Remontin kakkosvaihe: kodinhoitohuone ja pimputustila

Totorot kauhistelevat takapihan kokoamista.

Nykyisessä osoitteessa asumista tuli syyskuussa täyteen vuosi. Kirjoittelin piharemontin yhteydessä siitä, että asunnossa on hyvä asua hetken aikaa ennen kuin tekee remonttipäätöksiä. Tarpeet ovat nyt selkiytyneet ja kohta alkaa remontti numero kaksi.

Vuoden aikana kävi selväksi, että tarvitsemme kunnollisen kodinhoitohuoneen eli pesukone-kuivauskaappi-säilytystilan. Edelleen. Remppasimme sellaisen jo edelliseenkin kämppään (60-luvulla ihmiset eivät ilmeisesti asuneet kodeissaan) enkä enää halua olla ilman.

Ikäväni erityisesti kuivauskaappia kohtaan kävi ylitsepääsemättömäksi: yritin pärjätä perinteisellä pyykkitelinesysteemillä, mutta eihän se riitä mihinkään. Pesen pyykkiä lähinnä viikonloppuisin ja silloin useamman koneellisen kerrallaan. Juhlaliputus leviää koko kämppään, koska yksi teline ei riitä alkuunkaan.

Lisäksi asuntomme päädyssä on entinen saunatila, joka on puoliksi purettu jo edellisen asukkaan toimesta kummalliseksi suihku-varastohybridiksi, jonka suihkua emme käytä ja jonka kaappitila on riittämätön. Saunaa emme edelleenkään tarvitse, mutta kunnollisen pianonpimputushuoneen kyllä. Tavoitteena on siis muuttaa tila asuinkelpoiseksi huoneeksi, mutta hinta mietitytti.

Arkkitehti-appiukkoni tuli suunnitteluavuksi tälläkin kertaa - ja taas muistin miksi suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja ammattilaisia.

Minun on vaikea polkea jarrua uudistuspäissäni - haluan tarttua moukariin heti. Uutta pitää saada mieluiten ensi viikonlopuksi ja kaikki nysvääminen (kuten mittaaminen) on silkkaa piinaa. Joku voi jopa ajatella, että projektissa säästyy iso pino rahaa kun ruvetaan vain tekemään ja keksitään ratkaisuja lennosta. Tai että kuka tahansa nyt osaa suunnitella kodinhoitohuoneen.

Noh, koska appiukko haluaa tehdä asiat niin kuin ne kuuluu tehdä, putkimies ja urakoitsija kävivät tsekkaamassa tilanteen. Ja hemmetti, putket menevät aivan eri paikassa ja eri tavalla kuin kuvittelimme.

Seuraus: koko projekti tuleekin paljon halvemmaksi kun purkamistarve pieneni. Pintoja säästyy, materiaaleja säästyy ja mahdollisuudet lisääntyivät. Huoneeseen saa jopa oman vessan, joten kodinhoitohuoneen saakin mahdutettua kokonaan nykyiseen pikkuvessaan.

Olen todella tykästynyt linoleum-lattiaan: lämmin, akustinen ja helppo pitää puhtaana.

Kun vähän pahoittelin, että koko homma meni uusiksi tämän uuden tiedon perusteella, appiukko totesi, että kukaan ei tee enempää turhaa työtä kuin suunnittelija. Se on koko homman pointti. Suunnittelu tähtää parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun ja silloin sitä korjataan niin monta kertaa kuin on pakko. Ilman suunnitelmaa saa mitä sattuu tulemaan. Nyt tuleekin parempi kuin kuvittelin!

En tiedä, kumpaa odotan enemmän. Koska kotityö-excelin mukaan pyykkääminen on minun nakkini, asianmukainen kodinhoitohuone on suora investointi minun hermoihini. On aivan järjettömän ihanaa kun vaatehuolto on sujuvaa ja kaikelle on oma paikkansa.

Toisaalta äänieristetty pimputushuone toimii niin yskäpotilaskarsserina kuin lukutilana, silloin kun siellä ei ole meneillään rumpuharjoitukset tai sävellystuokio.

Ja nyt tilasta tulee loppujen lopuksi asunnon kivoin huone: on oma vessa, kodikasta tiiliseinää ja kattoikkuna. Huonehan voi toimia tulevaisuudessa vaikka teinin omana osastona, etenkin kun siinä on oma sisäänkäynti. Tai sitten toteutan haaveeni omasta huoneesta.