Legot avotakassa ja muita lapsiperheen sisustusratkaisuja

Kaupallinen yhteistyö: Glowdia

Tänne päin kun katsoo kaikki on hyvin.

...  Mutta sitten tästä suunnasta onkin jo vähän sekavampi otos, vaikka työpöydälläni on ns. hyvä päivä.

 – Ette vissiin hirveästi käytä tätä?

Ystävä seisoi avotakan edessä ja katseli tulipesässä sijaitsevia legopaketteja, kahta ulkolyhtyä, metrin pituista rullaa Skidin piirroksia ja askarteluja sun muuta sälää.

Juu ei käytetä. Eikä käyttänyt edellinenkään omistaja, sillä punatiilihormi oli puhdas jo muuttaessamme. Avotakka on pikkulapsiperheessä vähän vaikea, varsinkin jos edessä ei ole mitään kipinäpeltiä. Itse asiassa haluaisin purkaa koko avotakan, koska se vie olohuoneesta melkein 5 neliötä.

Kun muutama vuosi sitten muutimme unelmakämppäämme, valtavan remontin loppuunsaattaaminen oli ainoa tavoite. Budjetti oli tiukka jo muutenkin ja muistan ajatelleeni, että mitään ihmeellistä emme edes tarvitse: meillähän on jo kaikkea ja neliöitä ja huoneita oli uudessa kämpässä saman verran kuin vanhassakin. Selviäisimme helposti samoilla kalusteilla ja mitään ongelmia ei syntyisi. Ja jos syntyisi niitä ehtisi pohtia myöhemmin, paremmalla ajalla.

Koti-insinööri sen taisi ensimmäiseksi tuhahtaa, kun mallasimme olohuoneeseen vanhaa sohvaa, joka ei mahtunut tilaan mitenkään päin. "Tämä on hemmetin hankala kämppä sisustaa." Ja niin todellakin on: länsipuoli on pelkkää lasi-ikkunaa ja avotakka möllöttää olohuoneessa tilanjakajana poikittain, joten seinätilaa ei ole sielläkään. Olohuone on valtava, mutta makuuhuoneet pienet, joten molemmilla lapsilla pitää olla parvisängyt. Kodinhoitohuonetta ei ollut.

Ja sitten varmaan tiedättekin, mitä tapahtui. Parempaa aikaa ei ikinä tullut. Arkea piti alkaa pyörittää olivat ratkaisut sitten optimaalisia tai eivät. Sohva tungettiin sinne, minne se ei sopinut, ja pesukone siirrettiin toiseen suihkutilaan. Kamat, joille ei löytynyt paikkaa, tungettiin takahuoneeseen ja minä tein woman caveni ruokailutilan päätyyn. Esikoisen enterorokko piti huolen, etten löytänyt edes sukkiani viikkoon.

Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että se myöhemmin on n-y-t. Tarvitsin tähän ryhdistäytymiseen ulkoisen syyn ja kas, se löytyi ihan sattumalta, blogisijoittamisen kautta.

Sohvapöytä puuttuu ja jumppavälineet hyllyllä. Sohvan edessä oleva rahi on täynnä lasten naamiaistarvikkeita.

Suomen Blogimedian perustamaan, starttaavien yritysten jeesimiseen keskittyvään Kipinä-hankkeeseen ilmoittautui mukaan oululainen sisustusalan yritys Glowdia, joka haluaa tehdä sisustusneuvonnasta edullista ja vaivatonta verkossa. Havahduin, että nyt jos koskaan on saumani. Tämä ei ole sisustusblogi ja juuri siksi halusin mukaan. Olen hyvin tavallinen ihminen, jolla on rajallisesti aikaa, ja siksi käytän paljon palveluita. Sisustussuunnittelijan käyttäminen ei sen sijaan ole koskaan edes tullut mieleen! Miten siitä voi hyötyä? Mitä maksaa? Ja miten he neuvovat ihmistä, joka ostaa melkein kaiken kirppikseltä?

No tämän vuoden aikana selviää! Glowdian suunnittelijan laittavat hommiin myös Muita Ihanian Tiina, Salamatkustajan Satu ja E2O:n Esko. Kaikilla meillä on vähän erilaiset asunnot, mutta sen voin luvata, että lapsiperheiden tarpeet tulevat hyvin kattavasti käsiteltyä.





Jouduin ylipäätään tämän yhteistyön kautta miettimään, mitä oikein kodilta odotan. Ei sitä ole aiemmin edes ehtinyt miettiä. Koti on nykyään työpaikkani, joten sen pitäisi tarjota viihtymisen lisäksi myös mahdollisuus keskittymiseen. Ennen kaikkea koti merkitsee minulle mielenrauhaa – ei taidenäyttelyä, mutta ei pelkkää keskuslämmitystäkään. Toisaalta haluan, että voimme järjestää isoja juhlia.

En ole minimalisti, mutta rakastan sitä, että kaikelle on paikkansa. Unelmakämpässä oleva järkyttävä siivo ja nurkkien rytöläjät (tämä on ystävän käyttämä mainio termi) hävettävät vähän samalla tavalla satojen eurojen käsilaukun vuoreen tarttuneet rusinat ja kuittien sisään käärityt purukumit. Uh. En ehdi mallaamaan peikonlehden varsia maljakkoon tai hankkimaan kymmeniä sistustustyynyjä, mutta kaipaan kyllä apua käytännön ongelmiin: järkeviä, aikaa ja käyttöä kestäviä, tyylikkäitä käytännön ratkaisuja niin eteiseen, makuuhuoneisiin, kylppäriin kuin olohuoneeseenkin.

Tavoitteena on siis lopettaa sisustusongelmassa asuminen ja sitten kun -elämä. Lapsetkin ovat jo sen verran isoja, että ne eivät enää riko aivan kaikkea. Ja sitten haluan ne legopaketit pois sieltä takasta. Miten se tapahtuu, jää nähtäväksi.

Jos kiinnostuitte heti, niin Glowdialla on hyvä tutustumistarjous: yhden sisustusongelman ratkaisemiseen (esim. seinän tapetin valinta) tarkoitetun minipaketin saa 39 eurolla helmikuun ajan. Tsekkaa tästä, kuinka palvelu toimii.

Oura pääsi heti hommiin

Kiljahdin ääneen, kun postihenkilö ojensi minulle ruskean paketin. Joululahjani tuli! Ouran älysormus saapui eilen iltapäivällä ja käyttöönotto oli nopea prosessi. Olin tsekannut sormuksen koon sovitussetin avulla, joten laite oli täydellisen sopiva ja pääsi heti sormeen. Pelkäsin että se olisi painava mutta ei se ole. On täysin hämmentävää, miten pieneen tilaan kaikki tekniikka on saatu ahdettua.

Minulla on hemmetin huonoja kokemuksia kaikenlaisista puettavista älymittareista. Kun halusin saada osviittaa treenien sykealueista, hankin kello+sykevyö-setin. Kello oli susiruma ja tissien alle sijoitettu sykevyö ilmoitti suurimmaksi osaksi, ettei löydä sykettä – paitsi silloin kun löysi ja kertoi pumppuni hakkaavan kahtasataa. Tämä suorastaan haittasi treenejä, kun laitetta joutui koko ajan buuttaamaan. Leaf oli jo fiksumpi, mutta tarkkuus oli heikko ja älyä aika vähän. Käytän Bellabeatin sovellusta edelleen menkkaseurannassa, mutta kaksi kertaa läpidevetty kirjopesuohjelma oli itse laitteelle liikaa. My bad.

Miksi sitten ajattelin antaa vielä yhdelle (suomalais)innovaatiolle mahdollisuuden? Vakuutuin parista asiasta.

Koska kyseessä on sormus, sitä voi pitää koko ajan. Tätä ei tarvitse laittaa päälle ja riisua, joten se ei unohdu kylppärin pöydälle, huku treenikassin pohjalle tai joudu pyykkikoneeseen treenikamojen kanssa. Saan siis oikeasti dataa kerättyä, ja se on koko homman ydin.

Lisäksi Ouraa on kehuttu tarkaksi ja siltä se reilun vuorokauden statsien perusteella myös vaikuttaisi. Edellisten laitteiden tarjoama data on ollut hieman sinne päin, jolloin tulosten tulkitsemisessa on ollut liikaa arvailua.

Olen kiinnostunut ihan eri asioista kuin urheilusuorituksiin keskittyvä huippu-urheilija. Olen jo oppinut tunnistamaan treenien sykealueet naaman väristä enkä tarvitse tarkkaa kalorinkulutuslukemaa syömisen tueksi (vaikka Oura tarjoaa senkin). Tajusin pari vuotta sitten, että seuraan hirveän harvaa terveysindikaattoria. Minua kiinnostaakin keski-ikäisen naisihmisen unenlaatu (miltä se kahdeksan aamu näyttää ihan numerotasolla), sekä mitä hengitys, syke ja lämpötila kertovat stressistä, palautumisesta ja (esi)vaihdevuosista.

Kuinka ollakaan, käyttöönottoajankohdaksi osui juuri se päivä, kun olin kutsunut vauvaperheen yökylään ja luvannut auttaa yösyötöissä. Tulipa todistettua se, miksi molemmat skidit siirtyivät omiin huoneisiinsa hyvin pikaisesti. Sykekäppyrä, jossa syöksytään täysin valveille syvästä unesta, näyttää juuri niin upealta kuin tuntuu. Lisäksi kämpän siivoaminen yhden vauvan ja kahden koululaisen leikeistä on medium-tason treeni. Iso hali teille vauvaperheiden vanhemmat!

Oura tunnisti myös vetämäni kolmet päikkärit ja onnitteli minua niistä. Ja arvatkaapa mitä kampaamikäynti tekee sykkeelle? Silkkaa sielunhoitoa!

No, tähän blogiin ei ole tarkoitus syytää fitness-sisältöä määräänsä enempää, mutta ajattelin kyllä silloin tällöin raportoida tuloksia. Kiinnostaako? Ja olisi myös kiva kuulla muiden Ouran käyttäjien kokemuksia: millaisia havaintoja olette tehneet?