Tietoa mainostajalle ›

10.3.2012

Tulevaisuutta takomaan

Sain komealta kalskahtavan kutsun mukaan Kataisen hallituksen tulevaisuusselontekoprojektin työpajaan. Oho.

"Selonteon aiheena on Suomen kestävä kasvu ja hyvinvointi. Projekti on alkanut vasta kuukausi sitten ja tällä hetkellä selontekoa varten kootaan niitä teemoja, joita selontekoa varten työstetään ja ennakoidaan. Tavoitteena on saada mahdollisimman paljon näkemyksiä Suomen tulevaisuudesta, joista sitten valitaan myöhemmin teemoja." 

Työpajaan kutsutaan perinteisen possen, taloustieteilijöiden, virkamiesten ja yritysjohdon lisäksi myös arjen ammattilaisia kuten verkkoaktiivisia äitejä, joilla on näkemys lastensa tulevaisuudesta.

Näyttääkö tulevaisuus ruusuiselta?

Kiinnostavaa. Luonnollisesti ilmoittauduin.

Kutsu tuli nimittäin loistavaan saumaan. Taloudessa ovat kovat ajat ja kaikilta leikataan. Lapsiperheet, jotka monia yhteyskunnan tarjoamia palveluita käyttävät, ovat luonnollisesti tulilinjalla, viimeksi kotihoidontuen rajaamisen kautta.

Sen lisäksi, että olen Soininvaaran kanssa yhtä mieltä tästä "säästöstä", pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että perheiden (lue: äitien) valinnanvapautta rajoitetaan. Sen sijaan halukkaita äitejä voisi kouluttaa perhepäivähoitajiksi, jotta taas ne, jotka palaavat nopeammin työelämään saisivat lapselleen laadukasta hoitoa pienessä ryhmässä.

Muitakin ongelmia on. Tämän uutisen mukaan koulumaailmassakin olisi reippaamman uudistuksen paikka. Turhalle ADHD-lääkitykselle pitää pohtia vaihtoehtoja. Voisiko ala-asteen aloittaa kahdessa erässä, henkilökohtaisen arvioinnin jälkeen? Puoli vuotta on lapsen kehityksessä pitkä aika.

Sanottavaa on tosiaan näiden viiden perhevuoden varrella kertynyt. Ei tule hiljaista.

32 kommenttia:

  1. Mahtavaa. Uskon, että puhut monen suulla, omani mukaan lukien.

    Ps. Koska kirja on kaupoissa? Ja missä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saa nyt nähdä miten siellä puhutaan ja kenelle mutta teen kaikkeni että saan puheenvuoron. Monta. ;)

      Kirja on kaupoissa - ainakin suonalaisessa ja akateemisessa ovat ottaneet sen ymmärtääkseni jopa innostuneina vastaan - kaiken järjen mukaan ensi viikolla, jolloin julkkaritkin ovat!

      Poista
  2. Loistavaa, eipä äkkiseltään tule mieleen parempaa edustajaa moiseen ryhmään. Hyvin sä vedät! :)

    VastaaPoista
  3. Olen monesta asiasta kanssasi eri mieltä, en ymmärrä huumoriasi enkä varmasti osta kirjaasi. Mutta. Uskon että tässä työryhmässä olet todellakin nainen paikallaan. Olen iloinen, että sinua älyttiin pyytää, ja iloinen että suostuit. Uskon että melskaat siellä juuri oikeista asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tota, hyvä et ees blogi kelpaa. ;)

      Poista
  4. Vähänks makee juttu! Olet varmasti oikea henkilö tällaiseen työryhmään, hienoa että kutsuivat sinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin mageeta! En yhtään tajua mitä kautta ovat vinkin saaneet, mutta viis siitä. ;)

      Poista
    2. Sinulla on hyvä blogi, jota lukee ilokseen, vaikkei olisikaan joka asiasta samaa mieltä.

      Ja miksi pitäisikään olla? Kirjoitat tärkeistä asioista, jotka jakavat mielipiteitä ja joissa ei ole yhtä Oikeaa Totuutta.

      Poista
  5. Onnea!

    Laadukas lastenpäivähoito ja monipuolisempi vaihtoehtojen määrä (mm. osaviikkoinen, hoito työpaikan lähellä jne.) olisi melko tervetullutta. Pienemmät ryhmät päiväkotiin ja kouluun, niin saadaan veikaten täyspäisempiä kansalaisia Aalto yliopistoonkin.

    Nimittäin pikkasen jännää aloitella freelance-tyyppisesti töitä, kun toi 1,5-vuotias on tossa eikä hoitopaikkaa sille ja mistä saat, kun et kokopäivästä mistään 20 lapsen ryhmästä edes halua?! Perhepäivähoitajien työajat ja sitten varahoitopaikat jotenkin tuntuvat hankalilta (veisinkö lasta edes sitten aina oikeaan tai edes varahoitopaikkaan nro 6?!). KUn kahdella vanhemmalla on kuitenkin niin ideaalinen tarha, että joku tehoyksikkö tuntuisi suorastaan …tosi törkeältä.

    Että JOS oikeasti halutaan äideistä kaikki irti ja akat innosta uhkuen sorvin ääreen, niin voihan voimasana! Ei se tällä systeemillä eikä edes pikku viilauksella kyllä tule tapahtumaan.

    Että eikun voimia ja anna palaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan kyllä, toivottavasti joku kuuntelee. :) Mä en oikein edes usko että akkoja tällä tavalla saadaan sorvin ääreen. Ne jotka haluavat olla kotona (joilla ei ole työpaikkaa) tyytyvät kituuttamaan vielä vähemmällä. Kiinnostais tietää mikä olettamus tässä on takana.

      Poista
    2. Veikkaan, että tätä ei yksinkertaisesti ole ajateltu ihan loppuun asti. Julkisia tulo- ja menovirtoja on tarkasteltu erikseen.

      Voi olla kyse siitäkin, että Suomessa yhteiskunta on kotiäitiystynyt, monessa perheessä mies tekee tosi pitkää päivää ja äiti hoitaa lapset. Muissa pohjoismaissa pienten lasten vanhemmat tekevät paljon enemmän osa-aikatyötä. Minusta se, että äitien työssäkäyntiä pidetään pahana asiana, huonon äidin merkkinä ja kolmen vuoden kotihoitoa ihanteena, ei ole sekään hyvä asia.

      Mutta siis, ei se, että kotihoidontukiaikaa mekaanisesti rajataan tuo oikein mitään hyvää. Pelkästän rahanmenoa.

      Poista
    3. En minä pidä äitien työssäkäyntiä pahana asiana, kannatan vain sitä että jokainen perhe saa valita sopivimman tavan hoitaa lapsiaan - jos joku viihtyy kotiäitinä, se hänelle suotakoon, mutta kannustaisin tällaista henkilöä myös ottamaan muitakin hoitolapsia. Ei tuo leikkaus meidän talouteemme koske, sillä me toteutamme tuota 6+6+6 mallia ihan omarahoitteisesti. :)

      Poista
    4. Jep, et sinä mutta ne vauvapalstojen äidit...

      Yhdestä asiasta harvoin tässä yhteydessä puhutaan: vaikka kotiäidit ovat vapaalla työelämästä, niin tosi moni vaikuttaa aktiivisesti ns. kolmannella sektorilla ja tekee tätä yhteiskuntaa hyödyttävää työtä. Jotkut vetävät lasten harrastuksia, jotkut toimivat MLL:ssä, jotkut muissa yhdistyksissä, monet toimivat koulujen vanhempainyhdistyksissä ja ovatpa hurjimmat tehneet jostain äitiyteen liittyvästä marginaalisemmasta jutusta harrastuksen itselleen (imetystukiäidit, kestovaippayhdistys, kantoliinatukihenkilöt).

      Kaikki tällainen toiminta alkaisi kummasti vähetä, jos kaikki äidit patisteltaisiin kovin varhain töihin. Se olisi sääli.

      Poista
  6. mahtava juttu, onnea!
    adhd:een ei puolen vuoden lykkäyksestä ole hyötyä, mutta toden totta pienemmissä kouluryhmissä se pikku väkkyräkin paremmin kehittyisi omien edellytystensä mukaan.

    kotihoidontuen leikkauksesta: fine, lyhentäkää aikaa jos pakko - mutta sitä ennen korvauksen määrän voisi korottaa sellaiselle tasolle, että se oikeasti olisi vaihtoehto. esim. yh:na asuntovelallisena melkolailla mahdotonta. ja hei samalla ihmetys: miksi vanhempainrahakausi loppuu 9kk ikään, kun siinä paikkeilla usein eroahdistuskausi? kun uutta 6+6+6 vanhempainvapaajärjestelmää mietitään, niin toivottavasti muistetaan yksinhuoltajat, jotta saisimme saman määrän vaikka toista huoltajaa ei perheessä ole.

    ja aivan upea juttu olisi (ryhmä)perhepäivähoitopaikkojen lisääminen. tai ylipäänsä pehmeämmät/joustavammat päivähoitoratkaisut. toivon vanhemmille ja työnantajille enemmän rohkeutta sellaisiin ratkaisuihin, joilla lasten ei tarvitsisi olla hoidossa 8h päivässä.

    kiva blogi sulla, terveiset työryhmälle!
    -tuore mama, joka säätää motolla "kunhan hengissä ja suunnilleen järjissään selvitään"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä ymmärsin tosta tutkimuksesta että ei niillä luokan nuorimmilla mitään adhd:ta ollut vaan olivatpa vaan liian aikaisin liian vaativissa hommissa. Eli jos on ihan oikea diagnoosi niin silloin varmasti ei tuolla mitään vaiktuusta olisikaan.

      Sun motto kuulostaa tutulta! :)

      Poista
  7. Hieno homma! Ihanaa huomata, että tällainen fiksu äitiblogi on oikeasti huomattu ja asioihin pystyy vaikuttamaan.

    Tuo ADHD-uutinen on Kanadasta, eikä siitä kannata vetää mitään johtopäätöksiä Suomeen. Amerikassa ADHD:n lääkehoito on paljon yleisempää, mitä Suomessa, täällä hoitokäytännöt ovat täysin toisenlaiset. Suomessa tuntuu koulunaloituksen lykkääminen eli eskarin tuplaaminen olevan aika standardiprosessi, jos kouluvalmiuksissa on häikkää. Tiedän myös yhden lapsen, joka kesken ensimmäisen luokan palautettiin eskariin kasvamaan. Yhden lapsen tunnen, jolla on ADHD-lääkitys ja hänenkin kohdallaan kokeiltiin ensin koulunaloituksen lykkäystä, mutta se ei riittänyt. (EN halua kertoa näin julkisesti näistä lapsista tämän enempää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti siellä tosiaan joku kuuntelisi. :)

      Toi aihe koskettaa mua koska broidi on loppuvuonna syntynyt ja siitä syntyi tiettyjä ongelmia. Ei silloin mitään lääkitystä märätty mutta tuossa aloituksessa pitäisi tosiaan olla joustoa.

      Poista
    2. Olen antanut itselleni kertoa, että noissa asioissa olisi kehitytty eikä esimerkiksi eskarin tai jonkin luokan tuplaaminen olisi samanlainen häpeä, mitä se oli 80-luvulla.

      Mutta joo... meidän joulun lapsemme on nyt eskarissa ja vähän mietityttää kyllä se, miten paljon isompia ne alkuvuodesta syntyneet tulevat luokkatoverit ovat. Vuoden päästä minulla voi olla tästä asiasta enemmän sanottavaa. ;)

      Poista
    3. Onhan siinä joustoa! Voi pyytää lapsensa koulukypsyystesteihin, ja sen perusteella voi anoa lykkäystä vuodella.

      Poista
  8. Ihan loistava juttu, että kansalaisten ääniä kuunnellaan laidasta laitaan! Sitra, Tekes ja Suomen Akatemia ovat myös mukana tässä ja kykselevät kansalaisilta mielipiteitä, joita sitten käytetään hyväksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteon valmistuksessa. Linkki on kaikille kansalaisille avoinna 14.3. asti näiden organisaatioiden verkkosivuilla. Ja täytyy sanoa, että Osmo puhuu asiaa. Kuka hiivatti on edes päästänyt tuollaista suustaan ennenkuin on selvitetty mikä maksaa mitäkin. Kysyn vaan.

    VastaaPoista
  9. Jee, tää on hyvä juttu! Jos (ei kun siis kun) saat tarpeeksi aikaan siellä, niin ehkä meidänkin on sitten harkittava muuttoa sille puolelle merta. :D

    VastaaPoista
  10. Hienoa, varmasti mahtava tilaisuus! Olen elänyt lapsuuteni maalla ja äitini oli töissä kotona ts maatilan emäntänä. Meitä lapsia ei siis viety hoitoon ja saimme olla ja "rellestää" kouluikään asti vapaasti. Siksi minulle olikin aikamoinen järkytys tajuta, että näin ei normaalisti todellakaan ole, vaan lapset pitäisi viedä jo hyvin pienenä vieraalle hoitoon.

    Nyt itsellä olisi syksyllä edessä paluu työelämään ja toivon kovasti, että työpaikkani suostuu lyhentämään työpäivääni edes hiukan. En ole koskaan ollut erityisen työkeskeinen ihminen ja nyt risookin (ja kunnolla) tämä vaihtoehtojen puute. Varmasti on kansantaloudellisesti tarpeellista, että äidit saadaan nopeasti työelämään takaisin, mutta en voi olla miettimättä, kuinka tuottavaa se todellisuudessa on. Ei tarvitse kuin hiukan katsoa ympärilleen ja huomaa, että pienten lasten vanhemmat ovat hyvin paljon pois töistä lasten sairastelun vuoksi. Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa, vaan sairastelut hoidetaan itse, omista töistä (ja palkasta) tinkien.

    Muistaakseni päivähoito systeemi luotiin siksi, että se mahdollistaisi äitien töissä käynnin, ei pakottaisi siihen.

    Huh, tulipahan avauduttua :)

    VastaaPoista
  11. Hienoa hienoa! Olet varmasti porukassa nainen paikallaan.
    Kotihoidontuen lyhennyksestä: Soininvaara puhuu tapansa mukaan asiaa, samoin monet täällä kommentoineet. Mutta tuossa kotihoidontuen lyhennyksessä mua tökkii pahasti se tasa-arvokortti, jota julkisuudessa on heiluteltu. Kun mun mielestäni kotihoidontuen tasa-arvo-ongelma ei ole se, että lapsia hoidetaan liian pitkään kotona, vaan se, että sen tekevät suurimmaksi osaksi naiset. Tähän ongelmaan mun nähdäkseni pelkkä kotihoidontuen mekaaninen lyhennys ei tarjoa minkään sortin ratkaisua. 6+6+6 -malli olisi kaikista kuulemistani paras, joskin kuulemma sekin vähän kallis.
    Myös päivähoidon laadusta (kuten täällä joku/jotkut kommentoivatkin) sietää puhua sekä liittyen tuohon kotihoidontukikuvioon että yleisemminkin. Jos päiväkotien ryhmät ovat ylisuuria ja vaihtoehtoisiin malleihin, kuten (ryhmä)perhepäivähoitoon hirveä ryysis, ei valittavana olevissa vaihtoehdoissa ole hurraamista. Tämä korostuu siinä vaiheessa kun ne 2-vuotiaat, jotka olisi muuten pidetty vielä kotona, tarvitsevat hoitopaikkaa.

    VastaaPoista
  12. Onneksi olkoon, hieno homma!

    Osmo Soininvaara on viisas mies. Osasi tuonkin mukamas-säästö-asian kirjoittaa minua fiksummin.

    VastaaPoista
  13. Sano Katja joo niille, että kotihoidontuen leikkaminen ei palvele tarkoitusta. Eihän sillä elä, makseta asuntolainaa tai vuokraa. On pakko turvautua puolison tuloihin tms, eli perheen on oltava kohtuu hyvin rahoissaan jos haluaa ylipäätään jäädä lapsen kanssa kotiin tuen turvin. Jos ei halua laittaa lasta päiväkotiin 2-vuotiaana niin miten käy? Arvaukseni on, että toinen vanhempi (lue: äiti) katkaisee usein tarkoituksella työsuhteensa. Ei taida olla hallituksen mieleen sekään.

    -Bree

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa luulen, että se on ainakin työnantajien mieleen, jos pitkälle perhevapaalle jäävä äiti irtisanoutuu kokonaan.

      Poista
  14. Mua tarhantätinä ja kotiäitinä risoo erityisesti se, että varhaiskasvatuslakia ryhmäkokoineen ei ole saatu aikaiseksi, mutta halutaan kuitenkin pakottaa perheet laittamaan lapsensa kodin ulkopuolelle hoitoon. Onko tää nyt sitä perse edellä puuhun menoa? Nykyinen laki on vanhempi kuin useimmat meistä vanhemmista ja täynnä porsaanreikiä, joita kunnat käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Koska kunnilla ei nytkään ole varaa pitää ryhmiä lapsen sekä työntekijän kannalta mielekkään kokoisina (sellaisina mitä psykiatrit pitävät lapsen kasvulle ja kehitykselle turvallisina), miten mahtaa käydä, jos kotihoidontuki poistetaan? Eikä sitä lakia saada aikaiseksi. Tiloja ei riitä, joten ryhmiä kasvatetaan lisäämällä lapsia ja henkilökuntaa olemassa oleviin, vaikka seinät tule vastaan. Ei kunnat ihan äkkiä ala niitä uusia päiväkoteja rakentamaan.

    Mun mielestä kotihoidontukea pitäisi korottaa, jotta kaikilla halukkailla on varaa jäädä kotiin. Vanhempien valinnanvapautta pitäisi kunnioittaa. Sekä lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen päivähoitoon.

    Sorry paasaamiseni, mutta tämä tarhantäti ei halua laittaa lastaan päiväkotiin ennen 3 ikävuotta. Ainakin tällä paikkakunnalla ryhmäkoot ja sijaisten ottaminen on sillä mallilla, että lapselleni paras paikka on kotona. Ja pian tarjoan jollekin lapselle hoitopaikkaa meiltä, turvallisesta ja rauhallisesta ympäristöstä, jossa huomiosta ja leluista ei tarvitse kilpailla vähintään 11 muun lapsen kanssa.

    Tulipahan pääsettyä höyryjä ulos. Pidä Katja meidän kaikkien äitien puolia! Niiden, jotka haluavat olla kotona ja niiden, jotka haluavat laadukasta päivähoitoa lapsilleen! Meillä pitää olla todellinen oikeus ja mahdollisuus valita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaiskasvatuslaki on nykyisessä hallitusohjelmassa, mutta se ei tietenkään vielä takaa, että se myös toteutuu. Päivähoidon laadussa on kyse paljosta muustakin kuin ryhmäkoosta, siitä mitä päivän mittaan tapahtuu. Ovatko lapset vain säilössä ja tekevät lapsilähtöisesti mitä kulloinkin tekee mieli tehdä aikuisten toimiessa vain hoivaajina, vai oppivatko he myös jotain.

      Minusta päivähoidon laadusta puhutaan aivan liian vähän. Aina, kun joku asiantuntija sen nostaa julkisuudessa esiin, reaktiot ovat:

      "Yhyy, yhyy, taas meitä työssäkäyviä äitejä syyllistetään."

      "Mitäs minä sanoin, koti on paras paikka lapselle, en varmasti vie lasta päiväkotiin kuin pakon edessä."

      "Kyllä meidän muksumme ihan viihtyy eikä työntekijöitä saa noin arvostella he tekevät varmasti parhaansa."

      Yritä siinä sitten... aika paljon on kuitenkin kiinni 1) siitä, keskityttyvätkö päiväkodissa työntekijät työntekoon vai marisemiseen, ja 2) miten päiväkodin johtaja työnsä hoitaa. Lasteni päiväkodissa molemmat asiat ovat nyt kunnossa, mutta olen kerinnyt nähdä myös muutakin.

      Poista
    2. Olen Riitta kanssasi samaa mieltä. Laadusta pitäsi puhua paljon enemmän. Mutta kun se laatu on suoraan sidoksissa myös siihen ryhmän kokoon. Laatua on mielestäni myös se, että lapsella on fyysisesti tilaa leikkiä ja että leluja riittää. Olen työskennellyt sellaisissakin paikoissa, että osa lapsista joutui ruokailemaan jumppasalissa, koska ryhmän tiloihin ei mahtunut riittävästi pöytiä, naulakkopaikkoja ei riittänyt, eikä sänkyjä mahtunut tarpeeksi.
      Yleesä johtajat ja muu ylempi taho käyttää juuri tuota veruketta, että ei lasten määrällä ole merkitystä, työntekijöiden pitää osata työnsä. Miten tuottaa laadukasta päivähoitoa, kun kaikki lapset eivät mahdu ruokailemaan siihen tarkoitetussa tilassa yhtä aikaa? Miten tuottaa laadukasta päivähoitoa, kun kaksi ihmistä on vastuussa 21 lapsesta? (kun asetuksen mukaan tilapäisesti suhdeluku saa ylittyä, kukaan vaan ei ole määritellyt tilapäistä...)Lisäksi suhdelukuja lasketaan niin, että koko päiväkodin lasten määrä lasketaan yhteen ja jaetaan henkilökunnalla ja saadaan tulokseksi, että sijaista ei tarvita. Ja vähintään yksi ryhmä sitten toimii viikonkin kahdella aikuisella. Siinä sitten väsyvät ja sairastuvat loputkin.

      Mä en ymmärrä, miksei vanhemmat puutu enempää lastensa hoidon laatuun. Henkilökuntaa ei kuunnella, mutta jos vanhemmat alkaisivat vaatia, niin ehkä päättäjätkin taipuisivat. Että olisi myös resursseja toimintaankin, ettei tarvitse joka kynänpätkästä ja piirustuspaperista taistella. Niin kauan kuin vanhemmat eivät uskalla vaatia, mitään ei tule tapahtumaan.

      Itse ajattelen myös niin, että kun saadaan se laki ja laatu, niin loppuu työssäkäyvien äitien syyllistäminen viimeistään siihen.

      Poista
    3. "Yleesä johtajat ja muu ylempi taho käyttää juuri tuota veruketta, että ei lasten määrällä ole merkitystä, työntekijöiden pitää osata työnsä."

      Tuo nimenomaa on sitä huonoa johtamista. Päiväkodin johtajan tärkein tehtävä on pitää omiensa (lasten ja työntekijöiden) puolta, hankkia ne resurssit ja tehdä ylöspäin erinomaisen selväksi, että tähän päiväkotiin ei nyt vain tämän enempää lapsia voi ottaa. Se ei ole mikään helppo tehtävä, koska helposti se ylempi taho puolestaan vetoaa siihen, että "ei muuallekaan mahdu". Se ei välttämättä ihan pidä paikkaansa: lasten dumppaaminen siihen päiväkotiin, jonka johtaja ei osaa pistää vastaan on vain se helpoin tie.

      Lasteni päiväkodissa edellisen johtajan aikana tämä "suhdeluvun tilapäinen ylittyminen" tulkittiin varsin väljästi ja työntekijän sairastaessa saattoi joku vain vähän vierailla naapuriosastolta auttamassa pukemisissa. Nyt talossa on jämäkämpi ihminen johdossa ja jos vakituinen on poissa, niin paikalla on sijainen. Heti ensimmäisenä päivänä.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...