Tietoa mainostajalle ›

23.3.2009

Runner's down

Haluan kertoa teille, että vihaan lenkkeilyä.

Ei, en omista lenkakreita. Flip-flopeja kyllä löytyy.

Vihaan sitä ehkä eniten siksi, että sitä kuuluu kutsua juoksemiseksi. Hoh. Juoksemisessa tavoitellaan vauhtia, jossa sata metriä taittuu n. 17 sekunnissa, kelpuutan siis juoksijaksi vain maratoonari Janne Holmenin, kaikki muut lenkkeilevät. Amatöörisarjaa (a.k.a. kävellen olisit jo perillä) taas kutsutaan hölkkäämiseksi ja - let's face it - se on vain snadisti viileempää kuin sauvakävely, vaikka kuinka ahtais ittensä johonkin goretex-makkarankuoreen ja asentais minisputnikin olkavarteen.

Ja hölkkääminen nyt vaan on ihan perseestä. Tylsää pururadan jyystämistä, vatsaan pistää, polvia särkee ja hartiat jumittuu. Tästä voi jo arvata, että vihani perimmäinen syy on, että olen ihan paska hölkkääjä. Tätä psykofyysisosiaalista kokonaisuutta ei vaan ole suunniteltu viilettämään batman-asussa kymmeniä kilometrejä vuorokauden- ja vuodenajasta piittaamatta seurana gps ja joku musiikkilaite.

No mitä mä sitten oikein vaahtoan?

No sitä, että mun on pakko aloittaa se fucking lenkkeily!!!! Sitä kirottua lajia voi nimittäin harrastaa a) missä vaan, b) milloin vaan ja c) minimivarustuksella.

Näitä kolmea featurea osaa arvostaa, mikäli sattuu olemaan lapsia, vaativa duuni tai jopa molemmat. Olen olosuhteiden uhri! Jossain viisaassa englanninkielisessä elämänohjeesa on ehdotettu, että jos elämä antaa sinulle sitruunoita, tee sitruunamehua. Nyt elämä totisesti ojentaa sitruunoita ja puristaa ne suoraan silmään.

En aio kertoa kenellekään uudesta harrastuksestani. Koska en halua kuulla, että kyllä se siitä, alku on aina hankalaa. Ei se siitä, eikä ole.

En halua analysoida tekniikkaviisastelijoiden kanssa maitohapoista ja optimaalisesta sykealueesta. En aio ottaa osaa keskusteluun, jossa jaetaan kokemuksia runner's highsta. Suksikaa kuuseen, mulla on runner's down. Haluan kuulla, että joku päivä ehdin taas harrastaa liikuntaa, josta pidän!

Perkele. Siihen asti hölkkään. Ja murjotan.

13 kommenttia:

  1. Höh, tämäpä sattui. Kävin itse juuri kevään ensimmäisellä säälittävällä hölkkäpyörähdyksellä. Mulla ei ole lapsia tai vaativaa duunia, mutta minimivarustus ilahduttaa opiskelijan laihaa kukkaroa. Maastouduin hyvin tuonne pimeään kokomustassa nallekolitsissa - onneksi! En olis välttämättä halunnut törmätä tuttuihin.

    Sanovat, että siinä erittyy endorfiineja, mutta en minä ainakaan huomannut.

    VastaaPoista
  2. Tämä sinun blogisi on ihan loistava:-) Tällaista olisin tarvinnut 12 v sitten, kun esikoiseni oli vauva.
    Hihittelin tällä kertaa Kierrätyskisapostaukselle ja erityisesti sen keskusteluosiolle.
    PS. nyt olisi jo aikaa muuhunkin, mutta käyn edelleen juoks... hups, lenkkeilemässä .

    VastaaPoista
  3. "jos elämä antaa sinulle sitruunoita, tee sitruunamehua"

    >> mä en hölkkää, vaikka on se lapsi => en siis harrasta mitään liikuntaa, paitsi hyötyliikuntaa (portaat, lapsen perässä juokseminen jne) ja sitruunastakin tulee mieleen gin tonic ;)

    VastaaPoista
  4. Muista sitten, että tärkeintä liikuntaharrastuksessa on kerran aloitettuaan jatkaa ;) - kaikkein tuskaisinta on mun mielestä aina se, kun tauon jälkeen aloittaa taas ja muistaa hyvin, miten joskus muinoin jaksoi paljon paremmin kuin nyt. Jos jaksaa alun tuskat ja lihaskivut ja maitohapot, niin sitten on pakko jatkaa ettei joudu taas kohta aloittamaan tuskaisesta alusta. :D *nimim. juoksulenkkeilty on ennen kuin hankin koiran* (joillain kai kunto kohoaa koiran oston ansiosta, ei mulla vaan, kun en ehdi enää muuta kuin kävelemään - joojoo, voi koiran kanssa juosta, mutta a) ei alle 1-vuotiaan suurikokoisen koiran, ettei tule luustokasvuhäitiöitä, b) nyt kun se on 1,5 vuotias, niin pitäisi treenata, koska se ei _osaa_ juosta rinnalla vaan tekee kaikkea "kivaa" häiriköintiä kuten hyppii päin)

    VastaaPoista
  5. sitten kun sulla on aikaa harrastaa liikuntaa, josta pidät, huomaat, että 10 vuoden ehdollistuminen on tehnyt tehtävänsä ja rrrrrakastat lenkkeilyä :D

    mun pitää myös aloittaa, koska irtisanoin kuntosalikortin sillä oletuksella, että sitten juoksentelen ympäri pääkaupunkiseutua - ja säästän rahaa joka askeleella. käytännössä oikeastaan tienaan rahaa, koska sitä säästyy niiiiin paljon :P
    (ja lottovoittokin tulee lauantaina. mulla on realiteetit hallussa.)

    VastaaPoista
  6. "En aio kertoa kenellekään uudesta harrastuksestani." Hyvinpä pidät salassa :)

    VastaaPoista
  7. Mä vihaan lenkkeilyä. Enkä anna neuvoja, kerron ainoastaan millä apuvälineillä sain itseni lenkkeilemään yhtenä kesänä ja jopa jotenkin tykkäsin siitä: 1) ipodi täynnä hyvää musaa (voi keskittyä siihen oman läähätyksen sijaan kun juokseminen on niin sairaan tylsää) 2) sykemittari, jolla pitää huolta siitä ettei vedä itseään piippuun 3 minuutissa kuten mä ennen tein, vaan jaksaa kolkyt minsaa helposti (en ole mikään maratoonari): jaksaminen on kiinni vain ja ainoastaan oikeasta ja riittävän lungista tahdista.

    Ei silti että mä edelleenkään juoksisin jos ei ole ihan pakko. Mutta joskus on!

    VastaaPoista
  8. Tämä uutinen sentään ilahduttanee ja sen voimin jos jaksaisi juostakin:

    http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1667890

    VastaaPoista
  9. Mäkin vihaan lenkkeilyä. Tyttären mielestä kaikki lenkkeilijät juoksee jotain karkuun "Karkuuuun!" huutaa aina kun hölkkääjä tulee vastaan. Tai sitten meidän pitää mennä niitä karkuun...
    Polvien takia en pysty edes juoksemaan, mutta mä laihduin tossa muutama vuosi sitten loistavasti kävelemällä, varsinkin kun matkan varrella oli muutama iso mäki. Kävely on jotenkin kivempaa kun juoksu, vaikka aika samaa puurtamista ne kyllä on.

    VastaaPoista
  10. Olen kuullut joskus sellaisen vinkin, että juokseminen pitää aloittaa todella hiljaa, hiljempaa kuin itse haluaisi. Olen kokeillutkin tätä ja mielestäni se toimii. Näyttää ehkä naurettavalta kun mummotkin kävelee ohi, mutta palkitsee lopuksi. Itse en harrasta vielä lenkkeilyä, vaan pakotan lapseni isän ottamaan hoitovastuun kerran viikossa, niin että pääsen jumppaan. Miestä lähestytään kalenteri kourassa eikä päästetä ulos, ennen kuin lupaus hoitoillasta on saatu aikaan. Tämän lisäksi raahaan kauppakasseja, työnnän lasta rattaissa ja imetän, joten hoikkana ja sutjakkana ollaan pysytty! //HM

    VastaaPoista
  11. Helouta!

    Kolme tepsivää tipsiä hölkän aloittamiseen:

    1)Osta hyvät juoksutossut ja kuuntele oikeasti sen uhrheilukaupan myyjän neuvoja siitä, että tossujen pitää olla tarpeeksi tilavat. nimimerkillä "rakot päkijöissä"

    2) Pyydä kaveri (sellainen, joka tykkää lenkkeillä, muttei ole siinä liian hyvä) mukaan lenkille. Ei tartte aina edes puhua, mutta kaveri vieressä tekee hommasta samalla sosiaalista = henkisesti eheyttävää

    3) Valitse miellyttävä reitti, jossa voi nauttia luonnosta ja maisemista (tai kurkkia iltaisin toisten ihmisten koteihin. Hyvin, hyvin viihdyttävää!)

    Että näin!
    Terseisin,
    Tanja

    VastaaPoista
  12. Sohvi, haha, loistoidea! Alan mielenosoituslenkkeilijäksi: pukeudun johonkin pandapukuun ja kannan mankkaa toisessa kädessä! Siitäs saavat kaikki sykemittari-ipod-batmanit!

    Riika T, olen hiukan kade siitä että sulla on taas aikaa. :) Tervetuloa toistekin.

    Anonyymi, gt todellakin on parasta mehua mitä sitruunasta saa. ;)

    pilami, joo, mä olen nyt asennoitunut että jatkan. Siksi tässä poraankin. Buhuu!

    Liina, I will never join the dark side! ;)

    Anonyymi, luotan siihen että et juorua. ;)

    Ina-darling, mä sain just seuraavaan en ole koskaan -juomapeliin hyvän väittämän: en ole koskaan omistanut kannettavaa musiikkilaitetta! Sykemittarina käytän ihan tota omaa pumppua joka kyllä kertoo heti kun ollaan vaarallisilla rajoilla. ;)

    Anonyymi, oh, tämä todella piristi!! :D Mä olen aivan varma että Jack ei myöskään juokse!

    Karina, Bella on niiiin asian ytimessä. Mä laihdun kävelemällä tiettyyn rajaan asti, mutta alle 30 tuuman farkkuihin tarvitaan näköjään juoksemista. Vittu.

    Anonyymi, voi kun ongelma oliskin mies. Mutta se on DUUNI. Nyt jo mies paikkaa koko ajan mun ylitöitä, nice.

    Tanja, mä aattelin sinnitellä mun sata vuotta vanhoilla lenkkareilla kun en jaksaisi panostaa tähän paskalajiin. Kaveri ois kiva, mutta kun kukaan kaveri ei asu Espoossa. Mitä miellyttäviin reitteihin tulee, uskon että Rivieralla toukokuussa löytyy joku nautittavakin maisemareitti.. ;) Ehkä myös vatsakrampit on lakanneet siihen mennessä!

    VastaaPoista
  13. Hei oumaigaad, mä olen kieriskellyt ihan samanlaisten fiilisten kanssa!

    Vihaan vähän kaikkea liikuntaa, ja juoksemista erityisesti, tulenpalavasti ja kaunaisesti. Tai mitä hölkkää se nyt onkaan. Sain just uudet, oikeat lenkkarit ja nyt tuijottelen niitä vihaisena ja odotan, että jäätiköt kävelyteiltä sulaisi.
    Ahdistavin ajatus on se, että täällä meilläpäin ei pääse juoksemaan jonnekin pimeälle pururadalle rauhassa vihaisena ja piilossa muilta, vaan vaihtoehtoina on valtakadut tai töölönlahti, jossa on jotain saakelin oikeita juoksijoita ruuhkaksi asti.
    Ja todella, se kannettava musavehje olisi pakko saada ensin. Kohta, kohta...
    Meidän isällä on tapana tokaista autossa, nähdessään hölkkääjän, että "olisit lähtenyt ajoissa, niin ei tartteis juosta!"

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...