18.1.2018

Kolme vinkkiä isojen lasten nukahtamisongelmiin


Kyllä. Ikävä totuus on, että isotkin lapset voivat syventää vanhempiensa silmänalusten tummaa sävyä nukkumalla huonosti. Sydäri ei ehkä ole ihan samaa tasoa kuin vauvan karjunnan aiheuttama near death experience, mutta kyllä siitäkin itsensä väsyneeksi saa.

Meillä kersat nukkuvat pääsäntöisesti hyvin (erityisesti Snadi on totaalinen unikunkku, joka nukahtaa sekunnissa ja vetää edelleen kellon ympäri vaivatta), mutta välillä kummallekin tulee vaiheita, jolloin unen saaminen on vaikeaa tai uni keskeytyy aamuyöllä. Mikä neuvoksi?

Yleisessä keskustelussa minua häiritsee eniten se, että lasten unettomuus ja unihäiriöt niputetaan yhteen ja laitetaan jonkun vanhemman laiminlyönnin syyksi. Ajoittaisesta unettomuudesta ja väsymyksestä saattavat kuitenkin kärsiä nekin lapset, jotka urheilevat, menestyvät koulussa, syövät terveellisesti eivätkö tuijota sinistä valoa hehkuvia ruutuja yötä myöten. Silloin vinkit rutiineista, energiajuomien välttämisestä ja kännykkäparkista ovat yhtä tyhjän kanssa.

Jokainen tietää, että nukkuminen on helppoa silloin kun se ei ole vaikeaa. Väsymyksen tunnistaminen, omien heikkouksien eliminoiminen ja oman unirytmin löytäminen eivät ole mitään itsestäänselviä juttuja, varsinkaan lapselle. Lisäksi tässä asiassa on vaikea toimia koutsina. Ihmiset kun ovat tässäkin asiassa yksilöitä ikään katsomatta. Yksi tarvitsee viileän huoneen lisäksi myös viileän sängyn, joten tyynyn alle pitää sijoittaa kylmäpakkaus. Toinen vaatii yövalon, kolmas taas absoluuttista pimeyttä.

Yöheräilyyn on toistaiseksi auttanut pikainen vieressä pötköttämässä käyminen, mutta nukahtaminen on kinkkisempi juttu. Meillä on kolme asiaa, joita käytetään jos tällainen häiriö iskee.



1. Huolinuket 

Huolinukkeja on neljä kappaletta ja ne asuvat pienessä kangaspussissa sängyn vieressä. Jos päässä pyörii joku ajatus, sen voi kertoa huolinukelle. Ääneen puhumalla huolet konkretisoituvat. Ne ehkä alkavat vaikuttaa pienemmiltä tai muuttuvat kerrassaan höperöiksi.

Huolinuket auttavat erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa ongelmaa ei oikein viitsisi kertoa aikuiselle kun eivät ne kuitenkaan tajua. Painajaisia on vaikea selittää. Pitäisi vain kuunnella eikä yrittää olla rationaalinen ja selittää että "ei zombeja ole olemassakaan" tai "sä näit vain pahaa unta". Huolinuket sen sijaan osaavat hommansa täydellisesti.

2. Suunnitelma B

Pahan kierre on seuraava: 1. Väsyttää mutta en nukahda. 2. Vituttaa että en nukahda. 3. En nukahda koska vituttaa. Tämän osaa jo kymmenvuotias. Unettomuusahdistus on siitä paska petikaveri, että se ei piittaa, oletko väsynyt vai pirteä, ja se iskee erityisesti silloin kun seuraavan päivänä on joku koitos, jolloin pitäisi olla levännyt.

Tämä helpottaa hieman siinä vaiheessa, kun on pari kertaa kokeillut muutaman tunnin yöunia ja havainnut, että yllättävän vähällä sitä tulee toimeen. Insinöörimäiseen kersaan on tepsinyt tällaisen tilanteen haltuunotto taktisen tason suunnitelmalla: miten pitkään unta haetaan, miten sitten tehdään jos uni ei tule, milloin kannattaa nousta ylös ja aloittaa nukahtaminen alusta.


3.  Hiljaisuuden välttäminen

En tiedä mikä taika tässä on, mutta erityisesti herkkäkorvaiset ipanat tuntuvat rauhoittuvan ääntä kuuntelemalla ja nukahtavan tasaiseen äänimaailmaan, mutta ei hiljaisuuteen. Eräs tuttava ihmetteli kun hänen lapsiensa nukkui kesällä niin hyvin: huoneessa oli tuuletin, joka piti tasaista surinaa. Testiin voi ottaa äänikirjat, white noisen, ääneen lukemisen, tv:n äänimaailman tai ihan vain työn äänet: joskus on toiminut koneen naputtamaan samassa huoneessa.

Ja sitten on tietenkin genetiikan ymmärtäminen. Kun puhuu avoimesti siitä, miten oma nukkuminen sujuu, kersatkin tulevat enemmän tietoisiksi siitä, että nukkujia on erilaisia eikä uni ole standardisuoritus.

Skidiä on myös lohduttanut tieto, että jotkut ovat luontaisesti hyviä valvomaan illalla. Ja että vanhempana helpottaa: kahdeksan aamujen aktiivisen välttelemisen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen.

Miten teillä nykyään nukutaan? Laittakaa omia nukkumisvinkkejä alle!

15.1.2018

Ikuisten palelijoiden kerho

Kuvassa sieluni.

Muistan kun astuimme pois bussista Rio de Janeirossa. Siellä oli kesä. Keli oli tuuleton ja aurinkoinen, muttei yhtään kostea. Ilmastoidussa bussissa jäätyneet raajani alkoivat hitaasti lämmetä ulkoilmassa. Huokasin matkaseuralleni, että onpa täydellinen sää. Matkaseura huomautti että viereisen rakennuksen seinällä oleva digitaalinen lämpömittari näytti 38 astetta. Juuri sopiva!

Erittäin hyvä kokemus oli myös islantilaisesta lämminvesialtaasta, joka tarjoili kylpijöille 42-asteista vettä. Ah. Siinä missä muut tunsivat koaguloituvansa, minulla verenkierto starttaili.

Olen ollut tällainen hytisijä aina. Palelen aamulla, päivällä ja illalla, kotona ja toimistossa, kesällä ja talvella, ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Joku onneton meni joskus sanomaan, että talvella syntyneenä lapsena olen varmasti talven ystävä. En ole. Olen lämpimän kesäpäivän ystävä. Päiväntasaajalla.

Tajusin vähän aikaa sitten, etten ole perheeni ainoa kroonisesti kohmeessa ollut ihminen. Faija kyllästyi ensin. Hän osti kuusikymppisenä kodin Espanjasta. Ensimmäisenä vuonna hän tuli takaisin Suomeen maaliskuussa. Ja katui syvästi.

Olimme häämatkalla Azoreilla. Vähän oli kylmä sielläkin.

Olen huomannut, että vilun välttely vaikuttaa ihan valtavan moneen asiaan, toimintaan ja päätökseen. Muuhunkin kuin siihen että kersat juoksevat kirkuen karkuun, jos yritän rasvata heitä jäisillä käsilläni. Tämä on kuin ruoka-aineallergia, mutta jotenkin kokonaisvaltaisempi.

Ei pysty nousemaan aamulla, varsinkaan talvella, ja nukun villasukat jalassa.
Ei pysty poistumaan suihkusta ja sitten kun kuitenkin on pakko poistua on liikuttava kuin ninja.
Ei pysty menemään ulos (onneksi on tunneleita) enkä varsinkaan pysty matkustamaan mihinkään pohjoiseen tai harrastamaan talviurheilua.
Ei pysty syömään salaattia, koska mahakin palelee eikä todellakaan tee mieli jäätelöä juuri koskaan.

Toisaalta rakkauteni lämpöön on näkynyt kiintymyksessäni lapsuuden kodin vuolukivitakkaan ja autojen tuhtogrilliin. Se väännetään aina täysille, säällä kuin säällä.

Olen täysin kyllästynyt tähän jatkuvaan hytinään, mutta minkäs teet, jos vain jumpan ja fillaroinnin jälkeen on pari tuntia orgaanisesti lämmin.

Kaipaisin ikuisille palelijoille omaa kauppaa, jossa myydään kaikkea lämmittävää kuten hyvin istuvia ja ohuita, ei-kutittavia pitkiä kalsareita ja aluspaitoja, tyylikkäitä villapaitoja, paksuja huppareita, täyspitkiä untuvatakkeja, vuoritettuja farkkuja, normaalihousuilta näyttäviä toppiksia ja nahkarukkasia. Ja lämpöpakkauksia hyvin ilmastoitujen toimistojen aiheuttamaan käsihypotermiaan. Olisin niin vakioasiakas.

Onko kohtalotovereita? Miten vältätte syväjäätymisen ja paheneeko tämä?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...