Olen vienosti ihastunut
MariKoon sanomalehtirunoihin. Näissä on jotain samaa kuin niissä syntymäpäiväkorteissa, joita askarreltiin kavereille valokuvista ja vanhojen aikakauslehtien otsikoista.
Tämä on suorastaan nerokas.
Lukijan silmässä on päättää, ovatko kieroja siksi kun vanhemmatkin ovat vai siksi, että keskikäyrille ei kaikki millään mahdu.
Aamulla aion tussata itsekin.
Ihana --- puhutteleva ja jotenkin niin omakohtainen :)
VastaaPoistaKiitos kehuista! Tämä on omastakin mielestäni paras. Jään odottelemaan tuotoksiasi!
VastaaPoistaVinkiksi kerrottakoon, että ei kannata hilata rimaa liian ylös (tässä harrastuksessa ei onneksi ns. puhtaan paperin kammoa pääse tulemaan, mutta välillä voi silti tuskastuttaa) ja lehden juttuja kannattaa silmäillä avarakatseisesti. En itse juuri koskaan muuten lue urheilu- tai autosivuja, mutta niiden kieli saattaa sopia yllättävän hyvin tussailuun.
En ole sitten nuoruuden onnettoman runotyttövaiheen edes yrittänyt mitään runoilua, kun luovuus ei tunnu riittävältä. Tässä saa sopivat raamit tekemiselleen, mutta silti luova vapaus säilyy :)
Ei ole muuten niin helppoa kuin miltä näyttää... Tai voi johtua siitäkin että itse olen voinut kokeilla tätä vaan englanniksi. Mutta tosiaan yllättävän haastavaa, erilaista luovaa ajattelua vaativaa, sanoisin. :)
VastaaPoistahttp://newspaperblackout.com/
Elisa, innoittajani oli nimenomaan tuo Newpaper Blackout, mutta kun ei ole oma englanti kovin kummoista, niin suomeksi mennään :) Suomessa mielestäni sijapäätteet ja sen sellaiset tuovat ongelmia: muuten hyvä sana voi olla taivutettu jutussa "väärin".
PoistaEikä ole todellakaan ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella, mutta onpahan vähän poikkeavaa harrastusta esim. sanaristikoihin verrattuna :)
Hmm, tuotahan täytyy ihan ehdottomasti kokeilla itsekin!
VastaaPoista