Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

18.1.2018

Kolme vinkkiä isojen lasten nukahtamisongelmiin


Kyllä. Ikävä totuus on, että isotkin lapset voivat syventää vanhempiensa silmänalusten tummaa sävyä nukkumalla huonosti. Sydäri ei ehkä ole ihan samaa tasoa kuin vauvan karjunnan aiheuttama near death experience, mutta kyllä siitäkin itsensä väsyneeksi saa.

Meillä kersat nukkuvat pääsäntöisesti hyvin (erityisesti Snadi on totaalinen unikunkku, joka nukahtaa sekunnissa ja vetää edelleen kellon ympäri vaivatta), mutta välillä kummallekin tulee vaiheita, jolloin unen saaminen on vaikeaa tai uni keskeytyy aamuyöllä. Mikä neuvoksi?

Yleisessä keskustelussa minua häiritsee eniten se, että lasten unettomuus ja unihäiriöt niputetaan yhteen ja laitetaan jonkun vanhemman laiminlyönnin syyksi. Ajoittaisesta unettomuudesta ja väsymyksestä saattavat kuitenkin kärsiä nekin lapset, jotka urheilevat, menestyvät koulussa, syövät terveellisesti eivätkö tuijota sinistä valoa hehkuvia ruutuja yötä myöten. Silloin vinkit rutiineista, energiajuomien välttämisestä ja kännykkäparkista ovat yhtä tyhjän kanssa.

Jokainen tietää, että nukkuminen on helppoa silloin kun se ei ole vaikeaa. Väsymyksen tunnistaminen, omien heikkouksien eliminoiminen ja oman unirytmin löytäminen eivät ole mitään itsestäänselviä juttuja, varsinkaan lapselle. Lisäksi tässä asiassa on vaikea toimia koutsina. Ihmiset kun ovat tässäkin asiassa yksilöitä ikään katsomatta. Yksi tarvitsee viileän huoneen lisäksi myös viileän sängyn, joten tyynyn alle pitää sijoittaa kylmäpakkaus. Toinen vaatii yövalon, kolmas taas absoluuttista pimeyttä.

Yöheräilyyn on toistaiseksi auttanut pikainen vieressä pötköttämässä käyminen, mutta nukahtaminen on kinkkisempi juttu. Meillä on kolme asiaa, joita käytetään jos tällainen häiriö iskee.



1. Huolinuket 

Huolinukkeja on neljä kappaletta ja ne asuvat pienessä kangaspussissa sängyn vieressä. Jos päässä pyörii joku ajatus, sen voi kertoa huolinukelle. Ääneen puhumalla huolet konkretisoituvat. Ne ehkä alkavat vaikuttaa pienemmiltä tai muuttuvat kerrassaan höperöiksi.

Huolinuket auttavat erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa ongelmaa ei oikein viitsisi kertoa aikuiselle kun eivät ne kuitenkaan tajua. Painajaisia on vaikea selittää. Pitäisi vain kuunnella eikä yrittää olla rationaalinen ja selittää että "ei zombeja ole olemassakaan" tai "sä näit vain pahaa unta". Huolinuket sen sijaan osaavat hommansa täydellisesti.

2. Suunnitelma B

Pahan kierre on seuraava: 1. Väsyttää mutta en nukahda. 2. Vituttaa että en nukahda. 3. En nukahda koska vituttaa. Tämän osaa jo kymmenvuotias. Unettomuusahdistus on siitä paska petikaveri, että se ei piittaa, oletko väsynyt vai pirteä, ja se iskee erityisesti silloin kun seuraavan päivänä on joku koitos, jolloin pitäisi olla levännyt.

Tämä helpottaa hieman siinä vaiheessa, kun on pari kertaa kokeillut muutaman tunnin yöunia ja havainnut, että yllättävän vähällä sitä tulee toimeen. Insinöörimäiseen kersaan on tepsinyt tällaisen tilanteen haltuunotto taktisen tason suunnitelmalla: miten pitkään unta haetaan, miten sitten tehdään jos uni ei tule, milloin kannattaa nousta ylös ja aloittaa nukahtaminen alusta.


3.  Hiljaisuuden välttäminen

En tiedä mikä taika tässä on, mutta erityisesti herkkäkorvaiset ipanat tuntuvat rauhoittuvan ääntä kuuntelemalla ja nukahtavan tasaiseen äänimaailmaan, mutta ei hiljaisuuteen. Eräs tuttava ihmetteli kun hänen lapsiensa nukkui kesällä niin hyvin: huoneessa oli tuuletin, joka piti tasaista surinaa. Testiin voi ottaa äänikirjat, white noisen, ääneen lukemisen, tv:n äänimaailman tai ihan vain työn äänet: joskus on toiminut koneen naputtamaan samassa huoneessa.

Ja sitten on tietenkin genetiikan ymmärtäminen. Kun puhuu avoimesti siitä, miten oma nukkuminen sujuu, kersatkin tulevat enemmän tietoisiksi siitä, että nukkujia on erilaisia eikä uni ole standardisuoritus.

Skidiä on myös lohduttanut tieto, että jotkut ovat luontaisesti hyviä valvomaan illalla. Ja että vanhempana helpottaa: kahdeksan aamujen aktiivisen välttelemisen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen.

Miten teillä nykyään nukutaan? Laittakaa omia nukkumisvinkkejä alle!

19 kommenttia:

  1. Meillä ekaluokkalainen on herkkäuninen huolestuja ja rauhallisuus on taikasana. Myös sen suhteen, ettei hermostu, vaikka uni ei tulisi. Nyt on ollut yölamppu nukahtamisvaiheessa. Käydään sammuttamassa se sitten kun ollaan itse menossa nukkumaan. Huolestujalla auttaa jonkinverran se, että unille mennään ajoissa, mitä pidemmäksi ilta venyy, sitä korkeammat kortisolitasot ja sitä vaikeampi rauhoittua. Huoneen oven pitää olla kiinni.

    Eskarilaisen taikasana on riittävä ulkoileminen ja säännöllinen uni. Hänellä alkaa helposti se kierre, jossa uni koittaa automatkalla koulusta kotiin - ilta venyy - aamu on raskas. Oven PITÄÄ olla auki ja huoneessa pitää olla pimeä. Haliminen auttaa.

    Mulla itselläni oli vuorotyön jälkeen vajaa 10 vuotta se ongelma, etten saanut unta ennen klo 2 yöllä. Siihen auttoi vain aika ja se, että herään aamulla ja menen illalla nukkumaan. Jos nukun yhtenäkin aamuna esim. 9.30 saakka, voin olla varma, että unta ei tule ennen klo 2. Aika tiukasti pitää pysyttäytyä siinä 23/24-06.40 rytmissä. Tai eihän se nyt niin lomilla mene ;) Iltakukkuminen tarkoittaa pilalle mennyttä päivää. Lisäksi 10 000+ askelta ja 30min liikuntaa on vaikuttanut tukevan jokaöisen nukkumisprojektin ”suorittamista” :P

    Jostain syystä silloin, kun rytmi oli 02-09, olin paljon väsyneempi (varsinkin päivisin) kuin mitä nyt, vaikka tunteja tuli nukuttua suunnilleen samanverran. Lisäksi univelkaa tuntui olevan aina. Jos en pitänyt varaani, saatoin nukkua pitkälle iltapäivään, mikä pisti taas kaiken ihan sekaisin :/ Joskus silti kaipaan hiljaisia yön tunteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki vuorokauden tunnit ei taida olla saman"arvoisia" kun on kyse nukkumisesta. Alkuyön tunnit on (useimmilla meistä?) laadukkaimpia.

      Poista
    2. Oi ei vuorotyö on kyllä yksi riesa. Mutta mä ymmärrän hyvin tuon suorittamisen! Mä yritän päästä ulos "auringonvaloon" mahdollisimman pian heräämisen jälkeen, että vuorokausirytmi säilyisi. Kuulun niihin, joiden on äärimmäisen helppo valvoa aamuyöhön, mutta duunien kannalta se on vähän huono. >.<

      Poista
  2. Meillä yksi hitaasti rauhoittuva ja toinen joka nukahtaa kun korva koskee tyynyyn. Temppuja ei ole kokeiltu, mutta unesta huolehtimiseen on rauhoitettu sillä, että lepääminenkin auttaa, jos nyt uni ei ihan heti sattuisi tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti hyvä muistaa se, että itse nukahtamisesta ei saisi tulla omaa huolenaihetta.

      Poista
  3. Minulla ei ole mitään hyviä vinkkejä, mutta huomasitkos Katja tämän päivän Hesarissa?

    https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005528089.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin, kiinnostava juttu! Toivottavasti toimittaja kertoo miten pitkään jaksaa noilla laseilla itseään rytmittää! :D

      Poista
    2. Jep, se oliskin mielenkiintoista kuulla! :-D

      Poista
  4. Itse tartun tuohon että yllättävän vähällä tulee toimeen. Olen oppinut sen että kun tulee unettomia öitä, täytyy vain rauhassa ajatella että kyllä sitten seuraavana yönä uni tulee, ja kyllä sen päivän siinä välissä kestää. Ylioppilaskirjoitusten aikaan n. sata vuotta sitten makasin silmät lautasina koko ruotsin koetta edeltävän yön sängyssä, ja kirjoitin seuraavana päivänä ällän lähes täysin pistein. Se on jäänyt koko elämäksi mieleen ja joskus sitä muistelen kun uni ei tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kokemus tuo tässä varmuutta. Juuri viime perjantaita edeltävän yön väänsin puhetta seuraavalle aamulle ja se jäi tietysti aivoihin kiertämään, joten esiinnyin sitten aivan silmät ristissä. Meni siihen nähden yllättävän hyvin. :D

      Poista
  5. Meillä on lapsilla ollut nukahtamisen ongelmia ajoittain. Ja joskus jompi kumpi on herännyt yöllä ja ei saa unta ilman apua. Joskus lapsi on nukahtanut siihen, että itse olen vieressä ja hengittelen lähes samoin kuin pilateksessa. Tai lyhyempi sisäänhengitys ja pidempi uloshengitys. Vastaava hengitys rauhoittaa hermoston. Se tarttuu lapseen peilisolujen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hengitys muuten toimii! Juurikin noin että kolmella sisään ja neljällä ulos. Tuossa vaan ongelma että nukahtaa itse viereen.

      Poista
  6. Meillä on tällä hetkellä kaks härrävärkkiä (2v ja 4v), joiden kanssa käydään aika monena iltana läpi nää perinteiset "Pissattaa! Janottaa! Pelottaa! Ei nukuta!". Esikoinen osais jo rauhoittua, mutta kuopus vasta opettelee ja villitsee/hermostuttaa sit isommankin. Joskus toimii satukasetti, joskus pienen pienten äänten bongailu ("Hei hys! Kuunnelkaa! Naapurin kissa hipsii yläkerrassa!"), joskus silittely ja joskus vaan joku kuun ja tähtien otollinen asento :D Onneks nuo sentään nukkuu sitten hyvin kun kerran nukahtavat. Odotan innolla, että kuopuskin vähän kasvaa ja kokee saman nukkumisvalaistumisen kuin esikoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härrävärkki, mikä loistava sana! Auttaako lukeminen yhtään? Myös kevyt päänahan hieronta on ollut yksi keino kun mikään muu ei auta.

      Poista
    2. Lukemisesta tykkäävät, mutta nää molemmat on sitä tyyppiä, joka ei nukahda esim. kainaloon luettaessa millään. Tuota pään hierontaa voiskin kuopukselle testata :) Satuhierontaa tehtiin esikoiselle kun se oli pienempi ja sekin kyllä rauhoitti.

      Poista
  7. Huolehtijanuket on kyllä hieno keksintö! Meillä niihin pääsi hampaiksi yksi koira, jolla olikin huolia niin paljon, että nuket oli vähän palasina sen jälkeen, eikä pelastamissuunitelmat enää toimineet :(
    Toinen, mikä lasta vois helpottaa, on huolisyöppö. Ne sellaiset hassun monsterin näköiset pehmot, joilla on avattava suu. Jos lapsi on sitä mallia, joka mieluummin piirtää tai kirjoittaa pelottavat asiat. (Myös sellaiseen se pieni koira pääsi hampaiksi, ja kertoi huoliaan niin kovin, että huolikselta hävisi siinä hötäkässä toinen korva... Rankkaa on elämä pienellä koiralla!)

    Mutta noin yleensä tuntuu, että on ihan vihonviimeistä, jos samassa huoneessa on kaksi ihmistä joita väsyttää erilaiset asiat. Toiselle pitää olla oven auki, toiselle kiinni. Raollaan- eli kompromissi- ei ole hyvä kummallekaan. Toinen tahtoo pimeetä, toinen hämärää. Toiselle pitää olla hiljaista ja toinen tarvii jotakin ääntä. Kierre oli ihan mahdoton, kunnes tyypit sai omat huoneet muuton yhteydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noes! Vaikuttaa siltä että koira on todella huolestunut! Meidän huolinuket on ihan parin sentin mittaisia ja yksi taisi jo hävitä jonnekin patjan väliin ihan lapsen toimesta.

      Ja ymmärrän hyvin noita erilaisia nukkujia samassa huoneessa. Mä mieluiten nukkuisin yksin, koska hiljaisuus!

      Poista
  8. Eipä liity aiheeseen, mutta mikä on tuo ihana täplikäs tapetti? :) -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli täältä: http://www.photowall.fi/photo-wallpaper/confetti Pelkäsin että kyllästyisin siihen mutta kun se on vaan kahdella seinällä niin ei pompi silmille liikaa.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...