Meksikolainen apupapin papupata

Kaikissa Espoon alakouluissa on viime keväästä lähtien ollut tarjolla päivittäin myös kasvisruokavaihtoehto. Ei ole siis tarvinnut erikseen ilmoittautua kasvissyöjäksi vaan kasvispuolelta on saanut ottaa lounaansa, jos on kiinnostanut. Ja kas, tämän muutoksen myötä Skidi on hiljalleen siirtynyt melkein kokonaan kasvissyöjäksi.

Myönnän, etten nähnyt tätä tapahtuvaksi. En vaikka ilmassa oli merkkejä sekä ruokahalun kasvusta että lisääntyneestä kiinnostuksesta kokeilemaan uusia ruokia. Ja sitten toisaalta en yllättynyt ollenkaan. Tämä ennakkoluuloinen sihtikurkku on aina ollut syömisasioissa hyvin päättäväinen kun sille päälle sattuu.

Tästä on tietysti syntynyt paineita myös kotikokeille: kasvisruokaa vaaditaan nyt ruokapöytään kahdella suulla ja se on jo puolet perheestä! Liittolaiseni toiveita myös kuunnellaan jostain syystä paljon tarkemmalla korvalla kuin minun.

Ajattelinkin laittaa jakoon Koti-insinöörin hätäsafkan, meksikolaisen papupadan, jota syö myös allerginen Snadi. Idea lähti siitä oivalluksesta, että fajitaksien sisälle tehtävä mustapapukastike on oikeastaan aika hyvä ihan ilman lettuakin.

Meksikolainen apupapin papupata

Laita kiehumaan täysjyväriisiä (voit käyttää myös tavallista) neljälle. Täysjyvässä on vähän parempi purutuntuma.

Tee sitten kasvisbase.

- Selleriä pilkottuna
- Valkosipulia (reilusti)
- 1 sipulia hienonnettuna
- 1 porkkana pieninä paloina
- Pieni keltainen paprika pilkottuna
- 1 tölkki tomaattimurskaa
- 2-3 tuoretta, kypsää tomaattia kuutioina
- 2 purkkia valmiiksi liotettuja mustapapuja
- Sokeria 1-2 rkl
- Yrttisuolaa
- Omenaviinietikkaa 1-2 rkl
- Chipotlea maun mukaan
- Limemehua (tuore on parempaa)

Muhittele kasviksia kattilassa hi-taas-ti ja miedolla lämmöllä (sanoisin et vähintään 20 minsaa että tomaattien neste haihtuu). Lisää samalla mausteet niin että kastikkeesta tulee hieman hapanimelä ja miedosti tulinen. Kun soossi on mielestäsi kondiksessa, lisää pavut (huuhdeltuna) ja kypsä riisi samaan kattilaan. Sekoittele ja anna hautua kannen alla hetken niin että riisiin tarttuu makua. Kiehauttaa ei enää tarvitse ja lopputulos saa olla aika kostea.

Annostele lautasille ja purista annosten päälle limemehua. Lapa päälle vielä ruokalusikallinen ranskankermaa/kaurafraichea ja toinen guacamolea ja sitten vain pöytään. Tulisuuden ystävät voivat heittää päälle vielä extra chipotlet.

Tämä aika edullinen ja helppo safka valmistuu reilussa puolessa tunnissa riippuen miten nopea pilkkoja olet tai paljonko lapsityövoimaa saat pilkkomiseen valjastettua.

Saa laittaa jakoon muita hyviä luottokasvissafkoja!

Varpaat uusien maailmojen kynnyksellä

Eilen illalla se tapahtui. Esittelin Snadille uuden, kivannäköisen lastenkirjan*, mutta sen sijaan, että hän olisi hetken sivuja selailtuaan sanonut sen tavallisen repliikkinsä – "Luetaan tätä illalla äiti" –, hän istahti sohvalle ja alkoi lukea. Itse. Aina välillä hän huusi minut paikalle ja kysyi, onko tässä kirjoitusvirhe, ei ollut, tottumattoman silmä vain asetteli kirjaimia väärään järjestykseen, mutta sitten kuului pari naurunpyrskähdystä ja taas tuli hetkeksi hiljaista.

Kun hän oli kahlannut kaksikymmentä sivua, oli pakko pitää paussi, mutta tyyppi oli erittäin tyytyväinen saavutuksestaan.

Niin minäkin. Saan tästä erityissävärit. En siksi, että lukutaito on ihmisoikeus ja avain sivistykseen, terveyteen ja tietoon, vaan siksi, että kyseessä on elinikäinen harrastus, joka ei pääty selkävaivoihin. Lukemista saa harrastaa kirjastokortin hinnalla eikä se vaadi kuskaamista minnekään vaan tarjoaa harrastajalle kyydin eri puolille maailmaa, merten syvyyksiin ja avaruuteen, fantasian ja faktatiedon äärelle. Kielitaidon karttuessa pääsee vielä syvemmälle näkökulmien sekamelskaan. Ja silti se ei ole mistään pois vaan till. Hän saa takuulla lisää pälpätyksen aiheita.



Olen tyytyväinen myös siksi, että ilmeisesti se Puppe leipoo -kirjan tankkaaminen kannatti. Vaikka Skidi ansaitsee myös kunniamerkin esimerkin näyttämisestä: hän on paahtanut läpi valtavan läjän fantasiaosaston tiiliskiviä ja tarttuu uusiin kirjoihin ennakkoluulottomasti. Se on myös hänelle tapa rauhoittua nukkumaan.

Minut lukeminen kantoi läpi teini-iän.

Olen ollut lukemisen suhteen perässähiihtäjä. En ollut pätkääkään kiinnostunut kirjoista ennen kouluikää ja silloinkin (uskomattoman tylsän) Aapisen tankkaaminen ei kuulunut suosikkiaineisiini. Mutta kun paras ystävä ramppasi koulun kirjastossa lainaamassa kilokaupalla kirjoja, minäkin ramppasin. Pistelin alakouluikäisenä mummolassa menemään ihan kaikkea mitä hyllystä löytyi, tietosanakirjoja, Kalevalan ja Guinnesin ennätyskirjoja, Tiina-kirjoja ja Pikku naisia. Välillä on ollut hiljaisempia aikoja, mutta aina olen saanut aloittaa uudestaan.

Instagramissa eräs seuraaja kommentoi, että hän on pitänyt kirjallisuusvihkoon kirjaa kaikista lukemistaan kirjoista. Ihastuin tähän ajatukseen täysin! Teen ipanoille samanlaiset vihkot, joihin he voivat tätä matkaansa tallentaa. Onpahan jotakin konkreettista sen pituushyppytuloksen kanssa seurattavaksi.

Ps. Aion lukea tietysti tällekin lukutaitoiselle. Haluan vielä osallistua ja modernit lastenkirjat ovat aikuisellekin ilo. Sellaisiksi yritin Pikkiksetkin kirjoittaa.

* Arvostelukappale saatu.