Tietoa mainostajalle ›

30.5.2016

Minähän olin joskus hauska

Pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa oli mahtava! Hotelli, jossa oli mahtava sisäpiha, sijaitsi loistopaikalla ja kelitkin suosivat.


Koska kyseessä oli jo kolmas K18-reissumme samaan paikkaan, kaupunki oli tuttu, samoin aikuisten loman konsepti.

Ah, se tunne kun lentokoneessa voi kaivaa ihan rauhassa kirjan esiin, eikä se ole Puppe leipoo. Tai se tunne, kun voit pidentää kävelylenkkiä ihan ex tempore ilman että kenenkään verensokeri on vaakalaudalla, tai vaihtaa koko kävelyn ihan vain puistossa istuskeluun ja kaljoitteluun, jos huvittaa. Aamupalalla voi vanua uutisvirran, maitokahvin ja hillocroissantin kanssa kunnes henkilökunta pyytää poistumaan. Eikä pöydän siivoa tarvitse hävetä (paljoa).

Tämä 11. hääpäivän kunniaksi järkätty reissu ansaitsee erityismaininnan siitä, että se oli tarpeellisempi kuin kuvittelin.



Kun kirjoitin, että parisuhteeni selviää kyllä ilman tällaisia irtiottojakin, tarkoitin sitä. Elämä ei ole enää ihan niin jännittynyttä kuin aikaisemmin. Mutta minä itse parisuhteen osapuolena en selviä ellen säännöllisin väliajoin muistuta itselleni, että normaaliarjessa minusta ei näy koko kuva, ehkä siksi että en ole perinteistä äitiyyppiä. Olosuhteet ja elämäntilanne vaikuttavat käytökseeni, tapaan jolla reagoin asioihin ja pinnani pituuteen.


Olen huomaavinani rivien välistä, että aika moni nainen kokee samoin. Identiteetti on kokenut pientä eroosiota. Arki on ajoittain sen verran raskasta, ettei iltaisin - eikä oikeastaan enää koskaan - ole vitsituulella. On hemmetin tärkeä tajuta olevansa edelleen ihan ok, hauska ja rento ihminen, joka kykenee vastuuttomaan hauskanpitoon. Joka alkaa hysteerisesti nauraa hassuille kadunnimille, nauttii eksymisestä ja pudottaa puhelimensa drinkkiin ottaessaan siitä kuvaa.

Onko samanhenkisen keveyden tuominen arkeen täysi mahdottomuus? Vai onko tarkoituksin, että lapsiperhearki ja aikuisten loma ovat asioita, joissa ei ole yhtymäkohtia? Siinäpä mietiskeltävää tälle vuodelle.

Ps. Muistin myös taas miten paljon kaipaan matkustamista. Ehkä se neljänkympin kriisi tästä vielä saadaan aikaan.

22 kommenttia:

  1. Kuulostaa i-ha-nal-ta. Tätä meillekin heti öö viiden vuoden päästä!

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huippua. Kannattaa alkaa jo suunnitella vaikka olisikin vähän kaukainen haave vielä!

      Poista
  2. Ootko sä mä? Terveiset Lontoosta lapsettomalta lomalta! T. Rapu -76

    VastaaPoista
  3. Haa, mää täytin juuri menneen vuorokauden puolella sen tasan 40, huh! Ja tekstisi osui ja upposi - taas kerran! 40kunniaksi kommentoin ensimmäistä kertaa ikinä ja kiitän tästä hauskasta, osuvasta, humoristisesta, taidokkaasta ja ajoittain viiltävästä blogista! Jatkathan, jaksathan jatkaa (lapsiperhearjen hullunkurisissa pyörteissä) samaan malliin ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos itsellasi! Ja tervetuloa dark sidelle. ;) Kyllä täälläkin on vielä elämää.

      Poista
  4. Kyllä mullakin on arjessa vitsit aika vähissä. Tai ainakin huumori lipsahtaa sarkasmin puolelle sekä kotona että töissä. Ja samoin jos tapaa sattumalta ystäviä arjen keskellä, niin kyllähän se huumori aika mustaa tahtoo olla.

    Vapaalla on ihan eri juttu. Ja erityisesti lapsivapaalla. Ollaan me toki vapailla paljon lastenkin kanssa. Ja ollaan lomailtukin ystäväperheiden kesken, mikä on musta ihana lomailun muoto. Mutta jotenkin niin kauan kun jälkikasvu pyörii jaloissa, sitä vissiin skarppaa ja keskittyy niin paljon niihin (ja rutiinien pyöritykseen) ettei pysty täysin hölläämään. Oikea hassuttelu ja hulvattomuus, sellainen, että nauretaan pissat housussa, voi alkaa yleensä vasta kun jälkikasvu on muualla. Onneksi niitäkin hetkiä järjestyy, sekä ystävien kesken että puolison kera.

    Me on tehty puolison kanssa noin kerran vuodessa joku pieni irtiotto kahdestaan niin kauan kun meillä on ollut lapsia. Yksi yö eri kaupungissa. Yksi yö hotellissa kotikaupungissa. Viikonloppureissu. Pitkä viikonloppu jossain Euroopan kaupungissa. Tai sitten lapset pari päivää mummolassa. Nykyään menee isommilla helposti jo viikko ja pienimmälläkin varmaan pian. Meillä ei ole isovanhempia arjessa apuna, koska asuvat kaukana, mutta loma-aikoina onneksi hoitavat lapsia mielellään. Aikuisten kesken vietetty aika on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo että ystäväperheiden kanssa lomailu on hyvä konsepti. Jotenkin sitäkin tulee tehtyä liian vähän.

      Poista
  5. Naulan kantaan! Sama konsepti, sama syy. Pienemmät lapset tosin, mutta ihanaa oli. Niin ihanaa, että kun sitä tällein kuukauden jälkeenkin miettii, niin vaan hykerryttää. Ihanaa myös huomata, että miehen kanssa on puheen aiheitä vielä kolmantenakin aamuna. Ja se mää luovuutta, mitä päässä pulppuaa, kun saa ajatella vain omia ajatuksiaan. Niihin ideoihin voi vaan jäädä nautiskelemaan. Tosin kotiin palatessa ei ole aikaa niitä toteuttaa. Mutta hienoa huomata, että omiakin ideoita on vielä jossain olemassa.. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kamala määrä kirjoitusvirheitä..

      Poista
    2. Hyvä pointti, luovuuden kannalta noi lomat on tosi tärkeitä. Se tuo lisää itseluottamusta että ei olekaan niin tiensä vanki kuin on kuvitellut.

      Poista
  6. Kannatan lämpimästi myös sen höpsön puolen tuomista lapsiarjen keskelle. Se ei ole helppoa eikä sille ole aina tilaa. Mutta lapset tykkää kuitenkin kevennyksestä ilmapiirissä. Ainakin meidän (ovat kohta 5 ja 6v). Tulee joustoa nipotuksen keskelle, vaikka en itse ajattele/koe olevani niin kauhean tiukkis. Äiti saa olla monella tapaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki sitäkin, mutta mä ainakin olen vähän eri tavalla hauska lasteni kanssa ja sit taas aikuisseurassa. Ja tykkään kyllä siitä erosta. Aikuishauska on mun oma juttu, jota en edes halua jakaa lapsiperhearkitodellisuuden kanssa. :-) Lasten kanssa toki koko elo on täynnä vitsihuumoria ja tilannekomiikkaa, kunhan sellaisen äärelle vain ennättää pysähtyä.

      Poista
    2. No sama mulla, parisuhdehauskaa on mun mielestä vaikea integroida arkeen toisin kuin lasten kanssa pelleily.

      Poista
  7. Tuohon otsikkoon viittaan, mulla on tapana sanoa, että olin "ennen niin mukava ja rento, sitten minusta tuli äiti":)

    VastaaPoista
  8. Allekirjoitan joka sanan!!
    H

    VastaaPoista
  9. Olipa loistokirjoitus, laittoi miettimaan. Voisin nimittain olla vahan enemmin se vanha hauska itseni enka stressaava tyyppi kuten viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kavereiden kanssa se vanha hauska itse löytyy onneksi yllättävän helposti. Missähän kohtaa sitä valitsi sen stressauksen vai tuliko se vain kaupan päälle?

      Poista
  10. Pistää kyllä miettimään.. Mä luulen että se rentous ois mahdollista, mutta kun meillä ei oikein ole mallia siihen. Ja sitten on pakko tietyt asiat kuitenkin saada aikaan, eikä ne rentoilemallamtunnu hoituvan. Ja ranskalaisesta kasvatuksesta vois poimia jotain kuten sen että sunnuntaiaamuisin vanhempia ei häiritä ennen kuin ne on tulleet makkarista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meillä on toi ranskalainen kasvatusmalli käytössä! :D Pätee myös lauantaihin.

      Poista
  11. Kolahti. Olin lapsen kanssa työpaikallani käymässä ja mulla oli työkaverin kanssa keskustellessani tavallisen hauskaa, ja lapsi hihitteli vieressä. Kotiin lähtiessämme tyttö katsoi minua oudosti ja hihitti sitten: "Sää olit äiti ihan hassu äsken!" Pitäisköhän olla joskus sitä kotonakin?!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...