Tietoa mainostajalle ›

11.12.2015

Valvomalla vapaa-aikaa

Kello lähestyy kahtatoista. Istun sohvalla läppäri sylissä ja kirjoitan. Astianpesukone hurisee, kämppä on muuten hiljainen, ikkunoita narisuttaa navakka tuuli. Ipanat ovat olleet nukkumassa jo useamman tunnin. Koti-insinöörikin on unten mailla.

Sama kellonaika puolisen vuotta aikaisemmin mökillä.

Istuisinko tässä, jos ei olisi blogia kirjoitettavana? Todennäköisesti. Koska siunattu rauha.

Päivän paras hetki on yö, koska sen saa viettää ilman seuraa. Kukaan ei keskeytä, ei kysele, ei tunge syliin. Jos olisi kesä, voisin mennä ulos haistelemaan mesiangervoja, nyt tyydyn vain nauttimaan sateen ropinasta.

Olen aina tykännyt olla yksin. Yksi perhe-elämän suurimmista mullistuksista oli, että mahdollisuus omaan aikaan katosi - tilalle tuli vääränlaista yksinoloa, josta puuttui olennainen komponentti: vapaus. Sitä eivät hormonit heilauttaneet mihinkään suuntaan.

Tässä uudessa elämäntilanteessa isompien lasten kanssa oman ajan ottaminen on taas mahdollista: nukun hyvin, joten jaksan valvoa. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että saan nukkua arkenakin riittävästi, koska työaika joustaa.

Olen luontaisesti iltavirkku, mutta myönnän kyllä pahentavani taipumustani itse. Minun on hirveän helppo venyttää nukkumaanmenoa, sillä uni alkaa painaa luomia vasta puoli yhden maissa. (Siinä vaiheessa on toki sitten äärimmäisen ikävää havaita, että pyykit on koneessa.)

Tuli mieleen, että kuinkahan moni äiti tekee samaa: valvoo itselleen vapaa-aikaa? Onko se, että saa olla aivan varmasti rauhassa (toisin kuin suihkussa ja vessassa) tärkeämpää kuin yöunet? Veikkaan, että on muitakin yksinäisyyttä kaipaavia kukkujia. Tiedän, että on. Joku lukee tämän postauksen.

Päivän toiseksi paras hetki on aamulla, kun kaksi pyjamabanaania kömpii viereen heräilemään. Perhe-elämän yang maistuu kuin yin on kunnossa.

70 kommenttia:

  1. MINÄ. välillä menee yöunet kuuteen tuntiin, mutta on vain pakko saada olla hetki yksin, lukea, kirjoittaa, katsoa house of cardsia ja sen sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, sinäkin Brutukseni! Mut sulla on hei kello vasta yhdeksän! ;)

      Poista
  2. Täällä valvoo yksi. Vessaan tai suihkuun ei vielä pääse yksin joten tämä on mun omaa aikaani. Ihana rauha, ei malttaisi nukkua kun on joulusuunnitelmia, lehtiä ja muuta 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania yökukkujakommentteja! Tosiaan tässähän voisi lukeakin.

      Poista
  3. Ymmärrän tämän niin täysin. Yöllä itsekseen olo on tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah! Tiesin että meitä yöerakoita on enemmänkin!

      Poista
  4. Täysin samoja ajatuksia. Valvon salaa. Ihan parasta omaa aikaa. Kun yöllä ei kukaan eikä mikään keskeytä yksinolemisen ihanuutta. Aamuväsymyksen ja seuraavan iltapäiväkiukunkin uhalla, onnellisuus ja kiitollisuustankkaus tapahtuu muiden nukkuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Mäkin muuten teen tätä vähän salaa! Koti-insinööri ei tiedä, miten myöhään mulla menee enkä koskaan kerro.

      Poista
    2. Siis pahintahan on jos "jää kiinni" niin ei ole varaa kiukutella seuraavina päivinä. Lapset joskus kinusivat vessareissulla aamupalaa kun äiti klo 02 täysissä tamineissa lukee lehteä..

      Poista
    3. Huh, aivan painajainen + rauha olisi rikottu! :D

      Poista
  5. Enemmän tarttis nukkuu, mut vapaa-ajasta en tingi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mut ei vapaa-ajasta VOI tinkiä muuten lähtee järki. :)

      Poista
  6. Täällä ollaan. Pitää saada shutdownata. Miehellä selvästi sama taipumus, joten ollaan eri huoneissa itseksemme. Eikä tämä nyt ole nyt sitä ankeaksi mainostettua pikselielämää, vaan ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ihan mahtavaa! Shutdownata on muuten hyvä termi, ei tietokoneetkaan sekunnissa sammu, ne ruksuttaa vähän aikaa ja hiljenee sitten järjestelmä kerrallaan.

      Poista
  7. Voi hyvä Sylvi ja tähän vuodenaikaan Sylvian joululaulukin, miten osuvasti kerroit tämän huushollin tilanteesta. Oisin voinut kirjoittaa joka ikisen sanan, jopa koti-insinööri löytyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joku kerhohan tässä pitäisi perustaa. :)

      Poista
  8. Täällä myös yksi yökukkuja! Kahden pienen lapsen äitinä väsyttää, mutta rakastan ja tarvitsen tätä hiljaisuutta. Nukkumaan menen yleensä yhteen mennessä ja toivon, että saisin unta edes kuusi tuntia. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samoilla säännöillä mennään. Puoli kasilta yritän nousta arkisin.

      Poista
  9. Valvon ja siksi koomailen välillä/aina päivisin. Mä niin tarviin tän yksinäisen, hiljaisen iltahetken. Viiden lapsen perheessä ei ole ikinä muulloin hiljaista. Ei tosin öisinkään, kun pienin (vajaa 5kk) tekee hampaitaan ja rymyää tissille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, tsemppiä sulle, mä en kyllä vauva-aikaan kyllä pystynyt tähän yövalvomiseen mutta isompien lapsien kanssa kyllä. Herätys on näin viikonloppuisin vasta yhdeksän jälkeen.

      Poista
  10. Tunnustan. Nyt jo 16-vuotiaan teinipojan alkutaipaleelta peräisin oleva taipumus liian vähäisiin yöuniin. Silloin toki syyt olivat pojan koliikin aiheuttama valvominen, myöhemmin elämänmullistusten, avioeron, masennuksen ja stressin mukanaan tuomia valvomisia, mutta myöskin tarve omaan aikaan ja vapauteen, sekä iltavirkku-taipumus. Varsinkin erityislapsen haastavuus korreloi suoraan lisääntyneeseen oman ajan tarpeeseen. Ja se otetaan vaikka sitten näistä yöunista. (Mikä ei todellakaan ole terveellistä, ja josta tunnen jatkuvaa huonoa omatuntoa.)

    Ja teenkö tällä omalla ajallani jotain sivistävää, järkevää, hyödyllistä? No en tasan: tyhjennän päätäni päivän asioista katsomalla hömppää. Mitä raskaampi päivä - sen tyhmempi ja turhempi ohelma tarvitaan. Joskus on ollut "Hottikset-päiviä". No, okei - joskus surffaan netissä ihan asia-asioissa, kun lasten ollessa hereillä ei pysty keskittymään esim. Kela-jargoniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta, tosin mun haasteista puuttuu tuo erityislapsi. Mutta ihan samalla tavalla tyhjään pääni katsomalla hömppää ja valvomalla ihan liian myöhään, vaikka sitten aamulla tuntuu kuin pää olisi sahajauhoa.

      Poista
    2. En yhtään osaa sanoa mitä tekisin jos en kirjoittaisi blogia. Varmaan hottiksia. :D

      Poista
  11. kyllä, täällä ollaan! pakko saada olla yksin ja hiljaisuudessa! valvominen alkaa ottaa veronsa ja aina päätän että nyt menen aiemmin nukkumaan. ei se vaan onnistu. tarvitsen ehdottomasti tämän ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei onnistu ei. Olen kerran kokeillut mennä aikaisemmin nukkumaan. Lopputulos: pyörin sängyssä 23-01 ja sitten todella kypsänä nousin ylös ja surffasin puoli tunia jotta uni tulisi. Olen jollain tapaa viallinen, tiedän.

      Poista
  12. Näin on. Oí oma aika!, on se niiiiin hienoa. EI voi van kertoa omalle motín un sino orille vaikka toisaalta sekin etsii omat hetket. Monesti yöllä ollaan ero huoneissa. Toisaalta suhde kärsii... Pitäisi olla 30 tunnin vuorokausia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, vuorokaudet ovat liian lyhyitä!

      Poista
  13. Tarkoitin omalle koti-insinöörille... Korjaus espanjalaisessa puhelimessa :|

    VastaaPoista
  14. Lapset 4v, 2v ja 4kk, puoliso on yövuorossa ja kirjoitan tätä klo 02:12. Jep.

    VastaaPoista
  15. Hep! Täällä myös yksi toivoton yökukkuja. Kolmivuorotyön suosikkihetkiä on tämä yövuoroja edeltävä ilta/yö jolloin kerrankin saa valvoa hyvällä omallatunnolla (ja yksin!) niin kauan kuin haluaa ja nukkua aamulla juuri niin pitkään kuin jaksaa. Perheen 6v on kyllä perinyt molemmilta vanhemmiltaan saman taipumuksen, joten niinä aamuvuoropäivinä minä olen välillä se, joka joutuu luovottamaan ensimmäisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kolmivuorotyö varmaan tuo oman kivan mausteensa tähän palettiin!

      Poista
  16. Täällä kanssa yksi "alkuyö-vapaa-ajan" harrastaja. Ihana hiljaisuus ilman ipanoita! Ilman iltarauhaa en pysyis järjissäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä hiljaisuus on kyllä aivan mahtavaa! :)

      Poista
  17. Tunnistan myös itseni täysin kirjoituksestasi :) Mulla vaan sisäinen kello herättää ajoissa aamulla ja voi sitä autuutta kun yksin kuuntelee porisevaa kahvinkeitintä. Päivän toiseksi paras hetki tulee illalla kun saa köllähtää ipanan kanssa unimaahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samoin. heraan 5.45, kayn lenkilla ja ten kahvit. lapsi ja mies tulee alakertaan klo 7 ja sitten mina menen suihkuun. heh Tia B

      Poista
    2. Aivan! Aamukukkujat hoitavat tämän oman vuorokausirytminsä mukaisesti. :)

      Poista
  18. Olisipa omaa aikaa edes keskellä yötä... Lapset (5 ja 1,5 v) ovat huonoja nukkumaan, ja joka yö on 2-5 herätystä. Lapset kun sammuvat klo 20, äkkiä kämppä kuntoon ja itse perässä nukkumaan klo 21, että kykenee yörumban jälkeen töihin. Onneksi on päivätyö, jossa voi "levätä". Ruuhkavuodet ovat anuksesta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, toivottavasti helpottaa tuon lasten nukkumisen kanssa. :(

      Poista
  19. Tunnistan! Juuri heräsin kuuden tunnin unien jälkeen joogailemaan. Yksinäiset aamut on parhaita! Kohta kahvia.

    VastaaPoista
  20. Yökukkuja täälläkin, se oma hetki ja rauha on aivan paras siinä illalla kun aamuihminen en ole. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kerhoon! Vaikeintahan tässä on päättää, että NYT kyllä menen nukkumaan. :D

      Poista
  21. No kyllä! Pelailen, katson omia ohjelmia, lakkaan kynnet, syön jäätelöä, luen.. Suurin osa näistä ei päivällä onnistu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhaha, yöjätskiä? Aivan loistavaa!

      Poista
  22. Itse otan oman ajan aamulla, aamuvirkku kun olen. Muu perhe koisaa ja iloisesti herään ilman kelloa kuuden jälkeen. Edellyttäen siis että yö on mennyt kohtuullisesti. Ihana päivä edessä ja omaa aika 2 tuntia. Kympiltä illalla kyllä tuleekin sitten noutaja,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, kukin vuorokausirytminsä mukaisesti, pääasia että aikaa löytyy. :)

      Poista
  23. Sama täällä. Ainoa vain etten ole äiti, vaan isä. Muuten voisi olla mun kynästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaa ajan tarve on vakio, sukupuolesta riippumatta. :)

      Poista
  24. Täällä vielä yksi yökukkuja ilmoittautuu! Tosin mieskin on samaa sorttia, joten ihan yksin ei silloinkaan periaatteessa pääse olemaan, mutta onneksi myös hän arvostaa omaa aikaa. Niinpä ollaankin usein samassa tilassa, mutta ihan omissa puuhissa. Voi helposti vierähtää tunti tai parikin ennen kuin edes kommentoidaan toisillemme mitään. Mutta niin, unista tulee kyllä nipistettyä. En ole tainnut lapsen syntymän jälkeen (josta vajaa kolmisen vuotta) nukkua juurikaan yli 6 tunnin yöunia. Oma aika on vaan tärkeämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samahan meillä on. Ysiltä on lastenhuoneissa hiljaista joten siitä alkaa sitten myös muusikon toinen työpäivä. :)

      Poista
  25. Täällä myös eräs yökukkuja ilmoittautuu! Oma aika on aina ollut mulle tärkeää. Kiitos postauksesta, inspiroit minuakin pohtimaan aihetta :)

    VastaaPoista
  26. Tämä on kyllä epäreiluin postaus ikinä! ;)
    Koska 1) muutun sihiseväksi käärmeeksi + aloitekyky menee jos nipistän unista ja
    2) jos valvoisin se pitäisi tehdä aamulla pahanlaatuisen aamuvirkkugeenin vuoksi, vaikka iltavalvomisessa on sitä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mäkin ennen! MUTTA mä olen muuttunut tässä suhteessa: kun saan sen *keskeytymättömän* kuusi tuntia putkeen, kaikki on ok ja säilyn työkykyisenä - viikonloppuisin sitten otetaan niitä pitkiä unia. Mutta sellaista pätkäkoisimista ei riitä edes 10 tuntia. :(

      Poista
    2. Good for you :) Keskeytymätöntä tahi ei, 8-9 tuntia pitää saada koisia. Jospa sitten vanhana pärjäis jo vähemmällä :)

      Poista
  27. Nyt, kun lapset eivät enää herättele montaa kymmentä kertaa yössä, on mahdollista tehdä jotain omia juttuja myöhempään. Ei ole ihan pakko mennä kympiltä nukkumaan. Että terkkuja vaan täältäkin :-)

    VastaaPoista
  28. Terkkuja täältäkin kukkujalta. Viime yönä meni yhteen, kotona kolme alle kouluikäistä.. Yleensä teen suuria suunnitelmia ajalle, jolloin lapset nukkuvat, mutta useimmiten päädyn nollaamaan tilannetta sohvalle. Joskus saatan käyttää oman aikani SIIVOAMISEEN (hullu!) koska saan tehdä sitä rauhassa ilman apukäsiä. Valvominen lienee niin opittu tapa, etten pääse siitä eroon vaikka haluaisin. Aina välillä toivon, että olisin aamuihminen. Hiippailisin talossa ennen kuin lapset heräävät ja valmistelisin päivää kaikessa rauhassa.. Ja kuten olet monesti todennut, yhteiskuntakin meistä aamuihmisiä toivoisi - kyllähän se vähän vaikeuttaa kaikkea, että on tällainen yönkukkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän erittäin hyvin ton rauhassa siivoamisen merkityksen. :) Mä olen kauhean kiitollinen tästä nykyisestä status quosta: lapset nukkuvat hyvin, työaika on likuva ja viikonloppuisin saa kiinni mahdolliset univelat.

      Poista
  29. Mä tingin myös unista, mutta toisaalta huomaan myös, että pärjään ihan hyvin vähemmilläkin unilla. Ennen lasta nukuin 8-9 tuntia yössä, nykyään 7 riittää ja ihan toimintakykyinen olen. Oma aika menee kevyesti pidempien unien edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut saman, nykyään pärjää vähemmällä - pääasia että se unipätkä on *keskeytymätön*. Kiitän lasten kasvamista.

      Poista
  30. Jep jep, hyvin tuttua.
    Kukun yömyöhälle varsinkin silloin kun mies on yövuoroissa ja järjen ääni on poissa :D
    Ihana kun saa rauhassa surffailla, lukea liian myöhään tai vaihtaa järjestystä :D
    (uskon että alakerran naapurit kiittävät vedet silmissä tästä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se on muuten kumma juttu että vaikka kuinka myöhään valvot, ne pyykit on koneessa unohduksissa tasan siihen asti kunnes päätät että NYT menen nukkumaan. Blaah pyykeille.

      Poista
  31. Jees, täällä sitä istutaan :D Parin yön univelat jo niskassa, herätys viiden tunnin päästä, mutta en siltikään halua mennä vielä nukkumaan.

    Yön hiljaiset hetket ovat arjen pelastus. Kukaan ei tarvitse minulta mitään. Saan vain olla. Ja univelkaan tottuu. Välillä sitä tietenkin toivoisi olevansa skarpimpi, mutta toivottavasti olen hoitanut jouluvalmistelut niin huolellisesti etukäteen että palkattu henkilökunta pärjää ja minä saan olla vähän hajamielinen pari päivää.

    VastaaPoista
  32. Ihanaa huomata että mä en ole ainoa!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...