Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

28.4.2020

Ihan puhki



Deletoin tänään puhelimestani kolmannen huhtikuussa lataamani jumppasovelluksen enkä ladannut enää uutta. Ei niissä mitään mainittavaa vikaa ole ollut, mutta minä en vain syttynyt. Tilanne, jossa tihrustan ikkunalaudalle asetellulta näytöltä seuraavaa 30 sekunnin jumppaliikettä viinipullo käsipainona, ei vastannut kokemustani kivasta liikuntatatuokiosta. Ei jaksa. Ja vaikka jaksaisi niin ei kiinnosta. On pakko hyväksyä, että olen tämän karanteenin jälkeen sulattanut kaikki lihakseni eivätkä ne tule keski-ikäiselle enää ikinä takaisin.

Olen muutenkin ihan puhki, väärällä tavalla. Väsyttää ja päätä särkee. Teen mielestäni töitä hiki päässä, mutta kun päivän päätteeksi yritän kirjata tunteja, en muista mitä olen tehnyt. Tuntuu, että joka hemmetin asiaan täytyy keskittyä aivan hulluna ja mitä enemmän keskityn, sitä vähemmän saan aikaan – kuulen ohimoissani ujeltavan vanhan Opel Kadettini, jonka kierrokset kyllä nousivat kaasua painaessa mutta vauhti ei juurikaan.

Pelkästään neljän hengen päivittäinen ruokahuolto vie mehut. Ideat eivät koskaan ole olleet yhtä vähissä kuin nyt. Lisäksi Teini on jostain kehittänyt valtavan ruokahalun. Siis se sintti, joka eli ensimmäiset vuotensa ilmeisesti yhteyttämällä, on päättänyt juuri nyt ruveta syömään isompia annoksia kuin minä ja kyselee vielä välipalaa joka käänteessä. Arvatkaa, onko mitään? Onneksi hän on ruvennut leipomaan. Ei ilosta vaan ilmeisestä pakosta.

Hermo menee kaikkiin perheenjäseniin. Koska kukaan muu ei täytä tiskikonetta tai täyttää väärin, maito jää jatkuvasti pöydälle ja eteisen lattia on täynnä kenkiä (etenkin minun), niin että kompastun joka kerta matkalla vessaan. Pientä kinaa on jatkuvasti. Haluan ne koulut auki, aivan sama vaikka vain päiväksi ennen kesälomia. Ja kun parisuhde on vuosia perustunut siihen, että vietämme paljon aikaa erillään, tämä himassa nyhjääminen on tuskastuttavaa. Mutta eroa nyt ei ainakaan jaksa.

Ja vaikka etäkoulu onkin alkanut sujua ilman suurempaa tappelua, se johtuu vain siitä, että olen madaltanut läksypoliisin rimaa ja hylännyt kaiken kunnianhimon. Ensi lukuvuonna paikkaillaan sitten niitä jälkiä. Saan edelleen vasta iltapäivällä kunnolla flown käyntiin, mikä tarkoittaa että duuneja jatketaan iltayhdeksältä ellei neljässä tunnissa saa painettua koko päivän hommia. Sanoinko jo, että koulut auki? Sanon uudelleen.



Vitutuslistani on pitkä.

Vituttaa, että kun käyn kaupassa ihmisiä väistellen, unohdan sen, mitä tulin hakemaan.
Vituttaa, että suorastaan välttelen vaatehuoneeseen menemistä, koska siellä odottaa iksukassillinen 128 cm vaatteita, jotka ajattelin laittaa kiertoon nyt kun on aikaa. En ole laittanut.
Vituttaa, että pinnani on niin lyhyt, että sen olemassaolo täytyy todistaa gravitaatioaaltojen avulla.
Vituttaa, että kaikilla on yt:t ja muusikolla tulot nollassa.
Vituttaa, etten todellakaan ole paras versio itsestäni juuri silloin kun sitä kaivattaisiin.
Vituttaa, ettei minulla ei ole parempia huolia.

Luin, että yksi koronan oire on julmettu väsymys, mutta olisin taipuvainen työntämään näytteenottotikun mieluummin ikkunasta ulos kuin nenäontelooni. Että josko joku muukin kokisi ettei nyt oikein riitä ihmisenä, vaimona eikä äitinä. Ja olisiko joku muukin, joka ei oikein jaksa? Jonka tekisi mieli ihan pikkuisen kirkua?

Olisikin hienoa järjestää sellainen yhteisetäkirkumistempaus, jossa tiettynä hetkenä kaikki väsyneet ihmiset vain menevät ulos kiljumaan minuutiksi. En usko, että päästään uutisten loppukevennykseen, mutta kyllä siitä parempi mieli tulisi.

Tukholman syndroomaa odotellessa.

118 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Olen pahoillani mutta kiitos. <3

      Poista
    2. Kiitos! Helpottavaa lukea että muilla menee aivan yhtälailla päin persettä kun itelläkii!
      Kirkumissessiossa mukana siis!

      Poista
  2. Juu, väsyttää kyllä. Ja tekis mieli kirkua, vähintään joka toinen päivä! Ylihuomenna alkaa kesäloma, enkä oikeen vieläkään tiedä, onko se uhka vai mahdollisuus :D Todennäköisesti mahdollisuus, koska töiden tekeminen (kotona) ottaa tällä hetkellä pannuun ihan ennätyspaljon. Teen myyntityötä ja siinä onnistuminen perustuu vielä tosi paljon omalle innostukselle ja hyvälle fiilikselle, joten jostain kumman syystä on vähän nihkeää ollut. Täällä myös pelataan joka päivä tuota "kuka hemmetti on levittänyt lautapelit/kengät/murot/lelut ympäri kämppää, jättänyt ottamansa ruoat syömättä tai syönyt kaikki ruoat jotka just on saanu tehtyä" -peliä. Mies totesi tänään, että elämä on vaan yhtä tiskikoneen täyttöä ja ruoanlaittoa :D

    Jos tästä kaikesta on jotain oppinut niin olemaan armollinen itelleen ja tunteilleen! Ja sen, että työpaikan kahvikoneelle tassuttelu on ihanaa, tarhantädit on ihania, tahmaiset lastenjuhlat on ihania, ja turhanpäiväinen haahuilu kaupassa on taivaallista. Niitä odotellessa, tsemppiä sinnekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja aurinkoista eksälomaa! Ehkä loma on kuitenkin siitä kiva ettei tarvitse pyristellä yhtään enempää kuin jaksaa.
      Ps. Tästä muuten puuttuisi, että astis hajoaisi.

      Poista
    2. No meillä hajosi... Kosteusmittaajaa odotellessa.

      Poista
    3. Niin hajosi meilläkin! Korjaaja saatiin puolentoista viikon päähän, kävi ja laskutti kolmesataa, mutta kone ei tullut kuntoon. Uusi yritys viikon päästä... ja ollaan syöty kertakäyttölautasilta.

      Poista
    4. Meillä hajosi sinä maanantaina, kun kotonaolo alkoi. Siitä(kin) selvittiin.

      Poista
  3. Aamen ja kiitos tästä vertaistuesta!
    Vaikka perheen kanssa sinänsä kaikki kunnossa, alkaa tämä jatkuva yhdessäolo nyppiä. Korona-ahdistus on vaihtunut vitutukseen ja en todella ole paras versio itsestäni. Olen myös aivan helvetin väsynyt etäkouluun ja tehtävien tekemiseen vastahakoisen ekaluokkalaisen kans.
    Yhteiskiljuminen, mikä mahtava idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa ja kiitän! Etäkouluväsymys on kyllä pahin.

      Poista
  4. Just näin! Kerro, kun kiljumistapahtuma järjestetään. Lupaan osallistua omalla pihalla siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se voisi olla jo vappupäivänä, jolloin normaalisti oltaisiin piknikillä ja tehtäisiin kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Melkein voisi huutaa jo heti ennen aamukahvia.

      Poista
  5. Mulla on työmotivaatio ihan nollassa. Pusken, kun on pakko, mutta en jaksa mitään ylimääräistä, luistan kaikesta ja teen omien standardieni mukaisesti huonoa jälkeä. Mutta se on se mihin nyt pystyn, en edes jaksa vaatia itseltä enempää. Jatkuvat etäkokoukset ja -työpajat vievät mehut, kirjoitushommiin ei taivu aivot kun joko joku kokous alkaa kohta tai jälkikasvu häiritsee j-o-k-a-j-u-m-a-l-a-n-m-i-n-u-u-t-i-n välein niin, että neljän lauseen kirjoittaminen vie puoli tuntia tai joku karjuu jostakin syystä (ryhmä hau ei toimi, puhelimesta loppui virta, nälkä, jano, ei ole liikkunut tarpeeksi, ihan muuten vaan). Aivot on ihan mössöä ja keskittymiskyky teillä tietämättömillä. Tekisi joskus mieli vain aloittaa aamut itkemällä. Tai sitten jäämällä sänkyyn kun ei tästä mitään tule kuitenkaan. Olen parina päivänä lähtenyt suoraan lasten kanssa ulos aamulla, kun en kuitenkaan saa töitä tehtyä. Ulkona on sentään vähemmän ärsyttävää kuin kotona. Nettiä ei viitsi lukea kun uutisissa ei ole mitään innostavaa tai positiivista. Tai sitten joku yltiöpositiivinen kaikentietävä hyvis laukoo lehdissä niitä "nyt pitäisi rakastaa enemmän", "nauttikaa joka hetkestä perheen kanssa" tai "käytä tämä aika rakentavasti hyväksesi" ja tulee mietittyä, että onko vika siinä vai minussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin ton työmotivaatio-ongelman! Mä en ole koskaan ollut erityisen stressaantunut mutta nyt olen. Yrittäjänä unelmaduuneista tippuu vielä hyvin äkkiä pohja pois ja sitten onkin tyhjän päällä ja korona-avustusten varassa, vaikkei ole ikinä hakenut edes starttirahaa. Nyt tosiaan rakastetaan vähemmän ja säästetään kaikki posafiilikset muutenkin hetkeen jolloin niitä voi taas aidosti ilmaista.

      Poista
    2. Joo, media on nyt jotenkin ihan bipolaarista. Joko haetaan poliitikoista syyllisiä tai syyllistetään ostoksilla kävijöitä tai muuten vaan on huonoja uutisia maailmalta, tai sitten toisaalta on noita hyväätarkoittavia "meditoi ja harrasta akrobatiaa kotona / kehitä parisuhdetta" -vinkkejä. Siinä tiskikoneen jatkuvassa täyttämisessä ja jatkuvassa murujen umuroinnissa on ihan tarpeeksi sisäliikuntaa ja parisuhteen hoitoa, muuten lenkkeilen ja pyöräilen mieluummin ulkona, mieluiten yksin.

      nimim. sam tuolta alhaalta

      Poista
  6. Katselin just Verohallinnon pentuliveä Instasta ja siinä se emokoira juoksi pentuja karkuun ja pennut juoksi sen perässä ja aina kun saivat emon kiinni, roikkuivat sen nisissä imemässä emoa kuiviin. Eikä se emo päässy mihinkään kunnolla karkuun eikä ne pennut uskonu vaikka emo välillä ärisikin. Ja jos jotkut pennuista ei ollut emon kimpussa, ne hajotti kämppää, sotki paikkoja ja tappeli keskenään.

    Samaistuin tuohon emokoiraan niin että alkoi itkettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohmygod, I feel you. T. Nimetön tuosta alta.

      Poista
    2. Apua, mua itkettää ja naurattaa tämä kommentti nyt ihan liikaa! #pentulive

      Poista
  7. Kiitos Katja ja muut vertaistuesta. Nyt on mullakin menossa kyllä surkeimmat päivät tämän kuusiviikkoisen aikana. Sääliksi käy lapsia, kun eivät pääse muiden seuraan. Onneksi puoliso löytää itsestään voimavaroja silloin kun itsellä ne on jo miinuksen puolella. (Olen tänään tehnyt töitä, kiukutellut ja käynyt yksin salilla - josta koen kamalaa omatunnon tuskaa. Ja syönyt paremman puolikkaan leipomia sämpylöitä JA donitseja...)

    Onneksi asutaan lähellä kotikaupungin keskustaa ja resque-ruokatarjontaa, mikä helpottaa ruokahuoltoa. (Mua vituttaa syödä kotona tehtyä ruokaa! Lapset nyt pärjäisi jollain pakasteista keitetyllä kalakeitolla ja pinaattilätyillä, mutta MÄ EN!)

    Hyvä huomata, että tähän loppuun tuli jo useampi "onneksi". Onneksi voi vielä elätellä toivoa, että lapset voisi viedä johonkin ennen kesälomaa. Mieluusti päikkyyn ja eskariin, muitakin ideoita saa esittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mäkään en ole kotiruokafani! :D Mutta älä suotta ruoski itseäsi, kävisin ehdottomasti salilla jos osaisin. Mun jumpat lopetettiin, joten odotan niiden alkamista ja riehun siellä vaikka muovipussi päässä jos Sanna Marin niin vaatii.

      Poista
  8. Lähdin 6km lenkille räntäsateeseen, et pääsin olemaan edes hetken yksin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut ihmisten koronatoimet ovat selviä hätähuutoja. <3

      Poista
  9. Ilmoitin 4 ja 6-vuotiaat ensi viikosta päiväkotiin, reilu kk etätöitä ja lapset kotona ei ole muodostunut ihanteeksi. Kurkku kipeä huutamisesta mutta silti epäilee, että onko mulla SE. Tänään luovuin ajatuksesta myydä lasten vanhoja rensseleitä. Kaikki samaan nippuun ja pelastusarmeijalle, toivottavasti menevät niitä tarvitseville. Ikkunoita en ehkä sittenkään viitsi alkaa pesemään, se homma jos mikä vituttaa ja lapset ne varmaan kuitenkin sekoilullaan hajottaa. Ovat alkaneet hyppiä seinille. Hyvää vappua! Rock.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei hätää, tiedän paljon heitä, joilla on lapset olleet päiväkodissa vaikka olivatkin itse etätöissä ja täten moraalisesti velvoitettuja pitämään lapset kotona. Koska koko perheen ilmapiiri on paljon rauhallisempi. I salute them. Rock.

      Poista
    2. Joo lapsi meni viime viikolla hoitoon. Mielestäni tuo moraalinen velvoite pitää etätöissä lapsia vieläkin kotona on ihan päätön. Se oli alkuun ihan ymmärrettävä kun ei tiedetty räjähtääkö virustilanne käsiin mutta nyt viikkojen jälkeen siitä todellakin olisi luovuttava. Kuvitelkaa nyt, ette IKINÄ ottaisi lasta toimistolle ja väittäisi, että tässähän tämä työnteko hoituu samalla tavalla. Tai normaalitilassa jos väittäisimme mieheni kanssa tekevämme etäpäivää molemmat kun 1.5v pyörii jaloissa, ei menisi työnantajalle tai työkavereille läpi. :D En tajua miksi nyt vielä pitää esittää että se muka toimisi ja olisi jotenkin hyväksyttävää. Työnantajat kärsii, kollegat kärsii, vanhemmat kärsii, lapset kärsii...

      Poista
    3. Minä myös laitoin 4-veen hoitoon, jotta saisin itse tehtyä töitä (ja välillä levättyä, rv 30 menossa), ja että lapsi saisi mielekästä tekemistä. On meitä. Nuha kyllä tarttui heti ekalla kerralla, katsotaan miten käy nyt toisella yrityksellä.

      Poista
    4. Minua myös on hämmästyttänyt, miten valtavasti on niitä, jotka voivat ongelmitta ottaa lapsensa kotihoitoon ja -kouluun.

      Poista
    5. Eihän he voikaan, tämä on ihan jotain ihmeellistä larppia. Meilläkin on useampi projekti töissä kärsinyt selvästi sen takia että lapset kirkuu taustalla koko ajan ja henkilöt eivät saa asioitaan tehtyä aikataulussa. :( Paljon enemmän tulee jotain "selittämättömiä" ongelmia ja viivästyksiä ihmisten työssä mitkä kyllä kertautuu ja vaikuttaa kannattavuuteen ja liikevaihtoon. Suomalaiset on vaan niin pirun auktoriteettiuskoista kansaa, että jos hallituksesta sanotaan että "ne hoitavat lapsensa kotona ketkä voivat" niin se "voiminen" tarkoittaa todella sitä, että viimeiseen hengenvetoon asti pidetään lapset kotona vaikka maailma hajoaisi ympärillä.

      Poista
  10. Hear hear! Aivan takki tyhjä. Mitään ylimääräistä ei tasan pysty. Hädin tuskin näitä perusasioitakaan. Koulurimaa todellakin madallettu. Astianpesukone käyttäytyy kummallisesti... hajoon jos se hajoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon sekä sulle että astianpesukoneelle jaksamista! <3

      Poista
  11. Tää kommenttikenttä oli parasta vertaistukea vähään aikaan. Kiitos! Oon keskivaikeasti takakireä suorittaja, ja mun ongelma tässä tässä lapset kotona & etätyöt -kombossa on, että jos neljään mennessä oo tehnyt priimasti hommia, sit jatkan pitkin iltaa ja yötä, ja lopulta meen itkien nukkumaan, kun elämä on pelkkää työntekoa. Että nyt aion huomenna tehä työni aivan susipaskahuonosti ja lopetan työt kahdelta. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. <3 Nyt olisi se hetki kun pitäisi armahtaa itsensä mutta hankalaahan se on jos ei ole koskaan treenannut.

      Poista
  12. Tulin vaan varovasti tänne huutelemaan että koita jaksaa<3 kaikki loppuu aikanaan... vaikka olisi laiha lohtu niin kyllä me kestetään vielä vähän:) käy kurkkaamassa mun blogista ruokavinkkejä vaikka jos vitutukselta pääset:D jos vaikka ideaa saisi;)

    Ei mulla muuta sitten tällä erää... saa ärsyttää ja ottaa päähän:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kestetäänhän me kun on pakko. Tämä deadlinettomuus tässä eniten rassaa. Haluan jonkun kiintopisteen mihin sinnittelen ja sitten itken vähän ja jatkan. Ja kiitos blogivinkistä, käyn kurkkaamassa!

      Poista
  13. Irinan: Mä haluun olla yksin - biisi saa taas ihan uusia merkityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua naurattaa kun tää kappale on meidän 4-vuotiaan lemppari. Aina kun se fiilistelee kyseistä kappaletta, itse mietin: "tietäsitpä vaan"

      Poista
  14. Aivan sama fiilis ja suurkiitos Katja tästä postauksesta!! Täällä kans siis yksi, joka tuntee epäonnistuneensa aivan kaikessa. Mutta tää tilanne onkin oikeasti kuin kasautuma mission-impossible-tyypppisiä tehtäviä: 1) yritä olla kotiopettaja ekaluokkalaiselle, joka ei ole vielä itseohjautuva mutta jota äiti tai isä ei saa missään nimessä ohjata, 2) yritä tehdä (aivoja) vaativaa asiantuntijatyötä edellisen kohdan ja 3-v-uhmaikäisen, äiti-vaihetta potevan kanssa (kaikki, siis ihan kaikki tiskikoneen täytöstä tieteellisen artikkelin johdannon kirjoittamiseen keskeytyy 1000-10000 kertaa), 3) yritä olla puoliso introvertti-koodari-tyypille, joka on kirjaimellisesti lukittautunut vastamelukuulokkeet päässään vaatehuoneeseen. Ja tähän siis tiski-pyykki-ruoka-rumba, - eli ei, meillä ei järjestellä kaappeja tai joogata vaan kiljutaan kaikki yhdessä kuorossa pihalla tai keskellä olohuonetta. Olen siis niiiiiin messissä myös etähuutokuorossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Tästä näyttää kävijätilastojen valossa tulevan vuoden suosituin postaus. Mitä se kertoo minusta tai yhteiskunnastamme en tiedä, mutta lohduttavaa joka tapauksessa. Voimia ja jaksamista teillekin!

      Poista
    2. Mä palasin tänään vielä lukemaan jutun uudestaan ja kommentteja samaistun tähän kommenttiin täysin, sillä erolla että vanhempi lapsi sentään klaaraa koulunsa aika kivasti. Muuten meneekin about päin helvettiä ja ahdistun suuresti kaikista joogaajista ja muista, mitkä jää täällä vaan haaveeksi.

      Nää kommentit on ton jutun lisäksi todellista vertaistukea!!

      Poista
  15. Täällä vielä yksi! Lehdesä luki, että ihmisellä kestää 4-5 viikkoa tottua poikkeusoloihin ja sitten alkaa sujua. Vitut, koko ajan tämä on vaikeampaa. Pienetkin vastoinkäymiset (kuten katkennut muovikauha) saavat suhteettomat mittasuhteet, puhumattakaan sitten oikeasti vaikeista asioista kuten koiran jatkuvasta eläinlääkärissä ramppaamisesta tai vakuutusyhtiön kanssa tappelemisesta. Viimeisen viikon oon vetänyt jatkuvasti itku kurkussa, huuto ihan nurkan takana kuplien.

    Mies lomautettiin juuri kolmeksi kuukaudeksi ja aattelen vaan että haa, kohta se saa vastata lounaasta ja etäkoululaisista, niin ei kannata ihan vielä avioeroakaan ottaa. Teini on linnoittautunut huoneeseensa, sen olemassaolon huomaa lähinnä wilma-merkinnöistä ja tyhjenevästä jääkaapista. Se on todennäköisesti käynyt armeijan ja mennyt naimisiin tullessaan pois kopistaan seuraavan kerran. Mutta ei valmistunut peruskoulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just. Ehkä tuo tottumiskäyrä perustuu siihen, että poikkeusoloja on vain yksi (etäkoulu) eikä neljä (etäkoulun lisäksi etätyöt, talouskaaos ja sosiaalinen eristäytyminen).

      Voimia, jaksamista ja maltillista kirkumista teille molemmille! <3

      Poista
  16. Asiat on meillä suomalaisilla todella hyvin. Voimme täysin vapaasti ulkoilla niin pitkään kuin sielu sietää. Mikään ei estä esim. sinua jatkamasta niitä metsälenkkejä luurit korvilla äänikirjaa kuunnellen. Mikään ei estä pyöräilemästä työmatkasi verran aamulla, jotta saat päiväsi käyntiin. Lounastauon ja kaffe-tauot voisit viettää vaikka omalla pihallasi. Voiko teidän pihalla grillata? Jos, niin nyt on ilmatkin olleet hyvät grillailuun. Nettijumpat voi pistää pyörimään myös padilta tai telkusta niin ei tartte tihrustaa pieneltä näytöltä. Youtubessa on loistavia jumppia ihan ilmaiseksi vaikka kuinka.

    Ruokailuun on vaihtoehtoja jos ei itse tykkää tehdä. Herkusta saa tilattua kassit ovelle ja siellä on loistavia preps-aterioita, eli puolivalmiit ateriat suoraan uuniin. Jos sekin on ylivoimaista niin sitten vaan Woltista ravintola-annokset joskus ja muina päivinä eineksiä, jos ei talosta löydy yhtäkään ruuanlaitto-taitoista. Monilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä ruuat itse mutta hyväosaisilla perheillä on vaihtoehtoja niin paljon ettei pitäisi olla valittamista.

    Ihmettelen että lastenlääkärit ovat niin varmoja siitä että etäaikana tavoittama olevat oppilaat ilmestyvät lähikouluun kahden viikon ajaksi, jota seuraa kahden ja puolen kuukauden kesäloma. Koulujen avaaminen tässä vaiheessa on täysi järjettömyys ja haluaisin tietää todellisen syyn miksi niin halutaan tehdä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvää tarkoittavista neuvoista! Voin luvata, että aika moni on nämä vaihtoehdot jo moneen kertaan miettinyt ja rima on alhaalla kaiken perustekemisen suhteen. Kysehän on siitä että tavallisen arjen ylläpitäminen on yhtä aikaa sekä pakollista että stressaavaa: töitä pitää tehdä, koulua käydä ja ruokahuoltoa pyörittää yhtäaikaa kun molempien firmat suuntaavat kohti konkurssia. Woltilla tilaaminen on sen verran tyyristä että tämänhetkisten talousennusteiden aikana vedämme makaronilaatikkoa vielä ensi keväänäkin.

      Luonnollisesti olen käynyt kävelyillä, tietenkin, sehän on ainoa mitä voi tehdä!!! Olen kävellyt yhdet lenkkarit ja kaksi jalkapöytää hajalle, mutta se ei käy lihaskuntotreenistä ja tosiaan ne nettijumpat ovat ankeita oli sitten pädi (ei ole) tai isompi ruutu (sen edessä ei mahdu jumppaamaan).

      Kouluista olen itse asiassa vielä radikaalimpaa mieltä: päiväkoteja ja alakouluja ei olisi koskaan pitänytkään sulkea. Tarpeellista olisi ollut suojella riskiryhmiä ja panostaa todellisten leviämisreittien eliminointiin kuten turismiin ja tapahtumiin. Lääkärit perustavat mielipiteensä tutkimuksiin ja turvatalojen tungos kertoo sitten loput. Soininvaaran blogia kannattaa lukea jos kaipaa kiihkotonta analyysiä tilanteesta ja tämä biologin kirjoitus oli täysi kymppi.

      Poista
    2. Päiväkodit ovat olleet auki koko ajan ja samoin alakoulun 1-3 luokat.

      Poista
    3. Jep, mutta se moralisoinnin määrä oli niin järkyttävä että sinnittelin. Luojan kiitos tämä nyt muuttuu. <3

      Poista
  17. Mä päätin pistää ranttaliksi. Kolmen viikon jälkeen meni Viskari takasin tarhaan, nyt alkaa ihan vähän helpottaa henkinen huono omatunto kun toiset kolme viikkoa on kulunut ja muutkin epätoivoiset ovat tehneet tämän. Ei se auta vaikka kuinka itselle toistelisi että parempi sen on hoidossa olla kun pelata äitin palaverien ajan pelkkää rallipeliä. Aiotaan myös lähteä maalle ystävien yhteensä 9 hengen lapsivapaisiin vappubileisiin (tietenkin vain terveet osallistuvat) ja vedetään ehkä sellaiset teiniaikoja muistuttavat nollauskännit että järki pois. Mutta en todellakaan ole valmis pesemään reilun parin vuoden psykoterapian hyötyjä koronan mukana lavuaariin, mieluummin hyväksyn että poikkeukselliset ajat vaatii poikkeuksellisia tekoja, whatever works! Eli koska huudetaan, olen niin messissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa ranttaliksi panija, kyllä löytyy muitakin, jotka ovat kodin ilampiirin takia päättäneet käyttää yhteyskunnan palveluja vaikka siitä moralisointia seuraisikin. Pienemmän pahan periaate jne.

      Poista
  18. Et ole yksin. Toki itse en etätöitä joudu kotona tekemään, mutta mieheni yrittää nyt 8viikkoa putkeen ja hermoille se käy. Meillä on vajaa 2 vuotias, erittäin vilkas taapero, joka on tottunut päivät näkemään ystäviään ja pyörimään milloin missäkin energiaa kuluttamassa ja 2,5kk vanha vauva. Olen iltaisin itsekin aivan loppu ja kiukuttelen miehelleni aivan jatkuvasti. Välillä sitä tosiaan miettii, että näinköhän on avioliittoa enää tämän karanteenin jälkeen. Ruokarumba on älytön ja käytämmekin paljon noutolounaita hyödyksemme, josta tietenkin tunnen huonoa omaatuntoa, koska tottakai sitä pitäisi jaksaa tehdä kaksi eri lämmintä ateriaa päivässä omalle perheelle että saisi syötyä terveellisesti...
    Suosittelen kokeilemaan sitä ääneen huutamista, auttaa nimittäin. Pari kertaa kiljunut tyynyyn niin kovaa kuin lähtee ja se helpottaa kokoaika tuntemaa vitutusta huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, en uskalla edes ajatella vauva-arkea tällaisessa tilanteessa! Huonoa omatuntoa ei kannata potea nyt mistään. Arkeen ei tarvita kuin yksi iso muutos ja se vaikuttaa moneen asiaan – nyt on ainakin neljä asiaa: etätyöt, toimeentulo ja taloudellinen epävarmuus, koulut- ja päiväkodit, sosiaaliset suhteet. Tsemppiä teille!

      Poista
  19. Aamen ja halleluja! Miten hienosti olet onnistunut sanoiksi muuttamaan sen mitä itse kokee....Kiitos sinulle siitä!

    VastaaPoista
  20. Täällä sama. Eniten ärsyttää, että kouluja ei kuulemma saisi nyt avata, koska etäkoulu sujuu niin hyvin. Kyllä, ehkä joillakin, mutta mulle tää näyttäytyy teatterina, jossa opettajat esittävät miten hyvin sujuu ja hyvinvoivat perheet kehuskelevat omalla kasvatuksellaan. Aargh. Pitäis tehdä työt, mutta tukea vaativa kolmosluokkalainen ei todellakaan saa tehtyä tehtäviä itsenäisesti. Miten sitten niissä perheissä, joissa vanhempi on töissä, kännissä, päihteissä tai muuten vaan väsähtänyt? Meillä sentään joustaa nuo työt ja työajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä sen vuoksi olla avaamatta että "etäkoulu sujuu niin hyvin".

      Poista
    2. Käytetään kyllä yhtenä, ei toki ainoana perusteluna sille, että ei avattaisi, esim. :https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006490652.html ja samaa julkisuudessa ajaa OAJ.

      Poista
    3. Musta on omituista ylipäätään tehdä oppivelvollisuudesta mitään mielipidekyselyitä suuntaan tai toiseen. Koulut avataan kun se epidemian näkökulmasta on turvallista. Peruskoulusta säädetään laissa ja tämä etäopetus ei todellakaan täytä kaikissa luokissa ja kaikille oppilaille edes minimivaatimuksia.

      Poista
  21. ”Olisikin hienoa järjestää sellainen yhteisetäkirkumistempaus, jossa tiettynä hetkenä kaikki väsyneet ihmiset vain menevät ulos kiljumaan minuutiksi.” Tästä olisi oikeasti apua kun saisi kirkua parvekkeella häpeilemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon näin! Jo tieto siitä että kirkumistempaukseen löytyy halukkaita enemmänkin on lohduttava. En olekaan sekoamassa kun väsyttää.

      Poista
  22. Teiniaikojen nollauskännit ois luksusta; samalla voisi huutaa tai juosta vaikka alasti talon ympäri. Varmuudeksi myös naapureidenkin. Seuraavana aamuna laittais kaiken humalan piikkiin; ei muka muista mitään. Mutta olisi uusi syy pysyä sisällä kun uloskaan ei kehtaa mennä enää:)

    Mrs G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kärsin valitettavasti nollauskänneistä vähintään viikonpäivät, joten joudun tekemään tuon ihan selvin päin.

      Poista
  23. Pinna kireellä joo. Nyt ahdistaa aivan erityisesti se, kun käy ilmi että tosi moni on vienyt lapsensa takaisin päiväkotiin jo, ja mulle ei ole tullut edes mieleen, ja nyt siis olen riistänyt lapseltani kaiken sosiaalisen ja struktuurit ja kaverit ja elämykset koska olen yrittänyt olla hyvä kansalainen, ja muiden lapset käykin nyt sitten tyytyväisenä siellä kavereiden kanssa leikkimässä. Aagh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on päättänyt valita moralisoinnin kun vaihtoehtona on kotikaaos. Ja ymmärrän täysin. En ole aivan varma, mitä olisin itse päiväkoti-ikäisen kanssa tehnyt (hyvä kansalainen vai hyvä ilmapiiri), mutta lapset menevät tietty kouluun sinä päivänä kun ne avataan.

      Poista
    2. Mäkin ymmärrän miksi, mutta mulla on silti paha mieli lapseni takia, joka mörköaivoni mukaan on jäänyt nyt huonommalle kuin muut siksi että on yritetty olla kuten on ohjeistettu. Mua ei siis ota tässä nyt päähän se oma venyminen ja vuorovaikuttaminen joka sekunti ja ruokien miettiminen ja miljoonannessa askartelussa auttaminen hampaat irvessä. Mua ottaa päähän se, että lapsi uhraa aika paljon ja ilmeisesti niinku turhan päiten, kun ne muut on jo siellä.

      Poista
    3. Ei kannata tästäkään itseään ruoskia. Tällaisessa tilanteessa rajanveto on tosi hankalaa ja jokainen joutuu tasapainottelemaan oman tilanteensa tosiasioilla. Me ollaan esimerkiksi annettu taloyhtiön lasten leikkiä yhdessä, koska muu olisi isojen lasten kanssa ollut epäinhimillistä. Varmasti moni paheksuu sitäkin.

      Poista
    4. Älä suotta koe tästä asiasta huonoa omaatuntoa, enemmistö päivähoitolapsista on ollut kotihoidossa, 75 % meidän kunnassa.

      Poista
    5. Mä ymmärsin (ja ymmärrän yhä) sen niin että ne jotka pystyy, ottaa lapset pois päivähoidosta. Mä en pysty kun teen etätöitä. Tokaluokkalainen meni siinä ihan hyvin kotona etätyön ohessa.

      Poista
  24. Kiitos vertaistuesta! Onpa ihanaa, kun en ole ainoa, jota vituttaa. Raskaasti. Siitäkin huolimatta, että omat murheet ovat isossa kuvassa pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä! Juuri näin: olisipa edes isompia murheita.

      Poista
  25. Minäkiiiiiiiin! Mulla on vain yksi (1) tasapainoinen ja erityistarpeeton tavallinen ekaluokkalainen. Mulla on myös tasapainoinen ja erityistarpeeton, kotona etätöissä oleva puoliso. Mulla on omat etätyöt, joiden määrään ja aikatauluun pystyn vaikuttamaan voimakkaasti (freelancer), eli ne joustaa ekaluokkalaisen tarpeisiin just niin kun tarvitaan (ja sitä tarvitaan toki, itseohjautumaton ekaluokkalainen jota ei kuitenkaan saa ohjata, kuten yllä joku jo nasevasti muotoili).

    Ja mä oon silti uupunut ja kypsä. Vaikka mulla ei ole yhtäkään niistä vaikeuskertoimista, mitä muilla! Olen just se sellanen heikko, joka sortuu elon tiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyyy, oot ihan normaali! Musta on aika lohdullista ja kiinnostavaa että tämä koronasyndrooma koetaan hyvin samalla tavalla uuvuttavana perhemuodosta ja erityistarpeista riippumatta.
      Ps. Ja siis meillä myös sellainen, jota ei saa ohjata kuin isosisko. Myös isosiskoa pännii.

      Poista
  26. Aamen. Olen mukana kirkumassa. Sopii toivoa, ettei tämän kevään aiheuttama mielenterveys- ja pahoinvointipommi tule aiheuttamaan enemmän ruumiita kun itse virus.

    - Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ja sekin vituttaa että tässä taudissa on tarjolla vain jälkiviisautta.

      Poista
  27. Mä olen myös niin puhki, v*ttuuntunut ja näköalaton tällä hetkellä.

    Juurikin se, ettei tälle kaikelle ole päivämäärää, jolloin elämä palaisi normaaliksi ja pyörät alkaisi pyöriä jälleen. Elämä on kuin harmaata puuromössöä päivästä toiseen.

    Meillä on kolme lasta kotona, sanoinko jo KOTONA. Mies tekee jatkuvasti luuri t päässä etätöitä tai käy satunnaisesti muuallakin työhommissa. Hänellä on mun näkökulmasta arjessaan struktuuri ja saa tehdä muutakin kuin tätä arkipaskaa. Mä olen opintovapaalla ja olisi hirveästi hommia, joita en sattuneesta syystä pääse lainkaan tekemään. Vahdin lasten läksyjä, käytän koiraa, teen ruokaa, siivoilen, ei hetken rauhaa missään. Lapset tulee vessan ovenkin taakse kolkuttamaan. Välillä mä huudan, et antakaa jumalauta mun olla edes täällä rauhassa. Mies ei ymmärrä kun sanon, että alan olla todella poikki. Täytyy sanoa, et parisuhteelle ei kuulu hyvää. Ei halua ymmärtää, että multa on viety kaikki. Yhteisölliset harrastukset, mielekäs aivotoimintaa vaativa opiskelu ja edes ajoittainen oma rauha.
    Bonarina vielä, olen opintovapaalla alalta, jossa kesälomia ei ole saatu myöntää, eikä tietoa myöskään onko mun opintovapaalle luvassa jatkoa.
    Lisäksi muutimme juuri, (korona sotki asumiskuviotkin ja jouduimmekin väliaisesti vuokralle)ja normaalin talkoomuuton sijaan teimme kaiken yksin, lasten hilluessa vieressä.
    Tämän piti olla kiva kevät uudessa kodissa, kivoja reissuja ja matkoja oli suunnitteilla. Kaikki on pilalla ja pelkkää paskaa tilalla.
    Olen katkera niin monin tavoin.

    (Ja joo, kaikki on muka oikeesti ihan jees ja terveitä ollaan. Ei silti paljon naurata.)

    Kirkukuorossa mukana.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, ymmärrän. Kakki kivuus on mennyt vessasta ja sitten kuitenkin pitäisi olla iloinen ettei esim kuulu riskiryhmään. O_o Tämä työnjako on keskusteluttanut meilläkin: kun muusikon koko kesän tulot tippuivat nollaan (ja kesätapahtumista tulee siis bändin vuoden tuloista suurin osa), tulikin kiire kehittää toimeentulo. Minulle on jäänyt suurin osa etäkoulun läsnäolosta, joka on johtanut siihen että työpäiväni on pirstaleinen, vaikka kersat ovat tsempanneet kiitettävästi.

      Ei siis naurata millään muotoa mutta toivotan jaksamista ja kirkumista. <3

      Poista
  28. Ja kyllä, myönnän, että mä ole katkera myös siitä, että jotkut vievät lapsensa hoitoon vaikka on itse etänä tai muuten kotona. Ymmärrän toisaalta, että on hyvä, että yhteiskunta pyörii edes jollain lailla ja työtä tekevät saavat niitä töitään myös tehtyä. Lisäksi ne perheet joissa turvatonta, hyötyvät tästä tietysti. Itse olen tällainen väliinputoaja, keikun jaksamisen rajoilla. Opiskelu olisi mun tämän hetkistä työtä. Tämä on vain yhden väsyneen ihmisen ja äidin mielipide, kun kuvittelin että jokainen kynnelle kykenevä osallistuu näihin vittumaisiin koronakaranteenitalkoisiin.

    (Tätä viestiä kirjoittaessa mut keskeytettiin 3:n lapsen ja yhden miehen toimesta 6 kertaa.)

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Mä en juuri tästä ole katkera kun henkilökohtaisessa jaksamisessa rajan vetäminen on aina omissa käsissä. Tätä sinnittelyä jaksaa aikansa kunnes ei enää jaksa. Siksi olisi hemmetin tärkeää kuulla joku dedis tälle.

      Poista
  29. No todellakin.

    Kirkukuoro onnistuisi varsinkin tänään. Pääosin ollut ihan normifiilis, mutta nyt taas sapettaa kaikki. Ruokaostokset ja kodinhoito kaatunut minulle, kun miehellä on niin "kiire" etätöissään pöydän toisella puolella. Tekee sentään ruokaa. Lapsilla ei koulukäynti luonnistu edes viiden viikon harjoittelun jälkeen. Onneksi vielä ala-asteella, niin todistuksessa läksyjen tekemättömyyden takia häämöttävät todistuksen kutoset ei vielä maailmaa kaada. Eniten stressaan just jälkikasvun koulun takia.

    Mihin se auringonpaiste ja viime viikon lämmin kelikin hävisi?

    -sam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo viimeinen lause! <3 Pitäisi kai olla tytyyväinen ettei ole marraskuu. Ja tosiaan, toivon, että tämä kevät kerrataan jossain määrin ensi vuonna, koska esim. kutosluokan matematiikasta putoaa parissa kuukaudessa kärryiltä ellei vanhemmat osaa opettaa.

      Poista
  30. Päätimme heti alkuun että 1,5v. on päivähoidossa ja 8v. kotikoulussa (mies on etätöissä ja hoitaa kotikoulun). Yhtään Koronatartuntaa ei ole päikyssä ollut. Minä käyn töissä, koska työ on paikkariippuvaista. Viikon hoidin pienempää kotona kun hänellä oli pientä flunssaa ja yritin tehdä etätöitä. Työtunteja kertyi 3 päivässä ja olin aivan kuollut.

    Ulkoilu pursuu korvista ulos.

    Ja joo, ihan turha suunnitella mitään Korona proggiksia, hyvä kun ehtii kotihommat hoitaa. Kaikki siivoa komerot vinkit ärsyttää suunnattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Työntunteja kertyi 3 päivässä ja olin aivan kuollut." Hear hear. Ehkä komeroiden siivoamiselle on tosiaan parempiakin hetkiä.

      Poista
  31. Meillä on teini ysillä, taapero jolla ei edes ole tarhapaikkaa ja isovanhemmat huollettavana, mies kriittisellä alalla ja mun pitäis opiskella xD

    Koska pääsee kirkumaan?

    VastaaPoista
  32. Postauksen sivuaiheeseen: Annos eurolla kirjassa (löytyy ainakin nextorystä)
    Tai portinen under tian blogista
    löytyy edullisia kasvisruokia

    Sieltä on löytynyt jo luottoreseptejä,
    Kummityttönikin tykästyi linssiporkkana lasagneen (linssit epäilytti), sienirisotto (no tän sekoittaminen kestää, mut maku taivaallinen. Ja halpa: tehdään puuroriisistä) , kesäkurpitsasieni pasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piti vielä sanoa, että reseptit toimii vaikka soveltaa. Ei tarvii olla kaikkia töhniä/kastikkeita/siemeniä.

      Esim tein jämistä lasagnen, eikä ollut ranskankermaa, niin kaadoin vain purkista kauramaitoa (juustokastikseeksi), maku oli ihan yhtä hyvä!
      En syödessä muistanut koko asiaa, kunnes kirjoitin jollekulle viestiä, et jämistä kokosin lasagnen ja sit muistin, et ainiin, siinähän oli kauramaitoa :D

      Poista
  33. Kiitos Katja tästä lohdullisesta kirjoituksesta!
    Meillä tilanne on se, että olen itse ”onneksi” vielä kesän loppuun saakka hoitovapaalla 1,5-vuotiaan kanssa ja hoidan samalla ekaluokkalaisen etäkoulua. Mies on linnoittautunut yhdeksäksi tunniksi päivässä työhuoneeseen etätöihin ja syö siellä suljetun oven takana yleensä myös aamupalan ja lounaan kun on kuulemma niin kiire. Minä hoidan lasten ohella ruokahuollon ja kotityöt.
    Voimat alkaa olla aika loppu vaikka omia päivätöitä ei olekaan hoidettavana, eli hatunnosto vaan kohtalotovereille. Eniten näin introverttia väsyttää se että oma rakas harrastus on nyt katkolla ja ne hetket on tosi vähissä kun voisi olla vaikka kymmenen minuuttia ihan itsekseen ilman että joku vaatii jotain.
    Oikeesti odotan että pääsen syksyllä takaisin töihin! Voimia kaikille ja kiljumiskuoroa odotellessa!

    VastaaPoista
  34. Mukana ollaan kirkumassa. Kertokaa vain aika ja no, paikka taitaakin olla meillä kaikilla tiedossa. Jaan nämä fiilikset ihan täysillä, mutta kuitenkin näitä lukiessani nauran ääneen. Kiitos kaikille. :) Kyllä tämä tästä taas...

    VastaaPoista
  35. "Vituttaa, että pinnani on niin lyhyt, että sen olemassaolo täytyy todistaa gravitaatioaaltojen avulla."

    Ihan paras kuvaus! Ja niin totta.

    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinnani piteni eilen illalla jo paljain silmin havaittavaksi hallituksen infon jälkeen!

      Poista
  36. JEP.

    Terveisin, etäopettaja, päiväkoti-ikäinen ja tokaluokkalainen kotona, mies työpaikalla töissä.

    Hajottaa.

    VastaaPoista
  37. Hyvä kirjoitus ja ymmärrän hyvin. Mä taas koen että tää korona-aika on ihan parasta meidän perheessä. Koulu sujuu hyvin etänä, ei tartte puuttua siihen millään lailla. Annoin tunnukset lapsille niin saavat itse hoitaa, käyn pari kertaa viikossa kattoo ettei oo tullut negatiivistä ja ei oo tullut. 2. luokkalaisen luovuus ja energisyys on noussut ihan uudelle tasolle. Ruokaa menee ihan sairaasti, en jaksa välittää. Tehdään isoja satseja ruokaa ja kun ei jaksa niin kärsitään nälkää. Oppii lapset syömään vähän pehmenneitä hedelmiä. Onnistuin myymään rahastot tammikuussa ja sain tukun rahaa jolla voi tehdä remppaa, jos jaksaa. Ei tartte kuskata lapsia harrastuksiin, ei jatkuvaa kellon kyttäämistä. Koiran kanssa pääsee lenkille ja pikkuhiljaa alkaa hahmottua milloin ei törmää muihin ja voin rikollisesti antaa mennä vapaana. Joukkuevoimistelutreenit omassa olohuoneessa. Kohta pohkeet ei mahdu farkkuihin. Ainut mikä vituttaa on se prehyppy jota en vaan tajuu ja osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti hyvä, ettei kaikki vanhemmat ole täysiä hermokimppuja! :D Tässä on varmaan kyse lähtötilanteesta: jos elämä on mennyt koronan myötä rennommaksi niin silloinhan kaikki on paremmin. Meillä kävi just päinvastoin. Lähinnä aino ahyvä puoli on se, että karsintaa voi tehdä niistä harrastuksista, joita ei ole ollut juurikaan ikävä. Mut ehkä niissä perheissä jotka tästä uudesta rennosta moodista nauttii, otetaan tavoitteeksi myös koronan jälkeen pitää rentoutta yllä.

      Poista
  38. Tulen mukaan kirkumaan, anytime, any moment.

    VastaaPoista
  39. Mä pääsen kotoa pakoon välillä koska työt kriittisellä alalla. Mutta oma aika. Sitä on tasan työmatkat ja automatkat 70-vuotiaiden vanhempien luo ruokakassien kanssa. Ei tee introvertille hyvää. Tekis mieli mennä lähiniitylle paiskomaan kahvakuulaa tonttiin että sais agressiot purettua mut ei vittu jaksa. Aaaaaaaaaaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen rento oma aika kotona tuntuu tosiaan suht kaukaiselta asialta. Ja tosiaan, omien vanhempien hoitaminen tuo monelle vielä lisäkuormaa.

      Poista
  40. Mukana kuorossa! Mulla taas tilanne että me vanhemmat joudumme käymään töissä koska ei etätyömahdollisuutta. Lapset 4. ja 7. luokkalaiset opiskelevat yksin kotona. Lue: 7. luokkalainen opiskelee hätäisesti eikä edes huomaa että hups se hutaisten tehty tehtävä olikin koe, josta saa kutosen arvosanaksi. 4. luokkalainen tekee jotakin päivät, mitä ei itsekään illalla muista ( katselee luultavasti youtube- ja tiktok- videoita ja kuuntelee spotifyta) mutta koulutehtävät on tekemättä, joten teemme niitä iltamyöhään kunnes on pakko mennä nukkumaan. Yleensä myös joka ilta riitelemme koulutehtävistä koska lapsi ei halua vanhemman ohjausta/ opetusta/ neuvoa koska en ole hänen opensa. Eikä silti yksin osaa tai halua niitä kuitenkaan tehdä. Koululta ei tullut ensimmäiseen kuukauteen mitään tukea, tai edes opetusta, vain tehtäviä. Ai niin ja tiskit ja ruoanlaitto on hoidettava iltaisin jotta lapsilla on päivällä ruokaa ja siistiä. Ruoat on laitettava nimikoituihin rasioihin ja lappuja pöydälle, koska muuten eivät löydä jääkaapista ruokaa. Ainoa hyvä puoli tässä on, että pääsen töihin tuulettamaan päätäni, vaikka sielläkin on nyt poikkeusaikana ihan perseestä. Että jos/ kun koulut avataan, meidän 4. luokkalainen on NIIN siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, kun näitä tarinoita lukee niin yhä selkeämmin piirtyy kuva lähiopetuksen merkityksestä ja opettajan roolista. Mutta pari viikkoa vielä ja sitten helpottaa!

      Poista
  41. Paras korona- postaus. Historiallisen hyvä!
    Tänään lohdutin yksin kotona olevaa koululaista puhelimitse (töissä on oltava paikan päällä). Lapsi itki ties monettako kertaa, kun on niin yksin. Laittaa myös erinäisiä itku- ja kärsimyshymiöitä WA: ssa pitkin päivää. Omatuntoa ei ole ikinä vielä äitinä painanut näin kovasti ( vaikka painoi aika helvetin kovasti, kun en aikanaan voinut jäädä hoitovapaalle( Sitten mietin, etten voi itse itkeä tirauttaa, koska en olisi saanut sitä työvuoron aikana aisoihin (semmonen vesiputous/ hyökyaaltoitku ilmoitti esioireita, vähän ku elokuvissa, kun ihminen itkee silmät päästä ja naamansa muodottomaksi). Alkaa jossain vaiheessa jengillä rukkaset tippua. Artisti Sanni korona- muokattuna: "että mitähän vittua, kohta alkaa huumori loppua. Kiva et on hanskat ja suojanaamareita, mut frendii ei saa koskea"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ymmärrän hyvin. Ihminen sopii eläimenä hirveän huonosti tällaiseen ja lapsi vielä huonommin.

      Poista
  42. ADHD-arki on aina tuollaista. Ei mikään ihme, että ilman diagnoosia ja sen myötä tulevaa tukea on astetta haastavampaa onnistua elämässä.

    Työuupumus on aina tuollaista. Aivot ja keho ovat niin kierroksilla, että molemmat lamaantuvat. (https://cheezburger.com/11229957/twitter-thread-the-brains-reaction-to-long-term-stress)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan totta että tässä tunnelmassa on tietty stressiä mukana. On ollut suht onnellinen tilanne etten ole juuri koskaan ollut stressaantunut, ei oikein tunnista mikä johtuu mistäkin.

      Poista
  43. No joo. Meitä on yhdeksän.

    VastaaPoista
  44. Kiitos. Postauksen lisäksi tämä kommenttikenttä oli todella huojentava. Liian paljon lähipiirissä sellaisia, jotka saavat tämän tilanteen erilaisista töistä tai tilanteistaan johtuen ihan kivasti toimimaan eivätkä oikein ymmärrä, miksi tämä tuntuisi näin mahdottomalta ja turhauttavalta. Meillä kaksi päiväkoti-ikäistä kotona, minulla vaativa, palaveripitoinen ja välillä aika kiireistä reagointia vaativa etätyö, mies ollut osin ja enenevässä määrin muualla läsnätöissä. Koko ajan tuska omasta alisuoriutumisesta työntekijänä ja vanhempana. Olimme ehtineet jo päättää, että ensi viikosta lapset menevät päiväkotiin. Eilinen päätös helpotti siitäkin koettua turhaa tuskaa. Huh huh huh. Tuntuu, että kohta pääsee kokeilemaan sitä etäarkea, josta jotkut ovat tähän mennessä nauttineetkin.

    VastaaPoista
  45. Tsemppiä! Kotikoulu-lounasruokala-ohjelmatoimiston pyörittäminen täyspäiväisen etätyön ohella on aivan hanurista!

    Kirjoitit toimeentulon huolista ja muusikon kesäkeikkojen peruuntumisesta. Eikö koti-insinöörillä ole kuitenkin säännöllinen päivätyökin? Ettei ole kokopäiväinen muusikko?
    Vaikutatte lisäksi niin järkeviltä kuluttajilta, että oletan teillä olevan hyvistä tuloistanne ihan kivasti säästössäkin. Ja jos teillä on lainaa, niin siihen saa lyhennysvapaata. Ja teillä on kuitenkin asuntovarallisuutta, ja varmasti muutakin. En toki tunne tarkemmin teidän perheen taloutta eikä se luonnollisesti minulle mitenkään kuulukaan, mutta tulee mieleen että voisiko tässä olla osittain kyse stressitilanteen indusoimasta "apua, rahat loppuu" -paniikista, josta joskus kirjoitit että olet siihen helposti taipuvainen?

    Ei ole tarkoitus mitenkään vähätellä tilannetta. Vilpittömästi toivon jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on nyt ihan mutuilua, enkä mistään mitään tiedä, mutta tuskinpa asunto on vielä velaton ja jos perheen molemmat elättäjät on vain osittain vakaassa&hyväpalkkaisessa duunissa niin tuskin sitä liikkumavaraa oli alunalkaenkaan ihan hirveän hövelisti.

      Kun tullut tunne, että tässä perheessä on satsattu myös siihen elämänlaatuun ihan joka päivä, eikä vain siihen, että kk tulot on komeat.

      Ja tilanteessa, josta ei tiedä miten kauan se kestää ei haluaisi kuitenkaan alkaa tehdä mitään ihan hirveitä taloudellisia voltteja. Vaikka olisi ns hyvätuloinen tai vauras, niin jos ei kuulu tosi kultapossukerhoon niin aika hauraita rakennelmia ja pienellä marginaalilla se taloudenpito monella on.

      Poista
  46. Meillä on töissä torstaiaamuisin yksikön aamubriiffi. Samat päälliköt kiittelevät joka kerta kaikkia venymisestä ja kehuvat, kuinka hyvin poikkeustilassa kaikki sujuu. Yhtenä aamuna eräs päällikkö totesi (taustalla kuului vauvan itkua ja pianon pimputusta), että kyllähän tää ihan hanurista on, asioita on vaikea edistää etänä ja päästäispä jo konttorille. Meinasin purskahtaa itkuun, koska oon ihan hitoksen kyllästynyt tilanteen iloisten puolten kaivamiseen. Ei tämä iloksi muutu sillä, että esitetään, että on kivaa ja normaalia. Hyvä postaus, kiitos!

    VastaaPoista
  47. Muusikolla tulot nollassa. Entä koti- insinöörilä?

    VastaaPoista
  48. Sanotaanko vaikka etta ma jouduin menneella viikolla niskan magneettikuvaukseen. Siis taysin liikumattomana korvatulpat paalla putkeen. Yksin. Kukaan ei keskeyttanyt, vaatinut, marissut, kiljunut tai kiskonut mua minnekaan, ja koneen nakutus oli sita luokkaa etta omatkaan ajatukset eivat hairinneet.

    Taivaallista.

    Etta aika syvalla ollaan taallakin siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä puoli siellä pään magneettikuvassa on ainakin verrattuna vessaan (jossa nyt olen ja 3-v. häiriköi oven takana) on, että siellä varmaan saa olla ihan rauhassa. <3

      Poista
  49. 5 henkeä viidessäkymmenessä neliössä, kaksi alakouluikäistä ja yksi viskari. Meidät evakuoitiin Suomeen ulkomaankomennukselta. Siellä olisi ollut enemmän tilaa mutta lähes täydellinen ulkonaliikkumiskielto. Isä etätöissä, joita ei saa tehtyä, äiti pyörittää kotikoulua, joka onneksi tuttua toisesta kotimaasta, samoin kokkaus kotona alusta lähtien. Avioliitto rakoilee. Hyvä tästä tulee? Kiitos huippublogista ja aivan erityisesti tästä kirjoituksesta! Jotenkin lohdullista, että kaltaistasi tehokkaan, järjestelmällisen ja oivaltavan tuntuistakin syö tämä aika..... Voimia kaikille!

    VastaaPoista
  50. Tää postaus oli kyllä ihan paras koronapostaus ja kommentit myös hyvää vertaistukea!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...