10.1.2017

Tulossa 2017: woman cave eli naisluola!

Miehet tarvitsevat kuulemma man caven, oman tilan, jossa riehua. No, voin kertoa, että niin tarvitsevat naisetkin. Ainakin minä - ja tänä vuonna sen toteutan!

Tässä on erinomainen esimerkki turhasta kursailusta: metrin levyinen pöytä. Eihän se riitä alkuunkaan.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut omasta huoneesta, mutta kaikki asuntomme huoneet ovat joko kaikkien tai jonkun muun tilaa. Ongelma yhteisten tai muiden tilojen kanssa on se, ettei niitä saa sotkea. Ja minä haluan sotkea.

Oman huoneen pointti on juuri sotkeminen (ei jostain syystä päde lapsiin). En siis todellakaan halua mitään naisvajaa, jonka voisin koristella pitsiverhoilla, ruusuilla ja sisustustyynyillä. Haluan sopen, johon saan levitellä mappini, puhelimeni, tietokoneeni, nenäliinani, teekuppini, laturini, pankkitunnukseni, meikkini, irtiskätköni, kamerani, epämääräiset muistiinpanoni sekä taksikuittini. Siivoan sen kyllä joskus, kun jaksan. Tai no, en usko että jaksan.

Koska kämpässämme ei ole enempää huoneita ennen kuin kersat muuttavat pois, ajattelin erotella omaan käyttööni pitkän ja kapean ruokailutilan päädyn. Ovea ja lukkoa tilaan ei näillä spekseillä saa, mutta kattoon voi asentaa kiskot ja väliverhon (olen alkanut haaveilla sellaisista 70-luvun puisista oviverhoista), joka piilottaa muulta perheeltä vaivalla rakentamani sekamelskan.

Mahdollisesti myös haen inspiraatiota teinien ovikylteistä ja askartelen jonkun "ken tästä käy saa kaiken toivon mistään jälkiruoista ikinä heittää" -uhkauksen.

Jos projekti kusee, muutan tänne Skidin löytämään luolaan.

Sitten kalustukseen. Olen ostanut aikuiselämässäni ainakin kuusi erilaista kirjoituspöytää. Joka kerta liian pienen. Kuten arvata saattaa kursailu on kostautunut: liian pienen pöydän ääreen eivät mahdu kamat, joten minäkään en kotiudu sinne vaan päädyn istumaan läppäri sylissä milloin missäkin päin asuntoa kamat levällään. Nyt pöydästä tulee s u u r i.

Kävin viime syksynä läpi sekä nettikirppiksiä että huonekalukauppoja ja totesin, että maksan mieluummin enemmän sellaisesta jonka haluan kuin vähemmän kompromissista. Ja sen on oltava puuta. Puulta tuoksuvaa puuta. Jostain syystä kirjoituspöytiä on tarjolla vaikka millaisesta levystä, mutta ei puusta.

Aionkin tilata naisluolaani täydellisen kirjoituspöydän hyväksi havaitulta puusepältä. Tarkoituksenmukainen työpöytä ei nimittäin ole kohtuuton vaatimus kirjoitustyöläiselle ja puusepistä minulla on vain hyviä kokemuksia

Ja kunnon tuoli tietenkin pitää vielä olla. Tyylikäs ja peffaystävällinen.

Että näin! Projekti valmistunee helmikuussa, jolloin palaan siis lopputulokseen kuvien kanssa! Jos olen unohtanut jotain olennaista, kerro heti! (Pientä Smegin bissekaappia jo vähän mietin.)

21 kommenttia:

  1. Kahvikone! Sellainen mikä jauhaa pavut ite.

    VastaaPoista
  2. Hittolainen! Mullahan on just sellainen siivousvapaa (lue:siivoamaton) naisluola! Oon vain tähän asti erheellisesti kutsunut sitä työhuoneeksi.
    Suosittelen harkitsemaan luolan sijaintia. Omani on olohuoneen välittömässä läheisyydessä, joten kun vieraita tulee kyläilemään, siirretään kaikki irtosälä mun luolaani ja ovi suljetaan visusti. Arvaa, koska se irtosälä noudetaan ja ripotellaan takaisin omille paikoilleen? Just niin.
    Oonkin kostoksi levittänyt työskentelyalueeni olohuoneen läpi keittiöön. Siinä voi näppärästi samalla seurata tenavien touhuja töitä tehdessä.
    Ja kun seuraavat vieraat saapuvat, voi taas kerätä keittiönpöydältä omaisuutensa ja siirtää sen tilapäisesti seinän takana sijaitsevaan kylmiöön/varastoon, koska oman luolani ovea ei mahdu avaamaan. Pelkään päätyneeni naisluolasta noidankehään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aamun nauruista! Mä niin pystyn samaistuun tähän!

      Poista
    2. Jestas, vaikuttaa kyllä pahalta kierteeltä! Koti-insinöörillä on tapana keräillä irtosälä ja laittaa se johonkin paikkaan x, josta ne löytyvät kolmen vuoden päästä...

      Poista
  3. Mulla on ollut samansuuntainen toive, mutta just päinvastaisella toiveella: mun tilassa olisi aina kaikko tiptop kun muu perhe ei sinne pääsisi. Ja huone ei riittäisi vaan haluaisin oman yksiön! Voisi kyllä olla samassa rapussa ja kerroksessakin kuin muun perheen koti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oma hima omalla sisäänkäynnillä olisi se inhimillinen ratkaisu! ;)

      Poista
  4. Mä niiin tarvitsisin kans sellaisen, mutta kaksioon ei kertakaikkisesti nyt vain mahdu, kun ei ole edes vaatehuonetta... Seuraavassa kämpässä mulla sit muuten on oma luola, jonne miehellä ei ole mitään asiaa! :)

    VastaaPoista
  5. Naisluola pitäisi minut varmaan huomattavasti parmmin järjissäni tässä pikkulapsihärdellissä. Mutta asunto on pieni eli oma soppi löytynee sitten kun 2/3 lapsista on muuttanut pois, elikkä noin 12 vuoden kuluttua.

    Puuseppävaihtoehto on muuten tosi hyvä! Saa juuri sellaisen mitä haluaa, eikä se oikeasti edes maksa kamalasti. Tai riippuu tietysti mihin vertaa, bulkki-massatuotteeseen verrattuna on kallista, mutta (kehnolaatuiseenkin) designiin verrattuna suorastaan halpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma siitä, että tämä on mielenterveysteko. Inhoan niin tajuttomasti sitä mun tavaroihin ksokemista että pitäisi varmaan mennä tästä johonkin terapiaan. O_o

      Poista
  6. Moni ruokapöydän nimellä myytävä pöytä sopii mainiosti työpöydäksi ja todella paljon eri kokoja löytyy sekä materiaaleja, puu tietysti paras (tai joku vanha Artek, mutta ne menevät äkkiä).

    Jos seinätilaa piisaa niin n. 40 cm syvä hylly (leveys ehkä n. 80 cm suunnilleen) antaisi mahdollisuuden tehdä töitä halustessaan seisaaltaan. Klaffihylly, niin saa alas viemästä tilaa. Ei hajukakaan, miten klaffi toteutetaan, itsellä saman asian ajava normihylly, mutta olen KUULLUT klaffeista. Ehkä se puuseppä voisi tehdä?

    Et halua niitä taiteovia, voi luoja, mulla oli ja ikinä koskaan en milloinkaan hanki sellaisia enää. Oli ihan laadukaskin vielä. Tosin verho eipysäytä tenavia, mutta on sentään kaunis. Taiteovi ei pidä ääntä, yhtään ja toiminta... mitä leveämpi tila sitä jännempää luvassa. Niiden myös luulee näyttävän neuraaleilta kunnes totuus paljastuu. Anteeksi kaikki, jotka pidätte taiteovista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli edellisen asunnon alkuperäinen omistaja ollut selvästi joku taiteovi-fani tai vaihtoehtoisesti saanut niitä jostain edullisesti. Henk. koht. suosikkini oli puolikylmään ullakkotilaan vievään portaikkoon viritetty taiteovi. Toiselle rappuselle. Tietty (teoriassa) portaikon alapäässä ovi vähentää lämmitettäviä kuutioita sen portaikon verran verrattuna tylsän traditionaaliseen ratkaisuun jossa ovi olisi ollut ylätasanteella, mutta se karmeannäköien taiteovi ei kyllä ollut niin tiivis että siitä olisi mitään oikeaa eristyksellistä iloa ollut kenellekään.

      Lisäksi asunnossa oli kaksi 'alkovia' jotka oli erotettu huoneistaan niin ikään ripulinvärisillä puisilla taiteovilla. Kummassakaan alkovissa ei ollut ikkunaa saati ilmanvaihtoa, joten se että nämä taiteovet eivät ole siitä tiiveimmäistä päästä oli tässä yhteydessä ihan positiivista. Koska niissä auki-kiinni vaihtoehdoissa jotka pysyivät siinä mihin ne laittoi oli vaihtoehdot kiinni ja noin 40cm matka keskivaiheilla sitä kahta ja puolta metriä. Jos ovea koitti parkkeerata mihinkään muuhun kohtaan se hakeutui aina tuolle 40cm mukavuusaluelleen.

      Haaveilin remontista jossa ne ovet olisivat saaneet monoa, mutta elämä kuljetti perheen pois siitä kämpästä ennen kuin ne suunnitelmat pääsivät toteutuksen asteelle. Tiedä sitten onko seuraava omistaja joko pitänyt niistä tai seissyt itseni tavoin niiden vieressä toivoen paksumpaa lompakkoa tai parempia omia remonttitaitoja :D

      Poista
    2. Empatiaa ja paljon sinulle! :D

      Unohdin tuon, miten ovi (mulla oli vaan yksi, mutta vihasin sitä - kallista ja ihan vissiin laadukkainta mitä löytyi 2000-luvun alussa) tosiaan pysyi auki vain omalla mukavuusalueeellaan. Oli oikein kivaa 50-luvun talossa, jossa kapeat oviaukot muutenkin ja se oli n. 30-40 cm se mukavuusalue. Kolistelua ja kiroilua piisasi.

      Lisäksi olin kyllin tyhmä (eli remonttiin väsynyt) ja annoin laittaa reipasta ei-toivottua saunatunnelmaa tuovan ovenkahvan paikoilleen. Piti vaihtaa se kauniimpaan kaikki ne vuodet, mutta vaihtamattahan tuollainen usein jää.

      Ed. anonyymi 11.1. klo 12.47

      Poista
    3. Täältäkin ääni ruokapöydälle! Niitä löytää suuria ja puisia, ovat usein myös melko tukevia ja työpöytänä loistavia! Erityisesti ruokapöydässä suurimpaan osaan työpöydistä verrattuna etuna on, että se on leveämpi tai työpöytänä ehkä syvempi. Mulla on aivan tolkuttoman pitkäksi jatkettava ruokapöytä työpöytänä ja se on loistava! Hyvä lisä siinä on se, että se on saman korkuinen ja levyinen kuin meidän varsinainen ruokapöytä. Tarvittaessa siitä voi siis siirtää ne valtavat tavaraläjät lattialle tai hyllylle tai johonkin sivuun ja sen voi kantaa keittiönpöydälle jatkoksi.

      Poista
    4. Taiteovet my ass! Meillä on myös taiteovi olohuoneen ja eteisen välissä. Se on kiilattu ovistopparilla auki, koska muuten kolosta ei mahdu kulkemaan. Käytännössä koko höskällä ei ole mitään muuta virkaa kuin se, jos meille tulee joku yökylään ja nukkuu olohuoneen sohvalla, niin ovi vedetään yöksi kiinni yksityisyyden takaamiseksi. Se kiinnitysmekanismikin on vähän niin ja näin, mutta kestää edes jotenkin... VMP!

      Poista
    5. Ihanaa taiteoviavautumista! :D En harkinnutkaan taiteovia juuri siksi että ne ovat kamalia juuri tuon mukavuusalueen takia!

      Tsekkailin myös ruokapöytiä, mutta niissä on se ongelma että ne ovat hyvin usein liian syviä. Tarvitse tilaa eniten sivulle, en läppärin taakse. Ja sitten tietysti kaikenlaisia laatikoita niille kamoille joita ei tarvitse levitellä pöydälle.

      Poista
    6. Lähiömutsin Hanne oli hankkinut Hayn pukkijalat ja niiden päälle tason. Lopputulos näyttäisi olevan leveä eikä näytä yhtä syvältä kuin ruokapöytä. Tietty sellaiseen sitten pitää hankkia laatikosto jos meinaat että tavarat pitää saada piiloon..

      Poista
  7. Lyhyt vinkki, jona itse olisin toivonut saavani kuuluu näin: Mieti jo alussa miten saat työpisteeseesi kunnon valot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Valaistuksen suunnittelu unohtuu tosi usein. Meillä on onneksi tässä oleskelutilassa lattiasta kattoon ikkunat, joista kyllä tulee valoa tuohonkin nurkkaukseen.

      Poista
  8. Minä tuskastuneena maailman harmauteen työpöytien suhteen yhdistin sähköpöydän jalkaan vanhan pirtinpöydän levyn. Syvyys ei ole liian ahmiva, leveyttä riittää vaikka kaikille heinäntekotalkoolaisille(?) ja korkeutta voi säädellä laisk..työasennon mukaan seisonnasta istumisella leveilyyn. Vaikka 'luolani' sijaitseekin kohtalaisen avoimessa aulatilassa,yksityisyyden olen saavuttanut urhealla ja pitkäaikaisella uhk...työllä sekä ruokailun, vapaa-ajan ja ötököiden (lue: kattaa lähes kaikki lelut, paitsi nimettyjä unikavereita) parissa.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...