Tietoa mainostajalle ›

7.5.2015

Asennetta uimaportailla

Tapahtuipa viikonloppuna. Istuimme mökillä saunassa ja ilmoitin lähteväni uimaan. Jännää kyllä, ainoa tapa saada jatkuvasti paleleva kroppani lämpimäksi on viisiasteinen merivesi. Yllätyksekseni kuulin viereltäni kommentin:

"Äiti, mä tuun mukaan."

Varovainen ja harkitsevainen Skidi ilmoittautui seuraksi.

"Kuules, vesi on toooodella kylmää, paljon kylmempää kuin uimahallissa. Siihen ei totu samalla tavalla kuin kesällä."

Kyseessä ei kuitenkaan ollut väärinkäsitys. Tyyppi oli päättäväinen ja lähti mukaan.

Laiturilla satoi ja tuuli, aallot loiskuivat uimaportaisiin. Itseäkin alkoi epäilyttää koko reissu, mutta koska astuimme molemmat lokin paskaan, olisi jalkoja ainakin pakko vähän huljuttaa.

Pulahdin itse ensin henkeä salpaavan kylmään mereen ja jäin sitten odottamaan Skidin suoritusta. Ipana oli kahden vaiheilla, mutta kannustin kokeilemaan: pidä portaista kiinni niin pääset sekunnissa takaisin. Eikä ole pakko mennä jos pelottaa.

Pienen epäröinnin jälkeen se vetäisi syvään henkeä ja upotti itsensä mereen, ihan kokonaan! Riemusta kiljuen juoksimme takaisin saunaan analysoimaan kokemusta.

On lapsia, jotka eivät tee mitään silkasta kokeilemisen ilosta tai lahjusten toivossa. Jotkut vakuuttaa vain sillä, että maitojuna tuo takaisin, jos idea ei ollutkaan hyvä. 

Varovainenkin voi olla rohkea. Kylmässä vedessä uiminen on päätös. Se ei tunnu alkuun hyvältä, mutta sen voi silti tehdä (... ja samalla tavalla voisi toki suhtautua myös parsakaaliin lautasella).

Asenne ratkaisee. Jos tosiaan haluaa jotain saada aikaan, pitää vain mennä ja tehdä - kunhan on ensin tsekannut exitin sijainnin.

8 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta. Mä olen tällainen "aikuiseksi" kasvanut varovainen lapsi, mutta stressipalloksi ja hermokimpuksi muuttumisen asian kuin asian kanssa estää se, että ensin miettii, mitä tekee jos kaikki menee pieleen. Niin kauan kuin exit on tiedossa ja planit B ja C suunniteltu, pärjää hyvin ja voi tehdä vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on hienoa että löytää sen oman tapansa olla rohkea. Kaikkien ei tarvitse suinpäin syöksyä seikkailuihin, seikkailla voi varovaisestikin. :)

      Poista
    2. Joku viisashan on sanonut, ettei rohkeus ole pelon puutetta vaan pelon hallintaa!

      Ja viimeksi mainittuhan on myös kaikin puolin turvallisempaa ja järkevämpää kuin tilanteisiin suin päin syöksyminen...

      Poista
  2. Ihan mahtavaa, että tunnen oman lapsesi niin, että tiedät miten kannustaa. Itse välillä mietin, yritänkö ujuttaa (omaa) überreippautta lapsiin liikaakin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitäpä sitä kun mut on kasvatettu reippauteen. Tässä on kahdeksan vuotta kohta opeteltu yhteiseloa täysin erilaisen ihmisen kanssa. Välillä osuu maaliin, välillä taas ei.

      Poista
  3. Skidi on ihan ässä. :) Ihana pimu.

    Sylvia

    VastaaPoista
  4. Kova luonne, wau! MUlla ei kantti ole riittänyt kuin kerran elämäsä tuohon. :D

    VastaaPoista
  5. Kuin siistiä! Hyvä skidi!! Päättäväisyyttä hänellä ainakin on ;)

    Oon aina fanittanut lapsia ketkä on mukana avantouintipaikoilla ja miettinyt kiinnostuuko oma joskus tästä ekstaattis-masokistisesta puuhasta. Kerro joskus jäikö skidille tavaksi vai riittikö yksi kerta.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...