia uudesta tuotannosta ja viisi innokkainta saa lipun keikalle! Kertokaa siis tän treenikämppädemon perusteella, onko meidän perheen rahahuolet ohi vai suositteletteko vielä jatkamaan palkkatyössä? Skidi kyllä tykkää, mutta se on niin puolueellinen.
EDIT: Player ei toiminut kunnolla, mutta Pollyn kommentti: "Kauniit ja koskettavat sanat, melkein haistoin meren. Soitto soi heleästi ja herkästi. Lauloiko muuten sopivan rosoinen miesääni hiukan nenään? Vaikea sanoa bändistä paljoa yhden kipaleen perusteella. Sanat, niistä kunniamaininta. Ehdottomasti edellytykset menestyä!"
EDIT2: Tästä biisistä tuli sitten paljon enemmän kuin pelkkä demo.
Jee!
Edellinen bändiprojekti päättyi jäsenten ajanpuutteeseen: kaksi dippainssiä, väitöskirjaa vääntävä lintubiologi, lakimies ja henkilöstökonsultti eivät saaneet kommunikaattoreitaan synkronoitua ja homma pistettiin suosiolla telakalle. Oli kieltämättä hassunnäköistä, kun äijät suhasivat suoraan palaverista, puku päällä ja salkku kainalossa treenikämpälle soittamaan.
Musiikin tekoa ei kuitenkaan saa pois ihmisestä.
Pöytälaatikkoon alkoi hiljalleen kertyä uusia sävellyksiä ja uusi kokoonpano pistettiin pystyyn viime vuonna. Nyt pukkaa taas levyä, suomenkielistä melodista rockia. Joulukuussa studioon ja eka livekeikka on Semissä 14.1.
Project Maman lukijoilla onkin nyt ainutlaatuinen tilaisuus saada maistiaisia uudesta tuotannosta ja viisi innokkainta saa lipun keikalle! Kertokaa siis tän treenikämppädemon perusteella, onko meidän perheen rahahuolet ohi vai suositteletteko vielä jatkamaan palkkatyössä? Skidi kyllä tykkää, mutta se on niin puolueellinen.
EDIT: Player ei toiminut kunnolla, mutta Pollyn kommentti: "Kauniit ja koskettavat sanat, melkein haistoin meren. Soitto soi heleästi ja herkästi. Lauloiko muuten sopivan rosoinen miesääni hiukan nenään? Vaikea sanoa bändistä paljoa yhden kipaleen perusteella. Sanat, niistä kunniamaininta. Ehdottomasti edellytykset menestyä!"
EDIT2: Tästä biisistä tuli sitten paljon enemmän kuin pelkkä demo.
Jee!
16.10.2008
Kalakeitto ja kuinka se tehdään
Insinööri on sattuneesta syystä joutunut perehtymään kotiruoan valmistukseen. Alla eräs kalakeittogaten nimellä kulkeva tekstiviestikeskustelu.
- Hei! Ajattelin tehdä kalakeittoa. Kalaliemikuutiot on loppu, joten voiko käyttää kasvislientä?
- Voi käyttää mutta jääkaapissa on sitä kalafondiakin.
- Ok.
Vierähti tovi. Puhelin piippaa.
- Jos tarvitaan 0,7l kalalientä niin paljonko laitetaan vettä ja paljonko fondia?
- Ööö? 0,7dl vettä ja fondia ohjeen mukaan, ehkä 1 rkl.
- Niin, mutta paljonko laitetaan öljyä?
- ?!
- Eikö fondi tehdä öljyyn?
Sitten oli pakko soittaa. Selvisi, että oli mennyt fondue ja fondi sekaisin. Lohdullista kuitenkin että ei olisi tehnyt keittoa juustoon vaan öljyyn.
- Hei! Ajattelin tehdä kalakeittoa. Kalaliemikuutiot on loppu, joten voiko käyttää kasvislientä?
- Voi käyttää mutta jääkaapissa on sitä kalafondiakin.
- Ok.
Vierähti tovi. Puhelin piippaa.
- Jos tarvitaan 0,7l kalalientä niin paljonko laitetaan vettä ja paljonko fondia?
- Ööö? 0,7dl vettä ja fondia ohjeen mukaan, ehkä 1 rkl.
- Niin, mutta paljonko laitetaan öljyä?
- ?!
- Eikö fondi tehdä öljyyn?
Sitten oli pakko soittaa. Selvisi, että oli mennyt fondue ja fondi sekaisin. Lohdullista kuitenkin että ei olisi tehnyt keittoa juustoon vaan öljyyn.
12.10.2008
Miten koti-isällä sujuu?
Insinööri on nyt ollut melkein kaksi kuukautta kotona. Miten homma sujuu?
No, Skidi ei jäänyt äidin perään itkemään vaan on luontevasti siirtänyt luottovanhemman tittelin isälle. Ei minuakaan varsinaisesti syrjitä, mutta esimerkiksi kolhuja mennään ensiksi näyttämään iskälle ja "titistä" puhutaan muutenkin paljon - etenkin silloin, kun sillä on vapaailta ja minun pitäisi riittää viihdykkeeksi. Siinähän sitten todistelet, että kyllä mäkin olen ihan magee tyyppi.
Se, että ei jää totaalisesti sidekickiksi, vaatii kyllä kohtuullista elämänhallintaa: ylitöitä ei tehdä ja harrastukset on karsittu minimiin ja aikataulutettu niin, että iltaisin ja viikonloppuisin riittää perheaikaa.
Tän kirjoituksen pointti onkin, että kun tietää, millaista on olla päähenkilö, tietää myös milloin on valahtamassa sivuosaan. Kuinkahan moni isä muuttaisi rutiinejaan perhekeskeisimmiksi, jos tajuaisi nykyisellään olevansa se helposti vaihdettavin osa perheen kokoonpanossa.
Uskoisin, että aika moni.
Spekulointia voi myös jatkaa suomalaisten avioliittojen kestävyydellä (josta muuten mielenkiintoinen tilasto täällä): lapsen aiheuttama yhtäkkinen ja odottamaton epätasa-arvo kylvää aikamoista tuhoa parisuhteessa, jos nainen ei ole tarkkana: vaadi osallistumista ja ilmaise tunteitaan niin, että se menee pahimmallekin junttieinarille jakeluun.
Väitän myös, että perhevapaiden jakaminen lisää vanhempien keskinäistä kunnioitusta, kun mies ymmärtää, millaista työtä nainen kotona tekee/teki/on tehnyt ja toisaalta nainen muistaa, miten hankala duunista on lähteä kesken palaverin. Lisäksi tähän ikään mennessä on työelämässä yleensä ehtinyt kehittää vatsahaavaa sen kymmenisen vuotta. Toista yhtä laillisesti yksiselitteistä breikin paikkaa tuskin tulee.
Insinööri on sitäpaitsi tykännyt, vaikkei firmansa osakkaana ole kokonaan töistä eroon päässytkään. Eikä Skidi ole valittanut, vaikka välillä on vaatteet päällä miten sattuu (en edes aloita siitä sävy sävyyn pukemisesta) ja lounaaksi pihviä ja kurkkusalaattia (no kidding). Titille kyllä sallitaan muutama stiplu.
No, Skidi ei jäänyt äidin perään itkemään vaan on luontevasti siirtänyt luottovanhemman tittelin isälle. Ei minuakaan varsinaisesti syrjitä, mutta esimerkiksi kolhuja mennään ensiksi näyttämään iskälle ja "titistä" puhutaan muutenkin paljon - etenkin silloin, kun sillä on vapaailta ja minun pitäisi riittää viihdykkeeksi. Siinähän sitten todistelet, että kyllä mäkin olen ihan magee tyyppi.
Se, että ei jää totaalisesti sidekickiksi, vaatii kyllä kohtuullista elämänhallintaa: ylitöitä ei tehdä ja harrastukset on karsittu minimiin ja aikataulutettu niin, että iltaisin ja viikonloppuisin riittää perheaikaa.
Tän kirjoituksen pointti onkin, että kun tietää, millaista on olla päähenkilö, tietää myös milloin on valahtamassa sivuosaan. Kuinkahan moni isä muuttaisi rutiinejaan perhekeskeisimmiksi, jos tajuaisi nykyisellään olevansa se helposti vaihdettavin osa perheen kokoonpanossa.
Uskoisin, että aika moni.
Spekulointia voi myös jatkaa suomalaisten avioliittojen kestävyydellä (josta muuten mielenkiintoinen tilasto täällä): lapsen aiheuttama yhtäkkinen ja odottamaton epätasa-arvo kylvää aikamoista tuhoa parisuhteessa, jos nainen ei ole tarkkana: vaadi osallistumista ja ilmaise tunteitaan niin, että se menee pahimmallekin junttieinarille jakeluun.
Väitän myös, että perhevapaiden jakaminen lisää vanhempien keskinäistä kunnioitusta, kun mies ymmärtää, millaista työtä nainen kotona tekee/teki/on tehnyt ja toisaalta nainen muistaa, miten hankala duunista on lähteä kesken palaverin. Lisäksi tähän ikään mennessä on työelämässä yleensä ehtinyt kehittää vatsahaavaa sen kymmenisen vuotta. Toista yhtä laillisesti yksiselitteistä breikin paikkaa tuskin tulee.
Insinööri on sitäpaitsi tykännyt, vaikkei firmansa osakkaana ole kokonaan töistä eroon päässytkään. Eikä Skidi ole valittanut, vaikka välillä on vaatteet päällä miten sattuu (en edes aloita siitä sävy sävyyn pukemisesta) ja lounaaksi pihviä ja kurkkusalaattia (no kidding). Titille kyllä sallitaan muutama stiplu.
1.10.2008
Insinööri ja amatööri
Kun otetaan diplomi-insinööri ja yksivuotias ja käsketään niiden elää puoli vuotta toinen toistaan tukien ja maailman menoa opetellen, käykin niin, että kesken aamupalaverin puhelin piippaa ja saan lukea uudesta tutkimuksesta:
Harkitsin viestin lukemista ääneen.
On mielenkiintoista nähdä, mitä tuloksia tämä kakkalaboratorio saa aikaan. Koska itse humanistina keskittyisin seuraamaan lapsen kielellistä (kuten sanaa "kakka", joka esiintyy aika usein ennen kyseistä toimitusta) ja eleellistä (lapsi muuttuu rauhattomaksi , pysähtyy ja alkaa punehtua naamasta) viestintää. Mutta kukin tyylillään.
Pyrin hahmottamaan m:lle ak-barometria (ak = aamukakka). Mittaan viikon kuluessa ajallista kakkaetäisyyttä aamupalasta, ja toisaalta kellonaikaa, jolloin kakka putkahtaa pylleröstä. Tällä pyrin etsimään sitä aikaikkunaa, jolloin potalla tulisi istuksia. Työoletukseni on, että kakkavaihtelu on vielä liian pitkä istuttavaksi, mutta keskimääräinen etäisyys aamupalasta on 45 min. On vaikeata arvioida luumukonsentraation merkitystä tutkimuksessa. Tänään tulos oli 9:20, +15 min.
Harkitsin viestin lukemista ääneen.
On mielenkiintoista nähdä, mitä tuloksia tämä kakkalaboratorio saa aikaan. Koska itse humanistina keskittyisin seuraamaan lapsen kielellistä (kuten sanaa "kakka", joka esiintyy aika usein ennen kyseistä toimitusta) ja eleellistä (lapsi muuttuu rauhattomaksi , pysähtyy ja alkaa punehtua naamasta) viestintää. Mutta kukin tyylillään.
6.6.2008
Secret handshake
Olin eilen iltapuuron aikaan pihalla kastelemassa istutuksia ja kun tulin takaisin, mies ja Madde hihittelivät ja kättelivät. Madde oli oppinut sanomaan käsipäivää. Muakin käteltiin. Tuli väistämättä mieleen, että mitähän tosta syksystä seuraa, kun nämä kaksi jäävät pitämään taloutta.
Kun lähdin töistä, ei hirvittänyt yhtään päästää lankoja käsistä. Tiesin, että mun seuraaja oli pätevä ja mukava ja pitäisi projekteista hyvää huolta. Nytkin tiedän, että seuraaja on pätevä ja mukava ja Madde on parhaissa mahdollisissa käsissä. Silti on jotenkin epävarma olo - kun isi on niin järjettömän LEPSU. Yksi mammakollega kertoi miehensä ihan suoraan ilmoittaneen lapsilleen, että isin kanssa on eri säännöt. Ei ole niin kauhean tarkkaa mitä syödään ja milloin syödään ja ollaanko nukkumassa kahdeksalta. Miksi ihmeessä äidit on niitä tiukkoja? Vai päteekö tää vaan tyttäriin, joilla tunnetusti on taito saada iskä antamaan aamupalaksi kolmen pallon jäätelötötterö? Vesittyykö mun kaikki opetukset? Että ruoka syödään lautaselta, vessapaperirullaa ei saa purkaa ja portaat saa kiivetä vain vanhemman kanssa. Ja että kummisedän joululahjaksi antamaa leluhevosta ei saa enää kutsua Pervertti-Alfiksi. Sitten on vielä kokonaan uusia haasteita opeteltavana: potta, pukeminen, tuttipullon vaihtaminen nokkamukiin jne. Koti-Freud tietysti väittäisi, että mulla on vaan oma alter ego ojassa ja pelkään itse tippuvani kärryiltä. Voipi olla.
Onhan sekin tietty jotain, että tytär osaa jokaisen ruokailun jälkeen kiittää jollain secret handshakella, epäilemättä päiväkodin tädit riemuitsevat tällaisesta erikoistaidosta. Onneksi tässä on kesäloma välissä niin mä ehdin kirjoittaa Madden hoito-ohjeet ja -kommervenkit satasivuiseksi opukseksi. Eihän sitä kukaan tietenkään lue, mutta saanpahan itse rauhan.
Kun lähdin töistä, ei hirvittänyt yhtään päästää lankoja käsistä. Tiesin, että mun seuraaja oli pätevä ja mukava ja pitäisi projekteista hyvää huolta. Nytkin tiedän, että seuraaja on pätevä ja mukava ja Madde on parhaissa mahdollisissa käsissä. Silti on jotenkin epävarma olo - kun isi on niin järjettömän LEPSU. Yksi mammakollega kertoi miehensä ihan suoraan ilmoittaneen lapsilleen, että isin kanssa on eri säännöt. Ei ole niin kauhean tarkkaa mitä syödään ja milloin syödään ja ollaanko nukkumassa kahdeksalta. Miksi ihmeessä äidit on niitä tiukkoja? Vai päteekö tää vaan tyttäriin, joilla tunnetusti on taito saada iskä antamaan aamupalaksi kolmen pallon jäätelötötterö? Vesittyykö mun kaikki opetukset? Että ruoka syödään lautaselta, vessapaperirullaa ei saa purkaa ja portaat saa kiivetä vain vanhemman kanssa. Ja että kummisedän joululahjaksi antamaa leluhevosta ei saa enää kutsua Pervertti-Alfiksi. Sitten on vielä kokonaan uusia haasteita opeteltavana: potta, pukeminen, tuttipullon vaihtaminen nokkamukiin jne. Koti-Freud tietysti väittäisi, että mulla on vaan oma alter ego ojassa ja pelkään itse tippuvani kärryiltä. Voipi olla.
Onhan sekin tietty jotain, että tytär osaa jokaisen ruokailun jälkeen kiittää jollain secret handshakella, epäilemättä päiväkodin tädit riemuitsevat tällaisesta erikoistaidosta. Onneksi tässä on kesäloma välissä niin mä ehdin kirjoittaa Madden hoito-ohjeet ja -kommervenkit satasivuiseksi opukseksi. Eihän sitä kukaan tietenkään lue, mutta saanpahan itse rauhan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
