Tietoa mainostajalle ›

18.12.2014

Joulupukki ja valhepukki

Ipanoiden elämässä on paljon mielikuvitushahmoja. Osa on omakeksimiä (kuten Povipointti), osa klassikoita. Hammaskeijun taika katosi jossain neljännen hampaan kohdalla. Ipana oli tajunnut, että minä ne hillot sinne tyynyn alle tyrkkään.

Pukin sylissä vuosi sitten. Vähän jännää.

Mutta Joulupukki. Partaveikko pitää pintansa. Olin jo viime vuonna päättänyt, että en väen vängällä enää yritä pitää kulisseja pystyssä. Jos minulle esitetään suora kysymys, kerron kylmät faktat.

Lähestyimme tätä totuuden hetkeä tällä viikolla kahdesti.

Ensin erehdyin ruokapöydässä möläyttämään Koti-insinöörille, että "Ai niin, Esa pääsee pukiksi." Koti-insinöörin ilme oli näkemisen arvoinen, mutta lapset eivät noteeranneet lausetta millään tavalla. Aikuisten pölinää. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa, että tietokantojen etu on indeksoinnissa.

Sitten eräänä aamuna Skidi näytti miettiväiseltä.
- Äiti, miten se tonttu pääsee meille sisälle kalenteria täyttämään kun ovi on lukossa?
- No, tontuthan ovat vähän sellaisia satuhamoja että niitä ei sillä tavalla tarvitse...
- Siis mitä, satuhahmoja? Eikö tonttuja ole olemassa? Äiti, kerro!"

Skidi oli järkyttynyt. Höpötin siihen hätäisesti jotain puolivillaista siitä, kuinka tontuilla on keinonsa. En yksinkertaisesti raaskinut kertoa totuutta. Kun siihen on näköjään vielä pitkä matka.

Tyyppi vaikuttikin helpottuneelta.

"Niin, mistä ne kalenteriyllätykset muka tulisi jos ei tontuilta!"

Jotenkin sympaattista. Skidi, joka ei usko siihen, että hammas vaihtuu yön aikana rahaksi, uskoo siihen, että parrakas, pönäkkä heppu lentävine poroineen jakaa kaikille maailman lapsille lahjoja yhdessä yössä.

No, joulukonseptia pönkittää tietenkin koko yhteiskunta, en vain minä, mutta lapsen halu uskoa pukkiin on paljon kovempi kuin realiteettien taju. Uskottavuudesta viis, tarina on hauska.

Päätin, että minä en aio joulua latistaa ennen kuin hän itse on valmis asian kohtamaan. Leikkiähän tämä on ja minä leikin nyt mukana. Lohduttaudun sillä, että en tiedä kenenkään hoidattavan joulupukkitraumojaan enää keski-ikäisenä.

Sitäpaitsi Joulupukkihan on ihan mahtava hahmo ja aika oikeudenmukainenkin. Valehtelevat vanhemmat saavat paljon vähemmän lahjoja kuin kiltit lapset.

47 kommenttia:

  1. Meilläkin ekaluokkalainen uskoo pukkiin ihan täysillä. Olen odottanut sitä päivää kun asian laita selviäisi itsestään, minusta ei ainakaan ole kertomaan suoraa totuutta, jos lapsi ei itse ala ensin epäillä. Luulin että kouluun mentyä tämä asia selviäsi jossain välituntimöläytyksessä, mutta ilmeisesti kaikki seitsemänvuotiaat on vielä uskossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päädyin samaan strategiaan. Nähtävästi suurin osa ainakin uskoo täysillä tai ei sitten viitsi valistaa. :)

      Poista
    2. Tai sitten ne sinisilmäisimmät haluaa uskoa joulupukkiin enemmän kuin kavereihin:)

      Poista
    3. Sekin voi olla! Tää joulupukki on muuten loistavaa metatason mediakasvatusta: lähdekritiikki on vaikea asia. ;)

      Poista
    4. Jos äiti sanoo, että jouupukki on olemassa, mutta kaverit sanoo, ettei ole, niin onhan se luonnollista uskoa ennemmin äitiä. Olen ajatellut, että se on ehkä hyväkin välillä vähän möläytellä, että lapset voi itse alkaa epäillä asian todenperäisyyttä.
      Kanerva

      Poista
    5. Tokaluokkalaisemme uskoo myös vielä pukkiin. Itse olin 9-vuotias, kun ekan kerran meille ei enää tilattukaan pukkia. Olo oli vähän tyhjä ja valju, kun vanhemmat ilmoittivat minulle asiasta: "Ajateltiin, että kun olet jo noin iso, että...."

      Poista
  2. Joo samoilla linjoilla.

    Me luimme tänään Mauri Kunnaksen Joulupukki-kirjaa. Lapsi oli hämmentynyt tajutessaan, että "suomalainen" joulupukki on mukava ja muori myös. Islannissa kun ne syövät lapsia ja pöllivät tavaroita... Hän oli silminnähden helpottunut, kun kerroin, että lapsi voi ihan itse valita, kumman pukin kanssa haluaa hengata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monikulttuurisille lapsille - ja myös heidän vanhemmilleen- voi tulla "satuhahmoähky", näitä nikolauksia, joulupukkeja, tonttuja, joulunlapsia, enkeleitä ja vaikka mitä lappaa näin joulun alla nurkissa. Näin ainakin meillä Saksassa. Ja kaikki hahmot vielä muka tuovat jotain...
      Itse olen ottanut lahjojen suhteen rehellisen linjan, sanon suoraan, että ne tulevat vanhemmilta/isovanhemmilta.

      Poista
    2. Hyvä näkökulma! Jos konsepti on moniulotteisempi, sitä ei ehkä ota niin vakavasti. Mäkin kyllä kerroin että osa lahjoja tulee myös sukulaisilta ja ystäviltä. Slippery slope tämä joulu.

      Poista
    3. Mä olen myös kertonut 3- ja 5-vuotiaille, että aikuiset auttaa pukkia lahjojen hankkimisessa, ja pukki sitten tuo ne. Me kun keskustellaan kuitenkin lasten kuullen mitä annetaan enoille ja tädeille lahjaksi. Kiristyspuoli toimii sitten niin että jos eivät muksut ole kilttejä, vie pukki heidän lahjansa muille lapsille. Cheap shot... :/

      Poista
  3. Meillä ihmetellään kans lähes päivittäin, että miten ne tontut pääsee sisälle. Lapsilla on itsellään kaikenlaisia skenaarioita ja minä hymistelen mukana ;)

    Joulupukkiin on vielä 6 vuotiaallakin vähän skitrofreeninen suhtautuminen. Yks päivä se ilmoitti, että pukki on tarhakaverin pappa, joka vaan pukeutuu pukiksi. Öö, aha ? Seuraavassa lauseessa se jo ihmetteli taas, että miten se pukki ehtii jakaa lahjat kaikille ja olis siistiä itsekin lentää porolla. Selvästi halu uskoa on tosiaan kovempi kuin mihin järkeilyllä pääsee :)

    Käytännön seuraus tästä on lähinnä, että lasten oma pappa ei voi enää toimia pukkina. Liian suuri todennäköisyys, että käry kävis, eikä sitä taida haluta vielä kukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pohdin ihan samaa, että tunnistaako Skidi tutun sukulaispukin, mutta nähtävästi huoleni on aiheeton. Tässä asiassa ollaan niin tiukasti laatikon sisäpuolella, että tuttu ääni ei riitä. :)

      Poista
    2. Meillä lapsen isä on lukkoseppä, joten tietysti tontuilla on yleisavain, jolla pääsee kaikkiin Suomen asuntoihin :).

      /M

      Poista
    3. Spot on ! Yleisavainteoria on meilläkin tällä hetkellä in ;)

      Poista
    4. Nerokasta! Mä mölisin jotain savupiipusta mutta tää on paljon parempi!

      Poista
  4. Mun mielestä Nytissä tai jossain oli joskus hyvä kolumni siitä, miten lähestyä joulupukki-tarinaa niin, että antaa lapsen mielikuvituksen lentää, mutta ei kuitenkaan valehtelisi. Siinä oli puhetta että voi puhua satuhahmojen olevan olemassa "satumaailmassa" tai että joulupukkijuttu on leikki, joka on totta sillä tavalla kuin leikit ovat. Olen yrittänyt etsiä juttua jälkeenpäin, mutten löydä. Jos joku tietää mistä se löytyisi, vinkatkaa ja linkatkaa.

    Oma on vasta 1,5v. Ensi vuonna pitää jo tietää,mitä asiasta sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto, täytyypä yrittää googlailla! Kaikki vinkit ovat tervetulleita. :D

      Poista
  5. Meillä ei ole kenellekään kerrottu suoraan että joulupukki on satuhahmo. Mun kokemus on, että lapset jotenkin "pikkuhiljaa" ei enää uskokaan joulupukkiin.
    En ole oikein ymmärtänyt, miksi lapselle erikseen pitäis kertoa että tämä on vaan tarina ? Onhan meillä kuitenkin kaikenlaisia muunkinlaisia tarinoita joka päivä ympärillä.

    Nuorin meillä on 11 vuotias ja jotenkin olen saanut kuvan että hän haluais uskoa joulupukkiin vielä, mutta ei oikein enää voi... Vanhemmat sisaruksen muistaakseni tuossa suurinpiirtein samassa iässä tajusivat totuuden. Ja heille on sanottu, että ette paljasta pienemmille salaisuutta eli ovat leikissä mukana. =)

    Leikkiähän tämä on ja viatonta, saahan sitäkin hiukan elämässä olla...

    Tänä vuonna kuitenkin päätin, että meille ei enää tule aattona joulupukki, vaikka sitten sillä keinolla tappaisin tuon 11 vuotiaan uskon viimeisenkin hitusen... isommat tytöt oli jo viime vuonna vaivautuneita joulupukista, joten...

    Tonttukalenteri meillä on ja pysyy.... varmaan miehen kanssa jossain vaiheessa kahdestaan täytellään toisillemme sinne yllätyksiä. Jotain traditioita kun mielestäni on kiva säilyttää kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli ainakin niin ilonpilaajafiilis että en enää nähnyt mitään syytä miksi totuus olisi se parempi tie. Jotenkin ihanaa että tässä voi olla vielä monta vuotta hyvää pukkiaikaa jäljellä. :)

      Poista
    2. Ehkä just siksi että en ole halunnut olla ilonpilaaja en ole suoraan kertonut. =)

      Niin ja tuli joskus juttua äitini kanssa näistä joulupukkiasioista... Mä en itse muista että meillä olis käynyt joulupukki, muistan vaan sen ekan joulun kun se ei tullut. Ja olen ollut reilusti koulussa jo kun tämä tapahtui. Varmaan sama ilmiö kun meillä nyt tänä vuonna, isommat lapset ei halua enää pukkia.

      Ja muistan senkin että ahkerasti tein sisaruksille lahjoja, jotka sitten laitettiin kellarin portaille, jotta tontut hakevat ja joulupukki tuo ne aattona mukanaan. Oikea logiikan riemuvoitto, mutta menee varmaan sen piikkiin että haluaa vielä uskoa joulupukkiin ja haluaa leikkiä tätä tarinaa mukana.

      Ja kuten sanottua, onhan meillä kaikenlaisia tarinoita koko ajan ympärillämme, televisiossa, elokuvissa, kirjoissa. Miksei sitten tämä joulupukki sais olla yksi muiden joukossa ?

      Poista
  6. Meidän 8-vuotias ei suostu uskomaan koulukavereita että pukkia ei ole olemassa. Haluaa pitää kiinni siitä että joulupukki on olemassa, tosin myöntää sen että ne kaikkien kodeissa käyvät pukin saattaa olla vaan apulaisia/näyttelijöitä. Mutta Korvatunturilla asuu se Ihan Oikea. Olishan se aika iso riski otettavaksi jos myöntäisi ettei pukkia ole, mitä lahjoille sitten kävisi? ;) Toisaalta, haluan itsekin uskoa joulupukkiin enemmän kuin vaikka johonkin muuhun uskon asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, parempi uskoa ja pitää kiinni hyvästä nykytilanteesta. Nähdäkseni joulupukki on aika ongelmaton uskonobjekti monella tapaa. :D

      Poista
  7. Pojan päiväkodissa jo 5-vuotias oli kertonut, ettei pukkia ole oikeasti. Lapsi sitten siitä kysyi ja sanoin, ettäon satua, mutta eikö olekin kiva uskoa satuihin.

    Nyt 7v uskoo edelleen tontun täyttävän kalenteria ja joulupukin tuovan ne toivotut lahjat, joita äiti on kieltäytynyt hankkimasta (ei tuo!). Ja meilläkinpienestä saakka on tullut paketit mummeilta, kummeilta jne. erikseen ja pukilta sitten ne muutamat (oman perheen hankkimat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se usko on vahva juuri siksi, että toinen vaihtoehto on niin laimea. Mutta sehän tässä eniten ottaa päähän että kunnia hienoista lahjoista menee sille pönäkälle hohottelijalle! ;)

      Poista
    2. Joo! Mä olin koko viime lauantain poissa kotoa (metsästämässä hiki päässä niitä saakelin lahjoja) ja kun tulin kotiin niin esikoinen valitti "Aina sä äiti oot jossain shoppailemassa". Hah. Teki mieli sanoa että "Kuules tiedätkö mitä ja kenelle olin ostamassa.....!" Reilua.

      Poista
  8. Mä olin ajatellut vetää ihan rehellisellä linjalla. Alusta asti olen kertonut, että jouluun kuuluu joulupukkileikki, jossa pukkikamat voi vetää niskaan äiti, isä tai naapuria Eka Olin yllättynyt kun tokaluokkalainen on ollut ihan masentunut joulun alla. "Meille ei ikinä tule se oikea joulupukki". Maksoin viiskymppiä ja tilasin sen oikean pukin. Lörinäksi meni tämäkin hieno rehellinen ote asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ymmärrän. Yritä tässä sitten tasapainoilla...

      Poista
  9. Itselläni meni usko joulupukkiin eka- tai tokaluokkalaisena kun joulupukilla oli samanlainen hieno digitaalinen rannekello, jota olin ihastellut isän kaverin ranteessa. :D Ei siitä kyllä mitään traumoja tullut ja viisi vuotta nuorempi sisko sai vielä uskoa pukkiin rauhassa. Kun lapsista enää se nuorin uskoi pukkiin, ei pukkia enää kotiin tullut vaan jätimme aina kuistille lahjasäkin nuorimmaisen ollessa haudoilla äitinsä kanssa. Sisko vaan joka joulu totesi että "ja taas se pukki kävi koputtelemassa just kun ei oltu kotona"! Mutta kun säkki oli sama kuin pukilla aina ennenkin ja säkki täynnä lahjoja, niin itse pukittomuus ei häntäkään haitannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä rupesin epäilemään pukin aitoutta joskus ala-asteikäisenä kun faija häipyi aattona pannuhuoneeseen jotain "korjaamaan" ja pukki tuli aina just sillä välillä... :) Mutta eipä se tosiaan haitannut kun paketit löysivät perille jatkossakin.

      Poista
  10. Meillä on menty sillä linjalla, että pidetään uskonasiat ja sadut erillään. Ei tunnu lapsia haittaavan se tieto, että lahjat tulevat vanhemmilta tai että Muumimaailmassa joku hikoilee sen muumihahmon sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei muita uskonasioita ole, joten siinä mielessä helppo valinta. :)

      Poista
  11. Meillä lapsille on kerrottu et joulupukki on kiva satu.Luetaan tonttusatuja jne. Sama kuin keijut sun muut, ihania juttuja satumaailmassa, ei ne pilalle mene vaikka lapsi tietää et ei oo oikeasti totta. Ei oo lasten joulut menneet pilalle.
    Tosin serkkujen kanssa ei oo voitu joulua viettää, ne on mummolassa ja siellä käy pukki, mut me ei olla tervetulleita kun serkkujen joulu menis pilalle jos kävis ilmi et meille pukki on kiva satu. Eli mielikuvituspukki on parempi ja tärkeämpi kuin lähisukukulaiset. Muuten ollaan siis paljon tekemisissä. Mutta saavat kyllä olla omissa oloissaan sittenkin kun serkkujen pukki-ikä menee ohi, sen verran on jäänyt kaivelemaan et mielikuvitus-joulupukki on tärkeämpi mummille ja ukille kuin toiset lapsenlapset.

    Toinen ärsyttävä on sekä tutut että vieraat aikuiset, jotka alkaa aina ennen joulua kysellä et "oletkos kirjoittanut pukille?" jne. Meidän lapset sit sanoo, että joulupukki on satua, jolloin aikuiset alkaa suunnilleen inttää että " ei kai ja onhan se pukki olemassa".
    Yksi joulu meidän silloin olisko ollu ekaluokkalainen sanoi sujuvasti kyselijälle et "Joo, oon." ja sitten selitti myöhemmin ettei halunnut pahoittaa kysyjän mieltä kun sille aikuiselle tuntui olevan tärkeää tämä pukkiasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas vain, ei tullut mieleenkään että tuollaisiakin ristiriitoja voi olla! Näin ulkopuolisen näkökulmasta ja kommenttienkin perusteella pelko joulun pilallemenosta on aika aiheeton: ne jotka haluaa uskoa, uskoo kuitenkin vaikka serkku sanois mitä.

      Poista
    2. Joo, meillä on saatu haukut, kun lapsi on kiittänyt ystäväperhettä lahjasta. Nyt heidän lapsensa (pari vuotta omaamme vanhempi) ihmettelee, kun pukkihan ne lahjat antaa! Ja ennen kirjoitin tuonlapsen lahjan päälle antajaksi oman nimeni, mutta kun oppi lukemaan, ei sitä perheen ohjeen mukaan saanut enää tehdä!

      Poista
  12. Mä kysyin tytöltä syksyllä, kun se oli jo viime keväänä tajunnut tämän hammaskeijun oikean laidan, että onkohan se joulupukkikin samanlainen kun hammaskeiju... Tyttö katsoi mua vähän silleen vienosti hymyillen ja sanoi että "No ei ole!" Päättelin, että tietää kyllä asian oikean laidan, mutta haluaa uskoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, vaikka epäilisikin koko tyyppiä, ei kannata riskeerata lahjojen kanssa. :)

      Poista
  13. Meillä 6- ja 8-vuotiaat uskovat joulupukkiin, mutta heille on myös kerrottu, että lahjoja tulee muiltakin kuin pukilta. Joulupukin mokoma vaan on aina ollut niin ovela ja vikkelä, että on käynyt meillä aina silloin, kun olemme olleet joulusaunassa... Muutamana jouluna tämä pönäkkä hohottaja on ollut niin hajamielinen, että on levitellyt lahjoja ympäriinsä yhden jos toisen sukulaisen luo ;)

    VastaaPoista
  14. Tapasin eilen lentokoneessa saksalaisen naisen, joka kertoi että on menossa Rovaniemelle ja tahtoo tavata joulupukin. Kertoi olevansa yli 50-vuotias ja silti ihan lapsellisen innoissaan siitä, että pääsee tapaamaan joulupukkia. Joulupukki taitaa olla hahmo, joka on olemassa, vaikkei siihen virallisesti enää uskoisikaan. :)

    -Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maino tapaus! Ehkä joulupukin taika on just siinä, että se saa kaikenikäiset vähän leikkimään yhdessä...

      Poista
  15. Meillä myöskään vanhemmat eivät ole pönkittäneet pukkimyyttiä. Olemme selittäneet alusta asti, että se on jouluun kuuluva leikki. Joku ihminen pukeutuu pukiksi kauppakeskuksissa yms. tai kotona aattona. Sitten kaikki leikkii pukkileikkiä. Siitä huolimatta joko ympäröivä pukkihypetys tai lapsen sisäinen halu uskoa pukkiin teki tyhjäksi kaiken, mitä vanhemmat sanoivat. Lapsi uskoi silti joulupukkiin alle kouluikäisenä.
    Luulen, että pienet lapset eivät vielä hahmota muutenkaan ihan täysin, mikä on totta ja mikä satua. Möröt, keijut, tontut, lohikäärmeet, prinsessat, lapsen mielessä niitä yhtä aikaa on ja ei ole.
    Nyt lapsi ei ole uskonut joulupukkiin enää muutamaan vuoteen (ainakaan samalla tavalla kuin ennen), mutta tuntuu silti edelleen nauttivan "pukkileikistä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuullut sellaisen teorian, että lapset kyllä erottavat oikein hyvin toden ja sadun, mutta eivät vielä osaa pitää todellista maailmaa kuvitelmiaan tärkeämpänä: jos nukella on nälkä, se ON vakavapaikka, oli miten kiire hyvänsä.

      Poista
  16. Heh, itse kirjoitin juurikin jokin aika sitten blogiini tekstiä siitä, ettei meille pukkia tule! :) ehkei sitten tarvitse myöhemminkään selitellä! Joulupukki on satu muiden joukossa ja tämä satu nyt vaan kuuluu jouluun.

    http://littlebitkid.blogspot.fi/2014/12/suuri-joulupukki-huijaus.html

    VastaaPoista
  17. Meillä neiti uskoi pukkiin vielä 3 luokalla ja 4 luokan aikana ajattelin, että on pakko kertoa jos kysymyksiä tulee. Noh, sitten yhtenä aamuna sain selitellä että äidin ja tontun suhde on vähän kuin hanah montanan ja mileyn, (suosikki sarja silloin ) se katse ja suru siitä ettei se tarina ollutkaan tosi riipii edelleen. Meni monta vuotta ennen kuin saatoin taas täyttää tonttupussiin yllätyksiä. ( ja ei mennyt kuin vartti, niin neiti oli kyseenalaistanut joulupukin ja hammaskeijun) Tunsin itseni suurimmaksi roistoksi ikinä, mutta toisaalta, itkut äidin sylissä ja elämä voitti kuitenkin. Sen jälkeen on oli kuitenkin hienosti tarinassa mukana, kun vielä pienemmät halusivat uskoa tarinaan. Sadun aika on aika lyhyt, ehkä siinä halusi elää itsenkin jouluntaikaa mukana :)

    VastaaPoista
  18. "Lohduttaudun sillä, että jos joulupukki menetetään, hammaskeiju odottaa vielä lanseeraustaan." Project Mama joulukuu 2012. Aiemmasta lanseerauksesta huolimatta taisi joulupukki silti vetää pidemmän korren ;)

    Itse en muista miten usko loppui, ainakin joskus koulussa sovittiin kaverin kanssa että uskotaan silti vaikkei muut uskokaan. Tosin uskoa oli aiemmin jo horjuttanut se että joskus ollessani viisi, meillä kävi lyhyt- ja harmaapartainen pukki! Pienelle tytölle oli suuri järkytys :D Jälkeenpäin on mietityttänyt että kukahan meillä on pukkina toiminut. Ainakin ekana jouluna oma isä, mutta muuten kyllä ollut joku muu, jolla tosin ainakin toisinaan ollut meidän omistama pukkiasu. Kerran (kun kumpikin siskon kanssa oltiin jo reilusti varsinaisen pukki-iän ohi), toimi äiti pukkina. Hauskinta tilanteessa oli se että ainoa pukkiin uskova oli meidän koira, joka raukka pelkäsi pukkia ennen kuin haistoi tutun tyypin ja riemastui :)

    VastaaPoista
  19. Muistan itse sen hetken, kun tajusin ettei joulupukkia ole. Se usko oli ehkä jo vähän laantunutkin siihen mennessä (olin varmaan jossain ala-asteen ensimmäisillä luokilla), joten tämä oli vain ikään kuin varmistus sille. Katselin itsekseni vanhoja kotivideoitamme ajalta kun olin itse vielä alle kouluikäinen. Huomasin yhtäkkiä, että joulupukillahan oli ihan täsmälleen samanlaiset hanskat kuin iskällä! Katsoin saman videon uudelleen parikin kertaa ja palaset alkoivat loksahdella kohdalleen (miksi joulupukki tuli aina kun iskä oli "ostamassa äidille tupakkaa" tai jotain muuta sellaista - siihen aikaan äiti vielä poltti). Menin sitten äidiltä kysymään, että onko asia nyt niin kuin luulen. Ja olihan se. Kolme vuotta nuoremmalle siskolle ei vaan saanut kertoa... Seuraavana kesänä sitten oltiin asuntoautolla reissussa ja muistan käyneeni auton etuosassa kysymässä äidiltä, että voisinko paljastaa joulupukkiasian siskollekin. Jostain syystä sain luvan (kai se oli helpompaa että minä teen sen kuin he itse :D ) ja muistan vain, että sisko alkoi itkeä! :D Hänellä oli siis selvästi dramaattisempi tämä joulupukkijutun paljastuminen kuin minulla, mutta eipä tuolle mitään traumoja taida olla jäänyt. :P

    Päiväkodin opettajana pitää kyllä vähän tasapainotella tämän kanssa, kun osa uskoo täysillä ja osalle isommat sisarukset toitottavat jatkuvasti ettei sitä oikeasti ole. "No jotkut eivät usko ja jotkut uskovat..." Onneksi tuossa iässä eivät vielä tunnu keksivän, että miten muuten ne lahjat muka ilmestyisivät jos ei joulupukin kautta. :)

    VastaaPoista
  20. Ei pukin porot lennä!!!

    VastaaPoista
  21. Vooii, symppis tarina. Teit ihan oikein :D

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...