Joulupukki ja valhepukki

Ipanoiden elämässä on paljon mielikuvitushahmoja. Osa on omakeksimiä (kuten Povipointti), osa klassikoita. Hammaskeijun taika katosi jossain neljännen hampaan kohdalla. Ipana oli tajunnut, että minä ne hillot sinne tyynyn alle tyrkkään.

Pukin sylissä vuosi sitten. Vähän jännää.

Mutta Joulupukki. Partaveikko pitää pintansa. Olin jo viime vuonna päättänyt, että en väen vängällä enää yritä pitää kulisseja pystyssä. Jos minulle esitetään suora kysymys, kerron kylmät faktat.

Lähestyimme tätä totuuden hetkeä tällä viikolla kahdesti.

Ensin erehdyin ruokapöydässä möläyttämään Koti-insinöörille, että "Ai niin, Esa pääsee pukiksi." Koti-insinöörin ilme oli näkemisen arvoinen, mutta lapset eivät noteeranneet lausetta millään tavalla. Aikuisten pölinää. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa, että tietokantojen etu on indeksoinnissa.

Sitten eräänä aamuna Skidi näytti miettiväiseltä.
- Äiti, miten se tonttu pääsee meille sisälle kalenteria täyttämään kun ovi on lukossa?
- No, tontuthan ovat vähän sellaisia satuhamoja että niitä ei sillä tavalla tarvitse...
- Siis mitä, satuhahmoja? Eikö tonttuja ole olemassa? Äiti, kerro!"

Skidi oli järkyttynyt. Höpötin siihen hätäisesti jotain puolivillaista siitä, kuinka tontuilla on keinonsa. En yksinkertaisesti raaskinut kertoa totuutta. Kun siihen on näköjään vielä pitkä matka.

Tyyppi vaikuttikin helpottuneelta.

"Niin, mistä ne kalenteriyllätykset muka tulisi jos ei tontuilta!"

Jotenkin sympaattista. Skidi, joka ei usko siihen, että hammas vaihtuu yön aikana rahaksi, uskoo siihen, että parrakas, pönäkkä heppu lentävine poroineen jakaa kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä yössä.

No, joulukonseptia pönkittää tietenkin koko yhteiskunta, en vain minä, mutta lapsen halu uskoa pukkiin on paljon kovempi kuin realiteettien taju. Uskottavuudesta viis, tarina on hauska.

Päätin, että minä en aio joulua latistaa ennen kuin hän itse on valmis asian kohtamaan. Leikkiähän tämä on ja minä leikin nyt mukana. Lohduttaudun sillä, että en tiedä kenenkään hoidattavan joulupukkitraumojaan enää keski-ikäisenä.

Sitäpaitsi Joulupukkihan on ihan mahtava hahmo ja aika oikeudenmukainenkin. Valehtelevat vanhemmat saavat paljon vähemmän lahjoja kuin kiltit lapset.

DNA Appinen: sovellussekamelskan siivoaja

Sisältöyhteistyö DNA:n kanssa.

 
Olen rakentanut internetiä jo 15 vuotta, mutta aloitin sovelluselämäni verrattain myöhään. Olen käyttänyt tablettia lähinnä e-kirjojen lukemiseen ja luurini oli tähän syksyyn asti tukevan epämoderni Nokian E70.

Motivaatio oli huono. Mielsin sovellusten käytön lähinnä lenkkeilyhifistelyyn tai possujen kivittämiseen - muu oli tarjolla verkkoselaimen kautta. Odottelin siis ihan rauhassa vanhan puhelimen luonnollista kuolemaa.

Kun aloitin tutustumisen Google Playn kautta, törmäsin heti runsauden pulaan. Hyvänen aika, kamaa on aivan valtavasti - mutta mistä ihmeestä löydän ne minua kiinnostavat? Kavereilta kyselemällä pääsee kyllä eteenpäin, mutta tutkan ulkopuolelle jää paljon kaikkea kiinnostavaa.

DNA on aloittanut kunnianhimoisen projektin sovellussekamelskan selvittämisessä suomalaiskuluttajan kannalta lähestyttävämpään muotoon. DNA Appinen on opas, joka listaa mobiilisovelluksia aihepiirien mukaan, mutta tarjoaa myös sovelluksiin liittyviä uutisia, taustatietoa, vertailuja ja suosituksia tarvelähtöisesti: vinkkejä löytyy niin matkailijalle, lenkkeilijälle kuin joulukriiseilijällekin.

Tällaiselle palvelulle on nähdäkseni tilausta.

Paitsi erilaiset harrastusryhmät, myös aloittelijat (niin lapset kuin aikuiset) pitäisi huomioida omana käyttäjäryhmänään. Ennen ostoksille lähtöä jokaisen pitäisi minimissään perehtyä Appisesta löytyvään sovellusmaailman terminologiajuttuun. Moni varmasti arvostaisi myös selkeitä suomenkielisiä tutoriaaleja suosituimmista sovelluksista. Esimerkiksi Instagramin käyttöliittymä ei ollut minun aivoilleni ollenkaan intuitiivinen, onneksi ystävä jeesasi!

Kun kävyt ei riitä.

Eniten kuitenkin kaipaisin tietoa aiheesta lapset ja älypuhelimet. Kesällä solmitun puhelinsopimuksen mukaan minä lataan sovellukset, mutta mistä löydän 7-vuotiaalle sopivat, suomenkieliset pelit ja viihdykkeet, kun Pikku Kakkonen on koluttu. Filtteröinti maksullisiin ja maksuttomiin olisi myös tarpeellinen - maksan nimittäin mielelläni siitä, että ipanan näytölle ei yhtäkkiä napsahda mainoksia tai peli laskuta viittäkymppiä jostain vahinko-ostoksesta.

Myös oppiminen ja hyötynäkökulmat kiinnostavat. Tässä kaipaisin selkeää ikäjaottelua. Sopiiko Lolan matikkajuna ekaluokkalaiselle? Mitä on tarjolla kolmevuotiaalle, joka vasta opettelee numeroita ja kirjaimia? Millaisia sovelluksia voisi käyttää kouluissa oppimisen tukena?

Ja koska nähdäkseni on syytä ainakin yrittää pysyä kartalla siitä, mitä kersojen kaverit puhelimillaan tekevät, haluaisin myös tilastoja: mitä sovelluksia suomalaisten kouluikäisten puhelimista noin yleensä löytyy? Ja mitä niistä pitäisi tietää.

DNA Appisen toimitus koostuu "eri ikäisistä ja erilaisissa elämäntilanteista olevista älypuhelimen ja tabletin käyttäjistä. Toiset ovat kokeilunhaluisia sovellushifistelijöitä, toiset tavallisia arkikäyttäjiä." Voisi olla hyvä idea kertoa avoimesti, keitä toimitukseen kuuluu, jotta voisin seurata samassa elämäntilanteessa olevan henkilön suosituksia.

Mitä te tällaiselta palvelulta kaipaisitte?

Postia pukille

Kuten moni muukin vanhempi, olen taas tulkinnut kersojen kirjoittamia kirjeitä joulupukille.

Joudun edelleen toteamaan, että lasten paras puoli ei ole ratiopohjainen tarveharkinta. Kirjeissä toivotaan a) leluja, joita meillä jo on, b) trendileluja, joita toivotaan siksi, että kaverikin toivoi tai c) silkkaa dadaa.

Snadin lapussa luki lompakko ja pastilli. Mihinköhän kyseinen kirkonrotta kukkaroa tarvitsee. Ehkä pastillin säilyttämiseen.

Noh, niuhon perusluonteeni takia ipanoille on teroitettu, että kaikkea ei listalta saa mutta toisaalta listan ulkopuoleltakin saattaa tulla jotain. Haluan varata oikeuden harkintaan. Kun muistelee, millä tavaroilla on vuoden mittaan leikitty paljon (ja millä ei), löytyy se järkilista.

Tässä siis Project Maman lahjaideoiden TOP 10.

1. Piirustuspaperi, värityskirjat ja hyvälaatuiset kynät.

Meillä kynät savuavat ja piirustusvihkot täyttyvät vauhdilla, joten täydennys on aina tervetullutta. Myös asvalttiliiduilla suttaaminen on ollut kesäpäivien suosikkipuuhaa.

Hifistelykin on mahdollista. Löysin Tanskan reissulta Snadille kivat moniväriliidut ja Skidille hienon värityskirjan, jonka upeista kuvista saa kehystettyä vaikka tauluja.

Varoituksen sanana: sattuneesta syystä lapsille myydään uskomattoman huonoja värityskyniä. On ihan selvää, että piirtämismotivaatio kärsii, jos jälki on heikkoa. Testaa siis etukäteen, lähteekö liiduista ja puuväreistä kunnolla väriä tai vaadi myyjältä vakuudet, että surkeat kynät voi palauttaa. Muista myös hyvälaatuinen terotin.

2. Leikkisafka.

Kauppa- ja ravintolaleikit ovat edelleen pop. Paras puoli on, että kaikki käy. Leikeissä voi yhdistellä duplojäätelöitä, Ikean pehmovihanneksia ja makaroonilla täytettyjä tyhjiä maustepurkkeja.

3. Kirjat.

 
Kirjoja saa toki kirjastostakin (ja niitäkin voi muuten "antaa" lahjaksi!), mutta en näe hyvän kirjan omistamista syntinä. Luemme edelleen molemmille ipanoille ääneen, joten arvostan hyviä lastenkirjoja. Kirjakaupasta tarttui mukaan uusin Tatu ja Patu ja tämä hieno Suuri Karttakirja.

4. Roolivaatteet.

Huiveja, hattuja, laukkuja, mekkoja, kenkiä, eläinpukuja.... Löytyy helposti ja halvalla kirppareilta ja huutiksesta ja toimii taaperosta koululaiseen. Näillä vedetään meillä improteatteria, Putousta, tanssikilpailua, hienoa rouvaa, kauppaa ja eläintarhaa. Mitä ikinä.

5. Käsinuket.

 
Esittävän taiteen ystäville ja sellaiseksi haluaville. Mummi tilasi Puolasta asti nämä käsinuket, mutta varmasti lähempääkin löytyy ja pahvisetkin käyvät. Esityksiä on vähintään kerran viikossa.

6. Safari Hide & Seek

Ping kaikki nörttien vanhemmat. Aina silloin tällöin Skidi ja Koti-insinööri korvaavat iltasadun matikankokeella tai tällä Safari Hide & Seek pelillä (olemassa myös piraattiversio), jossa yritetään neljän erilaisen levyn avulla saada näkyviin oikea tehtävävihkon mukainen eläinyhdistelmä. Tehtäviä on kolmea tasoa. Huom. ei sovellu henkilöille, joilla palaa käämi minigolfissa, palapeleissä ja muissa hermoja raastavissa nysväyslajeissa.

7. Perinteiset lautapelit

Tällä hetkellä suosikkeja ovat Afrikan tähti ja Alias, mutta myös Fortuna ja shakki tekevät aika ajoin paluun. Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla Scrabblea.

Huom. Jos pelaajia on eri-ikäisiä, ei kannata kauheasti välittää säännöistä. Jos siis yksi pelaaja ei osaa muuta kuin heittää noppaa, hän heittäköön noppaa.

8. Urheilujutut

Viime vuonna se oli twistinaru, tänä vuonna se on hulavanne. Pyöritimme vannetta ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kyläillessämme tuttavaperheen luona ja hytkyminen oli varsin hauska kokemus. Ja koska äiti sai vanteen pyörähtämään vain kolme kertaa, iski himo treenata vähän lisää.

9. Taskulamppu.

Suomessa on puolet vuodesta jatkuvasti yö. Oma tasku- tai otsalamppu kasvattaa intoa lähteä ulos. Kunnon fikkari on kätevä myös maalla, jos huussiin pitää hipsiä iltamyöhään.

10. Liput kulttuuritapahtumaan.



Lastenkulttuurin taso ja valikoima on nähdäkseni parantunut ihan huomattavasti. Innostuin taannoin Lumikuningattaresta, koska se oli ihan aidosti koko perheelle tarkoitettu elämys. Hyvin kulttuurikartalla oleva Mummi bongaa yleensä parhaat esitykset, joten viimeksi Skidi oli katsomassa nykysirkusta, kuulemma huikea esitys. Jos liput tuntuvat tylsältä lahjalta, kylkeen voi niitata vaikka karkkipussin.

Kun tätä listaa katsoo, löytää helposti yhden yhteisen nimittäjän: kaikki ovat juttuja, joilla aikuisetkin jaksavat leikkiä. Eikä se nyt niin väärin ole. Snadikin sai lompakkonsa.

Hunajaa lääkekaappiin

Tänään oli ensimmäinen päivä kahteen viikkoon kun kaikilla perheenjäsenillä on ruumiinlämpö alle 37 asteen lukemissa. 

Tätä on liikkeellä. Sekä Skidin luokassa että Snadin hoitoryhmässä on ollut katoa, pahimmillaan kotihoidossa on köhinyt puolet ryhmästä.

Enää on jäljellä yskä. Sellainen keuhkoja repivä kröhä, jonka Kummelin ystävät tuntevat nimellä "perintöä odotellessa". Lainatakseni ystäväni statusta tältä aamulta: "Jos tää yskä ei kohta lopu niin sitten yskin vähän lisää."

Yskä on maailman rasittavin seuralainen sekä aikuiselle että lapselle, varsinkin yöllä. Lasten yskänlääkkeet ovat ihan tutkitustikin tehottomia, joten niihin ei kannata rahojaan tuhlata. Nykyään jopa Käypä hoito -sivulla kerrotaan hunajan toimivan paremmin kuin lasten yskänlääkeet.

Tutkimukset myös viittavat siihen suuntaan, että hunajan käyttö hengitystieinfektioiden yhteydessä saattaisi merkittävästi vähentää pneumokokin aiheuttamia jälkitauteja, kuten korva- ja poskiontelotulehduksia.

Meillä rampataankin nyt hunajapurkilla. Kohtaus taltutetaan teelusikallisella hunajaa, joskus kahdella. Parhaiten toimii sellainen vähän kova klöntti, joka sulaa suussa hitaasti. Haastankin suomalaiset hunajantuottajat kehittelemään toffeemaisen yskätikkarin, jonka imeskely kestäisi hieman aikaa!

Suomalaisutkimuksen mukaan tämä ihmeaine tepsii jopa allergiaan: Hunajalla höystetty -blogia kirjoittava Mari postasi vastikään, että hunajalla voi helpottaa myös siitepölyallergiaa. Tämä on kiinnostava tieto omena-koivu-kiivi-pähkinä-rypäle-allergisen Snadin näkökulmasta. Koska kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

Kullankeltainen purkki on hyvä monitehotuliainen ja lahjavinkki. Vielä kun tämä ehkäisisi noroa.

5:2 dieetti: Kolmas viikko

Painoprojekti 5:2:n kolmas viikko on tähän astisista haastavin - ja mikä ärsyttävintä, se näkyy tuloksessa.

 

Haasteelliset periodit lapsiperheessä ovat armon aikaa, ihan kaikessa. Skidi oli mahtavat 6 päivää putkeen kuumeessa. Viikko oli rikkonainen ja stressaava, sillä duuniaikataulut olivat yhtä säätöä ja poikkeuksen poikkeusta. Eikä tämä viikko ei ole yhtään helpompi, sillä nyt tauti on tarttunut meihin muihinkin. Ihan hirveästi en jaksa nyt keskittyä kalorimääriin - eikä onneksi tarvitsekaan. Nuhassa on sentään normaalia kehnompi ruokahalu, ja toisaalta kun tiedän, että tämä toimii, on helppo ottaa sairaspäivät rennosti.

PMS. Tarvitseeko selittää? Olen tässä vaiheessa yleensä niin kypsä kaikkeen (myös itseeni), että varsinkaan mitkään ryhtiliikkeet karkkilakosta urheiluharrastuksiin eivät kiinnosta pätkän vertaa. Olisi kiva kuulla, miten kokeneemmat paastoajat tätä tilaa käsittelevät!

Laihduttaja kaipaa henkistä tukea. Oma selkäranka on helpompi säilyttää, jos perhe on edes jossain määrin mukana tsemppaamassa. 5:2 on siitä helppo metodi, että sen perheen yhteisen aterian voi jättää väliin, mutta jos puoliso vetää vieressä iltapaksi pizzaa ja glögiä, alkaa katkeruus kasvaa yhteismitallisesti kuolan määrän kanssa. Huom. Massiivisen perheriidan mahdollisuus, jos yhdistyy edellisen kohdan kanssa.

Kasvisproteiinit pelastavat. Linssimuhennokseen (linssi, tomaattimurska, sipuli, kesäkurpitsa, porkkana, chili) on jopa vaikea saada kaloreita, joten annoskoko pysyy reiluna. Myös uusi ystäväni quorn on osoittautunut mainioksi päivällismateriaaliksi. Tutustuin tähän tuotteeseen kesällä ja nyt yritän ujuttaa sitä perheelle säännölliseen käyttöön.

Ai niin, ravitsemusterapeutti Outi Nuutinen esitti tänään Hesarin mielipidepalstalla, että ruoan energiamäärien ilmoittaminen on tehotonta yhteiskunnan holhousta. En voisi olla enempää eri mieltä! En tiedä kaloreista ja energiantarpeista yhtään mitään, joten näin aloittelijana olen päivittäin toivonut, että luvut olisivat selkeämmin esillä - ja veikkaan, että en ole ihan ainut. Sehän olisi vain loistavaa asiaskapalvelua.

Paino: sama. Kävin kyllä taas kertaalleen kutosella alkavan luvun puolella, mutta sitten jämähti. Tajusin myös tarvitsevani uuden vaa'an. Kylppärissä asustava 80-luvun peli ei ehkä ole kovin luotettava. Onneksi farkut eivät petä.

Ps. Kokosin kaikki 5:2 postaukset tuonne ylävalikkoon, jos aihe kiinnostaa. Yritän duunata myös muutaman reseptin heti kun kykenen.