Kyllä. Ikävä totuus on, että isotkin lapset voivat syventää vanhempiensa silmänalusten tummaa sävyä nukkumalla huonosti. Sydäri ei ehkä ole ihan samaa tasoa kuin vauvan karjunnan aiheuttama near death experience, mutta kyllä siitäkin itsensä väsyneeksi saa.
Meillä kersat nukkuvat pääsäntöisesti hyvin (erityisesti Snadi on totaalinen unikunkku, joka nukahtaa sekunnissa ja vetää edelleen kellon ympäri vaivatta), mutta välillä kummallekin tulee vaiheita, jolloin unen saaminen on vaikeaa tai uni keskeytyy aamuyöllä. Mikä neuvoksi?
Yleisessä keskustelussa minua häiritsee eniten se, että lasten unettomuus ja unihäiriöt niputetaan yhteen ja laitetaan jonkun vanhemman laiminlyönnin syyksi. Ajoittaisesta unettomuudesta ja väsymyksestä saattavat kuitenkin kärsiä nekin lapset, jotka urheilevat, menestyvät koulussa, syövät terveellisesti eivätkö tuijota sinistä valoa hehkuvia ruutuja yötä myöten. Silloin vinkit rutiineista, energiajuomien välttämisestä ja kännykkäparkista ovat yhtä tyhjän kanssa.
Jokainen tietää, että nukkuminen on helppoa silloin kun se ei ole vaikeaa. Väsymyksen tunnistaminen, omien heikkouksien eliminoiminen ja oman unirytmin löytäminen eivät ole mitään itsestäänselviä juttuja, varsinkaan lapselle. Lisäksi tässä asiassa on vaikea toimia koutsina. Ihmiset kun ovat tässäkin asiassa yksilöitä ikään katsomatta. Yksi tarvitsee viileän huoneen lisäksi myös viileän sängyn, joten tyynyn alle pitää sijoittaa kylmäpakkaus. Toinen vaatii yövalon, kolmas taas absoluuttista pimeyttä.
1. Huolinuket
Huolinukkeja on neljä kappaletta ja ne asuvat pienessä kangaspussissa sängyn vieressä. Jos päässä pyörii joku ajatus, sen voi kertoa huolinukelle. Ääneen puhumalla huolet konkretisoituvat. Ne ehkä alkavat vaikuttaa pienemmiltä tai muuttuvat kerrassaan höperöiksi.
Huolinuket auttavat erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa ongelmaa ei oikein viitsisi kertoa aikuiselle kun eivät ne kuitenkaan tajua. Painajaisia on vaikea selittää. Pitäisi vain kuunnella eikä yrittää olla rationaalinen ja selittää että "ei zombeja ole olemassakaan" tai "sä näit vain pahaa unta". Huolinuket sen sijaan osaavat hommansa täydellisesti.
2. Suunnitelma B
Pahan kierre on seuraava: 1. Väsyttää mutta en nukahda. 2. Vituttaa että en nukahda. 3. En nukahda koska vituttaa. Tämän osaa jo kymmenvuotias. Unettomuusahdistus on siitä paska petikaveri, että se ei piittaa, oletko väsynyt vai pirteä, ja se iskee erityisesti silloin kun seuraavan päivänä on joku koitos, jolloin pitäisi olla levännyt.
Tämä helpottaa hieman siinä vaiheessa, kun on pari kertaa kokeillut muutaman tunnin yöunia ja havainnut, että yllättävän vähällä sitä tulee toimeen. Insinöörimäiseen kersaan on tepsinyt tällaisen tilanteen haltuunotto taktisen tason suunnitelmalla: miten pitkään unta haetaan, miten sitten tehdään jos uni ei tule, milloin kannattaa nousta ylös ja aloittaa nukahtaminen alusta.
3. Hiljaisuuden välttäminen
En tiedä mikä taika tässä on, mutta erityisesti herkkäkorvaiset ipanat tuntuvat rauhoittuvan ääntä kuuntelemalla ja nukahtavan tasaiseen äänimaailmaan, mutta ei hiljaisuuteen. Eräs tuttava ihmetteli kun hänen lapsiensa nukkui kesällä niin hyvin: huoneessa oli tuuletin, joka piti tasaista surinaa. Testiin voi ottaa äänikirjat, white noisen, ääneen lukemisen, tv:n äänimaailman tai ihan vain työn äänet: joskus on toiminut koneen naputtamaan samassa huoneessa.
Ja sitten on tietenkin genetiikan ymmärtäminen. Kun puhuu avoimesti siitä, miten oma nukkuminen sujuu, kersatkin tulevat enemmän tietoisiksi siitä, että nukkujia on erilaisia eikä uni ole standardisuoritus.
Skidiä on myös lohduttanut tieto, että jotkut ovat luontaisesti hyviä valvomaan illalla. Ja että vanhempana helpottaa: kahdeksan aamujen aktiivisen välttelemisen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen.
Miten teillä nykyään nukutaan? Laittakaa omia nukkumisvinkkejä alle!
