Imetyksen lopettaminen on hauskaa!

Kun etsiskelin netistä vinkkejä imetyksen lopettamiseen, törmäsin kertomuksiin siitä, kuinkaa haikeaa imetyksestä luopuminen äidille on. As if. Sen lisäksi, että melkein yhdeksän kuukauden imetys oli hieno suoritus, listasin heti kymmenen syytä, miksi itse olen lähinnä voitonriemuinen.

1. Pakollinen kuuden vaatteen haaste on ohi. Yhdeksän kuukautta muutamalla paidalla ja rintsikoilla on ärsyttävä ponnistus. Nyt käytettävissäni on taas vaatekaapillinen hienoja paitoja, ilman tissiläppiä ja maitoläikkiä.
2. Hyvästi imetyshiki! Hikeä pukkasi ihan viimeiseen imetykseen asti, oli kainalossa sitten mitä raidia tahansa (juu, en todellakaan pärjännyt millään ekotavaralla).
3. Ei tarvitse enää ostaa / vaihtaa liivinsuojia. Samalla nuo jättimäiset lumihiutaleet myös lakkaavat leviämästä ympäri kämppää.
4. Tiehyttukokset ja tulehdukset ovat historiaa. Sain joka kerta murjoa kanavat auki, kun kävin esimerkiksi pelaamassa tennistä. Ja nyt voin syödä jääkaapissa olevan kaalin!
5. Painavat kannut eivät myöskään houkuttele liikkumaan. Mitkään kokeilemani urheilurintsikat eivät pystyneet betonoimaan E-kuppia paikoilleen hyppybicissä.
6. Munkit pienenevät, jolloin näytän laihemmalta. Harhahan se tietenkin on, mutta tervetullut sellainen.
7. Isukki muuttuu täysipainoiseksi huoltajaksi. En ole enää yksin vastuussa yöhäirikön taltuttamisesta. Taidanpa varata heti päivän, jolloin menen yksin hotelliin yöksi.
8. Saan omat hormonini takaisin. Ensimmäiset muistikuvani esikoisen vauva-ajalta ovat keväältä 2008, kun muutuin imetyksen lopettamisen jälkeen apaattisesta eunukista takaisin omaksi itsekseni (todisteena tästä voi vilkaista vaikka eroa bloggaustahdissa helmi-maaliskuussa). Vaikka tällä kertaa en käynyt ollenkaan yhtä syvässä haudassa, lisäenergia tulee tarpeeseen.
9. Saan syödä, mitä haluan. Ei tarvitse varoa tulisten ruokien, kaalin ja sipulin aiheuttamia pierufanfaareja ja vaipparäjähdyksiä.
10. Pääsen taas laatimaan huutisilmoitusta. Imetysvaatteiden lisäksi pitää päästä eroon imetystyynystä, harsoista, rintapumpusta ja kestoliivinsuojista. Morjens.

Koska tämä on kontrastiblogi, lisättäköön vielä, että en tunne haikeutta siitäkään, että kaikki loput jäljellä olevat munasoluni päätyvät käyttämättöminä Itämereen. Voitolla on hyvä lopettaa!

Ps. Ja koska niitä käytännön hyviä keinoja imetyksen lopettamiseen ei myöskään ollut liiaksi asti, laitan oman metodini jakoon. Kun pullolakko saatiin taisteltua pois päiväjärjestyksestä, tein kalenterin. Listasin ensin imetykset, joita seitsenkuisella oli noin viisi per päivä) ja aloin korvata pullolla yhden imetyksen per viikko. Viimeiseksi jätin päiväuni- ja iltaimetyksen. Muutaman viikon aikana Snadi tottui pulloon ja viimein viime viikolla nukahti pullolle, minkä jälkeen sain jätettyä nukutusimetyksetkin pois. Kiristystä ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Kotihoidon salaliittoteoria

Minulla on teoria!

Kaikki lähti siitä, että äitiyslomani loppui viime viikolla ja jäin hoitovapaalle. Kelan muistaa minua jatkossa reilulla kolmella sadalla kuussa - brutto. Noilla muutamalla satasella ei ole juuri merkitystä tämän perheen talouden kannalta. Sillä ei makseta minun osuuttani asuntolainasta sen enempää kuin osallistutaan perheen ruoka-, sähkö- ja vakuutusmenoihin. Puhumattakaan siitä, että ostaisin jotain itselle.

Jatkossa Koti-Insinööri maksaa koko roskan. Vedämme tällä omakustanteisella 6+6+6 mallilla vuoden loppuun, koska Snadi on vielä hoitopaikkaan liian snadi ja menoja karsimalla kyllä pärjätään.

Sitten välähti.

Voisiko olla, että tämä logiikka se on hallituksen huhutun kotihoidontuen leikkauksenkin takana? Ne, jotka haluavat pitää lapsensa kotona kolmivuotiaiksi, tekevät sen joka tapauksessa, saivatpa siihen tukea tai eivät. Että eivät ne mammat muutaman satasen takia töihin mene ja lastaan päivähoitoon roudaa. Perhe vaan syö enemmän kaurapuuroa ja jättää Puuhamaan väliin! Soininvaaran vertailusta ei tarvitse välittää, sillä päivähoitokustannuksia ei synny! Ei tosin verotulojakaan, mutta mitäs siitä, kun säästö saatiin kuitenkin.

Kehysriihi alkaa maaliskuun lopussa. Looking forward.

Vähän kieroja

Olen vienosti ihastunut MariKoon sanomalehtirunoihin. Näissä on jotain samaa kuin niissä syntymäpäiväkorteissa, joita askarreltiin kavereille valokuvista ja vanhojen aikakauslehtien otsikoista.

Tämä on suorastaan nerokas.

Lukijan silmässä on päättää, ovatko kieroja siksi kun vanhemmatkin ovat vai siksi, että keskikäyrille ei kaikki millään mahdu.

Aamulla aion tussata itsekin.

Ensitreffit

Olin eilen ensitreffeillä kirjan kanssa. Tänään kivistää pää.

Oli älyttömän hauskaa. Omatekoisissa bileissämme oli paikalla Sadun ja Avaimen huipputyyppien Anna-Riikan, Saaran ja Annan lisäksi paljon ystäviä (poislukien yksi äitiyslomalainen, jonka mies oli sekoittanut päivät ja buukannut palaverin samaan ajankohtaan), sukua ja muuta lähimmäisverkostoa. Ystävien hyväksikäyttö oli tapissa. Juontajana toimi Noora (lukekaa muuten viimeisin tuttipullopostaus!), kuvaajana pikkubroidi (iltapäivälehtiyyppisesti: katso kuvat!), tilat ja cateringin hoiti Hanna ja musisoinnista vastasi Koti-Insinööri.

Päänkivistyksesta vastasi tolkuttoman hyvä cava Llagrima D'or. 

MariKoo ja Noora julkkarihunajan äärellä.

Kirjahali.

Broidi. Systeri.

Kaoottinen talvi vaihtunee nyt suvantokevääksi. Aloitan sen vetäytymällä pois koneen äärestä pienelle blogilomalle - luoja tietää, että perheeni on sen ansainnut. Toivon nimittäin, että Skidi alkaa piirtää äidin ilman tietokonetta ja viinilasia. No, ainakin ilman tietokonetta.

Tällä välillä saatte viihdyttää minua! Nimittäin: pistän kirjasta kaksi tekijäkappaletta jakoon eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin perustella miksi kirja kuuluu juuri sinulle (ja miksi minun pitäisi maksaa vielä postaritkin)! Kirjan saa kaksi riipaisevinta / uskottavinta / hauskinta syytä esittänyttä - shoot.

Ps. Kirja-arvosteluja - tai ainakin skumpanhuuruisia julkkarifiiliksiä - on jo eetterissä, vaikka mammat tuskin ovat ehtineet introa pidemmälle:
Oi mutsi mutsin arvio
Uuden Mustan Terhin arvio
Kempparin Nooran arvio
Sascian arvio

Jos itse kirjoitat kirjasta ja bloggaat, niin tule vinkkaamaan tänne linkin kanssa!

Metamorfoosi

Remontti on yhtä helvettiä. Elämää määrittelevät erilaisten remppamiesten ja asentajien aikataulut, rahanmeno, takaiskut ja poraus. Mutta sitten.

Tästä lähdettiin.

"Kätsä" läpikulkusauna ja -huone, jossa veti talvella niin, että joka kerta sai tuberkuloosin kun sinne uskaltautui.

Tuulikaapin viereen sijoitettu suihku - jos vaikka joku haluaisi ihan välittömästi suihkuun kun astuu sisään.

Tällaiseksi se riivittiin...

Pahoittelen te kolme hiiri- ja yksi oravaperhettä, mutta teidän oli nyt aika muuttaa helvettiin sieltä välikatosta.

Ja tällainen siitä tuli.

Ai pyhä sylvi, että olen tyytyväinen. Kummallinen eteissuihku, läpikulkusauna, jota käytettiin varastona, ja pimeä peräkammari, jota käytettiin varastona, pääsivät mukaan asuinneliöihin. Ihan kuin olisi muuttanut isompaan kämppään. Nyt on valoisa ja tilava eteinen, johon mahtuu kurahaalari poikineen, kodinhoitohuone uusine hienoine koneineen ja äänieristetty studio, jossa voi kirjoittaa ja soittaa rauhassa. Myllerryksen myötä kämpässä on myös paljon vähemmän varastoitavaa kamaa. Luksusta.

Tulevaisuutta takomaan

Sain komealta kalskahtavan kutsun mukaan Kataisen hallituksen tulevaisuusselontekoprojektin työpajaan. Oho.

"Selonteon aiheena on Suomen kestävä kasvu ja hyvinvointi. Projekti on alkanut vasta kuukausi sitten ja tällä hetkellä selontekoa varten kootaan niitä teemoja, joita selontekoa varten työstetään ja ennakoidaan. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon näkemyksiä Suomen tulevaisuudesta, joista sitten valitaan myöhemmin teemoja." 

Työpajaan kutsutaan perinteisen possen, taloustieteilijöiden, virkamiesten ja yritysjohdon lisäksi myös arjen ammattilaisia kuten verkkoaktiivisia äitejä, joilla on näkemys lastensa tulevaisuudesta.

Näyttääkö tulevaisuus ruusuiselta?

Kiinnostavaa. Luonnollisesti ilmoittauduin.

Kutsu tuli nimittäin loistavaan saumaan. Taloudessa ovat kovat ajat ja kaikilta leikataan. Lapsiperheet, jotka monia yhteyskunnan tarjoamia palveluita käyttävät, ovat luonnollisesti tulilinjalla, viimeksi kotihoidontuen rajaamisen kautta.

Sen lisäksi, että olen Soininvaaran kanssa yhtä mieltä tästä "säästöstä", pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että perheiden (lue: äitien) valinnanvapautta rajoitetaan. Sen sijaan halukkaita äitejä voisi kouluttaa perhepäivähoitajiksi, jotta taas ne, jotka palaavat nopeammin työelämään saisivat lapselleen laadukasta hoitoa pienessä ryhmässä.

Muitakin ongelmia on. Tämän uutisen mukaan koulumaailmassakin olisi reippaamman uudistuksen paikka. Turhalle ADHD-lääkitykselle pitää pohtia vaihtoehtoja. Voisiko ala-asteen aloittaa kahdessa erässä, henkilökohtaisen arvioinnin jälkeen? Puoli vuotta on lapsen kehityksessä pitkä aika.

Sanottavaa on tosiaan näiden viiden perhevuoden varrella kertynyt. Ei tule hiljaista.