Tietoa mainostajalle ›

10.2.2016

Yön yli

Skidi kävi elämänsä ensimmäisellä harrastusleirillä, joka kesti yön yli.


Tämä oli eka kerta kun ipana oli yötä vieraassa paikassa ilman viiteryhmäänsä. Toki paikalla oli aikuisia ohjaajia ja huoneessa oli muita lapsia, mutta periaatteessa siellä oltiin ihan itsenäisesti.

Vaikka lapsi olisi kuinka reipas ja sosiaalinen ja intopinkeänä leirillä, vanhemman kannattaa pitää puhelinta auki. Vieraassa paikassa nukkuminen on ihan oma taitolajinsa. Jos uni ei tule, voi olla hyvä ottaa yhteys kotiin. Tuttu ääni rauhoittaa. Lisäksi osasin tässä asiassa tarjota vertaistukea.

Olen nimittäin oma sänky -addikti. Nukun älyttömän hyvin kotona, mutta vieraissa paikoissa ensimmäinen yö menee lähes poikkeuksetta pyörimiseen. En tiedä miksi. Sama toistuu myös mökillä, jossa sentään nukumme kymmeniä öitä vuodessa. Ja koska melatoniini ei tehoa, olen omillani.

Äänet, tuoksut, lämpötila, ilmavirrat, tyyny- ja patjatuntuma, muiden huoneessaolijoiden hengitys. Joku inahtaa tai kahahtaa juuri kun olet saamassa unen päästä kiinni.

Erityisesti tuo viimeinen. Tästä syystä myös nukkumis- ja imetysjärjestelyt vauvan kanssa olivat totaalikriisin paikka (missään ei muuten varoiteta, että vauvat ovat älyttömän meluisia nukkujia!). Lopuksi väsyttää niin että itkettää, mutta et silti saa nukuttua.

Muistelen edelleen kauhulla entisen duunipaikkani tiimipäivää, jossa majoitus oli noin 15 hengen ladossa, narisevalla hetekalla. Unta nolla minuuttia. Ryhmäytyminen jäi passiivisaggressiivisen mielentilani takia vähintään puolitiehen.

Nukunkin kaikkein parhaiten yksin, pimeässä, hiljaisessa ja viileässä huoneessa.


Koska aina välillä täytyy nukkua muuallakin kuin omalla tempurilla, minulla on tekniikka, jota käytän sulkeakseni vieraan paikan pois.

1. Aloita kropan rentoutusharjoituksella. Kuvittele, että makaat jossain miellyttävässä paikassa, hiekkarannalla auringon paisteessa tai lumessa, ei sen väliä. Ajattele rauhallisesti kuinka jalkasi, kätesi, lantiosi, hartiasi ja pääsi ovat raskaat ja väsyneet ja uppoavat vasten maata, yksi kerrallaan. Lopuksi käy läpi kasvojen lihakset: rentouta suu, posket silmät, otsa ja korvat. Tämän jälkeen pitäisi kaiken täpinöinnin olla kadonnut.

2. Hengitysrytmin vakauttaminen. Hengitä ja laske: kolmella sisään, neljällä ulos. Hitaasti. Mukaan joogasta tuttu mielikuvaharjoitus hengityksestä saumattomana ympyränä, jossa sisäänhengitys on nouseva kaari ja uloshengitys laskeva. Tämä on monesti viimeinen ajatukseni ennen tiedottomuutta.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Skidillekin uni tuli. Etenkin kun löytyi ylimääräinen huone, johon pääsi nukkumaan yksin.

On meillä sittenkin jotain yhteistä.

27 kommenttia:

  1. I so feel U ! Niinpä oma lapseni on nukkunut pääosin isänsä vieressä. Monesti on ollut vuoden mutsi fiilis, kun muut hehkuttavat perhepetejään ja ties minkä trauman olen lapselleni tämänkin takia aiheuttanut, mutta toisilla on vaan herkempi hermorakenne. Otin nyt jo 3,5-vuotiaan poikani muutama yö sitten viereeni nukkumaan. Poika oli ihan fiiliksissä. Ja mä olin aamulla ihan poikki. Olin herännyt jokaiseen kyljen kääntämiseen. Etta näillä unilahjoillako lisää lapsia ? I don't think so, vaikka mä ajattelenkin asiaa joka päivä. Snif.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä nyt on näitä. Olen tiennyt aina etten ole perhepeti-ihminen ja kuuden viikon yrittämisen jälkeen Skidi siirtyi omaan sänkyyn JA omaan huoneeseen. Kävin mieluummin siellä imettämässä kuin valvoin koko yön. Kuopuksen kanssa osasin sentään nukkua samassa huoneessa, mutta viereen ei sekään raukka päässyt. :D

      Poista
    2. Lapsistani 3/3 ovat siirtyneet nukkumaan johonkin muualle kuin meidän makuuhuoneeseen n. 2-kuisina, koska I feel you both.

      Poista
    3. Kohta meillä on kerho! Toki tähän omien yöunien varjeluun liittyy unettomuuden seurauksena tapahtuva suohirviötransformaatio.

      Poista
    4. No vuoden mutsi täälläkin, mies nukkuu vauvan kanssa alakerrassa ja mulla on master bedroom. Tuo vauvan mulle kun se herää syömään. Mä vaan kuuntelen niitä äännähdyksiä muuten. Sitä paitsi vauvakin heräilee vähemmän kuin jos on mun kanssa samassa huoneessa. Mies ei ole valittanut. Ei kuulemma väsytä ja on koko perheen etu että minä olen saanut nukkua :D

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Itse nukuin korvatulpat päässä, vaikka vauva oli omassa sängyssä käytävän puolella. Muuten en saanut unta. Omaan huoneeseen siirtyi aikaisin ja sinne nousin imettämään ne kerrat yössä kun oli tarpeen (onneksi ei ollut montaa kertaa yössä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sama järjestely siis. Mä en osaa nukkua korvatulpilla. Lähtee ärsyttävä ääni kun ne osuu tyynyyn. Olen monivammalinen tämän nukkumisen suhteen.

      Poista
    2. Mene apteekkiin! Sieltä saa ihania kovatulppia eri koissa. Esim S-koko menee nin syvälle (ainakin mulla), ettei todellakaan osu tyynyyn.

      Poista
    3. Hyvä tietää! Mä en oikeastaan tarvii enää tulppia mihinkään kun hima on rauhoittunut, mutta jos jollekin reissulle.

      Poista
  3. Nukun korvatulpat korvissa aina. Jos vain voisin, raahaisin myös oman tyynyni joka nukkumapaikkaan. Minulle patjakaan ei ole niin tärkeä kuin tyyny. Muistan lapsuudesta pari kertaa kun olen itkenyt väsymystä raksuttavan kellon, kuorsauksen tai jonkun muun vieraan äänen takia. Sairaalassakin kerran minut piti siirtää lääkärin vastaanottohuoneeseen nukkumaan koska huonekaveri kuorsasi niin kovaa ja sairaalan osastolta oli korvatulpat loppu.

    Mieluiten nukkuisin yksin, mutta tällä hetkellä sänkykaverina miehen lisäksi on kuopus. Onneksi olen niin kuolemanväsynyt että nukun hänenkin vieressään jo aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raksuttava kello! Kävin kerran vieraassa paikassa postamassa kaappikellosta sen fucking heilurin keskellä yötä, koska ei pystynyt. :D

      Meillä on muuten roudattu yöllä viereen änkeneet ipanat vartin jälkeen omaan sänkyyn. Enää ne ei edes yritä.

      Poista
    2. Niin mäkin. Ihan aina. Ja sairaalassa nukkumisesta ei tullut yhtään mitään tämän nyt 3.5-vuotiaan poikani synnyttämisen jälkeen. Ja siitähän se alamäki sitten alkoi. Ja taas yksi snif.

      Poista
  4. Tää kirjoitus ja keskusteluketju on mielenkiintoinen ja avattava! Itse kuulun siihen porukkaan, joka nukkuu lähes missä tahansa hyvin. Poikkeuksena toki se, että jos jossakin patja on ihan susi tms.... Mutta noin niin kuin yleisesti ottaen. Tästä pääsee vähän käsiksi siihen, mitä en aiemmin ole osannut ymmärtää eli sitä, mikseivät kaikki osaa nukkua missä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi olis niin mahtava taito! Tässä nukkumattomuudessa ei mun kohdalla ole mitään logiikkaa: päiväunet nimittäin on ihan ok ottaa sohvalla niin että kersat leikkivät lähistöllä.

      Poista
    2. Mä pystyn päiväunet ottamaan missä vaan, mutta mä kans nukun yöt parhaiten omassa sängyssä pimeässä huoneessa jne. Päikkärit menee olohuoneessa tv:n ollessa auki, bussissa, autossa, luennolla tms.

      Poista
  5. Nyt kun omat lapset nukkuu omassa huoneessaan, vihdoin myös yöt läpeensä, olisi mullakin taas kolmen vuoden jälkeen mahdollisuus nukkua. MUTTA! Olen alkanut nyt heräillä siihen, kun naapurin kersat heräilee öisin.

    Ennen lapsia olin hyvä nukkuja. Missä vaan, miten vaan. Enää en osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ehdttomasti myös ennen lapsia paljon parempi nukkuja. Mutta suosittelen lämpimästi taloyhtiötä, jossa on asuntojen välissä tuplatiiliseinä. <3

      Poista
  6. Tutulta kuulostaa. Varsinkin tuo ensimmäisen yön ongelma. Muutkin yöt menevät mulla pipariksi, jos patja ja/tai tyyny ovat liian upottavia. Tämä johti mm. kerran tilanteeseen, jossa nukuin lattialla (patja upotti) kylpypyyhe pääni alla (liian korkea tyyny) kun ei muutakaan ohutta päänalusta ollut tarjolla. Kyläpaikan väkeä hieman ihmetytti. Kotona on futon ja ohuin tyyny, mitä kaupasta löytyy. Niitäkin ostin pari varastoon, jos vaikka muhkeat tyynyt tulevat muotiin, eikä ohkaisia saa enää mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Loistavaa! Tyynyn korkeus on tosiaan yhtä olennainen kuin patja. Peitolla ei ole niin paljon väliä.

      Poista
  7. Korvatulpat pelastavat kun pitää nukkua jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Ne kuuluvat mun vakiomatkavarustukseen. Itse suosin Moldexin SparkPlugs -tulppia. Jos joka yö joutuisin käyttämään tulppia hommaisin Alpinen SleepSoft -tulpat. Synnytyskassiinkin tulpat pakkasin ja vaikka oli oma huone, niin tulpat päässä nukuin, koska käytävältä kuului kaikki äänet. Vauva oli teholla, joten pystyin rauhassa nukkumaan. Nykyisinkin vältän viimeiseen asti sitä, että menen lapsen viereen nukkumaan. Meillä ei siis lapsi tule meidän sänkyyn vaan me laitetaan rullaatipatja lapsen huoneen lattialle kun tarvitsee jonkun viereensä. Omaan huoneeseensa lapsi siirtyi 8 kuukauden ikäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama. jos on joku huono tilanne niin varapatja vaan sängyn viereen. Ees toinen aikuinen saa unta.

      Poista
  8. Kiitos tulppavinkeistä ! Mä käytän apteekin perusmallia, sillä musta ne on olleet parhaat. Joskus olen ostanut jotain hienompia, mutta äänwn eristävyys on niissä ollut aina huono. Mä olen niin addiktoitunut tulppiin etten osaa nukkua ilman. ��ihme etten ole saanut jotain korvakäytävätulehdusta tällä käytöllä. Aina oon kyllä ollut herkkäuninen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti valikoimaa ainakin on! Mulla on monta kaveria tulppa-addikteja, käyttö alkoi matkoilla ja jatkui kotona.

      Poista
  9. Kommentti näin ohjaajan näkökulmasta tuohon ilta-aikaiseen/yölliseen soitteluun kotiin.

    Yli kymmenen vuotta hommia tehneenä kokemukseni on että yhdeksän kymmenestä yöllä kotiin soittaneesta lapsesta on soiton jälkeen surkeampi kuin ennen sitä. Näistä yhdeksästä kuusi päädytään hakemaan kotiin kesken kaiken, jopa silloin yöllä.

    Yöllinen kotiin soittelu aiheuttaa usein myös muita ongelmia. Lapsi joko soittaa muiden nähden, jolloin muutkin haluavat soittaa, tai piiloutuu jonnekkin soittamaan ja todennäköisesti itkemään yksin.

    Toimivaksi havaittuja tapoja on esimerkiksi soittaminen reippaasti ennen ilta-aikaa esim. päivällisen jälkeen. Tällöin on vielä toimintaa tiedossa ja puhelusta mahdollinen koti-ikävä ei saa niin suurta valtaa. Illalla kuitenkin muistuu äidin mukavat sanat ja nukahtaminen onnistuu.

    Monesti pyydetään lapsia jättämään puhelimet kokonaan pois, jotta yösoitoilta vältyttäisiin. Tällöin lapsia ohjeistetaan tulemaan ohjaajan luokse kertomaan fiiliksestään. Ohjaajalla on tällöin paljon enemmän mahdollisuuksia auttaa lasta. Jos juttelu, rauhoittelu ja ohjaajan läsnäolo eivät auta, voidaan kotiin tarvittaesa soittaa ohjaajan (tai lapsen) puhelimesta. Tällä tavalla säästytään niiltä tilanteilta, kun lapsi itkee ohjaajan tietämättä sängyssään tai jonnekkin piiloutuneena.

    Ohjaajan kannalta ikäviä tilanteita ovat myös vanhempien soitot ohjaajalle tilanteissa, kun he ovat juuri jutelleet lapsensa kanssa ja nyt lapsi on surkeana jossain yksikseen. Kun puhelin on matkassa on lapsen helpompi turvautua omaan kaukana olevaan vanhempaansa kuin lähellä olevaan ohjaajaan. Kokemuksesta olen huomannut lasten tulevan ohjaajan luokse paljon herkemmin juttelemaan, kun puhelinta ei ole mukana.

    Nämä ovat omia kokemuksiani ja jokainen lapsi on erilainen, mutta toivon että tämä herätti kuitenkin ajatuksia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmh, ehkä koti-ikävä hoidetaan eri tavalla kuin uniongelmat? Tämä likka ainakin reipastui ja kävi kysymässä löytyisikö sitä omaa huonetta. Riippuu varmaan myös persoonasta ja ikätasosta.

      Meillä on ollut kaikissa kyläilyissä lupaus, että saa soittaa vaikka olisi ihan tyhmäkin asia - ja koskaan ei ole tarvinnut soitella.

      Poista
  10. minä nukahdan keskimäärin neljässä minuutissa, paikasta ja asennosta riippumatta. Löydän kyllä hyvän asennon, jos menee yli kymmenen minuuttia niin luen jotain. Lapseni ei myöskään vierasta muita paikkoja, huuto alkaa jo ovella kun menen hakemaan "ei äitiii vielä yksi yö! miksi tulit jo"

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...