20.8.2017

Miten valita lapselle hyvä harrastus?

Snadi sai synttärilahjaksi hartaasti toivomansa asian: liikuntaharrastuksen.

Tässä esimerkiksi yksi kehittävä harrastus nuorelle ihmiselle.

Skidiä roudattiin niin muskariin, uimahallille kuin tanssisaleille mutta Snadin kanssa olemme olleet laiskempia. Hänellä ei ole tähän asti ollut muita harrastuksia kuin muskari, ja se on riittänyt aivan mainiosti. Mutta tyyppi on jo jonkin aikaa kysellyt liikuntaharrastuksen perään, veikkaan että siskon päheiden treenikuteiden takia. Päädyimme yleisurheiluun, tuttuuden takia.

Olen harrastuskeskusteluissa vähän heikoilla. En itse harrastanut alle kouluikäisenä mitään muuta kuin pikkuveljen uunottamista. Kouluikäisenä käytin kaiken aikani kirjojen parissa, ratsastamassa kävin kerran viikossa kunnes tuli lama ja rahat loppuivat. Yleisurheilu alkoi koulun joukkueessa vasta yläasteikäisenä mutta se oli ilmaista. Tämä nykyinen tuhansien eurojen ja roudaustuntien satsaaminen lasten harrastuksiin tuntuukin vähän vieraalta.

Voi olla, että olen vain auttamattoman vanhanaikainen ja itsekäs, mutta kantani pikkulasten harrastuksiin on vuosien mittaan vain vahvistunut: vähemmän on enemmän. Alle kouluikäiset ovat tuuliviirejä, joita kiinnostaa tällä viikolla yksi ja seuraavalla toinen, ihan kaiken kokeilemiseen eivät rahkeet riitä. Liikunnaksi riittää aivan mainiosti kaverit, majan rakennus, metsässä juoksentelu ja puissa kiipeily - ja eteisvatulointi. Harrastusten täytyy antaa enemmän kuin ottaa, vanhempien mieliksi ei kannata harrastaa ollenkaan, se nähtiin Skidin tanssitreeneissä. Ei napannut.

Tavoitteellistakaan ei ole pakko olla. On aivan tyypistä kiinni, nauttiiko kilpailemisesta vai ei.

Ja sitten on vielä se kokonaisuus: miltä viikko näyttää kun iltaan lisätään uusi ohjelmanumero? Harrastuksen valinta ja aloittaminen vaikuttaa koko perheeseen, budjettiin ja aikatauluihin. Jos joka päivälle on jotain, syntyy itse aiheutettua kiirettä, stressiä ja hoputtamista, joka ei ainakaan paranna kodin ilmapiiriä. Enkä itse halua uutta harrastusta roudaamisesta. Mikä tahansa laji ei käy.

Mutta olen myös nähnyt sen, että kun kiva laji löytyy niin se voi olla kersalle älyttömän tärkeä ja elämää tasapainottava tekijä. Hyvässä harrastuksessa kasvaa taitojen lisäksi itseluottamus, siinä oppii samalla oppimista, sosiaalisia taitoja, yhdessä tekemistä ja itsenäisyyttä. Menköön siis siskon kanssa juoksemaan ja hyppimään hiekkakasaan, katsotaan sitten vuoden päästä, kiinnostaako jatkaa.

Yhtä juttua kyllä toivoisin: kokeilumahdollisuuksia. Elokuuhun mahtuisivat hyvin harrastusmessut, jossa olisi esillä myös niitä taitolajeja. Kivoja lajeja kun olisi vaikka kuinka, joogaa, kepparointia, parkouria, tanssia, uimahyppyjä, sirkuskoulua ja telinevoimistelua, mutta en tiedä niistä mitään.

Nyt tyydyimme kyttäämään yleisurheilukisoja. Snadi halusikin naisten satasen jälkeen tietää, onko hänelle hankittu shortsien lisäksi kaikki muu tarpeellinen: irtoletit ja kynsilakkaa. Löimme kättä päälle, että tämä hoituu heti kun kyseinen matka menee alle 12 sekunnin.


23 kommenttia:

  1. Meillä kuopus (7 v.) aloitti juuri jääkiekon �� omasta hartaasta toiveesta. Mies oli tosi paljon vastaan lajia monestakin syystä, mutta antoi periksi. Olisitpa nähnyt tenavan ilmeen, kun kamat hankittiin. Tänään, kun tuli hikisenä pukkariin jäältä, ei olisi voinut olla onnellisemman näköinen. Taitaa mieheltäkin epäilyt kadota, kun näkee kuinka innoissaan on lajista.

    Me ei siis kumpikaan ymmärretä lajista juuri yhtikäs mitään ja kamatkin näytti ihan kummalliselta, mutta kaipa meistäkin tulee kiekkovanhempia vastustuksesta huolimatta. Lapsi olinkin onnellinen. Kuskailuahan laji vaatii, mutta onneksi hallit lähellä ja kimppakyydit toimii.

    Anni

    P.s. Mun harrastus aikanaan vaati hevosenkin kuskausta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että on löytynyt mieleinen harrastus! Lätkä on yksi niistä lajeista joissa sellainen puolen vuoden rakkaus tulee hiton kalliiksi, mutta kouluikäisen tahto on jo vähän vakaammalla pohjalla.

      Poista
  2. Täydellinen ajoitus tälle kirjoitukselle, kiitos! Yksin kolmen lapsen kanssa asuvana ja töissäkäyvänä olen hyvin nihkeä harrastuksia kohtaan. Esikoinen olisi halukas jokaiseen harrastukseen, vaikka kysyttäessä ei edes osaa sanoa, mitä siellä tehdään.
    Yksi harrastus/nuppi plus koulussa järjestettävät kerhot on ollut meillä sääntönä. (Yksi lapsista ei vielä koulussa ja koululaisetkin ensimmäisillä luokilla.) Aikaa yhdessä olemiselle, leikille ja kavereille on jäätävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, meilläkin asuu yksi tyyppi, joka haluaa hararstaa kaikkea ja toinen, joka ei ensialkuun halua harrastaa mitään. Toista pitää hillitä ja toista kannustaa. O_o

      Noi koulun kerhot on muuten ihan älyttömän hyviä, ihan loistavia miniharrastuksia!! Nyt meillä ei ole pariin vuoteen ollut koska väistökoulu ja kuljetukset...

      Poista
  3. Kouluikäiselle olen "vaatinut" yhtä mieluisaa harrastusta, kohteen on saanut valita melko vapaasti.
    Jokainen kolmesta on löytänyt oman lajinsa puolivahingossa.

    Kokeilukirjoa: useita erilaisia tanssilajeja (yksi haluaa edelleen joka syksy aloittaa uuden tanssin, vain todetakseen ettei ole hänen juttunsa), sirkus, futis, viulu, huilu, partio, luova kirjoittaminen...

    Tällä hetkellä teinien harrastukset
    seinäkiipeily + säbä + lavatanssi
    kansantanssi + teatteri
    seinäkiipeily

    Metkaa, että ainakin meidän kulmillamme harrastuskokeilumahdollisuuksia löytyy teineille (esim. kaupungin järjestämä mihi-liikunta), kun taas pienen ihmisen pitäisi kertalaakista osata sitoutua harrastukseensa.
    Musiikkiharrastus mahdollistui sekin kaupungin oppilasorkesterin kautta: sieltä sai soittotunnit ja soittimen muistaakseni maksutta.

    Nuorison oma into juuri siihen omaan juttuun on melko lailla kantava voima, jota vastaan en ole edes ponnekkaista yrityksistäni huolimatta pystynyt potkimaan.
    Kun nuorimmainen aloitti seinäkiipeilyn, yritin parhaan kykyni mukaan himmailla ja rajoittaa ja hillitä. Se meni ja järjesti hommat itse. En voi muuta kuin vaeltaa nöyränä perässä ja maksaa minkä kerkeän :)

    Lapsen harrastusintohimosta viime syksyltä:
    http://kinttupolut.blogspot.fi/2016/08/lapsen-harrastuksista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolivahingossa ne vissiin aina löytyvät! :D Mut niin se menee että omaa innostusta on pakko olla, ihan heti ei saa lopettaa, mutta jos se rakkaus ei syty puolessa vuodessa niin sitten ei.

      Poista
  4. Vantaalla on ainakin harrastemessut http://www.harrastemessut.fi/ olisiko Espoossakin jokin vastaava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin vähän näitä messuja googlailla ja toi Vantaan tapahtuma (huhtikuussa?) löytyikin. Espoosta ei, mutta sehän ei tarkoita etteikö sellaisia olisi.

      Poista
  5. Meillä lapsi (5v.) harrastaa tanssia (toinen vuosi lähtee käyntiin) ja muskari alkaa nyt uutena. Tää on musta valtavasti 5-vuotiaalle, joten katsotaan jaksaako (lapsi haluaisi vielä fudikseen, telinevoikkaan ja tiedekerhoon...jepjep). Pienestä iästään huolimatta on ehtinyt käydä myös temppukerhossa (kiva mutta tätä ei isommille tarjolla samassa paikassa), tiedekerhossa (aivan mahtava yliopistin luma-keskuksen järjestämänä, samassa paikassa olisi nyt kaupallisen toimijan tarjontaa, vaan lapsen ikäisille vaan robottikerhoa) ja uimakoulussa (tämä tosi jees, mutta suoritetaan yksi intensiivipätkä kesässä). Se mitä mä oikeasti tahtoisin tältä harrastusgenreltä ois että joku tarjoaisi yleisliikuntaa (ei ehkä yleisurheilua, mutta erilaisia pallopelejä, jumppaa, telinevoikkaa, parkouria jne). Kun tuntuvat harrastukset menevän kovin vakaviksi jo siinä 6v. paikkeilla (esim. kaikki joukkuepelit mitä oon lapselle katsonut, eli fudis ja koris, niin harkat 2krt/vk, pelejä, pakollista läsnäoloa jne). Tanssinkin kanssa mulla on nielemistä, kun asiaan kuuluu 2krt vuodessa näytös, jossa vanhempia rahastetaan ihan urakalla (perustelu on että esiintyminen kuuluu tanssiin, mutta mun puolesta tanssia voisi ihan tanssin ilosta, etenkin silloin kun kyse on 2-6v. lapsista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijuu ja yksi tärkein kriteeri meille harrastuksissa on että harrastuspaikan ja kodin etäisyys on alle 1km (tähän ympyrään saa mahdutettua ison kasan vaihtoehtoja ja 1,5km ympyrän sisään mahtuu sitten jo lähes kaikki mitä voi kuvitella, tämäkin on yksi hyvä puoli kun asuu keskeisellä sijainnilla, nimittäin jos se 5 minsan kuskaus fillarilla/ 10 minsan kävely on jo tarpeeksi työlästä).

      Poista
    2. Oi, tiedekerho olis ihana! Ja tuo yleisliikunta! Yleisurheilu valikoitui juuri siksi että tulee vähän edes vaihtelua kun on heittoja, hyppyjä ja juoksua.

      Meillä on muuten sama sääntö, itse pitää päästä! Yleisurheiluun voidaan viedä kunnes metro alkaa kulkea, sitten saavat matkustaa itse. Muuten sinne voisi sen neljä kilsaa fillaroidakin, mutta parin tunnin treenien jälkeen ei oikein jaksa.

      Poista
  6. Tämä ei liikuntaharrastuksiin auta, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla monet musiikkiopistot järjestävät keväisin soitinpolkutapahtumia, joissa pääsee kokeilemaan ja kuuntelemaan eri soittimia. Ainakin Espoon musiikkiopistolla, Juvenalialla ja Itä-Helsingin musiikkiopistolla on näitä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, soitinpolut on hyviä tapoja tutustua soittimiin ja ne onkin tosi suosittuja, yleensä ihan nuijalla lyöty tuo kulttuurikeskus.

      Poista
  7. Heippa! Joo se on syksyllä oma operaationsa katsoa harrastukset. Ja on tosiaan hyvä muistaa että eteisvatulointikin yms lasketaan, ei aina tarvi olla ulkopuolista maksettua harrastusta, pyöräily, kävely, lukeminen, legoilu, videoiden teko; paljon löytyy vaikka mitä.
    Meillä olen ohjannut kersoja erityisesti liikuntaharrastuksiin. Aika hyvin ovat tykänneetkin, joskin kuopus nyt esiteininä on vähän nihkeä. Nuorena ihmisen verisuonisto ja keuhkot kehittyvät silleen että se vaikuttaa positiivisesti koko elämän. Näin jostain tutkimuksista olen lukenut en muista mistä.
    Täällä Järvenpäässä on monia paikkoja jotka järjestävät tutustumiskäyntejä kauden alussa, taitava melkeimpä kaikki semmoisia tarjota, kannatata vaan kysyä jos eivät mainosta, saako tulla tutustumiskäynnille. Esim tällä viikolla mainio KETOn (keskiuudenmaan tanssiopisto) kaikille tunneille voi mennä kokeilemaan. Siellä on uutena sirkus, tykkäisiköhän teini siitä...
    Meillä on sama kuin Leelalla, etäisyys harrastuspaikkaan pitää olla järkevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään tuosta elimistön kehittymisestä, mutta luustolla ainakin on samantyyppisiä kehityskausia.

      Pitäisi olla aktiivisempi noiden harrastusmestojen kanssa ja tehdä vierailuja, mutta siinä pitää sitten olla jo jonkinlainen aikomus aloittaa. Katsotaan ensi vuonna jos ei urheilu maistu.

      Poista
  8. http://www.nousu.fi/seura/nuorisotoiminta/
    Sukeltaminen on hyvä harrastus. Siinä voi suorittaa ilman kilpailemista ja kilpaileminenkin onnistuu, jos se kiinnostaa. Sukeltamisen yhteydessä voi harrastaa valokuvaamista, kalastusta, biologiaa(ympäristön tarkkailua) jne. Hinta on halpa ja roudaamista on vähän (räpylät, maski ja snorkkeli) anakin aluksi, jos vanhempana sitten innostuu laitesukeltamiseen, niin tilanne muuttuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä totta! Mutta eikö Suomi ole vähän huono paikka tuohon? Itse olen sukeltanut vain tropiikissa.

      Poista
    2. Hallissa mennään syksystä kevääseen. Ja tuo kesän aika menee lapsilla riemumielellä kelillä kuin kelillä. Onhan meri täällä viileämpi ja vähemmän värikäs kuin jokin tropiikin kohde, mutta onhan meillä metsätkin erilaisia sikäläisiin verrattuna. Pelkkiä kuusia ja mäntyjä katsellessa saa kuitenkin sen elämyksen luonnosta. Märkäpuku päällä helpottaa jo paljon sitä palelemista.

      Poista
  9. Ainakin Tampereella on ollut jo pitkään käytössä sellainen Sporttikortti, jolla eka- ja tokaluokkalaiset saavat käydä alkusyksystä kokeilemassa erilaisia harrastuksia. Loistojuttu.

    Meillä on kolme harrastavaa lasta. Kyllähän sitä roudaamista ja kuskaamista ja kustantamista ja mahdollistamista kertyy. Mutta tämä taitaa olla meille tärkeä ja arvojemme mukainen valinta, koska olemme antaneet tämän tapahtua. :-)

    Teinillä on keskimäärin nelhä varsinaista harrastuskertaa viikossa, kolmasluokkalaisella kolme ja päiväkotilaisella yksi. Repertuaariin kuuluu ratsastusta, kuvataidekoulua, parkouria, partiota, miekkailua ja sirkuskoulua. Kaikki jakselemme ihan mukavasti. Koululaiset ovat jo aika itseohjautuvia näissä harrastusasioissa, ja täytyy sanoa, että pidän siitä, kun teini viettää iltansa kauppakeskuksen tai ruutujen ääressä notkumisen sijaan tallilla tai kuvataidekoululla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoinen sporttikorttihan olis superhyvä! Onko se koulun jakama? Mustakin on tärkeää että erityisesti teini-ikäisellä on muutakin tekemistä kuin ajan tappaminen. Ja ne tosiaan jo taittavat itsenäisesti matkatkin, helpottaa elämää.

      Poista
    2. Juu, koulusta ovat ne kortit saaneet. Hämeen Liikunta ja Urheilu ry näkyy olevan meillä asian takana, mutta Google kertoi, että hanke toimii myös ainakin Pohjois-Savossa.

      Poista
  10. Alle kouluikäisellä vähemmän on todellakin enemmän! Meidän eskari on odottanut äidin esimerkin innoittamana koko ikänsä että pääsee oikeisiin lentopallotreeneihin, ja vihdoin ikä riittää ja maanantaina pääsi tosiaan mukaan. Treenit on 1-2 kertaa viikossa ja satunnainen "turnaus" silloin tällöin, varsinaista sarjaa ei pelata eli reissuja ei vielä tule. Tyyppi haluaa myös tanssiin ja sinne pääsee, jos ei vain päällekäin satu lentiksen kanssa. Siinä on ihan riittävästi. Mikäli soittohommat kiinnostavat, niin tunneille voin ajatella ensi vuonna, vielä saa riittää mun piano ja pianonopetustaidot.

    Tähän saakka on käynyt vain muskarissa/soitinkarusellissa. Pari kertaa kokeili viime vuonna luistelukoulua mutta iso kaikuva halli ja 50 lasta ei ollut herkkiksen pala kakkua sitten vähääkään. Luisteltiin ulkojäillä sitten :)

    VastaaPoista
  11. Joo, siis juuri tätä olen miettinyt mut vähän isommallakin mittakaavalla: sellainen yleisharrastuskerho, jossa olis säännöllinen tunti kerran viikossa, mutta vaikka kuukausiteema tai joka tunnin jälkeen vaihto: korista, tanssia, luistelua, jääkiekkoa, jalista, musiikkia, mitä näitä nyt on. Tulisi kokeiltua kaikkea ja olisi pikkukoululaisille sopivasti vaihtelua. Itse asiassa olisi aikuisillekin aika kiva tuollainen harrastuskerho. Ja mieluiten tietysti vaikka lähikoulun salissa ja pihassa.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...