5.8.2009

Runner's low, vol 2

Olen jo aiemminkin kertonut, että vihaan lenkkeilyä mutta harrastan sitä olosuhteiden pakosta. Harrastaminen tarkoittaa siis vähintään kerran kuussa tapahtuvaa saman otsikon alle mahtuvaa aktiviteettia. Ja suurin piirtein noin usein mä olenkin käynyt makkaroitani ulkoiluttamassa. Kahdella edellisellä kerralla on alkanut sataa. Mä luulen, että se on jumalan tapa merkata idiootit.

Juoksemisessahan ei oikeastaan ole mitään miellyttävää, mutta eniten tuskaa aiheuttavat ne mustissa trikoissaan ohitse suhahtavat pro-juoksijat, joiden varusteet on maksanu vähintään käytetyn auton verran. Mua ei oo koskaan motivoinu mikään kirittäminen. (Mä kävin muksuna pianotunneilla mimmin kanssa, joka soittaa nyt jossain Tukholman sinfoniaorkesterissa ja needless to say mä jätin ne halaamaan sitä nuottivihkoa ihan keskenään). Eiks näille kiitäjille vois olla joku oma kaista, vaikka moottoritien varrella - jätettäis nää virkistysalueet meille alle 40km/h kulkeville ihmisille. Kun eihän ne erityisesti maisemien tai seurustelun takia vedä sitä lenkkiä.

Mä kävin yks päivä kääntymässä Stockan urheiluosastolla, kun koti-insinööri suositteli, että ostaisin ees uudet lenkkarit. Ihan kun mun hapenottokyky paranis jostain ylipronaatiotuesta, mähän tarttisin ne air cushionit keuhkoihin, goddammit! Kun mä sitten kattelin niitä kenkiä ja luin niitä kuvauksia niin tajusin, että näille mun puolen tunnin pyrähdyksille on ihan yks ja hailee mitä jalkaani tai ylipäätään päälleni laitan, mä voisin juosta vaikka mun el naturalistoilla. Puhumattakaan siitä, että niillä mun 10 vuotta sitten ostetuilla lenkkareilla ei oo vieläkään juostu edes 500 kilsaa. Ostin kuitenkin kunnon urheilurintsikat, ne vähentää tuskaa muutamalla yksiköllä. Mutta kandee varoa, eräs nimetön lähde infosi, että toi ongelma kuulemma poistuu ihan itsestään juoksuharjoittelulla, jopa niin ettei tarvi liivejä enää koskaan.. Yks tosi hyvä syy ottaa vähän relammin.

No sitten mua kehotettiin kiinnittämään huomiota tankkaukseen. Mut se on jotenkin aika mahdotonta. Mä juoksen mieluiten aamuisin, kun vatsassa ei oo mitään, mikä vois alkaa pistää, ja vielä niin, että oon edellisen kerran juonut edellisen vuorokauden puolella. Heti, kun vetää kunnon brekkarin niin joutuu alkaa odottelee sellaista hyvää aikaikkunaa, että ei oo liian täys olo tai seuraava nälkä oven takana. Ja se on kuulkaa aika vaikeeta. Sitäpaitsi vedin toistaiseksi parhaan juoksuni, kun olin vetänyt Lintsillä alle burgerin, ransut , jätskin (sekä omani että Madden) ja pienen tuopin. Mä luulen, että jos mulla olis personal trainer, se haluais aika äkkiä hallinnolliselle puolelle.

Tärkeintä on kuitenkin backup. Mä kulutan sellasta pientä parin kilsan lenkkiä, jonka varrella on mahdollisimman monta exittiä himaan, päivän kunnosta riippuen. Landella en suostu juoksemaan, koska siellä joutuu väkisin juoksee joko viis tai seittemän kilsaa. Entäs jos mulla olis ollu kuuden kilsan päivä?! Koti-insinööri pitää tätä selittelynä. Toiseksi tärkeintä onkin loppukiri. Kotipihaan on saavuttava sutjakasti rullaten, hengitys tasaisena. Kas, maratoneja juokseva kumppanisi saattaa katsoa ikkunasta ja sinun tehtäväsi on osoittaa, että hänen treeninsä on pelkkää ajanhukkaa, vähemmälläkin pysyy loistokunnossa.
Juoksija-lehti varmaan haluaa patentoida tän mun treeniohjelman. Sitä odotellessa ilmoittautumiset mun treenitalliin spostitse - citius, altius ja rieslingius!

10 kommenttia:

  1. Oon aina halunnu osata juosta kevyesti, pitkään ja nopeasti. Mutta halut ei vastaa todellisuutta.. Minämitäänjaksajuosta. Viis minuuttia juoksumatolla on maksimi ja uhmaikäisen perässä tarvittaessa spurtteja.

    No ehkä jos syksymmällä sitten innostuis.

    VastaaPoista
  2. I'm in! Mies kävi kesälomalla lenkkeilemässä, mun selitys jäädä sen sijaan juomaan siideriä kirjan kanssa: mä en kyllä mitenkään voi kun sykemittari jäi kotiin ja mun on siis täysin mahdotonta juosta ilman sitä, koska juoksen liian kovaa, väsyn 3,5 minuutissa ja saan sydärin. Sitä paitsi Ipodikin jäi kotiin ja sittenhän sitä pitkästyy ainakin kuoliaaksi.

    Ei musta tule juoksijaa ja lenkkeilijää koskaan, mutta voihan sitä joka kesä haaveilla. ;)

    VastaaPoista
  3. Mainiota, lasken että tallissani on nyt kolme urheilijaa - aloitan sponsorien metsästyksen välittömästi. Ai, mutta ensin pitää keksiä nimi. Ehkä Verrari.

    VastaaPoista
  4. Minä taas rakastan juoksemista (ja pyöräilemistä myös, mutta se ei nyt liity tähän). Mutta juoksu (ja pyöräily) ei ole mitään ilman iPodia ja rytmikästä musaa. Musan avulla myös jää ohi juoksevat kokonaan huomaamatta.

    Kunnon lenkkarit kannattaa ehdottomasti hankkia ja käyttää hankinnassa asiantuntijan apua. Tein näin viime kesänä ja maksoin itseni kipeäksi, mutta juokseminen tuntuu entistä paremmalta. Tuntui se kyllä hyvältä niissä sopimattomissa ylisuurissakin (masokistin vikaa??)

    Mutta jos juoksu tuntuu puulta, kannattaa aloittaa reippaalla kävelyllä ja iPod mukaan.

    VastaaPoista
  5. Mä vihaan lähes kaikkea musiikkia enkä suostu käyttämään korvalappustereoita vaikka niitä kuinka kutsuttaisiin iPodeiksi. :)

    Joillekin ihmisille juokseminen tuntuu hyvältä, joillekin ei vaikka siihen kuinka pistäisi rahaa. Mä lopetan tän kidutuksen heti kun olosuhteet muuttuvat. Tallimme muuttaa siis fokustaan jossain vaiheessa, mutta se ei edustajia haitanne.

    VastaaPoista
  6. Mä oon nyt kesäaikaan ratkassut liikuntaongelman sillä, että pyöräilen mun kymmenen kilsan duunimatkat. Pyörällä tää mun matka on jopa nopeampi kun julkisilla, koska pääsee oikasemaan.
    Juoksu ei vaan ole meikäläisenkään laji, kehui sitä intohimojuoksijat kuinka paljon tahansa. Kun ei niin ei. Mä en oikeesti voi kuvitella mitään tylsempää kun lenkkeily (no ehkä matkan uiminen). En mä pyöräilemäänkään lähde ihan vaan huvikseni, kyllä sillä aina pitää joku suurempi tarkoitus olla, kuten just työmatka tai suhahdus Munkan rantaan kahville (tai Rieslingille).

    VastaaPoista
  7. Vaikka en muuten urheilusta perusta, voisi urheilurintsikat sopia mulle. Niissä ei ole ole kaaritukia, toppauksia eikä karheaa pitsiä. Parhaat juoksuni olen taittanut aamuisin, kun käsilaukku olalla olen rynnännyt
    urheilukentän poikki bussiin.

    VastaaPoista
  8. Karina, naulan kantaan! Mä aion pyöräillä huomenna duuniin. Länsiväylän varrella nähdään! :D

    Annu, kieltämättä mäkin olen ehdottomasti motivoitunein juoksija kun kyseessä on julkiseen kulkuneuvoon ehtiminen. :)

    VastaaPoista
  9. Ilmoittaudun Verrari-talliin välittömästi! Nimimerkillä vihaan juoksua mutta harrastan sitä koska poikaystäväni on natsi. Jolla on muuten samanlaiset rumat lenkkarit kuin sun kerran täällä esittelemät, muistaakseni koti-insinöörin juoksukengät? Siis tyylitajuton natsi.

    VastaaPoista
  10. Tervetuloa! Jaha, meitähän alkaa olla jo mukava, tyylitajullinen seurue! Pitäisi varmaan kehittää tallille joku Helsinki City Run: juokse ensin bussiin, sieltä terassille ja valomerkistä tiskille.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...