Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

18.11.2020

Millainen joulu tänä vuonna tulee?


Eilen se iski. Oli niin loputtoman harmaata, märkää ja synkkää, että päätin laittaa jouluvalot. Lähdin hakemaan varastosta harmaata joululaatikkoa, joka sisältää käytännössä kaiken mitä minun jouluuni kuuluu. Laatikon hakeminen on yleensä elämässäni ihan merkittävä ilon aihe, joulun starttilaukaus, mutta tällä kertaa ilo puuttui. Vähän alkoi arveluttaa, mitä tästä joulusta 2020 oikein tulee?

Jos ketään ei voi tavata, joulupukin pitäisi antaa lahjat Teamsin kautta, talous on kuralla eikä minnekään voi matkustaa, mitä joulusta jää jäljelle? Ja anteeksi nyt mutta olen himaillut aivan tarpeeksi tänä vuonna nauttiakseni siitä enää erityisesti. Olisin todella valmis normaaliin elämään ja toimeentuloon, mutta sitä ei ole tiedossa kuukausiin. 

Tästä on siis tulossa kummallinen joulu, mutta toisaalta, onhan noita kummallisia jouluja ollut aikaisemminkin. Muistan elämästäni muutaman erityisen outotunnelmaisen kuusijuhlan.

Jouluna 1990 olimme Kanarialla. Mutsi ei halunnut eron jälkeen järjestää minkäänlaista joulua, joten hän päätti kiertää koko aiheen ja lähteä aurinkolomalle. Meillä oli pieni kinkku ja muovinen pöytäkuusi matkalaukussa ja lahjat hankittiin ostarilta. Tunnelma oli aivan katossa mutta ei kylläkään jouluinen.

Vuonna 1993 työskentelin Lontoossa au pairina. Minulla ei ollut rahaa lähteä käymään jouluna kotona, joten vietin aaton yksin isäntäperheen kotona, sillä perhe lähti sukuloimaan Cornwalliin. Söin ranskalaisia ja luin kirjoja, ulkona oli 12 astetta lämmintä. Osallistuin perheeni jouluun lankapuhelimitse ja korvaani kuumotti pitkän puhelun jälkeen kun kävin nukkumaan.

Sitten on pari aika blankoa joulua.

En oikeastaan muista juuri mitään joulusta 2010. Minun jouluni muuttivat muotoaan, kun äitini kuoli. Emme menneet loppuillaksi mutsille riitelemään veljieni kanssa Pictionaryn säännöistä ja nauramaan rumille paketeille. Tuona jouluna olin lisäksi yllätysraskaana ja elämässä oli yhtäaikaa aivan liikaa erilaisia tunteita.

Ja sitten oli joulu 2018, kun olin järkyttävässä nuhassa koko jouluviikon. En saanut tehtyä mitään hankintoja ja koko juhla meni vähän ohi, sängyn pohjalla maatessa. En maistanut enkä haistanut mitään joten tunnelma oli kuin olisin katsellut joulua telkkarista.

Samaan hengenvetoon on todettava, että minun asiani ovat kuitenkin ihan hyvin. En ole totaalisessa konkurssissa, vaikka tunnistan (ensimmäistä kertaa elämässäni!) olevani selvästi uupunut. Ehkä fiksuinta on olla hetkeen ajattelematta koko joulua ja keskittyä ottamaan vastaan marraskuu päivä kerrallaan. 

Luotan kersoihin. Ehkä joulu alkaa siitä kun on aika kaivaa perinteinen kalenteri esiin. Siitä onkin puhuttu jo kuukauden päivät hyvin solidaarisessa hengessä: Eddielle tulee paha mieli, jos se ei saa kalenterista mitään. 

En ole oikein koskaan uskonut siihen, että suun vääntäminen hymyyn nostattaisi ilon tunteen. Parin viikon päästä on pakko kokeilla.

13 kommenttia:

  1. Tänä vuonna ainoana joulutoiveena olisi päästä viettämään joulua myös lasten isovanhempien kanssa. Ei voi kuin toivoa parasta. Harkitsen myös eristäytymistä kotiin muutamaksi päiväksi ennen pyhiä. Omista työkiireistä se tuskin ainakaan jää kiinni, sen verran tyhjältä näyttää taas kalenteri. Mutta tänään paistaa aurinko, tänään oli töitä. Näillä mennnään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sama taitaa olla monen toiveena, täytyy toivoa että jouluna olisi jo vakaampi tilanne. Hyvä idea toi eristäytyminen!

      Näillä tosiaan mennään, jaksamista sinne! <3

      Poista
  2. Mietin tässä, jotta ne joiden työtä ei korona ole vienyt, voisivat harkita joukulomareissua Lappiin pelastamaan matkailuyrittäjien taloutta. Vaikkei tässä nyt kotimaanmatkailulla sesonkia pelasteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä se houkuttelisi! Korona on vaan vienyt työt täältäkin muutamia kaupallisia yhteistöitä lukuunottamatta joten säästökuurilla mennään.

      Poista
  3. Uskon että perinteiset joulukortit tekevät tänä vuonna paluun. Konkreettisempi välittämisen merkki, kuin some-postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Nyt kun ei ole mitään koulun ja harrastusten joulutapahtumia/konsertteja niin olisi ehkä aikaakin kirjoitella niitä.

      Poista
  4. Me päätettiin 6-vuotiaan kanssa, että nyt voi alkaa tunnelmoimaan joulua jo aiemmin, koska ei tässä paljon muuta ole... Ekat koristeet otettiin jo esille, pikkuhiljaa niitä lisäillään. Viikonloppuna leivotaan joulumausteilla maustettu porkkanakakku ihan muuten vaan. Ja tätä osastoa. Alkaa kyllä itse kullekin riittämään tämä poikkeustilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin nyt itsekin vain sirkeästi aloittaa vaikka se ilo nyt onkin vähän hakusessa, koska ei tässä tosiaan juuri muutakaan voi. Tuo leipominenkin on aina ennen kuulunut jouluun, nyt se kuuluu koronaan! :D

      Poista
  5. Tsemppiä!! Kieltämättä joistain syksyn postauksiaästa on vähän paistanut uupumus. Ole itsellesi armollinen - jouluja tulee ja menee ja jos et jaksa tai pysty muuhun kuin yhteen hyasintiin ja pipareihin, niin so be it. Lapset eivät mene siitä rikki jos joulu on joskus vähän erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, lapset löytää joulun ilon kyllä paljon vähemmälläkin. Just tossa yks päivä kysyin, että mikä on joulussa parasta niin kuulemma joulukalenteri ja aattoaamu, kun voi laittaa Joulupukin kuuman linjan päälle ja pelata viltin alla puhelimella. :)

      Tää on kyllä outoa kun ei oikeastaan koskaan ole ollut ihan näin puhki. Paitsi ehkä vauvavuonna oli yhtä synkkiä fiiliksiä.

      Poista
  6. Itsellä on joulun suhteen vähän ristiriitaiset fiilikset
    Toisaalta todella kaipaan vaihtelua ja piristystä tähän ankeista syksyistä ankeimpaan ja ennen kaikkea sitä iloa mikä lapsista jouluna parhaimmillaan välittyy. Toisaalta taas en jaksaisi järjestää yhtään mitään, etenkin lahjojen hankkiminen ahdistaa kun en keksi mitään ja budjettikin on tiukoilla. Koululaisille on tosi vaikea keksiä lahjoja kun toivovat vain iphoneja, nintendoja jne eikä perinteistå linjaani elämyslahjoistakaan näin korona-aikaan voi oikein toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama fiilis, olisi kiva innostua *jostain*. Mulla on myös sama lahjadilemma. Toisaalta omat kersat on aina tykänneet elämyslahjoista ja käytännöllisistä paketeista. Ystävien ja sukulaisten kanssa on onneksi ekaa kertaa saatu sovittua että oikeasti ei mitään.

      Poista
  7. Meillä joulu tulee olemaan lähes normaali. Eli vietetään perheen kesken mies, minä ja kolme tytärtä. Ainoa ero normaaliin on se että ei mennä joulupäivänä veljelleni, jossa on perinteisesti tavattu sisarusten ja perheidensä kesken.
    Lahjoja ostetaan maltillisesti niin kuin aiempina vuosinakin. Lapset on jo isoja eli nuorin 17 v niin lahjakortit ym.tarpeellinen tulee olemaan listalla.
    Meillä varmaan yhdessäolo tärkeintä, koska 2 vanhinta tytärtä opiskelee toisella paikkakunnalla.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...