Suomen Blogimedia

Mainosyhteistyö

15.3.2012

Ensitreffit

Olin eilen ensitreffeillä kirjan kanssa. Tänään kivistää pää.

Oli älyttömän hauskaa. Omatekoisissa bileissämme oli paikalla Sadun ja Avaimen huipputyyppien Anna-Riikan, Saaran ja Annan lisäksi paljon ystäviä (poislukien yksi äitiyslomalainen, jonka mies oli sekoittanut päivät ja buukannut palaverin samaan ajankohtaan), sukua ja muuta lähimmäisverkostoa. Ystävien hyväksikäyttö oli tapissa. Juontajana toimi Noora (lukekaa muuten viimeisin tuttipullopostaus!), kuvaajana pikkubroidi (iltapäivälehtiyyppisesti: katso kuvat!), tilat ja cateringin hoiti Hanna ja musisoinnista vastasi Koti-Insinööri.

Päänkivistyksesta vastasi tolkuttoman hyvä cava Llagrima D'or. 
MariKoo ja Noora julkkarihunajan äärellä.
Kirjahali.
Broidi. Systeri.
Kaoottinen talvi vaihtunee nyt suvantokevääksi. Aloitan sen vetäytymällä pois koneen äärestä pienelle blogilomalle - luoja tietää, että perheeni on sen ansainnut. Toivon nimittäin, että Skidi alkaa piirtää äidin ilman tietokonetta ja viinilasia. No, ainakin ilman tietokonetta.

Tällä välillä saatte viihdyttää minua! Nimittäin: pistän kirjasta kaksi tekijäkappaletta jakoon eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin perustella miksi kirja kuuluu juuri sinulle (ja miksi minun pitäisi maksaa vielä postaritkin)! Kirjan saa kaksi riipaisevinta / uskottavinta / hauskinta syytä esittänyttä - shoot.

Ps. Kirja-arvosteluja - tai ainakin skumpanhuuruisia julkkarifiiliksiä - on jo eetterissä, vaikka mammat tuskin ovat ehtineet introa pidemmälle:
Oi mutsi mutsin arvio
Uuden Mustan Terhin arvio
Kempparin Nooran arvio
Sascian arvio

Jos itse kirjoitat kirjasta ja bloggaat, niin tule vinkkaamaan tänne linkin kanssa!

152 kommenttia:

  1. Olen kohta lusinut neljännen äitiyslomani ja syskyllä siintää paluu työelämään. Kasvattamaan muitten lapsia. En usko, että mitään mullistavan uutta tietoa kirjanne minulle pystyy tarjoamaan, mutta keskin- (ja nelin-)kertaisena äitinä olisi lohdullista edes näin jälkikäteen lukea kirjaanne ja saada "ahaaa, muutkin siis tekevät/ajattelevat/eivät tee /eivät ajattele näin", noin niinkuin äitihommissa siis. Stä paitsi äitiyslomalla on vielä lupa _olla_ ja lipitellä punkkua arki-iltana. Näihin hetkiin kirjanne sopisi kuin sormi napaan. Ostoslistalla myös Tarhapäivä.

    Ja blogiin on tulossa merkintä, kunhan saan opuksen sisäistettyä :D

    VastaaPoista
  2. Täytynee kokeilla irtoaisiko kirja seuraavalla selityksellä: Kolmatta mukulaa kannan ja juuri selvisin kaksi kuukautta kestäneestä alkuraskauden pahoinvoinnista, jonka "ansiosta" painosta lähti 15%. Anoppi kutsui minua sissiksi, kun kolmatta kertaa tän alun rääkin käyn läpi. Itse kutsuisin hulluksi... Mutta siis tälle hullulle tekisi tosi hyvää asettua sohvalle hyvän kirjan kanssa ja palauttaa lukemisen lomassa paino alkutekijöihin ahtamalla herkkuja napaan. Ja kuinka usein saat lähettää Pöljälle postia? Kyllä siitä ilosta jo postimaksun maksaa... (ihan tosi, meidän postitoimipaikka on Pöljä). Lupaan lähettää kiitoskortin Pöljän leimalla :)

    t. Riikka

    VastaaPoista
  3. Mie en ole vielä äiti, mutta toivon joskus olevani. Enkä myönnä miulla olevan vauvakuumetta, vaikka olenkin kuin heikkohermoisempi mössäillyt kaverin parikuukautista lasta ja ihastellut vasta elokuussa kaverille syntyvästä vesselistä. Tämän kirjan kautta mie voisin pala palalta valmistautua siihen mitä oisi ehkä joskus tulossa, ja voisihan tuota iskeä toki tuon kirjan poikaystävällekin luettavaksi... :D

    VastaaPoista
  4. Isot onnittelut saavutuksesta! Kuvat kannatti katsoa, näytitte todella hyviltä molemmat! Tyytyväinen hymy on todellakin naisen paras kaunistaja.

    P.S. Nauti hyvin ansaitusta lomasta, mutta toivottavasti se ei veny kamalan pitkäksi...

    VastaaPoista
  5. Kyllä mun kuuluis saada teidän kirja. Oon aika varma, että mun ei tuu sitä muuten luettua. :D Välillä on oikeen ärsyttänyt sun tapa kirjottaa lapsiarjesta, mutta toisaalta välillä on niin osuviakin juttuja. Lisäksi mulla on tällä hetkellä 3 kuukauden ikäinen pikkumies (ja 2-vuotias isoveli), joten tarvis ehkä välillä jotain luettavaakin. Millon sitä kirjastoonkaan ehtis, kun lapset nukkuu aina eri aikaan?

    VastaaPoista
  6. Kirjahan kuuluu ehdottomasti minulle, koska olen pian 9kk täyttävän Typyn äiti (eli viime vuoden mutsi) ja 6 viikkoa sitten piirtyi raskaustestiin jälleen kaksi viivaa (eli tuleva tämänkin vuoden mutsi). Mun oli tarkoitus viettää railakas tyttöjen ilta asiaan kuuluvine baarireissuineen ja sopivasti hiprakan sumentamien muistikuvien kera tässä kuussa (ensi kertaa yli 1,5 vuoteen), kun saadaan Typyn yöimetykset lopetettua, mutta toisin kävi ja uutta tilaisuutta joudun odottamaan jälleen yli vuoden.

    Ja mikä tämän uuden tulokkaan saapumisen mahdollisti? Se kuuluisa perjantai 13. päivä - ja kerrasta napsahti.

    Kun en voittanut vuoden mutsi kuvakisastanne sitä suklaata (asiaan saattoi vaikuttaa sekin, etten osallistunut kun en löytänyt sopivaa kuvaa, mutta hei, mä olen raskaana - älä ala mulle!), olen oikeutettu edes tähän kirjalliseen (lohdutus)palkintoon.

    VastaaPoista
  7. Minäkään en ole kaikista blogiteksteistäsi pitänyt ja sillon tällön olen tänne siitä maininnut. :D Voisin toimia kriitikkona myös kirjasi suhteen. Arvostella sen katkerana epäkelvollisena äitinä (3 keskenmenoa ja 1 pikkupikkukeskonen) ja kumminkin salaa hihittää kotosalla. Kaipaisin jotain piristystä, jotain mikä ehkä saa välillä myös verenpaineen nousemaan sopivasta koholle hetkeksi.

    Kaikesta huolimatta: pidän sinua kumminkin hyvänä äitinä ja haluaisin nähdä minkälaisen kirjan olette saaneet aikaiseksi. :) Tuskin tulen sitä ostaneeksi, kun tenttikirjojakin on iso kasa luettavana ja sen lisäksi kulutan aikaani lueskellen blogeja. Sillä pidän enemmän aitojen tarinoiden ja elävien blogien lukemisesta.

    VastaaPoista
  8. Koska olet jutuillasi saanut mut koukkuun blogiisi, vaadin että tästä hyvästä mun on saatava kirja siltä varalta, etten pääse tietsikalta blogiisi lukemaan ihan hillittömän hyviä, sarkastisia ja hauskoja letkautuksiasi jotka on useammin kuin voit kuvitellakkaan pelastaneet päiväni ( ja leimanneet mut duunissa oudoksi itsekseen hihittäväksi ja tyrskähteleväksi omassa loosissa kökkijäksi :)!
    Läppäsi on niin koskettavan ihanaa, että mun on pakko saada kirja yöpöydälleni hiplattavaksi tarpeen tullen ( lupaan että laitan sen tarpeeksi kauas 5-vuotiaan Vihtori-apina kirjasta, tahmaiset pikkukäpälät pysykööt kaukana !)
    Ja koska tuttavapiirissäni on lapsiperheitä pilvin pimein, kirjaa vois lainata muillekkin mammoille jotka heräävät aamuisin leuat kipeinä narskuteltuaan hampaita yön yli, kun ei prkl repeä joka paikkaan tässä mutsin roolissa!
    Ai niin, ne ipanat... niitä on 3 poikaa. Olen siis tujusti testosteronin ympäröimä, siinä yks lisäsyy saada apuja arkeen ;) Ja by the way - vaikka ne lapsukaiset kasvaa ( vanhin poika 16, keskimmäinen 14 ) niin valitettavasti kaaos senkun jatkuu...
    t. MeeriMutsi

    VastaaPoista
  9. Hei! Tarvitsen kirjan koska mun kaveri piirissä ei ole yhtäkään huumorintajua omaavaa vanhempaa, ja jonka kanssa voisi puhua kun nuo välillä vähän vähemmän ihanat lapsukaiset oikein repivät hermoja. Tai lähetä ainakin noille muutamille vähän huumorintajua! kiitos tack!

    VastaaPoista
  10. Takana pian vuosi kotona neljävuotiaan ja melkein yksivuotiaan kanssa. Mieheni on insinööri. Jotta jaksaisin vielä vajaan vuoden tällä setupilla ja vielä senkin jälkeen comboa nämä tyypit + työ, kirjallinen kannustin/varaventtiili olis tosi jees.

    VastaaPoista
  11. Jotta mieleen äkkiä muistuisi kolmen vuoden takaa, mihin soppaan olen itseni sotkenut kun pungen paskan kerta tämän lapsen kesäkuussa ulos. :)
    Ja onnea suuresti kirjan julkaisemisesta, mahtaa olla huikea tunne <3

    VastaaPoista
  12. Mulle kirja! Kävi ilmi tänään juurikin, että (kasvatus)töissä tulee olemaan tuntimäärällisesti kevyttä ensi lukuvuonna palatessani töihin kolmannelta äitiys_lomalta_. Minulla olisi siis mahdollisuus esim olla enemmän läsnä tai ainakin paikalla lasteni kanssa. Siinä sitä huumoria tarjotaan - oletan kirjasi yhtä nasevaksi kuin blogisikin - joten uskoisin voivani ammentaa teksteistänne armoa itselleni. Säästät postaritkin - lupaan muuten tulla vaikka noutamaan opuksen samassa puutarha kaupungissa kun asutaan!

    VastaaPoista
  13. Mä olen 11.v ja 9kk poikien yh äiti ja jostain kummallisesta syystä mulla on taas alkava vauvakuume joten , mä tarvitsen jotain joka paluttaa mut pian takaisin maanpinnalle :D
    Ja jos ei onni osu kohdalle ilmaisen kirjan myötä niin mistä tätä huippu teosta saa ostaa, koska tämä on saatava ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja nimenkin voi muistaa laittaa eli terveisin Katja :)

      Poista
  14. Onnea kirjalle!! Mulla ei ole mitään hyvää selitystä miksi mun pitäisi saada kirja. Mutta ostan sen varmasti muutamalle mutsikamulleni lahjaksi, se on varma. Ekat synttärit on jo viikonvaihteessa. Löydänkö tuon Akateemisesta tai Suomalaisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halvimmalla saa kun tilaa dlibriksestä. Ja tapiolan akateemisesta kävin jo tarkistamassa - siellähän se psykologia-tiskillä makasi. Muhahah!

      Poista
  15. Minun lapsellani on tilannetaju kohdillaan. Hän nauraa omille pieruilleen, paskoo niskapaskat täpötäydessä bussissa ja kaikki katsovat minua, ei vauvaa. Tällä hetkellä vedän vain makuupussin vetskareita ja nyörejä tiukemmalle, että edes itse soossi pysyisi kaulan alapuolella, mutta hajun hiipimistä ilmoille se ei estä. Mitä teen minä, nojailen tyynesti bussin kahvaan naama peruslukemilla ja katselen kun lapsi vääntää kulmat kurtussa lisää soossia ja toivon, että isäntä olisi juuri sinä päivänä ollut kotona eikä töissä, kun palaan makuupussi täynnä paskaa+lapsen kanssa kotiin..

    Ja hei, vanhenen ylihuomenna vuodella.

    T: Seitsemän ja puoli kuukautta ikäisen lapsen mutsi

    VastaaPoista
  16. Mun kohtuulisen säälittävä perustelu kuuluu näin: Kirjakauppaan on pitkä matka (oikeasti on, lähin sijaitsee 45 km päässä) ja toinen raskaus on vasta aluillaan, mutta vuodelevossa ollaan jo. Tämän toisen ja edellisen väliin jääneet 7 vuotta ovat painaneet unhoon kaiken "kivan" mitä raskaus ja vauvavuosi tuo tullessaan, joten piristävän tietokirjan tarve on ihan suunnaton! Bonarina kirjan voisi luetuttaa miehelle, joka reissasi edellisen koliikki-allergi-korvatulehdusrumba ja kehtasi toisinaan ihmetellä, et miksi emäntä on niin kovin valju :D

    VastaaPoista
  17. Siksi kun muuten mun pitää ostaa niitä kirjoja kaksi. Ensinnäkin ystävälle, joka odottaa ensimmäistään ja jolle lähetän kirjan heti, kun ehdin sen kotiuttaa kaupasta. Ystävä on niitä ihmisiä, jonka raskaudesta tulee olemaan äimistyneitä n. 90 % hänet tuntevista ihmisistä. Luulen, että juttunne iskevät häneen.

    Ja sitten mun pitää ostaa se itselleni. Siksi, että olen lukenut teidän molempien blogeja jo kauan ja yleensä nyökytellyt raivoisasti. Siksi, että sinä sait minut vakuuttumaan siitä, ettei äitiys ole ydinfysiikkaa vaan siitä selviää vähän keskinkertaisemmallakin äitiysgeenillä varustettu ihminen. Ja on selvinnyt jo yli vuoden ajan. Eikä vähiten siksi, että se vauva-aika on täällä kohta taas. Syksyllä. Iik.

    VastaaPoista
  18. Mä suunnittelen aina anonyymeja kirjaiskuja erinäisiin paikkoihin. Nykyiseen duuniini, rättejä skidisti epämääräisissä olosuhteissa valmistavaan lafkaan oon suunnitellut vieväni kahvipöydälle vaivihkaa Grundströmin Alkuperämaa tuntematon-opuksen. Muinaiseen alipalkatun riistotyöpaikkani toimarille meinasin tosissani postittaa sen kirjan, missä se kirjoittaja koitti selvitä minimipalkalla hyvin huonolla menestykaellä. Teidän teos lähtisi välittömästi kiertoon ja ruoskittavaksi paikallisen avoimen pk:n Äitiys on elämäni -ringille. Toisi niin kovin paljon sisältöä mun tuleviin viikkoihin siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauheeta, jokuhan polttais sen! :D

      Poista
  19. Kirja kuuluu mulle koska mä _olen_ Vuoden Mutsi. Koskaan en oo lapsia halunnut, ja nyt niitä on kolme. Eka tuli vaikka ehkäisin, toista yritettiin kerta ja kolmas saatiin kun "unohdettiin" ehkästä sen kerran kun päästiin miehen kanssa ulkoilemaan kahdestaan ekaa kertaa pariin vuoteen. Raskaana oon ollu joka kerta about 42 viikkoa. On muuten pitkät viikot ne ylimääräset. On. Puolitutut pitää mua jonain superlapsirakkaana tyyppinä mutta oikeesti oon keskinkertainen mutsi ja ylpee siitä. Ja mä tarviin ton kirjan että voin alleviivata sen parhaat kohdat ja sit antaa sen anopille joka ei tajua mua yhtään.

    VastaaPoista
  20. Mä tarviin hyvää lukemista, koska Tellu-anoppi poikkas jalkansa kolmesta kohtaa ja me toimitaan nyt sen omaishoitajina.
    Niin täydellinen vuoden mutsi ja vuoden miniä -olo, kun kiristää niin perkeleesti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tea, mä laitan sulle bonuskirjan, koska vuoden miniä on toinen lempifiilikseni. Laita sun osoite profiilista löytyvään gmailiin.

      Poista
  21. anna mulle säälikirja! koska mulla on koira, kolmasluokkalainen, 1v3kk taapero ja odotan kolmatta rv11, mulla on ollut järkyttävä raskauspahoinvointi ja väsymys 6 viikkoa, herään joka arkiaamu töihin 5.30 että ehdin tarhaan puoli kolmeksi jne. säälittävää ruikutusta. ja täytän ens viikolla 38 vee.

    ja tarviin jotain lohduketta iltoihin, kun nyt ei enää voi punkkuakaan juoda ennenku lokakuussa.

    VastaaPoista
  22. Mulle kirja, koska olen aina haaveillut monen lapsen äitiydestä. Nyt kun yksi eläväinen on kotona, 1v 1kk, on hermot välillä turhankin riekaleina. Päätös on tehty, lisää ei tule vuosiin, ei jaksa! Ehkä teidän kirjan myötä oppisin ottamaan asiat vähän rennommin..... Pliis!

    VastaaPoista
  23. Käyn lukemassa blogiasi, vasta luettuani jo toista kertaa samoja, eilisen päivityksiä vakkariblogeistani. Minä en ole keskinkertainen äiti vaan tietty mielestäni paras kaveriporukastani, sattumalta myös ainut.. Minulla on nuttura monesti liian tiukalla ymmärtääkseni juttujasi. En minä ole koskaan saanut pissoja päälleni tai unohtanut lapsen eväitä, sillä olen aivan liian fanaattinen muistilistojen kirjoittaja ja pelaan aina varman päälle. En voi koskaan osallistua rehellisesti äitien keskusteluun, sillä 9kk-ikäinen vauvani on nyt nukkunut heräämättä 10 tuntia putkeen jo 6kk eikä minulla ole mitään ongelmia imetyksen kanssa tms - tyydyn aina myötäilemään muiden tarinoita, ettei minua hakattaisi vauvakerhon päätteeksi.. Minulla on iltaisin aikaa vallanmainiosti lukea kirjasi, jos kaikelta pätemiseltäni vaan maltan! -Viivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ettei minua hakattaisi vauvakerhon jälkeen"! XD

      Poista
  24. Koska MEONT-syndrooma on nyt täysin kukistanut minut.. Huolehdin kahdesta alle nelivuotiaasta pääosin yksin, koska isäntä kulkee reissutyössä toisessa valtiossa n. kuukauden kerrallaan. Taistelen töiden (jotka nekin sijoittuvat lasten maailmaan) ja osa-aika yh-äitiyden kanssa. En pääse edes paskalle yksin..
    Tällä hetkellä meillä sairastetaan Enterorokkoa (aina kaikki sairaudet, kun isäntä EI OLE kotona!), joka on varmaan viesti suoraan helvetistä. Ei se, että jos se olisi minulla, mutta kun se on kahdella lapsella, jotka itkevät yöt ja kiukuttelevat päivät (no totta helvetissä, kun rakkoja on suussakin!). Ja varmaan äskeisellä lauseella tilasin tuon taudin vielä itsellekin -.-
    Mutta siis, tahtoisin saada kirjanne jotta saisin edes jotain positiivista ajateltavaa ja näkökulmaa tähän syndroomaan..
    Tai voisin edes esittää lukevani kirjaanne, kun purskahdan nauruun (taikka itkuun :D) kesken kotihommien..

    p.s. Huvittavaa (?) luettavaa olisi myös koti-insinöörin ja hänen kohtalontoverinsa väsäämä opus.. Mutta koska sitä ei ainakaan vielä ole, niin pliis, laittakaa mulle teidän omanne?!?!? I need it badly..

    VastaaPoista
  25. Me ollaan kaikki siskoja. Ihanaa, että mutsit yhdistävät voimansa sen sijaan, että arvostelisivat toisiaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

    Oikeesti me kaikki äidit ollaan ihan yhtä vuoden mutseja ja ne jotka näyttää joltain muulta, hämää tai feikkaa. Mä join greippimehua tullakseni raskaaksi ja tähtäsin ovulaatioon ja voimauduin synnytyksestä ja meillä kestovaippaillaan ja hörhöillään mikä keritään ja silti mulla on joka päivä ihan vuoden mutsi-olo, ja joka ikinen hyvä neuvo on kalli. Sitä paitsi mikä tahansa kirja, missä uskalletaan todeta alkoholin olevan suklaan lisäksi vauvavuoden voimanlähde, ansaitsee ylistykset.

    Ja mä lupaan mainostaa kirjaa mun blogissa ja mun facebookissa ja lainata sitä mun mutsikavereille, jos sen saan.

    VastaaPoista
  26. Suhteellisen kireelle kolmen pienen äidille kirja olisi varmasti rentouttavaa luettavaa. Syksyllä loppuu kuuden vuoden kotiäitiysputki ja edessä paluu takaisin työelämään. Josko kirjasta saisi vertaistukea siirtymään. Kotiäitinä ei kirjoja tule juuri ostettua ja jos jään odottamaan kirjaston jonoon, on jo syksy ja epäilen suuresti onko enää ikinä aikaa lukea mitään...

    VastaaPoista
  27. Mä olen ihan kamala äiti. Sain vihdoin oman alan duunia (huippuhyvän, saa taputtaa) Mutta se on huonopalkkanen joten joudun tekemään kahta keikkaduunia samalla. Yhtälöön mahtuu perhe hyvin pienellä skaalalla, mutta pakko takoa kun rauta on kuumaa. Vaikka äitiys on jäänyt hemmetin keskinkertaiseks niin olen kohta lukenut itseni oikeusnotaariksi ja samalla räveltänyt äitinä. Toisaalta, kun lapsi teininä kertoo minulle kuinka olen tehnyt kaiken väärin ja maailman paskin äiti, voin nenä pystyssä siemailla vinkkua ja todeta että talk to the hand cos the head aint listening. Omatunto on puhdas ja parhaani olen tehnyt. Tosin projectmaman avulla, muuten voisin muutaman morkkiskyyneleenkin tirauttaa.

    VastaaPoista
  28. Onneksi olkoon hienosta kirjasta! Harmittaa, kun en päässyt julkkareihin. Olin Oulussa puhumassa kestävästä kehityksestä - kelpaako syyksi? :) (tässä todiste: http://leostranius.fi/2012/03/paiva-kuvina-oulu-fukushima-poetry-jam/)

    Laita kirja mulle, niin kirjoitan siitä ekoisiin. Todennäköisesti tilitän ainakin siitä, että se on niin äiti/sukupuolikeskeinen (isät unohdettu) ja siinä ei ole tarpeeksi hardcore ekoilua. ;) Sitä paitsi mulla on menossa ekopaasto, jolloin en osta yhtään tavaraa, esinettä tai vaatetta (http://leostranius.fi/2012/02/ekopaasto-alkoi-tassa-himopaastoajan-lupaus/), joten en voi millään ostaa kirjaakaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leo, sä saat bloggaajana tilattua arvostelukappaleen suoraan Avaimelta! Jään odottamaan tilitystä. ;)

      Poista
  29. Mä niiiiin tarviin tän kirjan koska oon selvinny (jotenkuten, ehkä, kai) jo ensimmäisestä vauvavuodesta. Kotiäitinä vilkkaan ja kerkeväisen ( onks tää ees sana? )1v lapsen kanssa, adhd- koiran sekä "hennon lintumaisen" äänen omaavan kissan (toi lukee rorukuvauksessa, itse en kuvailisi sitä läheskään noin! ) olen mielestäni ansainnut keskinkertaista luettavaa lapsen päikkäriaikaan sohvannurkkaan.

    -LauraS-

    VastaaPoista
  30. No. Rakastan lukemista ja kirjoja. Olen ostanut kirjoja aina, omilla viikkorahoillani 7-vuotiaasta lähtien. Kunnia-asiana oli se, että omistamani kirjat olen myös lukenut. Sitten vuonna 1998 sain ensimmäisen lapseni, ja seuranneen äitiyspsykoosin aikana jatkoin kirjojen ostamista mutten ehtinyt niitä enää lukea. Psykoosi laimeni noin vuonna 2007 jolloin päätin, etten osta uusia kirjoja kunnes olen lukenut äitiyspsykoosin aikana hyllyyn ostetut. Lähetä kirja minulle, jotta voisin nauttia siitä heti tuoreeltan, kirjastokappaleita jonottamatta. Nimim. Roosa Liksomin "Hytti nro 6" marraskuussa varannut ja nyt jo sijalla 338/1478 mukava syysluettavaa odotteleva äiti.

    VastaaPoista
  31. Tässä on nyt 10 kk oltu äitinä tyttärelle ja ehkä virallisesti kulmakunnan omituisin mutsi. Tyttö kulkee välillä "poikien vaatteissa" meitsi kun kannattaa kierrätystä ja serkkupojilta tuli kasa kledjuja ennen syntymää. Kauhunhetkiä joillekin über-mutseille aiheutti myös se, että en vienut lasta lääkäriin, kun oli toista päivää nuhassa. Siis herranjumala! Jo toinen päivä nuhassa! Aika kauheeta! Meillä on myös koira ja kissa. Nehän on ihan pirun vaarallisia ja varmasti tulee allerginen lapsi. Vertaistukea ei ole kyllä herunut, kuin lapsettomalta pikkusiskolta, se toinen lapsekas, osaa kyllä kertoa että miten PITÄISI tehdä. Blaaah!! Tuossa tuo natiainen nukkuu varsin tyytyväisenä ja aamulla herää hymyillen. Mutsi vaan on pihalla ku lumiukko, että mitenkä piti?

    VastaaPoista
  32. Minä olisin hyvän kirjan tarpeessa. Lapset kipeänä, oma olo kurja, kipeä minäkin. Isäntä paiskii pitkää päivää. Elämäni on tällä hetkellä kuumetta, neljää seinää, yskää ja aivastusta. Niin ja räkää. Veto on poissa ja maailma näyttää synkeältä juuri nyt. Tiedän, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Mutta sitä odotellessa olisi niiiiin kiva lukea tuo mutsi-kirja. Olen innolla sitä odottanut. -Outi Jii-

    VastaaPoista
  33. Apua! Köyhä opiskelija, parin viikon päästä äitiyslomalainen, tarvitsee kirjaa!
    Hyvät neuvot (liian) kalliit vai miten se meni?

    Tulin yllätyksenä ja pyytämättä muka ihan-väärässä-vaiheessa-elämää raskaaksi.
    Niin että pohdittavaksi jää että saadaanko lapsia vai hankitaanko niitä, mutta se ei nyt ole tässä pääasiallinen kysymys. Opiskelujen hetkellinen kesken jääminen ja käytännössä miehen rahoilla eläminen käy luonteen päälle, vaikka sitäkin voi miettiä miksi. Eikö kotona tehty työ ole yhtä arvokasta kuin kodin ulkopuolella tehty työ?

    Mistä päästään sujuvasti kaiken tietäviin elämäntapaneuvojiin, joita löytyy niin mittalan tädeistä kuin sukulaisrouvista, täysin vieraista mummoista puhumattakaan. Aina joku tietää paremmin, miten lapset tulisi kasvattaa mahassa tai sen ulkopuolella, miten tulisi synnyttää, mitä kuuluisi syödä ja miten (tulevan) äidin tulisi käyttäytyä. Ja ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa, mutta kun ihan täyskuuroksi ei voine spontaanisti heittäytyä?

    Enkä tiedä, tiedänkö mistään tarpeeksi ja osaanko toimia ruokinta- ja vuorovaikutusautomaattina ja samalla hoidella toisella kädellä huushollia, meidän eläintarhaamme ja muutenkin koko helskatin mustalaisleiriä, jossa elän. Ja auta, jos tämä karavaani pitäisi joskus siirtää jonnekin, edes mökille niin mitähän siitäkin tulee. Parisuhdekin muuttunee nyt muutenkin kuin paperilla avioliitoksi isolla A:lla.

    Kaikki tietopohjainen ja huumorilla höystetty apu mitä tämänhetkiseen kaaokseen, tulevasta puhumattakaan, voi saada on erittäin kipeästi tarpeen.

    -Norppa

    VastaaPoista
  34. Mä lupaan kirjoittaa kyllä ihan oikeasti tuosta kirjastakin, enkä vaan vouhottaa et oon saanu ilmasta kuoharia :) Onnea teitille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kvia tavata! Ja hei ilmainen kuohari on vähintään yhtä tärkeää. ;)

      Poista
  35. Toi kirja vois olla hyvä valmistumislahja mulle.

    VastaaPoista
  36. Aijai, tätä arvontaa odotin! Tai oikeastaan odotin, että lähettäisitte mulle arviontikappaleen mun viiltävän purevan kirjoitustyylini ja huiman viidentoista kirjautuneen lukijan ansiosta. Hmph.

    Mutta nyt kun joutuu osallistumaan arvontaan, niin parempi aloittaa mielistelyllä: sun blogi oli eka mitä koskaan aloin seurata ja ihan tajunnanräjäyttävä löytö. (Salamatkustaja olikin sitten järjestyksessä toinen - parempi pedata jo nyt jos sinnekin tulee arvonta.) Silloin kolme vuotta sitten luin kaikki vanhatkin postaukset, alusta asti: kyllä, olen fani.

    Ja lopuksi vielä säälikortti. Mä en ole *ikinä* voittanut mitään arvonnassa. Mieti, ikinä! Ihan tosi paha mieli tulee jos en taaskaan voita. Kaikki haavat lapsuuden partioarpajaisista aukeaa uudelleen.

    VastaaPoista
  37. jos minä kolmen vuoden kirjojenlukemistauon jälkeen avaan muunkin kuin satukirjan, niin huippua olisi avata teidän kirja! joka tapauksessa, niin hyvät myyntipuheet olet pitänyt, että kirja on ostoslistalla heti kun kirjakauppaan pääsen. edellisen kirjan itselleni olenkin ostanut joskus 10v sitten.

    Onnea hienosta saavutuksesta!

    Kaisa

    VastaaPoista
  38. Onhan kirja paksu? Kyllä sellaiselle olisi kovastikin tarvetta näin flunssakausina pinnasängyn päätyä korottamaan.

    Kukkutimurunen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Yritimme tehdä siitä mahdollisimman paksun, jotta se näyttäisi "tietokirjalta", mutta ei se sanakirjalle vertoja vedä.

      Poista
  39. Kirja kuuluu tietenkin minulle, koska olen rikkonut sen kaikkein tärkeimmän periaatteeni, joka kuului: "EI PINKKIÄ eikä mitään muitakaan ällöjä tyttömäisyyksiä".

    VastaaPoista
  40. Mä oon pihalla kuin puliukko ja tarttetaan ehdottomasti supporttia siihen että on okei olla aivan ulapalla.

    äh, mä oon niin vuoden mutsi etten ees osaa perustella. irtoisko, säälistä ees?

    VastaaPoista
  41. Minun! Ja miulla on hyvä perustelukin, tai siis ainakin oli päässä äsken, mutta kotuiduin vasta iltavuorosta ja vähän nukuttais. Jotain sen suuntaista kuitenkin ajattelin, kun siskoni sai äsken(ai viime kesänä jo?!) vauvan ja muutaman kerran ollaan sitä miehen kanssaa hoidettu. Ollaan kyllä oltu täysin hukassa, suuri yhteistyön huipentuma oli kun vaihdettiin poitsulle kakkavaippa. No eihän siihen mennytkään kuin 20min. Mutta hienoa oli se, ettei kumpikaan oksentanut. Sitä enemmän tosin kuului yökkäilyjä ja kakkapyllyisen vauvan pallottelua sylistä toiseen. Mutta vaippa saatiin vaihdettua(ja tuli se vauvan pyllykin pestyä)!
    Joo, oli miulla joku perustelukin, se pääs vaan unohtumaan kun aloin muistella tuota vaipanvaihtoa. No kyllähän se miulle kuuluis niin voitas siitä sitten miehen kanssa lukea ettei olla kuitenkaan ihan toivottomia lasten kanssa :D Ja ehkä voisin sitä myös vähän siskolle näyttää, ollaan aika paljon puhuttu tästä ja se kanssa hirveästi haluais lukea ton kirjan. Menis kivasti kaks kärpästä yhellä iskulla (:

    VastaaPoista
  42. Minäkin osallistun arvontaan ennen kuin ehdin katua! En ole mutsi enkä taida koskaan sellaiseksi tullakaan. "Elämä on vain mennyt niin", ja jollain tapaa olen tiennyt sen aina. En ole ajatellut itseäni äidiksi koskaan (paitsi noin puolen vuoden ajan 34-vuotiaana). Mutta jos voitan kirjan, on se pakko tietenkin lukea, mutta sen jälkeen laittaa kirjahyllyyn selkä seinään päin. Miten hitossa mä kavereille sellaisen selitän? Vinoilevat kuitenkin, kun en ole tunnustanut, että kyllä se kouraisee.

    VastaaPoista
  43. "miksi kirja kuuluu juuri sinulle (ja miksi minun pitäisi maksaa vielä postaritkin)!"

    Miksi ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli vahva perustelu. Jään pohtimaan asiaa.

      Poista
    2. http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/vuoden-mutsi.html

      Hmm, aika nopsaan muuten olis luettu tää kirja - sivuja nolla, ja suositushintakin on aika halpa.. ;D

      Suositushinta: 0.00 €
      ISBN: 978-951-692-914-2
      Kirjastoluokka: 14.8 /30.15
      Sivuja: 0
      Lisätiedot: Nelivärikuvitus

      Poista
  44. Illalla otin huomenna 9 kuukautta täyttävän tyttäreni syliin ja katsoin häntä syvälle silmiin, lempeästi, kertoakseni että olet rakas. No, ennen kun ehdin kertoa mitään, lapsen silmät levisivät kauhusta ja paniikin omainen huuto alkoi läpäistä tärykalvojani. Iskää oli myös vilkuiltava jo äkkiä hätiin "kuka tuo harakka mun naaman edessä on"-ilmeellä.

    Nämä ovat niitä vuoden mutsin huippuhetkiä, heti sen jälkeen kun iltahämärän tultua, kiireessä bussiin juostuasi, bussin valot paljastavat että mustat polvista pussilla olevat verkkarisi on kauttaaltaan puurossa. "Vastahan mä ne pesin"-ilme likaisten hiustupsujen roikkuessa hupun alta paljastivat (toivottavasti!) kanssamatkustajille statukseni.

    Kyllä se kirja näyttäisi varmasti ihan hyvältä meidän kirjahyllyssä. Seuraavalla kerralla anopin seistessa eteisessä yllätysvierailullaan moppi kädessä, kun tulen töistä kotiin (juuri silloin kun olet lähtenyt töihin jättäen ilomielin taaksesi tsunamialueen), voisin kaivaa sen esiin ja kertoa että olen vuoden mutsi ja ylpeä siitä.

    VastaaPoista
  45. minulle se kirja kuuluisi siksi, että mulla on jo kolme mukulaa, mutta löysin blogisi vasta viimeisellä äippälomallani. hah. olisi ehdottomasti ollut hyödyllistä löytää jo ekalla :) luen kirjan itse ja lahjoitan sitten, parhaiden sivujen kulmat jo käännettynä, jollekin lukuisista kavereistani, jotka nyt oottaa tai synnyttää tai hoitaa sitä ensimmäistään ja pähkäilee miten olla sellanen vuoden mutsi. sen kirjan lukemisen jälkeen se koko homman ironia vois alkaa avautua niille vähä aiemmin ku mulle teki... :) kolmannen kans on päässy eroon esim siitä harhaisesta ajatuksesta, että vauvaa voisi OPETTAA jotenkin. "älä opeta sitä nukahtaan tissille, ei kannata sit opettaa et tissiä saa jatkuvasti, opeta sitä syömään sit tuttiaki, kantsii opettaa pullolle kans..." no voi sanonko mikä. kahta ensimmäistä "opetin" opettamasta päästyäni, unikouluilla ja vaikka millä, kunnes älysin että vauvat oppii mitä oppii vaan ei niille mitään voi opettaa. ne opettaa sua. jos vauva haluaa nukkua tissillä, anna sen nukkua siinä. ja kun se on nukahtanu, älä helkkarissa yritä siirtää sitä mihinkään jos ei oo IHAN pakko, vaan vaadi palvelua siihen sohvalle, koska et voi hievahtaakaan ettei se herää.

    VastaaPoista
  46. Kirja kuuluisi oikeastaan mulle, koska en kuitenkaan saa sitä tämän tuppukylän kirjakaupasta, ja se saattaa olla jopa loppuunmyyty kun seuraavan kerran rantaudun Helsinkiin. Ja koska lupaan kirjoittaa siitä laajan ja terävän analyyttisen postauksen.

    VastaaPoista
  47. ehdottamasti ansaitsen kirjan. minulla on kolme pientä riiviötä (siis voitko kuvitella, kolme alle metrinmittaista kolmeen vuoteen puskettuna) ja nyt mä mietin, et mihin mä oon ihteni ajanu.. :D :D ja eritoten koska tää ei-niin-täydellinen äiti tarvitsee naurua ja iloa ja teiltä sitä varmaan saisi! :) t. Hosuli I

    VastaaPoista
  48. Kirja olisi poikaa, vaikkakaan lapsia ei vielä ole, orastavaa kuumetta kylläkin... Olen kikattanut vatsalihakseni(ne lähes olemattomat..) rullalle lukiessani blogejanne, erityisesti sinun kahvakuulapostaus osui... :D Ja nythän sitä aikaa olisi lukea, kun ranne on murtunut ja saikkua jäljellä vielä ainakin kolme viikkoa. :/ Käsillään työtään tekevää ei murtuma paljon naurata, joten tarvitsisin kipeästi jotain naurunaihetta, jota kirjanne ihan satavarmasti antaisi.

    VastaaPoista
  49. Ensimmäisen lapseni syntymään asti 9kk sitten kuvittelin tulevani olemaan täydellinen mutsi. Sitten kävi niin että synnytyksessä repesi totaalisesti paikat, imetyksen kanssa tuli ongelmia, yhdistetyt häät ja ristiäiset pukkas päälle ja suurena päivänämme olin väsynyt ja itku kurkussa kun kaikki valmistelut jäi puolitiehen. Ennen olin niin järjestelmällinen ihminen mutta pienen vauvan kanssa aivan kuutamolla. Kolme päivää ennen jouluaattoa hain apteekista ensimmäiset masennuslääkkeeni.
    Vaikeuksista huolimatta en ole tinkinyt tärkeimmistä periaatteistani - kestovaippoja olen pyykännyt alusta asti, tyttö syö lähes ainoastaan itsevalmistettua luomuruokaa ja lelukopastakin löytyy vasara (okei, muovinen..) :)
    Olen varma että kirjanne auttaisi minua ymmärtämään että mutsiuteen ei kannata suhtautua liian vakavasti. Voi kun olisin blogisikin löytänyt jo paljon aikaisemmin!
    Saisit myös maksaa postimaksut ulkomaille asti (toki vain toiseen pohjoismaahan).
    Ja joo, ostaisin kirjan joka tapauksessa seuraavan kerran Suomessa käydessäni.. - Jenni

    VastaaPoista
  50. Ei oo totta, mä just tajusin kuka tän tarvii! Mun lapsen kummitäti. 9+4 (tai jotain), if you know what i mean. Se on uranainen, täydellisen suunnitelmallinen, supernainen. Se on joutunu ekan kerran joustamaan suunnitelmistaan, kun vuodet alkoi tulla täyteen eikä täydellistä puolisoehdokasta meinannut löytyä. Nyt tää tuleva isä ei siis oo ihan täydellinen, mutta melkein. Mutta, tää ihana-rakas-tuleva-äiti -tyyppi ei siis tajuu, miksi vanhemmat luopuu säännöllisestä romanttisista treffailuista kahdenkesken tai joustaa itse tuunatuille vuoristovaelluslomille lähdöstä, vain siksi että tulee lapsia, sehän on järjestelykysymys. Sitä paitsi lapset tulee sen parisuhteen lisäksi ja poistuvatkin ennen kuin parisuhde päättyy, joten... on vaan ylläpidettävä hehkua... Ja että kun tokan raskauskuukauden aikana kymmenien kilsojen lenkki alkoi heikottaa, niin "tulee vaan sellanen olo, että miten kauan tää jatkuu... mä haluun mun kropan takas".
    Se siis tarvii ton kirjan. Se tulee meille kahden viikon kuluttua. Mulla täytyy olla tuo kirja sille annettavana.

    VastaaPoista
  51. Jos askartelee lapsen mielikuvitus tipulle oman pienen talon verhoineen päivineen, tarvitsee ehdottomasti jotain parempaa tekemistä!

    Onnea kirjasta!

    T. Miksi näitä Apinoita piti tehdä vielä toinenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hyvä luoja, sympatiani ovat ehdottomasti puolellasi! :D

      Poista
  52. Hei. Olen 35-vuotias insinööri ja minulla on 3,4-vuotias lapsi, joka ei edelleenkään nuku. Lapsellani tuntuu olevan sarkastinen "huumorintaju", hyvin kehittynyt sanavarasto ja sukurasitteena savolainen kierous. Voiko "kasvatus"metodeissani olla jotain epänormaalia? Kaipaisin kirjaanne - se tuskin antaa vastausta, mutta antaisi edes tunteen, ettei kaiken tarvitse (edes insinöörillä) mennä normien mukaan. Ja saisi nauraa myös jollekin perheen ulkopuoliselle.
    Tackaa ja Pockaa: Vitja

    VastaaPoista
  53. Mun esikoinen on samanikäinen kuin teidän Skidi ja kuopus samanikäinen kuin Snadi. Siihen väliin olen pykännyt vielä yhden, jonka sain eilen pk:ssa kuulla olevan "epävirallisella erityisstatuksella, jotta sillä on koko ajan yksi oma aikuinen". Silti suunnittelen pk-paikkojen irtisanomista, vaikka useamman kerran viikossa suunnittelen jälkikasvun pakkaamista isoon pahvilaatikkoon ja lähettämistä osoitteella Timbuktu.

    Vuoden mutsin musta tekee se, että edes kahden lapsen maailmaan puskemisen kokemuksella en tajunnut synnytyksen olevan käynnissä ja niinpä kolmas kersa syntyi kotieteiseen. Me ei voida siis ikinä muuttaa täältä pois, vaikka neliöt tulee vastaan. Esikoinen on melkoinen besserwisser ja mies insinööri ja kaikki lapset poikia. Kaipaan muutakin naisnäkökulmaa kuin omani (vaikka se aina oikeassa onkin!)

    Ninja

    VastaaPoista
  54. Tervetuloa kirja! Olen valmis antamaan sinulle hyvän kodin. :) Lapsia ei ole (luojan kiitos), mutta ehkä niitä joskus tulee (pelottaa jo valmiiksi). Kirja antaa tuhat ja yksi perustelua sille, miksi lapsia ei MISSÄÄN NIMESSÄ pitäisi hankkia ja saman verran syitä niiden hankkimiseen. Haluan nauraa tulevaisuudessa mahdollisen oman lapseni kanssa erittäin keskinkertaisena mutsina vedet silmissä samankaltaisille kokemuksille tai ilman lasta pönkittää valintaani olla Vela. Lainaan kirjaa myös kaikille juupas-eipäs lapsipohdintaa käyville ystävilleni, jotta he voivat myös nauttia näistä näkökulmista. Ja tukioppaaksi myös niille, jotka ovat lapsen päättäneet hankkia (että selviävät siitä helvetistä joten kuten hengissä).
    Kirja on siis välttämätön sekä minun että ystävieni tulevaisuuden valinnoille. Yhteiskunnallinen merkitys on siis järjettömän suuri. Mikäli perusteluni eivät riitä, mistä voin hankkia kirjan? :)

    VastaaPoista
  55. Oon tilanteessa, jossa mä viattomassa iässä kahdenkympin tuoreemmalla puolella haluisin lapsia, ja kovasti. Kuitenkin samaan perheeseen kuuluu toinen naispuolinen jäsen, joka hitusen vähemmän viattomassa kolmenkympin iässä ei haluaisi lapsia - noin yleisesti, mut viimeaikoina on ollut toisia merkkejä ilmassa.
    Haluaisin siis kirjanne jotta tästä asiasta voisi keskustella järkevästi kaikki tarpeellinen tieto käsillä. Kirjanne vaikuttaa kaiken kuulemani perusteella kaunistelemattomalla. Olen vakuuttunut että kirjanne lukemisen jälkeen päädymme joko ratkaisuun a) okei, mun vauvakuume oli ja meni, eikä palaa enää ikinä, kirja kiertoon ja pelastetaan maailma vauvoilta! Tai b) toinen naispuolinen saa tietää kaikki lapseen liittyvät kauheudet, hyväksyy ne ja sit me ehkä joskus hankitaan lapsi. Epätodennäköinen mutta mahdollinen kolmas vaihtoehto on, että kummatkin edellä olevat asiat tapahtuu yhtäaikaa. Mutta sitten voi vetää johtopäätöksen että ollaan hypätty toisen todellisuuden ihmemaahan, ja hyväksyä että lapsi voi olla ja olla olematta yhtäaikaa. Vähän niinkuin se Schrödingerin kissa siinä laatikossa, joka on kuollut ja elossa yhtäaikaa.
    Mut ei, jos hankittaisiinkin lapsi niin ei me laitettais sitä laatikkoon. Ainakaan pitkäksi aikaa. Eikä ainakaan minkään pahasti radioaktiivisen lelun kanssa. Mut jos oltais oikein ilkeitä niin ehkä nimettäisiin se Schrödingeriksi, niin olis kerhotädeillä ja opettajilla hauskaa "siis mikä shrödinge?".

    Pölypallo

    VastaaPoista
  56. Oi, minulle kirja <3
    Ihan vaan siitä syystä että täällä ollaan esikoisen kanssa ihmettelemässä mitä pitäisi tehdä, neiti on 3 kuukauden ikäinen, joten jotain voisi olla vielä pelastettavissa! Uskon että tämä kirjallisuuden mestariteos voisi toimia lääkkeenä turhaan hermoiluun, stressiin ynnä muihin pään sisäisiin ongelmiin. Jos tämän avulla voisi välttää edes muutaman virheen, jotta niitä jäisi tehtäväksi tulevienkin sinappikoneiden kohdalla.
    Ja kerjätään vielä vähän, jos säälistä tämän kirjan saisin.. Haluan ehdottomasti tämän käsiini mahdollisimman pian mutta kun ei ole varaa. Lapsihan on luksustuote. (Ja autokin otti ja hajosi mutta sehän ei tuohon liity.. :D )

    VastaaPoista
  57. Viime yönä näin unta vauvasta, jota pitelin innoissani, ja vauva vaan hymyili ja oli iloinen. Kirjalahja palauttaisi minut varmasti maanpinnalle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahhaha! Mun aivot kusetti mua just samalla tavalla! Älä usko!

      Poista
  58. Itsellehän kirja on jo tulossa luonnollisesti, kunhan kusti polkee sen vielä perille asti ;) mutta serkulle vaimokkeineen on tulossa esikoinen kesällä, ja täytyy sanoa että haluaisin kaukalon ja sitterin ohessa luovuttaa heille myös jotain konkreettista, joka kirvoittaisi hyvät naurut ja ennen kaikkea antaisi tietoa siitä todellisuudesta. Ja ehkä vähentäisi sitä hoomoilasuutta, mikä esikoisen syntymän jälkeen on ilmassa, eikä tulisi turhia stressejä.

    VastaaPoista
  59. Seitsemään vuoteen en ole nukkunut kunnollisia yöunia kuin työmatkoilla (ellen biletä-hyi minua), pari termiittiä on vallannut leluineen kämpän ja lähes kaiken aikani ja voimavarani.

    Ja on käynyt ilmi, että en ole osannut tehdä/kasvattaa kersoja, jotka kehittyisi normitahtiin. Hiekkalaatikoilla ei erityislapsen mutsina ole paljon kukkoilemista. Keskinkertaista äitiyttä vahvistavat jatkuvat moniammatilliset palaverit, joissa puidaan lapsen kehittymisen tukemista. Pitäisi jäsentää päivää rutiinein, askarrella/ harrastaa monipuolista liikuntaa/ lorutella/ lukea/ leipoa lapsen kanssa, ottaa lapsi mukaan kotitöihin jne. Mitäpä muutakaan sitä työ/tarhapäivän jälkeen virkeänä ja kasvatusvastuullisena aikuisena tekisi mieli tehdä. Toisen lapsen syntymän jälkeen stressaantunut mieskin sai ärtyvän paksusuolen ja pahan atooppisen ihottuman.

    Tarvitsen kirjaa muistuttamaan, etten vaan vahingossakaan enää sekoa lopullisesti ja innostu iltatähdestä. Sen verran kaoottista tämä tarha-työ-terapiakuskaus-harrastuskuskaus-jatkuva sairastelu -kuvio on, ettei enää meinaa muistaa vauvavuoden ihmeellisyyksiä kuten 1001 tapaa nukuttaa vauva ja terkkarille valehtelu (kun ei tehty kaikkea niinkuin opaskirjoissa). Välillä nimittäin alkaa tuntua siltä, että MEONT-ajan jälkeen tulee vaihe, jolloin voi hetkittäin tehdä omiakin juttuja. Aika jees.

    VastaaPoista
  60. Olen viisi viikkoa vanha mutsi ja joudun lähes päivittäin toteamaan, että eihän tää mene kuin Strömsössä, ei ollenkaan. Haaveilin ja suunnittelin luomusynnytystä, täysimetystä, kestovaippailua ja kaikkea muuta pullantuoksuista. Tähän asti kaikki on mennyt (ainakin osittain) uusiksi, mutta olen yllättänyt itseni kuinka fine ja sinut olen asioiden kanssa. Joutunut kasvamaan nopeasti ja kohtaamaan realiteetit. Asiaa on helpottanut paljon mutsiblogien sekä mm. teidän kirjan kehittymisen seuranta:) Kempparin Noora kirjoitti et teidän mielestä on ok imettää viinilasi kädessä > olin myyty!!! Teidänlaisianne rentoja mutsiesikuvia kaikki uudet ja nuoret äidit tarvitsevat!

    VastaaPoista
  61. Minäminä!!

    Oon niin koukussa ollu sun ja Sadun blogeihin eikä mulla ees oo lasta!! (kahta avokin viikoittain majailevaa riiviötä ei voi laskea (ite oon kyllä silti maailman ihanin ja rennoin mutsipuolikas tietty ;)))
    Silti sujuvasti kerron ja keskustelen ukon kanssa näistä teijän blogeista ja kirjahan on siis estottomasti luettava.
    Osaan sit varautua pahimpaan kun aletaan "uusilla tyypeillä" tätä puljua täyttämään :D

    Isot onnittelut kirjasta :)

    -tipiliii-

    VastaaPoista
  62. Minä taas en usko, että äitiyslomalla (tai pienten lasten kanssa noin ylipäätään) voi saada jotain järkevää aikaiseksi. En vaan voi uskoa, että pienten lasten äideiltä löytyy kapasiteettia kirjan kirjoittamiseen. Itse kun en ole tehnyt yhtään mitään järkevää lasten syntymien jälkeen. Joten osoittakaa pliis, että olen väärässä. Uskon sen, kun kirja kolahtaa postiluukusta! :)

    Kaisa nro 2

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lohduttaa, että kirja ei kuulu kategoriaan "jotain järkevää". Olet siis täysin oikeassa. ;)

      Poista
  63. Kirja kuuluisi ehdottomasti mulle!

    Ai miksi? No siksi, kun olen niin pihi etten kuitenkaan raaskisi sitä kaupasta ostaa. Kuolaisin sitä joka kerta kirjakaupan hyllyssä, huokailisin miehelle miten kiva olis saada se. Silti en ostaisi, vaan säästäisin rahat lasten hankintoihin, kotihoidon tuella ei nimittäin rikastu. Joten jos haluat aidosti ilahduttaa toista mutsi-kolleegaa, laita kirja tähän suuntaan. Ps. oon tykännyt lukea sun blogia, jopa niin paljon että pistin omankin pystyyn.

    VastaaPoista
  64. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  65. Hain kirjaa suomalainen.com -sivustosta. Masentavaa oli, että siihen tuli "Hakusi perusteella suositut tuotteet" ja tämä https://kuvat.suomalainen.com/booksearch/productimages/97/89/51/7963640_2.jpgx - Huono vitsi hei 7-viikkosen (ja 4,5v:n) äiteelle!!! (poistin edellisen kommentin, koska en osaa kirjoittaa...univaje, univaje...)

    VastaaPoista
  66. Olen ollut aina ehdottomasti sitä mieltä että lapsia ei kannata tehdä jos haluaa pitää oman elämänsä kurssissa ja säilyttää mielenterveytensä ja jonkinlaisen taloudellisen tasapainon. Ympärillä ihmiset sekoaa vaaleanpunaiseen ja unohtaa tyylinsä sillä samaisella sekunnilla kun hedelmöittyvät. Lähettävät seuraavana jouluna tonttuhattuisia vauvankuvia joulukorttina ja kummeille perhepotrettikalenterit.

    Silti, vaikka pyristelen kohdun kutsua vastaan, tiedän että haluan ja yritän saada oman kakkakoneen ihan pian. Luulen että tulet olemaan ankkurini selväpäiseen äitiyteen. Sellaiseen joka ei kyttää vauvalehdestä uusimpia vauvan siirtotekniikoita vaan kulkee maalaisjärjellä ja rakastaa mukuloitaan ilman että unohtaa itsensä. Haluan ehdottomasti lukea kirjasi!

    VastaaPoista
  67. Mä haluaisin kirjan, jotta voin lukea sen ja osallistua äitiyspakkauksen arvontaan :)
    Blogi (sekä tämä, että vuoden mutsi) on ollut aivan loistavaa luettavaa tässä raskausaikana. Vielä olisi muutama hetki ennenkuin vauva putkahtaa maailmaan ja pääsee itse mutseilemaan. :)
    Isosti onnea kirjasta!

    -Mari
    marinboxi (a) gmail.com

    VastaaPoista
  68. Ihan loistavia perusteluita! Kiitos nauruista kaikille osallistujille, harmi että vain yksi voi voittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen tästä asiasta kyllä yhtä mieltä! :D

      Poista
  69. Kuule, mä tahdon tän kirjan, jotta voin läväyttää sen suoraan anoppini naamaa vasten, (ja sen jälkeen tietty omaani). Sillä on joku ihme käsitys siitä, millainen äidin kuuluisi olla. Herra mun jee, kun mittään ei saa tehdä, kun kaikki, koko elämä, on niin vaarallista. Lapsi ei saa kiivetä sohvalle, sieltähän voi tippua. Ei voi lähteä alamäkeen kävelemään, tulee liikaa vaihtia ja kaatuu vielä, lapsparka. Ei voi laittaa kymmentä rusinaa kerralla suuhun, voi tukehtua. Uimahallin vauva-altaaseen voi hukkua. Keinusta voi tippua. Nyt uhmaan anoppia julkistamalla mitä 2vee tahtoo synttärilahjaksi: FILLARIN ja LIUKUMÄEN pihalle. In your face!!
    Kirjalla anoppi hiljaseks, kiitos.
    -Pirita

    VastaaPoista
  70. Haluaisin kirjan tekisin siitä kiertokappaleen. Luettuani sen itse antaisin sen jollekin mutsi-kaverille, joka olisi taas velvollinen antamaan kirjan eteenpäin ja taas eteenpäin. Jokainen luettuaan kirjoittaisi kirjan takaosaan (olettaen että siellä on muutama tyhjä sivu, jos ei ole niin pitä jotenkin järkätä sinne) milloin tuntee olevansa vuoden mutsi. Tämä ratkaisu ei ole teille edukas, koska menetätte tällä tavalla mahdollisesti ostajia, mutta näin lukemisesta tulisi jaettu kollektiivinen kokemus ja jokainen voisi myös lukea kirjan takaosasta muiden mutsien uran hienoista hetkistä. Toivottavasti kirja joskus muutaman vuoden ja muutaman kymmenen lukijan jälkeen päätyisi taas takaisin minulle, voisin nähdä kenellä se kävi ja laittaa taas uudestaan kiertoon.

    Marika
    blaadiblaa(at)gmail.com

    VastaaPoista
  71. En haluaisi kirjaa itselleni (mielelläni toki lukisin) mutta haluaisin antaa sen synttärilahjaksi rakkaalle ystävälleni, joka viettää mamma-elämää yksivuotiaansa kanssa. Uskon, että hänen huumorintajunsa riittäisi kirjaan...ja itselläni rahatilanne ei yksinkertaisesti taivu kirjan ostoon :(

    VastaaPoista
  72. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  73. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  74. Mä uhkailin hankkia kirjan heti kun se julkaistaan, mutten ole ehtinyt vielä kirjakauppaan (hyihyi minä). Mä luulen kuitenkin, että tässä mun aiemmassa, "Hyvä päivä"-postaukseen kirjoittamassani kommentissa on jo perustelua kerrakseen:

    "Mullakin meni hankintalistalle... ihan itseä varten. Ja mainittakoon ettei meillä ole lapsia. Ainakaan vielä."

    VastaaPoista
  75. Vuoden mutsi -kirja kuuluisi minulle syystä että:

    Löysin sun blogin sen huutonet-raskausvaate-julkisuuden yhteydessä, jolloin omaan h-hetkeeni oli vielä 3kk aikaa. Nyt kodossa on minun, insinööri-isän ja karvaisen kissalapsen lisäksi reilu 3kk pieni poikavauva.

    Muka-täydellisellä lastentarhanopettajan pätevyyden hankkineella vakivirastaan mammalomalla olevalla asennekasvattajalla olisi tuoreessa mutsi-pestissään vielä melkoisesti kasvamista. Olin epä-hehkuva odottaja, en ehtinyt juurikaan ponnistaa ammattimaisesti ja imetyksetkin kestää about 5min kerrallaan. Taannoin pillahdin poruun, kun olin ensin siivonnut vauvan mojovat niskakakat ja suihkunraikkaudessaan se pissas mun päälle ja tulihan sieltä vielä ne pulautuksetkin.. ja samaan syssyyn karvainen kissalapsi pisti oksennukset jälleen kerran keskelle olkkarin lattiaa.

    Mieluummin haluaisin oppia ottamaan rennommin ja nauraa vatsalihakset kipeinä Vuoden mutsi -kirjan kanssa tulevien 9kk aikana ja toivoisin todella, että sen avulla vauvan ekasta vuodesta jäisi jotain käteenkin (muuta ku vauvankakkaa ja kissanoksennusta). Piti vielä sanomani, että saimme insinöörin kanssa häälahjaksi isovanhempieni aikanaan häälahjaksi saaman Joka naisen niksikirjan vuodelta 1951. Vuoden mutsi -kirja saisi lukemisen jälkeen kunniapaikan sen viereltä, mutta lähtisi tietty määräaikaislainaan jokaiselle kanssamutsiystävälle!

    Ps. Kirjoittaisin toki kirja-arvion vihdoin aloittamaani blogiin.

    VastaaPoista
  76. Olen 2,5 v ja 3 kk pojan äiti. Väsynyt ja masentunut suorittaja kaipaisi piristystä ja mallin siitä, että aina ei tarvitse kaiken olla täydellistä. Te ootte ihania ja rehellisiä äitejä!

    Mä haluun olla vuoden mutsi, en kireä suorittaja mutsi!

    -AMN

    VastaaPoista
  77. No mä haluaisin kirjan yksikertaisesti siitä syystä, että haluan lukea sen. Tulin raskaaksi vuosi sitten ja kauhistelin karamellikuorrutettua mammamaailmaa, jossa totuuksia oli tasan ne kaksi, musta ja valkonen. Blogisi oli ensimmäinen raikas tuulahdus siitä maailmasta, jossa äiti saakin säilyttää oman identiteettinsä, vaikka huollettavia ilmestyy väestörekisteriin. Helpotuin. Nyt 3-kuukautisen pojan äitinä otan rennosti, koska tämä blogi muiden hienojen blogien kanssa muokkaa käsityksiämme hyvästä vanhemmuudesta.

    Sen verraan oon näköjään kuitenkin muuttunu, että kirjotan jotain semisontaa puolivirallisella aksentilla. Ajatuksen takana kuitenkin seison. Piti tulla ihan esikatselun jälkeen lisäämään tää tieto.

    VastaaPoista
  78. TÄMÄ KIRJA KUULUU MINULLE :)
    Uppoisi niin täydellisesti elämäntilanteeseeni 4 lapsen äitinä. 6kk ikäinen valvottaa oikein kunnolla öisin. Itsellänä silmäpussit roikkuu kohta polvissa asti ja järjenjuoksu mitä mainioin. Lukutoukkana tässä tilassa ei innosta mitkään romaaneille vaan juuri tuollaiselle huumorilla höystetyllä kirjalla. Tämä blogikin on sitä parasta terapiaa tähän elämäntilanteeseen. Kummasti löytyy samaistumista.
    Lapset on ihania ja yhtään päivää en pois vaihtaisi, mutta jaksaa paremmin kun on huumoria!
    Meeja

    VastaaPoista
  79. Kaikkihan alkoi siitä kun minä synnyin. Ensimmäisistä vuosistani en muista mitään ja seuraavistakin on hämäriä muistikuvia, jotka aikuinen mieleni on sekoittanut iloiseksi sekamelskaksi. Minulla on ilmeisesti ollut ihan kivaa silloin kun vanhempani ovat olleet selvinpäin, veljeni ei ole pahoinpidellyt minua ja naapurin setä on pitäny näppinsä kurissa. Teinivuosina ja vähän aikuisempanakin kokeilin liki kaikkia majoituspaikkoja putkasta mielisairaalaan. Parhaiten viihdyin kuitenkin yhden- korkeintaan kahdenillanjuttujen luona. Koulut jäivät kesken ja löysin uran työkkärin järjestämistä kursseista. Siinä vajaa kaksvitosena päädyin yhteen yhden yhdenillanjutun kanssa ja tuossa se vieläkin roikkuu hihassa mukana. Sain vihdoin tutkinnon ja elin sen jälkeen onnellisesti työttömänä puolitoista vuotta. Eläimiä alkoi kertyä talouteemme. They just kept coming and coming and coming... Luonnollinen jatko tälle kaikelle oli tietysti lapsi. Vuosi meni yrittäessä. Raskaus oli maailman vittumaisin olotila mutta hiukset olivat onneksi loistokunnossa. Sitten SE syntyi. Minulla oli lapsi. Minä olin äiti. Mutta kun en minä ole äiti, minä olen minä. Poltan, kiroilen, kaivan nenääni, olen lihava, olen laiska and so on and so forth ja niin edelleen. Kaveri on nyt yhdeksän noin kuukautta ja yhä edelleen on hetkiä kun tuntuu kuin vain hoitaisin jonkun muun lasta. Toinen lapsi on vakavassa harkinnassa ihan vain siksi että tällä ensimmäisellä olisi sitten aikuisena joku, jonka kanssa kirota paskaa äitiään. Olen vakuuttunut että sisareni (ne mukavat) ovat olemassa juuri tämän vuoksi. Kaukaa viisaita vanhempia minulla, kaikesta huolimatta.

    Mutta siitä kirjasta. Keittiön pöytä huojuu, se olisi hyvä tuki jalan alle. Ei sitä saatana kuitenkaan ehdi lukea.

    _Marttyyri_

    VastaaPoista
  80. Palkintokirja kuuluu muuten Prinsessa Paskavarpaan miehelle. Se saa olla Vuoden Mutsi ja Vuoden Faija, yhtä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinsessa Paskavarvas olisi muuten osallistunut tähän skabaan.

      Poista
  81. Täällä yksi jolla ei ole lapsia - eikä toivottavasti vuosiin tulekaan. Silti oon omistanut huomattavan osan elämästäni muiden kakaroiden hyysäämiselle lastensuojelussa, kotihoitajana, kouluissa ja vaikka missä. Ahdistaa nykypäivän lasten kasvatus (tai siis kasvattamattomuus) ja noita hulluja lapsia katsellessa mietin usein miten saan sitten joskus omistani kelvollisia tyyppejä tähän maailmaan. Ja vaikka lapsia sit joskus haluankin ja mietin asiaa paljonkin, en ymmärrä miten joidenkin elämänsisällöksi riittää ne hiekkalaatikon reunat ja kakkavaipat. Mulla on myös sellainen kuva äitiydestä että siinä meni sit oma persoona ja loppuelämän vapaus - näin kärjistetysti. Ehkä teidän kirja auttaisi ottamaan vähän rennommin sit joskus kun niitä mukuloita itsellä on ja muistuttaisi siitä ettei kaikki mee niinkuin Strömsössä muttei varsinaisesti haittaakaan.

    VastaaPoista
  82. Minä haluaisin sen kirjan, koska väsyneenä kahden pienen äitinä otan nykyään 95% endorfiineistani suklaasta, kun en muutakaan ehdi tahi jaksa. Ja suklaa lihottaa. Mutta kun luen kirjaa, pysyn ainakin tilapäisesti poissa suklaan ääreltä, sillä eihän kukaan halua johonkin niin arvokkaaseen asiaan kuin kirjaan ruskeita tahmaisia sormenjälkiä. (Edes omiaan. Lapset nyt joka tapauksessa ehtivät jossain vaiheessa laittaa kirjan väliin lauantaimakkaraa kirjanmerkiksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Graafikko heitti pyytämättä ja yllätyksenä kirjan takakanteen omat terveisensä: "Kansi on musta koska paskaan ja soseeseen se menee kuitenkin." Olimme Sadun kanssa aivan otettuja tästä!

      Poista
  83. Olen nyt useampana päivänä käynyt lähiakateemisessa kirjaa kyselemässä ja myyjä alkaa näyttää jo hieman kiusaantuneelta minut nähdessään ;) Milloinkohan se ilmestyy kauppojen hyllylle asti?

    Aion ostaa kirjan sekä itselleni että useammallekin tuttavalle lahjaksi (kaveripiirissäni on vähän turhan monta äitisuorittajaa, joille tuo voisi tehdä ihan hyvää ;) Koska töistä poissaolo vie vääjäämättä kohti henkilökohtaista konkurssia, voisin mielelläni ottaa yhden kirjan ilmaiseksikin eteenpäin annettavaksi!

    t. toinen keskivertomamma

    VastaaPoista
  84. Moi,
    halusin kiittää viihdyttävästä blogista ja onnitella kirjan johdosta.
    En osallistu arvontaan, mutta lupaan lainata kirjasi kirjastosta heti, kun se sinne hankitaan.

    Ansaittua blogilomaa!

    t.satunen

    VastaaPoista
  85. Haluan kirjan, koska en juuri nyt ole muksuja pyöräyttämässä. Tulevaisuudessa sitten etsin sitä murheenmurtamana, enkä löydä. Etukäteishuolenpitoa tulevasta mutsista siis ;)Lisäksi olen molempien kirjan tekijöiden blogien suurkuluttaja (toki varmasti moni muukin) ja ootte ihan huipputyyppejä <3

    VastaaPoista
  86. Ansaitsen kirjan koska olen kökkinyt nyt yli 5 vuotta kotona lasten kanssa ja TODELLA tarvitsen jotain piristystä. Puhumattakaan siitä että rahat on olleet finito jo kauan sitten eikä muuten mulle kirjaa tule. Sitä paitsi lupaan rakastaa sitä ehdoitta :) Ps. kuopus täyttää lokakuussa 3 joten kökkimisen loppuminen häämöttää jo...

    VastaaPoista
  87. Olen seurannut blogiasi hiljaisesti pitkään ja nauttinut jokaisesta kirjoituksestasi. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta olen kasvattanut omani (kaksi teni-ikäistä tytärtä 14 ja 18 v)hyvin pitkälti samanlaisella asentella ja elämänkatsomuksella, kuin sinä kasvatat omiasi. Nyt korjaan sen satoa, lapseni ovat läheisiä ja rakkaita, vaikeissa elämäntilanteessa olemme olleet toinen toisemme tukena ja he toivovat aidosti minun olevan onnellinen ja tukevat tekemiäni vaikeita ratkaisuja ja hyväksyvät ne. Olisi hienoa saada kirjasi, mutta tärkeämpää minulle on sanoa, että sinulla on hieno ja hauska blogi.

    VastaaPoista
  88. Kirja kuuluu mulle, ilman lapsia elävälle siksi, että haluan ja ansaitsen realistisen kuvan lapsiperheen elämästä enkä vain hormoonihöyryissä elävien tuoreiden vanhempian lässytystä!

    VastaaPoista
  89. En voita koskaan mitään. Tuskin tätäkään. Mutta olen juuri päässyt juttujesi makuun ja kirja ehkä auttaisi kestämään blogikatkon.

    T. Osa-aikamutsi ja äitipuoli, joka etsii omaa aikaa kirjan kansien välistä.

    VastaaPoista
  90. Mä tarvitsen sen kirjan kahta tarkoitusta varten:

    1) Ehkäisyvälineeksi. Lukemalla sen saatan välttyä joutumasta sen hulluuden kouriin, joka saa ihmisen tekemään kolmannen lapsen. Siis kolmannen, mieti.

    2) Terapiaksi. Lukemalla sen voin huojentua ja tajuta etten ehkä sittenkään tuhonnut niiden kahden hankkimani vauvan elämää TAI etten ainakaan ole ainoa jolla äitiys ei ole ollut silkkaa Strömsöä.

    VastaaPoista
  91. Itsehän olen ollut tehokkaampi ja parempi opiskelija siitä asti kun napero näki päivänvalon, mutta yhä edelleen minua riivaa se, etten osaa päättää yksinkertaista asioista. Tästä syystä notkun puoli tuntia karkkihyllyjen välissä kävellen sen päästä päähän ja lopulta *ttuuntuen kun tuli valittua se väärä karkkipussi. Noh, sain jo pari kuukautta sitten lahjakortin kirjakauppaan ja arvaatte varmaan, että pyörin jo kaupassa kahden tunnin verran miettien mitkä kirjat kannattaa valita, että niistä saa suurimman mahdollisen hyödyn - ihankun kaikki kirjat katoaisivat sen jälkeen kun lahjakortti on käytetty! Vaihtoehtoina oli mm. parisuhdeopusta mököttäjille, johdatusta Zen-meditointiin ja tämä teidän paperinen esikoisenne. Niin että aiheuttakaa nyt Vuoden mutsin verran tuskaa, kun joudun miettimään minkä kirjan sen tilalle valitsen.

    VastaaPoista
  92. Kirja minulle!

    Täällä kurkin päivittäin josko olisit postaillut jotain ja nauraa räkätän ittekseni ( tosin saattaa johtua yli vuoden kotona olostakin).
    Oon tosi surkee ostamaan kirjoja koska en jaksa "kiireisenä" kotiäitinä lukea takakansia ja summanmutikassa toivon niitten olevan hyviä. Mutta luulisin teijän kirjan naurattavan, niin että vatsalihakset paukkuu
    ja viini läikkyy!
    Siinä perustelut :)

    -Krista

    VastaaPoista
  93. Paljon onnea uuden lapsen johdosta! Kirja kuuluu mulle koska mä olen sun fani! Eiks oo hyvä syy?! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä! Mut en osaa kuvitella sua lukemassa meidän tieto-Finlandia ehdokasta! Vaikka kyllä siellä mainitaan mielenterveysvaikutteinen punaviini. ;)

      Poista
  94. Minä en välttämättä tarvitse omaa painosta. Lainaan sen kirjastosta, kunhan se sinne kerkeää. Onnea kirjasta!

    Kati

    VastaaPoista
  95. No katsos, kun juuri tilasin se odottavalle ystävälleni lahjaksi. Olisi siis mahtavaa saada myös oma versio! (En malta odottaa, että saan lainaksi!)

    E

    VastaaPoista
  96. Mä olen todella tän kirjan tarpeessa. Kerronpa miksi.

    Luin eilen illalla tän postauksen ja muidenkin blogaajien hehkutuksia teidän kirjasta. Yöllä näinkin sitten todella sekavia ja jännittäviä unia teidän kirjastanne, jossa seikkailivat mm. Mimi ja Kuku (ne kammotukset siitä lastenohjelmasta), myyrä ja näkymätön mielikuvitushiiri. Olin yöllä niin sekaisin näistä unista, että kun yritin imettää 8kk-ikäistä vauvaani, ja mietin, miksi se vaan itkee, niin huomasin, että yritän imettää omaa peittoani ja vauva on edelleen sängyssään. Great. Eli tarviin ehdottomasti sen kirjan, että voin varmistaa, ettei siellä oo ketään ylimääräisiä näkymättömiä mielikuvitushiiriä.

    VastaaPoista
  97. Oli hyvin lähellä, etten laittanut kuopuksen tuttia eilen omaan suuhuni. Havahduin vasta, kun tutti oli jo huulilla.

    Tästä taantuminen ei vaan voi enää jatkua. Lähetä minulle kirja, sillä tarvitsen akuutisti kirjallista vertaistukea tai muuten löydän itseni hoidosta – perhepäiväsellaisesta!

    Onnittelut kirjasta! Mahtista!

    t: lukijasi vuodesta 2008

    VastaaPoista
  98. Mä voisin ottaa tämän kirjan. Myisin sen huuto.netissä jollekin tuossa yläpuolellani säälipisteitä keräävälle äipälle, joka luulee kakkavaipanhuuruisen päivänsä ja yövalvomisen aiheuttaman puolikooman parantuvan hetkellisesti tällä teoksella.
    Rahoilla ostaisin itselleni pullon hyvää punaviiniä. Mä tarvitsen punkkua koska mulla on kotona kolme esiteiniä.

    t.PakastepullaMutsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä et saa siitä kirjasta niin paljoo et saisit *hyvää* punkkua! :D

      Poista
  99. Tuskin kukaan jaksaa näitä kommentteja näin alas lukea, mutta yritetään nyt kuitenkin! Minä tarvitsen sen kirjan tulevaisuuden kriisiä ehkäisemään. Olen vapaaehtoisesti lapseton 32-vuotias nainen, jonka biologinen kello jätättää armottomasti. Tykkään lapsista. Tai siis en inhoa lapsia. Mutta en voisi kuvitellakaan, että elämääni tulisi sotkemaan moinen känninen kääpiö (kuten joku kotimainen stand-up koomikko osuvasti lapsia taannoin kuvaili).

    Pelkään SUURESTI, että nelikymppisenä ja hedelmättömänä mieleni on täysin muuttunut ja itken omaa tyhmyyttäni, otan avioeron, alkoholisoidun ja menetän työni, koska aivoni eivät osaa ajatella mitään muuta kuin menetettyä äitiyttä. Haluan tuon kirjan sitä hetkeä varten, jotta ehkä pystyn toteamaan, että ratkaisuni oli sittenkin, jos ei nyt oikea, niin ainakin ihan järjellinen.

    Kiitos jo etukäteen!

    VastaaPoista
  100. Miulle kirja, koska en sitä muuten saa luettavaksi. Kiitos. Piste.

    VastaaPoista
  101. Mielestäni ansaitsisin kirjan kahdesta syystä:
    - remonttipostauksestasi inspiroituneena näin yöllä unta, että muutimme saman katon alle asumaan. Siis sinun perheesi ja minun perheeni. Meidän naisten mielestä idea oli mitä parhain, sillä näin pystyimme jakamaan lastenhoitovastuuta. Miehiltä ei muistaakseni kysytty mielipidettä. Mainittakoon tähän väliin (ennen kuin suosittelet varaamaan aikaa psykiatrille), että olen 8.kk:lla raskaana ja unet tuppaa oleen jo aika, no, mielenkiintoisia tässä vaiheessa raskautta..
    -ei sitä kirjaa muuten tänne Euroopan toiselle laidalle saa. Ja kun on tuleva expatti-mutsi, niin kaikki apu ja vinkit tulee tarpeeseen.

    Kiitos mainiosta blogista :-)
    -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Mutta siis olet todistettavasti ainakin nukahtanut, sekin on tossa vaiheessa jo plussaa! ;)

      Poista
  102. Hei!
    Minä tarvitsen sen jotta voin lukea sen ja kommentoida sitä ja osallistua teidän Äitiyspakkauksen arvontaan! Niin jännittävää on tämän äidin elämä. Säälittävää edes yrittää!

    VastaaPoista
  103. Moippa! Mä tarvitsen sun kirjan, koska haluan opetella sen ulkoa ja heittää nasevia kommentteja lisääntyneille siskoilleni. Viitsivitsi. Itselläni ei ole lapsia, haluaisin kyllä. (Haittaakse?) En ole uskaltanut ajatella asiaa vielä tosissani, koska olen jo sen ikäinen että kiire alkaa olla, eikä mitään suunnitelmia. Suurin huolenaihe on, ehkä aiheellisestikin, etten edes voi saada lapsia nykyisen mieheni kanssa. En halua ottaa stressiä mistään lapsiin liittyvästä, samalla kun haluaisin kuitenkin tutustua aihepiiriin. Blogiasi lukemalla olen todennut, että sinun tapasi lähestyä äitiyttä on vähiten pelottava. Muistathan signeerauksen, olet idolini! *pus*

    VastaaPoista
  104. Kyllä musta on varmaan tulossa se seuraava vuoden mutsi: ystäväni vauva oli hiljattain vähällä tukehtua korvatulppaan, joka oli pudonnut multa niiden lattialle sen yön jälkeen, jonka vietin kyseiset vaahtomuovinpalat korvissa, jotten heräisi samaisen vauvan itkuun kesken kauneusunieni. Mutta onneksi sen oma mutsi on supermutsi, joka ehti väliin juuri, kun lapsensa oli hamuilemassa tulppaa suuhunsa. Itsehän en huomannut mitään.

    Että se kirja olisi mulle hyvää opetusmateriaalia, kun tässä odottelen oman lapsen syntymää ja ajatuksena olisi kuitenkin pitää se terveenä. Ja olisi muuten kiva, jos maksaisit ne postimaksutkin, kun sitä lapsilisääkin joutuu tässä ilmeisesti vielä pari kuukautta odottelemaan.

    - RV 26

    VastaaPoista
  105. Mä ostan sun kirjan joka tapauksessa, mutta sen tekijäkappaleen antaisin tulevaisuudessa jollekin frendille, joka on saamassa muksun. Sellaiselle, kuka on vielä autuaan tietämätön siitä kierosta mutsikulttuurista, mikä edessä häämöttää. Sellaiselle, joka ei tiedä kirjastasi tai ei tohdi sitä itse ostaa. Vielä ei ole ketään paksuna, mutta lähipiirissä on monta potentiaalista lisääntyjää, joten tyhjänpantiksi kirja ei varmasti jää. Annan sitten vaikka omalle mutsilleni (joka tietääkseni käy huvittamassa itseään sun teksteillä), jos kukaan kaveri ei ala raskaaksi parin vuoden sisään.

    Ja kiitos blogista, olisin repinyt omat pelihousuni aika monta kertaa enemmän ilman Project Maman rehtiä vertaistukea. Luin koko blogin läpi viieme syksynä öisin, kun oi niin ihanilla yöimetyksillä piti (pitää) pysyä tolkuissaan röyhtäytykseen asti. 2 kuukaudeksi riitti luettavaa, suurkiitos siitä! (Sen jälkeen röyhtäytykset ollu vähän niin ja näin.) Vieläkin käyn toisinaan öisin toiveikkaana väijymässä uutta postausta. Muksu on just 5kk, joten vuoden mutsiuteen on mulla vielä hetkon matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä jalostin tätä ideaa! Voin perustaa Vuoden Mutsi -lainaamon! Vähän niinkun anoppini lainaa imettäville äideille keinutuoliaan imetystuoliksi, niin mä lainaan Vuoden Mutsin. Lupaan lainata myös vaikkei imetä ;)

      Ajattele kuin hienoa olis selata 10 vuoden päästä kirjaa, jonka sivuille useampi mutsi on avautunut myös omista kokeumuksistaan. Viitsisihän sellaisen jo lähettää tekijöilleenkin katseltavaksi millaista siementä kirjan tyhjät sivut ovat itäneet. Eikös siellä nimenomaan ole myös tilaa omille merkinnöille?

      Poista
  106. Takana 20 vuotta särkyjä, joille ei löydy syytä, paniikkihäiriö, 5 vuotiaan todella itsepäisen tytön yksinhuoltaja (jolla uhmaikä kestäny alle 2 v lähtien ja jatkuu varmaan samalla murrosikään), ja tämän vuoden alkuun: nivelrikko sormessa; leikkaus ja juuri kun se tehty, löytyi yllättäen rintasyöpä. Ja ikää 36 vee. Siinä syitä saada muutakin postia kun jokapäivä keskussairaalasta tulevia kutsukirjeitä käynneille tai laskuja käynneista. Säde-ja muita mahdollisia hoitoja odotellessa, olisi kiva lukea jotain mukavaa. Kiitos. - TT-75

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, TT-75, laitapa osoite tulemaan mun mailiin - löytyy tuolta profiilista.

      Poista
  107. Tämä kirja pelastaisi minut miehen sotakirjojen suolta (sitä suota niissä myös rämmitään koko helvatan ajan), ne kun ovat ainoat lukemattomat tällä hetkellä hyllyssä niille harvoille äidin vapaa(yö)hetkille!

    VastaaPoista
  108. No tottahan minä oon kirjan ansainnu! Parasta aikaa viettää hän mammista terroristitaaperon ja puolivuotiaan wannabe-terroristitaaperon kera, joten segmenttiin kuulun ja tsemppaus tulis tarpeeseen! Allekirjoittanut on jo kokenut metamorfoosin ensimmäisen ja pikku kakkosen välillä hermoheikosta neuvolan pelottelemasta rookiesta huomattavasti relanneeseen ronskiin mutsiin, mutta NIIN olisin tarvinnut tätä luettavaa silloin eka kierroksella! Jos opuksen näppeihini saan, niin aionkin tehdä siskoille palveluksen ja quotata opuksenne viisauksia livenä, Facebookissa, ukkokullalle, kavereille, töissä, perhekerhossa et cetera, joten evankeliumia taatusti julistetaan ja ilosanomaa jaetaan eteenpäin mutsien masentumisen ehkäisyn nimissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin joo. Määhän tipun ihan kohtsiltään kotihoidontuelle, ja kirjaostot on siis totaalisen nounou. Tänään huomasin, että oon kirjastossa lainakiellossa myöhästymismaksujen takia. Suomalaiseen vois toki mennä lukeen Vuoden Mutsin, mutta näiden riiviöiden kanssa siitä tulis vähän turhan pitkä proggis. Nyt loppuu ruikutus ja jään toiveikkaana odottelemaan, josko onni potkaisisi :-)

      Poista
  109. Mulle 1 kirja kiitos :) En ikinä muista sitä väsymykseltäni itselleni kuitenkaan ostaa. t. 1-vuotiaan taaperon työssäkäyvä kotiäiti, joka on paksuna.

    ps. Suuret onnittelut kirjasta, aion oikeasti hankkia sen jollain keinoin :)

    VastaaPoista
  110. Mä olen jo Vuoden mutsi joten en tätä tarvitse mutta hei pliis,pistäkää kirja postiin mun naapurille. Kukaan (siis KUKAAN) ei kestä enää tätä esikoisensa saanutta tarmopesää. Joudun vilkuilemaan sälekaihtimien välistä jotten vahingossakaan osu hiekkikselle samaan aikaan. Entinen uraohjus on kääntynyt vauva-moodiin ja on nyt yhtä perhepetiä, vauvantahtista imetystä, kantoliinaaa,rokotusinfoa,luomuperunaa ja taaperoimetystä.Eilen (erehdyksessä) osuttiin samaan aikaan pihalle ja aloitin keskustelun AKT:n nykytilanteesta. Tämä energiapakkaus tuijotti minua silmät ymmyrkäisinä ja ryhtyi kertomaan minulle Vauvojen Vessahätä Viestinnästä!? WTF??

    Pelastakaa minut.
    Mimmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tunnistan itseni tuosta kuvausksesta... kun johonkin uppoudutaan niin siihen uppoudutaan sitten täysillä... oli kyse työstä tai lapsista. Tosin rokotusinfoa en ymmärrä, minä olisi luennoinut rokotusohjelman noudattamisen Tärkeydestä.

      Kyllä tuokin Vaihe, menee vuodessa parissa ohi. Itse palasin töihin ja sain taas oikeaa ajateltavaa. Työkaveri (vaimo kotiäiti) tuumasikin, että kyllä sinun paikkasi on töissä. Ei yksikään lapsi kestä sitä, jos häntä hoitaa noin tarmokkaasti kaikkeen paneutuen.

      Lopullisesti minut pelasti sen huomaaminen, että vaikka äiti kuinka suorittaisi, niin lapsella on oma tahto ja hän kehittyy juuri siihen tahtiin, mitä hänelle itselleen sopii.

      Poista
  111. Hei. Olen Tuuli. Minulla on kaksi lasta. (Tähän kuuluu vastata: ”Heeeiii Tuuli”) Ihania mussukoita. Mutta erittäin, erittäin vahvasti unihaastettuja. Ensimmäinen lapsukainen oli vahinko, kuinkas muuten. Shokki ja MEONT-fiilis tekivät sen, etten ehtinyt tai paremminkin en tiennyt, että unen puutetta voisi edes pelätä. No, esikoinen nukkui huonosti ja olin zombie ensimmäisen vuoden. Kuitenkin halusimme toisenkin rakkauden hedelmän, kaikkien todennäköisyyslaskelmien mukaanhan olisi hyvin todennäköistä että toinen nukkuisi sitten hyvin. No mitäs luulisitte? Toinen tapaus on niin haastava unien suhteen, että nyt kun poika on 1,5–vuotias ja kaikkien mielestä tässä vaiheessa pitäisi olla jo hihkuen uraa uurtamassa, energinen ja kunnostaan huolehtiva, olen edelleen aivoton, rasvatukkainen hullu, joka räjähtää miehelle, joka on unohtanut pyyhkiä lieden pekonin paistamisen jälkeen. Joo, on ärsyttävää, mutta ei moisen raivarin väärti. Tai kyynelehdin liikutuksesta, kun Sauli Niinistö ensimmäisen kerran tarkisi puolustusvoimien kunniakomppanjan. (wtf??). Ja kuopus, tämä unihaastettu, on päivisin aivan aurinkoinen ja hyväntuulinen, itsekseenkin viihtyvä, mutta esikoinen haluaa taukoamatta leikkiä erilaisia eläimiä (luonnollisesti hän toivoo, että minun roolini olisi tässä leikissä aktiivinen). Asia on niin, että koska olen valvonut nyt kohta viisi vuotta putkeen, haluan kirjanne. Haluan, haluan, haluan. MINÄ haluan! MINÄ!

    yst. terv. Tuuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani, kappalejaot unohtuivat. Do I need to say more...? :)

      Tuuli

      Poista
  112. Mä panisin kirjan kiertoon!

    Lupaan lukea kirjan, kirjoittaa sen sisäkanteen jonkun tuttavamutsini nimen ja pakottaa senkin lukemaan kirjan. Sitten sen pitää kirjoittaa seuraava nimi. Näin saamme koko kylän vuoden mutsit lukemaan kirjan (koska kukaan ei kehtaa olla lukematta kun nimi on listassa alimpana).

    Lopulta pidetään Auvon baarissa kirjallisuuspiiri ihan mutsien kesken. Voidan keskustella myös Gustafssonin Huorasadusta, koska Meiju on kuitenkin lukenut senkin ja haluaa päteä.

    VastaaPoista
  113. Olen elämäni aikana seurannut tasan kahta blogia. Aloin tavata niitä hormoonien huurustamilla silmilläni pian synnytyssairalasta kotiuduttuani, koska tarvitsin kipeästi jonkinlaista lääkettä uuden elämäntilanteen aiheuttamaan järkytykseen. Voi olla, että ne blogitekstien parissa vietetyt hetket pelastivat minut jonkinasteiselta masennukselta. Ainakin ne pakottivat harjoittamaan synnytyksessä venähtänyttä pidätyskykylihaksistoa, jota naurunpurskahduksien aikana tarvitaan. Nyt ne kaksi bloggaajaa sitten kirjoittivat yhdessä kirjan. Se on ihan pakko lukea!

    VastaaPoista
  114. Mulla on hurmaava 1-vuotias, jonka kanssa kaikki vaikeudet on vielä edessä. Normaalia lapsiarkea vietetään - välillä heräillään öisin, joskus lapsi kiukuttelee, ja todellakin: toisinaan ois vaan helpompaa olla töissä.

    Mä nautin kovasti teidän molempien blogeista ja uskon kirjankin olevan mainio. Kaiken lisäks mun mutsikin seuraa teitä (terkkuja vaan tummulle sinne jokivarteen)! Jos mä saisin kirjan, niin sen lukis ainakin tämä 1 vuoden mutsi ja se 35 vuoden mutsi.

    - Elsa

    VastaaPoista
  115. Kirja kuuluu mulle! Kohtaloa uhmaten jään ihan pian kolmatta kertaa kotiäidiksi - ja koska kotiäiti "vaan on kotona" niin pitäähän mulle jotain tekemistä keksiä! Eli: haluan lukea uutukaista opustanne selvitäkseni hengissä puklukaudesta, uhmaiästä ja kiukuttelevasta koululaisesta puhumattakaan kotihoidontuella kituuttamisesta kahdesta kolmeen vuotta - kuinka arvon hallituksemme nyt sitten päättääkään... Muuten hukkaan itseni pyykkikasaan ja liivinsuojiin. Muistakaa mua... :) Mari

    VastaaPoista
  116. itse en ole lapsia hankkimassa mutta haluan antaa kirjan siskolleni, joka on urheasti hoitanut äidin mummokuumeen pois minun päiväjärjestyksestäni

    VastaaPoista
  117. Nythän on niin, että mun on niinku ihan pakko saada toi kirja ja sitku mää on sen lukenu, nin sitsen saa mun ihan ykköskaveri. Ollaan myöhäisherännäisiä, mutta meidän miehet vasta myöhäisherännäisiä onkin. Kellot on lähellä neljääkymppiä, yhdellä jo yli ja äitiyden tarve suunnaton. Haluan tehdä siitä kuitenkin hiukan helpomman ja kirjan avulla suon sen itselleni ja ystävälleni, koska kaikkihan tietää millaisia "vanhat" äidit ovat. Omituisia. -Una-

    VastaaPoista
  118. Kirja kuuluu nimimerkille phocahispida - köyhillä opiskelijaäideillä ei taatusti ole tarpeeksi kirjoja hyllyssään (tai sitten ne ovat kirjastosta lainattuja, kahdeksan kertaa uusittuja koomaan vajottavia tenttikirjoja).

    Ja kas, kun näin epäitsekkäästi ja äiti-ihmismäiseen tapaan asetan toisten halut ja tarpeet omieni edelle ja lahjoittaisin lahjakirjan toisaalle, olen luonnollisesti sen kakkoskappaleen ansainnut. Suhtaudun kirjaanne odottavaisesti ja ennakkoluuloisesti, lupaan arvostella sen kieli vuorotellen keskellä suuta ja poskella!

    VastaaPoista
  119. Ai luoja mitä kommentteja! Ihan helmee! Olipas äärimmäisen vaikea valita, varsinkin tässä univelassa, jonka esikoisen viikonloppuna puhjennut vesirokko nyt meille suo. Bonukseksi Snadi laattasi yöllä mustikkapuurot sänkyyn.

    Koska tää bloggeri ei anna enää kommentoida suoraan postausten perään (WTF???) tässä kootusti vielä: kaikki bloggaajat, jotka on koskaan mistään kirjoista mitään kirjoittaneet ja blogi on ollut pystyssä pitempään kuin eilisestä, voivat kinuta suoraan Avaimelta *arvostelukappaletta*. Arvostan arvosteluja!

    Ne, joilla ei ole liikaa fygyä (elikäs salaattia ja cheddaria) kirjan ostoon: halvimmalla saa adlibriksestä ja kyllä tää kirjastoonkin tulee!

    Mutta siis pitkällisen lueskelun jälkeen kirjan saa tämä nimimerkillä TT-75 kommentoinut anonyymi, joka kaipaa vaihtoehtolukemista sairaalakutsuille ja erityislapsen äiti Johanna. Bonuskirjan saa Tea, koska mäkin olen Vuoden miniä. Onnea, toivottavasti löydätte aikaa lukea! Laittakaa mulle mailia profiilista löytyvään osoitteeseen.

    Ja kaikille kirjan lukeneille siis on Vuoden Mutsin puolella äitiyspakettiarvonta (ei edellytä lapsia) huhtikuun loppuun asti pydessä!

    VastaaPoista
  120. Suurensuuret onnittelut kirjasta! Tää "vuoden mutsi" -termi on ollut mulle pelastus! Näitä hetkiä, kun tuntuu että nyt ei mennyt ihan putkeen, on vuosien varrella sattunut aika useasti. Nykyisin lohdutan itseäni kutsumalla itseäni sellaisena hetkenä vuoden mutsiksi. Siis valtavat kiitokset tästä kenties kaikkia äitejä lohduttavasta sanonnasta!

    Tässä vähän esimerkkejä miten hyvin mulla menee:

    Vuoden mutsi keittiöhommissa: En ole neljässä vuodessa oppinut oikeaa sekoitussuhdetta maidon ja puurohiutaleitten suhteen. On kaksi vaihtoehtoa: joko tulee velliä, joka valuu lusikasta tai tulee iso kiinteä klöntti, jota esikoinen kutsuu lihapuuroksi ja kuopus itkee. Oikeastaan on vielä kolmaskin vaihtoehto, nimittäin ylivaluminen, mutta sen olen aika hyvin oppinut jo välttämään.

    Vuoden mutsi ostoksilla: Ostin esikoisen vauva-aikana ison paketin pesujauhetta kun ajattelin että nyt sitä pyykkiä tulee. Ilmenikin että kyseinen tökötti ei sovellu kestovaippojen pesuun, eikä tietenkään valkopyykin pesuun, eikä kosteussuojattujen ulkoiluvaatteiden pesuun... Aina tuntuu pyykissä olevan jotain noista, ja purkista on nyt neljässä vuodessa käytetty murto-osa. Ennustan, että tuo purkki seisoo kylppärimme lattialla vielä kuopuksen aloitaessa koulua. Eikä ole muuten mikään pieni purkki vaan 20 kg "säästöpakkaus"!

    Ostin lapsille Cars-elokuvan innoittamana 3 Salama McQueen -autoa joululahjaksi, ettei tulisi riitaa. Paljastuikin että kaikkien suosikki onkin Martti, joita meillä on vain yksi.

    Vuoden mutsi edustaa:Kertis- ja kestovaippojen sekakäyttäjänä onnistun aina silloin valitsemaan kestovaipan kun vauva aikoo kakata oikein löysät ripulit, joita saa pestä vaipasta jonkun hetken. Usein myös kyläillessä tai kauppareissulla pöksyissä on kestovaippa, ja siihen tulee haiseva paketti, jota sitten vaipanvaihdon jälkeen yritän piilotella hoitolaukussa kun ei voi oikein roskiinkaan kestovaippaa heittää.

    Ennen perhevalokuvausta, tai juuri meidän ajan alettua tuli tietenkin kakat. Sitten tämä mutsi pesee pyllyä kovalla kiireellä pienissä tiloissa valokuvaamon vessassa, ja palaa studion puolelle. Myöhemmin huomataan kaikissa valokuvissa mutsin vaaleassa paidassa hienoisia vaaleankeltaisia länttejä. Eikö niitä olis edes voinut photoshopata pois?!

    Vuoden mutsi kotona: Pyykit koneeseen heti aamusta, niin ehtivät kuivua hienosti huomiseksi! Vaan vuoden mutsihan tietenkin muistaa pyykkinsä vasta iltatoimille mennessään kun löytää ummehtuneen märän kasan koneesta. Eikä tapahtunut vain kerran...

    Lisääkin tarinoita olisi, kirjoittelen vaikka sinne vuoden mutsin blogin puolelle hieman myöhemmin! Mahtavaa saada vertaistukea!! Tsemppiä kaikille vuoden mutseille!

    VastaaPoista
  121. Jumaleissön, ehdoton kirjahankinta joko ostovoimin tai Onnettaren suosiolla! Uskon vakaasti tarvitsevani moista opusta, koska ensisynnyttäjänä on ollut enempivähempi shokeeraavaa tajuta, ettei musta kyllä lähtökohtaisesti vaan ole ihan yhtä intensiiviseen ja ruusunpunaiseen suoritukseen kuin valtaosasta tyyppejä. Raskaus on sujunut ihan ok, ei suurta draamaa (paitsi pienet itse aiheutetut työtapaturman ja matkatuliaisina tuodun listeriaepäilyn kanssa), enkä myöskään tee kuolemaa vaikka yliajalla mennään jo. Lasken hormonien varaan ja rakastan varmasti jälkeläistäni vaikka se luultavasti näyttääkin (toivottavasti vaan aluksi) pari kertaa seinään törmänneeltä, mutta epäilisin jatkossakin olevani tässä äitiystaipaleessa vähän sivupolulla kaikkialla annettuun esimerkkiin nähden.

    VastaaPoista
  122. Kuun vaihteessa johonkin postaukseen jo kommentoinkin että kirjanne on ostoslistalla kaveripariskunnalle, joilla ei odotuksen suhteen ole kaikki mennyt kuin strömssöössä. Noh, kai sitä pitää sitten itselle yrittää saada ilmaisversio ;)

    Tosiaan ensimmäinen vuosi lapsen elämää on takana ja tunnen itseni suht elossa olevaksi. Asiaa kyllä auttaa se että palasin töihin kaks viikkoa sitten :D Penska ei vielä 'joutunut' tarhaan vaan isukki viettää isäkuukauttaan huhtikuun loppuun asti. Mutta olen jo tässä ajassa todennut olevani PALJON parempi äiti lapselleni 'uramutsina'. Tulen töistä ja alan heti leikkimään tyypin kanssa tai lähdetään puistoon, iltatoimien aiheuttamat kiukuttelut jaksan tyynesti ilman hermojen kiristelyä. Kun olin vielä kotiäitinä odotin suurin piirtein reppu valmiina ovella lähtökuopissa miestä kotia jotta voin lähteä kuntosalille purkamaan aggreni päivästä.

    Tämä siitä huolimatta että lapsemme on ollut lähes mallioppilas: ei koliikkia, oppi nukkumaan yönsä noin 3kk ikäisenä jolloin myös siirrettiin omaan huoneeseen. Ei erikoisempia allergioita jne. Tämä on myös syynä siihen että toistaiseksi ei ole edes harkinnassa toista lasta. Jos ekalla kerralla tuli näin priimaa miksi riskeerata? ;) Toinen syy yhden lapsen politiikkaan on se että tuleva äiti oli niin prkleen masentunut viimeiset 2-3 raskauskuukautta. Oli hirveää olla LÄSKI ja kömpelö ja hikoileva sika joka puuskuttaa pienimmistäkin rasituksista. Rakastin 20-asteen pakkasta kun saatoin kulkea takki auki ja oli niin ihanan viileä!!!

    Onneksi kaverini ovat a)säilyneet lähes ennallaan b) vakuuttaneet etten ole kauheasti muuttunut äitiyden myötä. Vaikka totuttelemista kaikilla osapuolilla tähän tilanteeseen on ollut, kun olen kaveripiirin ensimmäinen lapsellinen. Asiaa ei varmaan tehnyt helpommaksi se että olimme tavanneet ensimmäisen kerran lapsen isän kanssa puoli vuotta aiemmin ja tunnustin seurustelumme (ehkä lähinnä itsellenni) samana päivänä kun sovittiin että tehdään lapsi. Laskin vähän sen varaan ettei se nyt heti napsahda... p*skan marjat! xD Tosin epäilin ensin itselläni kaikkia mahdollisia sairauksia aivokasvaimesta rintasyöpään ennenkuin tajusin tehdä raskaustestin. Onneks en kerenny lääkärille asti valittamaan 'aivokasvaimen' aiheuttamista oireista.

    Ai niin synnytyksessä meinasin pyörtyä, ponnistin sitten niin urakalla etten muistanu hengittää sisään päin ollenkaan. En tiiä oisko tuosta johtuen sitten penskamme aivot jotenkin vaurioituneet, välillä nimittäin näyttää ettei oo kaikki muumit ihan laaksossa. Tyyppi ei ole vieläkään oppinut tulemaan sohvalta alas nätisti, vaan joka ainut kerta pää edellä, mielellään vielä heittäytymällä lattialle. Välillä saa jalasta kiinni, useimmiten ei...


    -Tsuip-

    VastaaPoista
  123. Minä niin tarvisin sen kirjan, koska:
    - luettiin anopin kanssa Huutonetistä sitä "erästä" äitiysvaatteiden myynti-ilmoitusta ja naurettiin yhdessä vielä jälkeenpäinkin -->
    - kirja siis voisi toimia jonkinlaisena anoppi-miniä suhteen vahvistajana, ja tiedän, että myös mieheni nauttisi kirjan lukemisesta (tai sitten ei)
    - tarvitsen jonkinlaista VASTAkaikua (en myötäilyä) omalle itsekritiikkiselle ajattelumaailmalleni
    - olen välillä perin kyllästynyt kotiäitiyteen, ja tulevaan äitiyslomaan

    T: Poijjaanäiti

    VastaaPoista
  124. No joo... En ole ennen tänne kirjautunut enkä anonyyminäkään kirjoittanut. Blogiasi olen seurannut silloin tällöin ja ihaillut upeaa kirjoittamistyyliäsi. Osaisipa itsekin ilmaista itseäni yhtä hienosti :)

    Selitystä (selityksen perään), miksi minä ansaitsisin tuon kirjasi tulee tässä:

    Olen viiden lapsen äiti, joka palasi kahdeksan vuoden hoitovapailta hoitotyöhön vuosi sitten. Vauhtia, menoa ja meininkiä siis riittää tässä talossa ja talon ulkopuolella. Ymmärrettävästi niin paljon, ettei mamma ehdi mitään lukemaan. Tämä "hulluus" on vieläpä monen suureksi järkytykseksi saavutettu ihan täysin vapaaehtoisesti, ei-perinteisesti lakanoiden välissä, vaan väestöliiton laboratorion kautta kohtuu rankan kaavan kautta..
    Tuo kirja ois riittävän hyvä syy lojua sohvan nurkassa! Ja varmasti niin hyvä, että tuliskin luettua, ois kerrassa pakottava tarve se lukea, oli tilanne ympärillä mikä hyvänsä :D

    Lisäksi se toisi varmasti iloa ja valonpisaroita tähän hetkeen, kun läheiseni taistelee vakavaa sairautta vastaan.

    T. suurperheellinen ÄÄniinkuÄiti

    VastaaPoista

San sääki ny jottai.