Tietoa mainostajalle ›

12.10.2008

Miten koti-isällä sujuu?

Insinööri on nyt ollut melkein kaksi kuukautta kotona. Miten homma sujuu?



No, Skidi ei jäänyt äidin perään itkemään vaan on luontevasti siirtänyt luottovanhemman tittelin isälle. Ei minuakaan varsinaisesti syrjitä, mutta esimerkiksi kolhuja mennään ensiksi näyttämään iskälle ja "titistä" puhutaan muutenkin paljon - etenkin silloin, kun sillä on vapaailta ja minun pitäisi riittää viihdykkeeksi. Siinähän sitten todistelet, että kyllä mäkin olen ihan magee tyyppi.

Se, että ei jää totaalisesti sidekickiksi, vaatii kyllä kohtuullista elämänhallintaa: ylitöitä ei tehdä ja harrastukset on karsittu minimiin ja aikataulutettu niin, että iltaisin ja viikonloppuisin riittää perheaikaa.

Tän kirjoituksen pointti onkin, että kun tietää, millaista on olla päähenkilö, tietää myös milloin on valahtamassa sivuosaan. Kuinkahan moni isä muuttaisi rutiinejaan perhekeskeisimmiksi, jos tajuaisi nykyisellään olevansa se helposti vaihdettavin osa perheen kokoonpanossa.

Uskoisin, että aika moni.

Spekulointia voi myös jatkaa suomalaisten avioliittojen kestävyydellä (josta muuten mielenkiintoinen tilasto täällä): lapsen aiheuttama yhtäkkinen ja odottamaton epätasa-arvo kylvää aikamoista tuhoa parisuhteessa, jos nainen ei ole tarkkana: vaadi osallistumista ja ilmaise tunteitaan niin, että se menee pahimmallekin junttieinarille jakeluun.

Väitän myös, että perhevapaiden jakaminen lisää vanhempien keskinäistä kunnioitusta, kun mies ymmärtää, millaista työtä nainen kotona tekee/teki/on tehnyt ja toisaalta nainen muistaa, miten hankala duunista on lähteä kesken palaverin. Lisäksi tähän ikään mennessä on työelämässä yleensä ehtinyt kehittää vatsahaavaa sen kymmenisen vuotta. Toista yhtä laillisesti yksiselitteistä breikin paikkaa tuskin tulee.

Insinööri on sitäpaitsi tykännyt, vaikkei firmansa osakkaana ole kokonaan töistä eroon päässytkään. Eikä Skidi ole valittanut, vaikka välillä on vaatteet päällä miten sattuu (en edes aloita siitä sävy sävyyn pukemisesta) ja lounaaksi pihviä ja kurkkusalaattia (no kidding). Titille kyllä sallitaan muutama stiplu.

20 kommenttia:

  1. Toisaalta on niitäkin miehiä, jotka innoissaan kotiin jäämisestä ja lapsen kanssa olosta, mutta eivät siltikään tunnu ymmärtävän mitä kaikkea nainen kotona ollessaan teki. Itsellään ja lapsella on hauskaa yhdessä, lapsi hoituu; saa ruuat jne, mutta huusholliasiat saa hoitaa äiti tultuaan illalla kotiin. Jos jaksaa. Jos ei jaksa, saa elää kaatopaikkamaisen kaaoksen keskellä. Ja jos äidin työpäivät sattuvatkin olemaan hiukan lyhyempiä kuin isän aikanaan, työ ei mitenkään voi olla yhtä rankkaa, eihän?

    VastaaPoista
  2. Kyllä noitakin varmasti löytyy! Siinä vaiheessa pitäisi sitten äidin viimeistään kysyä että haluaako mies maksaa hoitovapaarahastaan siivoojan vai miten näitä kotitöitä jatkossa tehdään. Meillä käy se siivooja.

    VastaaPoista
  3. Mulla on sitten varmaan joku ihmemies, kun se tiskaa, imuroi, pesee pyykkiä, laittaa itselleen ruuan ja vielä silittää paitansa ja hoitaa lapsen kotiin tultuaan, että äiti saa levätä. Tavarat on kyllä hujan hajan, jos iskä on kauhan varressa, mutta en minä kehtaa siitä enää valittaa.

    VastaaPoista
  4. Pidä Helena tiukasti miehestäsi kiinni :). Tollasia aarteita ei kasva jokaisella oksalla.

    Mun mielestä on aivan ehdotonta, että isä käyttää osan vanhempainvapaasta. Miten muuten sitä oikeasti ymmärtää, millaista siellä kotona lapsen kanssa on? Vaatiihan se äidiltä itsekuria, että osaa hyväksyä myös toisen tavan tehdä asioita. Välillä kyllä tuntuu, että naiset voisivat ottaa miehiltä oppia joissain asioissa. Ei se maailma ehkä kaadu, vaikka vaatteet eivät aivan natsaa yhteen tai koko ajan ei olla vaihtamassa puhtaita vaatteita. Vähän pelottaa, että musta tulee kuitenkin sellanen hysteerinen äiti, joka ei uskalla antaa lastaan kenellekään... :p

    Marjaana

    Ps. Mama, uusi profiili on mahtava :)

    VastaaPoista
  5. HelenaS, mä en ole koskaan käsittänyt miksi naiset silittävät miestensä paitoja. Ilmaiseksi. Onneksi insinööri on opiskellut tuotantotaloutta ja ymmärtää että jos on itse surkea silittäjä voi joko viedä paidat pesulaan tai maksaa vaimolle. ;)

    Marjaana, olen enemmän kuin samaa mieltä: molemmilla sukupuolilla on toisistaan opittavaa. Naisten on vaikea tajuta että miehillä ei yleensä ole silmää yksityiskohdille, kämpässä vallitseva kaaos ei siis välttämättä ole silkkaa röyhkeyttä ja välinpitämättömyyttä.

    Lapsen muuten oppii kyllä antamaan muillekin hoidettavaksi kun vanne alkaa riittävästi kiristää päätä. ;)

    VastaaPoista
  6. Olisi ollut upeaa, jos meilläkin insinööri olisi pitänyt osan vanhempainvapaasta. Olisi tosiaan ehkä paremmin oppinut ymmärtämään äidin asemaa - meillä nimittäin sotkuista on valittanut nimenomaan mies! Mielelläni olisin antanut tulla kokeilemaan, miten homma häneltä hoituisi. Jäin kuitenkin äitiyslomalleni projektityöpaikasta, eli eipä ole itsellä duunia johon palata (ja josta saada rahaa).

    Kiitokset muuten loistavasta blogista, Mama :)

    VastaaPoista
  7. Uskaltaudun älähtämään vastaan. Vanhempainvapaasta puhuttaessa puhutaan kovin pienestä lapsesta, melkein vauvasta. Mielestäni äidin kuuluu olla sen vanhempainvapaan pitäjä. Vähän myöhemmin on sitten isän aika. Nykymeiningissä painostetaan isiä jäämään kotiin imeväisten kanssa, ja siinä mielestäni paitsi aiheutetaan isille stressiä, dissataan myös muita osapuolia.

    Ja tämän siis sanoo työssäkäyvä nainen, jonka mies on ollut kotona liki kaksi vuotta lasten kanssa, hoitaa astianpesukoneen ja imuroinnit :)

    VastaaPoista
  8. Mulla on ihannemies joka hoitaa kotihommat ja jäi vielä vuorotteluvapaallekin nyt kun kaikki muksut on koulussa ja eskarissa. En tarkoita sitä että valitsi ajankohdan hyvin, kun lapset on nyt päivät poissa :-) vaan sitä että nyt kotona on joku joka kuskaa muksut kouluun/eskariin, hakee myös pois ja hoitaa iltapäivät. Kuljettaa harrastuksiin, laittaa ruuat ja siivoaakin vielä. Pyykkihommat olen pitänyt itselläni :-)

    Mutta eka kerran kun hän jäi kotiin ja tuplat oli 1½v, loppui meillä puhuminen äitiysLOMASTA. Isäntäkin huomasi ettei se ehkä lomaa olekaan pienten lasten kanssa kotona oleminen.
    Ja minun silmä lepäsi kun tulin töistä; isä hellan ääressä ja kaksi kitisevää muksua roikkumassa housunlahkeissa. Kiva nähdä se hellan toiseltakin puolelta :-)

    Mutta toisaalta, nyt ymmärrän paremmin myös työssäkäyviä isejä; kun tulee töistä kotiin niin olisi kiva vähän hengähtää. Ei niin että toinen sanoo että nyt on sun vuoro hoitaa kun olet ollut päivän poissa...
    Ja ikinä en herätä töissäkäyvää isää hoitamaan vauvaa yöllä. Mä säälin niitä miehiä joiden vaimot vaatii tässä tasa-arvoa. Kyllä minusta on kuitenkin helpompi raahustaa nuutuneena kotona kuin töissä.

    Kiitos mama hauskasta blogista. Käyn täällä aina välillä naureskelemassa jutuillesi :-)

    VastaaPoista
  9. Maria, saahan täällä älähdellä. :) Mutta mä olen sitä mieltä, että jos äiti ei imetä, on ihan sama kuka sitä pulloa suuhun työntää - yhdessä tuttavaperheessä iskä jäi juuri 7kk ikäisen lapsen kanssa kotiin ilman mitään ongelmia / paineita. Kyllä insinöörikin olisi hyvin voinut pitää vanhempainvapaasta kaksi vikaa kuukautta. Ja seuraavalla kerralla niin tapahtuukin, mä kun en missään tapauksessa aio imettää vuotta.

    Essiina, hyvä pointti, kyllä se isä ehtii osallistua myöhemminkin jos saa järjestetyksi työnantajan kanssa.

    Mä muuten kuulun niihin tasa-arvon vaatijoihin (vuoroöin on päivystysvuoro), koska mä kestän valvomista vaan yhden yön putkeen ilman raivaria. Kukin tyylillään tässäkin.

    VastaaPoista
  10. Kiva, ettei älähtelyä tuomita ;)

    Mä en ajattele asiaa pelkästään imetyksen kannalta, vaan lapsen kehityksen kannalta. Ensimmäisen elinvuoden aikana ensisijainen hoitaja saisi mieluiten olla sama, yksi ihminen. Käytännön ja järjen rajoissa, tietenkin. :)

    Jos isä jää vanhempainvapaalle, hän on ainakin toivottavasti ollut lapsen kanssa paljon kontaktissa sitä ennenkin. Ja se kun ei nyky-yhteiskunnassamme ihan helpolla toteudu: kaikkein pisintä työpäivää tekevät vauvaperheiden isät. Ja sehän jo tiedetään mitä siitä seuraa: väsyneitä äitejä, jotka hoitaa paitsi lasta, myös kotia sata lasissa...

    Voimia meille naiset! :D

    VastaaPoista
  11. Maria, ihan mielenkiinnosta: perustuuko toi sun väite tosta ekan vuoden yhdestä hoitajasta johonkin tutkimukseen vai mutuun? Äitiyslomahan ei kestä vuotta vaikka pitäisi kaikki vanhempainvapaat ja kesälomat päälle ja näkisin mielelläni poliitikkojen reaktion tuohon jos se on kovaa faktaa.

    Nää isät, joiden mä tiedän jääneen kotiin on kyllä hyvinkin vastuullisia ja perheeseensä sitoutuneita ihmisiä, mikä tietenkin myös helpottaa päätöstä jäädä kotiin. Mä olen itse nähnyt saman tilaston että vauvaperheiden isät tekisi pitkää päivää, mutta ainakin meidän firmassa perheelliset isät (ja äidit) pitää hyvin tarkkaan kiinni työajoista, ne on sinkut ja lapsettomat jotka joustaa! Toisaalta meidän firman keski-ikä pyörii myös kolmesskympissä. Ehkä toivoa siis on. ;)

    VastaaPoista
  12. Kiintymyssuhdeteoriassa (ks. esim. http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=duo94437.htm)
    ensisijaisen hoitajan merkitystä korostetaan paljon. Erittäin inspiroivasti aiheesta puhui myös proffa Liisa Keltikangas-Järvinen massaluennolla, jota olin kuuntelemassa.

    On niitä poliitikkojen reaktioita kysyttykin, mutta trendi on nyt vaan toinen. STM:n Isät perhevapaalle -projekti suitsutti isien osallistumista - ja mä siis edelleen haluan korostaa että olen enemmänkin kuin innoissani isien osallistumisesta. Mutta mitä lapsen etuun tulee, mä luotan enemmän persoonallisuuden kehityksen tutkijoihin kuin STM:n kampanjoihin.

    Siis isät kehiin - leikki-ikäisten kanssa, kiitos. Ja enemmän tukea kotihoitoon. Molemmat vanhemmat ehtisi saada olennaisen ja kauaskantoisen roolin lapsensa elämässä paremmin, joa aikajänne olisi vähän pidempi kuin nykyinen vanhempainvapaa...

    VastaaPoista
  13. Mielenkiintoista matskua, tostahan voi löytää muutakin länsimaisen yhteiskunnan ja suomalaisen kasvatuskulttuurin kritiikkiä. Olis kiva päästä juttelemaan ton proffan kanssa. Ottaiskohan se vastaan jos naamioituisin jokisikin sivuaineen opiseklijaksi. ;) Jos ottaa, teen tästä aiheesta oman postauksen.

    VastaaPoista
  14. Juu, ja tapaamista junaillessa voit tutustua Liisan kirjaan "Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys". On rouvalla useita muitakin teoksia, mutta tuohon olen jotenkin jämähtänyt. Se haastaa ajattelemaan omaa vanhemmuutta ihan uudella tavalla.

    Mä esimerkiksi olen kuitannut meidän esikoisneidin sukkahousuongelman jo(i)hinkin ikävaiheeseen (-vaiheisiin) kuuluvaksi rissaamiseksi jonka kunnon auktoriteetilla varustettu vanhempi saa loppumaan (hiukan kärjistäen). Vaan kyse saattaakin olla erityisen responsiivisesta temperamentista, ja ongelma onkin meissä vanhemmissa jotka emme ymmärrä sitä!

    Odottelen mielenkiinnolla, mitä saat aikaan :)

    VastaaPoista
  15. Heh... Mä taidan sitten sääliä teidän insinööriä kun se on joutunut yöllä vauvaa hoitamaan vaikka seuraavana päivän on töitä :-)

    Tässä on helppo omata tällainen asenne kun itse olen sitä mieltä että äidillä ne hormonit auttaa jaksamaan vauvan kanssa. Ja meillä kun on imetetty niin isin tissistä ei tuu maitoa. Ei siis ole edes vaihtoehtoa yöhoitajalle.

    Kukin tavallaan tässäkin asiassa, mutta tuo sääli noita isiä kohtaan heräsi kun olin neuvolassa terkkana ja seurailin (etenkin nuorien) perheiden elämää, joissa vaadittiin herkästi tasa-arvoa vanhempien välille.
    Nuoret äidit haluaa harrastaa, tulla ja mennä kuten ennenkin ja lapseen ei osata enää sitoutua. Se koetaan ennemminkin ahdistavana.

    Mutta kokemuksesta sanon että mitä useampi lapsi, sitä tiukemmin niissä on kiinni :-)Nyt jo tietää että se vauva-aika on lyhyt ja osaa nauttia siitä täysillä. Ilman kiirettä harrastuksiin yms. Tietenkin tähän liittyy se pointti että vauva-ajasta täytyy nauttia. Toisethan ei nauti sitä lainkaan, vasta niistä isommista muksuista.

    Mutta nykyään ei enää ole niin hyvää syytä istua sohvalla koko iltaa kaukkari toisessa kädessä kuin imettäessä oli :-) Ja tuplilla kun sai istua tooosi pitkään iltaimuilla. Ehti tollottaa salkkareista sinkkuelämään. Välillä vaan vaihtoi muksua ja väitti että tämä syö vielä ;-)

    VastaaPoista
  16. Hoi taas,
    olinpa tänään kuuntelemassa mainion luennon. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja Pelastakaa lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen puhui otsikolla "Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun" - myös Sinkkosen kirjan nimi.

    Luennon jälkeen kysyin Sinkkoselta, mitä mieltä hän on isien kannustamisesta vanhempainvapaalle. Hän totesi olevansa "vanhanaikainen paskiainen" ja kannattavansa äitiä ensisijaisena hoitajana ensimmäisen vuoden ajan, kiintymyssuhdeteoriaan nojaten.

    Vaan vastavirtaan uimistahan se on, kun isien osallistumista luukutetaan joka tuutista...

    Aiheesta luvassa oma postaus, toivottavasti vielä tänä iltana kun on luennon tuottamat ahaa-elämykset tuoreina muistissa :)

    VastaaPoista
  17. Mä sain siihen proffaan kontaktin! Se lupas ottaa mut vastaan marraskuun puolivälissä kun sillä on kalenterissa eka vapaa slotti. Lisää infoa siis luvassa tästä aiheesta.

    Essiina, mä kävin 8kk yöimettämässä Madden huoneessa että insinööri saisi nukkua, joten kun se homma loppui oli todellakin tasauksen paikka! Mutta saa sitä silti sääliä. Olis se voinut vähän helpommankin tien valita. ;)

    VastaaPoista
  18. Itse valvoin kaikki yöt 8 kk ajan, koska vauvan unirytmi nyt vain oli sellainen. Nukuin sitten aamupäivän vauvan kanssa. Vieläkin tyttö toisinaan heräilee yöllä, mutta isää en pyydä heräämään, koska en halua, että mieheni uupuu työssään. En nyt viittaa sinuun, Mama, mutta kuulostaa aikamoiselta rääkkäykseltä, jos nainen vaatii tasa-arvon vuoksi myös työssäkäyvää miestä heräämään (tällaisiakin tapauksia on).

    Enkä suinkaan työnnä lastani miehen syliin, kun hän tulee töistä kotiin, vaan mies hoitaa lasta ja kotia oman halunsa ja jaksamisensa puitteissa. Tärkeintä olisi, että molemmat vanhemmat saisivat nukuttua univelkansa pois ja saisivat myös sitä omaa vapaa-aikaa. En minä ainakaan kestä hellan ja hiekkalaatikon ääressä viikkoa putkeen. :-)

    VastaaPoista
  19. Hoi Mama, tapasitko sä silloin marraskuussa Keltikangas-Järvisen? En ole bongannut tapaamiseen liittyvää postausta...

    Eilisissä Turun Sanomissa Liisa K-J puhui taas niin asiaa, että jytisi!

    VastaaPoista
  20. Puhuttiin tapaamisesta kyllä mutta ei löydetty yhteistä aikaa niin homma jäi! Voisin tietty aktivoitua uudelleen, mutta nyt proffa on puhunut suunsa puhtaaksi medioissa joten ehkä ei tarvitse. ;)

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...