Päästä meidät kamasta

Tammikuussa se tapahtuu. Aion toteuttaa huoneistossamme suomalaiskansallisesti arveluttavan muutoksen, jota pohdiskelin jo vuosi sitten: sauna saa lähteä. Saunan tilalle tulee tylsästi eteisen laajennus ja kodinhoitohuone, joita design-taloyhtiömme suunnitellut arkkitehti ei tajunnut lapsiperheessä arvostettavan. Arkkitehdillä on muutenkin jäänyt tutkinto puolitiehen: keittiö on neljän neliön kokoinen, kierreportaissa ei ole sisäkaidetta ja pesukoneelle ei ole järkevää paikkaa. Mutta pääasia, että on hienot ikkunat. Joita ei voi avata eikä pestä.

Myytävänä on mm. tämä Brion hoitotaso.
Toistaiseksi ilman kersaa.

Asiaan. Remonttia valmistellaan tyhjentämällä varastoa, jossa on kaksivuotisesta kamanvähentämisprojektistani huolimatta edelleen tavaraa, jota en tarvitse. Lisäksi Snadin vauvanvaatteet lähtevät nyt kiertoon, kun sitä kolmatta ei tule. Huuto.net on siis taas laulanut - mutta tästä kierroksesta tuskin tulee ihan edellisen veroista. Tsekkaa siis, josko kamoissa olisi jotain, mitä juuri sinä tarvitsisit.

Allerginen vauvavuodelle

Eilisiltana oli ensimmäinen kunnon nukutustaistelu. Peruskaava: nukahtaminen oli pelkkää käninää kunnes pääsi syliin, mikään tassuttelu tai hyssyttely ei auttanut. Aina kun laitoin sen koppaansa, alkoi käninä. Tätä jatkui kaksi perkeleen pitkää tuntia. Ilta päättyi vääryyden multihuipentumaan. Kun Koti-insinööri tuli vähän keikuttamaan koppaa, se kiittämätön potaatti pisti nahat silmille.

Vedin luonnollisesti aivan hirveät marat. Järjen valon palattua yllätyin, kuinka allerginen olen vauvavuodelle, edelleen. Vaikka koko välikohtaus oli yksittäinen ja näin retrospektiivisesti hyvinkin lievä.

Mutta kun. Olen päävastuuhenkilö projektissa, jossa asiantuntemukseni perustuu hatariin muistikuviin neljän vuoden takaa. Joudun jokaikiseen odotettuun ja odottamattomaan ongelmaan pieraisemaan ratkaisun päästäni, vaikka olen kaukana mukavuusalueeltani. Pitäisi osata, selvittää ja tietää, lukea ajatuksia, kokeilla kaikkea ja toivoa parasta. Ehkä jotkut osaavat repiä näistä haasteista motivaatiota, mutta minusta koko touhu on vain ja ainoastaan syvältä.

Voi kakka. Onneksi ollaan jo toisella puoliskolla.

Blogihaasteryhtiliike

Olen maailman paskin blogihaasteisiin vastaaja. Virallinen anteeksipyyntö kaikille minua vuoden mittaan muistaneille. Tsemppaan vastaamalla Lady Dadan kutsuun, jossa on riittävän lyhyt ja yksinkertainen konsepti. Olen liian kuistilla vastatakseni mihinkään vetävämpään.

Lempiruoka: en ole koskaan ymmärtänyt, miten kukaan voi nimetä vain yhden lempiruoan. Minulla on kymmeniä! Joistain ruokahimoista tulee myös kausia, jolloin voi syödä kaalikääryleitä kuukauden putkeen - nyt on meneillään sushikausi. Periaatteessa lempiruokaani on tuoreena ja hyvin laitettuna kaikki, mikä ei ole kidutettua, uhanalaista tai matkustanut yhtä kaukaa kuin E.T. Lisäksi tällä hetkellä ilahdun ravinnosta, joka ei ole a) voileipää b) einestä tai c) toissapäiväisen jämiä.

Lempimakeinen: Kaikki käy paitsi marsipaani ja vaahtokarkit, jotka eivät käy ollenkaan. Jonkinlaisena lempparina mainittakoon Malacon Must shots -salmiakkipallerot, jotka ovat sopivan (lue: sielua raastavan) pienessä pussissa addiktiooni nähden. Totta puhuakseni olen yrittänyt pyristellä eroon irtiksistä, sillä hirveintä tekopyhyyttä ikinä on vältellä turhia lisäaineita ja sen jälkeen vetää pussi sateenkaarenvärisiä aromiaineita. Nyt olen ollut pitkään irtispaastolla. Koska on ollut joulutorttuja, suklaata ja glögiä.

Lempiluettava: En ehdi lukea kirjoja (no ehtisin kyllä jos priorisoisin vapaa-aikani eri tavalla) kuin lomalla, mutta blogeja kulutan päivittäin. Kirjallinen sivistykseni perustuukin täysin Inahduksen varaan. Siteeraan häpeämättömästi Inan analyysejä ja kerään intellektuellipisteet väärään kotiin.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: tietokoneella näpyttäminen on hyvinkin mieluista käsityötä. Jos käsityöt kuitenkin mielletäään ahtaasti vain neulomis- & paskarteluharrasteisiin niin sitten vastaan, että unissani ja sekin on yleensä painajainen. Jos mukaan lasketaan jämänikkarointi (tehtiin Skidin kanssa maalla rakennusjätteistä pehmosonnille navetta) niin sitten se.

Lempielokuva: Leffassa käynti on vapaa-ajanviettovaihtoehdoista se ensimmäinen, josta karsin kun on kiire. Ehkä vauva-ajan loputtua skarppaan tässä. Pidän pohjoismaisesta tuotannosta (Beck & Wallander <3) sekä tietyistä näyttelijöistä kuten Mads Mikkelsenista. Tanskalainen Kosto oli kiinnostava kuvaus väkivallasta ja anteeksiantamisesta ja ruotsalaispätkä Ruskean neljä sävyä jäi mieleen elokuvana, jossa taiteiltiin häiritsevän ovelasti huumorin ja tragedian välimaastossa.

Anteeksi jos tämä ei kiinnostanut kviiäkään. Taidanpa haastaa mukaan Nooran, koska Kemppari on juuri muuttanut uuteen kotiin ja likka kaipaa harjoitusta wordpressin käyttämisessä. Kjäh.

Lastenruoan markkinaraot

Voisko joku myydä tällaisia ipanoiden
lunch boxeja?

Ruokateollisuusmarkkinat ovat siitä kiinnostavat, että alalle pulpahtelee uusia mahdollisuuksia milloin minkäkin ryhmän palvelemiseksi. Jaloon tapaani laitan kaikkien lastenruokavalmistajien pöllittäväksi seuraavat joululomalla syntyneet ideat.

Sosedosetti

Vauvaperheessä tulee biojätettä, sillä avattuina nopeasti vanhenevat soseet ovat aivan liian isoissa purkeissa pieniruokaisille vauvoille. Toinen ongelma on aterioiden suunnittelu: mitä, milloin ja missä järjestyksessä kersalle pitäisi antaa, jotta ei tulisi keliakia, diabetes ja ripuli? Jogurttipurkkien multipakkauksista tuttu sosedosetti, jossa vauvan safkat ovat kätevästi pakattu annoksittain aikajärjestykseen (aamiainen-lounas-välipala-iltapala) ratkaisee molemmat ongelmat. Nelikuisen dosetissa olisi muutaman teelusikallisen maisteluannoksia ja annoskoot kasvaisivat ja tarjonta monipuolistuisi iän myötä. Näistä voisi tehdä myös vegaani-, kasvis- ja lihaversioita. Aikajännettä voisi olla päivästä viikkoon - ja tietenkin voisi kasata oman dosettinsa!

Natriumglutamaattivihannekset 

Miksi ihmeessä aromivahventeita tungetaan lihapulliin ja nakkeihin, joita ei ainakaan meidän kersalle ole vaikea saada alas? Tarvitsen natriumglutaamatilla terästettyä parsakaalia! Miettikää, jos ipanat mankuisivat keitettyjä porkkanoita lisää silmät kiiluen ja nuolisivat tofu-papumuhennoslautasensa puhtaaksi! Myönnän, että aika ei ole ehkä paras mahdollinen tämän tuotteen lanseeraukselle, mutta voisihan sitä kokeilla - onhan sitä natriumglutamaattia äidinmaidossakin.

Karppinaksut

Kersat rakastavat jäystää suussa omituisesti häviäviä maissinaksuja, mutta karppaajavanhemmat eivät halua syöttää ipanoilleen lihottavia hiilareita. Laitetaan siis naksuihin teollista proteiinia, rasvaa, kuituja ja d-vitamiinia, niin johan saadaan niillekin hyötysuhdetta.

Mitäs näistä ostaisitte?

KUVA: Flickr / gamene

Tabula rasa

Solisi taas tämän ajanlaskutavan mukaan rapiat kolmesataakuusikymmentä uutta päivää sätkittävänä. Viime vuonna samaan aikaan olin vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Kiinnostava työvuosi vaihtuisikin ummetuskevääksi, joka huipentuisi uimarengaskesään ilman uimista ja loppuvuosi olisikin borettavaa liivinsuojashowta. Blaah.

Sitten kävi niin kuin aina käy: tuli yllättäviä käänteitä. Kaksi hyvää ystävää ilmoittautui paksuilijoiden joukkoon, joten äitiyslomani on ollut jopa hauska. Satu otti yhteyttä ja kirjan kässäri on viimeistelyvaiheessa. Uusi kesämökki sai rakennusluvan ja nyt se jo odottaa maalauskelejä. Kersa osoittautui inhimilliseksi tapaukseksi. Ja se koluministin paikkakin aukesi.

Vaikka osa tämänkin vuoden paloista tuntuisi olevan jo paikallaan, pitäisi muistaa, että oikeasti kyseessä on tabula rasa. Oletan näkeväni ensiaskeleita, purkavani saunan, meneväni töihin ja juhlivani kirjaa, jonka kannessa on minun nimeni. Esitän nöyrän toiveen, että yllätykset olisivat maltillisempia kuin parina männä vuonna.

Ensimmäinen ylläri tuli kuitenkin jo tänään: Skidi tuli pitkähkön nyhräämisen jälkeen näyttämään kirjoittamaansa lausetta isisanoo e. Tyyppi, joka ei osaa syödä puuroa ilman että tiputtaa sitä joka kerta paidalleen, on tajunnut, että kirjaimista tehdään sanoja (vaikka hetki kestääkin siihen että tulos olisi jotain järjellistä). Tyydyn sanomaan itsekin ee ja toivotan mieluisia kuluvan vuoden käänteitä itse kullekin säädylle.