Lahjatoiveita ja toivelahjoja

Kuulin, kun ipanat juttelivat joululahjatoiveistaan.

Rehellisiä ovat.

 
Skidi oli kirjoittanut joulupukille molempien puolesta vaatimattoman muutaman kohdan listan. Skidin toivomuksina oli mekko, ihmisen piirtämistä opastava kirja ja pikkulegoja, Snadi toivoi Frozen-viittaa, käsineitä ja Elsa-nukkea.

Skidi painotti siskolle, että kyseessä on toivomuslista eikä tilauslomake, joten Snadi jäi miettimään, pitäisikö kirjoittaa tooooosi isolla se Elsa-nukke.

Miten se lukikin ajatuksia. Se olisi ollut juuri se turhake, jonka olisin huoletta jättänyt pois. Viitan saa Mummikin tehtyä ja siniset käsineet nyt löytyvät kyllä. Mitä väliä jostain nukesta.

Olen juuri se nihkeä äiti, joka ostaa kehittävän lahjan Heureka-shopista, koska diggaa niistä itse. Tai sitten ostan jotain järkevää, kuten kirjoja, piirustuspaperia, muovailuvahaa ja leffalippuja. Mekon tilasin jo, Huutiksesta tietenkin.

Kysehän on kuitenkin heidän joululahjatoiveistaan. Miksi hemmetissä edes annan kirjoittaa lahjatoiveita, jos kuitenkin pistän pakettiin käpylehmiä? Ei siellä nyt Ferraria pyydetty.

Ei ihme että Skidi katsoo linnoitustonttua vähän arviovasti. Se varmaan valehtelee joulupukille hänen käytöksestään.

Perkele. Ne ovat oikeasti olleet ihan sairaan kiltisti eivätkä vaadi mahdottomia. Ne eivät juuri koskaan saa ex-tempore lahjoja merkkipäivien ulkopuolella, koska periaatteet. Lelut mahtuvat hyvin kaappiin, koska jokaisesta uudesta lelusta joutuu luopumaan jostain. Säännöllisesti tehdään puhdistuksia. Päiväkodille lähti elokuussa kaksi kassillista kamaa.

Nyt riitti. Kyllästyin itseeni ja suuntasin Disney-storeen. Sieltä lähti mukaan deluxe Frozen-nukkesetti kaikilla mausteilla.

Jos tästä sielu ja periaatteet romahtavat, niin pienestä menee. Mutta ainakin kersat kiljuvat jouluaattona niin että lasit halkeaa.

Millainen kirje pukille teiltä lähti?

Mádara: talvipyöräilijän naama

Yhteistyössä Mádaran kanssa

Koska talvi sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole tullut, olen jatkanut työmatkapyöräilyä. Olen hommannut valot ja heijastimet ja osaan pukeutua niin, että edes ranteet ja sääret eivät jäädy. Mutta yksi osa kropasta on jatkuvasti alttiina ilman epäpuhtauksille ja pölylle, viimalle, sumulle ja niille pienille nauloille, joita satoi viime viikolla.

Kasvot. Ihoni ei muutenkaan tykkää loka-maaliskuusta, mutta fillarointi on aiheuttanut sen, että t-alue, joka ilmeisesti joillain ihmisillä on kasvojen rasvaisin alue, on minulla aivan järkyttävässä kunnossa. Kulmakarvojen väli, nenänpielet ja posket ovat kuin hiekkapaperia, kuivan karheat ja punaisia läiskiä täynnä. Pakkasesta saan suorastaan näppylöitä, kutisevia punaisia patteja. Jipii.

Tässä kuvassa näkyy karu totuus silmien ympäristöstä.
Mutta hemmetti, ei sentään hilseileviä läiskiä. Kuva Dorit Salutskij.

Olen syksyn mittaan vaihtanut kosteutuksen nokkosesta ja pihlajasta jo astetta järeämpiin pulloihin: kasvoöljyihin, mutta nyt tuntuu, että tarvitsen vielä yhden vaihteen lisää.

Mádaran kasvoöljyt ovat ns. kuivaöljyjä. Kuivaöljyiksi kutsutaan kasvien siemenistä puristettuja öljyjä, joiden lipidikoostumus on hyvin ravintorikas ja imeytyy ihoon hyvin jättämättä pintaa rasvaisen tuntuiseksi. Öljyt sopivat siis sekä päivä- että yökäyttöön, koska naama ei jää rasvaisen kiiltäväksi. Imeytymiseen menee toki hetki.

Olen käyttänyt öljyä "raakana", mutta sain vinkin, että sekoittamalla keskenään voidetta ja öljyä saa myös tuplatehon: Voide tuo iholle lisäkosteutta, öljy taas sitoo kosteutta ihoon. Kesäajan voiteeseen saa täyteläisempää rakennetta tällä metodilla ja purkinpohjat tulee hyödyllisemmin käytettyä. On makuasia, haluaako iholle levittää ensin öljyn ja sitten voiteen, vai sekoittaa ne keskenään ensin ja levittää yhtenä massana.

Mádaralla on kolme eri öljyvaihtoehtoa eri tarpeisiin:

Soothing hydration on rauhoittava ja superkosteuttava öljy, joka sopii parhaiten kuivalle, pintakuivalle ja herkälle iholle - tätä käytän itse. Tuote on tuoksultaan miedoin mutta ei kokonaan tuoksuton.

Radiant Energy on stimuloiva kasvoöljy, joka toimii parhaiten piristystä kaipaavalle väsyneelle ja rasvoittuvalle iholle. Keltainen väri myötäilee tuoksua, joka on miedon sitruunainen. Tämä menisi varmasti myös (talvipyöräilevälle) miehelle.

Age Recovery on keski-ikäisen valinta. Herkälle ja ohentuneelle iholle, jossa on jo ryppyjä, juonteita ja pigmenttiläiskiä, suunnitellussa öljyssä on eniten ”punaisia öljyjä” eli antioksidanttisia karotenoideja sekä ruusunmarjaöljyä, joka sisältää anti-age-vaikutuksistaan kuuluisaa pro-retinolia eli A-vitamiinia.

Vaikka öljypullo on perusvoidetta tyyriimpi (46€), saat rahallesi vastinetta. Sisällysluettelo on järeää tavaraa ja yhdestä pullosta riittää tehotippoja koko talveksi.

Huom. Jos innostuit näistä, käy osallistumassa arvontaan instagramissa: kuvasta tykänneiden kesken arvotaan kaksi tuhtia kaamospakettia: Radiant energy + vartaloöljy ja Soothing Hydration + vartaloöljy. Itselle tai lahjaksi. Eli itselle.

Remontin kakkosvaihe: kodinhoitohuone ja pimputustila

Totorot kauhistelevat takapihan kokoamista.

Nykyisessä osoitteessa asumista tuli syyskuussa täyteen vuosi. Kirjoittelin piharemontin yhteydessä siitä, että asunnossa on hyvä asua hetken aikaa ennen kuin tekee remonttipäätöksiä. Tarpeet ovat nyt selkiytyneet ja kohta alkaa remontti numero kaksi.

Vuoden aikana kävi selväksi, että tarvitsemme kunnollisen kodinhoitohuoneen eli pesukone-kuivauskaappi-säilytystilan. Edelleen. Remppasimme sellaisen jo edelliseenkin kämppään (60-luvulla ihmiset eivät ilmeisesti asuneet kodeissaan) enkä enää halua olla ilman.

Ikäväni erityisesti kuivauskaappia kohtaan kävi ylitsepääsemättömäksi: yritin pärjätä perinteisellä pyykkitelinesysteemillä, mutta eihän se riitä mihinkään. Pesen pyykkiä lähinnä viikonloppuisin ja silloin useamman koneellisen kerrallaan. Juhlaliputus leviää koko kämppään, koska yksi teline ei riitä alkuunkaan.

Lisäksi asuntomme päädyssä on entinen saunatila, joka on puoliksi purettu jo edellisen asukkaan toimesta kummalliseksi suihku-varastohybridiksi, jonka suihkua emme käytä ja jonka kaappitila on riittämätön. Saunaa emme edelleenkään tarvitse, mutta kunnollisen pianonpimputushuoneen kyllä. Tavoitteena on siis muuttaa tila asuinkelpoiseksi huoneeksi, mutta hinta mietitytti.

Arkkitehti-appiukkoni tuli suunnitteluavuksi tälläkin kertaa - ja taas muistin miksi suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja ammattilaisia.

Minun on vaikea polkea jarrua uudistuspäissäni - haluan tarttua moukariin heti. Uutta pitää saada mieluiten ensi viikonlopuksi ja kaikki nysvääminen (kuten mittaaminen) on silkkaa piinaa. Joku voi jopa ajatella, että projektissa säästyy iso pino rahaa kun ruvetaan vain tekemään ja keksitään ratkaisuja lennosta. Tai että kuka tahansa nyt osaa suunnitella kodinhoitohuoneen.

Noh, koska appiukko haluaa tehdä asiat niin kuin ne kuuluu tehdä, putkimies ja urakoitsija kävivät tsekkaamassa tilanteen. Ja hemmetti, putket menevät aivan eri paikassa ja eri tavalla kuin kuvittelimme.

Seuraus: koko projekti tuleekin paljon halvemmaksi kun purkamistarve pieneni. Pintoja säästyy, materiaaleja säästyy ja mahdollisuudet lisääntyivät. Huoneeseen saa jopa oman vessan, joten kodinhoitohuoneen saakin mahdutettua kokonaan nykyiseen pikkuvessaan.

Olen todella tykästynyt linoleum-lattiaan: lämmin, akustinen ja helppo pitää puhtaana.

Kun vähän pahoittelin, että koko homma meni uusiksi tämän uuden tiedon perusteella, appiukko totesi, että kukaan ei tee enempää turhaa työtä kuin suunnittelija. Se on koko homman pointti. Suunnittelu tähtää parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun ja silloin sitä korjataan niin monta kertaa kuin on pakko. Ilman suunnitelmaa saa mitä sattuu tulemaan. Nyt tuleekin parempi kuin kuvittelin!

En tiedä, kumpaa odotan enemmän. Koska kotityö-excelin mukaan pyykkääminen on minun nakkini, asianmukainen kodinhoitohuone on suora investointi minun hermoihini. On aivan järjettömän ihanaa kun vaatehuolto on sujuvaa ja kaikelle on oma paikkansa.

Toisaalta äänieristetty pimputushuone toimii niin yskäpotilaskarsserina kuin lukutilana, silloin kun siellä ei ole meneillään rumpuharjoitukset tai sävellystuokio.

Ja nyt tilasta tulee loppujen lopuksi asunnon kivoin huone: on oma vessa, kodikasta tiiliseinää ja kattoikkuna. Huonehan voi toimia tulevaisuudessa vaikka teinin omana osastona, etenkin kun siinä on oma sisäänkäynti. Tai sitten toteutan haaveeni omasta huoneesta. 

Väärinkäsityksiä erityisherkkyydestä

Olen nyt reilun vuoden verran seurannut keskustelua erityisherkkyydestä, lähinnä siksi, että meillä asuu tällaisia henkilöitä. Liityin mm. erityisherkkien facebook-ryhmään, koska halusin tietää enemmän tuosta ajatus- ja kokemusmaailmasta.

Valtamediassa aihe on vielä uusi ja väärinkäsityksiin törmää aika usein: sana on harhaanjohtava ja ohjaa kuvittelemaan, että erityisherkkyys olisi joku lääkitystä vaativa sairaus. Ei ole. Tällä jengillä on vain virittyneempi hermojärjestelmä kuin muilla.

Toinen yleinen väärinkäsitys on se, että kyseessä olisi helppo jako kahteen: joko olet herkkä tai sitten olet epäherkkä. Asia ei tietenkään ole noin mustavalkoinen. Hermojärjestelmät ovat uniikkeja kuten persoonatkin. Synnynnäisellä temperamentilla on väliä siinä missä itsetunnolla ja erityisherkissä on niin introvertteja kuin ekstroverttejakin. Se, missä asioissa ärsytyskynnys ylittyy, on yksilöllistä. Skaala ja intensiteetti vaihtelee.

Yhtä lailla ei-erityisherkkä ei ole sielultaan pelkkää epäempaattista graniittia. On niitä, jotka liikuttuvat kyyneliin musiikista, mutta joita eivät hankaa niskalaput. Ja sitten niitä, jotka huomaavat kaikki yksityiskohdat, mutta pystyvät helposti seisoskelemaan väkijoukoissa. Uskallan myös väittää, että suomalaisessa sisua arvostavassa kulttuurissa kasvaneilla on herkkyyttä, jota ei oikein osaa tuoda aikuisenakaan esiin.

Vaikka en ole mikään suurten tunnekokemusten ihminen, tunnistan monia erityisherkkien raportoimia juttuja. En pidä puhelimessa puhumisesta, viihdyn luonnossa ja kaipaan paljon omaa aikaa ihan yksin, mutta en missään tapauksessa valvo öitä pohtien työ- tai ihmissuhdeasioita tai huomaa, jos ystävälläni on uudet verhot. Huomaan, jos ovat muuttaneet.

Erityisherkät lapset eivät ole yhtään sen homogeenisempaa sakkia kuin aikuisetkaan. He voivat olla ihan yhtä villejä, kovaäänisiä ja höperöitä kuin muutkin lapset, erottavana tekijänä on lähinnä se voimakas kokemuspuoli. Siitä on sekä etua että haittaa.

Tärkein oppi minulle on ollut se, että en voi tuntea, mitä Skidi tuntee, mutta uskon, kun hän kertoo. Otan tosissani, enkä vähättele, mutta toisaalta osaan kertoa, milloin tunnekuohu menee överiksi.

Oman erityisherkkyytensä tajuaminen liittyykin paljon enemmän siihen, että osaa itse johtaa itseään tekemään järkeviä päätöksiä hyvinvointinsa kannalta. Muita ei voi pakottaa tuntemaan samalla tavalla, joten omat rajat täytyy opetella ja valinnat tehdä sen mukaan. Ja se onkin yllättävän vaikeaa. Skidiä rohkaistaan kokeilemaan uusia juttuja näyttämällä miten pääsee takaisin.

Luonnollisesti välillä fiilikset on kuin Dinojunan Kamulla, pteranodon-perheessä kasvavalla T-Rexillä.

Olemme kuitenkin hyvä sparrailuduo: Skidillä ongelmana on liiallinen täydellisyyden tavoittelu ja konfliktien välttäminen hinnalla millä hyvänsä eli asiat, joissa minä taas olen aika hyvä!

Hän kertoo, miten tomaatit voi asetella lautaselle kauniisti ja minä kerron, miten ollaan jämäkkänä, jos pojat pöllivät pipon. Hyvin sujuu.

Jouluhöpsähdys

Oli taas aika kaivaa tämä anopin tekemä joulukalenteri esiin.

Ilahdun aina joulukuusta. Yleensä siksi, että katson olevani kaamoksessa voiton puolella: muutaman viikon päästä pallo alkaa kaartaa valoa kohti. Vaikka ennen lomaa on rutistettava vielä työtunteja kasaan eikä maassa ole edes kuuraa, aistittavissa on selvää joulufiilistä. Lapset ovat onnistuneet tartuttamaan jouluhöpsähdyksensä minuunkin, epäjouluihmiseen.

Skidille tunnustettiin jo syksyllä, että joulupukkipuvussa heiluu oikeasti sukulaismies ja tonttuna toimii sama tyyppi kuin hammaskeijunakin. Epäröin vähän kertoa totuutta sillä pelkäsin, että totuus romuttaisi Skidin jouluilon.

Vielä mitä.

Kävi ilmi, että hän oli epäillyt tarinan vedenpitävyyttä jo jonkin aikaa (ja tehnyt mm. omia savupiippututkimuksia takassamme), mutta ei oikeastaan välittänyt, oliko juttu totta vai ei. Skidi osallistuu edelleen täpinöintiin aivan yhtä suurella innolla kuin Snadikin. Joulupukkiin on hauska uskoa, realiteeteista viis.

Skidi onkin jo käsikirjoittanut pukille esitettäväksi joulunäytelmän, näperrellyt Snadille hienon joulukalenterin, jossa on erilaisia tehtäviä (mm. älä vingu), ja treenannut saksofonilla joululauluja. Molemmat ovat myös listanneet varsin maltilliset lahjatoiveet.

Taidanpa siis höpsähtää itsekin. Kerrankos sitä. Nyt vain täytyy skarpata kalenterin kanssa. Snadi olikin jo tunkenut sinne omat sukkansa. Kuulemma vastalahjaksi. Tontut varmasti arvostavat.

Ps. Ilahduin siitäkin, että löysin Clas Ohlsonilta ympäristömerkittyjä tuikkuja, 100% steariinia eli eivät nokea sisäilmaa! Refill-tuikut mahtuvat myös vanhoihin alumiinikuoriin, jos niitä sattuu kotoa löytymään. Ei ole pakko ostaa niitä tuikkujen kyljessä myytäviä pidikkeitä.