16.8.2017

Elämäni sisustustrendit

Nyt kun elämässä on taas enemmän aikaa, huomaan katselevani kämppää uusin silmin. Vähän sillä tavalla, että mitähän täällä on oikein 10 vuoden aikana tapahtunut. Kämpässä näyttäisi olevan kerrostumia eri sisustusvaiheiden ajalta.

Tämä on vaiheesta neljä.

1. TUPARIT/JATKOT/ETKOT!!!!! -vaihe on se kun muuttaa ensimmäiseen omaan kotiin eikä ole oikeastaan varaa ostaa mitään muuta kuin välttämättömin eli siideriä ja vessapaperia. Tärkein huonekalu on jääkaappi. Kaikki huonekalut ja tavarat saadaan lahjoituksina kotoa tai sukulaisilta tai dyykataan jätelavalta. Baarista pöllitään muovituoppi kaikkien niiden parittomien mukien seuraksi. Haarukoita on kaksi, pikkulusikoita yksi. Seinillä ei ole mitään koska 80-luvulta peräisin olevaa James Deanin julistetta ei saanut enää irti lapsuudenkodin seinään kivettyneestä sinitarrasta. Äidin antama kaktus kuolee.

2. Lipasto sun kalsareille -vaihe on se kun muutetaan yhteen jonkun kanssa. Mennään Ikeaan, ostetaan henkareita ja lipasto, erotaan kokoamisen aikana ja heitetään henkarit parvekkeelta alas, palataan kuitenkin aamulla yhteen ja päätetään, ettei mennä Ikeaan enää vaan kirppikselle. Paitsi seuraavana viikonloppuna kun pitäisi saada se paistinpannukin ja uusi viherkasvi.

3. Liivinsuojavaihe. Mahtuuko vaunut eteiseen, mihin laitetaan vaipat, saako pesukoneen päälle kuivausrummun ja onko pyllynpesupiste keittiössä vai kylppärissä? Tätä ajanjaksoa leimaa akuutti paniikki, lievä piimän tuoksu ja ympäri kämppää lumihiutalemaisesti ripotellut tissiläpät. Missään välissä ei ehdi erityisemmin ajatella, miltä hima näyttää, saati että ehtisi johonkin sisustuskauppaan, joten koti on täynnä kummallisia hätäratkaisuja ja väliaikaisvirityksiä. Verkkokalvoja särkee riemunkirjava vauvakama sitteristä imetystyynyyn. Viherkasvit kuolevat taas, mutta tällä kertaa kukaan ei huomaa.

4. Armageddon-vaihe. (Tähän vaiheeseen mahdollisesti yhdistyy uusi liivinsuojavaihe.) Mitään kallista tai laadukasta ei voi ostaa, koska kersat tuhoavat sen kuitenkin. Vaiheelle on ominaista erilaisten tahranpoisto- ja entisöintimenetelmien opettelu, porttien virittäminen, ylähyllyjen kuormittuminen, kulmien pehmustaminen ja lattialle syntyvät polut. Varastoon roudataan verhot ja kaikki arat tekstiilit, perintökalleudet, lasiesineet sekä kurkkuun mahtuvat pikkutavarat kuten sohvatyynyt. Luojan kiitos ei ole niitä viherkasveja syötäväksi.

5. Sedimenttivaihe. Kersoja ei enää himassa näy, joten nyt voisi vähän panostaa kotiinkin! Mutta kuka helvetti tämän sisustussinfonian oikein on suunnitellut? Ai niin, ei kukaan. Kodinlaittamisen (tai -laittamattomuuden) evoluution kaikista vaiheista löytyy muistoja, samoin kuin taaperon piilottamat autonavaimet, pädi ja sakset. Ruokapöytä näyttää siltä kuin joku olisi kuollut sen päälle, ja pöydän alla olleen maton voi viedä suoraan kaatopaikalle. Tämä vaihe alkaa arkeologisilla kaivauksilla ja päättyy siihen, että suurin osa kamasta lähtee eteenpäin, kotoaan muuttavalle kummitytölle. Päällimmäiseksi jää toivo: jos nyt sitten joku kasvi tai ylipäätään kaunis esine, jonka oikeasti haluaisi?

Mistähän sitä aloittaisi. Ehkä sieltä varastosta.


12 kommenttia:

  1. Hah! Paitsi että se kotoa poismuuttava kummityttösi (tai myöhemmin oma rakkautenne hetelmä) ei TOD halua niitä sun designhelmiä, mitä sä olet rakkaudella säästänyt ajatuksella "tää olis kyllä tosi hyvä sitten Riina-Petterille". Juu ei.

    Täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mulla ei persaukisena opiskelijana ollut vaihtoehtoja (joko otan tuon mutsin vanhan hyllyn tai sitten olen ilman), mutta luotan siihen, että kyllä ne sitten sanoo jos on. :D

      Poista
  2. Ehdottomasti sedimenttivaiheessa... ja samaan aikaan ehdottelen vanhimmalle opiskelemaan muuttavalle tyttärelle, että ottaisit tämän...jotain kelpasi, mutta ei kyllä juuri mitään...

    Niin ja lisäksi viimeiset 2 vuotta perkuussa ollut vanhempien esihistoriallinen sedimenttikasautuma. Muun muassa 40 jätesäkillistä vanhoja vaatteita, jotka on kerääntyneet reilun 60 vuoden aikana. Kaikki tekstiilitavara mitä taloon on ikinä kannettu oli säästetty "matonkuteiksi". Jos ei omille ihan tuollaista perintöä jättäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja tuo "lipasto sun kalsareille"-vaihe oli meillä "Miten saada kahden kaksion tavarat mahtumaan yhteen"...
      Eli siinä vaiheessa jouduttiin myös tekemään jonkinlaista raivausta.

      Mielenkiintoinen oli myös "Muutamme vuodeksi vuokralle pienempään asuntoon rakennusprojekti ajaksi" -vaihe. Meillä se oli päällekkäin Armagedon vaiheen kanssa. Pakko oli laittaa osa tavaroista vuodeksi vuokravarastoon..

      Poista
  3. Meillä oli myös vaihe "asutaan vanhassa talossa ja rempataan koko talo paitsi juuri valmistunut khh/wc/sauna osasto. Asutaan siellä khh se vauva/taapero aika...". Mutta oli hyvä vaihe kun kaikki kamat myytiin pois niin sitten aloitettiin ihan tyhjästä. Vanhin skidi otti ensiaskeleet vastavalmistuneessa kämpässä jossa ei ollut yhtään huonekalua.

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahah, varmasti kasvattava vaihe monin tavoin, mut MITEN te mahduitte????

      Poista
  4. Haa, huippu teksti! Tästähän lähtee parempi vaihtoehto Konmarille. Saatana saapuu varastoon voisi olla hyvä työotsikko :*

    Tai Pahan pölykoirat.
    Miksei myös Yksi lensi yli Etolan kannellisen muovilaatikon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaha, laavapellolla ollaan ihan liekeissä taas. :D En todellakaan muista mitä siellä varastossa on. Siinä ovessa pitäisi olla joku sellainen tarkistus että "oletko ihan varma, että tätä kannattaa tänne säilöä?"

      Poista
  5. Siis mä en tiedä miten jaksan elää, jos lopetat blogin, kun sun tapa tuoda esiin mun ajatuksia tolla sun hauskimmalla ikinä tavalla saa mut AINA nauramaan ja ylös mistä tahansa masennuksen suosta...love you, don't ever stop doing what you do best <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana palaute, kiitos! <3 Katsotaan vuoden lopussa miten maailma makaa tän kirjoittamisen osalta.

      Poista
  6. Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa! Kiitos nauruista taas! Totta turiset. Meillä vaihe 4 ehkä ikuisesti, kiitos ikealais-siperialaisten lastulevyratkaisujen, venäläisen "ajatuksen voimalla" -kiinnitysmenetelmien ja oman, railakkaan elämänmenomme.

    VastaaPoista
  7. Jäin hiljaa miettimään, miten kenelläkään lapsellisella voi olla keittiönpöyän alla matto. Nimim. neljä lasta :D

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...