Kun ilmaisin marraskuussa 2016 järkytykseni Trumpin vaalivoitosta, sain kommenttikenttään vastauksen, että Trumpia äänestettiin, koska ihmiset kaipasivat muutosta.
"Trumpia aanestivat tyoteliaat, normaalit ihmiset pienissa kaupungeissa, kuten mieheni ja mina. BTW, olemme molemmat korkeasti koulutettuja ja hyvapalkkaisia."
Itse ajattelin silloin, että Trumpin sekoilun oli pakko vain olla osa vaaliteatteria. Myönnän yllättyneeni kun hän osoittautuikin johtajana täysin kampanjansa näköiseksi mieheksi. Hän todella toi poliittiseen kulttuuriin muutoksen: avoimen rasismin, vihan kylvämisen, demokratian halveksunnan, ihmisoikeuksien polkemisen sekä ympäristön tuhoamisen oman lähipiirin eduksi. Viime töikseen Trump vielä armahti tuomioitaan kärsineet, hänet valtaan vehkeilleet neuvonantajansa. Niljakasta.
Tämä muutos manifestoitui Capitol Hillillä loppiaisena täysin absurdilla ja järkyttävällä tavalla. Tänään olen ajatellut, että ehkä nämä tapahtumat tarjoavat meille kaikille muutaman oppitunnin, jotka väistämättä tarvitsimme.
Voimme oppia jotain vallasta. Uholla, uhkailulla ja valehtelulla pääsee pitkälle, myös Suomessa. Valtaa todellakin voi tavoitella hinnasta piittaamatta, mutta lasku tulee aina perästä. Tämä oli myös täydellinen esimerkki valtaan liittyvästä vastuusta: aina löytyy ihmisiä, jotka tekevät sokeina niin kuin johtaja käskee. Toisaalta on ällistyttävää katsoa, millä vauhdilla hallinnon viranhaltijat pesevät käsiään trumpismista. Kun populistin valta alkaa kuihtua, loppuu myös hännystely.
Voimme oppia jotain etuoikeuksista. Valkoinen mies todella voi suunnitella mellakkaa avoimesti ja rynnätä sarvet päässä kongressisaliin, sotkea patsaita ja tuhota edustajien huoneita, ihan kaikessa rauhassa. Jos samaa yrittää jollain muulla etnisyydellä, voi olla varma, että paikalla ovat koko maan asevoimat kolmessa minuutissa ja henki lähtee kyselemättä.
Voimme oppia jotain hyssyttelystä. Trumpin mielipuolista, narsistista ja tempoilevaa käytöstä tuettiin oman puolueen suunnalta hyvin pitkään, hänen puheitaan siloiteltiin, ymmärrettiin ja painettiin villaisella. Varapresidentti Pence sentään veti lopulta isojen poikien housut jalkaan ja suututti Trumpin vahvistamalla vaalituloksen kaoottisen päivän jälkeen. Trumpin johtamistapa mahdollistettiin hiljaisella hyväksynnällä, sietämisellä, ja on olennaista miettiä, miksi sietäminen on vastustamista mukavampi vaihtoehto. On paljon helpompaa ajatella, että tämä taistelu ei kuulu minulle ja katsoa poispäin, erityisesti kun kritiikkiä antamalla pääsee helposti itse tappouhkausten maalitauluksi. Siksi on olennaista, että vihan kautta tapahtuvaan vallankäyttöön puututaan niin eduskunnassa kuin keskustelupalstoilla.
Oppitunnin selkein anti minulle oli, ettei populisti muutu valtiomieheksi, kun hän muuttaa Valkoiseen taloon. En edelleenkään tiedä, oliko Trump tosissaan vai leikkikö hän vain jonkinlaista sairasta leikkiä, mutta minkäänlaista johdonmukaista arvomaailmaa hänellä ei ollut.
Mutta eritysesti minua kiinnostaa, mitä republikaaninen puolue tekee seuraavaksi. Heidän johtajansa on neljä vuotta mellastanut mielensä mukaan, ja nyt kausi päättyi paitsi maksimaaliseen häpeään myös viiden ihmisen hengen vaatineeseen vallankaappausyritykseen. Mitä he ajattelevat demokratiasta, yhdenvertaisuudesta ja vapaudesta nyt? Joku asiantuntija sanoi, että tämä oli katharsis, puhdistus, joka pakottaa puolueen takaisin lähtöruutuun. Se olisi hyvä. Toivonkin, että voimme jatkossa oppia jotain aatteesta, jota konservatiiveiksi itseään kutsuvat ihmiset kannattavat. Toivon myös, että se on jotain sellaista, minkä voin hyväksyä, vaikka en sitä henkilökohtaisesti kannatakaan.