Äiti, poistu kotoa!

Kun tulin kotiin kuuden naisen viikonloppureissusta, kersat juoksivat halaamaan. Kysymykseen "Onko ollut ikävä?" tuli tyhjentävä vastaus:

"Ei oikeastaan."

Köpis on täynnä hyvää ruokaa ja ihania vessoja. Ihan lempparikaupunkini.

Ravintola Kul oli suosittelun arvoinen mesta: hyvät drinkit ja loistosafka.

Motherin pizzabrunssikonsetin soisin saapuvan Suomeenkin.

Ravintola Pate-Patessa oli maailman paras punajuuriannos. Pakko tulla uudestaan.

Eivät ne tosiaan perään soitelleet. Skidi oli lähinnä pahoillaan, ettei päässyt mukaan. Snadi yritti parhaansa mukaan pidätellä kysymystä tuliaisista.

Tätä on treenattu ihan vauva-ajoista lähtien. Kersat ovat niin tottuneet viikonlopun mittaisen poissaolon käsitteeseen, että eivät ne siinä ajassa ehdi ketään kaivata. Joskus reissussa ovat he itse, joskus vanhemmat.

Sitäpaitsi Isin kanssa oli ollut kivaa. Ei minun tarvitse tehdä ruokia jääkaappiin ja järjestää ohjelmaa. Tyypeillä on ihan omat systeeminsä, kun minä olen poissa. Ne syövät kerrosjogurttia ja poppareita, käyvät urheilemassa ja kyläilevät. Jos taas minä olen viikonloppuvastaava, löhöämme puolille päiville yöpuvussa ja iltapäivästä mennään nyhtökauraburgerille ja kulttuuririentoihin tai leffaan.

Toisen vanhemman kotoa poistuminen on vanhemmuuden happotesti. Monessa kodissa arjen pyörittäminen on melkein sataprosenttisesti äidin vastuulla. Viikonlopun projektipäällikön toimenkuva avartaa maailmaa kummasti ja auttaa näkemään sen toisen osapuolen työmäärän.

Lisäksi vanhemmuuden tavat ja kasvatusnäkemykset voivat olla hyvinkin poikkeavat. Vanhemmilla voi olla paljonkin erimielisyyksiä siitä, mikä on tarpeellista ja oikein ja mikä ei. Omalla vetovuorolla voi sitten ihan itse testata, miten olennaista on pitää kiinni ruoka- ja päiväuniajoista tai kokeilla jotain sellaista, mihin toinen ei ikinä halua lähteä mukaan.

Parhaassa tapauksessa toinen vanhempi kokee yksinhuoltajuuden jälkeen olevansa hyvinkin voimaantunut vanhempana. Hän on löytänyt uusia tapoja viihtyä lasten kanssa tai tajunnut että eteiseen tarvitaan säilytystilaremontti. Huonommassa tapauksessa ollaan todella iloisia ja kiitollisia, että äiti tulee kotiin, ja buukataan seuraavaksi kerraksi hyvissä ajoin apuvoimia.

Viime vuoden reissulla havaittiin myös se, että paras palkinto perheelle on ystävien seurassa piristynyt ja iloinen mutsi. On tilitetty ja hihitetty, ja muisteltu aikoja, jolloin elämään ei kuulunut minkään sortin varhaiskasvatusta. Arki ainakin starttaa paljon mukavammin, kun on nauranut niin että naamaan sattuu.

Pikkulapsiaikana ei saa erota

Unelmien joulu kuusentuoksussa vai pesuaineen tuoksussa noro-influenssaputkessa? Jännitystä joulupukista vai siitä kuka sairastuu seuraavaksi? Kinkunpaistovuoro vai kuumevalvomisvuoro? Tasapainoilua sen välillä, kuinka monta tuntia on raketteihin vai kuinka monta tuntia potilas voi katsoa lastenohjelmia päivässä?

Joulusaunan peruuntuminen olisi itkun paikka.

Perheellisten lomat eivät aina mene ihan putkeen. Ja se on yllättävän raskasta.

Nyt kun nuorinkin on jo viisivuotias, kersoilla on jo jonkinlainen vastustuskyky eivätkä ne imuroi ihan jokaista mikrobia kitusiinsa. Niitä terveitä pätkiä ei oikein edes rekisteröi, kunnes kuumemittari näyttää hippasen vajaata kolmeysiä. Tulihan se päiväkodissa pyörinyt streptokokki sieltä, jouluviikolle. Muistin taas, millaista se pahimmillaan oli. Sairaan lapsen hoitovuorojen jakamista, yöherätyksiä, lääkintäarpomista, terkkarijonottamista.

Mutta loman saimmekin sitten viettää ihan normaalisti, mikä paikkasi hässäkkää. Kiitän siitä. Kaikille ei käynyt ihan näin hyvin.

Lomaan osuva sairasteluperiodi on jotenkin kohtuuton. Jos arki on haastavaa (kuten pikkulapsiperheessä saattaapi olla) ja stressaavaa, lomaan kohdistuu isoja odotuksia. Hiljaiseksihan se vetää, jos sillä paljon odotetulla yhteisellä ajalla on pakko perua kaikki suunnitelmat ja keskittyä lähinnä sietämään huonotuulisia perheenjäseniä. Incl. itseään.

Siinä samalla natisee liitoksissaan se parisuhdekin. Lapsiperhe-elämä muuttaa suhdetta sekä parisuhteeseen että vapaa-aikaan. Ja nuo kaksi muodostavat aika tiukan kombon.

Jälkikasvun myötä vapaa-aika -- sellaisena kuin minä sitä olin tottunut viettämään -- lakkasi olemasta. Ennen lapsia rakkaus pysyi kasassa ihan itsestään, ei sitä tarvinnut tekohengittää. Lasten jälkeen aikuistenvälisen suhteen ylläpito vaatikin työtä, panostusta tai jopa ajoittaisia pelastusoperaatiota. Vapaa-aikaa oli pakko nyhjäistä tyhjästä.

Jos perhe-elämässä on niitä mukavia hetkiä, vastoinkäymisiä on paljon helpompi kestää. Korttitalo romahtaa aina välillä, mutta sitä ei tarvitse aktiivisesti pelätä. Loma korjaa.

Pikkulapsiaikana ei saisi erota ja ihan hyvästä syystä - ei se ole mikään normaali tila.

Haasteena onkin se, miten korjata tilanne, jos lomakin on mennyt vituiksi. Äkäisyydella on taipumus kroonistua. En ole ihan varma, saako pikkulapsiaikana kertynyttä karstaa pois kokonaan. Kun pahin on ohi, voi katsoa löytyykö savuavista raunioista jotain pelastamisen arvoista. Joskus löytyy, joskus ei löydy. Mutta on ihan varma, että joululomalla terveysaseman jonossa niitä rippeitä ei kannata etsiä.

Tsemppiä siis kaikille, joiden loma meni johonkin muuhun kuin rentoon yhdessäoloon!

Vatsaystävällinen elämä ja miten se tehdään

Kuten tiedätte tämä ei ole mikään hyvinvointiblogi (eikä tästä sellaista tule), mutta yksi asia minua on alkanut kiinnostaa tässä parin vuoden sisään: suolisto ja sen mikrobicocktail.

Vatsan tilanne ei näy ulospäin kuten esimerkiksi ihon. Vaikka en kärsi mistään selkeästä ruoansulatuksellisesta ongelmasta tai allergiasta (irtiksien aiheuttamaa palloa lukuunottamatta), ehkä ei kannata odottaa sitä ongelmaa. En ole mitään pitkäikäistä sukua.

Tänään julkaistun tutkimusuutisen mukaan selvisi, että ihmisen ruoansulatuselimistöstä on löydetty uusi elin. Vatsaontelon suolilieve, joka kiinnittää suolet ontelon seinään, onkin yhtenäinen elin, mutta sen toiminnasta ei tiedetä juuri mitään. Väkisinkin tulee mieleen, kuinkahan paljon elimistössämme - erityisesti vatsassa - on vielä asioita, joista emme tiedä mitään?

Jo taannoin selvisi, että ihmisen vatsassa on käytännössä toiset aivot: vatsassa on 200 miljoonaa neuronia. Tutkimukset ovat vasta alussa, mutta on viitteitä siitä, että esimerkiksi Parkinsonin taudin kaltaisilla sairauksilla saattaa olla juurensa suoliston hermostossa. Ja sekin on jo selvinnyt, että suolistomme hermosto vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen, valintoihin, arkuuteen ja rohkeuteen. Friikkiä.

Tämä tieto on johtanut siihen, että ulosteesta etsitään apua moniin sairauksiin. Esimerkiksi ulostesiirrolla voidaan parantaa valtaosa hengenvaaralliseen antibioottiripuliin sairastuneista. Lisäksi amerikkalaistutkijat yrittävät ratkaista lihavuusongelmia siirtämällä laihan ihmisen ulostetta ylipainoisen henkilön suoleen. Skeidasta onkin tullut arvokasta: yhdysvaltalainen biopankki maksaa ulosteesta 40 taalaa per läjä.

Vaikka olen noin muuten täysin kypsynyt elämänmuutoksiin, teen kuitenkin yhden lupauksen. Vuonna 2017 aion hoitaa suolistobakteerejani vähän paremmin.

Ruokavaliossani ei ole suurta remontin tarvetta, mutta pienetkin muutokset voivat olla kinkkisiä, kun ne pitää toteuttaa käytännössä. Pahin vastustajani on tottumus. En tiedä onko lisääminen yhtään sen helpompaa kuin pois jättäminen. Tiedän, että minun pitäisi lisätä marjojen ja ehkä hedelmienkin (voi yök) näkymistä päivittäisellä ruokalistalla, mutta mihin väliin ne tungen? Vain kesälomalla on helppo syödä puskasta kourallinen silloin tällöin.

Syteen tai saveen, tämä olkoon tämän vuoden haaste. Lähteekö joku mukaan?

Lapsiperheen trendit 2017

Vuodenvaihteessa on suosittua tehdä erilaisia trendilistoja: mikä on nousussa ja mikä laskussa. Lapsiperheessä trendien ennustaminen on hieman haastavaa, koska erilaisia villityksiä pulpahtelee vuoden mittaan myös pyytämättä ja yllätyksenä, mutta esitin nyt kuitenkin parhaan arvaukseni sekä ensi vuoden ikivihreistä suosikeista että kuumimmista nousijoista. Kas tässä, olkaa hyvät!

1. Univaje

Tämän raskausaikana alkavan, lähes kaikkia lapsiperheitä koskettavan megatrendin intensiteetti vaihtelee, mutta ei koskaan kokonaan poistu. Syyt vain vaihtuvat. Vuonna 2017 heräilyn syitä ovat varmasti mm. aina aamuyöllä alkava vatsatauti, sängystä putoaminen ja erilaiset kysymykset, joihin tulee saada heti vastaus ("Mistä merenneidot pissivät?"). Ja tietenkin liian pitkään valvominen, koska oma aika.

2. Viisastelu

Koska nuorempi kokee jo nyt osaavansa kaiken paitsi ninjaliikkeistä sivupotkun, vuonna 2017 kersoihin mahtuu oletettavasti kaikki maailman tieto. Auta armias, jos unohdat Let it gon tokan säkeistön tai minä päivänä ja mihin aikaan Pokémon-ohjelma tulee. Tai jos käytät väärää emojia WhatsAppissa. Oletettavasti myös vanhempien kanssa liikkumiseen liittyvä Et sitten... -alkuinen neuvominen räjähtää käsiin. 

3. Möykkä

Möykkä on lapsiperhetrendien kestosuosikki, joka vain muuttaa hieman muotoaan vuodesta toiseen. Möykän suosituimmat muodot tänä vuonna perheessämme lienevät kylpykiljuminen, armoton päällepuhuminen ja luuppaava laulaminen.

4. Sokeri

Syömisistä kävyt, hiekka ja multa ovat täysin pois muodista. Parasta juuri nyt ovat sokeripitoiset leipomistuotteet. Pistän pääni pantiksi, että myös ensi vuonna löytyy joku uusi glukoosifruktoosisiirapilla höystetty suosikki, veikkaan toffeeta, koska se on tänä vuonna alkaneen oikomishoidon aikana ollut kieltolistalla. Salmiakkihimoa saanemme odotella vielä hetken.

5. Paljonpuhuvat ilmeet

Monena vuonna trendannut sana ei on yllättäen laskussa. Sana on korvautunut erilaisilla ilmeillä (kulmakarvojen kohottelu, silmien pyöritys, irvistely) ja äänteillä (Kiinaan asti kuuluvat huokaukset ja yleistä ei-toivottuutta ilmaiseva kurkkuäninä).

6. Kylmäpussit

Kohtuullisen loukkaantumisaltis Snadi vaatii pyöräillä itse ja lisäksi hän haluaisi aloittaa yleisurheilun. Oletettavasti kylmäpakkaukset, liimasiteet ja perhoslaastarit käyvät kaupaksi lähiapteekistamme.

7. Lukutaito

Alkaa pahasti vaikuttaa siltä että perheessämme on neljä lukutaitoista ihmistä ensi vuonna. Oletan, että samalla alkaa myös sota lööppejä vastaan: "Äiti, mitä tarkoittaa kirvesmurhaaja?"

8. Uudet kymmenluvut.

Ensi vuonna vahvassa nousussa ovat tasakymmenluvut. Heinäkuussa tauluun tulee kymmenen vuotta äitiyttä ja lisäksi veikkaan, että rikottaviksi on tehty myös senttimäärät 120 ja 140, samoin ainakin 20 kg.

9. Koira

Oletan, että koiran nimestä, nukkumapaikasta, tarvikkeista ja ulkoilutusvuoroista voidaan erinomaisesti käydä keskustelua myös ensi vuonna ilman, että mitään lopullista hankintapäätöstä on edes tehty.

10. Lasten kasvaminen

Kasvaminen on trendeistä toivotuin ja sitä tapahtuu satavarmasti myös ensi vuonna. Koska onhan se nyt aivan sairaan siistä, että vuonna 2017 ei enää tarvitse pyyhkiä kenenkään pebaa! Jes!

Hauskaa ensi vuotta kaikille!

Pehmeitä paketteja ja muita ilonaiheita

Olipa kiva joulu! Vaikka lunta oli nähtävillä vain pakastimessa, tunnelma löytyi kuusen tuoksun myötä.

Lahjatkin osuivat nappiin. Kun katselin kersojen paketti-intoa, tajusin, että yksi asia on toisin kuin minun lapsuudessani. Nämä tykkäävät pehmeistä paketeista.

Molemmilla kersoilla on omat pakkomielteensä vaatteiden suhteen (mikä saattaa myös johtua siitä, että en oikein ehdi keskittyä vaatehuoltoon).

Kun Skidi etsiskeli joulun alla punaista vaatetta tonttukuoron esitykseen, hän löysi päälleen vaatekaapin sedimenteistä mekon, joka oli muuttunut lähinnä paidaksi. Hänen näkemyksensä oli, että sehän on ihan hyvä vielä.

En ole itsekään mikään tyyli-ikoni, mutta mikäli mahdollista, Skidi on täysin epäkiinnostunut vaatteista. Hän ei koskaan katso tarvitsevansa uusia vaatteita. Jos saan raahattua (muffinssilla lahjoen) hänet vaatekaupoille, tyyppi hän lähinnä haaveilee itsekseen ja kun yritän tivata mielipidettä vaihtoehdoista vastaus on, että kaikki käy.

Eikä tietenkään käy.

Snadi on nyt asunut Papun viitassa kolme päivää.

Hän käyttää muutamaa mukavuusvaatetta koko ajan. Etukäteen ei voi tietää, mistä tulee lempivaate ja mikä jää täysin käyttämättä. (Tällä hetkellä suosiossa ovat poolopaidat, joita hän ei elämänsä ensimmäisen 8 vuoden aikana ole suostunut käyttämään.)

Pikkusisko on sitten eri maata. Hän ra-kas-taa pukeutumista eikä "hillitty" kuulu sanavarastoon. Hän vaihtaisi asua kolme kertaa päivässä jos se suinkin sallittaisiin. Kuopuksena ei juurikaan ole uusia vaatteita, koska perintökaaressa tulevat niin lelut kuin kuteetkin - ja yleensä juuri sitä hieman paikattua unisex-kamaa. Hän ilahtuukin suunnattomasti, kun saa leggarit, jotka eivät ole polvesta paikattu tai mekon, josta ei ole lappuja leikattu pois.

Niinpä molemmat ilahtuvat aidosti, kun panostan jouluna pehmeisiin paketteihin. Skidille voi antaa ihan mitä tahansa käyttövaatetta pikkareista paitoihin, kunhan materiaali on pumpulia, ja Snadi taas diggailee erityisesti mekkoja ja sukkiksia. Ja minä saan olla luontaisen käytännöllinen oma itseni! Pelkkää voittoa.

Itse ilahduin kun sain lahjaksi palan ikimetsää. Sitä minulla ei vielä ollutkaan. Muita ilonaiheita olivat ihka ensimmäinen joululaatikkoni (punajuurilaatikko) ja mainiosti onnistunut kirsikkalikööri (se minttu oli superhyvä lisä). Hyvä joulu siis, onneksi tätä on vielä monta päivää jäljellä!

Mitäs pukki teille toi?

Myöhäinen lintu jouluostoksilla

Jouluostokset jäivät streptokokki-yllätysvieraan takia viime tippaan, joten lueskelin vasta tänään kersojen lahjatoiveita.

Skidi toivoi kirjoja kuten Guinnessin ennätyskirjan (!), vaatteita ja maalaustarvikkeita, Snadi palapelejä ja "Pokémon-jotain". Eli -kaikkea. Mitä tahansa. Hän on aivan rakastunut taistelevien taskuhirviöiden konseptiin, vaikka ei pelaakaan.

Kyllästyin lahjanihkeilyyn jo viime jouluna. Tajusin olevani juuri se krääsänvihaajamutsi, joka toteuttaa toivelistalta vain käytännölliset ja järkevät lahjat eli käytännössä annan kirjoittaa lahjatoiveita, mutta pistän pakettiin käpylehmiä. Kersat ovat jo tottuneet tekemään lyhyen listan, jossa on vain se mitä oikeasti halutaan, eikä jokaikistä mielitekoa, mitä planeetalta löytyy.

Tänä jouluna minun piti siis ottaa Pokémon-toive tosissani, mutta toisin kävi. Olin aivan liian myöhään liikenteessä. Kaikki - toistan kaikki - Pokémon-jotain -asiat olivat tietenkin loppuneet. Kun sitten mietin pääni puhki, miten tämän eioon nyt iloksi muutan, muistin Inan Pokémon-kirjavinkin. Selkeässä esittelykirjassa on kaikki mitä otuksista pitää tietää! Mikä parasta pääsen kirjan ansiosta ehkä itsekin kärryille, mistä taskuhirviöissä on kyse. Joululahjani on siis oikeastaan kirja plus mutsi, jonka kanssa voi käydä järkeviä keskusteluja Pokémoneista!

Nyt lähden survomaan kamat perkeleen paketteihin, koska myös kaikki lahjapussit olivat menneet. Mutta note to self, että varhaisen linnun ideologialla on paikkansa, ja se on jouluna.

Snadi ripusti kaikki pukit ylösalaisin, "koska niin on hauskempaa". O_o

Törkeän hyvää kuusijuhlaa teille kaikille! Sammuttakaa mobiililaitteet, laskekaa istuimen selkänoja taka-asentoon, ja antakaa joulun viedä. Tähän sydän.