Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

21.7.2018

Hei Kai, milloin lapsi pärjää ilman äitiään?



Tämä Alma Median johtoporras näköjään jaksaa ilahduttaa säännöllisin väliajoin. Viimeksihän Telanteelle tuli hieman sanomista (eli tuomio) syrjinnästä, koska  hänelle selvisi, että hitto, naiset voivat tykätä naisista. Tällä kertaa toimitusjohtajan pääsi yllättämään se, että äidit voivat tehdä töitä toisessa kaupungissa kuin perheensä. Toimitusjohtaja oli työhaastattelussa ruotinut perheen sisäisiä järjestelyjä sen verran äänekkäästi, että hakija oli marssinut ulos.

Oli selvää, että tätä ulostuloa seuraa ns. anteeksi, että ymmärsit väärin -tiedote. Se tuli tänään.

Telanne pahoittelee nyt, että perheenäiti on ymmärtänyt väärin eikä ollut koskaan rekryprosesissa ykkösehdokas, mutta ei sitä, että kyseli lapsista työhaastiksessa. Voihan se olla, että Anttikoski ymmärsi jotain väärin. Mutta pihvi on silti muualla.

Ärsyttävintä on se, että tämän jutun ainesten olemassaoloon on helppo uskoa ihan ilman Telanteen aikaisempiakin näyttöjä. Minultakin on työhaastattelussa kysytty, aionko hankkiutua lähitulevaisuudessa paksuksi tai olenko jo. Olin sen verta nuori, etten ymmärtänyt kysymyksen olevan epäasiallinen. Lähinnä järkytyin, sillä en parikymppisenä ollut uhrannut lapsille ajatustakaan.

Mutta kieltämättä yllätyin, että näitä samoja saatanan kokemuksia tulee vielä työelämässä meritoituneille, ei-lisääntymisikäisille naisille. Mikä hemmetin stigma tämä vanhemmuus oikein on? Miten voi olla, että äitiys on työtehtäviä haittaava taakka vielä kymmenvuotiaan lapsenkin kanssa? Miten voi olla, että isä ei ole edelleenkään sovelias kasvattaja? Ja miten voi olla, että kenellekään tulee mieleen kertoa, minkä ikäisen lapsen kanssa saa jo asua arkea eri osoitteessa. Ja lopuksi olisi vielä kiva tietää, kuuluuko minun sitten viisikymppisenä siirtyä omaishoitajaksi kun lapsi (ehkä joskus) pärjää ilman äitiään?

En ehkä halua tietää, mitä Telanne ajattelee vuoroviikkoja käyttävistä eroperheistä tai miehistä, jotka haluavat pitää isyysvapaata. Epäluonnollistahan se.

No toisaalta tämä Anttikosken kokemus oli hieno kalibrointi tosielämään kaikille, joiden mielestä tasa-arvo on mennyt liian pitkälle, ja muille toppuuttelijoille kuten vanhempainvapaauudistuksen torpanneelle Annika Saarikolle. Ei huolta! Äitiyden ja naiseuden mittareita määrittelevät työelämässä edelleen Kai, Kari, Heikki ja Erkki. Samalla he tulevat laittaneeksi myös miehen ja isyyden soveliaisuuden rajat. Se jumiuttaa tätä yhteiskuntaa enemmän kuin mikään kuuden minuutin kiky korjaa.

Jään siis odottamaan sitä päivää, kun työelämän ja perheen yhdistäminen lakkaa olemasta naisten ongelma tai jopa ongelma ylipäätään. Telanteen duunia sen sijaan ei todennäköisesti uhkaa mikään.

21 kommenttia:

  1. Olen sen verran paljon pendelöijiä nähnyt, että ymmärsin näitä perusteluja siihen asti, kunnes luin, että edellisenkin päätoimittajan perhe asui Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta ei ole työnantajan tehtävä arvioida millä tavoin selviääkö työntekijä työmatkasta tai millaisia järjestelyjä perhe tekee. Ymmärtääkseni ei ollut edes tarkoitus pendelöidä vaan asua eri kaupungissa arkena.

      Poista
    2. Päätoimittaja on päätoimittaja myös viikonloppuna. Kyllä näin niin kuin Aamulehden lukijana arvostan sitä, että toimittajat ovat tamperelaisia.

      Mutta tosiaan on outoa, että perheen tuomista Tampereelle edellytettiin naiselta muttei mieheltä.

      Sammakot voikin sitten jättää omaan arvoonsa. Kyllä kymmenvuotias tarvisee vielä molemmat vanhemmat arkeensa. Aina se ei tietenkään ole mahdollista.

      Poista
    3. Tässä olemme siis eri linjoilla.

      Poista
    4. En itsekään henkilökohtaisesti asuisi eri kaupungissa kuin lapseni, mutta eihän tämän keskustelun pitäisi sitä millään lailla koskea, vaan sitä, että jos joku äiti tai isä tuollaisen ratkaisun tekee niin ei ole työnantajan asia päättää onko se sopivaa vai ei.
      -Sopa

      Poista
    5. Mulla tässä tökkii eniten se, että naiselta edellytetään jotain, mitä mieheltä ei.

      Mutta kyllä se, seuraako perhe mukans, indikoi jotain siitä, onko ihminen sitoutumassa työhön vai mahdollisesti piankin (muutaman vuoden sisään) siirtymässä uralla eteenpäin.

      Poista
  2. Tjooh. Mun mies palkattiin Tanskaan töihin. Kiiteltiin vaimon venymistä, muttei mietitty palkkaamisen riskejä. Pendelöinti helpottui aiemmasta matkustelusta/conf. puheluista, kun kaikki tapahtuu pohjoismaiden sisällä. Ennen oli tiimeinä kotimaa, Aasia ja Jenkkilä... aamusta yöhön puheluita ja matkat päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se normaalisti menee että katsotaan työntekijän olevan vastuussa valinnoistaan. Mutta kiva että edes tunnistettiin tämä toisen osapuolen olemassaolo!

      Poista
  3. Amen. Mun silmään myös kävi tuo että edellinen päätoimittajalla oli perhe asunut Helsingissä. Isä ei siis pendelöinnillä hylkää perhettään.

    Tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa tästä Karista kun lähipiirissä on myös huonoja kokemuksia ko. henkilostä. Kyseessä tällä kertaa miespuolinen henkilö.. mutta olkoon.

    Ihmetellä täytyy että tämänlaatuiset henkilöt vaan porskuttaa edelleen liike-elämässä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isältä tuskin perheestä edes kyseltiin, miesten elämä kun on teflonia. >_< Mulkvistit pysyvät vallassa muiden mulkvistien tuella. Tuo viimeiseksi linkattu Korhosen päivitys oli hyvin valaiseva.

      Poista
  4. Nimenomaan.
    Vaikkei tämä nyt enää itseäni niin kovin koske työelämässä niin huolissani olen kolmen tyttäreni puokesta. Ihmetellä täytyy että tällästä enää tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, väkisinkin alkaa pohtia että päästäänkö näissä tasa-arvoasioissa eteenpäin vai ei.

      Poista
  5. Minulle muutama vuosi sitten todettiin päin naamaa, että en voi olla helsinkiläisenä tamperelaisessa projektissa vastuuhenkilönä, koska minulla on pieniä lapsia. Ja tämä ei vaatinut edes kuin 2-3 pv viikossa vieraalla paikkakunnalla. Paikkaan valittiin sittemmin mies, jonka rouva oli viimeisillään raskaana.

    Sattumoisin en kyseisessä lafkassa enää vaikuta, omasta päätöksestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hyvää päivää. Kuinkahan paljon näitä rekrypäätöksiä tosiaan tehdään työnantajan mutufiiliksellä lasten hyvinvoinnista?!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Hyvä, että tällainen on! Toivottavasti mukaan saadaan superjähmeitä aloja.

      Poista
    2. Joo, oma työnantaja on lähdössä mukaan, mutta me ollaan nuorekkaita, hip, in ja cool jo muutenkin. Olisi hirveän kiva nähdä yrityksiä joilla tämä oikeasti muuttaisi jotain, eikä vain tekisi jo toimivia ja mietittyjä ratkaisuja näkyviksi ja kiillota yrityskuvaa.

      Poista
  7. Jäin miettimään, että jos näiden tärkeiden aikuisten tulisi olla lapsen elämässä läsnä ainakin kunnes lapsi on esimerkiksi 15-vuotias ja tämä koskisi tasapuolisesti molempia vanhempia, ei Suomessa kohta olisi ainuttakaan alle viisikymppistä johtajaa - olettaen, että nuorin lapsi olisi hankittu 35-vuotiaana. (Tämä ikä siis sekä miehelle että naiselle.)

    Eri asia sitten on, jos tämä koskee vain naisia - kuten Telanteen käytöksestä nyt näyttäisi paistavan läpi. 6+6+6 -mallilla olisi tosiaankin tehtävää!

    VastaaPoista
  8. Mulle ihmeteltiin työhaastattelussa (joo, olin niin tyhmä että sanoin minulla olevan lapsia), miten voisin reissata (jopa kerran viikossa) kun mulla on kaksi pientä lasta. Sanoin, että samaan tapaan kuin nykyisessä työssäkin. Kaksi keski-ikäistä mammaa kauhisteli, että en mä kyllä voisi. Aha, kivat sulle.

    Meillä lastenhoito on jaettu ihan kivasti ja nyt reissaan yleensä useamman päivän viikossa, aiemmin se oli mies. Eikä kukaan ole kärsinyt. Nykyään en kerro mitään perhesuhteistani tai muustakaan yksityisasiasta haastattelussa, mitäpä ne kenellekään kuuluu.

    VastaaPoista
  9. Kirjoitit niin asiaa!
    Olen itse ollut haastattelussa, joka koski mieheni työtä ulkomailla. Haastattelijoiden mukaan kun expat-jakson onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu paljolti mukana tulevasta puolisosta ja siitä, miten perhe viihtyy. Minulle tämä antoi positiivisen signaalin siitä, että yritys ymmärtää expat-elämän haasteita (juuri kyseisessä maassa) ja on valmis niissä myös auttamaan. Todellisuudessa näin onkin käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, jos olisit ilmoittanut miehen työnantajalle, että sulla on omakin ura. Lapsi seuraa kyllä isäänsä, mutta itse jäät Suomeen?

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...