Tämä Alma Median johtoporras näköjään jaksaa ilahduttaa säännöllisin väliajoin. Viimeksihän Telanteelle tuli hieman sanomista (eli tuomio) syrjinnästä, koska hänelle selvisi, että hitto, naiset voivat tykätä naisista. Tällä kertaa toimitusjohtajan pääsi yllättämään se, että äidit voivat tehdä töitä toisessa kaupungissa kuin perheensä. Toimitusjohtaja oli työhaastattelussa ruotinut perheen sisäisiä järjestelyjä sen verran äänekkäästi, että hakija oli marssinut ulos.
Oli selvää, että tätä ulostuloa seuraa ns. anteeksi, että ymmärsit väärin -tiedote. Se tuli tänään.
Telanne pahoittelee nyt, että perheenäiti on ymmärtänyt väärin eikä ollut koskaan rekryprosesissa ykkösehdokas, mutta ei sitä, että kyseli lapsista työhaastiksessa. Voihan se olla, että Anttikoski ymmärsi jotain väärin. Mutta pihvi on silti muualla.
Ärsyttävintä on se, että tämän jutun ainesten olemassaoloon on helppo uskoa ihan ilman Telanteen aikaisempiakin näyttöjä. Minultakin on työhaastattelussa kysytty, aionko hankkiutua lähitulevaisuudessa paksuksi tai olenko jo. Olin sen verta nuori, etten ymmärtänyt kysymyksen olevan epäasiallinen. Lähinnä järkytyin, sillä en parikymppisenä ollut uhrannut lapsille ajatustakaan.
Mutta kieltämättä yllätyin, että näitä samoja saatanan kokemuksia tulee vielä työelämässä meritoituneille, ei-lisääntymisikäisille naisille. Mikä hemmetin stigma tämä vanhemmuus oikein on? Miten voi olla, että äitiys on työtehtäviä haittaava taakka vielä kymmenvuotiaan lapsenkin kanssa? Miten voi olla, että isä ei ole edelleenkään sovelias kasvattaja? Ja miten voi olla, että kenellekään tulee mieleen kertoa, minkä ikäisen lapsen kanssa saa jo asua arkea eri osoitteessa. Ja lopuksi olisi vielä kiva tietää, kuuluuko minun sitten viisikymppisenä siirtyä omaishoitajaksi kun lapsi (ehkä joskus) pärjää ilman äitiään?
En ehkä halua tietää, mitä Telanne ajattelee vuoroviikkoja käyttävistä eroperheistä tai miehistä, jotka haluavat pitää isyysvapaata. Epäluonnollistahan se.
No toisaalta tämä Anttikosken kokemus oli hieno kalibrointi tosielämään kaikille, joiden mielestä tasa-arvo on mennyt liian pitkälle, ja muille toppuuttelijoille kuten vanhempainvapaauudistuksen torpanneelle Annika Saarikolle. Ei huolta! Äitiyden ja naiseuden mittareita määrittelevät työelämässä edelleen Kai, Kari, Heikki ja Erkki. Samalla he tulevat laittaneeksi myös miehen ja isyyden soveliaisuuden rajat. Se jumiuttaa tätä yhteiskuntaa enemmän kuin mikään kuuden minuutin kiky korjaa.
Jään siis odottamaan sitä päivää, kun työelämän ja perheen yhdistäminen lakkaa olemasta naisten ongelma tai jopa ongelma ylipäätään. Telanteen duunia sen sijaan ei todennäköisesti uhkaa mikään.
