Tietoa mainostajalle ›

3.4.2016

Mistä vaivasta pitää mennä lääkäriin?

Tämä juttu minun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Sain juttuun hyvän kimmokkeen, kun liukastuin tänään pihanurmikolla. Nilkka muljahti ikävästi, ihan rusahduksen kanssa.

Kuva liittyy: itsediagnosoinnissa ollaan vähän heikoilla jäillä.

Siinä portailla puuskuttaessa alkoi tappioiden suuruuden arvonta: menivätkö nivelsiteet poikki, vai venähtikö vain? Voiko olla joku murtuma? Pitääkö lähteä röntgeniin vai luotetaanko vanhaan kunnon lääkkeeseen kylmää-kompressiota-koholle? Koska jalalle pystyi varaamaan hiukan eikä se turvonnut kovin paljon, päättelin, että ei tästä mihinkään tarvitse lähteä.

Olin samassa tilanteessa viime kesänä murtuneen varpaan kanssa: pitääkö mennä lääkäriin? Silloin piti, kipu oli liian paha.

Tässä tanakassa keski-iässä sitä alkaa lähestyä kivikauden ihmisen deadlinea. Ja sen kyllä huomaa. Vaikka nilkkani todennäköisesti tulee kuntoon viikon sisään, on muitakin juttuja, joita olen pannut merkille.

Tutustuin viimeksi fyssarilla termiin kipuväistö. Olen oppinut nousemaan lattialta ylös niin että selkää ei vihlaise. Tarkkasilmäinen fyssari tietysti huomasi sen ja neuvoi käyttämään syviä vatsalihaksia ennemmin kuin breakdance-muuveja. Aivan. Näitä väistöjä on enemmänkin.

Ja ihan nopealla otannalla tuttavapiirissä alkaa olla kaikenlaisia (kroonisia) kipuja ja vaivoja: urheiluvammoja, synnytyksen aiheuttamia vaurioita, selkäkipuja, uupumusta, erilaisia toimintahäiriöitä ja muita oireita, joista ei oikein tiedä, mitä ne ovat.

Nämä krempat eivät ole niin suuria, että ne merkittäväti haittaisivat elämää, joten niistä ei kehtaa käydä työterveydessä tai terkkarissa kyselemässä. Enkä edes muista ikinä puhelinaikaa - ja vaikka muistaisin en ehtisi. Luokittelevat vielä hysteeriseksi ja määräävät jotain pillereitä. En siis ole käynyt siellä kilpirauhastestissä, vaikka sitä ihan tosissani harkitsin.

Tämähän on tavallaan itsediagnosointia: ei minua mikään vaivaa. Lääkäristä ei käydä hakemassa second opinionia, vaikka ehkä pitäisi. Ei, vaikka oma edesmennyt isäni on erinomainen muistutus siitä, että vaikkapa pitkään jatkuneita vatsavaivoja pitäisi selvittää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Otetaanpa nopea gallup: paljonko sinulla on sellaisia kroonisia vaivoja, joista olet tietoinen joka päivä mutta et ole koskaan käynyt lääkärillä? Tähän saa laskea mukaan myös mielen- ja hammasterveyden oireet. Valitse siis alta luku, joka parhaiten sopii kremppojen määrään.




Minun numeroni on viisi.

Tätä omaa lukuaan ihaillessa voi sitten miettiä, että onko meillä ongelmana terveyspalveluiden yli- vai alikäyttö.



20 kommenttia:

  1. Kilpirauhasasiaan on vain pakko kommentoida, että lämpimästi suosittelen käymään verikokeessa. Itselläni todettiin raskausaikana syksyllä 2014 kohonneet kilpirauhasarvot ja sain thyroxin lääkityksen; yhtäkkiä perse -vuodenaika marraskuun alusta helmikuun loppuun ei ollutkaan niin perseestä kuin aina ennen. Raskauden jälkeen toki ollaan yhä näin melkein 11kk jälkeenpäin siinä tilanteessa, että haetaan vielä lääkitykselle tasapainoa, mutta valoa tunnelin päässä on nähtävissä.

    Kremppoja on, vaikka ikää on vielä vajaa 30v. Selkä vaatii auki pysyäkseen säännöllistä hierojalla käyntiä. Muihin kremppoihin (totaali kuolemanväsymys, kuukautishäiriöt, unohtelu) on alkanut jo vähän löytyä apua jo mainitusta thyroxinista. Kun se annostus vain vielä saadaan kohdalleen.

    VastaaPoista
  2. Mää oon niin miettinyt samoja asioita. Ja mun tekosyyni olla menemättä lääkäriin on se, että "tiedän jo vastaukset". Ikuinen väsymys: huono yleiskunto (joo, olen yrittänyt käydä lenkillä), päänsäryt: paska patja ja tyyny sekä huonot yöunet. Jotka taas johtuu stressistä (stressaan nyt vaan aina ja kaikesta). Ja stressiin tunnetusti auttaa liikunta, joten ympyrä siis kierretty.

    Seuraan siis mielenkiinnolla keskustelun etenemistä!

    (Vastasin muuten, että 1-2, mutta taisin jo avautua kolmesta vaivasta. Lisätään nyt vielä polvivaivat, jotka vähän haittaa tuota lenkkeilyä, mutta nehän sais kuntoon lihasvoimaa parantamalla...)

    Loppuun kuitenkin vielä hymiö :-D

    Terveisin Ellu

    VastaaPoista
  3. Sama viisi. Niska-hartiavaivat (toimistotyö), selän skolioosi + välilevyn alenema (ei sille voi mitään), jaksaminen (maksa itelles psykoterapia ku ei sua voi panna suljetulle), ylipaino (laihduta) ja yksi hammasimplantti (ei näy mihinkään ja maksaa vtusti, keinojuuri porataan leukaluuhun - hyi helvetti). Noi ei ole mun mielestä sairauksia. Ne on ominaisuuksia.

    VastaaPoista
  4. Sama viisi. Niska-hartiavaivat (toimistotyö), selän skolioosi + välilevyn alenema (ei sille voi mitään), jaksaminen (maksa itelles psykoterapia ku ei sua voi panna suljetulle), ylipaino (laihduta) ja yksi hammasimplantti (ei näy mihinkään ja maksaa vtusti, keinojuuri porataan leukaluuhun - hyi helvetti). Noi ei ole mun mielestä sairauksia. Ne on ominaisuuksia.

    VastaaPoista
  5. Mun täytyy todeta et tämä asia on lutviutunut sen myötä kun työpaikalla on samoissa tilaissa yleislääkärin vastaanotto, eikä se eds maksa mitään. Viimeisen puolen vuoden aikana on siis tullut hoidettua krempaa jos toistakin...

    VastaaPoista
  6. Omana nyrkkisääntönäni on, että jos vaiva pitkittyy, pahenee tai häiritsee elämää, on siitä syytä käydä lääkärissä. Äkillisen tai voimakkaan kivun takia on mentävä myös.

    Tuki- ja liikuntaelinvaivojen takia kävisin ensisijaisesti urheiluhierojalla/fyssarilla/kiropraktikolla, sillä lääkäri harvoin osaa niille mitään järkevää tehdä. Jos on massia, voi konsultoida liikuntalääketieteen erikoislääkäriä.

    Toisaalta esimerkiksi selkäkipujen takia olisi syytä käydä myös lääkärissä, sillä joskus on kyse jostain vakavammasta. Yleisesti ottaen pidän kiinni tuosta alun nyrkkisäännöstä.

    VastaaPoista
  7. Kivikauden ihmisen deadline on muuten yleinen tilastoharhasta johtuva myytti, koska niin monet kuolivat lapsina. Jos ihminen pysyi hengissä 35-vuotiaaksi, niin hän saattoi todennäköisesti elää hyvinkin vanhaksi. Keskiarvo pettää taas keran. :)

    VastaaPoista
  8. En tiedä miten tämän sanoisi hymistelemättä, mutta oma kokemukseni on, että liikunta vaan on yksinkertaisesti paras lääke aika moneen ongelmaan: erityisesti niska-hartiavaivoihin ja pääsärkyyn. Itse suosittelisin personal trainerin kanssa aloittamista. Silloin saa rakennettua itselleen motivoivan ja mielekkään ohjelman, joka kuormittaa sopivasti (helposti ihmiset urheilevat yksipuolisesti ja liikaa ja pahentavat ongelmia). Lajivalinnoilla on valtava merkitys. Juoksu kuormittaa niveliä, kun taas uinti sopii noin teknisesti melkein kaikille.

    Itselläni kimmokkeena on ollut jo 20-vuotiaasta asti reistaileva (=sukuvika) selkä. Se pysyy kunnossa säännöllisellä lihaskuntotreenillä ja jumpalla. Samoin teinivuosien päänsärky-burana-kierre katkesi liikunnalla. Mutta yhtään ei auta lintsata: jo parin viikon tauko näkyy päänsärkyinä ja jomotuksena. Ja mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän tarvitsee suunnitelmallista palautumista ja venyttelyä.

    VastaaPoista
  9. viisi, luultavasti.

    Ei jaksa mennä lääkärille, koska vastaus todennäköisesti on "liiku enemmän, syö terveellisemmin, nuku paremmin".

    VastaaPoista
  10. Joskus kannattaa se lääkärikin. Mulla oli omasta mielestä aika voimakasta väsymystä ja heikkoa/ huonoa oloa reilun vuoden mutta hei kenellä pienen lapsen äidillä ei. Sitten tuli sydänoireita ja pitkittynyttä lämpöilyä ja tästä säikähtäneenä menin terkkariin jossa selville anemia (koska kuparikierukka ja vuodot). Ja kas. Rautaa & kierukka vaihtoon niin vointi ihan mystisesti lähti paranemaan.

    Ja mähän olen siis itse terveydenhuollon ammattilainen jo useammassa polvessa. Suutarit ja lapset jne...

    VastaaPoista
  11. Hyvän työterveyshuollon takia oon käyny kaikkiin hakemassa hoitoa/lääkityksen. Ja tarvittaessa yksityiseltä lisää. Mun kremppalista on vaan niin mittava, että jos ajattelee liikaa niin masentuu: atooppinen ihottuma, astma, allerginen nuha, ärtyneen suolen oireyhtymä, lievä kilpirauhasen vajaatoiminta, verenpainetauti. Ja olen siis "perusterve" 36 vuotias, jolla on vaan vähän huononlaiset geenit.

    VastaaPoista
  12. Valitettavasti minun on pakko ehdottaa myös gallupia krempoista joita on lääkärit tutkineet lukuisia kertoja löytämättä mitään. Kivut ovat jokapäiväisiä ja invalidisoivia. Niissä oma lukuni on yli kymmenen. Vatsa oli 15 vuotta ihan kamala, sain pseudodiagnoosin ärtynyt paksusuoli. Itse älysin jättää viljat pois ja olo koheni. Koko kropan kaikki nivelet kipeät ja jäykät. Kolmet reumaseulat eikä diagnoosia. Fibromyalgiapisteet todella kipeät (parikymmentä polttavan tuskaista kohtaa pitkin kehoa). Lääkärit ei ota kantaa. Selkä niin kipeä että olen juuri nytkin ollut sairaslomalla muutaman päivän, enempää ei yrittäjä voi. Selkäkipu monta vuotta. Jatkuva väsymys ja kasvanut unen tarve, yöheräilyä. Nestekierto ihan sekaisin, janottaa ja pissattaa. Kilppariarvot normaalit. Mieliala laahaa pahasti. No ihmekös tuo?

    VastaaPoista
  13. Edelliseen lisään siis, että valitettavasti itselleni on tullut ajatus että "olen ehkä jotenkin sairas tai sitten luulosairas, mutta minua ei osaa kukaan auttaa". :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttua, aikani kuuntelin niitä lekureiden, Rouva voisi laihduttaa juttua, mutta käynti kahdella erikoislääkärillä riittä nyt mulle loppuiäksi, sain fibro sekä cfs diagnoosit. Paska säkä, fibroon auttaisi ainoastaan liikunta ja krooninen väsymysoireyhtymä takaa sen, etten liiku. Yhtään. turha mennä lääkäriin, ei ne osaa hoitaa kuitenkaan.

      Poista
  14. Kolme tuli nopeasti mieleen, polvi joka mennyt paskaksi aikoinaan itsepuolustusharrastuksessa, säännöllinen päänsärky johon voisi varmaan migreenilääkkeet hakea ja yläselässä jumi johon voisi kyllä hakea hierojalta tms apua. Kaikenlaista sitä.
    Ja koko ajan lisääntyy kun vanhemmaksi tulee.

    Ja ainiin, raskauksista jäänyt iskias joka oirehtii säännöllisesti.

    VastaaPoista
  15. Maha jäi sektiosta "vähän oudoksi". Ei se särje, mutta kyllä tässä on kerran, jos toisenkin miettinyt, pitäisikö se tsekata ennen seuraavaa raskautta. Edellinen lapsi jo viis vee, että luulis parantuneen, mitä on parantumassa. Skolioosi ei tykännyt vauva-ajasta kun kannoin lasta epätasaisesti..selkä on aika pitkävihainen. Parhaiten toimii säännöllinen liikunta, akuuteissa tiloissa hieronta. Se, mikä eniten mietityttää on mun luomet. Niitä on paljon ja jatkuvasti lisääntyy. En pysy itse mukana niiden seuraamisessa ja toivoisin jonkun asiantuntijan niitä tsekkaavan. Isoäidiltäni aikoinaan useampikin poistettiin. Samoin samaan sukuun kuuluvalta tädiltäni. Mutta että mennä lääkäriin "kattelee" :D Joko "ei näissä mitään oo" tai "miksi et tuonut malanomaasi aiemmin tänne!" :/ Hammaslääkäriin nyt vaan on mahdoton varata aikaa, kun se on niin tylsää touhua maata kuuntelemassa niitä kallon rutinoita.

    VastaaPoista
  16. tää on niin ahdistava aihe, että pakko avautua kun kerran näen mahdollisuuden: minä (alle 30vee) saan kuulla jatkuvasti äitini (yli 60) vaivoista. Äiti ei kuitenkaan suostu menemään lääkäriin, koska nämä ovat "pikkuvaivoja". ja tiedän, että ne ei ole "pikkuvaivoja" koska mutsi ei mistään kitise mistään pikkujutuista. Tässä olen juuri päässyt aikuisuudestani siihen ikään, että olen älynnyt vanhempieni olevan _vanhoja_ ja niiden mielenlaatua/terveyttä joutuu arvioimaan aika kotikotona käydessä.

    käykää saatana lääkärillä ja säästäkää läheisiänne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Äiti muutama vuosi sitten vihdoin meni lääkäriin ja kohdussa satojen grammojen kasvain (yleensä vastaavat muutaman kymmenen grammaa)! No mutta siinäkään ei vissiin kaikki mennyt ihan kuin strömssössä, koska kipu jatkuu (erilaisena). Mutta nyt ainakaan sinne lääkäriin ei enää voi mennä, koska "ne mokas viimekskin". Voi sun sanonko mikä.. Ois omatkin lapset hoidettavana, ni en nyt jaksais päälle jotain, mitä katson melkein itseaiheutetuksi, kun sinne lekuriin ei voi mennä. Aina vasta pää kainalossa :(

      Poista
  17. Kaksi. Ikää 30+ ja itse poiston tarpeessa oleviksi arvioimiani luomia on neljä, ja isovarpaan alla on joku nestekertymä tms. patti, joka häiritsee mm. kenkiin pukeutumista. Mutta vaikka mä oon työterveyshuollon piirissä, niin ei sieltäkään lääkäriaikaa irtoa noin vain. Kas kun niitä lääkäreitä ei täällä maalla ole. Ja tottahan mä vähän ajattelen, että muut tarvii niitä aikoja mua enemmän. Koska nuo vaivat ei varsinaisesti ole koko ajan kivuliaita.

    Tarmotar

    VastaaPoista
  18. Kroonisia pikkuvaivoja (paino nyt todellakin sanalla "pikku") kuvaa tosi hyvin se, että niistä tulee ajan myötä itse paljon enemmän asiantuntijaksi kuin ulkopuolelta asiaa katsova lääkäri.

    Atooppista ihoani osaan hoitaa paljon täsmällisemmin ja kummallisemmilla keinoilla (esim. pihkavoide) kuin mitä lääkärit ehdottavat. Selkäkipuni sain kuriin alexander-tekniikalla, jota kukaan lääkäri, fysiatri tai fysioterapeutti ei ikinä maininnut. Leikkausta kyllä väläyteltiin... Varvasnivelessäni olevan alkavan nivelrikon kanssa ramppasin lääkärit, ortopedit, fysioterapeutit ja jalka-asiantuntijat, apuna oli särkylääkkeet, harkitaan-leikkausta ja paksupohjaiset kengät. Helpotuksen asiaan toivat lopulta paljasjalkakengät. Ne sopivat juuri minulle ja minun vaivaani, vaikka niitä ei kukaan terveydenhuollon ammattilainen osannut ehdottaa.

    Eli kyllä on ihan mahdottoman vaikea tietää, missä määrin lääkärillä kannattaa ravata. Yleensä asia selviää vasta jälkikäteen: Vaiva joko parani lääketieteen avulla tai mentiin pahemmin metsään (esim. turha leikkaus), ihminen joko löysi itse oman hoitokeinonsa tai sairastui pahasti/kuoli kun ei ajoissa hoidattanut vaivaansa.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...