Olinkin jo odottanut tätä. Snadi ilmoitti eilen, että kurkku on ehkä vähän karhea. Tänään kurkkukipu oli poissa, mutta nenä alkoi vuotaa. Kuumetta ei ole, eikä edes pärskimistä. Mutta kaupungin ohjeiden mukaan kaikissa mahdollisissa flunssan oireissa tulee jäädä kotiin ja ottaa yhteyttä koronaneuvontaan sekä hakeutua koronatesteihin matalalla kynnyksellä. Selvä.
Nyt tilanne on se, että olen kaksi päivää yrittänyt soittaa täysin ruuhkautuneeseen koronaneuvontaan enkä pääse edes takaisinsoittojonoon. Toisaalta sekään ei ehkä hyödyttäisi, sillä testausaikoja saa kuulemma vajaan viikon päähän, koska kersoilla valuu räkä tähän aikaan vuodesta, mikä tuntuu olevan uutinen kaikille muille paitsi lasten vanhemmille. Testin jälkeen tuloksissa kestää kolme päivää, koska myös diagnostiikassa on ruuhkaa.
Yksityiseltä testin saisi ehkä nopeammin, mutta se maksaa satoja euroa. Siihen ei valitettavasti viime kevään talouskatastrofin jälkeen ole varaa.
Että mitäs nyt sitten? Jos tämä olisi tapahtunut perussyksynä, olisin pitänyt Snadin kotona yhden päivän verran kuumeseurannan nimissä. Vain Sanna Marin saa testin ja tuloksen vuorokaudessa, joten nyt kotonaoloa on tiedossa epämääräisen ajan verran. Enkä tiedä voinko palauttaa Snadin kouluun ilman koronatestiä, vaikka oireet poistuisivat huomenna.
Onneksi kyseessä on kolmosluokkalainen, joka pärjää kyllä yksin kotona kun on pakko. Ja kahden yrittäjän perheessä todellakin on pakko. En tosin tiedä yhtä ainutta työnantajaa, joka myöntäisi parin viikon palkallisia vapaita koronatestiä odottavan lapsen hoitoon.
Milloin saa sanoa ääneen, että työssäkäyvän perheellisen näkökulmasta tästä ei tule yhtään mitään? Olen ihan messissä käsien pesussa, matkustusrajoituksissa, turvaväleissä ja maskeissa (vaikka onnistuinkin lennättämään korvikseni jonnekin Kampin metroasemalle maskin poiston yhteydessä), mutta tässä menee raja. Samaan aikaan, kun maahan saa edelleen tulla vapaasti mistä tahansa tautipesäkkeestä jos tyttöystävä asuu täällä, taaperoille tungetaan tikkua nenään joka toinen viikko. Ystäväni haki negatiivisen koronatestituloksen saaneen lapsensa pois päiväkodista jo toistamiseen tällä viikolla, koska nenä vuotaa. Pitääkö nyt mennä uuteen testiin? Ja mitä tekee yksinhuoltaja, joka ei pysty tekemään etätöitä?
Erityisen absurdia tämä on sen tutkimustiedon valossa, jonka mukaan lapset eivät ole merkittävässä roolissa koronan leviämisessä. Onneksi sentään HUSin diagnostiikkajohtaja on kanssani samaa mieltä.
Jos koko syksy on koronaneuvontaan jonottamista jokaisesta aivastuksesta ja testeissä ramppaamista kerran viikossa, yhtä hyvin voisimme sitten olla taas lockdownissa. Silloin olisivat kaikki muutkin samassa suossa eikä menisi kolmea tonnia vuodessa koronatesteihin. Ja sitten hallitus voikin ruveta miettimään, miten työnantajille korvataan vanhempien jatkuvat poissaolot, lapsille peruskoulun syyslukukausi ja vanhemmille mielenterveyspalvelut.
Muutenkin aika vähän kuulen puhetta siitä, miten tämä pandemia saadaan hiipumaan vai pitääkö viruksen kanssa vain oppia elämään. Avoimia kysymyksiä on aivan ymmärrettävästi vaikka kuinka paljon, mutta me keskitymme riitelemään hemmetin maskeista. Immuniteetistä ja mutaatioista tiedetään vielä aika vähän, jolloin rokotteenkin teho on kysymymerkki. Ja ketkä pitäisi rokottaa ensin? Miksi jotkut perusterveet saavat miedon ja jotkut saavat vakavan muodon? Miten heidät seulotaan?
No näitähän voin sitten miettiä aina silloin, kun en näppäile koronaneuvonnan numeroa. Lapsikin varmaan pääsee ensi viikolla koronatestiin jo ihan terveenä.