Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

13.8.2018

Miten se vegeviikko meni?

Kesäkeitto! Inhokkini, josta tulikin suosikkini.

Kiitos hyvin! Itse asiassa lapsellisen hyvin. Kun Skidi ilmoitti haluavansa pitää kesällä kasvisruokaviikon, oli pakko vähän suunnitella. Listasimme koko perheelle uppoavia, helppoja kasvisruokia, ja niitä kertyi yllättävän paljon.

  • Pinaattiletut (omatekoisina näistä saa täytettyjä crepesejä)
  • Bolognese (liha = quorn/härkis/soijarouhe)
  • Kesäkeitto
  • Kasvispihvit (vaikka kyssäkaalista)
  • Chili sin carne
  • Teryaki-kasvisvartaat (tofulla tai ilman)
  • Pestopasta
  • Kookosnuudeliwokki
  • Linssikeitto
  • Tortellinit ja tomaattikastike
  • Kasvishampurilaiset
  • Hernekeitto
  • Halloumipasta
  • Parsarisotto
  • Burritot / fajitakset

Jos olisimme olleet kotona (maalla olemme keittolevyn ja grillin varassa), olisivat vaihtoehdot kasvaneet vielä lasagnella, makaronilaatikolla ja muilla uuniruoilla. Ja pakastepizzalla.

En ymmärrä, miten edes kuvittelin tämän olevan minkäänmoinen haaste. Vasta vegaanisuus olisi tuottanut  päänvaivaa. Tästä listasta kun valitsi helpoimmat ja jousti pari kertaa lähikalaan, ei kukaan kauheasti kaivannut broileria tai jauhelihaa.

Mutta tärkein havainto tästä oli se, että koulutuslistani on jo aika lyhyt! Tietyt pavut, kaalit ja pähkinät ovat allergiasyistä ulkona for good, mutta olen selvästi voiton puolella. Jollain taikuudella perheen suuhun pitäisi saada vielä sopimaan munakoiso ja sienet sekä tietyt safkat kuten ratatouille, kukkakaaligratiini ja gazpacho, mutta enää se ei vaikuta täysin mahdottomalta missiolta.



Miten tämä sitten on tapahtunut? En edellenkään tiedä. Hiljaa hivuttamalla, kai. Olen kokeillut ihan kaikkea, paitsi sitä, että lautanen on väkisin syötävä tyhjäksi. Maistaa sen sijaan on pakko ja on jatkossakin. Myös muu maailma on ollut avuksi. Kasvisruokaa saa jo niin monessa paikassa, että se on lakannut olemasta omituista. En ole ipanoiden universumin ainoa kasvissyöjä.

Ehkä isoimmassa roolissa on ollut jääräpäisyys. Olen halunnut, että tämä onnistuu. Olen sietänyt verenpaineet korvissa kohisten ronkkimista, äpristelyä ja temppuilua, maanitellut ja maistattanut kärsivällisesti. Paitsi silloin kun hihat ovat palaneet. On yllättävän tehokasta (ja terapeuttista) kiljua, että EPPÄÄ, MILLOIN MÄ SAAN MUN LEMPIRUOKAA VAIKKA MAKSAN TÄMÄN.

Yhtä lailla on tietysti ollut pakko huomauttaa aikuisillekin, että kasvisruoka ei ole nakkikeitto, jossa mun lautasella ei ole nakkeja, tai pihvin lisukeperunat. Vaikeinta tässäkin oli sopia, että viikko otetaan vakavissaan. Siihen makaronilaatikon lämmittämiseen on niin helppo paeta jos kun inspiraatio on nollissa.

Hyvä Skidi, kiitos. Piti tämäkin päivä nähdä, että siitä tulee mun ruokasankari.

16 kommenttia:

  1. Meillä on vielä matkaa kuljettavana. Lapset eivät syö
    Riisiä, tofua, härkistä, nyhtistä, halloumia, papuja, herneitä, linssejä, maissia, paprikaa, kurkkua, wokkiruokia, couscousia, quornia... eivät kotona, eivät koulussa, eivät kavereilla eivätkä ryhmäpaineen alla.
    Hernari menee, mutta makkaran kanssa.
    No mitä ne syö?
    Lihaa ja perunaa. Kalaa ja perunaa. Keitettyä ja raakaa porkkanaa.

    Eilen oli riisiä ja broileripullia, ratatouillea, wokkivihanneksia.
    Toinen söi riisiä hapanimeläkastikkeella.
    Toinen söi salaatista viinirypäleet ja kananmunat. Maidot juotiin.
    Iltapalaa ei ollut, eikä leipää ruoan kanssa.
    Molemmat inhoaa vihanneksia ja yrittää tehdä koulussakin kaikkensa, että saa salakuljetettua pakolla lautaselle laitetut vihreät pois.
    Toisella on ristiallergioita, mutta niiden takia vältellään vain raakaa omenaa ja päärynää (kutisee), ei esim. maapähkinää vaikka testeissä sillekin on herkkyyttä.
    Joka päivä meillä on esillä vihanneksia ja hedelmiä, koska itse syön niitä melko paljon.... ehkä se esimerkki voittaa joskus - tai sitten ei... kavereissa ei lapsilla ole juurikaan kasvissyöjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika tiukka lista! Voimia! Aika ja ympäristön paine tekee tehtävänsä, jos lapset on vielä pieniä, Skidillä on jo monta kaveriakin kasvissyöjiä. Eri asia jos toi on teinin lista...

      Poista
  2. Voisitko kertoa, miten saa maistamaan lapsen (4 v, uhmaa runsaasti), joka ei vaan kerta kaikkiaan halua maistaa? Kieltäytyy siis täysin kategorisesti maistamasta, jos ruoka ei ole jotain niistä hnen lemppareistaan. Onko se vain aika- (vanhempana suostuu sitten maistamaan?) vai luonne- (ko. lapsen 6 v isosisko maistaa kyllä aina, kun kehotetaan) kysymys, johon ei voi itse vaikuttaa? Vai onko tässä vielä joku takaportti, jolla kakaran saisi avaamaan suunsa ruokapöydässä muuhunkin kuin kiljumiseen ja vinkumiseen? Kasvisruoka ei siis erityisesti ongelma, vaan ruoka yleensä... Myös nakki kuuluu liian epäilyttävien listalle, samoin lohi jne. tavalliset ruoat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelivuotiaaseen uhmaajaan ei ehkä tehoa mikään... Ja ehdottomasti on luonnekysymys, jotkut osaavat olla erittäin epäluuloisia! Kuten sanoin, olen käyttänyt ihan kaikkia keinoja, myös niitä ei-suositeltuja, jotta saan edes maistamaan ja tähän tilanteeseen on mennyt 11 vuotta... O_o Tärkeintä Skidille oli tieto, että saa sylkäistä pois, jos on kertakaikkisen kamalaa.

      Poista
    2. Meillä on täällä toinen samanlainen! Mitkään kasvikset tai hedelmät eivät päädy suuhun minkäänkokoisina palasina o_O Ongelma on selvästi herran pään sisäinen, koska esim. ne samat hedelmät menevät kyllä hyvin soseutettuna lasipurkista. En oikeasti tiedä mitä asialle voisi tehdä, kun pakottaakaan ei voi. Kehutaan kyllä aina vuolaasti jos maistaminen onnistuu, ja poika onkin sanonut että sitä pelottaa maistaa. Kuka tietää miksi... Tähän liittyen on vielä kerrottava, että Pikkiksestä tykättiin kovasti, mutta sitä lukua, jossa uskalletaan maistaa, jätkä ei olisi halunnut lukea lainkaan ;)

      Poista
  3. Kisu: voisko kokeilla edetä pienin askelin? Eka kerrralla vain tunnustelu kädessä tai sormella tai vaikka nuuhkaisu? Seuraavalla pieni kielenkärjellä nuolaisu? Kovasti kehuja uskalluksesta ylipäänsä ihmetellä uutta syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo haistaminen voisi olla yksi hyvä keino jos maistaminen kertakaikkiaan jännittää liikaa.

      Poista
    2. Kiitos vertaistuesta! Tuloksia ei siis kannata odotella ihan heti... Meillä tälle nirsoilijalle onneksi kelpaa erittäin kasvikset ja hedelmät. Niitä suurinta osaa vetäisi kyllä vaikka kuinka. Ehkä siis pitää olla tyytyväinen (?). TOki oishan se kiva, että söisä sitä oikeaa ruokaakin.

      Tuo voi olla hyvä keino, että ei tarvitsisi kuin haistaa. Ja tuo lupa sylkäistä voi toimia myös. Ei kun kokeilemaan... Onhan tässä vielä aika monta vuotta aikaa, ennen kuin lapsi muuttaa pois kotoa ja voi syödä pelkkää pastaa loppuelämänsä.

      t. nimim. "thank god there's pinaattilettu!"

      Poista
  4. Meillä on kaikki pavut ja herneet pannassa koska allergia. Myös soija nyhtis härkis ym.kasvisproteiinit sanasta syystä.
    Keskimmäinen 18 v inhoaa lämpimiä kasviksia..syö niitä hiukan nut aikuisena. Nuorin inhoaa sieniä ja paprikaa. Ja valittaa välillä myös makaronilaatikosta...

    Uusin villitys nuorimmalla on se että kahtena päivänä peräkkäin ei syö samaa ruokaa. Muutenhan tämä ei olis ongelma mutta tarvitsis aina edellisen päivän ruokaa evääksi koska menee treeneihin suoraan koulusta. Vanhin ei ole koskaan ronklannut ja syö nykyisin ihan kaikkea.
    Olen luovuttanut jo monta vuotta sitten...teen sitä ruokaa jota itse haluan jos ei kelpaa syökööt jotain muuta tai olkoot ilman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, meilläkin kuultiin tollanen kommentti ja toivotettiin yhteistuumin Koti-insinöörin kanssa kokkausvastuuseen jos on erikoisvaatimuksia.

      Isojen lasten kanssa se onkin just noin että olkaa sitten ilman, tosin mitään energiajuomia ei sitten litkitä nälkään, perkele.

      Poista
  5. Itse opin kaveriltani ehkä yhden maailman parhaista (ja helpoimmista) sieniruuista. Kantarelleja pannulle Ja paistetaan vähän, että nestettä haihtuu vähemmäksi. Créme bonjour kantarellituorejuustoa ja kermaa sekaan sekä vähän suolaa ja pippuria. Tarjotaan (nauha)pastan kanssa. Päälle vielä tuoretta basilikaa ja parmesaania. Tuhtia ja ihan sairaan hyvää. Eikä maistu niin paljon sienelle. ;) ei vegaaninen, mutta kasvissyöjille sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on klassikko! Yksi muoto, missä kanttarellit tuntuvat uppoavan on ohuina,rapeiksi paahdettuna siivuina, en vain kerta kaikkiaan osaa tehdä sitä polttamatta. 😑

      Poista
  6. Sipulicarbonara. Tää on mun suosikkini, eikä karamellisoidulla sipulilla ole mitään tekemistä "tavallisen" sipulin maun kanssa. Suosittelen kokeilemaan, erityisesti, jos sipuli muuten tökkii. Edullinenkin tehdä. https://www.soppa365.fi/reseptit/arjen-nopeat-pastat-ja-risotot/sipulicarbonara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, kuulostaa loistavalta! Pistän kokeillen heti ensi viikonloppuna!

      Poista
  7. Huomasin, että kala puuttuu aika pitkälti tuosta viikon listasta. Jos se siis on sallittujen listalla. Vegeähän se ei ole mutta ei punaista lihaakaan. Meillä perheessä toinen aikuinen on vege ja 5 v lapsi ollut aina hyvin tarkka syömisestään. On ollut haastavaa löytää kaikille sopivaa ruokaa. Kala monessa muodossa on meillä ollut pelastus. Grillattuna tai savustettuna erittäinkin maukasta ja esim. tortillan välissä todella hyvää. Tortillassa on myös se hyvä puoli, että sinne väliin saa tungettua niitä epäilyttäviä kasviksiakin. ;)

    Meilläkin pikkuhiljaa maisteltu ja tosiaan ensin haisteltu, jos maistaminen on jännittänyt. Opetimme lapselle myös makujen huuhtomisen maidolla/vedellä. Eli kun suussa on joku pieni pala "jotainepäilyttävääkasvista" ja se alkaa maistua liian voimakkaalta, vinkkasimme ottamaan juomista päälle, jolloin se pienen pieni pala yleensä huuhtoutui alas juoman mukana. Tästä lapsi innostui vähän itsekin, kun sai sen epämiellyttävän/pelottavan/jännittävän asian syötyä eikä siitä jäänyt ikävää jälkimakua eikä tuntua suuhun. Tämän kautta on pikkuhiljaa oppinut ja uskaltautunut pureksimaan ja ottamaan isompiakin paloja. Vihreä salaatti on edelleen hyvin epäilyttävää mutta sitäkin suostunut nyt maistelemaan kesällä, kun kasvatimme itse ja sai seurata kasvua ja kastella ja hoitaa. Nyt suostuu joskus pienen palan ottamaan mutta vain itse kasvatettua, ei kaupan, koska ne maistuvat niin voimakkaalle. Mutta sinne tortillan väliin on voinut sujauttaa vähän enemmänkin salaattia välillä ja alas on mennyt. :) Muuten sanoisin, että ei kannata turhautua (tai ainakaan näyttää sitä lapselle) tai tehdä asiasta kovin isoa numeroa. Makujen tai suutuntuman jännittäminen on toisille aivan todellista ja painostaminen voi tehdä asiasta vielä hankalampaa ja isomman härkäsen. On kyllä turhautumista ollut liikenteessä, kun tuntunut että mitä tahansa tekee, niin aina on jotain ronkittavaa. Ikä on meillä tehnyt tehtävänsä ja lapsen luontainen uteliaisuus. Lapsi on sitten kuitenkin halunnut kokeilla samaa mitä aikuisetkin syövät. Mutta tuskin tähänkään yhtä toimivaa keinoa on, kuten ei muihinkaan lapsiin liittyviin juttuihin :P

    VastaaPoista
  8. Mä oon viimeiset kymmenen vuotta käyttänyt miehen kouluttamiseen monipuolisemman syömisen saloihin :D Lähtötilanne oli niin paha, ettei edes hampparin välissä saanut olla muuta kuin pihvi. Ei siis mitään! Nyt on päästy niin pitkälle, että jos korvaan puolet makaronilaatikon jauhelihasta soijarouheella, saan vain epäluuloista jupinaa osakseni :D Lapsethan ei huomaa yhtään mitään. Haluaisin syödä paljon kasvispainotteisemmin, mutta perheen ainoana kokeilunhaluisena on tosi vaikea niitä ruokia taistella pöytään asti...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...