Kiljahdin ääneen, kun postihenkilö ojensi minulle ruskean paketin. Joululahjani tuli! Ouran älysormus saapui eilen iltapäivällä ja käyttöönotto oli nopea prosessi. Olin tsekannut sormuksen koon sovitussetin avulla, joten laite oli täydellisen sopiva ja pääsi heti sormeen. Pelkäsin että se olisi painava mutta ei se ole. On täysin hämmentävää, miten pieneen tilaan kaikki tekniikka on saatu ahdettua.
Minulla on hemmetin huonoja kokemuksia kaikenlaisista puettavista älymittareista. Kun halusin saada osviittaa treenien sykealueista, hankin kello+sykevyö-setin. Kello oli susiruma ja tissien alle sijoitettu sykevyö ilmoitti suurimmaksi osaksi, ettei löydä sykettä – paitsi silloin kun löysi ja kertoi pumppuni hakkaavan kahtasataa. Tämä suorastaan haittasi treenejä, kun laitetta joutui koko ajan buuttaamaan. Leaf oli jo fiksumpi, mutta tarkkuus oli heikko ja älyä aika vähän. Käytän Bellabeatin sovellusta edelleen menkkaseurannassa, mutta kaksi kertaa läpidevetty kirjopesuohjelma oli itse laitteelle liikaa. My bad.
Miksi sitten ajattelin antaa vielä yhdelle (suomalais)innovaatiolle mahdollisuuden? Vakuutuin parista asiasta.
Koska kyseessä on sormus, sitä voi pitää koko ajan. Tätä ei tarvitse laittaa päälle ja riisua, joten se ei unohdu kylppärin pöydälle, huku treenikassin pohjalle tai joudu pyykkikoneeseen treenikamojen kanssa. Saan siis oikeasti dataa kerättyä, ja se on koko homman ydin.
Lisäksi Ouraa on kehuttu tarkaksi ja siltä se reilun vuorokauden statsien perusteella myös vaikuttaisi. Edellisten laitteiden tarjoama data on ollut hieman sinne päin, jolloin tulosten tulkitsemisessa on ollut liikaa arvailua.
Olen kiinnostunut ihan eri asioista kuin urheilusuorituksiin keskittyvä huippu-urheilija. Olen jo oppinut tunnistamaan treenien sykealueet naaman väristä enkä tarvitse tarkkaa kalorinkulutuslukemaa syömisen tueksi (vaikka Oura tarjoaa senkin). Tajusin pari vuotta sitten, että seuraan hirveän harvaa terveysindikaattoria. Minua kiinnostaakin keski-ikäisen naisihmisen unenlaatu (miltä se kahdeksan aamu näyttää ihan numerotasolla), sekä mitä hengitys, syke ja lämpötila kertovat stressistä, palautumisesta ja (esi)vaihdevuosista.
Kuinka ollakaan, käyttöönottoajankohdaksi osui juuri se päivä, kun olin kutsunut vauvaperheen yökylään ja luvannut auttaa yösyötöissä. Tulipa todistettua se, miksi molemmat skidit siirtyivät omiin huoneisiinsa hyvin pikaisesti. Sykekäppyrä, jossa syöksytään täysin valveille syvästä unesta, näyttää juuri niin upealta kuin tuntuu. Lisäksi kämpän siivoaminen yhden vauvan ja kahden koululaisen leikeistä on medium-tason treeni. Iso hali teille vauvaperheiden vanhemmat!
Oura tunnisti myös vetämäni kolmet päikkärit ja onnitteli minua niistä. Ja arvatkaapa mitä kampaamikäynti tekee sykkeelle? Silkkaa sielunhoitoa!
No, tähän blogiin ei ole tarkoitus syytää fitness-sisältöä määräänsä enempää, mutta ajattelin kyllä silloin tällöin raportoida tuloksia. Kiinnostaako? Ja olisi myös kiva kuulla muiden Ouran käyttäjien kokemuksia: millaisia havaintoja olette tehneet?
