Remontin kakkosvaihe: kodinhoitohuone ja pimputustila

Totorot kauhistelevat takapihan kokoamista.

Nykyisessä osoitteessa asumista tuli syyskuussa täyteen vuosi. Kirjoittelin piharemontin yhteydessä siitä, että asunnossa on hyvä asua hetken aikaa ennen kuin tekee remonttipäätöksiä. Tarpeet ovat nyt selkiytyneet ja kohta alkaa remontti numero kaksi.

Vuoden aikana kävi selväksi, että tarvitsemme kunnollisen kodinhoitohuoneen eli pesukone-kuivauskaappi-säilytystilan. Edelleen. Remppasimme sellaisen jo edelliseenkin kämppään (60-luvulla ihmiset eivät ilmeisesti asuneet kodeissaan) enkä enää halua olla ilman.

Ikäväni erityisesti kuivauskaappia kohtaan kävi ylitsepääsemättömäksi: yritin pärjätä perinteisellä pyykkitelinesysteemillä, mutta eihän se riitä mihinkään. Pesen pyykkiä lähinnä viikonloppuisin ja silloin useamman koneellisen kerrallaan. Juhlaliputus leviää koko kämppään, koska yksi teline ei riitä alkuunkaan.

Lisäksi asuntomme päädyssä on entinen saunatila, joka on puoliksi purettu jo edellisen asukkaan toimesta kummalliseksi suihku-varastohybridiksi, jonka suihkua emme käytä ja jonka kaappitila on riittämätön. Saunaa emme edelleenkään tarvitse, mutta kunnollisen pianonpimputushuoneen kyllä. Tavoitteena on siis muuttaa tila asuinkelpoiseksi huoneeksi, mutta hinta mietitytti.

Arkkitehti-appiukkoni tuli suunnitteluavuksi tälläkin kertaa - ja taas muistin miksi suunnitteluun kannattaa käyttää aikaa ja ammattilaisia.

Minun on vaikea polkea jarrua uudistuspäissäni - haluan tarttua moukariin heti. Uutta pitää saada mieluiten ensi viikonlopuksi ja kaikki nysvääminen (kuten mittaaminen) on silkkaa piinaa. Joku voi jopa ajatella, että projektissa säästyy iso pino rahaa kun ruvetaan vain tekemään ja keksitään ratkaisuja lennosta. Tai että kuka tahansa nyt osaa suunnitella kodinhoitohuoneen.

Noh, koska appiukko haluaa tehdä asiat niin kuin ne kuuluu tehdä, putkimies ja urakoitsija kävivät tsekkaamassa tilanteen. Ja hemmetti, putket menevät aivan eri paikassa ja eri tavalla kuin kuvittelimme.

Seuraus: koko projekti tuleekin paljon halvemmaksi kun purkamistarve pieneni. Pintoja säästyy, materiaaleja säästyy ja mahdollisuudet lisääntyivät. Huoneeseen saa jopa oman vessan, joten kodinhoitohuoneen saakin mahdutettua kokonaan nykyiseen pikkuvessaan.

Olen todella tykästynyt linoleum-lattiaan: lämmin, akustinen ja helppo pitää puhtaana.

Kun vähän pahoittelin, että koko homma meni uusiksi tämän uuden tiedon perusteella, appiukko totesi, että kukaan ei tee enempää turhaa työtä kuin suunnittelija. Se on koko homman pointti. Suunnittelu tähtää parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun ja silloin sitä korjataan niin monta kertaa kuin on pakko. Ilman suunnitelmaa saa mitä sattuu tulemaan. Nyt tuleekin parempi kuin kuvittelin!

En tiedä, kumpaa odotan enemmän. Koska kotityö-excelin mukaan pyykkääminen on minun nakkini, asianmukainen kodinhoitohuone on suora investointi minun hermoihini. On aivan järjettömän ihanaa kun vaatehuolto on sujuvaa ja kaikelle on oma paikkansa.

Toisaalta äänieristetty pimputushuone toimii niin yskäpotilaskarsserina kuin lukutilana, silloin kun siellä ei ole meneillään rumpuharjoitukset tai sävellystuokio.

Ja nyt tilasta tulee loppujen lopuksi asunnon kivoin huone: on oma vessa, kodikasta tiiliseinää ja kattoikkuna. Huonehan voi toimia tulevaisuudessa vaikka teinin omana osastona, etenkin kun siinä on oma sisäänkäynti. Tai sitten toteutan haaveeni omasta huoneesta. 

Pilkkuja ja savea lastenhuoneeseen

Snadin huone oli remppaprojektin kinkkisin. En kertakaikkiaan keksinyt sinne mitään. Haasteena oli, että pienessä huoneessa pitäisi säilyttää ilmavuus.

Arvoin tapetin ja maalin sävyn kanssa kuukauden päivät kunnes remppa jo läheni loppuaan ja deadline hengitti niskaan. 

Ja sitten kävi niin kuin joskus käy: lukija otti yhteyttä.  

Suvi Villecosta ehdotti, josko olisin kiinnostunut savesta muutenkin kuin kasvonaamiona. Piti ihan tarkistaa, että hän todella puhui siitä soossista, mitä Suomenkin maaperästä ja kersojen kurahaalareista löytyy kilokaupalla - tosin täällä ei ilmeisesti kukaan ole keksinyt valmistaa kyseisestä aineesta mitään järkevää.

Hänen firmansa maahantuo savimateriaaleja ja toteuttaa niistä seinäpintoja. Savipinnan saa aikaiseksi aika helposti, joko laastilla rappaamalla tai savimaalilla maalaamalla. Kiinnostuin erityisesti, koska kyseessä on täysin puhdas ja myrkytön materiaali, joka myös tasapainottaa sisäilman kosteutta ja parantaa akustiikkaa.

Hiottua ja rapattua seinää. Värisävy on tumma koska laasti on märkää.

Kuivuneen laastin sävy.

Kun katselin saven kauniita sävyjä, koko projekti selkisi. Vaaleankeltainen savirappausseinä ja pilkullinen tapetti olisivat nappyhdistelmä. Iloinen kuten asukkinsa, mutta ei liian räikeä, jotta huoneessa voi hengittää.

Eikä kaduta! Savipinnasta tuli kaunis, pehmeän nupukkinen. Koska kyseessä oli lastenhuone, pinta vielä "lasitettiin" vähän kestävämmäksi viinietikkakäsittelyllä! Ja jos savipintaan tulee kolo, se on helppo paikata teelusikallisella veteen sekoitettua jauhetta.

Läpinäkyvä, valkoinen metallinen vaatekaappi imee sisänsä melkoisen määrän kamaa. Kerrossänky huoneeseen vielä tarvitaan, mutta tällä siskon vanhalla mennään nyt muutama vuosi.

Sain muuten Suvilta pienen purkin harmaansävyistä savimaalia. Koska en itse ehdi sitä mihinkään käyttää, voisin arpoa sen jollekulle teistä! Kuka haluaisi kokeilla johonkin pieneen kohteeseen? Laitan purkin tulemaan parhaalle selitykselle!

Capris-keittiöt: kaunis ja käytännöllinen

Yhteistyössä: Capris-keittiöt

Remppasarjassa seuraa keittiöesittely!

Alusta pitäen oli selvää, että uudessa asunnossa on edessä keittiöremontti. Pienehkö keittiö oli uusittu joskus 80-luvulla. Kaapit olivat huonokuntoiset, kertaalleen päällemaalatut ja koneet aikansa eläneet. Lattia oli lonksuvaa koivujäljitelmälaminaattia.

Todistusaineistoa:

Pohja oli kuitenkin periaatteessa tilaan sopiva, joten sähköihin ja putkiin ei tarvitsisi puuttua. Ainoastaan ikkunan edessä olevaan tyhjään tilaan piti saada kunnon työtaso, ruokapöytä kun olisi olkkarin puolella. Lisäksi tavoitteena oli laittaa ruokaa, mikä edellyttää laskutilaa.

Koska keittiö on muutakin kuin kalustelevyä, keittiötoimittajaksi valikoitui pieni suomalainen Capris-keittiöt. Mielessä oli muutamia toiveita.

Simppeliä.
Kestävää.
Käytännöllistä.

Toiveena oli myös säilytystilan maksimointi.

Lopputulos oli seuraava.

Capris-keittiöiden vetimettömät ovet, vaaleana yläkaapeissa ja tummanharmaana alakaapeissa, tasot massiivikoivua ja koneet Smegin paitsi liesituuletin, joka on Faberin. Seinän sävynä on Tikkurilan banaani ja lattia on mustavalkoista Marmoleum click linoleum-laattaa.

Tiskone nostettiin ylemmäksi. Jospa astiat löytäisivät helpommin sinne sisään, kun täyttäjän ei tarvitse kyyristellä lattian rajassa!

Työtason materiaali oli vaikea valinta. Laminaatti on tylsä, mutta käytännöllinen, massiivipuu kodikas, mutta työläs ja kivi kaunis mutta kallis.

Päädyimme massiivipuuhun. Kun kahteenkin kertaan öljytty massiivikoivu vielä imaisi sulaneen mustikan itseensä, käsittelin pinnan OsmoColorin valkoisella puuvahalla. Pinnasta tuli kyllä hieno, mutta kovin kolhuvarma ratkaisu se ei ole. Tätä täytyy siis vielä miettiä käsittelyä vähintään toisen kerroksen verran. Massiivipuussa on onneksi työstövaraa.

Yksi iso virhe päätettiin välttää yhteistuumin: ei enää ikinä ovellista, syvää hyllykaappia, jonka perälle kaikki kama arkistoituu ikuisiksi ajoiksi. Melkein kaikki säilytystilat muuttuivatkin laatikoiksi (joskin matalia laatikoita olisi voinut olla enemmän).

Lisäksi ratkaisimme jääkaapin viereen jäävän kapean mutta käyttökelpoisen tilan korkealla apteekkarinkaapilla. Kun hyllyn saa vedettyä ulos, yksikään raesokeripakkaus ei unohdu takariviin.

Liesituulettimeksi valkkasimme lieriön mallisen "pömpelin", joka valaisee lieden kunnolla. Induktioliesi on supernopea, mutta siihen ei sopinut kattiloista kuin puolet...

Mutta ihmettä tekisimme välitilalle? Siihen piti tulla lasi, mutta sähköjen takia ratkaisu ei oikein toiminut. Terästä? Laattaa? Jotain muuta, mitä? Tarvitaanko sitä ollenkaan?

 

Kun kaappien sisältö vielä suunniteltiin niin, että astiksen tyhjennys, kahvinkeitto ja aamupuurojen valmistus sujuvat ilman edestakaisin ramppaamista, aika vähän jää valittamista.

Hassua ajatella, että tällä keittiöllä pärjännee eläkeikään!

Ps. Jos sinulla on keittiöremppa edessä, tsekkaa Capriksen (joka toimi myös tämän postauksen sponsorina) facebook-ryhmästä lisää kuvia. Suunnitteluajan varanneet saavat lahjaksi massiivipuisen leikkuulaudan.

Valkolakattu tammiparketti onnistui

Palaan remppa-asioihin! Hima alkaa pikkuhiljaa näyttää himalta eikä työkalu- ja laatikkovarastolta, joten muutama sisustuspostaus tähän väliin. Otan ensimmäisenä käsittelyyn lattian.

Lattia oli yksi päänvaivaa aiheuttaneista valinnoista. Olohuoneessa ja ruokailutilassa sekä kahdessa makuuhuoneessa oli paksu, hieno tammiparketti 60-luvulta. Parketin kunto oli periaatteessa hyvä, mutta väri oli kellastunut ja tummunut ja joissain kohdissa sauvojen välissä oli rakoja.

Lisäksi halusin maalata yhden seinän turkoosiksi, joka tulisi paremmin esiin, jos lattia olisi vähän vaaleampi. Valkolakkaus siis kiinnosti.

Lähtötilanne oli tämä: 60-luvulla asennettu parketti, jota tuskin oli koskaan hiottu.
Kunto oli pääosin hyvä, muutamia halkeamia löyty.

Parkettimies oli kuitenkin epäileväinen. Hän ei ollut erityisen ihastunut valkolakkaustrendiin, sillä lopputuloksesta olisi vaikea saada tasaista. Suurimpana ongelmana hän piti sitä, että joihinkin kohtiin jäisi "harjan" jäljet. Sovimme pohtivamme asiaa uudelleen hionnan jälkeen.

Jo hionta muutti sävyä huomattavasti vaaleampaan suuntaan, mutta lakka kostuttaisi puun ja tummentaisi sävyä uudestaan. Sovimme, että hän vetää yhden kerroksen valkolakkaa ja katsomme, mitä siitä seuraa.

Siitä seurasi tämä.

Makuuhuoneen lattia luonnon valossa

Harjan jälkiä läheltä.

Yksi sävykerros riitti toivomaani vaalennukseen. Huoneista tuli aivan mahtavan avaria! Pieniä epätasaisuuksia tosiaan jäi, mutta ei häiritsevästi. Puun pinta on muutenkin elävä ja lattiaa harvoin tulee tuijotettua puolen metrin päästä (paitsi jos on kersa, mutta ne eivät maindaa).

Lattia keinovalossa.

Olen siis tyytyväinen! Arvokas, vanha lattia on edelleen arvokas, mutta pienellä puuteroinnilla vähän modernimpi. Tällä seuraavat 60 vuotta.

Muutto

Anteeksi radiohiljaisuus, mutta tilanne on ollut suht hektinen. Olemme muuttaneet.

Sammakko nimeltä "Peppujässikkä" tuijotti minua muuttolaatikosta tyrmistyneenä.

Lapsiperheenä muuttaminen oli ihan uusi kokemus. Töistä saa yleensä neuvoteltua muuttovapaata yhden päivän - tähän settiin olisi tarvinnut viikon.

Viime perjantaina ilmestyi 75 muuttolaatikkoa himamme oven eteen. Elämää paketoidessa meni muutama päivä. Ja yö.

Tiistaina tuli muuttoauto. Sen jälkeen ollaankin ihmetelty mihin kaikki kamat oikeasti laitetaan, etsitty sukkia, vaihdettu veitsilaatikon paikkaa kolme kertaa, pohdittu miten mikro toimii, yritetty liittää pesukonetta vesi- ja viemäriverkostoon (siinä onnistumatta) ja koottu huonekaluja. Lisäksi ovesta lappaa erilaista asentajaa vielä muutaman päivän.

Luonnollisesti selkä on romuna, olen täynnä mustelmia ja kynnet ovat katkenneet. Kädet ovat rutikuivat kaikesta jynssäämisestä. Enkä edelleenkään ole löytänyt sukkiani.

Mutta eipä haittaa.

Uudesta himasta tuli jopa odotuksia parempi. Sohva ei sovi mihinkään mutta kaikki remonttiratkaisut sentään onnistuivat. Ja internetkin toimii.

Nyt istun tässä sohvalla ja kuuntelen kuinka ainoa ääni keskellä Suomen toiseksi suurinta kaupunkia on kypsien omenoiden kopse takapihan terassille. Sukista viis.

Tapettivalintoja

Väitän, että tapettien valitseminen on remontin vaikein tehtävä. Jostain syystä olen aina onnistunut maalisävyn valinnassa ja lattian olen aina valinnut suht konservatiivisesta mallistosta.

Skidi sai koivumetsän.

Mutta tapetti.

Käytän tapettia vain korostuselementtinä, jolloin pliisu on huono vaihtoehto, mutta räväkkä taas vaikea valita. Kuviot pitäisi nähdä sielunsa silmin ja osata hahmottaa muihin pintoihin, kalusteisiin ja yleisilmeeseen nähden. Ja koska en ikinä ehdi mihinkään perinteisiin remonttiliikkeisiin näytepaloja hakemaan, ne sielun silmät hakevat ratkaisua verkossa noin 20x20 pikselin kokoiselta alueelta.

Lastenhuoneen tapetin valinta vaatii vielä lisävääntöä. Haluan pitää kiinni periaatteestani, että minkä tahansa huoneen käyttötarkoitus pitää voida muuttaa ilman pintaremonttia. Kompromissin hakeminen on haastavaa, kun pitää yrittää neuvotella lopputulos, joka ei yrjötä aikuisia mutta toisaalta miellyttäisi huoneen omistajaa.

Sitten kun vaivalla neuvoteltu vaihtoehto onkin yhtäkkiä loppu (Kukot-tapettia aletaan painaa vasta elokuun lopussa), iskee paniikki.

Google ohjasi Photowalliin, josta en ollut ennen kuullutkaan. Ruotsalainen verkkokauppa tekee tapetteja (ja canvas-tauluja) asiakkaiden omista kuvista, mutta valikoimassa on heidän omien suunnittelijoidensakin luomuksia, myös lastentapetteja. Tykkäsin paitsi kivoista kuoseista myös siitä, että verkossa on kunkin tapetin kohdalla mallikuva huoneesta. Kuva on ihan pakollinen apuväline, jotta voi hahmottaa, saako seinästä vain migreenin.

Nyt onkin yhtäkkiä runsauden pulaa. Noi valaat on pakko saada johonkin.

Kertokaa, jos tiedätte kivoja suomalaisia tapettiverkkokauppoja.

Hot or not?

Aloitan tällä päivämäärällä remontti- ja sisustuskirjoitusten sarjan (tunniste on remppa). Elän nimittäin valintojen aikaa. Remontteeraajan pitää tehdä valtavasti kauaskantoisia päätöksiä ja yleensä vielä mahdottomassa aikataulussa (miten tämä yhtäkkiä kuulostaakin ihan kunnallispolitiikalta??).

Eteisen väliovessa on hauska "pullonpohjalasi". Ovi itse on maalattu ihonväriseksi. Maalata vai ei?

Päänvaivaa piisaa monesta näkökulmasta.

Ensinnäkin on balanssin hakeminen. Sisustuslehtien korkeakiiltovalkoinen maailma on minun makuuni liian kliininen, joten paremmat ideat pitää kaivaa omasta päästä. Se on aina vähän riski, etenkin kun sisustussilmälasini ovat vähän huurteessa.

Tekisi mieli olla räväkkä, mutta isojen pintojen kanssa ei tee mieli kokeilla: jos olohuoneen turkoosi seinä onkin suoraan sirkuksesta, korjaaminen on kallista ja muutto viivästyy. Jos taas valitsen jonkun pliisun värin, ottaa koko loppuiän päähän, etten uskaltanut edes kokeilla.

Eteisen lattia on kiiltävää ruskeaa laattaa, mutta saumat huonossa kunnossa. Räjäyttää vai saumata uudelleen?
Päätin saumata.

Sitten on huonekalujen sovittaminen uusiin huoneisiin. Olen käynyt mittaamassa jotain koloa tahi seinää joka juuttaan ilta. Mille seinälle kirjahylly? Kummin päin sänky? Mahtuuko sisäleikkimökki? Ja sitten on vielä kaikki se, mitä ei tule ajatelleeksi. Yllätykset. Aurinko paistaa suoraan telkkariin tai tuuletusikkuna ei mahdu aukeamaan. Asunnossa pitäisi asua hetki, jotta tietäisi, miten mikin tila otetaan parhaiten haltuun

Olohuoneessa oli hieno kirjahylly, jota emme itse tarvinneet. Onneksi tälle löytyi täydellinen ostaja ja hylly lähti kokonaisena uuteen kotiin. Ostaja lupasi jopa kuvat kun saa koottua.

Vaikeinta on kuitenkin päättää, mitä ei uudistaisi. Puskutraktori-fiiliksessä ei välttämättä ajattele loppuun asti. Onko ruskea klinkkerilattia kamala vai ihana? Entä säkkikangaspinnoitteinen seinä ruokailutilassa? Eteisen puupaneelit ovat jotain harvoinaista puulajia - kehtaanko maalata ne valkoisiksi? Miksi ihmeessä ruokailutilan ja olohuoneen välissä on liukuovi?

Mihin kaikkeen tottuu ja mihin ei? Sen lisäksi, että vanhat seinä- ja lattiamateriaalit ovat usein paljon laadukkaampia kuin nykyiset, edellisellä asukkaalla on pitkä kokemus juuri tässä kämpässä asumisesta - teenkö tyhmästi jos jyrään hänen ratkaisunsa?

Säkkikangasseinä jää. Seinä on akustisesti todella miellyttävä. Ja mitä kaikkea taideteosta tähän seinään
saisikaan rakennettua ihan vain nuppineuloilla. Tässä pyydän apua ystävältäni Riikalta, joka on suunnitellut bannerini.

Huomaan yhä useammin sanovani "katsotaan tätä sitten keväällä". Kriisi kerrallaan. Kuulostan ajoittain jopa kärsivälliseltä.

Ihme juttu. Oli se sitten perhe-elämän tai yleisen keski-ikäisyyden ansiota, olen iloinen, että saan kunnostaa tätä ihanaa asuntoa vähän rauhallisempana ihmisenä kuin 10 vuotta sitten.

Vanha tammiparketti hiotaan ja lakataan. Mutta onko valkolakkaus tällaisen parketin halveksuntaa?

I-ha-naa!

Huh hah hei! Viikonlopun sisustusrumban tulos:

Skidillä on nyt ihana vaaleansininen pienen tytön huone, jossa on uusi ihana kirjahylly ja vaatekaappi ihanille 74-senttisille kevätvaatteille, jotka kaivoin vihdoin käyttöön.

Vierailla on ihana vaniljan ja vaaleanvihreän sävyinen vierashuone ja ihana vuodesohva, joka on myös ihana istua. Taidan nukkua siellä ensi yön, sekin on varmasti ihanaa!

Mulla on ihana "toimisto", jossa mä saan rauhassa blogata.

Lisäksi meidän makkarissa on ihana tummanruskea iso lipasto, jonne mahtuvat mun kaikki ihanat meikit ketjut ja vyöt. Laatikoissa on myös ihanat "sisälaatikot", joten olen pystynyt lajittelemaan tavaraa alaotsikoihin.

I-ha-naa! Nyt kun joku vielä pesis ikkunat. (Vihaan ikkunoiden pesua, muutan mieluummin.)

Selkään kyllä sattuu ja tili on tyhjä. Lupasin ukolle, että nyt ei vähään aikaan sisusteta, tosin ei ole kyllä varaakaan. Rahat meni Koti-Ideaan (en ole varma kirjoitusasusta), jossa oli helmikuun aikana tarjous kolme-huonekalua-kahden-hinnalla. Siis huonekaluja ilmaiseksi! O_o Tai no lähes ilmaiseksi, mutta mun mielestä toi oli niin hyvä tarjous, että se piti käyttää kolmeen kertaan. Ilmaisen huonekalun hinta nousi joka kerta säästöä. Milloin toi tarjous tulee Vepsäläiselle!? Siellä on aina kaksi kolmen hinnalla -päivät.

Tänään alkaa kevät. Ensi viikonloppuna kaivetaan grilli esille. Niin ja mun yhdet läheiset ystävät meni kihloihin, sekin on ihan järjettömän i-ha-naa! :D

- Mama kevätfiiliksissä

Ps. Ootteko huomannut että kirjoitan nykyään useammin? Koska mulla on enemmän ajatuksia ja energiaa. Arvatkaapa mitä. Lopetin imetyksen helmikuussa. Mulla olis jollekin hormonitutkimusryhmälle mielenkiintoinen väite takataskussa.