Tietoa mainostajalle ›

7.11.2014

Koululaisen puhelin - uhka vai mahdollisuus?

Koululainen ja ensipuhelin ovat nyt eläneet yhteiseloa kesäkuusta lähtien. Ihan hyvillä tuloksilla, mutta läpihuutojuttu se ei ollut. Muutama havainto matkan varrelta.


1. Onko ekaluokkalaisella ylipäätään oltava puhelin?

Ei tietenkään. Eihän se ole pakollinen aikuisellakaan ja maailman sivu on pärjätty ilman mobiililaitteita. Kuulun myös siihen paskamutsiryhmään, jonka mielestä kaikilla muilla on ei ole mikään painava perustelu. Mutta jos ipana kulkee jo itsenäisesti kouluun, harrastuksiin ja kavereille tai kuuluu ryhmään ajantajuttomat vaeltelijat, puhelimesta on ihan kiistatonta hyötyä.

2. Onko ekaluokkalainen valmis puhelimen omistajaksi?

Jos lapsi pystyy ja haluaa pitää tavaroistaan huolta, puhelimenkin voi hankkia. Huolenpito edellyttää kypsyyttä, sillä puhelimen omistusoikeuteen liittyy muutakin kuin hukkaamisen (kts. Find My Phone -palvelu...) ja rikkomisen välttämistä: luottamusta. Vaikka käytössä olisi peruspuhelin, on opeteltava ja kunnioitettava uusia sääntöjä (esim. puhelinta ei saa pitää koulussa päällä ja koulumatkalla pitää keskittyä liikenteeseen), muistettava salasana ja ymmärrettävä palveluiden maksullisuus.

Lisäksi puhelinyhteyksien varaan ei voi laskea kaikkea vaan on oltava varasuunnitelmia. Lapsi ei ole yhtä neuvokas kuin aikuinen, jos puhelin on unohtunut kotiin tai akku tyhjä.

Toisaalta puhelimesta myös oppii pitämään huolta, kun sellainen on. Viestintätaidot myös kasvavat kohisten: treffien sopiminen on yllättävän vaikea juttu ekakertalaiselle.

3. Karvalakki vai älyfööni?

Tässä on paljon ideologisia eroja ja valinta liittyy myös kohtaan kaksi. Lisäksi on ikävä hukata kallis puhelin heti.

Jos haluaa laitteen vain puhumiseen ja tekstaamiseen, kannattaa valita karvalakkimalli. Jos haluat mitä tahansa muuta, valitse äly. Edulliseenkin älypuhelimeen saa pelien lisäksi myös erilaisia yleishyödyllisiä sovelluksia kuten paikannuksen, karttoja, musiikkia, piirustusohjelmia ja jopa Wilman.

Tärkein valintakriteeri liittyy kuitenkin vanhempaan: hanki lapselle puhelin, jota osaat itse käyttää. Käyttöliittymät eivät ole yhdessäkään laitteessa intuitiivisia, vaikka mainosmaakarit niin väittävät. Lisäksi älypuhelin on tietokone. Dataliittymän mukana tulee internet ja sen käyttö vaatii mediakasvatusta, opastusta ja pelisääntöjä, myös aikuiselta. Yksikään lapsi ei äidinmaidossa sisäistä digitaalisen sisällön pelisääntöjä kuten kuvien jakamista, ne pitää opetella.

4. Näprääkö se sitten puhelinta kaiket illat?

Yhtä paljon kuin syö karkkia kaiket päivät. Säännöt tarvitaan tähänkin. Me sovimme, että pelejä ei saa asentaa itse, vaan ne asentaa aina aikuinen. (Huom. Kannattaa myös lukea pelien kuvaukset tarkkaan. Ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa.) Meillä myös puheluihin ja viestittelyyn pitää toistaiseksi pyytää lupa.

5.  Millainen liittymä puhelimessa pitää olla?

Kun operaattorille kertoo puhelinmallin ja käyttötarkoituksen, myyjä osaa kyllä esitellä fiksuimmat ratkaisut tietoturvapaketteineen. Lisäpalveluista kannattaa miettiä ainakin saldorajoitinta (= kun raja ylittyy, liittymän lähtevä liikenne estetään, eikä puhelimesta voi soittaa muualle kuin hätänumeroon) ja palvelunumeroestoa. Suoramarkkinointikiellot kannattaa aktivoida, löydät tietoa täältä.

Ja viimeiseksi: mihin malliin me sitten päädyimme? 

Mun FairPhone.
Voisi kuvitella, että matkapuhelimissa jos missä riittää valinnanvaraa, mutta paskanmarjat. Olin kohtuullisen pettynyt puhelintarjontaan. Markkinoilla ei ole lapsen käteen sopivaa, turvallista, kevyttä ja kolhuja kestävää mallia, johon voisi itse ladata haluamansa sisällön. 

Olin alkuun vakaasti peruspuhelimen kannalla, kunnes tajusin, että oletan ja toivon saman puhelimen olevan käytössä useamman vuoden. Kun haastattelin myyjää mallien kestävyydestä, korjausmahdollisuuksista ja varaosista, aloin myös miettiä, mitä kuudesluokkalainen puhelimeltaan kaipaa.

Päädyimme vähän kolhoon mutta vettä ja käsittelyä kestävään Samsungin Galaxy XCoveriin. Lähinnä siksi, että itselläni on käytössä Samsungin tabletti ja puhelimena Androidilla toimiva FairPhone. (Ja kyllä, olen jo kysynyt Skidiltä neuvoa oman puhelimeni käytössä.) Tässä puhelimessa on "kasvunvaraa". Yllättäen kuvaamisesta on tullut ihan Skidin suosikkiharrastus.

Summa summarum. Puhelin sekä helpottaa että vaikeuttaa elämää, mutta toistaiseksi hyödyt ovat olleet vastoinkäymisiä suuremmat. Ja on erittäin viihdyttävää saada tekstiviesti, jonka on signeerattu "T. Kersa".

47 kommenttia:

  1. Suomessa lapsemme saivat puhelimet ekaluokkalaisina. En edes muista, kuinka monta uutta puhelinta hankittiin, kun entiset menivät rikki tai hävisivät - useampia vuodessa, joka tapauksessa. Meidän lapset eivät eka- eivätkä vielä tokaluokkalaisinakaan olleet valmiita huolehtimaan laitteesta. Eikä siitä ollut sanottavaa hyötyäkään: kun puhelimeen koetti soittaa, se oli unohtunut äänettömälle, soi repun pohjalla puolen kilometrin päässä leikkivästä lapsesta tai sen akku oli lopussa.

    Toisaalta: täällä USAn länsirannikolla kenelläkään ekaluokkalaisella ei näy puhelinta. Itse asiassa en ole nähnyt puhelinta yhdelläkään alakoululaisella lapsella. Mutta eivätpä he myöskään kulje kouluun tai harrastuksiin itsenäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava kulttuuriero! Tavaroista huolehtiminen on tosi yksilöllistä - ja mä olen siinä vieläkin aika huono. :)

      Poista
  2. Hyvä postaus, käsittelet asiaa perusteellisesti ja monelta kantilta. Itsekin pohdin karvalakkimalli vs. älykännykkä -kysymystä taannoin omassa blogissani. Meillä molemmilla lapsilla on karvalakkimallit koska haluamme että lapsi käyttää puhelinta puhumiseen ja tekstareihin. Älykännykässä netin käyttöä on hankala kontrolloida. Saldorajaa emme ottaneet, koska sen ylittyessä lapsi ei voisi soittaa edes meille. Laskut ovat pysyneet hyvin kohtuullisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa kontrollointi on ollut yllättävän helppoa kun on sovittu että kännykkää ei näprätä turhan päiten. Toistaiseksi sopimus on pitänyt.

      Poista
    2. Meillä on tokaluokkalaisen puhelimessa saldoraja, mutta sen tullessa täyteen on kaksi numeroa, joihin voi vielä soittaa. Eli äiti ja isi.

      Poista
    3. Useimpiin liittymiin (myös prepaid-) saa sellaiset turvanumerot, joihin voi soittaa aina. Älypuhelimiinkin saa käsittääkseni netinkäytön eston (kai niin, että esim. gps kuitenkin toimii).

      Hyvää pohdintaa, näitä mietitään meilläkin nyt. Esikoinen, rauhallinen ja huolellinen lapsi, rikkoi ja hävitti parin ekan vuoden aikana useamman (edullisen karvalakki-) puhelimen. Älypuhelin tuli kolmosluokan keväällä. Kyllähän se puhelimessa kiinni oleminen siinä kohtaa lisääntyi radikaalisti. Lapsi on jo niin paljon itsekseen ja kavereiden kanssa...ja iso osa sosiaalisesta elämästäkin on WhatsAppissa.
      Seuraava potilas saa älypuhelimen näillä näkymin samanikäisenä kuin isompikin. Toisaalta hänen ilmeensä oli aika tyrmistynyt karvalakkipuhelimen nähdessään, sillä hän oli tietenkin tottunut käyttämään yksinomaan muiden perheenjäsenten älypuhelimia. Mutta harjoitellaan ne huolenpito, puhelut ja viestit nyt eka..

      Poista
  3. Kolmannesta luokasta ylöspäin sitten tarviikin jo älymallin jos haluaa olla kavereiden kanssa tekemisissä. Ne eivät enää lähettele tekstiviestejä vaan ilmaisia WhatsAppissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WhatsAppin ikäraja on 16! Siihen nähden kuulostaa aika hurjalta jos vanhemmat ovat kollektiivisesti päättäneet että kolmosluokasta ylöspäin kaikki lapset voivat sitä käyttää!

      Poista
    2. Varmaan tuota ikärajaa ei ole oikein sisäistetty. Suomalaisvanhemmat ovat yllättävän kuistilla kaikesta digistä.

      Poista
    3. 16 on kyllä julma ikäraja, facellakin on 13. Tuollaiset 10-vuotiaat lähettelevät kymmeniä OK-viestejä per päivä joten tuo ikäraja on ihan haitarista mutta ilmeisesti palveluntarjoaja haluaa välttyä KAIKILTA mahdollisilta oikeussyytteiltä. Se on nopea, ilmainen ja, noh, vaikka faceen verrattuna aika harmiton.

      Poista
    4. Joo, kyllä ainakin täällä päin Whappi on ollut alakoululaisten pääasiallinen kommunikointikanava sieltä 10-vuotiaasta asti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Meillä vanhemmilla on ollut liberaali mutta valistava linja. Olemme itsekin sosiaalisen median suurkuluttajia, siis myös töiden puolesta.

      Poista
    5. Jännä nähdä millaisen linjanvedon tämän kanssa sitten joskus teemme. Vielä ei ole onneksi tarvetta.

      Poista
  4. Kannattaa myös tutkia mihin puhelimiin saa nettirajoituksia ja estopalveluita. Me teimme sen virheen että ostimme ensin Lumian, kantapään kautta opittiin ettei siinä pystynyt rajoittamaan lapsen netinkäyttöä, esim estämään K-18 -sisältöisiä sivuja. Jouduimme siis ostamaan uuden puhelimen, Samsungin, johon näitä rajoituksia on mahdollista asettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! Me ei edes harkittu Lumiaa, koska en osaa käyttää sitä.

      Poista
  5. Juuri vaihdoin operaattoria ja hommasin eskarilaisen joulupakettiin kännyn. Kolmasluokkalaisella ja ekaluokkalaisella on Nokia Aschat, joiden käytöstä en tajua mitään, en ottaisi toiste. Eskarilainen saa jonkun Samsungin (oisko Trend Plus). Kaikilla lapsilla on täysi nettiesto. Ne saa käyttää tietsikkaa rajoitetusti/valvotusti himassa. Saldorajan laitoin, vaikkei sille ole ollut tarvetta.

    Jos ei tarvis miettiä rahaa, haluaisin kaikille perheenjäsenille samanlaiset kännykät. Olis helpointa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta toi perheen kännyköiden yhtenäistäminen!

      Poista
  6. Meillä lasten eka puhelin oli äidin tai isin vanha karvalakkimalli. Sitten kun oli pari vuotta opeteltu käyttöä ja vastuuta saivat älypuhelimen. Toinen kyllä vieläkin äidin vanhan kun äiti halus uuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on ihan pätevä toimintamalli, jos vanhoja luureja lojuu tarpeettomana.

      Poista
  7. Meillä ekaluokkalainen sai älypuhelimen, mutta ei datapakettia, ja nettiä voi käyttää kotona wifin kautta. Nyt on tokalla, mutta tuskin saa nettiä vielä ens vuonnakaan, ellei sitten whatspp-rinki pakota ottamaan. Saa nähdä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiinnostavaa nähdä, miten kaveripiirissä pysyy tämä kilpavarustelu kurissa. Vanhempien pitäis paljon enemmän puhua näistä jutuista.

      Poista
  8. Meillä ekaluokkalaisella on 50€ karvalakkimalli eli Nokia Asha ja siihen olen sekä minä että lapsi olleet tyytyväisiä. Siihen saa pelejä, mutta ne eivät ole liian koukuttavia, koska ovat tosi simppeleitä ja olen ladannut siihen musaa ja videopätkiä. Näin se tuntuu lapsesta "älypuhelimelta". Ja noissa karvalakkimalleissa on nykyään whatsupit mukana, joten sen takia ei kenenkään tarvi ostaa uutta puhelinta. Ainoa, mikä harmittaa, ettei sisäänrakennettua youtubea saa poistettua. Toisaalta se on niin huonolaatuinen ja wifi-tukea ei ole niin eipä sitä lapsi jaksa katsoakaan.Ainoa, mitä olen jäänyt kaipaamaan, on tuo Find my phone-ominaisuus. Puhelinmallit vanhenevat jokatap 2 vuodessa auttamattomasti, joten en ostaisi puhelinta, jonka pitäisi kestää seu 6 vuotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olemme eri linjoilla - käyttöjärjestelmäpäivitykset pitävät kyllä puhelimen vireessä. Kännykkä, jonka korvasin uudella, oli vuodelta 2006. :)

      Poista
  9. Meillä puhelin hankittiin ekalla vaikka akuuttia tarvetta ei silloin ollutkaan, ajattelimme että parempi harjoitella kun vielä ei ole pakko onnistua. Ihan hyvä että aloitettiin ajoissa, on nimittäin todella lapsikohtaista kuinka paljon päätä saa hakata seinään ihan perusasioidenkin osalta.

    Meillä on lapsen puhelimen arvo kasvanut vastuullisuuden noustessa, ensimmäiset oli halpoja peruskapuloita ja kun ne pysyivät kunnossa niin nyt on kuopuksellakin (neljäsluokkalainen) jo komeahko älypuhelin. Nettiä ei käytetä kuin kotona ja liittymänä prepaid niin ei tule laskuyllätyksiä. Onhan toki sekin että nettiä ei käytetä kuin kotona uponnut paremmin tajuntaan kun oli kerran kuukaudesta melkein puolet ilman saldoa kun käytti kaiken nettivideoiden katseluun kavereiden näytettyä mistä sen netin saa taas päälle.

    Alakouluikäinen ei tarvitse nettiä puhelimessa _jatkuvasti_ mihinkään, ei siellä whatsupissakaan mitään elämäätärkeämpää oikeasti tapahdu. Ja vaikka esiteini väittäisi että tapahtuu niin se on juuri niitä kohtia vanhemmuudessa jossa pitää olla se kuiva vanha käpy ja turvata ne lapsen yöunet vaikka sillä että puhelin otetaan nukkumaanmenon ajaksi keittiöön josta vanhemmat tuovat sen yöpöydälle aamuksi herättämään samalla kun itse vetäytyvät yöpuulle. Jos ei siis sopimalla onnistu se yöllisten viestittelyjen suitsiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, ihana kommentti. :)

      Poista
    2. Sitä jaksan hämmästellä, että esikoisen whatsappi laulaa vielä alkuyöstäkin (puhelimessa värinä). Meillä puhelin jää aina keittiöön lataukseen, kun lapsi lähtee nukkumaan. Tätä vastaan hän ei ole koskaan protestoinut. En tajua, miten vanhemmat antavat lasten viedä puhelimet iltaisin/yöksi omiin huoneisiinsa. Meillä on yhteiskäytössä olevat padit ja kannettavatkin vain yhteisissä tiloissa. Suosittelen.

      Poista
    3. Niin samaa mieltä.

      Anni

      Poista
  10. Tämän ehkä olettekin kaikki jo lukeneet, mutta lisään vielä linkin tähän:

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/28/heratys-aikuiset-whatsapit-ja-somehommelit-ovat-lastemme-todellisuus

    Kyllä mulle tuli sellainen olo että voi kääk millaiseksi muumioksi sitä saakaan itsensä ehkä tuntea muutaman vuoden päästä, sitten kun on omilla lapsilla ajankohtaista. Nyt ne on vasta 3- ja 1v, niin ei kauheesti vielä puhelinhankintoja ja nettikettiä olla mietitty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkki oli myös tuolla tekstissäni. :) Mutta joo, komppaan Annia: ei ole mahdollista lakata kiinnostumasta tekniikasta sillä verukkeella että "en ymmärrä siitä mitään". Sitten opetellaan.

      Poista
    2. Ai katoppas, olinpa sokea. :) (tai laiska avaamaan linkkejä) No ilmankos sopikin niin hyvin aiheeseen. ;)

      Poista
  11. Tuliko lapsen puhelimeen data vai ei? Sellainen on lähipiirissä havaittu hyväksi, että älypuhelin toimii vain puhelimena (eli ei dataliittymää) mutta kotona voi sitten käyttää wlanin kautta (valvotusti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on datapaketti myös, jotta pelit ja Areena olisivat käytettävissä myös tilanteissa, joissa ei ole wifiä tarjolla. Käytännössä sitä ei olla tarvittu juuri lainkaan.

      Poista
    2. Meillä ekaluokkalainen ei tarvitse pelejä ja Areenaa missään kodin ulkopuolella, missä ei oleaikuisia. Teimme siis päätöksen, että voi pelata ja käyttää viihdepalveluita esim.reissussa vaikka äidin puhelimella toistaiseksi. Älypuhelin (Lumian edullisin malli) on siis ilman datapakettia.

      Poista
    3. Eihän se tosiaan pakollinen ole, mutta sitten noi gps:tkään ei ole käytettävissä. Mä en muuten anna kakaroiden koskea mun elektronisiin laitteisiin edes silmäripsillään - sen verran tärkeitä laitteita yrittäjälle. ;)

      Poista
  12. Todealla hyvä ja ajankohtainen postaus. Meillä ekaluokkalainen sai ihan nokialaisen peruskarvalakkimallin puheluita varten. Ajattelimme, että siinä ei olisi pelejä ollenkaan eikä siihen hankittaisi, ni mitäh puhelimessa oli alkuasetuksissa (taimitänenytonkaan) 3 peliä... Onneksi suht simppelejä, joten niitä pelataan vain todella harvoin.

    Nettiyhteyttä meidän (=vanhempien) mielestä ei todellakaan ekaluokkalainen tarvitse mihinkään eikä ole sitä kaivannutkaan. Ainoat havaitut miinukset karvalakkimallista on tekstareiden kirjoittaminen sekä multimediaviestit eivät aukea. Tekstareiden kirjoittaminen tässä puhelimessa on se alkukantainen tyyli, jossa joko näpytät yhtä näppäintä riittävän monta kertaa saadaksesi oikean kirjaimen tai ennakoiva tekstinkirjoitus. Kumpikin tapa ovat toistaiseksi liian hankalat, mutta ei ole tuntunut menoa haittaavan. Kuvaviestin saamattomuuskaan ei ole tuntunut haittaavan.

    Voihan se olla, että me ollaan kalkkiksia ja uuden puhelimen hankinta on edessä vuoden päästä.... Niin ja meillä on saldorajoitus, mutta saldon ylittyessä voi soittaa hätäpuhelun sekä tiettyyn toiseen numeroon esim. äidin numeroon.

    Mielestäni puhelin on kätevä ekaluokkalaiselle, joka kulkee itsenäisesti kavereilleen ja kouluun, vaikka meidän iässä ei puhelimeita ollutkaan ja hengissäkin ollaan selvitty. Kyllä se vaan kuuluu nykyaikaan, ainakin Suomessa, jossa lapset osaavat/saavat kulkea itsekseen. Tai ainakin mielenrauha vanhemmille.

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi kaikenlaisen digiroinan ennakkoasennus on ärsyttävää ja turhaa, varsinkin kun niiden poistaminen on todella vaivalloista. Annoin tästä palautetta liikkeessä mutta pitäisi varmaan laittaa ihan Samsungille asti.

      Elämää helpottava kapistushan se puhelin on samalla tavalla kuin mikä tahansa laite. Musta kosketusnäyttökirjoittaminen on aivan syvyyksistä - olen lopettaniut kaiken kirjoittamisen näilä laitteilla kun edellisen puhelimen kanssa kirjoitin jopa kirjaa!

      Poista
    2. Se asiahan on muuttunut meidän lapsuuteen verrattuna että kodeissa ei enää ole lankapuhelimia. Sillä sai (jos sai) äidin tai isän työpaikalta kiinni jos tuli asiaa koulupäivän jälkeen. Sikälikin mun mielestä puhelin lapsella on perusteltu kun koulu alkaa. Mutta paljonhan taustalla on tietenkin myös sosiaalista painetta. Itse en ainakaan pystynyt pysymään tiukkana tuossa älypuhelinasiassa, vaikka lapsi olisi sillä perusluurillakin pärjännyt ja en olisi vaan pelien ym turhan takia halunnut hommata kalliimpaa puhelinta, kun luokan KAIKILLA muilla lapsilla tokaluokkaan mennessä oli älypuhelimet (ja kosketusnäytöt mikä tuntui pojalle olevan tärkeintä). Siis en halunnut asettaa häntä silmätikuksi.

      Poista
  13. Meidän muksumme sai puhelimen mennessään kolmannelle. Ennen sitä hän oli päivisin yhteensä ehkä tunnin itsekseen: aamulla puolisen tuntia ennen kouluunlähtöä ja iltapäivästä ip-kerhon jälkeen toiset puoli tuntia. Muutaman kerran soittelin opettajalle / ip-kerhoon, jos lapsi ei sovittuun aikaan tullut sovittuun paikkaan, mutten halunnut laskea näitä tilanteita senkään varaan, että lapsella olisi puhelin mukana ja päällä.

    Kolmannella lapsi vaihtoi kouluun, johon on 3 km matka ja puhelin on pysynyt hänellä hyvin mukana. Kaverin kanssa ei ole oikein mitään puhelimitse sovittuna. Ne kerrat, kun lapsi on kaverilleen yrittänyt soittaa, niin tämän puhelin oli unohtunut kotiin eikä vastausta kuulunut.

    VastaaPoista
  14. Meillä ekaluokkalainen lähtee 2-5 krt viikossa yksin aamulla kouluun, joten puhelin oli ihan pakko hankita, koska kello ei vielä ole hallussa eikä oikein ajantaju muutenkaan. Lapsi käy myös naapurissa leikkimässä, joten on ihan kätevää soittaa se kotiin... jos nyt sattuu vastaamaan...

    Ensimmäinen puhelin oli Samsung trendi, joks hajosi mummolassa ihan aikuisten valvonnassa eli oli huonoa tuuria. Tilalle tuli isänsä vanha Nokian älypuhelin, josta on vähän aika jo jättänyt, mutta tuntuu toimivan ja kelpaa lapsellekin ainakin toistaiseksi..

    Puhelimessa on oma netti, puhelimeen voi ladata sovelluksia ku ne hyväksyttää ne ensin vanhemmalla ja puhelimessa saa olla yhteensä max kolme pelisovellusta.

    Whatsapp ladattiin puhelimeen ihan yhteistuumin; puhelin kun hankittiin silloin kun lapsi ei vielä osannut kirjoittaa/lukea oli ääniviestit hyvä tapa saada lapsi kotii sieltä kaverilta.

    Puhelin on öisin keittiössä ja pidän siitä kyllä kiinni hamaan tulevaisuuteen, sen verran ikäviä juttuja olen kuullut yökausia whatsappailevista nuorista.

    Itse olen aivan surkea esimerkki puhelimen käytössä, lapsiraukalla someaddiktiäiti tai oikeastaan vieroittuva sellainen. Miten tää onkin niin koukuttavaa??

    VastaaPoista
  15. Meillä 9v osti synttärirahoillaan mun vanhan iPhonen satasella. Osti jottei mua v*tuttais kun rikkoo sen. Kaksi kuukautta kesti, sitten hajosi näyttö. Nyt käytössä taas karvalakkimalli, ja jälleen etsin tyyppiä kissojen ja koirien kanssa pitkin kyliä. iPhoneissa toimi kanssa niin näppärästi paikannus. Tosin oli muuten eka puhelin, jonka kohdalla tytöllä oli motivaatiota pitää se ehjänä. Johtui varmaan just siitä, että oli omaa rahaa siihen pistänyt. Yhden puhelimen on mm purrut rikki. Nää nykyajan kersat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on kiinostava malli! Eiks iLuurin näyttöä voi vaihtaa?

      Poista
  16. Asiasta kukkaruukkuun, meidän kaupungissa ala-asteella ei kännykkää saa ottaa kouluun mukaan ollenkaan. Isommat varmaan rikkovat säntöä, mutta itse tulevan ekaluokkalaisen äitinä aion pitää tästä kiinni ainakin ekat vuodet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on aivan älytön sääntö... Kyllä se minusta pitää saada nimenomaan ottaa kouluun mukaan. Päivän aikana sitä ei tarvita, mutta koulumatkoilla (varsinkin sillä paluumatkalla, joka tahtoo aina venyä) on ihan ehdoton. Kännykät kiinni päiväksi ja repun pohjalle ja koulupäivän jälkeen saa laittaa rakkineen päälle.

      Poista
  17. Minusta nykyään on turha ostaa puhelinta ekaluokkalaiselle ajatellen, että se sama puhelin kelpaisi kuudesluokkalaiselle. Toimiiko siinä edes silloin tarvittavat sovellukset? ;) Ja onko muutenkaan mieluinen, kun tekniikka kehittyy niin nopeasti.
    Itse toki voisin käyttää samaan puhelinta 6 vuotta, mutta lapsista en menisi vannomaan.

    Minusta paras ensipuhelin on joku vanha, mutta kuitenkin moderni luuri ja niitähän riittää jos ei itsellä niin sukulaisella tai tutulla, koska kierrätykseen haluttaisiin puhelimia paljon enemmän raaka-aineiden takia, mutta niitä ei vain tule!
    Vanhan puhelimen hajottaminen tai hukkaaminen ei haittaisi niin paljon aikuista ja lapsi saisi kuitenkin harjoitella puhelimen käyttöä ja omistamista. Ja sitten kun kaikki sujuu hyvin niin lapsi saa ihkaoman puhelimen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tähän ideologinen syy: puhelin ei ole minusta kertakäyttötuote joka pitää uusia joka vuosi. :)

      Poista
  18. Meidän ekaluokkalaisen puhelimessa ei mun numeron kohdalla lue suinkaan "äiti" vaan mun etu-ja sukunimet. Näin läheiset suhteet meillä... :DD

    VastaaPoista
  19. Olin viidesluokkalaisen lapseni vanhempainillassa, ja siellä (onneksi) nousi keskusteluun lasten kännykän käyttö, erityisesti WhatsApp. Ihmettelen suuresti, että siinäkin melko isossa joukossa vanhempia oli useita, joille oli täysin uusi ajatus, että puhelin otetaan lapselta pois illalla, kun tämä menee nukkumaan. "Ai tosiaan, enpä ollut tullut ajtelleeksi..! Miten hyvä idea ottaa se pois, kun ne yöhön asti tulevat viestit on tosiaan häirinneet lapsen nukkahtamista ja nukkumista!"

    Rajat ja säännöt lapsille ja nuorille, kiitos. Ja paljon välittämistä ja rakkautta!

    VastaaPoista
  20. Kylläpä on tilanne muuttunut runsaassa kahdessa vuodessa, ainakin täällä Espoossa. Meidän ekaluokkalainen todellakin on kaveripiirinsä ainoa, jolla ei ole älypuhelinta.

    Vielä pari vuotta sitten ajattelin, ettei alle 10-vuotias tarvitse älypuhelinta. Nyt, etenkin Pokemon Gon ja Clash Royalin myötä, alakoululainen poika tuntuu olevan suorastaan syrjäytymisvaarassa ilman älyluuria :(

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...