Tekeekö mieli sokeria? Siihen toimii (vanha) lääke

Joskus hyvä on terveellistä: Tallinnassa syöty mozzarellasalaatti ja lajitelma erilaisia pieniä siemenleipiä oli heittämällä vuoden paras lounas.

Näin parhaimman pullasesongin keskellä on loistava hetki keskustella vapahtajastamme suolistosta!

Vaikka minulla ei ole mitään vatsaongelmia tai allergioita, ei niitä kannata myöskään tilata syömällä mitä sattuu. Päätinkin jo pari vuotta sitten alkaa kohdella paremmin vatsassani elelevää mikrobikuntaa, sillä ne kannattaa pitää tyytyväisinä. Vaikka yksinyrittäjän lounaat ovat huomattavasti surkeammat kuin palkollisen, muut ateriat ovat parantuneet lasten ruokavalion monipuolistumisen myötä. Olen jopa opetellut syömään muutamia hedelmiä, vaikka en niihin edelleenkään mitään suurta vetoa tunne.

Kasvispihvit ja papulisuke

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että vatsan hyvinvoinnista huolehtiminen on yksittäisenä terveystekona hyvinkin tehokas.

Erityisesti mikrobien ja liikunnan suhde on kiinnostava. Minun piti jo viime syksynä kirjoittaa tiedeuutisesta, jonka mukaan kestävyysliikunta vaikuttaa suotuisasti suolistomikrobikantoihin, mutta en kirjakiireiltäni ehtinyt. Tuoreessa väitöskirjassa siis todettiin, että tulehduksenaiheuttajamikrobit vähenivät ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan liitetyt mikrobit lisääntyivät koehenkilöiden suolistossa, kun he harrastivat kolme kertaa viikossa kuntopyöräilyä. Ei mikään mahdoton suoritus. Koehenkilöiden paino ei pudonnut, vaikka vyötärörasvan määrä väheni, mikä myös tukee ajatustani siitä, että laihtuminen ei ole ainoa terveiden elämäntapojen mittari.

Ja siis tästä päästään omakohtaiseen havaintooni: mitä vanhemmaksi elän, sitä parempi fiilis liikunnasta (ja liikunnalla tarkoitan kaikkea aktiivisuutta, myös kävelyä, pyöräilyä ja lumitöitä) tulee.



Olen aina tiennyt, että liikunta auttaa välittömästi vitutukseen, stressiin ja pms-oireisiin, mutta nyt löysin vielä uuden vaikutuksen: nyt kun olen käynyt säännöllisesti hiihtämässä, olen huomannut, että makeanhimoni on vähentynyt. Joulun vihreä kuula -överien jälkeen mietin taas, että miten pääsen tästä sokerikoukusta eroon, mutta kas se on liikunnan myötä tapahtunut ihan itsestään. Havahduin yhtäkkiä siihen, etten ole kolunnut kaappeja etsien jouluherkkujen jämiä aikoihin eikä tämä johdu siitä että a) suklaat olisivat loppu tai b) olisin jostain kehittänyt selkärangan. Ei vain tee mieli. Voiko olla, että makeanhimooni ei autakaan säännöllinen ateriarytmi vaan säännöllinen liikuntarytmi?

Science Daily kertoi pari päivää sitten, että suoliston toiminnassa ei ole kyse mistään yksinkertaisesta setistä: vatsassamme elelee yksilöllinen ja laaja kattaus bakteereita, joiden toiminta vaikuttaa käytökseemme ja mielialoihimme. Mikrobien välittämät viestit myös kulkevat aivoihin pikavauhtia kiertäjähermoa pitkin. Kaikki, joilla on ns. stressivatsa tietävät, miten nopeasti tämä yhteys toimii. Nähtävästi se toimii myös hyvässä.

Sitä mietin, että puhutaanko tästä vieläkään tarpeeksi? Minä pänttään mielelläni tutkimuksia aiheesta, mutta mitä suomalainen työterveyslääkäri kertoo vaikkapa konepajahitsaajan nelikymppistarkastuksessa suolistosta? Kritisoin jo aikaisemmin sitä, että terveyspuheessa keskitytään edelleen aika kapeaan sektoriin, kolesteroliin ja verensokereihin, jolloin jotain muuta olennaista (kuten ne d-vitamiinitasot) saattaa jäädä huomaamatta.

Suolistomikrobien hoitotuokio viime kesältä.

Luonnollisesti tämä pätee myös lapsiin. Kuinka tärkeää suoliston hyvinvointi olisikaan ottaa puheeksi neuvolassa ja kouluissa nimenomaan kokonaisvaltaisena terveystekona, ei pelkästään antibioottikuurin yhteydessä. Jos ja kun lapsen kehittyvä suolisto toimii samoilla säännöillä kuin aikuisenkin, pitäisi myös keskustella muustakin kuin maidon juomisesta ja sokerin syömisestä ja ottaa todesta se liikuntasuositus.

Suurin kysymys on se, lisääntyykö toiminta tiedon myötä? Onko vatsan hyvinvoinnista huolehtiminen riittävän helppoa? Ymmärtävätkö kaikki varmasti, mistä niitä kuituja saa? Toisaalta pitäisi myös tietää, mikä on turhaa terveyspesua ja liiallista itsensä kiduttamista. Sellerismoothieen en aio edelleenkään koskea.

Legot avotakassa ja muita lapsiperheen sisustusratkaisuja

Kaupallinen yhteistyö: Glowdia

Tänne päin kun katsoo kaikki on hyvin.

...  Mutta sitten tästä suunnasta onkin jo vähän sekavampi otos, vaikka työpöydälläni on ns. hyvä päivä.

 – Ette vissiin hirveästi käytä tätä?

Ystävä seisoi avotakan edessä ja katseli tulipesässä sijaitsevia legopaketteja, kahta ulkolyhtyä, metrin pituista rullaa Skidin piirroksia ja askarteluja sun muuta sälää.

Juu ei käytetä. Eikä käyttänyt edellinenkään omistaja, sillä punatiilihormi oli puhdas jo muuttaessamme. Avotakka on pikkulapsiperheessä vähän vaikea, varsinkin jos edessä ei ole mitään kipinäpeltiä. Itse asiassa haluaisin purkaa koko avotakan, koska se vie olohuoneesta melkein 5 neliötä.

Kun muutama vuosi sitten muutimme unelmakämppäämme, valtavan remontin loppuunsaattaaminen oli ainoa tavoite. Budjetti oli tiukka jo muutenkin ja muistan ajatelleeni, että mitään ihmeellistä emme edes tarvitse: meillähän on jo kaikkea ja neliöitä ja huoneita oli uudessa kämpässä saman verran kuin vanhassakin. Selviäisimme helposti samoilla kalusteilla ja mitään ongelmia ei syntyisi. Ja jos syntyisi niitä ehtisi pohtia myöhemmin, paremmalla ajalla.

Koti-insinööri sen taisi ensimmäiseksi tuhahtaa, kun mallasimme olohuoneeseen vanhaa sohvaa, joka ei mahtunut tilaan mitenkään päin. "Tämä on hemmetin hankala kämppä sisustaa." Ja niin todellakin on: länsipuoli on pelkkää lasi-ikkunaa ja avotakka möllöttää olohuoneessa tilanjakajana poikittain, joten seinätilaa ei ole sielläkään. Olohuone on valtava, mutta makuuhuoneet pienet, joten molemmilla lapsilla pitää olla parvisängyt. Kodinhoitohuonetta ei ollut.

Ja sitten varmaan tiedättekin, mitä tapahtui. Parempaa aikaa ei ikinä tullut. Arkea piti alkaa pyörittää olivat ratkaisut sitten optimaalisia tai eivät. Sohva tungettiin sinne, minne se ei sopinut, ja pesukone siirrettiin toiseen suihkutilaan. Kamat, joille ei löytynyt paikkaa, tungettiin takahuoneeseen ja minä tein woman caveni ruokailutilan päätyyn. Esikoisen enterorokko piti huolen, etten löytänyt edes sukkiani viikkoon.

Mutta ilokseni voin ilmoittaa, että se myöhemmin on n-y-t. Tarvitsin tähän ryhdistäytymiseen ulkoisen syyn ja kas, se löytyi ihan sattumalta, blogisijoittamisen kautta.

Sohvapöytä puuttuu ja jumppavälineet hyllyllä. Sohvan edessä oleva rahi on täynnä lasten naamiaistarvikkeita.

Suomen Blogimedian perustamaan, starttaavien yritysten jeesimiseen keskittyvään Kipinä-hankkeeseen ilmoittautui mukaan oululainen sisustusalan yritys Glowdia, joka haluaa tehdä sisustusneuvonnasta edullista ja vaivatonta verkossa. Havahduin, että nyt jos koskaan on saumani. Tämä ei ole sisustusblogi ja juuri siksi halusin mukaan. Olen hyvin tavallinen ihminen, jolla on rajallisesti aikaa, ja siksi käytän paljon palveluita. Sisustussuunnittelijan käyttäminen ei sen sijaan ole koskaan edes tullut mieleen! Miten siitä voi hyötyä? Mitä maksaa? Ja miten he neuvovat ihmistä, joka ostaa melkein kaiken kirppikseltä?

No tämän vuoden aikana selviää! Glowdian suunnittelijan laittavat hommiin myös Muita Ihanian Tiina, Salamatkustajan Satu ja E2O:n Esko. Kaikilla meillä on vähän erilaiset asunnot, mutta sen voin luvata, että lapsiperheiden tarpeet tulevat hyvin kattavasti käsiteltyä.





Jouduin ylipäätään tämän yhteistyön kautta miettimään, mitä oikein kodilta odotan. Ei sitä ole aiemmin edes ehtinyt miettiä. Koti on nykyään työpaikkani, joten sen pitäisi tarjota viihtymisen lisäksi myös mahdollisuus keskittymiseen. Ennen kaikkea koti merkitsee minulle mielenrauhaa – ei taidenäyttelyä, mutta ei pelkkää keskuslämmitystäkään. Toisaalta haluan, että voimme järjestää isoja juhlia.

En ole minimalisti, mutta rakastan sitä, että kaikelle on paikkansa. Unelmakämpässä oleva järkyttävä siivo ja nurkkien rytöläjät (tämä on ystävän käyttämä mainio termi) hävettävät vähän samalla tavalla satojen eurojen käsilaukun vuoreen tarttuneet rusinat ja kuittien sisään käärityt purukumit. Uh. En ehdi mallaamaan peikonlehden varsia maljakkoon tai hankkimaan kymmeniä sistustustyynyjä, mutta kaipaan kyllä apua käytännön ongelmiin: järkeviä, aikaa ja käyttöä kestäviä, tyylikkäitä käytännön ratkaisuja niin eteiseen, makuuhuoneisiin, kylppäriin kuin olohuoneeseenkin.

Tavoitteena on siis lopettaa sisustusongelmassa asuminen ja sitten kun -elämä. Lapsetkin ovat jo sen verran isoja, että ne eivät enää riko aivan kaikkea. Ja sitten haluan ne legopaketit pois sieltä takasta. Miten se tapahtuu, jää nähtäväksi.

Jos kiinnostuitte heti, niin Glowdialla on hyvä tutustumistarjous: yhden sisustusongelman ratkaisemiseen (esim. seinän tapetin valinta) tarkoitetun minipaketin saa 39 eurolla helmikuun ajan. Tsekkaa tästä, kuinka palvelu toimii.