Secret handshake

Olin eilen iltapuuron aikaan pihalla kastelemassa istutuksia ja kun tulin takaisin, mies ja Madde hihittelivät ja kättelivät. Madde oli oppinut sanomaan käsipäivää. Muakin käteltiin. Tuli väistämättä mieleen, että mitähän tosta syksystä seuraa, kun nämä kaksi jäävät pitämään taloutta.

Kun lähdin töistä, ei hirvittänyt yhtään päästää lankoja käsistä. Tiesin, että mun seuraaja oli pätevä ja mukava ja pitäisi projekteista hyvää huolta. Nytkin tiedän, että seuraaja on pätevä ja mukava ja Madde on parhaissa mahdollisissa käsissä. Silti on jotenkin epävarma olo - kun isi on niin järjettömän LEPSU. Yksi mammakollega kertoi miehensä ihan suoraan ilmoittaneen lapsilleen, että isin kanssa on eri säännöt. Ei ole niin kauhean tarkkaa mitä syödään ja milloin syödään ja ollaanko nukkumassa kahdeksalta. Miksi ihmeessä äidit on niitä tiukkoja? Vai päteekö tää vaan tyttäriin, joilla tunnetusti on taito saada iskä antamaan aamupalaksi kolmen pallon jäätelötötterö? Vesittyykö mun kaikki opetukset? Että ruoka syödään lautaselta, vessapaperirullaa ei saa purkaa ja portaat saa kiivetä vain vanhemman kanssa. Ja että kummisedän joululahjaksi antamaa leluhevosta ei saa enää kutsua Pervertti-Alfiksi. Sitten on vielä kokonaan uusia haasteita opeteltavana: potta, pukeminen, tuttipullon vaihtaminen nokkamukiin jne. Koti-Freud tietysti väittäisi, että mulla on vaan oma alter ego ojassa ja pelkään itse tippuvani kärryiltä. Voipi olla.

Onhan sekin tietty jotain, että tytär osaa jokaisen ruokailun jälkeen kiittää jollain secret handshakella, epäilemättä päiväkodin tädit riemuitsevat tällaisesta erikoistaidosta. Onneksi tässä on kesäloma välissä niin mä ehdin kirjoittaa Madden hoito-ohjeet ja -kommervenkit satasivuiseksi opukseksi. Eihän sitä kukaan tietenkään lue, mutta saanpahan itse rauhan.